Joki ja sen väki Kokemäen ja Harjavallan historia I,1

Joki ja sen väki Kokemäen ja

Harjavallan historia I,1

Tapio Salminen

4. OSA

5 ^VIRTA

Edellisellä sivulla: Johan Fredrik Weberin maalaus Koke­

mäenkartanosta n. 1799. Yksityisom istuksessa.

Kun Kokemäen ja Harjavallan kunnat 1870 aloittivat toimintansa, vanha Kokemäen emä- pitäjä oli monin tavoin toisenlainen paikka kuin 1600-luvulla tai vielä 1700-luvun en­

simmäisellä puoliskolla. Noin sadan kahden­

kymmenen vuoden aikana väestön koossa, maanomistuksessa, elinkeinoissa ja talouden rakenteessa oli tapahtunut muutos, jonka seu­

rauksena asutus oli levittäytynyt joen rannasta syvälle Sääksjärven suuntaan sekä Hiirijärven ja Torisevankulman niittymaiden reunoille.

Vaikka pääosa leivästä saatiin yhä, omassa pi­

täjässä kasvatetusta viljasta, maatalouden tur­

vana olivat yhä useammin niityt ja karja, kun taas kalastuksen merkitys laski ja sen tilalle nousivat metsän ja pellon tuotteet, satamakau­

pungeista maailmalle laivatut lehterit sekä vil­

jasta poltettu paloviina. Eräs muutoksen moot­

tori olivat sodan, katojen tai epidemioiden ai­

heuttamat katastrofit, jotka vaikuttivat paitsi väestön kokoon ja rakenteeseen myös talout­

ta ja elämisen mahdollisuuksia koskeneisiin ajatuksiin.

Yhteiskunnan ja talouden muutoksia säes­

tivät uudenlaiset käsitykset pitäjän ja yhteisön keskinäisistä suhteista ja velvollisuuksista. Sa­

maan aikaan kun jakokuntien yhteismaiden ja -metsien jaot 1770-luvun lopulla aloitettiin, ryhdyttiin Kokemäellä rakentamaan uutta suu­

rempaa kirkkoa ja keskusteltiin siitä, miten köyhäinhoito ja kruunun pitäjän ja kappelin harteille sälyttämät rasitukset järjestettäisiin.

Vaikka yhteisiä velvollisuuksia koskevat aloit­

teet lähtivät vielä lähes poikkeuksetta liikkeelle keskushallinnon aivoituksista, oli Kokemäel­

läkin varsinainen päätösten tekijä yhä useam­

min pitäjänkokous, jossa äänivaltaa käyttäneet maanomistajat ratkaisivat keskenään sen, mikä kulloinkin oli järkevin tapa toimia. Samaan ai­

kaan, kun yhä useampi pitäjän maanomistaja

hankki itselleen sukuoikeuden omaan tilaansa, torppareiden ja maata omistamattoman väes­

tön määrä kasvoi ja se joutui yhä useammin ottamaan osaa pitäjän yhteisiin hankkeisiin ja velvollisuuksiin.

Siitä, millainen pitäjä Kokemäki tämän muu­

toksen aikoihin oli, antaa parhaan kuvan Jo­

han Fredrik Weberin (1754 - n. 1825) maalaus Kokemäenkartanosta 1799. Weber muutti 1794 Tukholmasta Poriin, jossa hän elätti itsensä ammattimaalarina ja jossa hän asui vielä 1814.

Kokemäenkartanoa esittävän maalauksen pe­

rusteella hän on ottanut toimeksiantoja myös lähiseudun säätyläisiltä. Maalauksen aikaan entisestä keskiaikaisesta kruunun hallintokes­

kuksesta oli sukeutunut suurtila, joka oli lah­

joitettu 3.8.1650 kenraalimajuri ja sotaneuvos Arvid Forbusille ja jolta se siirtyi 1665 hänen tyttärelleen Sophia Juhanalle. Forbus oli osta­

nut tilan 1651 allodiaalirälssiksi eli pysyväksi maaomaisuudekseen ja rakennutti kartanoon uuden 12 huonetta käsittäneen päärakennuk­

sen, joka valmistui 1664. Samana vuonna So­

phia Juliana Forbus avioitui eversti Axel Julius De la Gardien kanssa, ja kartanosta tuli osa pa­

riskunnan suuromaisuutta. Reduktion jälkeen 1683 kartanosta muodostettiin säteriratsutila, jonka aputiloja olivat Meinikkala, Peipohjan Ratala ja puolikas Ylistaron Torkkelista. Val- taneuvos Axel Julius De la Gardien kuoltua 1710 kartano oli hänen perillistensä hallussa, kunnes Ebba Margareta De la Gardie myi sen 7.12.1755 kapteeni Frans Henrik von Knorrin- gille. Kauppa käsitti Kokemäenkartanon, sen aputilat ja Rauman Sampaanalan rusthollin, joiden hinta oli yhteensä 20 000 kuparitaala- ria. Frans Henrik von Knorringin kuoltua 1785 tila siirtyi hänen pojalleen Henrik Gustaf von Knorringille, joka osti sen perinnöksi 1795. Von Knorringit myivät tilan 1903.1

Muutoksen virta

Weberin maalaus esittää Kokemäenkarta- noa joen pohjoispuolelta kuvattuna. Tarkastelu- paikka on sijainnut joen pohjoispuolisen maan­

tien pientareella Villiön ja Haistilan välisellä peltoaukealla. Elokuista maisemaa hallitsee kartanon säterikattoinen päärakennus. Hir­

sinen runko on vuorattu ulkoa pystylaudoi­

tuksella, ja suuret ikkunat antavat edustavasti joelle. Kolmen savupiipun perusteella raken­

nuksessa oli ainakin kuusi lämmitettävää huo­

netta, mutta pohjakaava on vaikeasti tulkitta­

vissa. Mahdollisen salin ja kulmissa olleiden kamarien ikkunat ovat antaneet joelle. Pää­

rakennuksen takana on mansardikattoinen siipirakennus, jonka päässä korkeassa tangos­

sa on metalliviiri. Säterikaton lanterniini eli yläkerros on koko päärakennuksen pituinen mutta ylälappeeltaan viistetty. Koska säteri- katto tuli muotiin vasta 1600-luvun lopulla, rakennus ei välttämättä ole ulkoiselta muo­

doltaan samanlainen kuin 1664 valmistunut päärakennus, vaan vanhaa 12 huoneen runkoa on ehkä ajanmukaistettu 1600-luvun lopulla.

Siipirakennuksen mansardikatto yleistyi vasta 1700-luvun jälkipuolella, mutta sen runko lie­

nee vuodelta 1680, jolloin kartanon vuokraaja majuri C. A. von Hirschheit rakennutti alueelle kahdeksan huonetta käsittäneen rakennuksen.

Kartanon takaa lähtee maantielle vievä puu- kuja, joka maalauksen aikoihin oli verrattain uusi, sillä tie ja istutukset tehtiin vasta vuoden 1778 jälkeen, mahdollisesti 1780-luvun lopulla tai 1790-luvun alussa. Kujan varressa mäellä on kartanon riihiä ja talousrakennuksia. Siipira­

kennus ja puukuja muodostavat edustavan si­

säänkäynnin, josta väylä jatkuu pihapiirin läpi rannassa olevalle entiselle kiviselle vankitornil­

le eli kistulle. Kujan toisella puolella on karta­

non talouspiha ja sen takana tuulimylly. Velli- kellolla oli kartanon äänimaisemassa pitkät pe­

rinteet, sillä Kokemäenkartanon inventaareissa mainitaan kuparikello jo 1550-luvulla.2

Punaiseksi maalattu kartano ja tärkeimmät talousrakennukset erottuvat selvästi puisto­

kujan varrella mäellä olevista harmaista riihis­

tä ja kartanosta vasemmalle sijaitsevasta van­

hemman karjapihan rakennuksista. Takana

mäellä oleva aita osoittaa yleiseltä maantieltä keskiaikaisen kartanon karjapihaan johtanutta vanhaa tietä, jonka päästä vei vielä 1600-luvun alussa silta Isoluodolla olleelle vanhalle päära­

kennukselle. Peltoaukean takana yleisen maan­

tien varressa on kartanon torppia, joista äärim­

mäisenä vasemmalla on yleisen maantien var­

ressa Haanojan ylittävän sillan takana sijainnut Sillanpään torppa. Siitä oikealle on Köyliöntien varressa ollut Rantalan torppa ja sitten ylei­

sen maantien laidassa sijainneet Lampalan ja Ilomäen torpat. Taustalla näkyy Koomanojan laakso ja etäällä siintävä harju. Kartanon ja joen välissä on puutarha, jonka päärakennuk­

sen puoleisessa osassa on matalia istutuksia ja sen länsipuolella hedelmäpuutarha. Puutarha perustettiin jo kartanon uuden päärakennuk­

sen valmistumisen jälkeen 1660-luvun lopulla.

Vuosina 1668-69 Kokemäellä maksoi henkive- roa Thomas puutarhamestari (Trädgärdsmes- tare), joka asui Kokemäenkartanon omistajien läänityksenä olleessa Ylistaron kylässä. Karta­

nosta vuonna 1778 tehdyn kartan perusteella puutarha-alue oli jaettu kolmeen osaan, jois­

ta kaksi pienempää sijaitsi päärakennuksen ja joen välissä sekä siipirakennuksen länsipuolella pellon kulmassa ja suurin niiden välissä joen­

rannassa. 1700-luvun jälkipuoliskolla puutar­

hat rakennettiin yleensä neliön tai suorakaiteen muotoisiksi, aidattiin ja jaettiin neljään osaan, joista yksi varattiin hedelmäpuille, toinen hyö­

tykasveille kuten kaalille, kolmas kukille ja nel­

jäs yrteille. Maalauksen perusteella kolmi- tai nelijako oli käytössä n. 1799 myös Kokemäen­

kartanossa. Vuonna 1834 puutarhan pinta-ala oli kaksi tynnyrin- ja 11 kapanalaa (2,7 ha).

Kartanon puutarhureita mainitaan Kokemäen rippikirjoissa silloin tällöin vuodesta 1752 läh­

tien ja, toimi oli von Knorringien aikana suh­

teellisen vakiintunut.3

Weberin maalauksen ehkä mielenkiintoisin piirre ovat ihmiset. Etualalla olevat Villiön pel­

lot ovat vuoroviljelyksessä niin, että elonkorjuu on vielä edessä, mutta kesantoa käännetään jo syyskylvöjä varten mullalle. Kyntäjät ja kar­

tanon edustalla kävelevä seurue eivät välttä­

mättä perustu maalaushetkeen, vaan voivat olla

maalarin keino esitellä paikallisen sääty-yhteis­

kunnan kerroksia ja kartanon asemaa siinä.

Molemmilla kyntäjillä on kolmikolkkahattu, mutta hevosmies on pukeutunut vauraasti saappaisiin, valkoiseen paitaan ja liiveihin, kun taas härkäparin ohjastaja on yksinkertaisessa paidassa, polvihousuissa ja avojaloin. Paljas­

jalkainen mies on lampuoti tai renki, hevos­

mies isäntä tai rusthollari. Asetelma on ollut tuonaikaiselle kokemäkeläiselle maatalousyh­

teisölle luonteenomainen. Vastarannalla kirkon suunnasta kartanoon palaileva seurue kuuluu selvästi kartanon isäntäväkeen ja on huomion­

osoitus maalauksen teettäjälle Henrik Gustaf von Knorringille. Kävelyretki suuren koiran ja pienen pojan kanssa on tuskin ollut pitkä, ehkä vain virvoittava jaloittelu joenrannassa.

Toinen naisista lienee Henrik von Knorringin vaimo Renata Elisabeth Blom (s. 1768) ja poika jokin heidän kolmesta vanhimmasta pojas­

taan, mahdollisesti myöhempi kihlakunnan­

tuomari Johan Gustaf (s. 1789), Finströmin kirkkoherra ja rovasti Frans Peter (s. 1792) tai vuodesta 1833 kartanon omistanut kamariherra Karl Henrik von Knorring (s. 1793). Toinen nai­

nen on ehkä Henrik Gustafin sisar neiti Mar­

gareta Elisabet von Knorring (s. 1762) tai neiti Johanna Margareta Fahlstedt (s. 1783), jotka molemmat asuivat 1799 kartanossa.4

TÄYTTYVÄ PITÄJÄ

Väkiluku 1600-luvun alusta kunnallishallinnon perustamiseen

Kuinka paljon kokemäkeläisiä oli ja miten pi­

täjän väkiluku ennen kunnallishallinnon pe­

rustamista vaihteli? Koko pitäjän väkiluku on 1500-luvun puolivälin taloluvun perusteella arvioitu edellä noin 2080 hengeksi, josta Har­

javallassa asui ehkä 560 eli neljännes. Kun emä- seurakunnan väkiluku oli vuonna 1749 yhteensä 1629 ja kappelin 638 eikä Levanpeltoa ja Palusta enää laskettu mukaan, oli väkiluku kahdes- sasadassa vuodessa noussut ainakin kymme­

nellä prosentilla. Varsinaisen väestönkasvun vuosikymmenet olivat kuitenkin vasta edessä

(ks. luku 1). Sitä miten väkiluku vuonna 1749 aloitettuja väestötauluja edeltäneellä ajalla vaih­

teli, voidaan yrittää tarkastella vuodesta 1634 läh­

tien säilyneiden henkiveroluetteloiden avulla.

Kun sodankäynnistä ja armeijan ylläpidosta tuli 1620-luvun alussa pysyvä olotila, säädet­

tiin valtion kulujen peittämiseksi ylimääräisiä veroja. Eräs näistä oli vuonna 1625 määrätty myllytulli, jota maksettiin hopeaäyri jokaiselta jauhetulta viljatynnyriltä. Koska veron valvo­

minen oli hankalaa, se korvattiin 1628 jokaisel­

ta 12 vuotta täyttäneeltä perityllä henkiverolla.

Määräys uusittiin 1633, jonka jälkeen henki­

rahaa kannettiin talonpojilta, sotamiehiltä ja muilta yhteisen kansan jäseniltä 12 äyriä sekä aatelisilta, papeilta, nimismiehiltä ja muilta heihin verrattavilta 16 äyriä hengeltä. Vuon­

na 1652 vero määrättiin pysyväksi. Henkira- hankanto lopetettiin vasta miltei kolmesataa vuotta myöhemmin 1924. Sivutuotteena syntyi modernin valtion väestökirjanpidon edeltäjä, henkikirjoitus, jota koskeva lainsäädäntö oli Suomessa voimassa vuonna 1971 aloitettuun väestörekisteriin saakka.5

Henkiveron keräämistä varten tehdyt luette­

lot pitäjän 12 vuotta täyttäneestä väestöstä laa­

tivat aluksi papit. Yhtenäisenä sarjana luettelot ovat säilyneet vuodesta 1634 alkaen. Koska vero perustui henkilöiden lukuun (mantal), luette­

loiden nimi oli ensin myllytullimanttaaliluet- telo (kvarntullsmantalslängd) ja sitten mant- taaliluettelo (mantalslängd) erotuksena muista luetteloista. Ensimmäiset yleiset ohjeet henki- rahankannosta annettiin 1635, jolloin henki­

kirjoituksen tekijäksi määrättiin kussakin lää­

nissä kaksi maaherran nimittämää henkilöä, joista toinen oli lainlukija. Vuonna 1652 hen­

kikirjoituksen toimittaminen ja luetteloiden teko annettiin manttaalikomissaareille, joita oli kaksi joka läänissä. Uudet säännöt henki­

kirjoituksesta annettiin 1673 ja 1693. Manttaali- komissaarit laativat luettelot ja keräsivät veron vuoteen 1779, jolloin henkikirjoitus annettiin kihlakunnankirjureille. Alun perin henkikir­

joitus tehtiin samalla kertaa karjaveron kanssa niin, että jokaisessa talossa olisi pitänyt käydä erikseen. Tavaksi vakiintui, että ruokakunnan

Muutoksen virta

Vaikka karja oli Satakunnassa ja Kokemäellä otettu vuotuisveron osaksi jo 1400- luvulla, erityisen tarkasti keskushallinto ryhtyi selvittämään käytettävissään olleita resursseja 1630-luvulla, jolloin sekä täysi-ikäiset ihmiset että talojen karja merkittiin omiin luetteloihinsa henki- ja karjaveron maksua varten. Luettelot laativat kirkko­

herra ja karjaverosta vastannut komissaari, jotka saattoivat käydä laskemassa elikot ja väen paikan päällä. Kokemäen ensimmäisen 19.1.1635 päivätyn karjaluettelon vah­

vistivat sineteillään ja allekirjoituksillaan karjaverosta vastannut Mattz Sigfridsson, kirkkoherra Simon Bartholdi Cumoensis ja nimismies Henrik Thomasson. Sinettien alle on vakuudeksi merkitty myös seurakunnan kuuden kuudennusmiehen nimet ja puumerkit. Karja on laskettu taloittain erilaisina ja eri-ikäisinä eläiminä. Sivun alussa Cassari Baranoffin maihin kuuluneen Säpilän ja Huivoon talojen karja, sitten Pukkalan rälssilampuotitilan ja viimeisenä Kokemäen pappilan eläimet. VÄ 7138:417.

päämies ilmoitti väkensä henkikirjoitustilai- suudessa, jossa manttaaliluettelo vahvistettiin.

Vuodesta 1693 lähtien papiston tuli toimittaa henkikirjoitustilaisuuteen seurakunnan his­

toriakirjat (luettelot kastetuista, haudatuista ja vihityistä) ja vuodesta 1752 myös rippikirjat, joiden avulla ilmoitukset tarkastettiin.6

Miten suuri ja millainen osa väestöstä kul­

loinkin luetteloihin merkittiin, riippui määrä­

yksistä, mutta myös henkikirjoituksen tekijän perusteellisuudesta. Veron alaikäraja nostettiin vuonna 1652 viiteentoista vuoteen ja yläikära­

jaksi määrättiin 63 vuotta. Näitä nuoremmat ja vanhemmat henkilöt eivät luetteloissa näy.

Ainoa poikkeus ovat entiset talonisännät, jot­

ka määrättiin vuodesta 1655 alkaen iästä riip­

pumatta verovelvollisiksi. Aateli, sen perheet ja säterien palvelus- ja palkollisväki olivat ko­

konaan vapaita henkirahasta vuodesta 1641 ja aatelin lampuodit vuosina 1652-93. Myös ar­

meijan upseerit, aliupseerit ja miehistö vapau­

tettiin jo 1600-luvulla henkirahan maksusta.

Vuodesta 1693 verosta vapaita olivat köyhät ja vaivaiset. Manttaaliluettelot käsittävätkin vain tietyn osan väestä ja kuvaavat sitä, millais­

ta osaa pitäjän työkykyisestä aikuisväestöstä kruunu ja sitä edustanut virkamies kulloinkin katsoi tarpeelliseksi tai kykeni henkirahalla verottamaan. Luetteloihin vaikuttivat myös henkirahasta annetut ohjeet, joiden jälkeen seula oli jonkin aikaa tiheämpi, sekä paikalliset olosuhteet, henkikirjoittajien harkinta, lahjuk­

set ja veronpakoilu, joiden kaikkien tuloksena kunkin vuoden manttaaliluettelo muotoutui.

Kokemäellä kattavimmat ovat vuosien 1634 ja 1635 luettelot, joissa luetellaan paitsi työkykyi­

nen aikuisväestö myös vanhukset, köyhät ja vaivaiset, sekä vuosien 1652,1673 ja 1693 ohjeis­

tusten jälkeiset luettelot.7

Isovihaa edeltäneellä ajalla Kokemäen ja Harjavallan henkikirjoitus tehtiin tavallisesti tammikuun puolivälin ja huhtikuun lopun vä­

lisenä aikana. Ennen vuotta 1652 henkikirjoi- tustilaisuudessa annetut ilmoitukset ja mant- taaliluettelon vahvistivat oikeaksi kirkkoherra, nimismies ja kuudennusmiehet, sen jälkeen tehtävä kuului manttaalikomisaarille, mutta

394

Kuvio 10: Ko k e m ä e np i t ä j ä n h e n k i k i r j o i t e t t u v ä e s t ö1634-1749

Lähde: Liite 1, taulukko A. Vuosien 1636,1640-41,1648,1653-55,1662,1711,1714-1721,1737 ja 1743-44 manttaaliluettelot eivät ole säilyneet.

kirkkoherra ja kuudennusmiehet olivat läs­

nä henkikirjoitustilaisuudessa. Pitkäaikainen manttaalikomissaari oli Petter Bäckman, joka teki Kokemäen ja Harjavallan henkikirjoituk­

sen vuosina 1710-36, ei kuitenkaan isonvihan aikana 1714-21. Manttaaliluetteloiden perus­

teella henkikirjoitus vahvistettiin alun perin yhtenä, mutta esimerkiksi jo 1643 kahtena pe­

räkkäisenä päivänä (19. ja 20.2.1643). Toisinaan luettelo on päivätty väljästi johonkin kuukau­

teen, kuten maaliskuulle 1649 tai helmikuul­

le 1650, minkä perusteella henkikirjoitusti- laisuuksia on voinut olla useampia. Helmi­

kuussa 1650 luettelon vahvistuspaikkana oli Kokemäenkartano. Kun väkiluku 1700-luvulla jatkuvasti kasvoi, tilaisuuksia tarvittiin enem­

män. Vuonna 1774 henkikirjoitus tehtiin kol­

men päivän aikana 9. ja 11.-12. marraskuuta, jolloin toinen puoi pitäjää kokoontui Harjaval­

lan Harjavallankylään ja toinen Ylistaroon.8 Henkiveroa maksanut väestö on luetteloi­

tu manttaaliluetteloissa kylittäin ja taloittain, mutta kylien ryhmittely vaihtelee kulloistenkin

henkiveroa koskevien määräysten mukaises­

ti. Ensimmäiset vuosien 1634 ja 1635 luettelot sekä vuoden 1635 karjaluettelo ovat alkuosal­

taan yhteneväisiä ja saattavat viitata siihen, että kirkkoherra Simon Cardiaster ja karjaveron kerännyt komissaari Matts Sigfridsson todel­

la vierailivat jokaisessa talossa ja laskivat sekä karjan että täysi-ikäiset ihmiset. Luettelot alka­

vat Köömilästä ja etenevät joen pohjoisrantaa Pirilään, josta palataan sitten etelärantaa takai­

sin Äimälään. Sitten kylien järjestys vaihtelee.

Sekä manttaali- että karjaluetteloissa kylät on lueteltu maanluonnon mukaan niin, että ensin ovat vero- ja kruununtilat ja sitten rälssin lam­

puodit ja pappila. Vuosien 1634-35 manttaali- luetteloiden lopussa on erillinen luettelo vaivai­

sista, köyhistä ja vammaisista, joka noudattaa varsinaisen luettelon järjestystä. Vuodesta 1637 lähtien verotalojen luettelo alkaa Pirilästä, jos­

ta edetään jokivartta Mietanpäähän ja palataan sitten etelärantaa takaisin Torttilaan. Sen jäl­

keen ovat vuorossa rälssin lampuodit, säterien väki, pappila ja Kokemäenkartano. Vuodesta

Muutoksen virta

1647 alkaen ratsutilat on erotettu omaksi ryh­

mäkseen verotalojen ja rälssin lampuotien vä­

liin ja 1650-luvulta eteenpäin talot on ryhmitel­

ty verotaloihin, ratsutiloihin sekä erilaisiin aa­

telin ja läänitysten haltijoiden hallussa olleisiin kokonaisuuksiin, joiden järjestys saattaa vaih­

della. Vuosina 1670-95 kylät ovat aina samas­

sa järjestyksessä, mutta järjestyksen perusteet liittyvät johonkin muuhun kuin jakokunta- tai neljänneskuntajakoon. Vuosina 1696-1713 kylät on lueteltu neljänneskunnittain Harjavallasta Raitioon. Vuodesta 1722 emäseurakunta ja kap­

peli on merkitty oman otsikkonsa alle, mutta vuosina 1722-33 kappelin alla ovat emäseu- rakunnan kylistä etelärannan Kareksela, Ta- loinen, Hyrkölä, Järilä, Purjala, Kaukaritsa ja Aakula sekä pohjoisrannan Köömilä, Laikko, Kaurula, Pelhola ja Hampula.9

Kuinka paljon väkeä manttaaliluetteloihin on eri aikoina merkitty, ja mikä oli henkive- roa maksaneen väestön ja todellisen väkilu­

vun suhde? Vuosina 1634-1749 Kokemäen ja Harjavallan henkiveroa maksaneiden määrä oli alimmillaan 1651 (521) ja 1661 (519) ja kor­

keimmillaan 1634 (1167). Verrattain kattavilta vaikuttavat myös vuosien 1656 ja 1694-96 luet­

telot, jotka perustuvat vuosina 1652 ja 1693 an­

nettuihin uusiin ohjeisiin. Yli tuhat henkiveroa maksanutta oli Kokemäellä ja Harjavallassa vain vuosina 1634-39, 1694-96 ja 1747. Yleis­

kuva henkirahaa maksaneista on vaihteluista huolimatta tasainen, mutta ennen vuotta 1639

kuvaan vaikuttavat Kokemäkeen kuuluneet suuret Levanpellon ja Paluksen kylät, joista Le- vanpellossa oli vuonna 1634 yksitoista ja Paluk- sessa yhdeksän taloa. Saman vuoden henkikir­

jan mukaan kylissä asui yhteensä 115 Kokemäen kaikkiaan n67:stä kaksitoista vuotta täyttä­

neestä asukkaasta eli 9,9 % koko seurakunnan väestöstä. Kun kylät vuoden 1639 alusta siirret­

tiin Ulvilaan, Kokemäelle jäi 1067 henkirahan maksajaa, mikä oli miltei yhtä monta kuin vuosien 1694-95 kattavissa manttaaliluettelois- sa (1005 ja 1078). Tuolloin verotettujen alaikä­

raja oli 15 vuotta, mutta koska vanhukset, köy­

hät ja vaivaiset puuttuvat, väkiluvun voi olettaa olleen suurin piirtein sama tai hieman nous­

seen 1630-luvun lopulta 1690-luvun puoliväliin tultaessa. Vuoden 1721 jälkeen henkiveroa mak­

soi Kokemäelläkin yhä useampi, vaikka varsi­

naisten veronmaksajien lukumäärä vajosikin vuosien 1696-97 nälänhädän, suuren Pohjan sodan ja isonvihan seurauksena vuoden 1695 huipusta vuoden 1722 kaikkiaan 742 henkeen eli noin 42 %.

Kuinka paljon väkeä oikeasti oli? Tabelleja edeltänyt väkiluku voidaan laskea taannehti­

vasti luonnollisen ja todellisen väestönlisäyksen avulla vähentämällä vuosittainen syntyneiden ja kuolleiden erotus sekä muuttoliike vuoden 1749 väkiluvusta taaksepäin. Koska sisään- ja ulosmuutosta ei ole säilynyt tietoja, emme kui­

tenkaan tiedä todellista väestönlisäystä. Vaikka tiedot Kokemäen haudatuista ulottuvat vuoteen

Ta u l u k k o18: Ko k e m ä e n e m ä s e u r a k u n n a n j a Ha r ja v a l l a n k a p p e l i n v ä e s t öe r ä i d e n i k ä r y h m i e nm u k a a n j a o t e l t u n a

1749» 1773 JA 1775

Vuosi Alue väkiluku Alle 15 v. % 10-65 v. % 15-60 v. % Yli 60 v. %

1749 Harjavalta 638 215 33,7% 430 67,4% 343 53,8 % 80 12,5%

Kokemäki 1629 550 33,8 % 1152 70,7 % 938 57,6 % 141 8,7 %

Koko pitäjä 2267 765 33,7 % 1582 69,8 % 1281 56,5 % 221 9,7 %

1773 Harjavalta 770 267 34,7 % 523 67,9 % 443 57,5 % 60 7,8%

Kokemäki 2245 739 32,9 % 1617 72,0 % 1358 60,5 % 148 6,6%

Koko pitäjä 3015 1006 33,4 % 2140 71,0 % 1801 59,7 % 208 6,9 %

1775 Koko pitäjä 3086 1087 35,2 % 2218 71,9 % 1812 58,7 % 187 6,1 %

Lähteet: Väestötaulut 1749,1773 ja 1775. Väestö on jaettu tabelleissa 22 ikäryhmään siten, että alle yksivuotiaat lapset, 1—3 sekä 3-5-vuotiaat ovat omia ryhmiään. Siitä eteenpäin jokainen ryhmä käsittää viisi ikävuotta aina 85-90-vuotiaisiin saakka ja viimeinen ryhmä ovat yli 90-vuotiaat. Kokemäel­

lä ja Harjavallassa ryhmät on muodostettu niin, että 15 vuotta täyttäneet on luettu ikäryhmään 15-20,20 vuotta täyttäneet ikäryhmään 20-25 jne.

1662, emäseurakunnan tiedot syntyneistä ja kuolleista alkavat vasta 1742 ja kappelissa 1731.

Luonnollisen väestönlisäyksen avulla laskettu Kokemäen ja Harjavallan väkiluku vuodesta 1742/1731 on esitetty liitteessä 1.

Eino Jutikkalan vuonna 1957 esittämän mene­

telmän mukaisesti todellista väkilukua voidaan yrittää arvioida selvittämällä, mitkä yksittäiset manttaaliluettelot ovat niissä esitetyn henki­

kirjoitetun väestön osalta kaikkein täydelli- simpiä, ja vertaamalla näissä henkikirjoissa esitetyn aikuisväestön suhdetta ensimmäisen vuoden 1749 väestötaulun avulla lapsille ja van­

huksille laskettuun suhdelukuun. Verrokkina on tavallisesti pidetty vuoden 1775 tabellien tietoja, mutta koska Kokemäeltä on vuodelta 1775 säilynyt vain koko pitäjän yhteinen tabelli, on tässä huomioitu sekä vuosien 1749,1773 että 1775 tiedot.10

Tabellien perusteella voidaan arvioida kar­

keasti Kokemäen väkilukua sellaisena kuin se tunnetaan manttaaliluetteloista. Samalla on kuitenkin otettava huomioon henkiveron ikä­

rajat ja se, ketkä luetteloista puuttuvat. Kun vuosina 1634-35 luetteloihin kirjattiin kaikki 12 vuotta täyttäneet sekä köyhät ja vaivaiset, voi­

daan todellista väkilukua yrittää laskea arvioi­

malla, kuinka suuri osa väestöstä tuolloin oli sitä nuorempia. Kun alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä oli 1700-luvulla noin 33-35 % henki­

rahaa maksaneista, mutta alle kymmenen vuoden ikäisiä kaikista oli noin 23—27 %, on ensimmäisten manttaaliluetteloiden väestöön lisättävä ainakin 30 % todellisen väkiluvun saa­

miseksi. Tämän perusteella Kokemäen vanhan emäpitäjän väkiluku olisi vuosina 1634-35 ollut 1520-1390 henkeä. Luvusta puuttuvat kuiten­

kin sotaretkellä olleet miehet, joiden määräksi Jutikkala on Hämeen osalta arvioinut noin 10 % väestöstä, kun taas kaikkien alle 15-vuotiaiden osuus tulisi hänen mukaansa olla 1634 noin 60 % henkikirjoitetusta väkiluvusta. Näin kor­

jattuna Kokemäen minimiväkiluku olisi vuosi­

na 1634 ja 1635 ollut 1985 ja 1815 henkeä, mistä puuttuvat vielä luettelon ulkopuolelle jääneet taloudet, joiden osuuden Jutikkala on arvioinut Hämeessä olleen vähintään viisi ja enintään

20 % henkikirjoitetusta väkiluvusta. Jos tämä­

kin korjaus otetaan huomioon, oli Kokemäen vanhan emäpitäjän todellinen väkiluku vuon­

na 1634 noin 2045-2220 henkeä.11

Vielä vaikeampaa todellisen väkiluvun ar­

viointi on 1630-luvun jälkeen. Varsinkin 1640- ja 1650-luvuilla luetteloista puuttuu niin paljon väkeä, että kokonaiskuvaa on mahdoton muo­

dostaa. Vuoden 1695 luettelon 1078 kokemäke­

läisestä puuttuvat alle 15- ja yli 63-vuotiaiden li­

säksi ainakin aateliset, heidän henkilökohtaiset palvelijansa sekä köyhät, vaivaiset ja sotilaat.

Näistä aatelisperheiden määrä paikkakunnalla oli korkeimmillaankin pieni. Upseerien ja ali­

upseerien yhdentoista puustellin väen kokoa on hankala arvioida, sillä osa puustellien hal­

tijoista ei oleskellut paikkakunnalla lainkaan.

Porin läänin jalkaväkirykmenttiin kuuluvia sotilaita piti olla 58 ja Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmenttiin kuuluvia rakuunoita 31.

Jos aatelin, upseerien ja aliupseerien perheisiin kuulunut väestö arvioidaan korkeintaan nel­

jäksikymmeneksi, saadaan kokonaisväkiluvuk­

si vuonna 1695 noin 1210. Kun tähän vielä lisä­

tään köyhien ja vaivaisten osuus, joka 1634-35 vaihteli noin 8,6-6,3 %:n välillä koko väestöstä (v. 1695 ehkä n. 90 henkeä), alle 15-vuotiaiden osuudeksi lasketaan 35 % (v. 1695 n. 425 henkeä) ja yli 63-vuotiaiden osuudeksi noin 7 % (v. 1696 n. 85 henkeä), saadaan koko pitäjän likimääräi­

seksi todelliseksi väkiluvuksi vuosien 1696-97 korkean kuolleisuuden alla ainakin 1910. To­

dennäköisesti väkeä on ollut enemmän, sillä Seppo Muroma on Satakunnan syntyneisyyttä ja kuolleisuutta koskevien laskelmien avulla ar­

vioinut pitäjän väkiluvuksi kuolonvuosien alla 2300, joka vaikuttaa verrattain suurelta, mut­

ta täysin mahdolliselta. Todellinen väkiluku sijoittuneekin jonnekin näiden kahden arvion väliin niin, että vuonna 1695 kokemäkeläisiä ja harjavaltalaisia oli ehkä 2000-2200 henkeä.

Kuolonvuosien, sodan ja isonvihan koette­

lemusten seurauksena väki väheni niin, että 1722 henkikirjoitettuja oli vain 742 ja kaikkein korkeimmilla prosenttiluvuillakin korjattuna noin 1520, mikä vastaa vähintään kolmannek­

sen menetystä väestössä. Jos vertailukohtana

Muutoksen virta

käytetään vuonna 1749 henkirahan maksanei­

den (991) ja saman vuoden tabelleihin mer­

kittyjen (2267) suhdetta, olisi Kokemäen koko väkiluku vuonna 1722 ollut 1698.12 Vuoden 1722 jälkeen väestönkasvu oli pitäjässä ripeää, jopa niin, että todellinen väkiluku ehti neljännes­

vuosisadassa palautua suurin piirtein samaksi kuin se oli ollut 1600-luvun lopulla. Kokemäen ja Harjavallan väkilukua ja sen kasvua 1700- luvun puolivälistä kunnallishallinnon perusta­

miseen on käsitelty edellä luvussa 1.

Jos väkiluvun kehitystä 1500-luvulta 1800- luvulle tarkastellaan kokonaisuutena, on sel­

vää, ettei Kokemäen koko vanhassa emäpitäjäs­

sä koskaan ennen 1700-luvun puoltaväliä elä­

nyt samaan aikaan enempää kuin 2500 asukas­

ta ja että kahdentuhannen kokemäkeläisen raja rikkoutui ennen 1740-lukua vain suotuisissa olosuhteissa. Yhtä harvinaista ja erittäin epäto­

dennäköistä oli kuitenkin myös väkiluvun hu­

peneminen alle tuhanteen henkeen. Sekä vuo­

sien 1634 ja 1695 manttaaliluettelot että vuoden 1749 tabelli viittaavat siihen, että pitäjän väki­

luku oli 1600-luvulla maksimissaan noin 2300, mutta koska lukuja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että 1630-luvun väkilukuun sisäl­

tyvät Levanpelto ja Palus, näyttää koko 1600- luvun tulos olleen sotaväenotoista, epidemiois­

ta ja vuodentulon vaikeuksista huolimatta väkiluvun suhteen positiivinen. Silti väkeä oli 1700-luvun loppuun ja 1800-lukuun verrattuna millä tahansa suhdeluvuilla laskettuna vähän, maksimissaan vain puolet vuoden 1805 väki­

luvusta. Myöhäiskeskiajan ja uuden ajan alun eli 1300-luvun puolivälistä 1500-luvun jälkim­

mäiselle puoliskolle ulottuneen ajanjakson jäl­

keen todelliset väestönkasvun vuosisadat olivat Kokemäelläkin vasta 1700- ja 1800-luvut.

Väestöryhmät

Kokemäen kaltaisen maaseutupitäjän väestö jakaantui vuosisatojen ajan taloudellisten, oi­

keudellisten tai sosiaalisten rakenteiden mää­

rittelemiin ryhmiin, joiden välillä on historian­

tutkimuksessa tehty monenlaisia jakoja. On puhuttu tilallisista ja tilattomista, eliitistä ja

rahvaasta, isäntäväestä ja isäntävallan alaisis­

ta, jolloin jakoja on pidetty kurkistusaukko­

na siihen, miten paikallisyhteisön on ajateltu ymmärtäneen oman olemassaolonsa perusteet, siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Vaik­

ka jokainen määritelmä paljastaa vain joukon menneelle maaseudulle ja sen paikallisyhtei­

söille luonteenomaisia tekijöitä, kaikki jaot ovat omalla tavallaan todenmukaisia ja kertovat yh­

teisöstä kokonaisuutena, sellaisena kuin aika­

laiset sen itse näkivät tai sosiaalisen asemansa kautta halusivat nähdä.

Kokemäen ja Harjavallan väestöryhmiä ja erilaisten talouksien määrää voidaan tarkas­

tella papiston vuodesta 1749 pitämien väes- tötaulujen kolmivuotis- ja viisivuotisyhteen- vetojen avulla. Sitä edeltäneen ajan osalta on tyydyttävä manttaaliluetteloiden tarjoamiin tietoihin henkikirjoitetusta väestöstä, mutta niidenkin perusteella eräät yhteiskunnan pai­

kallisiin ilmenemismuotoihin liittyvät piirteet käyvät hyvin selville. Kokemäellä, kuten muual­

lakin Suomessa kaikkia 1700-luvun puolen­

välin jälkeisiä väestöllisiä ilmiöitä leimasi voi­

makas väestönkasvu, joka emäseurakunnassa oli 1749-1805 noin 1,8 % ja sen jälkeen noin 1,5 % vuodessa (ks. luku 1). Harjavallassa kappeliin jäävän väestön kasvu oli verkkaisempaa ja kan­

tokyvyn rajat alkoivat tulla vastaan jo 1700- luvun lopussa. Vaikka Harjavallan suhteellinen osuus koko pitäjän väestöstä laski 1600-luvun noin kolmanneksesta 1700-luvun lopun neljäs­

osaan ja 1800-luvun puoliväliin tultaessa noin pariinkymmeneen prosenttiin (ks. luku 1 ja ku­

viot 4 ja 9), harjavaltalaistenkin määrä kasvoi ja etsi purkautumisteitä samoista keinoista kuin emäseurakuntalaisetkin. Ennen teollistumista ja laajamittaista siirtolaisuutta vaihtoehtoina olivat torppien perustaminen, palkollisuus, it­

sellisenä elantonsa hankkiminen sekä ennen vuotta 1808 ruotusotilaaksi tai rakuunaksi ryh­

tyminen, minkä seurauksena armeijan »itsel- lismiehistä» ja heidän perheistään muodostui olennainen osa Ruotsin ajan lopun maaseudun todellisuutta myös Kokemäellä ja Harjavallas­

sa. Talollisväestön asiaa helpotti tilojen halko­

misesta annettujen määräysten lieventäminen

1747, minkä aiheuttamia muutoksia on käsitelty perinnöksiostojen yhteydessä.

Konkreettisimmillaan yhteiskunnan raken­

teen muutos käy ilmi väestötauluissa ilmoitet­

tujen talouksien lukumäärässä ja niiden koossa.

Vuosina 1749-75 talouksien määrä pysyi sekä emäseurakunnassa (189-226) että kappelissa (72-88) verrattain tasaisena, mutta nousi sitten niin, että Suomen sodan alla 1805 papisto las­

ki emäseurakunnassa 341 ja Harjavallassa 218 taloutta. Tämän jälkeen Harjavallan kotitalouk­

sien määrä nousi merkittävästi enää 1820- ja 1830-lukujen taitteessa (178-247) ja oli suurim­

millaan (323) nälkävuosien alla 1865, kun taas papiston tiedossa olleiden emäseurakunnan huushollien lukumäärä vakiintui jo 1810- ja 1820-luvuilla ensin noin 55o:een ja 1830-luvulle tultaessa yli kahdeksaansataan, josta se 1850- luvun lopulla loikkasi yli tuhanteen. Vuosina 1830-75 kaikkiaan 3-4 hengen talouksia oli sekä kappelissa että emäseurakunnassa noin 42-50 % ja 5-9 hengen talouksia noin 38-30 % niin, että pienempien talouksien trendi oli nou­

seva ja suurempien laskeva. Yli kymmenen hen­

gen talouksia oli pitäjässä yleensä alle prosentti, kun taas kahden hengen talouksien lukumäärä nousi vuoden 1830 kaikkiaan 13,5 prosentista hieman yli seitsemääntoista. Vuosien 1810-25 tabellit koottiin vasta 1831 rovastintarkastuksen jälkeen, ja niiden ryhmittelyperiaatteet poik­

keavat Fredrik Grönholmin kauden tabelleista niin, että 3-4 hengen talouksia oli vain vajaa 25 % ja 5-9 yleensä yli 50 % kaikista.13

Kokemäen ja Harjavallan väestö jakaantui 1600-luvulta lähtien omaa, kruunun tai lää- nityksenhaltijan tilaa viljelleisiin talollisiin ja heidän lapsiinsa, pääosan talojen vakituisesta työvoimasta muodostaneisiin palkollisiin sekä itsellisiin, joihin kuului eri aloille, kuten ka­

lastukseen tai paimennukseen erikoistuneita ammattilaisia ja enemmän tai vähemmän ti­

lapäistä mökkien ja mäkitupien väkeä. Jo kes­

kiajalta lähtien maaseudun paikallisyhteisöön olivat kuuluneet käsityöläiset, ja 1700-luvun lopulta oman, yhä kasvavan ryhmänsä muo­

dostivat torpparit. Jo vanhastaan pitäjässä eleli muutama aatelinen, mutta sittemmin myös

Kuvio 11: ^{Ko k em äen}e m ä se u r a k u n n a nja Har ja va lla n k appelin TALOUDET JA PITÄJÄN VÄKILUKU 1750-1875

□ Harjavalta ^{[ 1} Kokemälci ----Välciluku

Lähteet: Väestötaulut 1750-1875. Vuoden 1830 tiedot talouksista puuttuvat.

yhä useampi säätyläinen eli virkamiehiin, ar­

meijan upseereihin ja papistoon kuuluva hen­

kilö tai perheenjäsen, joita vielä 1850-luvulla- kin oli kuitenkin vain muutama kymmenen ja osuus korkeintaan pari prosenttia väestöstä.

Vaikka paikallista eloa ja oloa määrittelivät kruunun ja kirkon virkamiehet ja 1700-luvulta yhä useammin pitäjänkokouksen kautta ka­

navoitunut suurmaanomistajien manttaalilu- kuun perustunut valta, keskeinen osa kokemä­

keläisen ja harjavaltalaisen paikallisyhteisön sisäisestä todellisuudesta muodostui talollis­

ten, palkollisten, itsellisväestön, torppareiden ja eräiden muiden ryhmien, kuten 1700-luvun lopun ruotusotilaiden tai käsityöläisten väli­

sistä suhteista. Olennainen osa näitä suhteita oli myös pitäjässä ja sen ympäristössä tapah­

tunut muuttoliike, jota käsitellään tarkemmin tuonnempana.

Keskiajan lopulla ja 1500-luvulla maatalou­

den keskeiseksi työvoimaksi muotoutui pal- kollisuus, joka oli seurausta viimeistään 1300- luvun alkupuolella tapahtuneesta talonorjuu- den lakkauttamisesta sekä myöhäiskeskiajan ja 1500-luvun alun väestönkasvusta. Vaikka talo­

jen palveluksessa olleet rengit ja piiat olivat kes­

kiajalta lähtien periaatteessa vapaita henkilöitä, he olivat sopimuskaudellaan talojen isäntäval- lan alaisia, ja esivalta pyrki 1600-luvulta lähtien määrittelemään heidän eloaan ja suhdettaan

henkeä

Muutoksen virta

Vielä 1900-luvun alussa eräät itsel- lismiehet saattoivat asustella osittain maan sisään raken­

netuissa savupirteis­

sä, joihin oli kyhätty hormintapaisia laitteita. Päiväpalk- kalaisena itsensä elättänyt Iisakki Kulmala eli Salomo­

nin Sakki savupirt­

tinä edessä Paisti- lan Kylä-Köönikän ja Ylistaron rajalla noin 1915. K u va : A.

Eriksson/K okSA .

varsinaiseen talollisväestöön monin eri tavoin.

Keskiaikaisten lakien mukaan sopimuskau­

sia oli kaksi ja sopimukset tehtiin helluntain jälkeen ja Martinpäivän aikaan marraskuun alussa, mutta vuoden 1664 palkollisasetukses- ta lähtien sopimuskaudeksi vakiintui vuosi ja ainoa laillinen pestautumisaika oli Laurinpäi- vän 10.8. ja Mikkelin 29.9. välillä. Palkollis- asetuksessa ja sen vuonna 1686 annetussa täy­

dennyksessä määriteltiin myös sopimusehdot ja palkat. Pääosa palkollisista oli jo varhain nuorta, noin 15-30-vuotiasta väestöä, jolle oli tunnusomaista myös liikkuvuus pitäjän sisällä sekä laajemmalla, naapuripitäjistä, mutta toisi­

naan myös kaukaisemmistakin yhteisen »talous­

alueen» seuduista koostuvalla alueella. Vuosi- palkollisten ohella talot käyttivät jo 1600-luvul- ta lähtien korjuuaikaan ja muissa kausiluontei- sissa töissä itsellisväestöstä otettuja päiväläisiä, joiden suhde esivaltaan oli usein hankala, koska he elelivät monella tapaa esivallan sääntelemän

»virallisen» yhteisön reunalla. Samalla itselliset kuitenkin tarjosivat suurtiloille, uudisasutuk­

selle ja ruotujakoiselle armeijalle välttämättö­

män työvoima- ja miesreservin, joka erilaisten kriisien seurauksena muutti muotoaan ja toimi yhteisön taloudellisena puskurina, vaikkakin yhteiskunnan reunalle ajautuminen saattoi mer­

kitä yksilölle suurta henkilökohtaista trage­

diaa, josta paluuta entiseen ei ollut.14

Palkollisten ja itsellisten osuutta ja heidän määränsä vaihtelua voidaan Kokemäellä ja

Harjavallassa seurata sekä 1600-luvun henki­

kirjojen että myöhempien väestötaulujen avul­

la. Itsellisiä Kokemäen henkikirjoihin on mer­

kitty vasta vuodesta 1643, jolloin yhden piian ja yhden pitäjässä elelleen miehen sanotaan olleen itsellisiä. Isovihaa edeltäneellä ajalla henkira­

haa maksaneiden itsellisten määrä nousi vähi­

tellen niin, että huippuvuosina suuren Pohjan sodan alkamisen jälkeen 1703-4 heitä oli noin sata ja itsellisten osuus koko henkikirjoitetusta väestöstä oli 11,5 prosenttia. Tavallisesti itsellisiä oli 1600-luvun lopulla henkikirjoissa kuitenkin vuosittain noin 25-60 (n. 3-7 %). Lukumäärä ja suhde oli sama vielä 1720-luvun henkikirjoissa.

Vaikka itsellisten määrä sittemmin väestönkas­

vun myötä nousi, heidän suhteensa koko väes­

töön liikkui emäseurakunnassa 1750-luvulta 1870-luvun alkuun 2,5-7,5 %, mutta kappelissa paikoin 1700-luvun jälkipuolella jopa 15 % tie­

noilla, kunnes suhde 1800-luvun ensimmäis­

ten vuosikymmenten kuluessa vakiintui noin viiteen prosenttiin. Ruotsin aikaan noin kaksi kolmasosaa itsellisistä oli naisia, sittemmin suhde tasoittui, kun osaa miehistä ei enää las­

kettu sotilaiksi. Kokemäen ja Harjavallan osal­

ta huomattavaa on, ettei kalastajia missään vai­

heessa lueteltu henkikirjoissa ja väestötauluissa itsellisiksi vaan omaksi ammattiryhmäkseen.15 Palkollisia Kokemäellä ja Harjavallassa oli jo ensimmäisten henkikirjojen aikaan 1630-luvul- la vajaa viidennes koko henkikirjoitetusta väes­

töstä, siten että piikoja oli kaikista palkollisista noin kaksi kolmasosaa ja suuren Pohjan sodan jälkeen suurimmillaan yli neljännes. Suurten kuolonvuosien ja suuren Pohjan sodan seurauk­

sia Kokemäen ja Harjavallan väestöryhmien välisessä suhteessa on käsitelty tarkemmin tuonnempana. Koska palkollisten ryhmään luettiin 1780 asti myös talollisten täysi-ikäiset lapset ja lesket, palkollisten eritteleminen väes- tötauluista sitä ennen on vaikeaa. Sen jälkeen palkollisten suhteellinen osuus Kokemäen ja Harjavallan väestöstä vakiintui. Renkejä oli emäseurakunnassa ja kappelissa autonomian ajan alusta lähtien noin 10-16 % ja piikoja tavallisesti 8-12 % väestöstä. Kokemäellä ren­

kejä oli jonkin verran Harjavaltaa enemmän,

400

Kuvio 12: Ko k em äene m ä se u r a k u n n a nja Ha r ja v a lla n k a p p elinpalko llisetjait se llise tse k ä PALKOLLISTEN OSUUS HENKIKIRJOITETUSTA VÄESTÖSTÄ 1635-1712

Lähde: MaL 1635-1712. Palkollisiin on renkien ja piikojen lisäksi laskettu renkipojat sekä talon- ja kestipiiat. Aukot ovat vuosia, joilta manttaaliluetteloa ei ole säilynyt tai se ei ole ollut käytettävissä.

Kuvio 13: Ko k em äenem ä se u r a k u n n a n ja Ha r ja v a lla n k a ppelinpiiatjar en g itse k äh eid än OSUUTENSA KOKO HENKIKIRJOITETUSTA VÄESTÖSTÄ 1635-1712

Lähde: MaL 1635-1712. Palkollisiin on renkien ja piikojen lisäksi laskettu renkipojat sekä talon- ja kestipiiat. Aukot ovat vuosia, joilta manttaaliluetteloa ei ole säilynyt tai se ei ole ollut käytettävissä.

% henkikirjoitetu-

Muutoksen virta

Kuvio 14: Ko k em äene m ä se u r a k u n n a nja Ha r ja v a lla n k appelinpalk o llism ieh etjan a ise tsekä HEIDÄN OSUUTENSA VÄESTÖSTÄ 1795-1875

--- Kokemäki, palkollismiehet ---- Harjavalta, palkollismiehet - - Kokemäki, palkollisnaiset - ■ M Harjavalta, palkollisnaiset

Lähde: Väestötaulut 1795-1875. Harjavallan vuosien 1810-55 tiedot piioista ovat jääneet taulustokirjan sidoksen sisään niin, ettei niiden selvittäminen ollut mahdollista. Vuosien 1775-90 väkilukutaulujen alhainen palkollisten määrä (yhteensä alle 10 %) saattaa johtua taulukointiperusteista.

mutta Harjavallassa piikojen suhteellinen osuus oli etenkin 1800-luvun puolenvälin jälkeen emäseurakuntaa suurempi, mikä viitannee tilojen karjavaltaistuvaan rakenteeseen. Yhteis­

tä molemmille on, että renkien suhteellinen Kuvio 15: Ko k em äenem ä se u r a k u n t aja Ha r ja v a lla n k a ppeli, TORPPIEN ISÄNNÄT I75O-1875

□ Harjavalta torppari-isännät —•- Kokemäki torppari-isännät

Lähde: Väestötaulut 1750-1875.

osuus väestöstä 1820-luvun lopulta 1870-luvulle jatkuvasti nousi, mikä tarkoittaa, että palkolli­

sia oli väestönkasvusta huolimatta suhteellisesti koko ajan enemmän, vaikka piikojen suhteelli­

nen osuus väestöstä ei 1840-luvulta enää oikeas­

taan kasvanut. Renkien suhteellisen määrän nousuun on todennäköisesti ollut syynä paitsi viljavaltaisuus, myös metsän kasvava merkitys.

Talonpoikaistilojen työvoiman liikkuvuutta ja määrää yritettiin jo 1700-luvulla kontrolloida lainsäädännöllä, joka kärjistyi 1739 annetussa palveluspakossa. Palkollisten määrä tilaa koh­

den oli rajoitettu jo 1723, mutta uuden asetuk­

sen mukaan talonpoika sai käyttää talonsa töis­

sä vain yhtä täysi-ikäistä poikaansa ja yhtä ty­

tärtään niin monen rengin ja piian lisäksi, kuin hänelle palkollisasetuksen mukaan oli mahdol­

lista. Vaikka määräystä ei aivan kirjaimellisesti noudatettu, sen ja väestönkasvun seurauksena oli palkollisten ja muun tilattoman väestön määrän nousu, joka 1700-luvun puolivälistä lähtien alkoi etsiä purkautumistietä eri tavoin.

402

Eräs keino olivat torpat, joiden kysyntä kasvoi.

Torppien perustaminen oli vanhastaan sallit­

tua rälssimaalle, rustholleille oikeus annettiin 1697. Vuonna 1743 oikeus myönnettiin myös pe­

rintötiloille samalla kun vahvistettiin, ettei pe­

rintötilalle asetettua torppaa pantaisi erikseen verolle. Vuonna 1757 samat oikeudet annettiin kruununtilallisille ja vuodesta 1770 lähtien torpan saattoi perustaa myös jakamattomalle maalle. Tilaton väestö sai vuodesta 1762 perus­

taa mäkitupia, ellei niistä ollut haittaa varsi­

naisille taloille. Niinpä 1700-luvun loppupuolta ja 1800-luvun ensimmäistä puoliskoa leimasi Kokemäelläkin vilkas muuttoliike, jossa sekä torpparit että torppareiksi haluavat rengit, it­

selliset ja talollisten pojat hakeutuivat yksin tai perheineen sinne, missä torpan paikkoja tai mahdollisuuksia uusien torppien aloittamiseen kuului olevan vapaana.16

Kokemäellä ja Harjavallassa torppia oli 1600- luvulla ja vielä 1700-luvun ensimmäisellä puo­

liskolla vähän ja ne kuuluivat Vuolteen rälssi- säterille tai muille säteritiloille kuten Koke- mäenkartanolle ja Vitikkalalle. Kun torppien perustamien 1740-luvulta lähtien tuli mahdol­

liseksi, niitä alkoi vähitellen syntyä sekä joen pohjoispuolella olevien niittymaiden äärelle että Nakkilan muinaislahden reunalle Harja­

valtaan harjun eteläpuolelle. Tärkeä sykäys torppien perustamiselle näyttää olleen 1780- ja 1790-luvuilla toteutettu jakokuntien yhteis­

maiden isojako, jonka seurauksena talolliset saattoivat ryhtyä perustamaan torppia jaossa haltuunsa tulleiden ulkoniittyjen yhteyteen.

Kokemäen osalta torppien lukumäärä on sel­

vittänyt jo Sakari E. Jahnsson, jonka mukaan torppia oli 1767 kaikkiaan 20, mutta vuosina 1797-1802 jo 65 ja 1805 yhteensä 94. Autonomian ajan alkupuolella 1820-luvulla torppia oli 228 ja viisivuotiskaudella 1847-53 kaikkiaan 404. Väes- tötauluissa mainittujen isäntien perusteella Ko­

kemäen ja Harjavallan torppien määrä kehittyi kuvion 15 mukaisesti.17

Torppien tarkan lukumäärän selvittäminen on hankalaa, koska vielä 1700-luvulla ja 1800- luvun ensimmäisellä puoliskolla torppia syn­

tyi ja kuoli jatkuvasti ja sama torpan paikka

saatettiin ottaa käyttöön kymmeniä vuosia en­

simmäisen yrityksen jälkeen. Koska suurin osa torpista sijaitsi joen pohjoispuolella Porolan, Häyhtiön ja Sääksjärven alueilla, ne kuitenkin vähitellen muuttivat koko pitäjän painopis­

tettä. Emäseurakunnassa asutus alkoi siirtyä jokivarren taloista kohti Kullaata ja Kauvat- saa vieviä reittejä, mutta myös Sonnilanjoen latvoille ja Kyttälän suuntaan ja Harjavallassa harjun taakse kohti Hiirijärveä, millä sittem­

min oli huomattava merkitys kuntien sisäises­

sä liikenteessä ja infrastruktuurissa. Erityisen hyvin torppien vaikutus näkyy verrattaessa Kokemäestä ja Harjavallasta noin vuonna 1800 tehtyä sotilaskarttaa ja Krimin sodan aikaista vuoden 1855 karttaa, jossa joen pohjoispuoli­

selle alueelle on muutaman kymmenen vuoden kuluessa seitittynyt torppien ja niiden ja rinta­

maiden välisten polkujen verkosto. Joihinkin kulmakuntiin muodostui jo 1800-luvun puoli­

väliin mennessä tultaessa torpparialueita, joita kansan suussa alettiin kutsua erilaisilla pilkka- nimillä.18

Sekä Kokemäellä että Harjavallassa olennai­

nen yhteiskuntaryhmien välisiin suhteisiin liit­

tynyt murros tapahtui 1830-luvun ensimmäi­

sellä puoliskolla, jolloin torppari-isäntien määrä ensimmäistä kertaa ja pysyvästi ohitti talollisten määrän. Kun torppareiden osuus koko väestös­

tä tasaisesti nousi, palkollisten hivenen kasvoi ja itsellismiesten osuus vaihteli vuodentulon

Hyvien niittymai­

den äärellä olevat Harjavallan Tarrin- gin ja Hiirijärven torpat kehittyivät jo 1800-luvulla vauraiksi tiloiksi, joista torpparilain seurauksen muo­

dostui hyvinvoipia taloja. Hiirijärven Ala-Kleemolan Kaunismäen torpan rakennukset olivat vielä 1900-luvun alussa ryhmittyneet suljetun pihapiirin ympärille pronssi- kautisella asuinpai­

kan ja röykkiöalueen kupeessa. SatM/Sat.

Nuorisos. Liiton kokoelma.

Muutoksen virta

Kuvio 16: Ko k em äenem ä se u r a k u n t a, er äid enväestö r yh m ienosuuskokov äestö stä 1750-1875

L äh de: Väestötaulut 1750-1875.

Kuvio 17: Ha r ja v a lla nk a p p e li, er äid env äestö r yh m ienosuuskokov ä est ö stä1750-1875

Lähde: Väestötaulut 1750-1875.

Kuvio 18: Ko k e m ä e n e m ä s e u r a k u n t a j a Ha r j a v a l l a n k a p p e l i, v ä e s t ö t a u l u i h i n k ä s i t y ö l ä i s i k s i m e r k i t t y j e n m e s t a r e i d e n j ak i s ä l l i e n l u k u m ä ä r äj a o s u u sv ä e s t ö s t ä 1750-1875

Lähde: Väestötaulut 1750-1875.

ja yleisen taloudellisen tilanteen mukaan, talol­

listen osuus oli 1700-luvun lopulta lähtien sekä emäseurakunnassa että kappelissa jatkuvassa laskussa niin, että 1860-luvun alussa talollis- isäntiä oli enää 4 % väestöstä. Nämä 4 % päätti­

vät manttaalilukunsa mukaisesti pitäjän asiois­

ta pitäjän- ja kappelinkokouksissa.

Väestönkasvun myötä tarvittiin Kokemäellä myös yhä useammin ja useampia käsityöläi­

siä, suutareita, räätäleitä, seppiä ja puuseppiä, mutta myös joitakin erikoismiehiä, kuten kar- vareita, muurareita, maalareita, satulaseppiä, tynnyrintekijöitä ja sorvareita. Lukumääräi­

sesti eniten sekä emäseurakunnassa että kap­

pelissa oli Ruotsin ajan lopusta lähtien suuta­

reita (emäseurakunta 1805 yht. 22, 1855 yht. 31 ja 1875 yht. 17; kappeli 7,13, 5), mutta melkein yhtä paljon oli räätäleitä (16, 34,10; 8, 8 ja 4) ja seppiä (10,19, 9; 8, 8, 3). Huomionarvoista on, että joidenkin tärkeimpien käsityöläisryhmien määrä ja suhteellinen osuus taittuivat alas­

päin kappelissa jo vuodesta 1850 ja emäseura­

kunnassa vuodesta 1860, mihin ovat varmasti

vaikuttaneet useat eri syyt. Osittain kyse on voinut olla ammattikunnan sisäisestä paikalli­

sesta rakenteesta niin, että väestötauluissa käsi­

työläisten joukkoon merkittyjen koulutettava­

na olleiden kisällien osuus alkoi laskea. Jonkin verran asiaan on voinut vaikuttaa myös 1859 va­

pautettu maakauppa, jonka seurauksena maa­

seudulle alettiin perustaa kauppaliikkeitä, jotka välittivät manufaktuurien ja teollisuuslaitosten tuotteita. Kokemäelle ensimmäisen kauppa­

liikkeen perusti vaatturi Frans Grönlund pian maakaupan vapautumisen jälkeen, mutta Har­

javaltaan ensimmäinen kauppa tuli vasta 1871, vaikka kauppaliikkeen perustamisluvan edel­

lytyksenä ollut matka lähimpään kaupunkiin oli jo 1861 laskettu viidestäkymmenestä virstas­

ta kymmeneen. Kokemäellä kauppoja oli 1860- luvun alussa kaksi, mutta toinen uupui pian.10 Olennaisin Kokemäen ja Harjavallan käsityö­

läisten tarpeeseen ja tuotteiden menekkiin vaikuttanut tekijä lienee 1840-luvulta lähtien ollut Porin saavutettavuus, joka 1850-luvulla parani joen etelärannan yleisen maantien ja

Muutoksen virta

Kokemäellä hankki keskiajalta 1900- luvun alkuun melko vakituisesti elan­

tonsa satulaseppä, jollainen oli jo 1300- luvun alussa Vesun- nan Paavalin kanssa sopimuksen tehnyt Kokemäen Gunno.

Ammattimiehellä oli varaa ajanmu­

kaiseen asumiseen

siltojen kohentamisen myötä. Poria lähempä­

nä olleessa Harjavallassa kaupungin vaikutus näkyi emäpitäjää aikaisemmin, mutta käsityö­

läisten määrän vaihtelun taustalla on koko ajan myös muita syitä, joiden eritteleminen vaatisi perusteellisemman tutkimuksen kuin tässä on mahdollista.

Muuttoliike

Kokemäkeläisiä on tullut ja mennyt aina. Vuo­

sittaisia tietoja Kokemäen emäseurakunnassa kirjoilla olleiden muuttoliikkeestä on kuiten­

kin säilynyt kattavasti vasta vuodesta 1834, Harjavallan kappelista ei lainkaan. Eräitä Ko­

kemäen 1800-luvun muuttoliikkeen erityispiir­

teitä on tarkasteltu edellä luvussa 1. Tyypillistä oli, että katovuodet lisäsivät alttiutta muutta­

miseen, mutta väkilukuun suhteutettu yleinen muuttoalttius oli 1830-luvun puolivälistä läh­

tien selvässä laskussa. Vaikka sisään- ja ulos- muuttaneiden lukumäärä pysyi suuresta vuo­

sittaisesta vaihtelusta huolimatta melko tasai­

sena, emäseurakunnasta muutettiin suhteessa väkilukuun entistä harvemmin pois. Kun myös muualta Kokemäelle pyrkineiden määrä vähe­

ni, muuttovirta kääntyi tappiolliseksi. Vuodes­

ta 1865 lähtien vuosittain muualle menneitä oli pysyvästi enemmän kuin Kokemäelle tulleita.

Vuosien 1834-75 välillä muuttovoittoa kertyi vain viitenätoista vuotena 4i:stä.

Mistä ja mihin Kokemäellä 1800-luvulla muutettiin, millaisia erityispiirteitä muutossa oli ja mitä voidaan tietää sitä edeltäneen ajan myös 1910-luvun

alussa, jolloin satu­

laseppä R. Johansson rakennutti kauvat- salaisella E. Eloran­

nalla itselleen talon Tulkkilan itäreunal­

le. Taustalla Ylista­

ron kylää. Kuva: A.

Eriksson/KokSA.

Taulukko19: Ko k em äenem ä se u r a k u n n a nv iisit o istay le isin t ä MUUTTOLIIKKEEN KOHDETTA 1836-75

Sija Henkeä Mistä Henkeä Mihin

1. 570 Harjavalta 532 Harjavalta

m

2. 529 Kauvatsa 410 Ulvila

3- 335 Huittinen 406 Kauvatsa

H

4. 182 Ulvila 358 Huittinen

5. 167 Köyliö 281 Pori

H

6. 163 Eura 180 Kuhaa

7. 145 Kiukainen 169 Köyliö

■ 1

8. 130 Pori 139 Turku

9- 123 Kultaa 137 Eura

H

10. 96 Nakkila 129 Nakkila

11. 54 Tyrvää 106 Tyrvää

12. 47 Eurajoki 103 Kiukainen

13. 45 Kiikka 68 Eurajoki

1

14. 40 Vampula 64 Vesilahti

13. 38 Turku 55 Loimaa

Muut 614 663

Yhteensä 3278 3800

Lähde: Liite 1, taulukko B5a.

406

muuttoliikkeestä? Maaseudulla pitäjän tai seu- Kuvio 19: Ko k e m ä e ne m ä s e u r a k u n t a a n e r ä i l t äa l u e i l t a

rakunnan ulkopuolelle muuttivat vielä 1800- m u u t t a n e e t1805-75 (% k a i k i s t a s e u r a k u n t a a n m u u t t a n e i s t a)

luvulla pääosin palkolliset ja muu tilaton väes­

tö. Muita kotiseurakuntansa ulkopuolisiin ky­

liin menneitä tai niistä tulleita olivat avioitujat, joita oli kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Seura­

kuntien ja pitäjien väliset hallinnolliset rajat olivatkin vain ja ainoastaan hallinnollisia rajo­

ja, jotka osuivat kyliä jo vanhastaan yhdistänei­

den verkostojen lomaan ja aiheuttivat papille toisenlaista kynätyötä kuin muut samanlaiset verkostot, jotka sijaitsivat seurakunnan rajojen sisällä. Koska talouden painopisteet aikaa myö­

ten muuttuivat, myös muuttoliikkeen suun­

ta saattoi muuttua, mutta maatalousyhteisön sosiaalinen maantiede heijasteli usein kylien ja talojen fyysistä maantiedettä, jossa muutto tapahtui talojen välillä ja niiden kesken. Nor­

maalitilanteessa syy miksi muutettiin oli maa­

taloudessa tehtävä työ, sillä maataloudessa työt tarvitsivat aina tekijänsä. Menneisyyden yhtei­

söt olivatkin ennen kaikkea työyhteisöjä, jois­

sa yksilön elämä oli sidoksissa maataloudessa tuotettujen elintarvikkeiden ja jokapäiväiselle elämälle välttämättömien hyödykkeiden tuo­

tantoon.20 Koska työn määrä oli enemmän tai vähemmän maatalouden koosta riippuva va­

kio, Kokemäenkin vuosittainen muuttovoitto tai -tappio liikkui aina noin 80 hengen rajan sisäpuolella ja oli asukaslukuun suhteutettuna käytännössä merkityksetön. Sen sijaan muut- toalttiuteen vaikuttivat olennaisella tavalla ne hetket, jolloin uusia työmahdollisuuksia avau­

tui tai jo olemassa olleen työn tekijät poistuivat joukosta. Työ pysyi, vain tekijä vaihtui. Omat mausteensa palkollisten, avioitujien ja muis­

ta syistä muuttaneiden kiertoon antoi 1700- luvulta lähtien väestönkasvu ja mahdollisuus torppien perustamiseen, jonka vaikutuksia on käsitelty edellä väestöryhmien yhteydessä.

Kokemäen emäseurakuntaan vuosina 1805- 75 muuttaneet ja sieltä vuosina 1750-54 sekä 1834-75 lähteneet on esitetty seurakunnittain ja alueittain jaoteltuna liitteen 1 taulukoissa Bsa-b. Viisitoista yleisintä sisään ja ulosmuu- ton kohdetta on esitetty taulukossa 19 ja eri alueiden osuus -Kokemäen muuttoliikkeestä

Lähde:

Kuvio 20: Ko k em äenem ä se u r a k u n n a st ae r ä il l ea l u e ille m u u t t a n e e t 1750-54 ja 1834-75 (% k a ik istase u r a k u n t a a n m u u t t a n e is t a)

kuvioissa 23-24. Kokemäen muuttovoitto tai -tappio suhteessa eräisiin seurakuntiin ja aluei­

siin kymmenvuotiskausittain vuosina 1836-75 on laskettu liitteen 1 taulukossa B5C.

Suurin osa Kokemäen muuttoliikkeestä ta­

pahtui 1800-luvun kolmella ensimmäisellä neljänneksellä pitäjän sisällä tai sen rajanaa­

pureina olleiden seurakuntien kanssa. Koke­

mäen ja Harjavallan välisestä muutosta ei ole kunnollisia tietoja ennen vuonna 1834 aloitet­

tua emäseurakunnan muuttaneiden luetteloa,

Lähde:

Muutoksen virta

jonka perusteella kappelista tuli ja sinne meni vajaasta kymmenestä hieman yli kahteenkym­

meneen henkeä vuosittain. Koska tulijoita oli keskimäärin hieman enemmän kuin menijöitä, virta suuntautui kappelista emäseurakuntaan ja harjavaltalaisten osuus oli jatkuvasti 15-20 % kaikista Kokemäelle tai sieltä pois muuttaneis­

ta. Se, että emäseurakunnasta Harjavaltaan muuttaneiden määrä putosi 1860-luvulla 8,4 prosenttiin, mutta sieltä tulleiden luku ei juuri­

kaan laskenut, viittaa Harjavallan vetovoiman kuihtumiseen aikana, jolloin kalastuksen kan­

nattavuus oli jo huono ja uitot alkoivat. Kun kappelin viljanviljelysvaltainen maatalous ei enää kyennyt merkittävästi kasvamaan, ei uu­

sia työtilaisuuksia juuri ollut.

Harjavallan tavoin myös yhteydet varsinai­

siin rajanaapureihin eli Kauvatsaan, Kullaa- seen, Nakkilaan, Kiukaisiin, Köyliöön ja Huit­

tisiin olivat vilkkaat. Rajanaapureiden osuus kaikista emäseurakuntaan muuttaneista oli 1830-luvun puolivälistä lähtien noin 40 %, kun taas Kokemäeltä niihin muuttaneiden osuus liikkui 30-35 %:n välillä. Eniten väkeä saapui Kauvatsalta, joka oli naapuriseurakunnista ainoa, jonka suhteen Kokemäki oli jatkuvasti voitolla, siten että ihmisiä tuli enemmän kuin meni. Kauvatsan osuus Kokemäen vuosittai­

sesta muutosta oli samaa luokkaa kuin Harja­

vallan. 1860-luvun alkupuolelle saakka muut­

tovoittoa kertyi Kokemäelle myös Huittisista ja Kiukaisista, kun taas Köyliön ja Kuhaan osuus vaihteli ja Nakkilan suhteen virta oli selvästi Kokemäeltä poispäin. Lähialueilta muuttovoit­

toa kertyi myös Eurasta ja Kiikasta, mutta jo­

kilaaksossa suunta oli selvästi kohti Ulvilaa ja Poria, jotka vetivät enemmän emäseurakun- talaisia tai sen kautta muuttaneita kuin toi­

vat. Toinen seutu, jonka kanssa Kokemäki jäi toisinaan tappiolle, oli Tyrvää. Prosentuaali­

sesti muun Ala-Satakunnan osuus Kokemäen muuttoliikkestä oli 15-20 % luokkaa, kuitenkin niin, että Kokemäeltä muihin Ala-Satakunnan pitäjiin muuttaneita oli vielä 1830-luvulla noin neljännes kaikista.

Muista alueista huomion arvoisia ovat Ylä- Satakunta, josta väkeä tuli jatkuvasti enemmän

kuin meni ja jonka osuus muuttaneista oli noin 10 %, sekä Varsinais-Suomi, jonka muuttoliike Kokemäen kanssa keskittyi pääosin Satakun­

taan rajoittuviin pitäjiin ja oli suuruudeltaan noin 5 % kaikesta. Tärkeimpien kaupunkien Porin, Rauman ja Turun suhteen Kokemäen muuttoliike oli jatkuvasti tappiollinen. Niiden, mutta myös Helsingin ja Tampereen vetovoima alkoi 1840-luvulta lähtien kuitenkin kasvaa, niin että 1860- ja 70-luvuilla jo yli 18 % kaikis­

ta Kokemäeltä muuttaneista suunnisti niihin, kun tulijoissa kaupunkilaisia oli enää alle 10 prosenttia. Jonkin verran muuttoliikettä Koke­

mäeltä oli myös eteläisen Pohjanmaan, lähinnä Närpiön ja sen ympäristön kanssa. Rajanaapu­

reiden, lähialueiden ja parin kaupungin ulko­

puolelle sijoittuva muuttoliike koostui useim­

miten säätyläisten, virkamiesten ja heidän su­

kulaistensa muutoista asema- ja toimipaikko- jensa tai suvulle kuuluneiden maatilojen välillä eri puolilla Länsi-Suomea.

Huomattavan suuri osa, enimmillään jopa puolet 1800-luvun muuttajista oli palkollisia.

Toisen suuren ryhmän muodostivat torppa- reiden täysi-ikäisiksi tulleet lapset, jotka ha­

keutuivat muita herkemmin ensimmäiseen pestiin tai muuhun työhön kotiseurakunnan ulkopuolelle. Suurin osa oli samoja ihmisiä, jotka siirtyivät joksikin aikaa muualle ja pala­

sivat sitten takaisin, jos palasivat. Kokemäellä­

kin palkolliset olivat jatkuvassa liikkeessä, jos­

sa palveluspaikka saattoi vaihtua keski-ikään mennessä toistakymmentä kertaa. Jatkuvasti liikkui myös käsityöläisten oppipoikia, kisäl­

lejä ja nuoria käsityöläisiä, jotka hakivat paik­

kaansa maaseutupitäjistä. Varsinaiset talolliset muuttivat harvoin. Yleensä kyse oli sukulaisten kesken tehdyistä taloja tai niiden osia koske­

vista järjestelyistä. Kuusinaisten isäntä Johan Fredrik Henriksson muutti 1851 Raijalan Lauri­

lan rustholliin Huittisiin ja palasi 1855. Jo 1852 Huittisista tuli Kuusinaisten isännäksi hänen poikansa Johan Gustaf, joka sitten lähti 1866 perheineen takaisin Huittisiin.21

Keskeinen vaikutin palkollisten sekä talol­

listen, torppareiden ja itsellisten täysi-ikäisiksi tulleiden lasten muutoissa olivat työtilaisuudet.

408

Teollistumiskaudella eli 1860-luvulta lähtien suuret teollisuuskeskukset vetivät työvoimaa sekä teollisuuteen että muihin elinkeinoihin.

Samalla teollistuminen saattoi myös ehkäistä maaseudun sisäistä muuttoliikkettä, sillä teol­

lisuuskeskuksiin siirtynyt väestö jäi helposti niihin ja oli kokonaan pois maataloustyövoi- man muuttoliikkeestä. Alueilla, jotka eivät sel­

västi kuuluneet yhden keskuksen vetopiiriin, muuttoliikkeeseen vaikuttikin useammanlai­

sia voimia, mikä on helppo havaita myös Ko­

kemäellä.22

Kunnallishallinnon perustamista edeltäneel­

lä ajalla teollistumisen vaikutus Kokemäen muuttoliikkeeseen oli satunnaista. Ainoan paik­

kakunnalla toimineen teollisuuslaitoksen, Kol- sinkosken sahan patruuna Tigerstedt muutti Kokemäelle perheensä ja piikansa kanssa 1857 Kuopiosta. Samana vuonna saapui sahanaset- taja Matts Konttinen Nilsiästä. Varsinaisesta työvoimasta eli sahureista suurin osa oli koke­

mäkeläisiä, yksi Eurasta ja yksi Konttisen suku­

lainen Nilsiästä. Muuttoliike Kokemäeltä Tam­

pereelle oli vielä 1830-luvulla säätyläisliikennet- tä; vuodesta 1844 lähtien sinne saattoi muuttaa torpparin tytär, poika tai palkollinen silloin tällöin. Vuotta kohden useampia oli vuodesta 1867. Koska Kokemäelle kuitenkin muutti joita­

kin entisiä tamperelaisten tehtaiden työläisiä jo vuodesta 1846, teollistuva Tampere ei vielä ol­

lut Kokemäen kannalta vetovoimainen keskus, vaan maatalouden ulkopuolisia ansaitsemis- mahdollisuuksia etsineet hakeutuivat perin­

teisiin suuntiin Poriin, Raumalle ja Turkuun.

Porin vetovoima oli erityisen voimakas 1850- luvun alussa, mikä johtui sekä katovuosista että kaupungin palosta 1852. Huomattavan paljon tuolloin Poriin muuttaneista oli kokemäkeläi­

siä renkejä, joita vuonna 1851 lähti kaikkiaan 14 ja Mikkelinpäivän jälkeen syksyllä 1853 yhteen­

sä 11. Vuonna 1852 emäseurakunnasta muutti 18 täysi-ikäistä miestä ja naista Kullaalle, jossa Leineperin ruukin toimintaa tehostettiin, mut­

ta osa palasi jo seuraavana vuonna.23

Vielä 1800-luvun alkupuolella kaupunke­

ja ja varhaisia teollisuuslaitoksia tärkeämmän verkoston tarjosivat kartanot, joiden torppari-

läänit ja palkolliskunta merkitsivät pysyviä työmahdollisuuksia laajalle joukolle ihmisiä.

Uusia tilaisuuksia avautui etenkin silloin, kun kartanoiden taloutta järjesteltiin omistajan tai sukupolvenvaihdoksen vuoksi uudelleen. Mer­

kittävä tekijä olivat myös kartanonomistajien väliset sukulaisuus- ja seurapiirisuhteet, joiden kautta välitettiin tietoa työvoiman tarpeesta eri alueilla.

Kokemäellä muuttoliikkeeseen vaikutti 1800- luvulla erityisesti Kokemäenkartano ja sen omistanut von Knorringin suku. Kun Frans Petter von Knorringista tuli 1833 Ahvenan­

maalla sijaitsevan Finströmin kirkkoherra, Ko­

kemäen ja Ahvenanmaan välille syntyi muut­

toliikettä. Kokemäenkartanon renki Henrik Vilhelm Carlsson lähti 1835 Finströmiin, palasi seuraavana vuonna ja lähti 1837 uudelleen. Ha- rolan Kopun torppari lähti 1836 perheineen rengiksi Finströmiin, mutta patasi kaksi vuotta myöhemmin Kankaantakaan. Väliä liikkuneita renkejä oli pari muutakin. Samoihin aikoihin Kokemäenkartanon yhdisti Ahvenanmaahan myös tilanhoitaja Frans Henrik von Knorring, joka oli toiminut siellä pehtoorina 1812-18.

Eräs Kokemäenkartanon pitäjän muuttoliik­

keeseen tuoma erityispiirre olivatkin inspeh­

torit eli tilanhoitajat, mutta myös renkivou- dit, kirjanpitäjät ja eräät erityisalojen taitajat, kuten puutarhurit ja ajurit, jotka 1800-luvulla

Navetaksi muutettu entinen Rasin tor­

pan pirtti Sonnilan- joen Rajaojalla 1958.

K u v a : Esko Pertola 1958. K okSA 1.2/87.