• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-067: Tulisenjärvenkangas (Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-067: Tulisenjärvenkangas (Sodankylä). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-067

3495000

3495000

3496000

3496000

3497000

3497000

3498000

3498000

7458000 7458000

7459000 7459000

7460000 7460000

7461000 7461000

7462000 7462000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

TULISENJÄRVENKANGAS

Tietokantatunnus: TUU-13-067

Pinta-ala: 37,7

Korkeus: 178

Alueen suhteellinen korkeus: 10

Geologia

Muodostuma on Kitisen laaksoon kerrostuneen deltan pinnalle syntynyt tuulikerrostuma. Maankohoamisen seurauksena delta paljastui muinaisen Itämeren Ancylusjärvivaiheen peitosta ja sen pinnan hietaiset

hiekkakerrostumat kuivuivat ja joutuivat alttiiksi länsiluoteisten tuulten kulutukselle. Tuuli kuljetti ainesta deltan pinnalla itään ja kerrosti kuljettamaansa ainesta deltan pinnalle suuntautumattomiksi dyynikummuiksi sekä

laajakaarisiksi U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Muodostuman länsi- ja keskiosissa tuulikerrostumat ovat matalia suuntautumattomia dyynikumpuja sekä heikosti suuntautuneita matalia dyyniselänteitä. Muodostuman länsiosalle on tyypillistä muotojen heikko kehittyneisyys. Muodostuman luoteisreunalla tuulen kuljettama aines on kerrostunut paikoin moreenin pinnalle ohueksi peittohiekaksi, jonka alta pistää esiin paikoin moreenin kiviä. Muodostuman itä- ja koillisosassa tuulikerrostumat muodostavat matalia, mutta kehittyneitä laajakaarisen U:n muotoisia dyyniselänteitä, paraabelidyynejä, jotka avautuvat kohti länsiluodetta. Dyynien tuulenpuoleiset länsiluoteiset rinteet ovat selvästi loivempia kuin niiden tuulen suhteen suojaiset itärinteet. Dyynien korkeus on yleensä 0,5-2,0 metriä. Dyynien keskellä on kulutuspainanteita eli deflaatiopainanteita, jotka ovat kasvillisuuden peittämiä. Muutama kulutuspainanne on soistunut.

Biologia

Koko alue on lähes kokonaan samanlaista hyvin vähälajista kasvatusmännikköä. Tien länsipuolelta puustoa on enemmän harvennettu. Tien itäpuolen aluskasvillisuus on puolittain jäkälikköä tai jäkäläistä varvikkoa, ja toinen puoli on puolukkavaltaista ja osin kanervalaikkuista varvikkoa. Variksenmarjat puuttuvat tyystin. Pohjakerroksessa on myös vähän seinäsammalta ja kynsisammalia. Muutamin kohdin kasvaa niukasti kanervisaraa. Tien länsipuolella kulkee kaksi poroaitaa rinnatusten, ehkä ajoaitoja erotuspaikalle ja niiden välisten ja myös takaisten dyynien aluskasvillisuus on hyvin kulunutta ja poronjäkälät ovat miltei kokonaan korvautuneet karvakarhunsammaleella.

Maisema ja muut arvot

Muodostuma hahmottuu mataluudestaan ja sitä peittävästä puustosta johtuen vain muodostuman poikki kulkevalle tielle sekä lähiympäristöön. Samasta syystä muodostumalta avautuu puuston niin salliessa lähiympäristöön

metsämaisema. Muodostuman sisäinen maisema on hyvin vaatimaton. Muodostumalla on tien varressa muutama pieni maa-ainestenottopaikka.

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Sodankylän kunnan kaakkoisosassa Askasta noin 20 kilometriä kaakkoon, Kitisen pohjoispuolella.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 2 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Sodankylä

3713 10 3624 12

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa