TUU-11-105
3504000
3504000
3505000
3505000
3506000
3506000
3507000
3507000
7282000 7282000
7283000 7283000
7284000 7284000
7285000 7285000
7286000 7286000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
VÄLIKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-105
Pinta-ala: 56,8
Korkeus: 186
Alueen suhteellinen korkeus: 21
Geologia
Mannerjäätikön reunan perääntyessä Pudasjärven alueelta noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005)
muodostuma-alue jäi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 900 vuotta sitten. Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Moreenista peräisin olevat kivet ja lohkareet aallokko kerrosti muodostuman
lakialueille ja ylärinteille rantakivikoiksi. Hienomman aineksen, soran, hiekan ja hiedan, aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille. Laajin rantakivikko sijaitsee vaaran laella sekä sen lounais- ja itärinteillä 180-188 metrin korkeustasolla. Maankohoamisen seurauksena vaaran rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talviset jääpeitteet työnsivät vasten rinnettä. Rantakivikolla on kymmenkunta matalaa kohtalaisen hyvin kehittynyttä rantavallia, joiden korkeus on 0,5-1,5 metriä. Niiden rannanpuoleiset rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet. Vaaran lakea hevosenkengän muotoisesti kiertävä rantavalli poikkeaa sekä kokonsa että muotojensa puolesta muista valleista. Sen korkeus on noin 2,0-2,5 metriä. Vaikka vallin laen puoleinen rinne on loiva, sen korkeus on hieman yli kaksi metriä. Hevosenkengän sisään jäävä alue muodostaa vaaran laelle kapean, lähes
pohjoisesta etelään suuntautuneen syvennyksen, jonka tasaisella moreenipinnalla on pintalohkareita keskimäärin 5-10 aarilla, ja paikoin yli 10 aarilla. Rantavallit koostuvat pääosin kohtalaisesti pyöristyneistä kivistä ja lohkareista, joiden halkaisija on yleensä 20-50 cm. Lakivallin kivikoko on hieman suurempi kuin muissa valleissa. Kivikoon
pieneneminen kivikon laen lohkareista alarinteen pienempiin kiviin osoittaa aallokon kulutuksen olleen
voimakkaampaa rannan ollessa rantakivikon yläosassa. Tämä selittyy sillä, että maankohoamisen seurauksena rannan edusta mataloitui, ja aallot murtuivat jo ennen rantaa, jolloin niiden alempiin rantatasoihin vaikuttanut kulutusvoima väheni. Kivikon alareunassa on kasvillisuuden osittain tai kokonaan peittämiä pienistä kivistä, sorasta ja hiekasta syntyneitä matalia rantavalleja. Rantavallien alapuolella vaaran loivaa rinnettä peittää terassimaisesti laskeva hiekkatasanne.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Ilmakuvan mukaan alueella on laajoja avoimia ja puuston varjostamia kivikoita. Alueen muut metsät ovat lähinnä kasvatus- tai varttuneita männiköitä. Sekapuuna kasvaa jonkin verran koivua. Alueen reunoilla on taimikoita tai nuoria metsä. Kenttäkerros on puolukka- ja kanervavaltaista. Jäkälikkö on laidunnettu murukoksi.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu metsäisenä, matalana vaarana lähiympäristöstä, mutta rantakivikot hahmottuvat niitä ympäröivästä puustosta johtuen vasta aivan muodostuman reuna-alueelta, mm. muodostumaa kiertävältä tieltä.
Rantakivikoilta näkyvyyden peittää niitä ympäröivä puusto. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua paljaat rantakivikot rantavalleineen sekä vaaran laella oleva "lakipainanne".
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Pudasjärven pohjoisosassa, noin yhdeksän kilometriä Yli-Livolta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 21 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pudasjärvi
3541 01
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
