Jyväskylästä. 10 p. Helmikuuta · DIGI

41: 0 21.

ijclflnqisfä.

Hanvoinva ^lienee Sawon ja Karjalan asuk»

-kaita ja Suomen

kansalaisia

^{ylipäänkin ollut}

näin paljolta koossa, kuin meitä nyt tällä

hetkellä

^on tässä tilaisuudessa. ^{Mitä »varten}

olemme me tänne kokoutuneet? Näkemäänkö naita ^{wahwoja muureja,}

katselemaanko

^näitä

korkeita ^torneja?

Niin, juurisitä ^warten, näkemää» ja katse»

Telnaan näitä wahwoja »varustuksia, jotta e>i»

isämme rakensimat torjuakseen

»vihoillista

^päal»

tään ja jolka, maikka ^jo neljä sataa ^wuotta tässä ^seisoneet, eiwät wieläkaän horju man»

huuttaan. Tätä Oolowinlinnaa. täta muinais- aikuista jättiläis»soturia olemme me tulleet kat»

selemaan ^ja

kummeksimaan!

aika ^on

tosin

^{riisunut häneltä} aseet ^pois,

»vuosisadat

^omat ohitse kulkiessaan tosinryvistelleet hänen ^muotoansa, hallen toi»

meeri-tulotseen »vanhoilla ^päiwillaän ei anta»

jäin

käsi

ole ollut runsaampi kuin muideukaan

»anhojen soturiemme eläkettä jakaessaan.

Waan ^siitäpä wähät! Ukko ^Oolowi,seisoo kumminkin wielä jaloillaan. Ia häntä ^olem»

me me tulleet tänään tenvehtimään,katsomaan

ja

—

tuulemaankin! Kuulemaankin? Niin.

luulemaankin, kuuntelemaan! »Hilla hän ^ei waan näy;hän ^ei,

kaikessa

aseettomuudessaan, alastomuudessaan, _ole waan jalo ^ja kunnioi»

tettawa »vanhus nähdäksemme: hän

osaa,

niinkuin ainakin »vanha soturi, kertoakin,ker- toa paljon, kertoa

ihmeellisiä

^ja ikimuistetta»

wia asioita, _kertoa ^nim, sille, joka ^ymmärtää

hänen ^{murtcensa ja joka ei sulje}

konniansa hänen

kertomuksiltaan.

Kuunnellaanpa joitakuitaniistä, joitanämät muurit ja tornit ^woiwal meille kertoa.

Eräs heioän kertomuksensa ^{on siitä, miten} he ^joutuiwai tälle saarelle seisomaan. Tosi- aankin on kaksi suurta ^{ilnnettä tapahtunut jo} tämän linnan syntyessä.

Hksi^{ilime on}

se:

^{mistä otettiin,näillä}

seu-

duin ^noin neljä sataa ^{wuotta sitten, ne moi-}

mat, joilla louhet ^saatiin asettumaan ^näiksi sääniölli'sik''i muureiksi ^ja kimet kerros kerrot»

s«nsa

^päällitse noinakorkeina torneina taiwas- ta tohti nomemaan? Tämä

se

^{kka jäisi ainl»}

ansakin ^ihmeeksi, ellemme tietäisi ^{että vmva-}

liston kansa, »vaikka ei lumultaan paljo, oli sitä sltkeätä ^{ja jäntewätä} Salvon ^{sukua, jonka} kirmes ^juuri tähän ^{aikaan alkoi} heilua ^naiden .itämaiden" äärettömissä metsissä ^{ja jonka}

woimalla ja liiöllä

suuri osa

suomenniemen korvia on «»vattu sekä aurina^n ^lampi'

man

että myöskin simistvksen»valon päästä-

wiksi.

Tämän kansan hiellä ^{ja »väellä owatnämät}

muurit ja tornit saatu ^aikaan.

Ia ilnneellisiiuä tässä tapauksessa on

se

>eikka, että Havonkanla sekä ^{eninn että jal»}

teen tämän linnan rakentamisen oli ^yhtä wa»

paata tuin minkään muun Ruotsin maltaku»»

nan

osan

^asukkaat, ja wielä »uapaampatakm. sillä tiettömät ja ^laajat erämaat ^oliwat ailvan ^li»

sellä. joihin sorrettu kemuesti ^{»voi paeta} liial»

lista rasitusta. Ia ^jos tässä ^työssä

se.

^jolla

walta oli ^{ja joka}

sitä

^{teetti, olisi}liioin »vai»

wannut kansa^{i,niinkuin ennen}muinoin Eznp»

tiläiset rakennuksillansa

rasiitimat

^Israelinlap-

sia, niin

olisi

sorrettujen »valitusta, wuosij«to»

jenkin läpi,kuulunut ^joku ääni meillentin asti, niinkuin ISrae!itain »valitus kuuluu »vielä

wuosituhantcnkin

takaa. Waan tämmöistä»va>

lituksen ^ääntä ei 'D^lominlinnanrakennuksesta

kuulu, ja luultama on. että Samon kansa ^jo tähän ^{aikaan enemmän taipui} lännestä kuin idästä tulemaan »vicraasen ^maltaan, ja muös- kin ^huomasi, etta lujasta »varustuksesta,lin>

nasta, tällä ^paikalla

tulisi

^olemaan

tehollinen

torjuinkeino silleitselleen.

Siis: wädälukuinen ^jawähäwäfinenjawä>

hälvarainen kansa ^suostuu maahansa rakenta»

maan tämmöisenrakennuksen, eikä orjastu sitä tehdessään eitä

sen

tehtiiäankään^:eikö tämä

ole ihme ja kumma? Eikötämä seikka ^puhu niin selwään ^että

sen

typerinkin ymmärtää, kuinka maltillinen ja lempeäluontoinen tuo

Tässä seuraa

^nyt

se

ⁿⁱⁱⁿ

^suuren

moitteen

ansainnut

^puheOolowinjuhlas-

sa. ^Se

kuuluu näin:

Kunnioitettamat Kansalaiset,

«Jatkoa wiime ⁿoon.>

Nu den

Suomettaren Toimi-

tukselle.

Muistelkaamme siis menneitä aikoja ilman katkeruudetta, jospailmankaipauksettakin! An- takaamme nrwomuinaisilleoloillemme, ja pitä- käämme kunniassa ^nykyinen tilamme! Tätä muistojuhlaa wiettäesiämme astuu

se

^parem>

min kuin milloinkaan muulloin silmäämme että neljä sataa wuotta takaperin tämäOolo>

winlinna oli wihdoin wiimeinen ^paikka Itä

suomessa,

johon länsieuropalaisen fiwistuksel-.

oilla seikalla^{että Suomenmaa} joutuiNuo

sm _kanssa

yhteyteen, näyttää luojansallimu näin muodoin tarkoittaneen enimmäöti

sitä'

että Suomen kansa ^jo aikaiseen tulisi ^europ»>

laisen järjestyksen ja

simistvksen

^{piiriin. I»}

waikkapa meillä ei olekaan, eikä wielä woi>

kaan olla. suuria ^ajatuksia enemmän ^waltiol- listen laitostemme Virheettömyydestäkuin si»

wistyskantammekaan korkeudesta, _{niin owat} nämät _meidän

waltiolliset

laitoksemme ^jatämä meidän siwiStyksemme ^nytkuitenkin meille niin

tarpeelliset ja niin wältlämättömat,että ^jos ei meillä niitä, juuriniitä ^olisi,niin^me

emme tulisiollenkaan toimeen, waan

tukehtui»

sinlme niinkuin

se.

^{jolta ilma hänen hengit}

taaksensa

yhtäkkiä loppuu.

Meidän ^tuleesiis hartaasti^kiittääJumalala siitä, että

hän

^sallimeidän joutua yhteyteen

senkaltaisen kansan kanssa, jolta »ne woimme saada alun ja perustuksennoihinetuihin, jotka

maallisesta hywästä owat parhaat,mitä ib»

minen, mitä kansa woipi toiwoaitsellee». Ja

sen

^jälkeen tulee meidän näistäeduista oll»

kiitolliset tälle samaiselle kansalle, jonka lait,

laitokset ja hallitsijat tekimat meidänesi-isäm»

me

osallisiksi

samoista oikeuksista, joita

se

^itse

nautti. Orjuus ei päässyt koskaan taimellen»

kaan Ruotsinmailan alalla, _ja tämä ^onyksin»

omaisesti Ruotsin ^miesten ansio. ^Tämä seik»

ka ^yksinänsä ansaitseemeiltä

ikuisen

kiitollisuu-

den

Ruotsalaisille.

Katsokaa Virolaisia,mci»

dan »veljiämme! Heille ^on antanut

sa-

man järjen,

saman

^kymyn, samat ^muutlahjat kuin meillentin. Waan owatlo he meidän

»vertaisemme yhteiskunnallisissa, waltiollisissa,

simistyksen oloissa?^Kaukanatästä, täytyymci dan ^»vastata, waikka kuinkakin tämmöinen

w»s

tauskarmastelee mieltämme ^ja mihloo sndän' tämme.Orjankahleet olimat symälle syöpyneet Virolaisten käsiin ja jalkoihin.

Kaksi

^{lem^}

peätä Aleksanderia ^on

tosin

^{väästänyt heidät}

näistä ^kahleista,maan symät arwet owatwie la monta iniespolmea eteenpäin kertomat. ^mi<

ta kurjuutta Wirolaisct »vuosisatoja owat lär- sineet. ^Mutta Sinussa. Suomalainen, ei tun»

nu näitä ^orjuuden jälkiä. Kiitä siitä, ja kuin kiität, lwminkin ^kiitä,niitä jalomielisiä ruot-

salaisiakuninkaitasi, jotka kutiStimat^ylimysten ylpeyden jaRuotsin kansan ^{amulla nujerstmat} nateliswallalta niskat ^poikki! Wai onko kiito!»

liiuuden osoittaminen niin erinomaisenraskas- ta Sinusta? Tai lienetkin ^jokuitannutwellasi Ruotsille? Sinä ^olet tosiaankin luullut hoet-

taman: Tuomen mclka Ruotsille ^{on läteisesti}

ja paraten maksettu sillä merellä, jota Suo- menkansaonniin

runsaasti

»vuodattanut Ruot»

fin sodissa. Suuri erkctvs! Ei ^tämä weri

»vuotanut ainoastaan Ruotsin ^edestä, tvaan Suomen itsensäkin ^ja ihmiskunnan ^edestä.

Kaikki slivistyneet

tahi

simistyksecn pyrkineet kansat owat merittäin »vuodattaneet »vertansa.

Alinomainen ^{kilpaus ja} kamppaus _ja toinen toisensa sortaminen ^näkyivät oleman sääntönä

kansojen elämisessä:

se

kansa, joka tahtoo ^tor-

jua sortoa päällänsä,

sen

tulee »vuodattaa

omaansa

^{ja muiden merta. AinoastaanLap»}

palanet ja Samojeedit, _{ja muut} senkaltaiset eimät ^ole koskaan »vuodattaneet »vertansa

so»

dis>a. Waan omatko nekansoiksi ^luettamat»

kaan? Werensä »vuodattaminen ei^{liene mei-} dän esiisistämme ^ollutkaan niin »vaikeata kuin miltä

se

^{meistä tuntuu,} meistä joita pitkälli»

nen rauha ^ja hnwät ^{päimät owat} liiaksi del litelleet ja meltosmttaneet. Eimät esitiämme

ainakaan woineet »valittaa sitä, että

heidän

ruotsalaiset sotakumppalima heillä ^wertänsä muodatuttimat. ^ja säästilvät

omaansa.

Ia^ku-.

ka meistäkin ei wuodattaisi^»vertansa jamenet tai'i hcnkensäkin. ios ⁿⁱⁱⁿ kallis asia ^kuin

us

konmapaus olisi

»vaaraosa,

_{ja jos saisimme}

sitä tehdä niin dywässä

seurassa

kuin Kustaa

Aadolfin

^kanssa!

—

_{Paljo on tosin Suomen}

»verta »vuotanut niissä sodissa, joidinkunin kaamme tamalla ^tahitoisella^{joutunvat.Naai-} tämä on meille ollut waan eduksi^jakunniaksi.

Tämä meri ei ole mennyt hukkaan: me olem>

me nllä ostaneet pääsön lukuun";

se

^on lannoittanut ^maan

sen

kukkasen ^kaswaa,

jonka nimi on Suomenkansallinen

o Io.

Toinen tämän linnan synrwssä' ^tapahtunut ihme on yhteydessä

sen

seikan ^kanssa, että

se

tuli sukeutumaan täll^e ^paikalle,tähänKyrön»

salmen syrjään. Runoilijan ja kuivaajan sil-

mää ja sydäntä ihastuttamat ^nämät tämän seudun sadat saaret ^{ja symät} salmet ^ja»vankat mirrat ja monisoppiset lahdet ^jasuuret ^seljat

ja korkeat kalliot kahdenyuolenmettä; ^ja _tuin tämmöinen taideniekka

heiteksr

^vainaasilmänsä

kiinni ja antaa kumasaistinsa lennähtää ^tänne

ylineljän wuosisatasen, jasilloinnäkee uuden linnan neitseellisessä puhtaudestaan istuman

tässä ^{saarella, nämät päiwän} sateisia märehti»

wät salmet ^{ja mirrat} ikäänkuin tämän neiden

hovein kiilteleminä morsiushameen liepeinä, ja ympäristön rannat ieka ^äyräät ikuisine donki»

neen ja kuusineenikäänkuinimmenncitiaittana, niin todella tämä ihanuus ^ilayuttaa hänen

sydäntänsä ja hurmentaa hänen

mieltänsä.

Waan tämmöisiätaidenielan mielijohteita cm»

me woi emmekä saakaan luulla Eerikki Akse»

linpoika Totilla olleen linnaansa ^juuri tälle saarelle ^ja tähän ^paikkaan asettaessaan, eikä tämä luonnon kauneus näillä seuduin olekaan

se

^{seikka, jota minä tarkoitin} mainita

toiseksi

ihmeeksi ^tämän linnan synnyssä. Ei ^tämä ihme ^{ole sekään,että} Eerikki Akselinpoika älysi rakentaa linnama juurinäiden

s

'lmienkeskeen,

joiden »väylät

siihen

aikaan, jolloin maanteitä

eiollut,oliwat ainoana kulkutienäpohjemmaksi, j» joiden keskessä^hänenlinnansatuli ikäänkuin Sawon

awaimeksi

^ja

oikeaksi

^Sawon linnaksi, jonka nimen kansa sille ^pian antoikin. Waan tämäihmeon

se,

ettäEerikkiAkselinpoikarak en»

taa linnansa

wihoillisen

^maa«

han! Pähkinälinnan ranhanteossa ^määrätty

raja kulki nim. lännen ^puolitie näitä »vesiä.

Waan silloisina aikoina ja olletikin näillä

sev»

duin ei rajanmääräyksistä liene pidetty niin

tarkkaa lukua kuin tamallisesti pidetään, ja

tämän ohessa ^näyttääherra Eerikin luonteet"

sa

olleen koko ^joukko sitä huoletointa ^roh»

keutta. ^jolla Ruotsalaisen monesti näemme historiassa onnistuman senkaltaisten töiden ailaan saamisessa, jotka tamallisesti ^apnkoi»

ivalle järjclle ^näyttämät mahdottomilta. Ia

näinpä onnistui Eerikki Akselinpijankinrohkea

työ. Hän ^teki samoin ^kuin

se

sotapäällikkö, joka tappelun tuimimmassa käsikähmässä ^mis»

kaa lippunsa

»vihMisten

^{sekaan ja} siten saat-

taa wäkensawiminatulla woimalla ^{ryntäämään}

mihoilllsen

^{sotarimin rikki. Ia tästäpä}

on.

tästäkin, ihmettä ^knllä,meidän miettiäksemmc ja hämmästoäksemlne.

Eerikki Akselinpojan uusi linna, jolla hän muun

muassa

oikaisi Suomen^{rajankinnäillä} seuduin luonnollisemmaksi, oli sittenlades !s<»

wuotta tämän rajan ja Samon »vahma tuki ja turma niissä alinomaisissa sodissa ^{ja mels-}

keissä, joilla Karjalaiset, kahteen eri uskokun-

taanja kahteen eri maltakuntaan rcmaistyinä.

kahden puolen rajan rasittivat toisiansa. ^Täs-

tä rajanwutia-wirastansa wavautcttiin sa>

monlinna sadaksi wuodeksi ^{Stolbomanrauliail}

kautta. Silloin Suomalaisten ^jaRuotsalaisten

yhteinen onni ja yhteiset urostyöt saattoimat

Ruotsin ^kruunun alaisiksi nekin laajat Karja- lanmaat, jotkaKäkisalmen alueen nimellä en»

nen oliwat olleet ^Wenäjän mailassa. ^Wih-

doin luovuikuitenkin onniRuotsin^ja Suomen sotalipuista, Suomealohkeilitaas^le»vylemynsä jälkeen Wnläläiselle, jaOolowinlinna muuttlli taas rajanmartiaksi, jatoimitti^tätäMirkaa^»vii- mein sekä ^{puolellaettätoisella, Waanajat ja o»}

lot olimat muuttuneet entisistä:linnan entinen tärkeys oli kadonnut, eiwätkä mitkäänuroS- tnötkään

sitä

malloiteltacssa ^{antaneet enää} loistoa

sen

palmelusaian loppupuolelle.

Kaikkine merinecn. ^{jo^a}

sen

seutumilla ^kyl>

lm on »vuodatettu, on Oolominlinnalla^kuiten- kin suurimmat ansionsa rauhan alalta. Itse

sen

perustaminen oli ^tosin, niinkuin »vasta sanoin, sotainen ^askel ja päällekäynti, Waan

sen

jälkeen ji aina edelleen oli

sen

^muurien

kehä enemmän lrnnn» ja toljlimisvaikta kuin päällekarkauksen ja malloitukscn ^pesä, Ia^rau»

han töistä ja toimista saavikin ^{tämä linna}

Suo ncn historiassa suurimman merkityksensä,

Zamonlinnan ^{päällikkö eli} isäntä oli, näett?,

Marsinkin ^{emi aikoina,}mnöskinmaahena.^jon- kansa mahtoi olla. ^joka tässä yhteisessä^työssä oli teettäjänä, ja kuinka taas jo

häneen

^laipu»

nut ja ^»vapaasti uskollinen tämä _toinenkansa, jolla tässä oli ^nuoremmin neuwottowan

osa

loimitettawana?

Ia

eikö kaikki tämä osoita, että Qolowinlinnaa ei aiottu eikäpeljattykään

kansan ,ikecksi". jommoisiksi tällaiset ^laken»

nukjet ennen aikaan monin ^paikoin muuttui- wat?

Minä ^en tarmitse ^{»vastata naihia knmmyk-} siin. Katsokaa ^oloja Aunuksen ja Wicnan Karjalassa, ja »vastaus on Teille itsestänsä

antauma. Tällä en kumminkaan tahdo moit- tia oloja Wenäjällä enkä alentaa Wenäjän kansaa, en myöskään

sanoa,

ettei tälläⁱtsel- lä

an

^{jo ole noita} mainitsemiani ^{etuja, aina-}

kin osaksi.

Osisimmekohan me. ^{jos jo}

sillain

olisimme

joutuneet Wenäjän yhteyteen taikka alamaisuu-

teen, nyt

se

^kansa, joka me kuitenkin olemmel?

Olisikohan meidän ^talonpoika tämä

itsenäinen

maanomistaja, joka hän ^{nyt on, ja jolla} kaikkein ^enin

osa

Suoinenm>ata un hallus.

sansa? Olisikohan meillä tällöin tätä tarkkaa hallintoa,tätä sclmää yhteiskunnallista järjes- tystä, näitä lahjomattomia tuomareita,

—

_o-

lisikolinl meillä näitä kirkollisia ^{laitoksia, nai-}

ta "pistoja, täta raamatuntietoa, täta tie-

teen»valoa. jotka kaikki meillä mit ^omat ole«

massa?

ka lääni ulottui Oulujälwelle asti. Tämä

»virkamies oli kuninkaan käskynhaltia. milteipä sijainen, ja hänen

kauttansa

^{näemme kaiken}

hallitustoimen näillä seuduin käuwän. Hän

järjestää lajanwaltio-palweluksenasujantenles»

ken.

hän

tasoittelee ^werot,lian hillitsee jaran»

kaisee meionkantajain maalinteot, hän ^rajoit»

taa kansaa lasittaman kluununkyydityksen.hän pitää oikeudenkäyttämistä ja lakiennoudatta- mista silmällä, hän ^jaattaamahdottoman

suu-

na pitäjältä pienemmiksi jalakennuttaa uusia

tilkkoja, hän asuttaa Sawslaisilla pohjais-Hä- meen eiämaat ja Oulujärmen synkät kormet.

sanalla

sanoen:

samonlinnasta käsin ^järjes-

tyttää ja hallituttaaRuotsin^kuningastabl halli- tus Itäsuomen tähänaikaan mieläraakoja oloja ja teroituttaa

sen

aNijamiin, j?tkametsäkansana

olimat tottuneet

itsemaltaisesti

^{elämään ja o»}

lcmaan, mähitelle» ^lain kuuliaisuutta ^ja jäi»

jesretynyhteiskunnanmelmollisuuksia. ^Todella,

se

^joka etuluuloitta lukee

esim.

kirjeenmaihdon Kustaa Waasan jaKustaa

Fincken.

^Sawon-

linnan maaherran, »välillä, huomaa^mannaan, että hallitsija koki näidenkinalamaistensa sulitcen ^läyitää welwollisuutensa.

Joku ^{on sanonut,} että

Ruotsix

toimitettama Tuomen kansan kohtaloissa ^{oli waan}

suo»

men en heimojen

s,

_o.Hämäläisten ^jaKalja»

laisten yhdistäminen yhdeksi kansaksi. Tosi

kyllä onkin, että kuin Ruotsalaiset,»valloitet- tuansa sekä Hämäläisten ^{alan että} suulet osat

Kaljalaistenkin maata, asettimat sekä Hämä»

laiset ^että Kaljalaiset samojen waltiolllSlen ja yhteiskunnallisten laitosten alaisiksi,_{luin edel-} leen kiistin uskoa molemmille saalnattiin

sa»

maila kielellä ^ja

sittemmin

^{opeteltiinsamoista}

kirjoista, ja kuin»vihdoin Ruotsin ^{kieli alkoi} enemmältä ^{astua maalian, niin} mahtoirvat Hämäläisten ^{niin hymin} kuinKarjalaistenkiii

silmät

^{aueta ja he}

itse

^{tulomaita, että ne, joi»}

ta lie ennen muinoin olimat pitäneet wennon wicraina,»vieläpäwcri-wihoillisinansatin,ciwät olleet muuta kuin luuta heidän ^{luustansa ja}

liliaa heidän lihastansa. Waan paljaastaan

tätä ei histoiia» licngetäl tuitexkaan liene tarkoittanutsillä, että salli

Ruotsalaisten

^pan-

na Suomen Maltaansa. Tämä ^näkyy josii-

täkin, _ctiä tämä taikoitus ei täydelliiesti, eitä likimaillentaan, käynyt todeksi. ^{Mutta mitä} historian ^hengetär kerran on päättänyt saada

aikaan,

se

tapahtuukin täydellisesti. Jos ^liä-

nellä Suomenkansan suilleen ^maan olisi^ollut tarkoituksena ^{»vieraalla Mallalla} yhdistyttäätä- män kansan ^{eri licimot, nun eikö tämä} olisi

paljoa paremmin ja kemyemmin »voinut tapah- tna itäisen naapurikansan kautta^ Tallahan

oli ja manhistaau Maltansa alaisena suurin

ola Karjalaisia seka muitakin Suomen heimo-

ja,

samaa

tahi mclkem »amaa kieltä ^puhumia kuin Suomenniemen Suomalaiset; _{ja ne}näitä heimoja, jotka eimät olleet ikimanhoiSta ^ajois»

ta kuuluneet mainittuun »valtaan, ne joutui»

mat

siilien

aikoja myöten toinen toisensa ^pe»

rään. Olisikohan ^ennen

luotsin

tänne tule- mista Wenäjän mailan uloluttaminen Nli koko Suomenniemen aina Pohjanlahtea myötenol- lut niin erittäin ^»vaikea asia!" ^Täten olisi historia ainakin täydellisestisaamuttanut ^tuon

tarkoituksensa, joka

sillä

^{muka oli} sautacssan-

sa

Suomen »vieraan ^mallalalaiseksi. Waan kuin tämä ei tällöin tapahtunut,»voimme siis

päättää että Korkeimman sallimus Ruotsin

«vallalla Suomessa ^{tarkoitti muuta kuin maan} Suomenniemen Hämäläisten ja Karjalaisten yhdistämistäniideksi kansaksi. Ia ^tarwinncm-

meko kauan anvella. mikä tämä muu ja,

sanokaamme

se,

korkeampi tarkoitus malitoi olla.

Toimituspaikka:

Annankatu R:o 1«.

Konttori:

Dohjois'Göplanadi»

katu N: ^{o 3».}

Perjantaina 18 v.

Helmikuuta.

Tilaushinta:

Helsingissä^: Maaseuduilla^:

Koko »uobelta

.

^{9 m. —p. 10 m.}

—

_p.

Kolmeltaneljänn. 7

,

50

,

_B,— p.

Puolelta . . .

^{5 ,—}

.

^5.50p.

Neljännekseltä

.

²

_.75 ^,

^3„— p.

Kuukaudelta.

.

¹

^, —

»

— _„

Yksityisetnumer.

- _,

₁₀

_, — . —v.

^—p.

Illkausaika:

Maanantai,Keskiwiikko j» Perjantail:lo 1 päiwällä.

Ilmoituksia

wastaan»otetaan lehden konttorissa ^ja

malse»

taan ^l« penniäpieneltäriwiltä. Ruotsinkieli' set suomennetaan^eri maksotta.

1876.

UUSI SUOMETAR.

Keis.

^Viipurin

howioikeus

^{on liimäu}

helmilunn

12 p. myödyttänyt tuomarille

lisalmen tuomioluunassa

^V.Hjel-

man'iUc wirtllwapllutta

tolmctsi

^tuutau-.

delsi, lutein tämän luun 25 p:stä,

setä sauialla

^{»uäärännyt} waratuomari M. La- gerstamin tuomarin wirtaa

maiuitussll

^tno-

miotuunassa sillaitaa hoitamaan.

Helmituun

^{11 p.} on Viipurin

howi-

oiteus Vapauttanut tuomarin Jääsken tuomiotunnassa, laamanni ?l. I.Cajan- derin ^pitämästä täniän wuoden talwikä- räjiä

Ruokolahden

ja Rautjärwcn ^pita

jäin täräjäluniinssa

setä

^{»uäärännyt wa-}

ratuomari I.!!i7stling'in näitä täräjiä pi- tämään.

määräisen

^kopistin, nimituomari V.

Borg'in

waraläänintamreerilsi

^luopion

lääniin.

tenlc utcUui, ja ulcttuifin »vaan iMimänä bä>

märänä. Kaikki niitvi Suomen fonjnlliiiiuDen alaa eli iästä itään ja pol'jais«en väin, ^oli

plwcvden, rontuuben ja laiiiomuubcn lrallae-

la. Taota Dolottinltnnoeta fofin ^rupcsilvat

ifalo, silviolys ja laillinen järjesti;* bi:^jälleen lewenemaän tteerpciin. I"

Mrtfolaammi

^nyt

tällä Ijetfcllä vmpciiimii tuima laajalti ei- watkö ne

siila

c>ja?la ele ncittaiiett ^alan, ia tuinta ^i»)ttiolti cilvalkö ne ole mcitän fan- jaamme juurtnnett!luotaammesilmämmevln»

pariIlasuomea:nämät aukeat triliamaaT,na»

mat fauniit ^talot, namat suuret ^ja tearoffoat

lylät, nämät sadat ^{fivfor, miniät menetja}bw«

wat tiet. nairtät fanaroat ia muut fulfuttåp*

låt, ie tairaran j>oliouo, jota vailla teillä ja wavlillä alincmaa ^kulkee

ebfä

^{ja t^a-?, ja lo}

putsi nämat

rauhalliset

ja fiauetvjstabarvadtu«

reot ihmiict,

—

_eilväiköne faifti tobletfl ^siiä, että ie metsäkansa, jonfa ^synkkään

maahan

Oolonjinliima peruutettiin, ci ollutIndiancja.

joiden luonne ci sinuaitse ^{eitä »iedä} siwii!N)Slä,

ia civeaiföne myösli» todista, että ne Uit ja

ie jäljcslys. jotka Ruotsi ^{istuttitäbäii}kansaan

ja zoiden ^iutroiéffl fe nain ^onnoussut^ja\x>axu

lunut, cliwat ^{hywät ja}

sen

^{luonteenmufaijett}

Me ^emme

siiö

^{woi foéfaan, emme tcotaar,}

unbettoa tämän jäijfétcffen ja nättien ^inticn allna jii peniolnrta! Waan

fania

^{Da tram«}

myöskään woi tyllin ftitiää ja ylistääsitä ^ja-

lemielisyytta ja roiisautta, joNa »nlyisct bal°

Httiiamntc^oaat suoneet meibän tällälvanl' Ila, meille niin rattaalla ja laHiilla peius!uls»lla parannella ja uudi^tella olojamme, Kiitcs ja

kunnia siio eniinllc '.uninknillcmmc! Meni»

teitainen fiitce ja kunnia lieibän jälfcifillenta hallitsijoille, ja enimmin nytyiselle armclliulle

urirub,tinallemme¹

Ihminen ti woi edeltäpäin nät ^tuUnjai-

luuttansa.

^{Me emme fiic< tiedä,} mitä luieirai- nen aika on luoltaira Suomellemme. )!y»

kyisiä olojamme cntlsnn ^{uieivatcn rooinune} tumminkin toiii'cen ^lausua, että tulcwaiiuus ei näytä pimeältä. Se on atttattortaetiSuo»

jan tädeesä. Waan

iiots! osaksi

^{riippuu ie}

meistä

itfesiämintfin.

^sJ)abin laittansa ^jaui*

hDillifenfa ^on ibmifcllä

omasin

polvessaan:

ytsityis>llä usektäisvy^eu kaikkea jaloa jäi;täu;ä loi, kansoilla eripuraisuudenmonipäinen fm>=

fäarme. Tappakaamme tämä täärme fanfom-

me pciueeta, ja tulehduttakaamme

sen

^sikiö!!

Sitten rroimme ^me warmasii ^toiroca, että

luin »ruofifatanen ^tc.ao »vierähtää ^{ajan ääiet-}

tömvytecn ^ja meidän lastemme lapfet läesä

taas wiettäu'ät £clcrmnlinnan ^juhlaa, fen puclituliantiöta, wuosijulilaa, niin omat titfil-

loin paljoa onnellisemmat ^ja ivälewammäl ja ilcifemmat tuin me ^n»?t, beibein jublapuliecnsa sujuwatsilloin somemmin kuin meidän ^{nyt. ja} beidän isänmaallinen laulunsa faifuu

silloin

jalommin

[a

»roimatkaaninnn kuin meidän in't!

(3atf.)

—

Wiipurin läänin tiuucviilui ftnraalinajuri KristianX7ter ^Blvn, ja

hanen

^{puolisonsa wicttiwät loiopäiwä-}

nä hopeahäänsä, ja eri ^paikoista

f

^{elä n-}

seilta

yhdyskunnilta tuli

sen

^johdosta

onnentoiwotnlsia

^{talle jalolle ja lunuioi-}

letulle parielunnalle.

ituwernöri £fer--2310in on Viipurin

läänissä

^syystä

faatmittanut

^{yleisen lun-}

nioitutsen, _{ja me}

tahdomme sentähdcn

^tä-

hän suomentaa

ne lämpimät sanat, jolla

^stra ^Finland

^{* mainitun} juhlallisuuden johdosta

laufitu.

"Tosin

^oivat nämä l)opea(jäät, niinkuin muuttin seiuuioiset, ainoastaan yksityinen perhejuhla ja

siis

ulkopuolella julkisen c- lämän piiriä,mutta älköönsopimattomalsi

tatsottalo

^{etta ne, jotta} tamalla laitta

toisella

^{owat nauttineet}

hedelmiä

^luwcr-

nöri

Cters33loniin

^{jultisista toilnisla, o-}

roat täyttäneet täta

tilaisuutta lausnatsecn

ne

tiitollisuudcn

^ja

tuunioitutsen

^tunteet,

joita ne oivat

herättäneet.

Sillä aikaa, hm kenraalimajuri ^£)fer=

Blom ^on,ollut tämän läänin maaherrana, on

se

^edistynyt

suuremmassa ^määrässä

luinlostaanennen yhtälyhyen ajan

lulueSsa.

Ia ^waittapa ci allit etewimpiin niistä tärkeistä parannuteta,

>otta

tällä aika- kaudella ^{ornat antaneet} meidän ^maatun- nalle ennen tuskin aawistettua

mahdolli- suulla

^"distytsccn. eiwät ole

lähteneet

^ei-

wät!ä ole n?oineet

lähteä

luwcrnöri £\tx-

93lont't6to,

_niin on lumuuutiu ^irarmaa, etta uiibcn ^>nncllincn loimccnpano nicl-

toisessa ^määrässä

^on

hanen

^lyöniä.

Meidän ci

olisi

^{wailea tuoda}

esiin

^n-

seita todistutsia siitä

rattoudcsia, jilla tuwernöri Oter-Vlonl on

harrastanut

niitä asioita, ^joidcnla

onnellisesta

^päälöl-

scstä

uiaatuntamme

tulelvaisuus

^riippuu,

ja

siitä

järtähtämättönlyydcslä, jolla

hän

on wal»vonut

sen

^{etuja. Mutka parempi}

on lenties

sellaisena

^{päiwänä luin tama}

ainoastaan muistuttaa siitä, etta täta ratlauNa, täta järlähtämättömmutä on

täi)|"in täsitctty.

Hymä

tahto

^tuottaa

tosin

^{aina lynlv-}

waisyyttä, mutta

se

tieto, ettei täta ^toi)'

loa määrin lasiteta, »vaan etta

sila

^päin;

waotoin laitti tunnuetalvat,antaa epäile-

mättä michelle,

»varsinkin

^{luwcrnöriOfer=}

Bloniin »vaikealla ja huomatulla paikalla, puljtaimpaa iloa, mitä

kansalaiselle

^on

ta myönnettäisiin apna oman kartanonra-

kentamiseen

^niainittua

hallitusta

^wcntcn.

luettiin lertoinub tanpuuqin irtaimen

omaisuuden

tarkastuksesta, ja hylvätsyltiiu lartaetajain letemä

ehdoilus

^{että tarpeet-}

tomat lalut myytäisiin.

Muut

asiat

^lytättiin

asianomaisten

^wa-

lioluntain

larlasteltawilsi.

sallittu.

^>,a sitä cireät tumuuta oinoaé-

laan ne, joilta fepii »raatia ^tartcmpia erilyiö-tictoja ml>aluntlU!N'c cdislylnisestä^

sila

tunnustaa yhtä harlaacli, kenties

har--

taannuin yhteinen

kansa.

Kuwcrnöri

Dfer«©tom'in

^{on ollut}

suo-

tu t)t)bietcin ^ninunjci tarteinipoiiu yhteis-

lurnallisc.u

muuioksccn, mitä meidänmaa-

kunnassa

^{kenties toslc.an} on tapahtunut,

lehotloasli

edislän lien vainmcimiéta lule-

»valle ^paremmalle ajalle, jolloin laswawa

laiho

^on tylwönncheu omaisuus, eitä ^te- uentään muun, jolloin talonpoika, todel-

lisesti

^wapaana,rolilence

sanoa oniatsensn

fen

^{turpeen, jota}

hänen csi-isänsä

^ja

hän iti

c omat »viljelleet, pelkäämättä että toi- nen, outo tcieraö, on riistämä

häneltä hänen

^työnsä

hedelmiä. ^Ia se ^osa,

^jota

lulvcruöri

Otcr-Blom'illn

on

tässä

^mut»

nais-aikain »vääryyden

soroittaunscssa

^ja

niiden ^epäkohtain tasoittamisessa, _jotta tietysti snntywät tämän mullibtawanmuu-

toksen

toimeenpanon jotjboirta, on munta

luin

»virkamiehen

^täytetty welwollisuue,

se

^onkappale Itä-Suonien

historiaa.

^Ja'

lor.poilllnnue owattin oman

»vaistoansa

sen

arwllunect.

Heitä

ei suintaan ole pilannut liikaliaiucn ^t)&tciro t)g korkeana malia olen-ain ^puolelta ciwätlä

he itse

^ok

tottuneet

osoittamaan

^liian

suurta

^luotta-

musta, mutta he ^omat

»vähitellen

^ovpineet

tuntemaan

luwernöriänsä ^heidän

^ja

hei

bön

tulelvaisuutensa

^etujen

ustollisiiniuatsi

puoluétajat|t, ja

sen

liitollisuuden-welan, jota

siten heissä

laswamistaan on fas-

»vanut, oraat

he matsaneet

^{elämän par-}

haimmalla rahalla —

luutlamutsella.

—

Herrojen Lydectenin ja

Har linssin

äskettäin ilmcstnnccsta Icrtomut=

setzta

^Viipurin tauppaliitlccslä »viime

nuolena nähdään, että »vientilanppa Wii- purissa on

ison

^{joukon alennut siitä, mi-}

lii

se

^oli

_tähtenä edellisenä

^wuotena.

Wuonna

\&1?>

tcti nimittäin »vienti yh-

teensä

Sm. J7,39(),48'J ja 1b74 ^Sm.

20,536,055,

mutta »viime »vuotena waan Sm. 13,6'2T,3C0.

Snikna lähän

^alentua

misecn

on tietysti

se

ljuonontuuut »ucnetti, mikä oli puutamaralla mennä »vuonna.

2u()bc »viilnc wuoden wicnuiu ^jahtu- ben

edellisen

^wuodeu wicntien »välillä on

seuraalvaineu:

lS6i)

. .

434,295 tonttia ISTO

' .

^:)60,2G1

^„

Ib⁷⁾

. ^{. 361,607}

1672

. . ^{454,848 „}

1873

. .

^SG4,(JUO

^„

1874

. .

^474,255

^„

1875 . .

^532,932

—

.Nansanwalistus-scllial,_hywäksi aiotaan läällälin pauna toimeen^arpajai-

Hauen

^wiclä

ollessansa tässä

^arme-

liaassa

^toimessa,

nousi

^{hauen ympäril-}

totin hurjaa melua, ticlellä, jota

hänelle

oli outo; ja tuskin

lerlesitään hän huo-

mata että useammat

erislummalliscn

^[a

onton

näköiset ^miehet

^ja mainiot olirtat

hänet

piirittäneet, niin ^jo

tunfi itseään wätiwaltaiscsti

tcmmattawan tiiuui mo- lei»mista täsiwarsista, ja

samassa

^paljas-

telin puutlo ojenneltiin

hänen turtlunnsa

loini.

/A.'aalca-ihoinen

Eblis'i>!^orja!' wirt- loi yksi nlics,

franulan

^tieltä

huonosti

mongertaen;

wielälö

^{nyt ryöstelet pal-}

jaatsi sitä, jonla _olet

murhannut? —

Mutta ^{oletpa nyt} meidän lynsissämnie ja

saat siitä

palklasi".

Samassa

^{lun nämät}

sanat

^puhuttiin,

temmattiin puuttoja tupistaan jota

haa-

ralla

hänen

ympärillään, ja »vimmaiset, julmistuneet lasroot tuijottcliwat häneen,

näyttäen susilla,jollaoroat

saaliinsa

^limp-

puun hyppäämäisillään.

Äiutta nuori Skotlantilainen tuitentin pelasti

itsensä

pelottomuudellaan ja neu-

woltaisuudellaan. Mitä

^te tartoitattc, hywät

ihmiset'^" huusi hän. Los

^tuo

on teidän ystäwä ^partanne ruumis, niin

minähän sen

^{juuri itään}

^leittasin

^maa-

han sulasta

armeliaisuudesta, ja teidän sopisi ^paremmin yrittää

saada häntä hen-

liin, tuin

tehdä

wätiwaltac. »viattomalle

nähden sen _moisen

^yli-

woiman edessään,

tatsoi wiisaimmalsi

^jat-

taa

tietänsä

^mitään vastaamatta. Multa lalonpojat, jotta

ensin

^oliwat wctäytyneet

taemmatsi,

hänen

luultun noita» ^ja wii- nimarjansyönti-taitonsa pelosta,

rohlaisi-

wat jälleen mielensä, kun

hän

^{oli etem-}

malsi

^lultenut;

he huusnvat

^niuutamia

bauktumasanoia setä tiroutsia

^{hänen jäl-}

feensa, ja lopulla auttoiwat näiden wai-

lututsen

wielä tiwituislullatiu, ^jota ei luitentaan näin lautaa woinut

tehdä suur-

ta wahintoa, joö yhtään mitään,

heidän nuhansa esineelle.

Owentin puolestaan, jatlaetzsaan trlluansa, rupesi armelemaan

olewansa itse

^{jollalin laillanoiduttu,tait-}

lapaTourilaitztcntalonpoitainoleman tait- tein lyperimpäin, raa'impain ja epätohte- liaisimpain talonpojista. Tätä arroelua ei muuttanut myöölään

uusi seit-

la, jota

hänelle

^nyt

lohta

^tuli

tilaisuus

huomata.

Matalalla tuktulalla, jota

lohosi

^lorra-

ivirtaisen

^{ja kauniin Lher-joen rannalla,}

,Ulri

sillä

^suunnalla,

mihin ^{hän tulti.}

^oli

cuma sattumus asettanut

^{pari, lolmc}

Suomentanut Euonio.

»laltoa ^{»viime numcrcon.»}

Owentin Durward.

*) puuton.

iinmerkitystä tietänyt taitlapa_ci

siitä huo-

linut, kapusi tepeänä luin

mctsälissa

^ylös

puuhun, »veti lastustaan wuorclaisen ja

metsämiehen

mälttämättömimnläu l^alun,

l,!^'i,<' <!!n:'n^), tästi puun juurella_olc- wia ruumista

lasillaan

wastaan- ottamaan

ja

teittäsi

^löydeu poitti, kosta tuskinmi- nuuttikaan roielä oli tuluuut

sen

^perästä

tun

hän sen

^oli tarpeelliseksi

huomannnt.

Mutta ympärillä seisojat oliwat

hä-

nelle

huono!si awulsi tässä

armeliaisuuden työssä.

He

^{eiwä> olleutaau} ojentaueet- taau

siiheu

^käsiään,

^waan

päinivastoin nälyiirät pahanpäiwäisilsi säilähtljwän

hä-

nen

rohlendeStnan

^ja

lntsilvät

^{laitti ter-}

rassaan

^{pakoon, itään tuin}

^olisiwat

^pe-

läuneet että paljaota

katselemista »voisi

selittää

osan-otoksi siihen uslaliaasen

^työ-

hön, tun ci

sitä

^{alla tuettu,}

putosi niin rae!ansti maahan, että 57.weu- tin, jola

lohta sen

^peräsiähypähti maahan,

harmitsccn huomasi »viinleiscutiu hcn^cu

tipinän nyt

siitä lähteneen.

^Ci

he.n

^luileu-

kaan »vielälään ^luopunut lanpiaasla ^työs- tänsä, waan yritti edelleen.

Hän

^irroitti

luica ^raukan taulasta tuon

turmiollisen

paulan,

aulaisi hänen

^{nuttunsa, piroilti}

mettä taswoillc ^ja teli ^muut

tawalliset

temput, joilla

tulehtunutta

^toelctaan

saa-

da

henkeänsä

^jälleen »vetämään.

suurta

salsanpähtinä ^puuta yhteen ^pail-

kaau kauuiilsi,

mcrtilliscksi

puu-ryhmäksi.

juurella

seisoi

tolmc, ueljä talon- poikaa liikahtamatta,

silniät

^ylöspäin,

näh-

täivästi ällistellen ^jotakin

lähimmän

^puun

öisillä

^olemaa, mietislele-

minen ^on

Harmoin

^{niin sywä, ettei pie-}

ninkin

uteliaisuuden

^puhti

sitä saisi häi-

ritytsi, airoan yhtä helposti tuin kädestä pudonnut kepein tilvi rittoo ^tyynen lam- mikon lierin ^{pinnan, joudutti} tultuaan ja juo!si tepeästiluttulallcnlös, jouuc

hau

juuri paraatsi tertrsi,

nähdät-

sensä sen

lammottalvan näön, ^jola tois- lentin ^latsojain

huoniiou

^{oli puoleensa}

wctänyt

—

siellä

näet riippui ^yhdestä

otsasta

^{mies, joutu ruuulis} juuri wään- teli

itseänsä »viimeisessä

^{Inoleuian tus-}

tassa.

Milsi

^{te ette leiltaa}

häntä

maahan ?"

lysyi nuori Stotlantilainen, jonta

käsi

aina oli yhtä tcrteä auttamaan

hädässä

olemaa tuin puolustamaan omaa tuumaa, jos

hän sitä

^arweli

loulatnlsi.

M'i

talonpojiota, tääutäcu

Durwardin

puoleen silmänsä, josta pelästys oli lait- ti muut tunteet kartoittanut,

sekä

^tas-

wonsa,

jotta oliwat niin talpeat tuin

sa-

wi,

osoitti

^puun tuoreen leikattua mert- tiä, jolla oli ^lömpelösti koetettu ^liljatut- taa

«iranskan

waatunamerttiä) mattia.

Mutta nuori Durward, jot^, ei tämänmer-

— _Nimitnksiä

_{y. m.}

_{Kcis. senati}

on tämän tuun 8 P.

manhcmmatsi

^tom-

miösionlmacmmittaritsi

^{Oulun lääniinni-}

mittänyt ja määrännyt nuoremman to-

mitzsionimannmittarin samassa ^läänissä

E.

I

Högman'in ja

nuoremmatsi

^te-

missionimaaniniltaritsi

mainittuun lääniin

waramaaniniltari A.

T. Heite

^l'in.

Keis. senati

^{on tämän}

helmikuun

¹⁵

p. nimittänyt ja määrännyt

senatin

^yli-

—

Kaupunginwaltuuemicstcn kv

toukscösa

ömme tiistaina

Kateltiin ^seu>

raa»vat

asiat:

Vucttiin kansakirjaston ja

lukusalin

^tri»

mitunnalta tullut kirjoitus, jossa nämä laitetut ^tarjettiin Helsiugin tuiman

hoi»

dettawatsi

^ja

kustannetta»uatsi.

^Tämän

johdosta päätettiin

aittaa

erikvinen walio- hinta, jota

antaisi

kirjallisen

lausunnon asiasta

^ja

ehdottelisi

niille kannalle ^puhee- na-olewa laitos

olisi

järjestättawä, jos

se

kaupungin l^altnuu

otettaisiin.

^Tämänrea*

liehuman jäseniksi »valittiin

hrat

^Ignatius,

(Hrström ja K.

©.

^(Mander.

kansakoulujen johtokunnanesitykseen, etta sunnuntaikoulua ^»varten

olisi

l'antitta»va soweliaampia Imeneitä,

päätettiin

^»vastata, etteiivät

»valtuusnliehet

^{täta nykyä}

saata

parempia

huoneita hankkia.

Hywäksyitiin »valiokunnan puoltama lait»

sunto sen

^{esityksen johdosta, etta}

senatin- juonetta

Jöatten ostettu ^{paloruisku jätet-}

täisiin

^kaupungin

sammutuslaitoksen fältet»

tävtäfji ja etta

samallaineu

ruisku odtettai*

(im kaupunkiakin »varten.

Päinwastoin

^hylättiin

»venäläiseu insi»

nörihallituksen

^{esitys, etta} inajrittiswaroiv- Tämän luun 14 p. Viipurin

howioi-

teus määrännyt

howioikcudeu-austultautin

W. ^Kyander'in toimittamaan tämän ^{wuo^}

den talwi-täräjiä Eawitaipalecn ja Suo- menniemen

—

_Hiippat.pitäjäin täräjätunnaösa._sanomia. <stuopion.)

Haettawana! tirtloherranlvirta

^l.lts-

joella ja tappalaiscnwirat Enontekijäisteu,

Kolarin, Rewolahdcn,

Rautawaaran, Tnr^

lolan ja lotijärwen

seuratuunissa sekä

tateteetti- ammatti Utsjolla ja

Inarissa

⁹⁰

p. lul. tämän tuun 11) pistä.

—

_Wal-

tuusk ir j^a tappalaisenwirtaan

Toh-

majärwen

seurakunnassa

^{on annettu w.t.}

lappalaiselle Maaninjassa A.

F. Hahlo-

ille.