• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-11-117: Levälamminkangas (Taivalkoski). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-11-117: Levälamminkangas (Taivalkoski). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-11-117

3554000

3554000

3555000

3555000

3556000

3556000

3557000

3557000

7279000 7279000

7280000 7280000

7281000 7281000

7282000 7282000

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

(2)

LEVÄLAMMINKANGAS

Tietokantatunnus: TUU-11-117

Pinta-ala: 151,0

Korkeus: 265

Alueen suhteellinen korkeus: 60

Geologia

Muodostuma on tuulikerrostuma, joka on kerrostunut Loukusasta tulevaan harjuun liittyvän, deltamaisen laajentuman loivasti pohjoisesta etelään viettävälle pinnalle. Mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta noin 10 700 vuotta sitten deltan pintaosan hiekkaiset ja hietaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi läntisten ja länsiluoteisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle. Tuuli kerrosti kuljettamaansa ainesta deltan pinnalle. Alueelle kerrostui

suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita matalia dyynikumpuja sekä laajakaarisen U-muotoisia

paraabelidyynejä. Paikoin tuulikerrostumat ovat tyypiltään poikittaisdyynejä. Paraabelidyynien kaaret avautuvat vasten kerrostumisvaiheessa vallinneita tuulensuuntia eli kohti länttä ja länsiluodetta. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Varsinkin muodostuman itäosan dyynien

itärinteet ovat hyvin jyrkkiä. Dyynien korkeus vaihtelee yleisesti 2-3 metristä lähes seitsemään metriin. Muodostuman eteläosassa dyynien korkeus on yleisesti 2-5 metriä ja pohjoisosassa 5-7 metriä. Dyynit sijaitsevat muodostuman keskiosassa kohtalaisen lähellä toisiaan. Muodostuman eteläosassa dyynit sijaitsevat etäämpänä toisistaan.

Biologia

Levälamminkangas on kauttaaltaan lähes samanlaista kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä, jossa on sekapuuna yksittäisiä kuusia ja matalia koivuja. Puustoa on aikoinaan ja hiljattain harvennettu. Useissa kohtaa dyynien lakea pitkin kulkee ajouria. Itärinteissä on hieman yhtenäisempää puolukkavarvikkoa. Länsirinteillä on enemmän kanervatupsuja ja variksenmarjalaikkuja. Muuten varvikko on aika samanlaista. Paikoin kaakkoisrinteellä on myös vähän sianpuolaa ja laajoja karvakarhunsammal–tinajäkälälaikkuja, joissa on myös sänkimäistä poronjäkälää.

Naapurin ja Lamminharjunlammen dyynit ovat kuivan kankaan männiköitä, jotka ovat enimmäkseen aukeita,

taimikoita tai kasvatusmetsiä. Varttunutta männikköä on Lamminharjunlammen viereisellä dyynillä. Lahopuut alueelta puuttuvat. Varvikko muodostuu lähinnä puolukan, variksenmarjan ja mustikan sekakasvustoista. Pohjakerros on seinäsammalvaltaista ja poronjäkäliköt puuttuvat lähes kokonaan porojen laidunnuksen takia. Lajistossa ei ole mitään erikoista, ainoastaan sianpuolaa on paikoittain.

Maisema ja muut arvot

Alueen loivapiirteisyydestä ja muodostumaa peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu vain muodostuman lähiympäristöön metsäisinä matalina kohomuotoina. Muodostuman korkeimmilta alueilta avautuu puuston niin salliessa metsäinen maisema muodostuman lähiympäristöön sekä muodostuman reuna-alueilta suomaisema

muodostuman lähimaastoon. Paraabelidyynien suunta- ja korkeuserot luovat hieman vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Dyynien kautta kulkevat polut ovat paikoin mopojen ja metsäkoneiden puhki kuluttamia. Etenkin Naapurin dyynit ovat voimakkaasti kuluneet.

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Taivalkosken pohjoispuolella noin kuusi kilometriä keskustasta pohjoiseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 7 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Taivalkoski

3543 04 3534 06

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 500 vuotta sitten (Saarnisto 2005).. Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli

Tuuli on kuljettanut viereisen muodostuman (TUU-11-134) alueelta ainesta ja kerrostanut sen muodostuman luoteisosassa sijaitsevan Puolavaaran itäosan laen

Lounaisrinteelle muodostui noin kymmenen metrin korkuinen loiva rantatörmä, jonka alaosassa on rantalovi sekä sen edustalla lähes 50 metrin levyinen rantatasanne..

Muodostuman kaakkoisosassa sijaitsevan Kangaslammen ja Kaiskon alueen dyynit ovat heikosti U:n muotoisia laajakaarisia paraabelidyynejä, jotka avautuvat kohti

Siinä ovat muodostuman kookkaimmat dyynit, joiden korkeus on suurimmillaan noin 6-7 metriä.. Dyynien länsirinteet ovat idänpuoleisia

Muodostuman itäisimmän laen itäreunalla on kaksi heikosti kehittynyttä rantavallia, joilla kivet ja lohkareet ovat heikosti pyöristyneitä ja osittain särmikkäitä..

Alikasvospuina on myös siis joitakin kuusia ja koivuja, mutta pääosin ne ovat dyynien laitamilla lukuun ottamatta matalia kosteampia kohtia, jolloin niitä voi olla enemmän..

Niiden rannanpuoleiset rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet.. Kolme ylintä rantavallia koostuvat halkaisijaltaan 30-50 cm kivistä ja lohkareista, mutta niissä