• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-024: Hanhivaara (Kittilä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-024: Hanhivaara (Kittilä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-024

2528000

2528000

2529000

2529000

2530000

2530000

7542000 7542000

7543000 7543000

7544000 7544000

7545000 7545000

7546000 7546000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

HANHIVAARA

Tietokantatunnus: TUU-13-024

Pinta-ala: 52,8

Korkeus: 285

Alueen suhteellinen korkeus: 70

Geologia

Mannerjäätikön sulamisvaiheessa hieman yli 10 100 vuotta sitten jäätikön reuna perääntyi Tepaston alueella kohti etelää (Johansson ym. 2005). Maaston viettäessä kohti etelää jäätikkö esti sulamisvesien pääsyn Ounasjokea myöten kohti silloista Itämerta. Mannerjäätikön reunan eteen kerrostuneet sulamisvedet muodostivat Ounasjoen laaksoon jääjärven (Kujansuun 1967, Johansson 2005). Tepastossa sijaitsevan Hanhivaaran itärinteellä on jääjärven aaltojen paljaaksi huuhtomia kallioita sekä rantakivikkoa noin 265 ja 280 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä (Mäkinen ym.

1991). Aallokon huuhtomaan rantavyöhykkeeseen jäivät ainoastaan lohkareet ja kivet hienompien ainesten huuhtoutuessa rinteen alemmille tasoille. Rantakivikko on jääjärvien rannoille tyypillisesti vain rinteenmyötäinen lohkarevyö vaaran rinteessä. Varsinaisia rantavalleja Hanhivaaralle ei syntynyt johtuen rinteen jyrkkyydestä ja jääjärven ulapan pienuudesta ja lyhytaikaisuudesta. Rantakivikon lohkareet ovat yleensä kohtalaisen särmikkäitä, vain vähän kulmistaan pyöristyneitä. Soraa ja hiekkaa on vaaran alarinteillä suhteellisen ohuina kerroksina johtuen jääjärvivaiheen lyhytaikaisuudesta ja ohuesta huuhtoutumisvyöhykkeen moreenipeitteestä.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Puusto on huuhtoutumisvyöhykkeellä ja sen yläpuolella mänty- koivumetsää, jossa on myös sekapuuna jonkun verran kuusta. Kuivemmilla hiekkaisilla ja soraisilla, alemmilla rinteillä on mäntyvaltaista puustoa. Osin puustoa on hakattu. Kivikot ovat ilmakuvan mukaan puuston varjostamia.

Kosteimmissa metsiköissä on enemmän mustikkaa ja kuivemmissa puolukkaa ja variksenmarjaa.

Maisema ja muut arvot

Hanhivaara hahmottuu lähiympäristöön kohtalaisesti, mutta rantakerrostuma hahmottuu puuston peittämänä vain lähialueille. Rantakerrostumalta avautuu kohtalainen maisema Tepaston ja Ounasjoen suuntaan, joskin Ounasjoki jää puuston peittoon. Rantakivikko ja sen alapuolella sijaitsevat hiekka- ja sora-alueet luovat vähäistä vaihtelua sisäiseen maisemaan lähinnä kasvillisuuserojensa puolesta.

Sijainti: Hanhivaara sijaitseen Kittilän pohjoisosassa, noin kaksi kilometriä Tepastosta etelään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 70 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kittilä

2741 09

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.

Kujansuu, R. 1967. On the deglaciation of western Finnish Lapland. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 232. 98 s.

Mäkinen, K., Maunu, M. & Väisänen, U. 1991. Sirkka, Maaperäkartta 1 : 50 000, 2741 2 selitys Geologian tutkimuskeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin.. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat

Dyyniselänteiden korkeudet ovat yleensä metristä kolmeen metriin, mutta kaksi kookkainta dyyniä ovat noin viiden metrin