TUU-11-117
3554000
3554000
3555000
3555000
3556000
3556000
3557000
3557000
7279000 7279000
7280000 7280000
7281000 7281000
7282000 7282000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
LEVÄLAMMINKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-117
Pinta-ala: 151,0
Korkeus: 265
Alueen suhteellinen korkeus: 60
Geologia
Muodostuma on tuulikerrostuma, joka on kerrostunut Loukusasta tulevaan harjuun liittyvän, deltamaisen laajentuman loivasti pohjoisesta etelään viettävälle pinnalle. Mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta noin 10 700 vuotta sitten deltan pintaosan hiekkaiset ja hietaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi läntisten ja länsiluoteisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle. Tuuli kerrosti kuljettamaansa ainesta deltan pinnalle. Alueelle kerrostui
suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita matalia dyynikumpuja sekä laajakaarisen U-muotoisia
paraabelidyynejä. Paikoin tuulikerrostumat ovat tyypiltään poikittaisdyynejä. Paraabelidyynien kaaret avautuvat vasten kerrostumisvaiheessa vallinneita tuulensuuntia eli kohti länttä ja länsiluodetta. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Varsinkin muodostuman itäosan dyynien
itärinteet ovat hyvin jyrkkiä. Dyynien korkeus vaihtelee yleisesti 2-3 metristä lähes seitsemään metriin. Muodostuman eteläosassa dyynien korkeus on yleisesti 2-5 metriä ja pohjoisosassa 5-7 metriä. Dyynit sijaitsevat muodostuman keskiosassa kohtalaisen lähellä toisiaan. Muodostuman eteläosassa dyynit sijaitsevat etäämpänä toisistaan.
Biologia
Levälamminkangas on kauttaaltaan lähes samanlaista kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä, jossa on sekapuuna yksittäisiä kuusia ja matalia koivuja. Puustoa on aikoinaan ja hiljattain harvennettu. Useissa kohtaa dyynien lakea pitkin kulkee ajouria. Itärinteissä on hieman yhtenäisempää puolukkavarvikkoa. Länsirinteillä on enemmän kanervatupsuja ja variksenmarjalaikkuja. Muuten varvikko on aika samanlaista. Paikoin kaakkoisrinteellä on myös vähän sianpuolaa ja laajoja karvakarhunsammal–tinajäkälälaikkuja, joissa on myös sänkimäistä poronjäkälää.
Naapurin ja Lamminharjunlammen dyynit ovat kuivan kankaan männiköitä, jotka ovat enimmäkseen aukeita,
taimikoita tai kasvatusmetsiä. Varttunutta männikköä on Lamminharjunlammen viereisellä dyynillä. Lahopuut alueelta puuttuvat. Varvikko muodostuu lähinnä puolukan, variksenmarjan ja mustikan sekakasvustoista. Pohjakerros on seinäsammalvaltaista ja poronjäkäliköt puuttuvat lähes kokonaan porojen laidunnuksen takia. Lajistossa ei ole mitään erikoista, ainoastaan sianpuolaa on paikoittain.
Maisema ja muut arvot
Alueen loivapiirteisyydestä ja muodostumaa peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu vain muodostuman lähiympäristöön metsäisinä matalina kohomuotoina. Muodostuman korkeimmilta alueilta avautuu puuston niin salliessa metsäinen maisema muodostuman lähiympäristöön sekä muodostuman reuna-alueilta suomaisema
muodostuman lähimaastoon. Paraabelidyynien suunta- ja korkeuserot luovat hieman vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Dyynien kautta kulkevat polut ovat paikoin mopojen ja metsäkoneiden puhki kuluttamia. Etenkin Naapurin dyynit ovat voimakkaasti kuluneet.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Taivalkosken pohjoispuolella noin kuusi kilometriä keskustasta pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 7 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Taivalkoski
3543 04 3534 06
