• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-026: Naatsukkamännikkö (Kittilä, Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-026: Naatsukkamännikkö (Kittilä, Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-026

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

3453000

3453000

3454000

3454000

3455000

3455000

3456000

3456000

7560000 7560000

7561000 7561000

7562000 7562000

7563000 7563000

7564000 7564000

(2)

NAATSUKKAMÄNNIKKÖ

Tietokantatunnus: TUU-13-026

Pinta-ala: 50,6

Korkeus: 281

Alueen suhteellinen korkeus: 11

Geologia

Naatsukkamännikön tuulikerrostumat ovat syntyneet, kun lännestä ja lounaasta puhaltaneet tuulet ovat kuljettaneet Kitisen jokilaakson hiekkakerrostumien pinnalta hiekkaista hietaa ja kerrostaneet siitä loivasti kaarevia dyynejä laakson pohjoisreunalle. Alueella on kaksi kohtalaisen hyvin kehittynyttä paraabelidyyniä sekä muutamia matalia suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja paraabelidyynejä. Dyynien lounaisrinteet ovat pitkiä ja loivia kun taas tuulen suhteen suojaisat itä- ja pohjoisrinteet ovat huomattavasti lyhyempiä ja jyrkempiä.

Dyyniselänteiden korkeudet ovat yleensä metristä kolmeen metriin, mutta kaksi kookkainta dyyniä ovat noin viiden metrin korkuisia.

Biologia

Sodankylän puoleinen dyynipuusto on varttunutta erirakenteista, suhteellisen luonnontilaista ja tiheää

aihkimännikköä. Joissakin kilpikaarnapuissa on yksi palokoro. Aluspuusto on osin itseharvenemassa. Tuulenkaatoja on runsaasti ja ne ovat enimmäkseen kaatuneet koillisen suuntaan. Lahopuut ovat erikokoisia ja -lahoasteisia.

Aluskasvillisuus on varpuista ja selvää laikkukasvillisuutta ei ole. Varvikko koostuu puolukasta ja variksenmarjasta.

Jäkälikön lävitse tunkee harvakseltaan puolukan varsia, ja se koostuu poronjäkälistä, tinajäkälistä, karhunsammalista, kivikynsisammaleesta ja isokorallisammaleesta. Varvikon alla on lähinnä seinäsammalta. Avoimissa paikoissa aluskasvillisuuden laikkuisuus on selvempää. Kasvillisuuden suhteen rinteiden välillä ei ole paljonkaan eroa.

Kittilän puoleisella dyynillä on enimmäkseen varttunutta harvennettua männikköä. Paikoin männikköä on alaharvennettu ja vallitseva männikkö on riukumaista. Sekapuuna kasvaa vähän koivua ja yksittäisiä kuusia.

Lahopuita on runsaasti tuulenkaatojen ja hakkutähteiden takia. Aluskasvillisuus on jäkälä-varvikkolaikkuista.

Jäkälikön osuus on maapinta-alasta ⅔. Varvikko muodostuu variksenmarjasta ja sen seassa on vähän puolukkaa ja joitakin sianpuolalaikkuja. Sängelle syöty jäkälikkö on samanlaista kuin edellä. Dyyniä pitkin kulkee poronpolkuja ja dyynin poikki joitakin ajouria, joista kohdin maanpinta on puhki.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja puustosta johtuen muodostuma hahmottuu lähiympäristöön sekä muodostuman ohi kulkevalta tieltä. Muodostumalta avautuu vain metsämaisema. Tien eteläpuolella hahmottuu kapea suoaukio sekä sen takana joenvarren koivikko. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset painanteet luovat jonkun verran vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuma rajoittuu länsi- ja itäosiltaan Naatsukka-aavan Natura-alueeseen (FI1300611) ja soidensuojelualueeseen (SSO120589).

Sijainti: Naatsukkamännikkö sijaitsee Kittilän ja Sodankylän rajalla, noin kuusi kilometriä Pokasta kaakkoon.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kittilä Sodankylä

3722 11

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Tien länsipuolella kulkee kaksi poroaitaa rinnatusten, ehkä ajoaitoja erotuspaikalle ja niiden välisten ja myös takaisten dyynien aluskasvillisuus on hyvin kulunutta ja

Mannerjäätikön sulamisvaiheessa hieman yli 10 100 vuotta sitten jäätikön reuna perääntyi Tepaston alueella kohti etelää (Johansson ym.. Maaston viettäessä kohti

Hankapuljujen tuulikerrostumat ovat syntyneet Peurasuvannon koillispuolella sijainneeseen jääjärveen noin 225 metrin korkeustasolle kerrostuneen deltan pinnalle.. Deltan syntyessä