Joki ja sen väki II

Joki ja sen väki II

Kokemäen historia 1870-2010

Tuomas Hoppu

3. OSA

ELINKEINOJEN MURROS

uomi siirtyi toisen maailmansodan jälkeen teollistuneeseen palveluyhteis­

kuntaan. Kokemäellä maatalous säi­

lytti asemansa tärkeimpänä elinkeino­

na aina 1970-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen kunnan määrätietoiset tukitoimet nostivat teol­

lisuuden eniten kokemäkeläisiä työllistäväksi toimialaksi. Tätä kehitystä vauhdittivat myös parantunut energiansaanti ja hyvät kulkuyhtey­

det. Suurin harppaus tapahtui vuodesta 1973 vuoteen 1974, jolloin teollisuuden työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä nousi yli neljällä­

sadalla.1 Palvelualalla työskentelevien henkilöi­

den määrän kasvuun vaikutti 1970-luvulta läh­

tien ensisijaisesti kunnallisen sektorin kasvu.

Maa- ja metsätalouden osuuden supistumi­

nen oli voimakkainta 1950- ja 1960-luvulla, mutta myöhemminkin tämän elinkeinon har­

joittajien määrä on jatkanut laskuaan. Vuonna 1950 maataloudessa työskenteli 2783 kokemäke­

läistä, mutta vuonna 1975 enää 1095. Vastaava­

na aikana teollisuuden työntekijöiden määrä nousi 782:sta I4i2:een ja palveluidenkin 404:stä 669:ään.2 Kun maa-ja metsätalous vielä 1990-lu- vun alussa työllisti 15,8 prosenttia kokemäke­

läisistä, sen osuus oli 2000-luvun alussa pudon­

nut 8,3 prosenttiin. Varsinkin 1980-luvulla, mutta myös sen jälkeen, suhteellinen lisäys tuli erityisesti palveluiden hyväksi, joiden osuus

ammatissa toimivasta väestöstä - liikenne ja kauppa mukaan lukien - nousi yli 50 pro­

senttiin.3

Taulukko 23. Kokemäen ammatissa toimivan väestön osuus eri toimialoittain vuosina 1990-2005.

Vuosi

Maa-ja

metsätalous Teollisuus Palvelut

1990 15,8 % ₃₅,5% 4 5 , 7 %

1995 13,4 % 33,6 % 49,0 %

2000 9,1 % 36,0 % _52,9 %

2005 8,3 % 34,2 % 55,0 %

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 1990,1998, 2002 ja 2007.

Ammatissa toimivan väestön kokonaismäärä on laskenut tasaisesti, varsinkin väkiluvun vä­

hentymisen mutta 2000-luvun alussa myös väestön ikääntymisen myötä. Vuonna 1950 am­

matissa toimivia kokemäkeläisiä oli lähes 5 000, mutta 2000-luvun alussa enää reilut 3000. Pal­

velualojen osuuden nousu onkin perustunut osittain siihen, että ne eivät menettäneet työn­

tekijöitä kuten muut toimialat. Palvelualan suu­

rimman työnantajan, Kokemäen kaupungin, työntekijämäärä kuitenkin supistui kahden­

kymmenen vuoden aikana 495 henkilöstä (1985) 2000-luvun ensimmäisen vuosikymme­

nen 32o:een.4

Taulukko 22. Kokemäen ammatissa toimivan väestön osuus eri toimialoittain vuosina 1950-1985.

Vuosi Maa-ja metsätalous Teollisuus ja käsityö Rakennustoiminta Kauppa Liikenne Palvelut

1950 57,1% 16,0 % 7,3 % ⁵,6% 5,7% 8,3%

1960 46,1 % 18,4 % 9,5% 8,8 % 6,7% 10,5 %

1970 32,8 % 24,4 % 8,2% 11,6 % 7,9 % 15,1 %

1975 25,6 % 33,1 % 6,6 % 10,9 % 8,1 % 15,7 %

1985 18,0 % 28,7 % ₇,3% 9,6 % 8,8 % 27,6 %

Lähde: Väestön elinkeino. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880-1975,50; Kokemäen kunnalliskertomus 1988, 6.

'joki j a sen väki 11

Peiroti Oy: n tehdas­

rakennuksia. Joka kolmas ammatissa toimiva kokemäkeläi­

nen on 1970-luvulta ansainnut elantonsa teollisuuden palve­

luksessa. Lallin arkisto.

iMuutokset maataloudessa

Vuoden 1945 maanhankintalain seurauksena maaseudulla toteutettiin huomattava maan uus­

jako. Maanhankintalain luovutusvelvollisuus kosketti ankarimmin keskisuuria tiloja, joita Kokemäellä oli paljon. Tämän uusjaon seurauk­

sena Kokemäen maaseutu pientilavaltaistui en­

tisestään. Vuonna 1950 alle viiden hehtaarin ti­

lojen osuus kaikista maatiloista oli lähes 68 prosenttia. Tavallisin peltoala oli 5-15 hehtaa­

ria.5 Pitkällä tähtäimellä keskisuurten tilojen peltoalan pieneneminen vaikutti niiden kan­

nattavuuden heikkenemiseen ja pakotti monet erikoistumaan.

Taulukko 24. Kokemäen viljelyksien peltoala vuonna 1950.

Peltoala hehtaareissa

Viljelmien

määrä Osuus

alle 2 831 48,6 %

2 -5 329 19,3 %

5-15 404 23,7 %

15-25 71 4,2 %

25-50 66 ₃,9%

50-100 6 0,3 %

Yli 100 1 0,1 %

Yhteensä 1708 100 %

Lähde: SVT maataloustilasto 1950.

Varsinkin siirtoväen tilojen tarpeisiin raivattiin lisää peltoa, joten Kokemäen kokonaispeltoala

ylitti vuonna 1950 niukasti 9 000 hehtaaria. Vil­

jelmien määrä oli 1708,6 mutta luvussa ovat mukana kaikki maitaan sivutoimisestikin vil­

jelleet. Vielä vuonna 1950 saatettiin alle kahden hehtaarin viljelys laskea maatilaksi, vaikka isän­

tä kävi muuallakin töissä.7 Vajaat kaksikym­

mentä vuotta myöhemmin (1969) maatiloja oli Kauvatsan liitoksesta huolimatta 1159. Koke­

mäen peltoalan Kauvatsan liitos kohotti 11862 hehtaariin.8

Pientilavaltaistumisen myötä kokemäkeläi­

nen viljelijäyhteisö yhtenäistyi ja ryhmittyi lä­

hes kokonaisuudessaan sotien jälkeen toimin­

taansa tehostaneen Maataloustuottajain Koke­

mäen Yhdistyksen ympärille. Vuonna 1945 yh­

distyksessä oli 240 jäsentä, mutta kahta vuotta myöhemmin ylittyi jo tuhannen jäsenen raja.

Siitä lähtien jäsenmäärä pysyi suhteellisen va­

kaana.9

Kauvatsan liitos lisäsi hetkellisesti pientilojen määrää, vaikka samaan aikaan pienviljelyn kan­

nattamattomuus ja maaltapako karsivat pienim­

piä tiloja pois. Vuonna 1969 Kokemäen maati­

loista 437 tilalla (37,7 %) oli peltoa alle viisi heh­

taaria, ja 5-10 hehtaarin tiloja oli 351 (30,3 %).

Merkittävämpi muutos oli kuitenkin elinkelpoi­

seksi katsottavien tilojen määrän kasvu. Vuo­

desta 1950 vuoteen 1969 eli vajaan 20 vuoden aikana 15-50 hehtaarin viljelyksien määrä kas- voi 137 tilasta i95:een ja yli 50 hehtaarin tilojen määrä nousi seitsemästä kahdeksaantoista.10

1900-luvun viimeisistä vuosikymmenistä läh­

tien maatilojen keskimääräinen peltoala alkoi­

kin selvästi kasvaa, koska kannattava maatalous edellytti yhä suurempiin tuotantoyksiköihin siirtymistä. Tilojen määrä putosi noin 600 ti­

lasta (1990) 308 aktiiviseen maatilaan (2009).

Samalla keskimääräinen peltoala kasvoi 18 heh­

taarista yli 33 hehtaarin. Vuonna 2009 yhteen­

laskettu viljelysala oli 11380 hehtaaria eli hie­

man vähemmän kuin 40 vuotta aiemmin.11 Peltoviljelyssä suosittiin sotien jälkeen rehu­

viljan viljelyä, jossa valtalajike oli kaura. Myös ohran viljely lisääntyi huomattavasti. Viljaa tarvittiin karjanrehuksi, mutta sitä kasvatettiin sotien jälkeen myös siemenviljan myyntiä var­

ten. Vuonna 1959 kauran osuus viljalajien pelto-

'Nykyaika tulee

Maamieskoulun viljapeltoa tarkastele­

massa 1960. Lallin arkisto.

pinta-alasta oli 44,9 prosenttia. Vehnän osuus oli 24,2, ohran 22,7 ja rukiin 8,2 prosenttia.12 Sama suuntaus jatkui myöhemminkin. 1980-lu- vun alussa peltoalasta 51,9 prosenttia oli rehu­

viljalla, 9,6 prosenttia nurmella ja 17,3 prosent­

tia leipäviljalla.13 Ohra ohitti 2000-luvulla kau­

ran eniten viljeltynä kasvina. Ohran ja kauran yhteenlaskettu viljelyala oli 2000-luvun alussa hieman yli puolet peltoalasta.14

Karjatalouden merkityksen vähentyessä vil­

janviljelystä tuli 1900-luvun viimeisillä vuosi­

kymmenillä kokemäkeläisen maanviljelyn tär­

kein tuotantosuunta. Se oli vuonna 2006 pää- tuotantosuunta noin 60 prosentilla maatiloista.

Seuraavina olivat - molemmat noin 10 % osuu­

della - erikois- ja puutarhakasvitilat. Neljän­

neksi yleisimmät tuotantosuunnat olivat siipi­

karja- ja lypsykarjatalous.15

Mansikanviljelyä on Kokemäellä harjoitet­

tu selvästi naapurikuntia enemmän. Erityisen suuren suosion mansikanviljely sai jo 1940-lu- vulla Plättilänmaassa, jonka pienet kivikkoiset pellot soveltuivat huonosti tavanomaiseen pel­

toviljelyyn. Seuraavan vuosikymmenen alussa

mansikanviljelyn merkitys oli jo huomattava, ja plättilänmaalaiset organisoivat mansikoiden kuljetuksen kuorma-autolla Tampereelle.16 Plät- tilänmaan ohella myös Kulkkila on tunnettu mansikkaviljelmistään. Kulkkilaan mansikan toi kylän kansakoulun opettaja Kustaa Koski- lähti joskus 1900-luvun alkuvuosikymmenil­

lä.17 Mansikanviljelyä Kokemäellä suosivat myös vesistöt, jotka mahdollistavat tehokkaan kaste­

lun ja ehkäisevät hallan esiintymistä. Myös va­

delmien viljely on lisännyt suosiotaan Koke­

mäellä.

Sokerijuurikkaan viljelyä Kokemäellä harjoi­

tettiin jo ennen Turengin sokeritehtaan perus­

tamista 1948. Parhaina vuosina viljelyala koho­

si puoleentoistasataan hehtaariin,18 mutta Län­

nen sokeritehtaan perustaminen 1950-luvulla Kokemäen sijasta Säkylään jarrutti viljelyintoa.

Vuonna 1969 sokerijuurikkaan viljelyala oli vain 86 hehtaaria, mutta kohosi seuraavalla vuosi­

kymmenellä huomattavasti. Vuonna 2009 so­

kerijuurikkaan viljelyala oli yli 500 hehtaaria.19 Perunanviljelyä vauhditti perunajauhoteh- taan tulo 1942. Finnamyl Oy:n nimen alla

Jo k i j a sen väki II

Kauvatsan Osuus­

meijerin toiminta päättyi 1974, ja mei­

jerin tiloissa on sen jälkeen harjoitettu muuta yritystoimin­

taa. Nykyisin tiloissa toimii Uulatuotteen maalitehdas. Kuva:

Varpu Mäkelä. Pek­

ka Vähämäen yksi­

tyiskokoelma.

toimivalla tehtaalla oli 2000-luvun alussa noin 300 sopimusviljelijää.20 Vuonna 1950 perunan viljelyala oli 445 hehtaaria, mikä ylitti niukasti sekä rukiin (417 ha) että ohran (423 ha) viljely­

alan. Tämän jälkeen perunantuotanto on pysy­

nyt varsin vakaana. Vuonna 2009 perunaa vil­

jeltiin noin 500 hehtaarilla.21

Kokemäkeläisessä kansanperinteessä talon vaurautta on sanottu mitatun peltohehtaarien sijaan navetassa olevan karjan pääluvun mu­

kaan.22 Arvostuksesta huolimatta Kokemäellä ei 1950- tai 1960-luvulla ollut enää yhtä paljon lehmiä kuin 1920-luvun lopussa. Vuonna 1950 lehmiä oli 3567 ja yhdeksän vuotta myöhem­

min 3 036. Määrän vähenemistä korvasi kuiten­

kin pienempituottoisen suomenkarjan väisty­

minen. Vielä 1950-luvun lopussa lähes 60 pro­

senttia lehmistä oli suomenkarjaa, mutta seu- raavan vuosikymmenen lopussa Ayrshire-rotu kohosi valta-asemaan. Karjanomistajien työ­

taakkaa helpottivat uudet koneet, joista tär­

keimpiin kuului lypsykone. Vielä 1940-luvun lopussa lypsykone oli Kokemäellä harvinainen, mutta vuonna 1959 niitä oli 81 ja kymmenen vuotta myöhemmin 233.23

Lypsykarjatalouden kulmakivenä olivat mei­

jerit. Kokemäen Osuusmeijeri siirtyi vuonna 1950 koneelliseen jäähdytykseen, jolloin päästiin eroon vaivalloisesta jäiden nostosta Kokemäen­

joesta. Muitakin uudistuksia tehtiin 1950-luvul- la ja 1960-luvun alussa, joten meijeri tunsi jatku­

vaa tarvetta laajentaa rakennuskantaansa mm.

entisen kunnantalon suuntaan. Juustokaupan vaikeutuessa osuusmeijeri päätti 1958 lopettaa juustolansa ja aloittaa maitojauheen valmistuk­

sen.24 Ratkaisuun vaikutti myös juustolan ko­

neiden vanhentuneisuus ja Rauman meijerin halukkuus ostaa maitoa Kokemäeltä.25

Meijerin lupaavista kehitysnäkymistä huoli­

matta muutos oli jo ovella. Vuonna 1963 meije­

rin vastaanottama maitomäärä nousi vielä 8,3 miljoonaan kiloon, mutta sen jälkeen maidon määrä kääntyi selvään laskuun.26 Koko Sata­

kunnan alueella maidonlähettäjät vähenivät 1970-luvun taitteessa vuosittain noin tuhannel­

la. Meijeritoiminnan kannattavuuden heiken­

nyttyä Kokemäen Osuusmeijeri sulautui vuon­

na 1974 yhteen Harjavallan ja Kauvatsan osuus- meijereiden kanssa. Uuden yhtiön nimeksi tuli Osuuskunta Maito-Teljä.27

Ankara kilpailu oli seurausta maidon ylituo­

tannosta. Huhtikuussa 1974 Maito-Teljä solmi yhteistyösopimuksen Porin Ympäristön Osuus­

meijerin kanssa. Sen mukaan Maito-Teljän ja Porin meijerin toiminta keskitettiin Nakki­

laan ja Poriin. Tämä merkitsi niin Kauvatsan kuin Kokemäenkin osuusmeijereiden toimin­

nan päättymistä vielä saman vuoden aikana.28 Vuoden 1974 lopussa Maito-Teljä myi käytöstä poistetun Kokemäen meijerirakennuksen Tel- jän Elementti Oydle.29 Meijeri purettiin 1983, jolloin sen tilalle nousi Sokos-tavaratalon laa­

jennusosa ja hotelli-ravintola.30

Lypsykarjatalouden alamäki oli Kokemäellä jyrkkä. Vuonna 1964 maidonlähettäjiä oli 1153, kun heitä vuonna 1981 oli enää 169.31 Karja­

taloudessa painopiste siirtyi lypsykarjasta nau­

danlihan tuotantoon, jota vuonna 1981 harjoi­

tettiin 175 tilalla eli useammalla tilalla kuin oli lypsykarjatuotantoa. Lehmien lukumäärä oli vuonna 1981 pudonnut jo 855:een, ja vuonna 2009 se oli emolehmät mukaan lukien enää noin 550.32

Lopettamisen ohella moni lypsykarjaan en­

nen turvannut siirtyi 1960- ja 1970-luvulla sian- kasvatukseen. Kokemäellä lihasikojen määrä lähes kolminkertaistui 1950-luvun lopulta 1980- luvun alkuun.33 Lihasikoja oli 1980-luvun puo­

livälissä noin 85 tilalla, joista noin puolella oli

'Nykyaika tulee

alle 50 sikaa vuodessa. Hieman yli kymmenellä tilalla kasvatettiin yli 500 sikaa vuodessa. Ka­

noja oli samaan aikaan noin 75 tilalla, joista puolella oli alle sadan kanan siipikarjoja ja noin kymmenellä tilalla oli yli 500 kanaa. Broilereita kasvatettiin seitsemällä tilalla, jotka tuottivat yhteensä noin miljoona broileria vuodessa.34 Sianlihan ja munien tuotanto on 2000-luvun kuluessa selvästi vähentynyt EU-jäsenyyden ja kilpailun kiristymisen takia.35

Mehiläisten hoito oli sotien jälkeen vankalla pohjalla. Vuonna 1950 Kokemäellä oli 177 mehi- läisyhdyskuntaa ja yhdeksän vuotta myöhem­

minkin vielä 137.36 Tämän jälkeen kuitenkin salaojitus ja rikkaruohojen torjunta vähensivät peltojen rikkaruohokukkia, jotka ovat mehi­

läisten luontaisia medenkeruukohteita.37 Koska myös jatkajia tuotannolle oli vaikea löytää ja mehiläistuotanto yleensä kohtasi vakavia on­

gelmia, loppui mehiläisten hoito Kokemäellä 2000-luvulle tultaessa lähes kokonaan.38

Maatalous koneistui voimakkaasti 1950- ja 1960-luvulta lähtien, joten hevosten määrä kääntyi 1950-luvulla selvään laskuun. Vuonna 1950 yli kolmivuotiaita hevosia oli vielä 1142, mutta vuonna 1969 määrä oli pudonnut jo 246:een. Traktoreita oli vuonna 1950 yhteensä 95 eli suunnilleen viidellä prosentilla tiloista oli traktori. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin traktoreita oli 710 eli yli 60 prosentilla tiloista oli traktori. Sodan jälkeen tultiin aluksi toi­

meen vielä perinteisillä puimakoneilla, joita oli noin 300.39 Myös polttoaineiden saannin vai­

keus suosi vielä hetkellisesti perinteisiä puima­

koneita. Ensimmäiset leikkuupuimurit ostet­

tiin Kokemäelle 1952.40 Pienimmät tilat eivät tavallisesti hankkineet omaa puimuria, mutta 1960-luvun lopussa Kokemäellä oli jo 133 pui­

muria.41

Maataloustuotannon tehostumiseen vaikut­

ti merkittävästi salaojitus, jossa Kokemäki oli edelläkävijöitä. Vuonna 1962 Kokemäen pellois­

ta oli jo 34 prosenttia salaojitettu. Koko Turun ja Porin läänissä edellä olivat ainoastaan pienet kunnat Kemiö, Kiukainen, Masku, Rusko ja Velkua.42 Varsinkin 1970- ja 1980-luvulla pelto­

ja salaojitettiin ahkerasti. Vuonna 1983 valmis­

tuneessa Kokemäen kaupungin maatilatalou­

den kehittämissuunnitelmassa mukana olleiden yli 800 tilan peltoalasta 70,8 prosenttia oli sala­

ojitettu.43 Vaikka into salaojitukseen oli 1990- ja 2000-luvulla selvästi laimeampaa, säilytti Kokemäki maakunnallisessa vertailussa ase­

mansa hyvin. Vuonna 2006 koko Satakunnan pelloista noin 70 prosenttia oli salaojitettu.44

Salaojitusinto hiipui 2000-luvun taitteessa, koska Euroopan unioniin liittymisen jälkeen lähes 50 % pellon tuotosta tuli EU:n ja kotimai­

sista pinta-alaan perustuvista tuista. Vähenty­

nyt kiinnostus sadon laatua ja määrää kohtaan näkyi salaojitukseen kohdistuvan mielenkiin­

non heikkenemisenä erityisesti sivutoimisilla viljelytiloilla.45

%alastusja metsästys

Kalastus tarjosi vielä sotien jälkeenkin elannon pienelle joukolle kokemäkeläisiä, mutta yhteis­

kunnan muuttuessa ja kalastuksen edellytys­

ten heikennyttyä heidän määränsä supistui

Viljakuorman tyh­

jennys Hankkijan siemenkeskuksella 'SSg. Lallin arkisto.

'Joki ju sen väki 11

Ko k e m ä e n j o e n s a a s t u m i n e n

Kokemäenjoki on ollut Suomen eniten kuormitettuja jokia. Niin teollisuuden kuin asutuksenkin päästöjen seuraukse­

na joen vesi oli 1960-luvun alkuun men­

nessä tullut paikoittain uimakelvotto­

maksi. Tulkkilassakin tavattiin uimalai- toksen luota suolistoloisia. Erityisen kiu­

sallista oli se, että viemärien vedet jäivät

»akanvirran» takia pyörimään paikal­

leen juuri Tulkkilan keskustan kohdalle.

Huonosta vedenlaadusta kertoivat myös 1950- ja 1960-luvulla lähes vuosittain toistuneet kalakuolemat.

Saastuminen ja Kokemäenjoen val­

jastaminen heikensivät oleellisesti kalas­

tusmahdollisuuksia. Viimeinen Koke­

mäenjoen alapuolinen oma lohi pyydys­

tettiin Harjavallan voimalan alapuolel­

ta 1947. Joen mainetta kalavesistönä pi­

lasivat vielä 1960-luvulla ilmi tulleet tie­

dot haukien korkeista elohopeapitoi­

suuksista.

Jätevesien puhdistaminen alkoi 1970- luvun alussa mekaanisten puhdistamoi­

den ja myöhemmin kemiallisten ja bio­

logisten menetelmien avulla. Kun veden

laatu oli vielä 1970-luvun alussa jokivar­

ressa välttävä, se oli 1980-luvun puoli­

väliin mennessä saatu kohoamaan tyy­

dyttäväksi.

Kokemäenjoen kalakanta on nykyisin särkikalavaltainen. Särkikalojen lisäksi tyypillisiä kalalajeja ovat hauki, kuore, made, kiiski, ahven ja kuha.

Lähteet: Raunio 19 9 2,18 -19 ; 84-87; Lalli 30.3.1960.

nopeasti. Kokemäenjoen lohikanta kuoli suku­

puuttoon Harjavallan voimalan rakentamisen jälkeen 1940-luvulla, minkä jälkeen jonkinlais­

ta taloudellista merkitystä oli lähinnä Nakki­

laan kesittyneellä nahkiaisten pyynnillä.46 Ammattimainen kalastus keskittyi Koke­

mäenjoen saastumisen myötä Sääksjärvelle, jos­

sa ammatikseen kalastavia oli heti sotien jäl­

keen vielä kymmenkunta ja päälle vielä run­

saasti omiksi tarpeikseen tai sivutuloikseen ka­

lastavia. Kalakanta kärsikin runsaasta kalastuk­

sesta niin, että jo 1950-luvun alussa valitettiin niukkoja kalansaaliita.47 Virallisen tilaston mu­

kaan Sääksjärvellä ei 1970-luvun lopulla ollut yhtään pääammatikseen kalastavaa, ainoastaan 14 sivuammatin harjoittajaa. Kotitarve- ja vir- kistyskalastajia oli sen sijaan lähes 900.48 Viral­

linen tilasto ei kuitenkaan täysin pidä paikkaan­

sa, sillä Sääksjärven ammattikalastus on jatku­

nut pienessä määrin 2000-luvulle saakka.49 Sääksjärven tärkein saaliskala on ollut muik­

ku. Sitä on perinteisesti pidetty Säkylän Pyhä­

järven tavoin harvinaisen suurikokoisena.50 Muikun lisäksi järvestä on pyydetty haukea, lahnaa, siikaa ja ahventa. Kalastuksen ohella Sääksjärven rannoilla on hankittu elantoa myös veneitä tekemällä. Pisimmän päivätyön tällä alalla teki jo 1900-luvun taitteessa aloittanut Vihtori Kares, jonka ura kesti viitisenkymmentä

vuotta. Kaikkiaan Kares valmisti noin tuhat ve­

nettä.51 Kareksen lisäksi tunnetuimpia veneen- tekijöitä ovat olleet Arto ja Kustaa Matomäki.52 Sääksjärven heikentynyt tila herätti 1900-lu- vun lopussa paljon keskustelua. Mittauksissa 1960-luvun puolivälistä 1990-luvulle todettiin järven kokonaisfosforiarvojen kaksinkertaistu­

neen.53 Kuormituksen aiheuttaman rehevöity­

misen ja hallitsemattoman vedenpinnan laskun vuoksi alettiin 1980-luvulla vaatia järven pin­

nan nostamista säännöstelyn avulla.54 Koke­

mäen kaupunki laittoikin vedenpinnan nos­

toon liittyvän lupahakemuksen vireille Länsi- Suomen vesioikeuteen 1996. Pitkän valituspro­

sessin jälkeen työt käynnistyivät vasta kymme­

nen vuotta myöhemmin, ja pato valmistui lo­

kakuussa 2006.55

Metsästyksestä on viime vuosikymmeninä tullut tärkeä virkistys- ja harrastusmuoto. Sen seurauksena Kokemäelle on perustettu run­

saasti uusia metsästysseuroja. Vuonna 2000 Suomen Metsästäjäliittoon kuului 14 kokemä­

keläistä metsästysseuraa, joista jäsenmääräl­

tään suurimmat olivat Kauvatsan Metsästysyh- distys (107 jäsentä), Metsästysseura Teljo (88), Loukon Erämiehet (58) ja Lievijärven Metsäs- tysyhdistys (47) ,56

Metsästyksen ja ammunnan harrastajilla on Kokemäellä hyvät harjoitusolosuhteet. Vuonna

‘Nykyaika tulee

1967 Kokemäen-Kauvatsan Riistanhoitoyhdis­

tys vuokrasi Kynsikankaalta Unto Setälän peri­

kunnalta maata ampumarataa varten. Vielä sa­

mana vuonna paikalle rakennettiin ensimmäi­

nen hirviammuntarata, jonka koneet kävivät aluksi polttomoottorilla. Seuraavien vuosikym­

menien aikana Kynsikankaan ampumaradasta kehittyi yksi Satakunnan parhaista ampumara­

doista.57

Kokemäen metsät

Kokemäen tilakohtainen metsäala supistui siir­

toväen tulon myötä niin, että viljelmien keski­

määräinen metsäala oli vuonna 1950 noin 10,2 hehtaaria.58 Se oli enemmän kuin esimerkik­

si Huittisissa (8,1 ha), mutta vähemmän kuin Kauvatsalla (14,o).59 Kokemäen 21657 hehtaarin metsäalasta oli kyseisenä vuonna 17457 hehtaa­

ria eli 80,6 prosenttia yksityisten hallussa. Yh­

teismetsän hallussa oli 1090 hehtaaria ja kun­

nalla 646 hehtaaria. Muita omistajia olivat val­

tio, yhtiöt, osuuskunnat ja yhdistykset.60 Heti sotien jälkeen metsistä saatiin tarve- aineksia rakentamiseen, ja metsät olivat välttä­

mättömiä myös polttopuun hankinnassa. Tuk­

keja myytiin sotaa seuranneina vuosina paljon, vaikkei 1930-luvun korkeasuhdanteen lukuihin enää ylletty. Jälleenrakentava Eurooppa nieli kuitenkin puuta, mikäli sitä vain pystyttiin Suomesta sinne toimittamaan.61 Vuoden 1952 notkahdusta lukuun ottamatta Kokemäeltä sa­

hoille myytyjen tukkien määrä vaihteli vuosit­

tain 40 000-50 000 rungon välillä. Huippuvuo­

si oli 1949, jolloin ilmoitettiin myydyksi 57766 runkoa. Suomen sahateollisuuden vaikeuksien myötä Kokemäeltä myydyn tukkipuun määrä putosi kuitenkin 1950-luvun lopussa alle 40 000 rungon ja seuraavan vuosikymmenen alussa jo runsaaseen 20000 runkoon.62

Paperipuun myyntimäärät jäivät 1940-luvun lopulla aluksi noin 6000 pinokuutiometriin, mutta nousivat 1950-luvun puolivälissä reiluun 10000 pinokuutiometriin. Osasyynä paperi- puun myynnin kasvuun oli metsänhoidollisten näkökohtien huomioon ottaminen hakkuissa.

Metsistä alettiin poistaa enemmän pienempää

puumassaa elintilan raivaamiseksi paremmassa kasvussa olevalle puustolle.63

Metsien hoitoon alettiinkin kiinnittää enem­

män huomiota 1940-luvun ja 1950-luvun tait­

teesta lähtien. Myyntihakkuissa käytettiin am­

mattimiehen tekemää leimausta, mikä säästi metsiä suoranaisilta hävityshakkuilta.64 Käy­

tännön metsänhoitotyöstä vastasi vuonna 1934 perustettu Kokemäen Metsänhoitoyhdistys, jo ­ ka ehti toimia 60 vuotta. Marraskuussa 1994 yhdistys purettiin sen sulautuessa uuteen, isom­

paan kokonaisuuteen. Metsänhoitoyhdistys Tel- jä syntyi kuuden eri yhdistyksen fuusiona ja aloitti toimintansa vuoden 1995 alussa. Koke­

mäen lisäksi Teljä toimi Harjavallan, Huittis­

ten, Köyliön ja Vampulan kuntien alueella.65 Kauvatsan liitos 1969 nosti Kokemäen metsä­

alan lähes 25000 hehtaariin. Kitumaat mukaan lukien metsäala oli 2000-luvun alussa noin 28 000 hehtaaria. Metsät olivat pääasiassa yksi­

tyisten omistuksessa. Kokemäen kunnan omis­

tamista metsistä huomattava osa luovutettiin jo ennen sotia torppareille tai muihin asutustar- koituksiin. Jäljelle jäänyttä alaa verottivat vielä maanhankintalain mukaiset luovutukset 1940- luvulla.66 Lamavuosina 1990-luvulla Kokemäen kaupunki myös myi metsää. Vuoden 1993 lo­

pussa kaupunginvaltuusto hyväksyi metsää ja tiloja myytäväksi yhteensä 1156 000 markalla.67

Metsänhoitoyhdistys Teljän leimaustilaston mukaan Kokemäen metsistä leimattiin 2000-

Kuurolan Metsästys­

seuran pystyttämä kivipaasi viimeisen Kokemäellä ammu­

tun suden muistoksi.

Susi ammuttiin Koi- rakorven maastossa 30.11.1964. Lallin

arkisto.

'Joki ja sen väki 11

Koisin voimalaitok­

sen tukkiränni.

L a l l in a rk is t o .

luvulla vuosittain 120000 m3 puuta. Tukki­

puuta kertymästä oli 46 %, kuitupuuta 52 % ja energiapuuta 2 %. Vuotuinen kasvu Koke­

mäen alueen metsissä oli 2000-luvun alussa yli 160 000 m3 vuodessa. Kokemäellä oli tuolloin puuta keskimäärin yli 120 m3 hehtaarilla ja puustosta tukkia oli 38 %, kuitupuuta 57 % ja muuta 5 %. Puulajeittain osuudet olivat: mänty 45 %, kuusi 41 %, koivu 13 % ja muut 1 % .68

Uitot päättyvät

Perinteinen sahatavaran uitto Kokemäenjoessa jatkui sodan jälkeen vilkkaana. Vuonna 1946 uitettiin peräti 4080382 tukkia ja 524405 pino- kuutiometriä pinotavaraa, mutta seuraavana vuonna poikkeuksellisen alhainen vesimäärä vaikeutti uittoja. Myös voimalaitosten rakenta­

minen - Harjavaltaan 1940 ja Kolsiin 1946 -

vaikeutti uittoja muuttaen Kokemäenjoen Uit­

toyhdistyksen näkökulmasta katsottuna ka­

peaksi ja virrattomaksi suvannoksi, jossa täytyi osittain siirtyä irtouitosta hinaukseen. Tämä nosti kustannuksia.69 Uittoyhdistys haki heti Koisin voimalan rakentamisen jälkeen Koisi Oydtä korvauksia uittoväylälle aiheutuneista vahingoista. Vuosien oikeudenkäynnin jälkeen Korkein oikeus kuitenkin vapautti 1954 Koisi Oy:n hovioikeuden määräämästä 45 miljoonan markan korvausvelvollisuudesta.70

Voimalaitosten aiheuttamasta haitasta huo­

limatta Kokemäenjoesta soljui vielä 1950-luvun hyvinä vuosina pari miljoonaa tukkia vuodes­

sa.71 Uitettavan puun määrä väheni 1960-luvul- le tultaessa. Esimerkiksi »hyvänä» vuotena 1964 uitettiin yhteensä 1650000 tukkia ja 103000 kuutiometriä pinotavaraa, mikä oli enemmän kuin pitkiin aikoihin.72

Uittojen päättyminen tapahtui nopeasti ja yl­

lättävästi. Kokemäenjokea oli perattu perus­

teellisesti vuosina 1952-1957, ja 1960-luvun puo­

livälissä ryhdyttiin tutkimaan mahdollisuuksia siirtyä nippu-uittoon. Nippu-uittojen vähim- mäissyvyytenä pidettiin 2,5 metriä, joten Koke­

mäenjoki tarkastettiin kesällä 1965.73 Suunni­

telmien mukaan Kokemäenjoen nippu-uittojen piti alkaa vuonna 1970. Tämä edellytti kuiten­

kin Pispalan uittotunnelin rakentamista sekä nippusiirtolaitteiden rakentamista Äetsän, Koi­

sin, Harjavallan ja Hartolan voimalaitoksiin.74 Nippu-uittoihin ei kuitenkaan koskaan eh­

ditty siirtyä, ja yhteisuitto Kokemäenjoessa päät­

tyi 1967. Uppotappiot olivat uitoissa nousseet noin 10 prosenttiin, mitä pidettiin kestämättö­

mänä tilanteena. Yhtenä syynä uppotappioiden nousuun oli se, että kuorellista puutavaraa oli ryhdytty ajamaan jäälle, jossa se vettyi jo ennen uittoa ja oli siksi herkkää uppoamaan.75 V ii­

meisenä uittovuonna 1967 Kokemäenjoessa ui­

tettiin 825 706 tukkia ja 36 663 kuutiometriä pi­

notavaraa. Saman vuoden syyskuussa päättyi yksi aikakausi joen historiassa, kun uittopuo- mit purettiin ja uitettiin jokea pitkin alas. Yh- teisuitot päättyivät, mutta aivan kokonaan uitot eivät päättyneet. Kyttälän sahan tarvitsemasta puutavarasta noin 60-70 prosenttia oli yhteis-

‘Nykyaika tulee

Anselm Rannan elämäntyö: Kyttälän saha. Lallin arkisto.

uittojen päättymiseen saakka kulkenut vettä pitkin.76 Jatkossa Kokemäenjoessa kulkivatkin vielä jonkin aikaa lähinnä tälle sahalle kuulu­

neet tukit, vaikka vielä 1980-luvulla esitettiin ajatuksia joen rakentamiseksi nippunosturi- väyläksi tai sulkukanavaksi.77

%pkemäen sahat

Kokemäen merkittävimmäksi sahaksi nousi nopeassa tahdissa Anselm Rannan Kyttälään vuonna 1941 perustama saha, jossa työskenteli heti sodan jälkeen 75-80 henkeä kahdessa vuo­

rossa. Kesäkuussa 1945 saha höyläämöineen tu­

houtui tulipalossa. Sammutustöitä haittasi tie­

yhteyden puuttuminen Kyttälään, minkä vuok­

si Kokemäen VPK:n oli kuljettava kahdesti lautalla joen yli ja kuljetettava paloruiskunsa loppumatkasta hevoskyydillä. Ensimmäisenä palopaikalle ehtikin Kauvatsan VPK, joka saa­

pui paikalle Kauvatsan asemalla sattumalta ol­

leella junalla.78

Tulipalon jälkeen saha saatiin uudelleen käyn­

tiin toukokuussa 1946, mutta se paloi uudelleen 3-5 -1949 puutavaralastia noutamaan tulleen ve­

turin sinkoamasta kipinästä. Peräänantamaton johtaja Anselm Ranta kuitenkin jälleenrakensi sahansa Ruotsista tilatun koneiston varaan.

Ruotsista hankittiin myös uusi suuritehoinen höylä.79 Kyttälän saha oli Koisin sahan jälkeen ensimmäinen suurempi kokemäkeläinen sa­

ha, jonka tuotanto oli tarkoitettu vientiin. Jo 1950-luvun alussa sahan tuotteita vietiin usei­

den Euroopan maiden lisäksi Etelä-Amerik- kaan ja Lähi-Itään.80

Vaikka sahan toiminta perustui pitkälti rau­

tateiden ja Kokemäenjoen hyväksikäyttöön, toi­

mintaa helpotti maantien valmistuminen Kyt­

tälään 1940-luvun lopulla. Anselm Ranta oli heti Kyttälään asetuttuaan vaatinut tieolojen parantamista, mutta vasta siirtoväen asettumi­

nen Potin ja Vitikkalan maille sai rakennustyöt alulle. Tie Kyttälään valmistui elokuussa 1949.81

Satakunnan suurimpiin sahoihin kuuluneen Kyttälän sahan tuotanto ylsi 1960-luvun alussa 6000-7000 standarttiin vuodessa. Sahalla oli kolme raamia, mutta koneiden uusimisen jäl­

keen vuonna 1963 niistä kolmas jätettiin odotta­

maan parempia sahausaikoja. Vakinaisia työn­

tekijöitä oli 1960-luvulla 50-60, mutta ajojen ja metsätöiden ollessa käynnissä saattoi työnteki­

jämäärä nousta puoleentoistasataankin.82 Vielä 1980-luvun puolivälissä Kyttälän saha työllisti 35 työntekijää ja parikymmentä met­

suria, mutta vuonna 1993 sahan omistaneen A.& A. Ranta Ky:n toiminta päättyi konkurs­

siin. Toimintaa yritettiin vielä jatkaa uuden yhtiön Kyttälän Teollisuus Oy:n alaisuudessa, mutta saha jäi pian tyhjilleen.83

Muiden kokemäkeläisten sahojen merkitys on ollut Kyttälän sahaa vähäisempää. Rauhan tultua toiminnassa oli useita kotitarvesahoja, mm. Vaitojan, Oittisen ja Ensio Pereen sahat, ja piensahojen perinne on säilynyt myöhemmin­

kin. 2000-luvun alussa Kokemäellä oli edelleen kymmenkunta kotitarve- ja rahtisahuria.84 He­

ti sotien jälkeen erityisen tärkeä oli maanvil­

jelijä Mikko Potilan saha, jonka työpanos oli merkittävä siirtoväen ja rintamamiesten raken­

taessa asuin- ja ulkorakennuksiaan.85

'Joki ja sen väki 11

Tukkien kuormaus- Vanhoista Kokemäen sahoista Arvo Karelin laiteKyttälässä. saha RjsteeUä muutti nimensä 1960-luvulla Ris-

Lallin arkisto. . .

ten Sahaksi. Sen omistajiksi tulivat Arvo Kare- Iin tytär Mirjam ja miehensä Tuure Kupi. Pit­

kän työuran tehnyt Tuure Kupi jäi 1970-luvun lopulla pois sahan toiminnasta ja tilalle tuli hä­

nen poikansa Jaakko, josta vähän myöhemmin tuli perheensä kanssa sahan uusi omistaja.

Jaakko Kupin kuoleman jälkeen sahan omista­

jiksi tulivat kesällä 1987 pitkäaikainen työnteki­

jä Pertti Hakanen ja vaimonsa Lea. Yrityksen nimi säilyi Risten Saha Ky:nä.86 Vuonna 2008 Hakaset myivät sahan Mika Marjamäelle. Sa­

malla sahan nimi muuttui Risten Saha Oy:ksi.

Maaliskuussa 2010 sahan omistajiksi tulivat Pertti ja Harri Hakanen.87

Merkittäväksi kokemäkeläiseksi yritykseksi kohosi myös vuonna 1970 perustettu Koke­

mäen Höyläämö Oy. Yrityksen päätuotteet oli­

vat höylätty puutavara, pakkauslaatikot ja hu­

vilat. Vuonna 1976 liikevaihto oli 5,3 miljoonaa ja kohosi vuoteen 1980 mennessä jo 12,8 miljoo­

naan markkaan työntekijämäärän vaihdellessa neljänkymmenen molemmin puolin.88 Lauri ja Alli Mäntylä myivät sahan uusille omistajille 1990, ja yrityksen nimeksi tuli Oy Kokemäki Timber Ltd. Yhtiö ajautui kuitenkin konkurs­

siin, ja konkurssipesä myi tammikuussa 1995 sahan tuotantolaitokset Teljän Saha Oydle.89 Tähän höyläämön toiminta päättyi.

Sotien jälkeistä teollisuutta

Kokemäellä ennen toista maailmansotaa ollut vähäinen teollinen toiminta oli pääosin van­

hanaikaista, eikä sille ollut enää 1940-luvun modernisoituneessa yhteiskunnassa toiminta­

edellytyksiä. Harjunsuon sammalkuivikeosuus- kunnan toiminta tarjoaa tästä hyvän esimer­

kin. Vuosisadan alussa perustetun, lasten ja naisten työpanoksen varaan rakennetun omis­

tajarakenteeltaan kömpelön yrityksen toimin­

ta hiipui jo sotiin mennessä, eikä sitä ponnis­

teluista huolimatta enää saatu käyntiin.90 Vie­

lä vuonna 1949 kunta myönsi osuuskunnalle 400000 markan lainan toiminnan uudelleen käynnistämiseksi.91 Loppu oli kuitenkin väistä­

mättä edessä, ja lokakuussa 1956 osuuskunta asetettiin selvitystilaan. Se lakkasi virallisesti olemasta 18.9.1959, jolloin se poistettiin kaup­

parekisteristä.92 Jäljelle jääneet varat luovutet­

tiin Kokemäen Maamiesseuralle.93

Paremmat toimintaedellytykset oli Koke­

mäen tiiliteollisuudella, joka keskittyi Järilään, Risteelle ja Peipohjaan. Alan valtias oli Yrjö Kar- ra. Hänellä oli jo ennen sotia perustettuna yksi tiilitehdas, ja vuonna 1949 hän osti Kokemäen­

kartanon tiilitehtaan toimintaa sotien jälkeen jatkaneen Pate Oy:n tehtaan.94 Karralla oli tiili- tehdashankkeita myös Järilässä. Kylään perus­

tettiin vuoden 1946 alussa Järilän Tiili Oy, jolle Karran tiilitehtaan toiminta siirtyi. Vuonna 1950 yrityksen nimeksi tuli Peipohjan Tiili Oy, joka jatkoi toimintaansa vielä kymmenen vuo­

den ajan.95

Toinen huomattava tiilitehdas syntyi sekin Järilään, ja Yrjö Karralla oli sormensa pelissä täälläkin. Marraskuussa 1945 maanviljelijät Se­

lim Pere ja Yrjö Paavola perustivat yhdessä Kar­

ran kanssa Järilän Savi Oy:n, joka ryhtyi raken­

tamaan Kiukaisten maantien varteen kolmi­

kerroksista tehdasrakennusta tarkoituksenaan aloittaa tuotanto vielä samana vuonna.96 Järi­

län Savi Oy:n alaisuudessa tiilien valmistus ei kuitenkaan koskaan käynnistynyt, vaan yhtiö fuusioitiin talvella 1949 Tiiliputki Oy:n kanssa.

Tiiliputki Oy oli jo muutamia vuosia aiemmin ostanut Kokemäenkartanosta ja Pyhänkorvan

'Nykyaika tulee

kartanosta suuren savialueen, jota se ei kui­

tenkaan päässyt hyödyntämään viranomaisten toimien vuoksi. Lopulta Tiiliputki Oy siirsi toi­

mintansa Järilän Savi Oy:n maille. Kokemäen­

kartanon kylässä tarpeettomaksi käynyt savi- teollisuusalue myytiin Kokemäen kunnalle, jo­

ka havitteli paikalle sokeritehdasta.97

Tiiliputki Oy:n tuotanto oli 1950-luvun alus­

sa noin kaksi miljoonaa tiiltä vuodessa, ja vuon­

na 1951 tehtaassa aloitettiin myös salaojaputkien valmistus.98 Parhaimmillaan vuosituotanto ko­

hosi yli kolmeen miljoonaan tiileen. Tehtaan taloudellinen tuotto vaihteli, mutta lopullista iskua sen toiminnalle merkitsi muovisten sala­

ojaputkien tulo markkinoille. Tiiliputki Oy sulautettiin varoineen ja velkoineen Kause Osa­

keyhtiöön 30. n. 1973. Jo tätä ennen oli tuotan­

to Järilässä päättynyt ja tehdas myyty puret­

tavaksi.99

Kynsikankaalle perustettiin vuonna 1953 Kynsikankaan Putki -nimisen yrityksen sala- ojaputkitehdas, joka oli toiminnassa vuosina 1959-1966. Toukokuun lopussa 1966 liikemies Risto Lehtosen omistama tehdas kuitenkin tu­

houtui täydellisesti tulipalossa, mikä päätti teh­

taan tuotannon.100

Tiilien tavoin sementille oli kysyntää sotia seuranneen jälleenrakennuksen aikana. Luon­

nonolosuhteista johtuen sementtiteollisuuden toiminta keskittyi Risteelle, jossa toimi samaan aikaan Sementtivalimo Riste, Risten Betoni Oy, Satakunnan Betoni Oy ja A. Ylisen Sementtiva­

limo.101 Suurisuuntaisimmat näistä olivat suku­

juuriltaan kokemäkeläisen professori Heimo Rahdun perustamat sisaryritykset Risten Betoni Oy ja Satakunnan Betoni Oy. Rahtu rakennutti vuonna 1945 Risten aseman luo tehtaat molem­

pia yhtiöitä varten. Tehtaissa valmistettiin ruot­

salaisten kehittämiä tärytiiliä ja kattotiiliä.102 Tärytiilistä ei kuitenkaan tullut menestystä, joten sementtiteollisuuden pioneerit Kokemäel­

lä vaihtuivat vähitellen uusiin yrittäjiin. Yksi suurimmista yrityksistä oli vuonna 1970 perus­

tettu Kokemäen Betoni Oy. Vuonna 1976 yri­

tyksellä oli 17 työntekijää ja liikevaihto oli neljä miljoonaa markkaa.103 Samalla vuosikymme­

nellä Oy Lohja Ab kohosi yrityskauppojen

myötä paikallisen sementtiteollisuuden val­

tiaaksi. Yhtiö hankki Risteeltä omistukseensa Kokemäen Betoni Oy:n valmisbetoniaseman (1977) ja paalutehtaan (1972). Oy Lohja Ab Ko­

kemäen Betoni muutti 1988 nimensä Satakun­

nan Semeraksi, johon yhdistyivät Oy Lohja Ab:n Porin, Rauman ja Kokemäen betoniyksiköt.104 Betonimassan valmistus päättyi Lohjan osalta Kokemäellä vuonna 1991 ja paalujen valmistus seuraavana vuonna. Lohja myi tehdasraken­

nuksen, joka siirrettiin Gorkin kaupunkiin Ve­

näjälle.105

1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä py­

syvän jalansijan Risteellä vakasivat JV-Betoni Oy ja Tb-Paalu Oy. Ensiksi mainittu aloitti toi­

mintansa Sementtivalimo J. Vallimäkenä vuon­

na 1973. Vuonna 1984 yritys käynnisti valmis- betonin tuotannon ja muutti nimensä JV-Beto­

ni Oy:ksi. Sillä oli 2000-luvun alussa betoni- asema myös Ulvilassa. Kiinteässä yhteistyössä JV-Betonin kanssa toimiva teräsbetonipaaluja valmistava Tb-Paalu Oy perustettiin 1990.106

Kutomoteollisuuden uranuurtajiin Koke­

mäellä kuului kauppias Urho Palmu, joka yh­

dessä liikemies Toivo Vaitojan kanssa perusti syksyllä 1947 entisen sähkömyllyn tiloihin Ko­

kemäen Villakarstaamon.107 Yhdessä vaimonsa Esterin kanssa Urho Palmu laajensi toimin­

taansa perustamalla Kokemäen pappilan kivi- navettaan kehräämön 1951. Rakennuksessa oli

Vuonna 1970 perus­

tettu Kokemäen Betoni Oy valmisti ja kuljetti betonimas­

saa. Kuva: Maija Ikala. KKA.

jo k i j a sen väki II

Hautakiven valmis­

tusta Peipohjan kivi- veistämöllä 1990.

Lallin arkisto.

karstaamo, 6o-värttinäinen kehruukone ja ker- tauskone. Värjäämötoiminta tuli mukaan 1970- luvun taitteessa, kun Palmujen poika Sakari otti paikkansa yrityksessä. Saman vuosikym­

menen puolivälissä kehräämö lopetettiin ja Ko­

kemäen Värjäämö Ky:ksi muuttunut yritys kes­

kittyi värjäämötoimintaan.108

Pienempiin kutomateollisuuden yrityksiin kuuluivat sotien jälkeen Aili Salmisen matto- kutomo Tulkkilassa ja Eeva Mannisen ryijyku- tomo Penttilässä.109 Suurisuuntaisempaa yri­

tystoimintaa vaateteollisuuden alalla harjoitti lyhyen aikaa vuonna 1974 perustettu Finntailor Oy, jolla oli aluksi toistakymmentä työntekijää ja muutaman vuoden jälkeen jo 50. Yritys val­

misti päätuotteenaan Ruotsiin ja Norjaan vie­

täviä toppatakkeja.110 Alan huonot näkymät johtivat kokemäkeläisenkin vaatetusteollisuu­

den alasajoon 1970- ja 1980-luvulla. Myöhem­

min tekstiiliteollisuuden perinteitä jatkoi Ko­

kemäen kudonta ja värjäys Oy.

Kokemäkeläisistä leipomoista huomattavin oli Kleemolan leipomo, joka sai alkunsa sota- talvena 1939-1940 Hilma Kleemolan valmis­

taessa leipää ja pullaa Kokemäen koulutus­

keskuksen kanttiinin tarpeisiin. Vuonna 1959 työntekijöitä oli 40 henkeä ja yrityksen liike­

vaihto kohosi noin 65 miljoonaan markkaa.

Vuonna 1971 leipomon vuokrasi Kaarina Vuol­

teenaho, joka myöhemmin osti sen omakseen.

Vuonna 1983 leipomo muutti Kokemäeltä Ul­

vilaan.111

Peipohjan Kiviveistämö Oy:stä tuli sotien jälkeen Kokemäen vanhin toimiva teollisuus­

laitos. Peipohjan Kivenvälitys Lauriset Ky:n ni­

mellä aiemmin toimineessa yrityksessä työs­

kenteli sotien jälkeen 40-60 henkeä ja varsin­

kin sankarihautojen muistomerkkejä valmis­

tettiin runsaasti. Peipohjan Kiviveistämöltä on lähtenyt 167 sankarivainajien tai Karjalaan jää­

neiden muistolle pystytettyä muistomerkkiä.

Viron itsenäistyttyä Peipohjan veistämöltä toi­

mitettiin muistomerkkejä myös Suomenlahden etelärannalle, mm. Narvajoella kaatuneiden saksalaissotilaiden muistomerkki Narvaan. Pää­

tuotteena kiviveistämöllä olivat koko ajan hau­

takivet.112

Uudempaa teollisuutta Kokemäellä edusti ko­

nepajateollisuus, jossa tietä näytti heti sotien jälkeen perustettu A. Lehtosen konepaja. Kone­

pajan perustaja Arvo Lehtonen aloitti toimin­

nan omaan laskuunsa Merikarvialla jo 1920-lu- vulla, mutta päätyi sodan jälkeen Peipohjaan.

Peipohjassa Lehtosen konepaja ryhtyi ensiksi tekemään koneita Kyttälän sahalle. Sahalaitok­

sista tulikin yrityksen päätuote. Kehitys mer­

kittäväksi kokemäkeläiseksi yritykseksi kävi verkkaisesti, sillä vielä 1959 yrityksen liikevaih­

to oli alle puolet Kleemolan leipomon liikevaih­

dosta."3 Vuonna 1976 konepajan henkilökunta oli kohonnut 70 henkeen ja liikevaihto oli 7,4 miljoonaa markkaa."4 2000-luvun alussa yritys oli 120 työntekijällään yksi Kokemäen suurim­

mista työnantajista. Lehtosen Konepaja muut­

tui vuonna 1997 osakeyhtiöksi ja siitä tuli usei­

den kansainvälisesti arvostettujen teknologia- yritysten alihankkija.115

Rautavalimo Starcken Valu Oy aloitti toimin­

tansa »pahassa liiterissä» Järilässä syksyllä 1948.

Peipohjaan Starcken Valu siirtyi 1953, kun yri­

tyksen johtaja ja omistaja Alarik Starcke osti Yrjö Karralta kylmillään olleen tiilitehtaan se­

menttivalimon."6 Asiakaskuntana olivat aluksi lähialueen konepajat ja muut valuraudan tar­

vitsijat."7 Alarik Starcken kuoleman jälkeen 1969 perheyrityksen johtoon tuli hänen lesken­

sä Tuulikki Starcke."8

‘Nykyaika tulee

Starcken Valu. Kuva:

Maaseudun Lento- kuvaus, Turku. Timo Simulan yksityis­

kokoelma.

Starcken Valun kakkostien varressa sijaitse­

via toimitiloja laajennettiin useaan otteeseen, ja uusi valimohalli valmistui kakkostien toisel­

le puolelle 1978. Laajennusten jälkeen yhtiön työntekijämäärä ylitti sadan hengen rajan.119 Keväällä 1980 riihimäkeläinen Kumera Oy osti Starcken Valun, ja seuraavana vuonna yhtiön nimi muutettiin Peiron Oy:ksi. Laman myötä lopetettiin vuonna 1993 harmaavalurautayksik- kö vanhanaikaisena. 2000-luvun alussa Peiron Oy:n Kokemäen Valimo valoi pääasiassa eri­

laatuisia teräksiä ja pallografiittirautaa.120 Potilan konepaja aloitti toimintansa lähellä Kokemäen seisaketta vuonna 1967. Mikko Poti­

lan perustama yritys valmisti aluksi maatalous- äkeitä ja sähköratapylväitä. Vuonna 1974 yritys laajeni Kiikoisiin, ja 1980-luvun puolivälissä työntekijöitä oli jo noin 70.121 Maatalouskonei­

siin, kotimaan maantierakentamiseen liittyviin teräsrakenteisiin ja alihankintaan keskittyneen Potilan toiminta siirtyi myöhemmin kokonaan Kiikoisiin. Yrityksen Kokemäen yksikkö myy­

tiin syksyllä 2007.

Kirjapainoalalla kaksi ammattimiestä, Rei­

no Leppänen ja Einari Launos, perusti Risteelle kirjapainon vuonna 1949. Launos kuitenkin me­

nehtyi jo vuoden kuluttua, joten Leppänen jäi jatkamaan toimintaa yksin. Hän jätti 31.7.1950 elinkeinoilmoituksensa Kokemäen nimismie­

helle, ja tätä päivää pidetään Risteen Kirja­

painon perustamispäivänä. Aluksi työ oli pää­

asiassa käsityötä: vanhoja kirjoja korjailtiin, lehtiä ja tuomiokuntien pöytäkirjoja sidottiin kirjoiksi.122 Jo 1960-luvulla kirjapainon toimi­

tiloja jouduttiin kahdesti laajentamaan. Mer­

kittävä tekninen muutos oli siirtyminen offset- aikaan 1970. Reino Leppäsen kuoltua 1974 muu­

tettiin yhtiömuoto kommandiittiyhtiöksi ja vastuunalaiseksi yhtiömieheksi siirtyi Reino Leppäsen puoliso Aune Leppänen. Vuonna 1988 yritys siirtyi Jari ja Helena Leppäsen omistuk­

seen ja se muutettiin osakeyhtiöksi.123

Urpo ja Hilkka Koskinen perustivat 1955 säh­

köalan koneita ja tarvikkeita myyvän sekä sähköalan urakointia tekevän liikkeen. Yri­

tyksessä tehtiin töitä kahden ihmisen voimin:

Joki ja sen väki II

Kokemäen vuosina 1951-1954 istunut kunnanvaltuusto joutui istuntokauten­

sa alussa toteamaan tappionsa sokeriteh- dassodassa. Tehdasta ei saatu Kokemäelle, vaan se meni Säky­

lään. Kuva on otettu vanhalla kunnanta­

lolla. KSA.

Urpo teki asennustyöt ja Hilkka hoiti liikettä.

Autoa ei ollut, joten kaikki työhön liittyvät matkat tehtiin polkupyörällä. Parissakymme- nessä vuodessa yritys kehittyi merkittäväksi kokemäkeläiseksi yritykseksi. Se jakautui myö­

hemmin Sähkö- ja Konepalvelu Koskinen Oy:ksi ja Sähkötekniikka Koskiseksi.124

Sokeritehdassota

Yritystoiminnan vilkastumisesta huolimatta Kokemäen teollisuus oli 1940- ja 1950-luvulla vielä varsin vähäistä. Samaan aikaan kun Har­

javalta, Eura ja Keikyä teollistuivat voimak­

kaasti, Kokemäki pysyi maatalousvaltaisena.

Väkimäärältään selvästi pienemmästä Harja­

vallasta kertyi vuonna 1955 11,5 miljoonaa vero­

äyriä, joista 4,3 miljoonaa tuli suoraan teolli­

suuslaitoksilta.125 Vastaavana vuonna Kokemäen veroäyrikertymä jäi 9,2 miljoonaan.126

Kokemäellä oivallettiin 1940-luvulla teollis­

tumisen välttämättömyys kunnan tulevan ke­

hityksen kannalta, mutta yritykset teollisuuden saamiseksi kuntaan eivät juuri kantaneet he­

delmää. Vuonna 1948 Kokemäen valtuustos­

sa oli esillä suunnitelma Typpi Oy:n tehtaan

perustamisesta joko Harjavaltaan tai Kokemäel­

le Risten seudulle. Valtuusto perusti asiaa varten toimikunnan, jonka oli määrä ottaa yhteyttä typpitehtaan johtoon.127 Pidemmälle asia ei Ko­

kemäen osalta edennyt, ja toimintatapoja teol­

lisuuden houkuttelemiseksi kuntaan ryhdyttiin opettelemaan vasta 1950-luvun puolivälissä.

Ensimmäinen todellinen koetinkivi oli yritys saada Länsi-Suomen sokeritehdas Kokemäelle.

Kokemäkeläiset maanviljelijät olivat 1920-lu- vulta lähtien toivoneet sokeritehdasta Satakun­

taan. Kun sokeritehdasta 1940-luvun lopussa ryhdyttiin suunnittelemaan, se herätti luonnol­

lisesti kiinnostusta Kokemäellä. Valtuusto va­

litsi huhtikuussa 1949 toimikunnan etsimään tehtaalle sopivaa tonttia.128 Kokemäki oli val­

mis tarjoamaan sokeritehtaalle ilmaiseksi 30- 50 hehtaarin tontin ja rakentamaan sinne kun­

nan varoilla viemärin ja pistoraiteen. Tontti päätettiin ostaa Peipohjasta Tiiliputki Oydtä 25 miljoonan markan kauppahinnalla. Kauppa kuitenkin peruttiin, koska tontin ei katsottu soveltuvan sokeritehtaan paikaksi. Tiiliputki Oy oli jo ehtinyt saada käsirahana viisi miljoo­

naa markkaa, joita kunta ryhtyi perimään ta­

kaisin korkojen kera.129

'Nykyaika tulee

Vahvistaakseen asemiaan sokeritehtaasta käy­

dyssä kilpailussa Kokemäen kunnanvaltuusto päätti marraskuussa 1950 merkitä vastaperuste­

tun Länsi-Suomen Sokeritehdas Oy:n osakkeita 10 miljoonalla markalla. Tehtaan sijoituspaikan piti ratketa jo Aulangolla helatorstaina 1951 pi­

detyssä sokeritehtaan hallintoneuvoston ko­

kouksessa, mutta ratkaisu siirtyi. Aulangolla asiantuntijat olivat yksimielisesti suositelleet tehtaan paikaksi Kokemäkeä, mutta samalla kulissien takana käytiin kovaa iltalypsyä.130

Iltalypsyn seurauksena Kokemäen valtuusto ehti vielä pikakokouksessaan aamulla 15.5.1951 luvata 40 miljoonan lisäsijoitusta sokeritehtaan osakkeisiin, mikäli tehdas sijoitettaisiin Koke­

mäelle.131 Tarjous oli kuitenkin turha, sillä vielä samana päivänä Kokemäen Hyytillä pidetyssä sokeritehtaan hallintoneuvoston kokouksessa sokeritehdas päätettiin äänin 10-8 rakentaa Sä­

kylään.132

Teollisuutta kunnan tuella

Laihoista tuloksista huolimatta sokeritehdas- sota tarjosi oppia tulevaisuuden varalle. Koke­

mäen kunta ryhtyikin 1960-luvun taitteessa vauhdittamaan teollistumista hankkimalla teol­

lisuustoimintaan varattua maata. Syksyllä 1958 kunta osti Kokemäenkartanon omistajalta Erik Grönlundilta Peipohjasta noin kahdeksan heh­

taarin suuruisen Haanmäen metsäpalstan 7,2 miljoonalla markalla.133 Ensimmäisen teolli­

suusyrityksen kanssa solmittu sopimus kuiten­

kin purkaantui,134 mutta paremmin kävi tehtai­

lija Esko Rantasen kanssa. Rantanen oli aloitta­

nut kenkien valmistuksen Elarjavallassa 1950-lu- vun puolivälissä,135 mutta siirtyi muutaman vuoden kuluttua Kokemäelle. Tällä kertaa ko­

kemäkeläisten »kaappaus» onnistui ja harjaval- talainen kirjoittaja joutui Lallin sivuilla totea­

maan kokemäkeläisten näppäryyden:

Tehtailija Esko Rantasen anoessa kenkätehtaalleen rakennuslupaa Harjavaltaan ja esittäessään piirus­

tuksia, koetettiin niistä oikein saivartelemalla etsiä vikoja, joita sentään sitten löydettiinkin. Niitä löytyi tuon yksikerroksisen kivitalon palosuojelu- määräyksistä sen verran, että tie nousi Rantaselle

pystyyn ja hän kääntyi Kokemäen kunnan puoleen, joka auliisti luovutti hänelle tontin tehtaan raken­

tamiseksi sinne.136

Kunta luovutti tontin Haanmäestä ehdolla, jon­

ka mukaan kauppasumma kuitataan maksetuk­

si, mikäli Rantanen rakentaa alueelle määräajan kuluessa tehdasrakennuksen ja ottaa sen palve­

lukseen määrätyn suuruisen työvoiman.137 Ran­

tasen omistamasta kenkätehtaasta tuli pään- avaaja kunnan tuella hankitulle teollisuudelle.

Matala, 63 metriä pitkä rakennus nousi harja- korkeuteensa Elaanmäessä vuoden 1960 lopulla.

Saman vuosikymmenen puolivälissä Kokemäen kenkätehtaan vuosituotanto oli noin 20000 kenkäparia.138 Tehtaan toiminta jatkui vuoteen 1974 saakka.139

Syksyllä 1961 Haanmäkeen kohosi toinen teol­

lisuusrakennus, kun tamperelaisen Ilmapuris- tin Oy:n haaraliikkeen Peipohjan Tehdaskiin­

teistö Oy:n tehdas nousi harjakorkeuteensa.140 Myös Peipohjan Tehdaskiinteistö Oy:n kanssa kunnalla oli kauppasopimuksessa rakentami­

seen ja työntekijöiden palkkaukseen liittyviä pykäliä, jotka tekivät yhtiölle mahdolliseksi vapautua koko kauppahinnan suorittamisesta.

Yritys ei kuitenkaan kyennyt palkkaamaan toi­

vottua määrää työntekijöitä ja ajautui lisäksi pahoihin maksuvaikeuksiin.141 Yrityksestä tuli valitettavasti eräänlainen ennakkotapaus tule­

ville vuosikymmenille.

Tonttipolitiikan lisäksi kunta pyrki tukemaan jo toimivia yrityksiä lainajärjestelyin mm. laa- jentumishankkeiden yhteydessä.142 Kunnan toi­

met eivät kuitenkaan olleet riittäviä houkutte­

lemaan uutta teollisuutta, ja 1960-luvun lupaa- van alun jälkeen teollistamisrintamalla oli taas hiljaista. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen kunta tosin avusti monia vaatetusalan yrityksiä näiden toiminnan käynnistämisessä mm. kun­

nostamalla tiloja vanhalta yhteiskoululta ja myymällä vanhan kunnansairaalan hattuteh- taalle.143

Uudenlaista avausta merkitsi kunnan päätös ryhtyä rakennuttamaan teollisuushalleja yri­

tysten tarpeisiin. Kunnanjohtaja Ilmari Ranta­

sen mukaan Kokemäki kopioi idean Kiukaisis­

ta.144 Ensimmäinen teollisuushalli valmistui

Jo k i ja sen väki II

Suokkaan teollisuus­

aluetta rakennetaan.

Lallin arkisto.

Erkki Potilan urakoimana Rantasen kenkäteh­

taan ja Starcken Valun takaiseen metsään ke­

vätkesällä 1968. Teollisuushallin valmistuttua siihen muutti Ky Mikko Koivisto, joka siirsi uu­

teen tehtaaseen Porissa siihen saakka sijainneen lämpöpatterituotannon.145 Tästä Radiaattori- teollisuus Oy:n tehtaasta tuli Kokemäen teollis­

tumisen uusi alku.

Kokemäki näytti nyt löytäneen konseptin, joka tarjosi mahdollisuuden työttömyyden hil­

litsemiseen ja väestökadon pysäyttämiseen.

Suomen Polystyreeni Tehdas Oy:n kanssa teh­

tiin vuonna 1971 sopimus suuren teollisuushal­

lin rakentamisesta, ja seuraavana vuonna syn­

tyi sopimus Sinituote Einto & Einton kanssa.

Kauppala rakensi 1972 myös pienemmän teolli­

suushallin muovipakkauksia valmistavalle Sa- taplast Kyille. Vuonna 1973 kauppala teki vielä Satakunnan Maakunta Oy:n kanssa sopimuk­

sen teollisuushallin rakentamisesta ja vuokraa­

misesta. Yksistään vuonna 1972 kauppala käytti lähes 3,5 miljoonaa markkaa teollisuushallien rakentamiseen Suokkaan alueelle.146

Suuret kustannukset näyttivät kuitenkin ole­

van perusteltuja. Vuoden 1973 aikana laskettiin syntyneen 301 uutta »pysyvää» teollisuustyö­

paikkaa.147 Suuri harppaus teollistumisessa nä­

kyy selvästi tilastoissa. Kokemäen teollisuus­

tuotannon bruttoarvo vuonna 1973 oli 45,6 mil­

joonaa markkaa ja vuotta myöhemmin 89,6 miljoonaa markkaa.148 Kokemäen eniten työl­

listävistä yrityksistä (1974) suurin ja viidennek­

si suurin oli saatu paikkakunnalle teollisuus­

hallin rakentamisen kautta. Sinituotteen 290- 340 ja Radiaattoriteollisuus Oy:n 79 työntekijän väliin jäivät aikaisemmin aloittaneet Viinikka Ky (130), Starcken Valu Oy (100) ja Satakunnan Maakunta Oy (85).149

Ensimmäisten teollisuushallien kohotessa Suokkaan alueelle olivat teollisuusalueet Suo­

messa vielä harvinaisia. Kaupungin omistama alue vahvistettiin heinäkuussa 1977 teollisuus­

alueeksi, ja kaupunki investoi huomattavasti uusien katujen ja viemäreiden rakentamiseen.150 Toimintamahdollisuudet paranivat vuonna 1975 perustetun valtion investointirahaston Inran myötä. Inran lainoja voitiin myöntää myös kunnille ja niiden kiinteistöyhtiöille. Edelly­

tyksenä oli, että kuntien täytyi sijaita valtioneu­

voston erikseen nimeämillä alueilla. Kokemäki nimettiinkin yhdeksi erityislainoja saavaksi Etelä-Suomen kunnaksi.151 Tämä johti osaltaan Kokemäen Teollisuuskylä Oy:n perustamiseen 16.12.1980. Yhtiön 700000 markan osakepää­

omasta tuli kaupungin haltuun 540 000, Posti­

pankille 140000 sekä Kokemäen Sähkö Oy:lle ja Kokemäen Vesihuolto Oy:lle kummallekin 10 000 markkaa. Teollisuuskylän alueelle Suok- kaalle valmistui Inran teollisuuskylälainoitus- periaatteella ensimmäinen halli vielä vuoden 1980 aikana. Halli tuli Teljän Muovi ja Metalli Kymkäyttöön.152

'Nykyaika tulee

Ko k e m ä e n t e o l l i s u u s s o t i e n j ä l k e e n

Kokemäen teollisuustyöntekijöiden mää­

rä pysyi 1950-luvun lopusta aina 1970-lu- vun alkuvuosiin 400-500 työntekijässä.

Uusien teollisuushallien vauhdittamana työntekijöiden määrä lähti selvään nou­

suun. Huippuvuonna 1979 teollisuudes­

sa oli 911 työntekijää, joista kolmannes oli naisia. Toimihenkilöitä oli samaan aikaan 184. Seuraavalla vuosikymmenel­

lä työpaikkojen vähentyessä kato kävi erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joten naisten osuus teollisuustyöväestä supis­

tui 1980-luvun puolivälissä runsaaseen neljännekseen. Toimihenkilöiden määrä lisääntyi aina 1980-luvulle asti niin mää­

rällisesti kuin suhteellisestikin. Suurim­

millaan toimihenkilöiden määrä ylitti 1980-luvun alussa niukasti 200 hengen rajan.

Teollisuustuotannon bruttoarvo kasvoi

räjähdysmäisesti uusien teollisuushal­

lien rakentamisen myötä 1970-luvulla.

Lamavuodet ja siihen liittyneet kon­

kurssit laskivat tuotannon arvoa 1990-

luvulla, mutta sen jälkeen kasvu oli eri­

tyisen ripeää. Vuonna 2008 Kokemäen teollisuuden tuotannon bruttoarvo oli 178 749 000 euroa.

Taulukko 25. Kokemäen teollisuuden työntekijämäärät ja teollisuustuotannon bruttoarvo vuosina 1945-2005.

Vuosi

Työn­

tekijöitä

Toimi­

henkilöitä Tuotannon arvo

Tuotannon arvo vuoden 2008 rahan arvon mukaan (€)

1945 127 15 22112 300 mk 2 372 504

1955 395 54 694400 000 mk 19 899 869

1965 ₄₅₄ 82 9138 000 mk 14 641679

1975 703 176 84 974 000 mk 76 677 800

1985 687 192 251990 000 mk 733157l8

1995 429 147 382168 500 mk 64 230 000

2005 542 175 152 277000 € 161972 410

Lähteet: SVT:n teollisuustilastot; tilastokeskus: http://www.stat.fi/index.html.

Monet kokemäkeläiset kävivät töissä myös naapurikunnissa. Vuoden 1970 väestölaskennan mukaan Kokemäeltä kävi Harjavallassa töis­

sä 267 ja muissa naapurikunnissa 237 ihmistä.

Harjavallassa työssä käyneiden osuus oli 5,9 prosenttia Kokemäen ammatissa toimivasta väestöstä.153 Kymmenen vuotta aiemmin Har­

javallassa oli työskennellyt vasta 146 kokemäke­

läistä (3,3 %).154

Omistajanvaihdoksia ja talouslamaa

Kaikista yrityksistä ei tullut kannattavia, ja 1980-luvulta lähtien kokemäkeläinen teollisuus on uudistunut melkoisesti. Murroksen aloit­

tivat omistajanvaihdokset. Polystyreenitehdas siirtyi vuonna 1984 Neste Oy:n haltuun, ja pitkä­

aikainen perheyritys Hämeen Peruna Oy muut­

tui samana vuonna Raision tehtaiden omaisuu­

deksi. Perunajauhotehtaan oli perustanut Sata­

kunnan Peruna Oy, mutta se toimi vuodesta

1971 lähtien osana Hämeen Peruna Oy:tä. Yh­

tiön nimi muutettiin vuonna 1998 Finnamyl Oy:ksi.155 Myös betoni- ja kuljetusalalla monen yrityksen omistaja vaihtui seuraavina vuosina.

Lämmittimiä ja maakellareita valmistanut Po- larplan Oy sai vuonna 1988 uuden omistajan luvialaisesta Polartherm Oy:stä. Tuotanto jat­

kui tämän jälkeen Polartherm Oy:n Kokemäen yksikkönä.156

Sinituote, jonka grillituotannon varaan Ko­

kemäki oli paljon laskenut, joutui 1980-luvun alussa taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiön tule- vaisuudentoiveet oli mitoitettu eurooppalaisen kysynnän mukaisesti miljoonien grillien tuo­

tannon varaan, mutta parhaana vuonnakin nii­

tä valmistettiin vain 600000.1980-luvun puo­

livälissä tehtaan toimiva johto osti yrityksen, jonka nimeksi tuli SiniMetalli Oy. Uudet yrit­

täjät keskittyivät isompien tuotteiden valmis­

tukseen, ja yrityksen toimialaan kuuluneiden siivoustuotteiden valmistus jäi vähemmälle huomiolle. Siivousvälinetuotanto päätyi lopulta

'Joki ja sen väki II

Sinituotteen työn­

tekijöitä työ­

pisteellään 1988.

L a llin a rk is t o .

1990-luvun alkupuolella Ilkka Brotheruksen omistukseen, joka jatkoi menestyksellisesti Si­

nituotteen toimintaa.157

Alueellisesti merkittävää oli pohjalaisen maa­

litehtaan Uulatuote Oy:n vuonna 1987 tekemä päätös siirtää tuotantonsa Kauvatsalle. Tämä oli erityisen tärkeää Kauvatsalle, jossa meijerin toiminta päättyi 1974 ja samaan aikaan lopetti toimintansa myös viimeinen tehdas, Tiensivun koulussa toiminut laukkutehdas. Meijerin ti­

loissa yritti tosin jonkin aikaa lastenvaunuteh- das, mutta senkin toiminta loppui paljon ennen Uulatuotteen tuloa. Uulatuote muutti Kauvat- san meijerin maalitehtaaksi ja on vuosien var­

rella laajentanut rakennusta.'58

Viimeinen suuri muutos ennen 1990-luvun lamavuosia oli Oy Rettig Ab:n omistukseen siirtyneen radiaattoritehtaan toiminnan siir­

täminen Heinolaan 1988.159 Myös Haavasojalla toiminut pieni konepaja Oinosen Terästuote Oy siirsi pääosan toiminnastaan Harjavaltaan 1989. Oinosen poissiirtymiseen vaikuttivat pal­

jon Haavasojan huonot tieolot.160 Vuonna 1988, koko Suomea ravistelevan laman kynnyksellä, Kokemäen suurimmat työnantajat olivat Koke­

mäen kaupunki (480 työntekijää), Peiron Oy (140), Viinikka Oy (130), SiniMetalli Oy (110), Teljän Kuljetus Oy (70), Satakunnan Painotalo Oy (68) ja Lehtosen Konepaja Ky (66).161

Lamavuodet vaikuttivat tuntuvasti Koke­

mäen teollisuuteen. Ensimmäisiä vaikeuksiin

joutuneita yrityksiä oli teollisuuden suurin työnantaja Peiron Oy, jolla oli vaikeuksia mak­

saa kaupungille Starcke Valu Oy:ltä periytynei­

tä teollisuushallin lyhennysmaksuja.162 Vuoden 1992 aikana useita pienyrityksiä ajautui kon­

kurssiin mm. idänkaupan romahtamisen seu­

rauksena.163 Vuoden 1993 lopussa toinen suuri teollisuuden työnantaja SiniMetalli haki ja pää­

si velkasaneeraukseen. Yritys ei kuitenkaan sel­

viytynyt velvoitteistaan, ja vuoden 1994 lopussa edessä oli konkurssi. SiniMetalli Oy:n patteri- tuotannossa käytetty omaisuus myytiin kevääl­

lä 1995 Warmos Oy:lle, joka jatkoi toimintaa Peipohjassa.164

SiniMetallin vaikeudet johtivat myös Kiin­

teistö Oy Teollisuusraten konkurssiin 1995. Sini- Metallilta oli jäänyt maksamatta vuokria teolli­

suushallin omistajalle yhteensä 1,8 miljoonaa markkaa, mikä johti kiinteistöyhtiön toiminnan ajautumiseen umpikujaan. Konkurssin maksu­

mieheksi joutui myös Kokemäen kaupunki, jo­

ka oli taannut kiinteistöyhtiön lainan OKO- Investointipankille.165 Lamavuosina konkurs­

siin joutuivat myös Satakunnan Painotalo Oy (1993) ja Viinikka Oy:stä erotettu Auto-Viinik- ka Oy (1995). Kun vielä Teljän Kuljetus Oy jou­

tui velkasaneeraukseen vuoden 1995 lopussa,166 olivat kaikki suurimmat työnantajat paria poik­

keusta lukuun ottamatta joutuneet vähintään vakaviin vaikeuksiin.

Teollisuuden tilanne koheni 1990-luvun puo­

livälistä lähtien. Esimerkiksi Peiron Oy investoi voimakkaasti Kokemäen valimoonsa, ja joulu­

na 1996 valmistui yhtiön tilojen 1000 neliön laajennus.167 Uuden taloudellisen nousukauden siivittämänä merkittäväksi kokemäkeläiseksi työllistäjäksi nousi siivoustarvikkeita valmis­

tavan Sinituotteen paikallinen tehdas. Hyvin­

kääläinen Sinituote Oy osti vuonna 1998 ruot­

salaisen Kungsborsten AB:n koko liiketoimin­

nan ja siirsi sen tuotannon Kokemäelle.168 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenel­

lä Suomi joutui uuden laskukauden silmään, mutta lamavuosien ahdingossa kokemäkeläi­

nen teollisuus sai osakseen laajempaa tunnus­

tusta. Kauppalehti listasi vuonna 2009 vuodes­

ta 1983 lähtien toimineen Starcke Oy:n kauppa­

'Nykyaika tulee

rekisterin tilinpäätöstietojen perusteella Suo­

men menestyneimmäksi yritykseksi. Starcke Oy keskittyi piratismille alttiiden tuotteiden suojaamisen ja painotöiden erikoisjälkikäsitte- lyyn. Yrityksessä oli vuonna 2009 neljätoista työntekijää, ja sen edellisen vuoden liikevaihto oli 2,3 miljoonaa euroa.169 Kokemäen kannal­

ta oli valitettavaa, että vielä samana vuonna Starcke Oy teki päätöksen tuotantonsa siirtä­

misestä Kokemäeltä Euraan. Laajaa tunnustus­

ta sai osakseen myös muovista painettuja kal­

voja, pusseja ja säkkejä valmistava Ristepak Oy, jonka Kauppalehti valitsi vuonna 2007 Sata­

kunnan menestyneimmäksi yritykseksi.170 Kokemäkeläisessä yrityselämässä näkyi 1990- luvulta lähtien vahvasti kansainvälistyminen, erityisesti liiketoiminnan suuntaaminen ulko­

maille. Tämä näkyi sekä kuljetusyritysten että erilaisten alihankkijoiden toiminnassa. Sen sijaan yritysten omistuksessa kansainvälisty­

minen jäi vähäiseksi. Poikkeuksena oli Koisin voimalaitos. Koisi Oy:n omistama Voimalaitos automatisoitiin kokonaan vuonna 1978. Alku­

peräisen sopimuksen mukaan voimalaitosyh- tiöstä omisti edelleen A. Ahlström Oy 60 pro­

senttia ja Nokia Oy 40 prosenttia. Vuonna 1995 voimalaitos siirtyi kuitenkin kokonaan Ahl­

strömin omistukseen, kun yhtiö lunasti No­

kian osakkeet.171 Tämän jälkeen voimalaitok­

sen omistaja vaihtui nopeaan tahtiin. Vuonna 1999 Koisin omistaneen Ahlström Energia Oy:n osakkeet myytiin ruotsalaiselle Graningever- kens ABdle, jonka omistukseen Koisin voima­

laitos samalla siirtyi.172 Vuonna 2005 Graninge myi Koisin norjalaiselle Statkraft AS:lle.173

Kokemäen liike-elämän suurimmat työnan­

tajat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymme­

nen lopussa olivat Peiron Oy (150 työntekijää), Teljän Kuljetus Oy (120), Lehtosen Konepaja Oy (120) ja Sinituote Oy (80). Viimeisin muu­

tos teollisuusyhteisössä oli vuodesta 1973 läh­

tien Kokemäellä toimineen ja sittemmin por­

voolaisen Styrochem Finland Oy: n omistuk­

seen siirtyneen polystyreenitehtaan lopettamis- päätös vuonna 2008.174

Pankkimaailman myllerrys Penmajauhotehmn

' ' arkea 1985. Lallin

Monen muun alan tavoin pankkiala on sotien arkist0- jälkeen kokenut ensin toimipisteidensä laajen­

tamisen ja sitten niiden supistamisen - eräiltä osin jopa alasajon. Postipankin mukaantulon myötä Kokemäellä toimineiden pankkiryhmien määrä kohosi sotien jälkeen viiteen. Pankkien kilpailu verrattain pienestä asiakaskunnasta oli ankaraa. Voimakkaimmin pyrki laajentumaan Kokemäen Säästöpankki, joka perusti konttorit Peipohjaan 1953 ja Kyttälään 1960.175

Osuuskassojen ennen sotaa alkanut yhdisty­

minen toteutettiin loppuun vuonna 1948, jol­

loin Peipohjan Osuuskassa ja Räisälän Kirkon­

kylän Osuuskassa yhdistyivät Kokemäen Osuus- kassaan. Tämä kohotti Kokemäen Osuuskassan huomattavaksi paikalliseksi pankkiliikkeeksi.

Jo ennen yhdistymistä osuuskassan kasvu oli ri­

peää. Vuosina 1945-1946 kassan jäsenien määrä nousi 400 hengestä 6oo:aan, vaikkei kaikkia ha­

lukkaita voitu sääntöjen mukaan hyväksyä jä­

seniksi. Kokemäen Osuuskassa muuttui osuus­

pankiksi vuonna 1970, ja vuonna 1973 siihen yhdistyi Kauvatsan Osuuspankki.176

Pankit paransivat imagoaan rakentamalla uusia konttorirakennuksia Tulkkilaan. Tähän pankkeja pakotti myös vanhojen tilojen ahtaus ja epäkäytännöllisyys. Ensimmäisenä ryhtyi ra­

kentamaan Kokemäen Osuuskassa, joka muutti uusiin tiloihin 1.8.1950.177 Yhdyspankin uudet