• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-11-088: Ollinkangas (Pudasjärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-11-088: Ollinkangas (Pudasjärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-11-088

3476000

3476000

3477000

3477000

3478000

3478000

3479000

3479000

7233000 7233000

7234000 7234000

7235000 7235000

7236000 7236000

7237000 7237000

7238000 7238000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500 m

(2)

OLLINKANGAS

Tietokantatunnus: TUU-11-088

Pinta-ala: 245,4

Korkeus: 123

Alueen suhteellinen korkeus: 10,5

Geologia

Ollinkankaan muodostuma on lajittuneen reunamuodostuman ja Kaunismaan loivapiirteisen maastokohouman itärinteelle syntynyt rantakerrostuma. Alue peittyi mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 600 vuotta sitten muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena Kaunismaan (133 m mpy.) ja Ollinkankaan (120 m mpy.) laet paljastuivat veden peitosta noin 9 300 - 9 100 vuotta sitten. Etelästä ja kaakosta puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi maastokohoumien lakia ja kerrosti irrottamaansa ainesta rantavalleiksi Kaunismaan ja Ollinkankaan rinteille. Maankohoamisen jatkuessa maastokohoumien alarinteille syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talvien jäät työnsivät vasten kohoumien rinteitä. Muodostuman eteläosassa on toistakymmentä selkeästi maastossa erottuvaa rantavallia, joista alimmat sijaitsevat Kuusisuon länsireunassa.

Rantavallit ovat kohtalaisen hyvin kehittyneitä ja niiden korkeus on yleensä 0,4 – 1,4 metriä. Rantavallien läntiset rinteet ovat hieman matalampia kuin itä- ja koillisrinteet. Rantavallit ovat Ollinkankaan pohjoisreunalla lähes länsi- itäsuuntaisia. Ollinkankaan kaakkoispuolelta Kaunismaan itäpuolelle ne ovat suuntautuneet loivan kaarevasti koillisesta lounaan kautta kaakkoon. Ollinkankaan keskiosassa on rantavallien päällä paikoin matalaa, hiekkaista kumpareikkoa, joka on todennäköisesti tuulen kuljettamaa peittohiekkaa.

Biologia

Lähes koko alue on kuivan ja kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä ja osin mäntytaimikkoa. Jonkin verran on myös varttuneempaa tasarakenteista männikköä, mutta sitäkin on hyvin harvennettu. Soidensuojelualueen puusto ei eroa muista metsiköistä. Jotain ennallistamista on saatettu silti tehdä kaatamalla soiromaista mäntyä laikkumaisesti muutamin kohdin tai laajemmin. Aluskasvillisuus on yhtenäistä varvikkoa muodostuen aika tasavahvasti puolukasta, variksenmarjasta, mustikasta ja kanervasta. Avoimilla kohdin ja taimikoissa jälkimmäistä on tosin muita runsaammin.

Pohjakerros on seinäsammaleinen. Kuivimmilla paikoilla on lisäksi kaluttuja jäkälä-sammallaikkuja.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille. Samasta syystä sitä siltä avautuu metsä- ja suomaisema vain lähiympäristöön. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua rantavallit ja niiden väliset suopainanteet. Muodostuma kuuluu Ollinkankaan keski- ja pohjoisosia lukuun ottamatta Kuusisuon-Hattusuon soiden suojelualueeseen (SSA110080) ja Natura-alueeseen (FI1103803).

Sijainti: Ollinkankaan rantamuodostuma sijaitsee Pudasjärven kaupungin länsiosassa, noin neljä kilometriä Kipinästä etelään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 1,5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Pudasjärvi

3513 05

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Rantavallien aines on pääosin kivistä (ø 6-20 cm), mutta paikoin on myös hieman lohkareita (ø 20-40 cm).Tämän kivikon alapuolella vaaran rinne on jyrkkä ja aallokko on huuhtonut

Rantavallien koossa on myös eroja, muodostuman pohjoisosassa niiden korkeus on yleensä 0,3-0,6 metriä ja eteläosassa 0,5-1,3 metriä.. Vallien länsirinteet ovat jyrkempiä

Aallokko huuhtoi Valkiaisenvaaran rinteitä ylimmän rannan tasossa ja paljastaen vaaran rinteeseen epäyhtenäisesti portaittaisen kalliojyrkänteen, jonka kokonaiskorkeus on lähes

Muodostuman korkeimmilta alueilta avautuu puuston niin salliessa metsäinen maisema saumamuodostumalle sekä metsäinen suomaisema muodostuman eteläpuolen lähimaastoon.

Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 900 vuotta sitten.. Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli

Hieman myöhemmin Sallan jääjärvestä avautui jäänreunaa myöten yhteys Korouomaan korkeustasolla 225 metrin.. Jääjärven vedet laskivat tuolloin Korouoman länsipuolista

Vaaran eteläosan länsirinteelle rantakivikoita muodostui ylimmän rannan tasosta aina 190 metrin korkeustasolle saakka.. Sen alapuolella olevalla jyrkällä rinteellä aallokon

Niiden rannanpuoleiset eli vaaran alarinteeseen laskevat rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet.. Parhaiten kiviset rantavallit ovat kehittyneet