Joki ja sen väki Kokemäen ja Harjavallan historia I,1

Joki ja sen väki Kokemäen ja

Harjavallan historia I,1

Tapio Salminen

3. OSA

Pitäjä, yhteisö ja esivalta

haudattaisiin asianmukaisin seremonioin kirk- kotarhan siunattuun maahan. Birgitan jälkeen Kokemäellä käsiteltiin enää vain kahta taikuus- juttua 1692 ja 1695. Kun pitäjien välillä liikku­

neiden kulkukerjäläisten määrä kuolonvuosien 1696-97 seurauksena moninkertaistui, päättyi myös noituudesta syyttäminen pitäjien välisen köyhäin- tai irtolaispolitiikan välineenä Koke­

mäellä.

KIRKKO, SEURAKUNTA JA SEN HALLINTO

Suomen kirkon historia voidaan katolisen kes­

kiajan jälkeen jakaa 1500-luvun reformaatiokau- teen, 1600-luvun protestanttisen ortodoksian aikaan, 1700-luvun vapauden- ja valistuksen ajan kirkkoon sekä 1800-lukuun, jolloin kirk­

ko oli merkittävä yhtenäiskulttuuria luova ja tukeva tekijä. Kirkon ja valtion suhteen kan­

nalta keskeisinä rajapyykkeinä ovat vuoden 1527 Vesteräsin resessiä ja ordinantia, Upsalan kokous 1593, papiston vuoden 1650 privilegiot, vuoden 1686 kirkkolaki, vuoden 1723 valtio­

päiväjärjestys ja 1739 asetus papinvaalista sekä vuoden 1781 uskonnonvapausasetus. Asetus kunnallishallinnosta maalla 1865 erotti kirkon ja pitäjän hallinnon toisistaan, ja vuoden 1868 kirkollislaki vahvisti kirkon aseman niin, ettei se enää ollut alistettu valtiolle. Samoihin aikoi­

hin purkautui katoliseen aikaan pohjautunut kirkon ja koululaitoksen hallinnollinen yhteys.

Kaikki nämä vaiheet ilmentävät kirkon asemaa yhteiskunnassa, ja kaikki ne ovat havaittavissa myös Kokemäellä ja Harjavallassa.

Uskonpuhdistus toteutettiin Vesteräsin val­

tiopäivillä kesällä 1527 tehdyillä päätöksillä ja Kustaa Vaasan ordinantialla, joilla määritel­

tiin kirkon asema valtakunnassa. Ratkaisu oli poliittinen eikä muuttanut heti seurakuntien jumalanpalveluselämää tai toimintaa, sillä mes­

sussa oli ollut kansankielisiä osia ja tekstejä jo katolisena aikana ja monet kirkkojen sisätilo­

jen muutokset, kuten keskiaikaisten maalaus­

ten peittäminen tai pyhimysveistosten siir­

täminen syrjemmälle tapahtuivat vasta 1700- ja 1800-luvuilla. Suomessa reformia johtivat

Turun piispa ja tuomiokapituli ja sen ensim­

mäiset merkit ajoittuvat 1530-luvun lopulle.

Jumalanpalveluselämässä ja toimituksissa otet­

tiin käyttöön uudet protestanttisen opin mu­

kaiset kaavat, sivualttarit poistettiin, ylimää­

räiset kirkolliset esineet, kuten ehtoollisastiat ja monstranssit peruutettiin, virsilaulu yleistyi ja kirkkoihin rakennettiin seurakuntalaisia var­

ten penkit, joille alettiin 1620-luvulta lähtien laatia penkkijärjestyksiä.1

Kinkeripiirit, kirkonkokous, kirkkoneuvosto ja tarkastukset

1600-luvulta lähtien yhä tärkeämmäksi osaksi kirkon toimintaa ja pappien työtä nousi kris­

tinopin taidon kuulusteleminen ja siihen liit­

tyvä kansanopetus, joka perustui aluksi ulko­

lukuun, mutta vakiintui jo Gezelius-piispojen kaudella 1600-luvun loppupuolella sisälukutai- don opetukseksi. Opinkappaleiden hallinnasta tuli olennaista, kun siitä 1600-luvun alkupuo­

lella tuli ehtoolliselle pääsyn edellytys. Jo ka­

tolisena aikana kirkkoherrat olivat kiertäneet pääsiäistä edeltävänä paastonaikana pitäjissään kuuntelemassa ehtoolliselle valmistavaa rip­

piä ja keränneet samalla kinkeri- eli kestitys- verona toimitus- ja muita saamisiaan. Koska tilaisuuksiin liittyi monenlaisia lieveilmiöitä, kuten raskaita kestityksiä, juopumusta ja väki­

valtaisuuksia, piispa Isak Rothovius (1627-52) määräsi lopettamaan kierrokset ja pitämään kuulustelut kirkossa. Epäkohdista huolimat­

ta kirkkoherrojen kyläily oli kyläläisille usein niin tärkeä asia, että kokoontumisia jatkettiin.

Piispa Johannes Gezelius vanhempi (1664-90), jonka tavoitteena oli, että kirkon opetus ja huo­

lenpito tavoittaisi jokaisen seurakuntalaisen, havaitsi lukukinkerit erinomaiseksi välineeksi ja vakiinnutti ne keskeiseksi osaksi kirkon toi­

mintaa. Kristinopin taidon korostaminen tuot­

ti 1730-luvulla tulokseksi myös rippikoulun, jonka tehtävänä oli valmistaa ja päästää nuoret ensimmäiselle ehtoolliselle.2

Kokemäellä, kuten muuallakin Suomessa, kristinoppi ja lukutaito kuulusteltiin kerran vuodessa luku- eli kinkeripiireissä, joiden

242

määrästä on tietoja vasta 1800-luvun alkupuo­

len rovastintarkastuksista. Vuonna 1825 yökun- niksi kutsuttuja kinkeripiirejä oli emäseura- kunnassa 20 ja kappelissa seitsemän, ja lukuset pidettiin vuosittain. Jokaisessa kinkerikunnas- sa oli noin sata tentattavaa, mutta kun väki- rikkaimmissa kinkerikunnissa oli viisi vuotta myöhemmin jo yli 200 rippikoulun käynyttä, ne päätettiin jakaa kahtia. Syynä oli torppien määrän kasvu, sillä vuoden 1831 rovastintar- kastuksen seurauksena yökuntien jakoa uusit­

tiin 1833, niin että Ylistaron yökunta jaettiin kahtia torppareiden ja talollisten yökuntiin ja Villiön ja Haistilan yhteinen yökunta jaettiin kahtia. Lisäksi perustettiin uusi Huivoon, Ke­

tolan ja Kaarenojan yökunta, jonka kylät olivat aiemmin kuuluneet pappilan ja Rakkulais­

ten yökuntiin. Emäseurakunnan kinkeripiirien määrä nousi näin 23:een ja se oli sama vielä arkkipiispantarkastuksessa 1856, jolloin Rak­

kulaisten yökunta pyysi jakoa väenpaljouden vuoksi. Silloinkin syynä lienee ollut torppari- asutuksen laajeneminen Häyhtiön ja Sääks­

järven suunnalla. Väetönkasvun seurauksena kinkereiden pitämisestä tuli Kokemäelläkin yhä enemmän papiston aikaa vienyt työ, jossa virahoitajien voimat alkoivat olla koetuksella.

Kun Harjavallan kappalainen oli 1857 sairaana ja pitäjänapulaisen terveys vaihteli, kirkkoherra Grönholm joutui helmikuussa 1857 pyytämään kapitulilta avustajaa erityisesti lukusten aiheut­

taman taakan vuoksi, koska ei millään itse kyennyt hoitamaan kaikkea.3

Lukulahkoille kinkerien merkitys ei ollut ainoastaan hengellinen, vaan ne olivat olen­

nainen osa yhteisön ja naapureiden keskinäistä toimintaa. Kinkeripiiri muodosti pitolahkon, joka järjesti lukukinkerit, mutta myös monet muut suuret juhlat kuten häät ja hautajaiset.

Kokemäellä ja Harjavallassa pitolahkot ovat saattaneet muotoutua jo keskiajalla papin paas­

tonajan rippi- ja kestityskierroksista ja niiden merkitys oli etenkin emäntien mutta myös väestön keskinäisten suhteiden kannalta huo­

mattava niin, että varsinainen asia hautautui usein sosiaalisen yhdessäolon alle. Vuonna 1856 arkkipiispantarkastuksessa huomautettiinkin,

että koska lukuset olivat sujuneet yleensä rau­

hallisesti, mutta ruokailun aikana oli tavannut syntyä hälinää, seurakuntalaisten tulisi muis­

taa, että ruokailu oli vain pieni osa tapahtumaa eikä sen varsinainen tarkoitus. Samassa tar­

kastuksessa pitäjän papistoa kehotettiin kiin­

nittämään enemmän huomiota rippikouluun, jonka tulokset olivat osoittautuneet välttäviksi ja johon kulutettiin pitäjässä 12-14 päivää vuo­

dessa, niin että juhlallinen konfirmaatio pidet­

tiin emäseurakunnassa heinäkuussa ja kap­

pelissa Mikkelinpäivän 29.9. aikaan. Vuonna 1826 rippikoulun piti Harjavallassa kappalainen ja emäseurakunnassa pitäjänapulainen, mutta konfirmaatiotodistuksen antoi kirkkoherra.4

Tärkeä kirkon 1600-luvulta lähtien Koke­

mäellä hallinnoima alue olivat pitäjän- ja kir­

konkokoukset, joissa monet pitäjäläisiä koske­

vat asiat varsinaisesti käsiteltiin. Kokemäellä pitäjäkokous mainitaan ensimmäisen kerran 1631. Vuodesta 1650 pitäjän- ja kirkonkokouk­

sen koollekutsuminen oli kirkkoherran oikeus ja kirkonkokouksessa päätettiin lähinnä kirkon talouteen ja rakennusvelvollisuuteen kuuluvista asioista mutta myös seurakunnan kurista. Kos­

ka pitäjänkokousten varsinainen kukoistusaika alkoi 1700-luvulla, niitä on käsitelty laajem­

min tuonnempana. Seurakuntakirkon yhteisis­

tä asioista päätti alunperin kirkonkokous, jon­

ka asema heikkeni reformaatiokaudella, kun kruunun virkamiehet alkoivat valvoa aiemmin tuomiokapitulille ja piispalle kuuluneita asioi­

ta. Alun perin kirkonkokouksessa käsiteltiin myös siveellisyysrikkomukset, mutta piispa Rothoviuksen kaudella toimeenpanevaksi eli­

meksi muodostui kirkkoneuvosto eli -raati, jonka tehtäväksi piispa Johannes Gezeliuksen 1673 antamassa hiippakuntasäännöstössä mää­

riteltiin yleisen siveellisen järjestyksen ja kurin valvominen. Neuvoston jäseniä olivat seura­

kunnan papit, kirkonisäntä, kuudennusmiehet sekä tarvittaessa aatelinen patronus ja seura­

kunnan vanhimmat. Kirkkoneuvosto syrjäytti osittain pitäjänkokouksen, jonka toimenkuva alkoi käytännössä laajeta vasta 1700-luvulla.

Neuvostosta tuli yleistä kurittomuutta ja si- veellisyysrikkeitä tarkkaileva elin, joka päätti

Pitäjä, yhteisöjä esivalta

Piispan- ja rovastin- tarkastuksessa syy­

nättiin myös kirkon tilit. 20.2.1680 Koke­

mäellä tehdyn inven­

taarin allekirjoittivat omakätisesti Porin ja Ulvilan rovasti Gar- biel Arctopolitanus, Kokemäen kirkko­

herra Gustavus P.

Boge ja kappalainen Simon M . Polvian- der. T M A /K B C S .

kirkollisten rangaistusten muodosta. Koke­

mäellä ensimmäiset tiedot kirkkoraadin toi­

minnasta ovat vuosilta 1686 ja 1691, mutta raa­

din ilmaantuminen käräjäpöytäkirjoihin ker­

too mieluummin sen merkityksen kasvami­

sesta 1673 säännösten jälkeen kuin instituution iästä Kokemäellä.?

Kirkon hallinnossa seurakuntien yläpuolel­

la oli piispa ja tuomiokapituli. Kun piispojen sotilaallinen mahti Västeräsin kokouksen 1527 seurauksena hävisi ja poliittinen valta kaven­

tui, heidän keskeiseksi tehtäväkseen jäi kirkon opista ja hallinnosta huolehtiminen, mitä myös kruunu edellytti. Vuoden 1571 kirkkojärjestyk­

sessä piispan tehtäviksi määriteltiin papiston virkatoimien ja elämän valvominen, kansan hengellisestä ja siveellisestä vaelluksesta huo­

lehtiminen sekä kirkolle kuuluvan tuomio­

vallan harjoittaminen. Keskeinen väline olivat seurakunnissa paikan päällä tehdyt tarkastuk­

set, ohjeita ja suosituksia sisältäneet kiertokir­

jeet sekä hiippakunnan pappeinkokoukset ja niissä annetut statuutit. Vuoden 1571 kirkko­

järjestyksen mukaan tarkastus tuli tehdä joka vuosi, mutta Suomessa vakiintui hiippakun­

tien koon vuoksi käytäntö, että piispa tarkasti vuosittain niin monta seurakuntaa kuin hän ehti ja oli tarpeen. Isoavihaa edeltäneellä ajal­

la Turun piispat tekivät tarkastuskierroksen

tavallisesti vuosittain, mutta se käsitti vain osan seurakunnista, joten yhdessä seurakun­

nassa tarkastusten väli venyi usein viiteen vuo­

teen tai ylikin.6

Kokemäellä piispa vieraili lampuotilääninsä vuoksi taajaan jo 1300-luvun puolivälissä, jol­

loin osa käynneistä yhdistyi varmasti piispan­

tarkastuksiin. Varsinaisia tietoja keskiaikaisis­

ta ja 1500-luvun alun piispantarkastuksista ei kuitenkaan ole. Mikael Agricola on saattanut tehdä Kokemäellä tarkastuksen elokuun alussa 1555 matkallaan tarkastusmatkalle Närpiöön ja Pohjanmaalle, mutta lähteitä asiasta tai tie­

toa, kulkiko Agricola Kokemäen kautta, ei ole säilynyt. Elokuussa 1573 Kokemäellä piti ro- vastinkäräjät Turun tuomiorovasti Henricus Canuti. Ensimmäinen varmasti Kokemäellä tarkastuksen tehnyt reformaatiokauden piispa on maaliskuussa 1596 Kokemäellä ollut Ericus Sorolainen, mutta säännöllisesti tietoja on vas­

ta 1648-1708, jolloin piispan tiedetään vierail­

leen Kokemäellä vuosien 1652-64 välistä aikaa lukuun ottamatta 3-6 vuoden välein. Harjaval­

lan kappelissa ensimmäisen piispantarkastuk­

sen teki säilyneiden tietojen perustella 3.1.1678 Johannes Gezelius vanhempi. Vuonna 1708 tar­

kastuksen tehneen Johan Gezelius nuoremman jälkeen ensimmäisen piispantarkastuksen teki Johan Browallius 1755. Sen jälkeisistä piispois­

ta Kokemäen kirkon piispanpenkillä istuivat vain 1764 Carl Fredrik Mennander ja 1784 Jakob Haartman. Autonomian ajan alussa tarkastuk­

set delegoitiin pääasiassa rovasteille, kunnes arkkipiispa Edvard Bergenheim otti ne jäl­

leen välineistöönsä koululaitokseen ja kansan­

opetukseen liittyvien ajankohtaisten kysymys­

ten vuoksi. Bergenheim ehti vierailla Kokemäel­

läkin kolme kertaa, mutta varsinaisen arkki- piispantarkastuksen hän teki emäseurakun- nassa ja kappelissa yhteisesti vain 13.-15.5.1856.

Vielä 1600-luvulla piispantarkastus oli seura­

kunnalle paitsi osoitus siitä, että kirkon ylin hallinto valvoi seurakunnan eloa ja oloa, myös pienehkö taloudellinen ponnistus. Kun piispa Johannes Gezelius vanhempi 1665 kyydittiin tarkastuksen jälkeen Huittisiin seitsemällä he­

vosella, kyydin kustannukset 6 taalaria 4 äyriä

244

tekivät lähes yhtä paljon kun kirkolle samana vuonna ostetut öylätit. Muita kuluja vierailusta tuli 22 taalaria.7

Piispan aseman vahvistumista auttoi tuomio­

kapitulin roolin mureneminen. Vaikka Turun tuomiokapituli onnistui säilymään reformaa­

tion läpi katkoksesta huolimatta, valta keskittyi piispalle ja kapitulille jäi avustava rooli. Piispan ote säilyi 1640-luvulle, jolloin kruunun hallin­

nossa yleistynyt kollegiaalinen päätöksenteko astui voimaan myös kapitulissa. Tärkeä muu­

tos oli Turun akatemian perustaminen 1640, jolloin kapitulin jäseniksi eli asessoreiksi tuli joukko akatemian professoreita. Kun asiat siir­

tyivät hovioikeuden, kuninkaan valtaa käyttä­

vän valtaneuvoston sekä valtiopäivien päätettä­

viksi, kapitulin tuomiovalta väheni. Kapitulille kuuluneet avioliittoasiat siirtyivät 1734 laissa maallisen tuomiovallan piiriin, ja sille jäi ero­

kirjeiden antajan ja avioerojen välittäjän rooli.

Vuoden 1741 jälkeen se ei enää voinut erottaa pappeja vaan vain pidättää virasta ja antaa va­

roituksia. Kun Akatemia siirtyi Turun palon jälkeen Helsinkiin professorikapituli muuttui 1828 lehtorikapituliksi ja jäseninä olivat Turun lukion lehtorit, tuomiorovasti ja arkkipiispa.

Vuodesta 1870 lähtien kapituli koostui arkki­

piispasta, tuomiorovastista ja kapitulin sih­

teeristä. Lisäksi hiippakunnan papisto äänesti kolmeksi vuodeksi kerrallaan jäseniksi kaksi asessoria. Eräs kirkollinen ympyrä sulkeutui Kokemäellä ja Ulvilassa 1873, kun entisestä Kokemäen ja silloista Ulvilan kirkkoherrasta August Liliuksesta tuli tuomiokapitulin jäsen.

Viran todellisena haltijana hän seurasi keski­

aikaista edeltäjäänsä Kokemäen kirkkoherraa Stigulf Andrissonia, joka oli ollut 1332 tuo­

miokirkon kaniikki ja jonka aikana Ulvila oli viimeistään erotettu Kokemäestä omaksi erilli­

seksi kirkkopitäjäkseen.8

Jo keskiajalla piispat olivat delegoineet osan tehtävistään rovasteille, jotka vastasivat rovas­

tikuntansa papiston ja seurakuntaelämän val­

vonnasta. Vielä reformaatiokauden alkupuo­

lella rovastinkäräjät olivat tilaisuuksia, joissa käsiteltiin hengelliseen elämään, papistoon ja seurakuntalaisten siveyteen liittyviä tapauksia.

Vuosina 1547-56 rovastien tehtäviin kuului myös kymmenysten ja piispalta peruutettujen sakko-osuuksien tilittäminen kruunulle. Ko­

kemäeltä näiden rovastinkäräjien tuomiokir­

joja ei kuitenkaan ole säilynyt. Kun veron hal­

linnointi siirtyi voudeille, rovasteista sukeutui kirkon sisäisiä valvojia. Heidän kauttaan kul­

kivat 1600-luvulta lähtien kirkollisen ja maalli­

sen hallinnon kiertokirjeet ja ohjeistukset, ku­

ten 1660- ja 1670-lukujen antikviteettikyselyt, ja seurakuntien papiston toimintaa ja taloutta tarkkailtiin säännöllisissä rovastintarkastuk- sissa. Rovastin asema ei ollut sidottu minkään seurakunnan kirkkoherran virkaan, vaan sen saavuttamiseen vaikuttivat henkilökohtaiset suhteet, yleinen arvostus, seurakunnan koko tai muu kirkon palveluksessa kunnostautumi­

nen. Rovastikuntien alueet olivat jo keskiajalla jotenkin yhteydessä sinettimaakuntiin ja kihla­

kuntiin, ja ne noudattivat myöhemminkin usein maallisia tuomiokunta- tai veropiirija- koja. Mikael Agricolan luettelon mukaan Suo­

messa oli 1541 kaikkiaan 14 rovastikuntaa, joista Ala-Satakunta oli yksi. Jo reformaatiokaudella aiemman maarovastin sijaan alkoi vakiintua kontraktirovastin nimitys, jossa kontrakti eli sopimus tarkoitti rovastikunnan kirkkoherra- kuntien yhteenliittymää. Nimi on tavallisesti suomennettu lääninrovastiksi. Etenkin 1700- luvulta lähtien rovastin arvo saatettiin myön­

tää myös arvonimenä pitkästä ja ansiokkaasta palvelusta kirkkoherrana.9

Kokemäen entisen kaniikkipitäjän ja vuodes­

ta 1352 regaalipitäjän asema rovastikuntajaossa on mielenkiintoinen. Ala-Satakunnan keski­

aikaisia rovasteja ei tunneta, mutta viimeistään 1630-luvulta 1740-luvun alkuun arvo vuorotte- li Ulvilan ja Porin ja Huittisten kirkkoherran kesken. Näin oli ollut viimeistään 1631, mikä ilmenee Huittisten rovasti Nils Idmanin kon­

sistorille Nikolaus Tolpon kuoleman jälkeen 1758 kirjoittamasta kirjeestä. Molemmat pitäjät sijaitsivat liikenteellisesti keskeisellä paikalla ja molemmissa ehdittiin jo keskiajalla saada aikaiseksi kivikirkko. Ala-Satakunnan rovasti­

kunta käsitti koko vanhan kihlakunnan alueen vuoteen 1696, jolloin se jaettiin Huittisten,

Pitäjä, yhteisöjä esivalta

Punkalaitumen ja Loimaan muodostamaan Porin yliseen ja Ulvilan, Merikarvian, Koke­

mäen, Euran, Eurajoen, Köyliön ja Säkylän muodostamaan aliseen rovastikuntaan. Koke­

mäki ja Harjavalta siirrettiin 31.4.1838 yliseen rovastikuntaan. Kokemäen kirkkoherroista var­

sinaisina rovasteina toimivat Henrik Paulinus, joka vuosina 1682-83 oli Porin ja Ulvilan vt.

kirkkoherra ja rovasti, Nikolaus Tolpo, joka 1743 sai rovastin arvon ja oli 1745-57 Kokemäes­

tä, Huittisista ja Punkalaitumesta muodos­

tetun kontraktin lääninrovasti, sekä Fredrik Grönholm, joka sai rovastin arvon 1838 ja oli vuodesta 1849 ensin Porin ylisen rovastikun­

nan virkaatekevä ja sitten vuosina 1852-60 va­

kinainen lääninrovasti. Rovastin arvonimi oli myös Gustaf Avellanilla, jolle se myönnettiin 1810. Kun Tolpo kuoli, Kokemäen kontrakti pu­

rettiin ja pitäjä liitettiin takaisin Porin aliseen rovastikuntaan, jonka rovastiksi tuli Ulvilan ja Porin kirkkoherra Michel Lebell. Rovastintar- kastuksista on Kokemäeltä säännöllisesti tieto­

ja vuodesta 1639, ja rovastin kyydit Ulvilaan tai Huittisille mainitaan tileissä esimerkiksi 1666, 1669, 1670 ja 1671. Vuonna 1652 rovastin kesti­

tys maksoi Kokemäellä 8 taalaria. Harjavallassa tarkastus pidettiin useimmiten erikseen, mutta 1800-luvulla toisinaan myös yhdessä emäseu- rakunnan kanssa Kokemäellä.10

Kirkkoväärtit, kuudennusmiehet, lukkarit ja suntiot

Suuresta osasta seurakunnan asioita huolehti­

vat jo keskiajalla maallikot, joista tärkeimpiä olivat kirkonisännät eli kirkkoväärtit (r. kyr- kovärd = kirkonisäntä) ja kuudennusmiehet.

Alun perin kirkkoväärtejä oli Kokemäelläkin kaksi. Reformaatiokauden lopulta lähtien kir- konisäntiä oli enää yksi, mutta toisesta luot- tamusmiehestä näkyy jälkiä vielä 1639, jolloin kirkkoväärti Grels Grelsinpojan (Haistila) te­

kemän Kokemäen kirkon inventaarin ottivat rovastintarkastuksessa vastaan kirkkoväärti ja kirkonvanhin Mats Jacobinpoika (Paistilan Kesti) ja Häkon Simoninpoika Mietanpääs- tä. Grels Grelsinpoika oli vuoteen 1638 saakka

myös Kokemäen nimismies ja Mats Jacobinpoi­

ka kirkkoväärti ja kirkonvanhin ainakin 1639- 43. Vuonna 1656 kirkkoväärteinä olivat Mats Thomaksenpoika ja Peder Os[sa?], joista Peder oli ollut toimessa jo aiemmin. Uusi kirkkoväär­

ti Mats Thomaksenpoika (Lauri?) oli toimessa vielä 1662.11

Kirkonisäntä oli 1800-luvulle saakka erään­

lainen toimitusjohtaja, joka huolehti seurakun­

nan taloudesta ja valvoi sitä pitäjän puolesta.

Kirkkoväärti Matts Jacobinpoika vastasi 1641 yhdessä kirkkoherran kanssa kirkonrakennuk­

sessa kulutettujen päivätöiden valvomisesta ja niitä koskevista laskelmista. Harjavallassa kap­

pelin kirkkoväärti huolehti 1750- ja 1760-luvuilla kirkonrakennuksen tileistä ja riiteli rakennus­

mestarin kanssa käräjillä työn laadusta ja mak­

samattomista palkoista. Kuten Kokemäellä 1831 tehdyssä ylimääräisessä rovastintarkastukses­

sa seurakuntien tileissä havaitut epäselvyydet osoittavat, kirkkoväärtit olivat seurakunnalle henkilökohtaisessa vastuussa tilinpidostaan, mutta varsinainen tarkastava viranomainen oli rovasti tai piispa, ja seurakunnan mahdollisuu­

det valvoa tilinpitoa rajoittuivat tilien vuosit­

taiseen lukemiseen saarnastuolista. Taitava ja tunnollinen kirkkoväärti oli avainasemassa sil­

loin, kun seurakunnan piti selviytyä taloudel­

lisesti raskaista hankkeista; huolimaton saattoi aiheuttaa menetyksen, jonka jälkiä korjailtiin vielä kymmeniä vuosia jälkeenpäin. Emäseura- kunnan kirkkoväärteistä joutuivat tilinpitonsa vuoksi eroamaan ainakin Johan Johaninpoika Isopere 1760 ja Kaarle Vitikkala 1831.12

Kokemäen keskiaikaisia tai 1500-luvun kir- konisäntiä ei tunneta, mutta viimeistään 1600- luvulla luottamustoimessa olivat rusthollarit tai isojen talojen isännät, mikä oli jo toimeen liittyneen taloudellisen vastuun kannalta vält­

tämätöntä. Tilinpitokulttuurin vahvistumi­

sesta kertoo, että Uudenkaupungin rauhan jälkeen kirkkoväärtit vahvistivat vuosittain ai lekirjoituksellaan kirkonkassan tilit. Emäseura- kunnassa ensimmäinen tilit vahvistanut kir­

konisäntä oli lukkari ja kirkkoväärti Simon Ale- xandersson 1722 ja kappelissa kirkkoväärti Johan Eskilsson Tolvi 1725. Kokemäellä allekirjoitukset

246

jatkuvat katkeamattomana sarjana 1725-32, mutta päättyvät sitten. Vuosien 1737-89 tilit ovat kadonneet. Harjavallassa Carl Hansson Juti allekirjoitti tilit 1731-39, mutta sen jälkeen al­

lekirjoitukset jatkuvat vasta vuodesta 1760, jol­

loin kirkkoväärtiksi tuli Otto Giers. Muutoksen syynä saattoi olla kirkkoherraksi 1730 tullut ja Harjavallan kappelin 1738 valvontaansa ottanut Nikolaus Tolpo, joka kuoli 1757 ja jonka mielestä kirkkoväärtien allekirjoitus ei nähtävästi ollut tileissä tarpeellinen. Allekirjoitukset todistavat Uudenkaupungin rauhasta 1750-luvun lopulle vallinneesta siirtymävaiheesta, jossa Kokemäen ja Harjavallan rusthollari-kirkkoväärtit toimi­

vat jo 1720-luvulla modernilla tavalla, kun taas kirkkoherran taloudenpito edusti isovihan ta­

kaista suurvaltakauden patriarkaalista kirkkoa.

Viimeistään 1760-luvulta kirkkoväärtit pitivät tilit pääsääntöisesti itse, kun ne vielä isovihaa edeltäneenä aikana oli laatinut papisto.13

Kokemäen emäseurakunnassa toimivat vuo­

den 1721 jälkeen kirkkoväärteinä ainakin Si­

mon Alexanderinpoika 1722, Mats Jacobinpoi- ka Torkkeli 1725-1732, Henrik Theet vanhempi 1746 (k. 1766, asuinpaikka Villiön Simula), 1760 Johan Johaninpoika Isopere (Peipohja), Henrik Theet nuorempi 1770-luvulta (?) vuoteen 1811 (Villiön Simula), Kaarle Vitikkala 1812-1831, Isak Isopere 1832-55 (Sonnila, vuodesta 1837 Björkman) sekä Johan Johansson Simula 1856- (Ranta-Pere ja Villiö). Harjavallan kappelissa kirkonisäntänä oli viimeistään 1723 ja vielä 1729 Johan Eskilinpoika Tolvi, mutta vuoden 1731 alussa kirkkoväärtin tehtäviä hoiti kappalainen Andreas Polviander. Saman vuoden lopulta ainakin vuoteen 1743 kirkkoväärtinä oli Carl Hansinpoika Juti, vuosina 1760-71 Otto Jacob Giers (Suomenkylän Säijäri), 1772-83 Stefan Späre (Näyhälä Ylitalo) ja viimeistään viimeis­

tään 1818 Jacob Johaninpoika Simula, joka jat­

koi virassa seurakunnan suostumuksella vielä 1831 jälkeen. Vuonna 1857 Harjavallan kirkko- väärtinä oli Fredrik Porri.14

Viimeistään vuodesta 1790 emäkirkon ti­

lit vahvisti vuosittain allekirjoituksellaan ja puumerkillään myös vähintään kaksi kuuden- nusmiestä. Kuudennusmiehet olivat alunperin

yökuntien valitsemia edusmiehiä, jotka huo­

lehtivat kymmenysverojen suorittamisesta. Yö- kunnat oli muodostettu jo keskiajalla pappilan ja kirkon rakennusvelvollisuuden jakamista ja papin kestitysveron kokoamista varten. Vielä 1600 Kokemäen pappilan rakennusvelvolli- suus oli kuitenkin jaettu neljänneskunnille, joita jokaista edusti kaksi miestä. Jakotapa oli tuskin alkuperäinen, vaan syntynyt vasta keskiajan lopulla tai 1500-luvulla neljännes- kuntajaon seurauksena. Sittemmin yökunnat muuttuivat kinkeripiireiksi ja niiden lukumää­

rä kasvoi. Varhaisortodoksian kaudelta lähtien kuudennusmiesten tehtävät keskittyivät yhä enemmän kyläkuntien kurin ja siveellisyyden tarkkailuun, missä asemassa he myös ottivat osaa kirkkoneuvoston päätöksiin. Kirkkoneu­

vostot alkoivat täydentää itse itseään niin, että

Harjavallan kirk- koväärti Carl Hansinpoika Jutin allekirjoitus ja puu­

merkki kappelin vuoden 1731 tilissä.

Alla Porin rovastin Jacob Garvoliuksen allekirjoitus rovas- tintarkastuksessa 14.1.1732. Kappelin menoissa merkintöjä ehtoollisviinistä, kirkkoväärteinä olleiden Anders Polvianderin ja Carl Hansinpoika Jutin palkoista sekä piis­

pan notaarin palk­

kiosta. T M A /H C K B .

247

Pitäjä, yhteisöjä esivalta

kuolleen kuudennusmiehen tilalle valitsi uu­

den neuvosto eikä yökunta tai kirkonkokous.

Luottamustoimien siirtyminen lautamiehiltä kuudennusmiehille näkyy 1600-luvulla myös Kokemäellä, jossa kuudennusmiehet muodos­

tivat 1630-luvulta lähtien tärkeän ryhmän. En­

simmäiset kattavammat tiedot Kokemäen kuu- dennusmiehistä ovat 1630-luvun karja- ja 1640- luvun manttaaliluetteloista, joiden perusteella kyseessä olivat usein alueensa johtavat tai vau­

raat talolliset. Nimismiesten tavoin kuudennus- miesten välillä näyttää tapahtuneen jonkinlais­

ta kiertoa, niin että toimessa oltiin 4-7 vuotta peräkkäin. Vuosina 1635-36 kuudennusmie­

het olivat Haistilasta, Vinnarista, Hampulasta, Mietanpäästä, Sonnilasta ja Kuurolasta, vuosi­

na 1644-45 Ylistarosta, Penttilästä, Viikarista, Haistilasta, Säpilästä, Pelholasta ja Huivoosta.

Tuolloin, kuten vuoden 1652 penkkijärjestys- tä tehtäessä kuudennusmiehiä oli koko pitä­

jässä kuusi, mutta 1746 emäseurakunnassa jo yhdeksän.15

Keskiajalta lähtien seurakunnissa oli taval­

lisesti myös lukkari, joka oli alunperin papin liturginen avustaja ja huolehti kellojensoitosta (r. klockare = kellonsoittaja). Reformaatiokau- della tärkeäksi tehtäväksi tuli virsilaulun johta­

minen, joka säilyi osana toimenkuvaa aina ur­

kujen ja urkurin tuloon saakka. Lukkarin ase­

ma kirkkomuusikkona perustui keskiaikaiseen tehtävään liturgisena apulaisena (lat. cantor = laulaja), joka yhdessä papin kanssa lauloi tai re­

sitoi messuun liittyvät vuorolaulut ja psalmit.

Keskiajan ja reformaatiokauden lukkarit olivat usein kirkkoherran omia palkollisia ja pappi­

lan yleisrenkejä, mutta 1600-luvulla tehtävät täsmentyivät ja henkilökohtaisista palvelus- sidoksista pyrittiin eroon. Vuoden 1686 kirk­

kolaissa lukkarin tehtäviin luettiin kellojensoi- ton ja virsilaulun lisäksi kirkon omaisuudesta huolehtiminen, alkeiskoulun eli lukkarinkou­

lun pitäminen sekä kirkkoherran, rovastin ja tuomiokapitulin välisen postin toimittaminen eteenpäin seuraavalle lukkarille. Lukkarin va­

litsivat kirkkoherra ja seurakunta yhdessä. Va­

lituksi tullulla tuli olla takaaja, sillä viran ta­

loudellinen vastuu oli suuri. Kun papiston rooli

kulkutautien ja väestön terveyden valvojana 1700-luvun puolivälistä lähtien kasvoi, lukkarin tehtäviin alettiin liittää suoneniskentä, väls­

kärin toimet ja rokotus. Lukkarinviran auki­

julistamisesta annettiin määräyksiä 1752 ja 1773.

Vuonna 1786 määrättiin, että kirkkoherran oli asetettava hakijoista ehdolle kolme sopivinta, joille piti määrätä näytepäivät. Vaali tapahtui näytteiden jälkeen pidetyssä pitäjänkokoukses­

sa, ja valtakirjan antoi kirkkoherra. Haavurin taito määrättiin lukkarin viran kelpoisuusvaa­

timukseksi 1804. Kun lukkarin tehtävät 1600- luvun lopulla laajenivat, kolehdin kerääminen, nukkuvien herättelyjä järjestyksen valvominen siirtyivät suntiolle eli kirkonvartijalle. Suntion toimi oli kirkonisännän viran tavoin alunpe­

rin seurakuntalaisten luottamustoimi niin, että keskiajalla toinen kirkonisännistä vastasi sittem­

min lukkarille ja suntiolle kuuluneista asioista, erityisesti kirkkorakennuksesta ja sen irtaimen omaisuuden valvomisesta. Jo varhain tehtäviin lienee kuulunut myös hautojen kaivaminen ja hautausmaasta huolehtiminen.16

Kokemäen keskiaikaisia lukkareita ei tun­

neta. Vuonna 1551 kelloista huolehti lukkari Engelbrekt, joka käräjillä väitti, että Vinnarin Arven isäntä Jören olisi varastanut hänen ai­

tastaan tynnyrin siikaa. Lukkari sai ilmeisesti jo keskiajalla osan palkastaan kalana, ja hänen aittansa sijaitsi Vinnaisten tokeella Harjavallas­

sa. Sittemmin lukkarit on manttaaliluetteloissa sijoitettu usein pappilaan, vaikka todellinen asuinpaikka on voinut olla jossain muualla.

Emäkirkon lukkarina oli 1634-44 Erik Matin- poika, mutta 1637 myös eräs Sigfrid, ja heidän jälkeensä 1657-79 Lars Simoninpoika, 1680-1703 Jakob Markuksenpoika ja 1704-1728 Simon Ale- xanderinpoika. Hänen jälkeensä lukkarina oli vuodesta 1729 ja vielä 1749 lukkari Johan. Vii­

meistään 1808 emäseurakunnan lukkarina oli Eric Limnell, joka tuolloin otti palkkaa vastaan hoitaakseen uuden hautausmaan töiden järjes­

telyt. Seurakuntalaiset huomauttivat Limnellin kehnosta laulutaidosta rovastintarkastuksis- sa 1825 ja 1831, mutta muutoin häneen oltiin tyytyväisiä. Limnellin sijaisena toimi vuodes­

ta 1833 Erik Nordlund ja 1846 Georg Caselius,

248

Kokemäkeläiset ja harjavaltalaiset kuuntelivat kirkkojensa neljää vanhinta kelloa jo aikana, jol­

loin kellojen soitto oli eräs harvoista luonnonilmiöiden, kuten ukonilman tai jäittenlähdön tasolle yltäviä ääniä pitäjässä. Kokemäen kirkon pienempi (1674) ja suurempi (1786) kello kirkontornissa kesäkuussa 2007. K u va : Tapio Salm inen .

KOKEMÄEN JA HARJAVALLAN KIRKONKELLOT

Kirkossa piti jo keskiajalla olla kaksi kel­

loa, joilla seurakuntalaiset kutsuttiin yh­

teisiin jumalanpalveluksiin ja rukous­

hetkiin ja joilla ilmoitettiin merkittävistä tapahtumista tai seurakunnan jäsenen kuolemasta. Vuoden 1686 kirkkolaissa kellojen soitto jakaantui jumalanpalve­

luksiin, arkiaamu- ja iltasoittoihin sekä kuolinkelloihin. Menneisyyden äänimaa­

ilmassa erityinen tapahtuma oli myös ku­

ninkaan tai hallitsijasuvun jäsenen kuo­

lema. Kun kuningas Adolf Fredrik 1771 kuoli, jokaisessa Turun hiippakunnan pi­

täjässä ja kappelissa soitettiin kelloja joka päivä kello 12-13 kahdenkymmenen vii­

kon ajan. Kokemäellä ja Harjavallassakin soittoon piti osallistua jokaisen ruoka­

kunnan, myös tilattomien. Koska kellot, köydet ja niiden ripustus olivat kovassa rasituksessa, ne halkesivat tai hajosivat helposti, etenkin jos soittajat innostuivat kokeilemaan laitteen ja oman kykyn­

sä rajoja. Kokemäellä soittoa organisoi lukkari, mutta soittajat olivat vielä 1700- luvun lopulla tavallisesti vainajan omai­

sia tai kirkonvartija eli suntio. Vuonna 1836 soitosta huolehti enää suntio. Tuol­

loin jumalanpalvelukset alkoivat sekä emäkirkossa että kappelissa kellojen yh­

teissoitolla valoisana vuodenaikana klo 9 ja talvella klo 10.

Kokemäen kirkosta vuosina 1630 ja 1680 tehtyjen inventaarien mukaan ta­

pulissa oli sekä iso että pieni kello. Pie­

nempi kello oli valettu uudelleen 1674, jolloin valtaneuvos ja kreivi Axel Julius De la Gardie oli lahjoittanut sitä varten 26 leiviskää kuparia ja seurakunta an­

tanut viisi. Kun hieman yli leiviskä oli erotettu kellonvalajan palkaksi, painoksi tuli 30 leiviskää (n. 255 kg). Kellon valoi Tukholmassa kellonvalaja Johan Meyer, mistä kertoo yhä Kokemäellä olevan kel­

lon yläreunaa kiertävä teksti: »Anno 1674 Holmiae me fundebat Johan Meijer.» Kel­

lon alareunaa kiertää Raamatun sitaat­

ti: »Kommer, läter oss glädjas Herranom och fröidas för vär Salighets tröst. Ps. 95.»

Kylkeen on valettu lahjoittajasta kertova lause: »Kongi. Maj:ts Troman och General a f Cavallerlet den Högvälborne Greve och Herre H. Axel Julius de la Gardie Greve tili Läcköö och Arensburg, Friherre tili Ek- holmen, Herre tili Dagden, Torves, Cumo, Autis, Arnöö och Fryberg.» Uuden kellon ripustuksesta aiheutuneet sepän palkat ja kulut on mainittu vuoden 1675 tileis­

sä. Kello oli tilattu porilaiselta porvarilta Nils Larssonilta, jolle oli luvattu 50 taala­

ria ja sovittu, että ylimenevistä kuluista päätettäisiin erikseen. Niisille maksettiin 1675 yhteensä 31 taalaria. Kulut oli sovit­

tu jaettavaksi talojen kesken, mutta kun kaksi taloa oli sittemmin jäänyt autioksi, niiden osuus sovittiin 1682 korvattavaksi kirkonvaroista. Niisille rästiin jäädyt 26 taalaria maksettiin 1686.

Mitä Kokemäen kelloille oli ennen vuotta 1674 oli tapahtunut, on tuntema­

tonta. Mahdollista on, että molemmat kellot vaurioituivat, kun kirkko 1640 pa­

loi, tai sitten pienempi kello oli vain jos­

sain vaiheessa hajonnut. Kustaa Vaasa oli 1530 määrännyt, että vauraimmista kir­

koista oli otettava toinen kelloista, elleivät seurakuntalaiset lunastaisi sitä rahalla

takaisin itselleen. Seuraavana vuonna asia ulotettiin koskemaan kaikkia maaseutu- kirkkoja. Samalla kerättiin myös nk. kel- lovero, joka koostui kellosta tai sen lu­

nastuksesta, arvoesineistä, kirkolle kuu­

luvasta kymmenysverosta ja vuokratu­

loista sekä kirkonkassan säästöistä. Koska Kokemäen molemmat kellot olivat 1630 tapulissa, toinen niistä on 1531 saatettu lunastaa rahalla. Molemmat kellot oli­

vat käytössä 1676, jolloin niitä soitettiin kolme kertaa, mm. Mietanpään Liisa Thomaksentyttären hautajaisissa. Suu­

ren kellon ripustusta raudoitettiin 1678.

Vielä Harjavallan kappelin perustami­

sen jälkeen Kokemäellä joutuivat kelloja soittamaan myös harjavaltalaiset. Kun Pirkkalan Hakunin isäntä oli 24.3.1687 palkannut rusthollari Knut Knuutin- pojan ja talollisen Henrik Grelsinpojan soittamaan puolestaan kuninkaan mää­

räämiä kelloja, jompikumpi kelloista halkesi. Kello korjattiin 1689. Todelliset ongelmat alkoivat 1771, jolloin kuningas Adolf Fredrikin kuolinkelloja soitettaes­

sa suurempi kello halkesi. Seuraavana vuonna se valettiin Tukholmassa uudel­

leen, mutta kun Mats Mustala tiistaina

249

Pitäjä, yhteisöjä esivalta

Harjavallan kirkon ensimmäinen (1688), vuonna 1984 valettu kolmas ja kirkkoherra Nikolaus Tolpon 1740 hankituttama pieni kello uuden kirkon kellotasanteella kesäkuussa 2007. K u va : Tapio Salm inen .

28.8.1783 läppäsi veljensä ja naapurinsa Johan Mustalan lapsen kuolinkelloja, kel­

lo halkesi taas. Kello lähetettiin Turkuun kellonvalaja Nikolaus Thurströmille, joka valoi sen uudelleen 1786. Uusi kello val­

mistui sopivasti uuteen kirkkoon. Kun Kustaa III:n kuolinkelloja 1792 soitettiin, kirkkoherra Avellan kehotti seurakunta­

laisia käsittelemään kelloa varovasti, et­

tei se taas halkeaisi ja muistutti, mitä oli tapahtunut edellisen kuninkaan kuoltua.

Suuremmassa kellossa on valajasta ja toi­

meksiantajasta kertova teksti »Campanam hanc malo infortunio refractam cura Pas- torisMag. Gustavi Avelati oxcudit Nicolaus Thurnström Aboae Anno MDCCLXXVI», sekä helmassa suomeksi »Pulkat, kumar- takamme ja polvillemme langetkamme Herran meidän Luojamme eteen. Tänä- pänä jos te kuuletta hänen äänensä, niin

älkätpaaduttako sydändänne.»

Kun Harjavallan kappeli 1670 perustet­

tiin, sen asukkaat hankkivat omalla kus­

tannuksellaan kellon, jonka valoi Turussa 1688 Martin Myck. Vuonna 1832 teh­

dyn inventaarin mukaan kellossa lukee

»Anno 1688 Soli Deo Gloria» sekä »Gudi tili ära och Harjavalda Kapell tili nytta är denna klocka gjuten i Aho Anno Doniini MDCLXXXVIII vid kapellboernes egen be- kostnad» ja »Gloria in excelsis Deo mefusit Äbo Martin Myck». Kappelin tunnukseksi kelloon on valettu kolme eri suuntiin ui­

vaa lohta. Pienemmän kellon hankitutti 1740 Turusta kirkkoherra Nikolaus Tolpo,

ja sen valoi Eric Näsman. Kellossa on teksti »Ps. XCV:i,2. Agite cantemus Jeho- vae clangemus rupi salutis nostrae, Sacram campanae clangore ad aedem, indicat ad- ventum sic tuba Christe tuum, in laudes Gratiae divinae et sacros usus Ecclesiae Harjavaldensis ipsiusque sumtibus cura Pastoris Nicolai Tolpo Aboae Eric Näsman me confecit Anno MDCCXL» . Uuden kel­

lon ripustus maksoi 1740 yhteensä 18 taa­

laria, ja sen Turusta noutaneelle isännälle maksettiin saman verran hevosrahdista.

Uuteen kelloon hankittu kieli oli 7 taalaria ja sen paikalleen asentaneen kellonvala- jan kisällin palkka kolme. Harjavallassa­

kin kelloja, ripustusta ja köysiä korjailtiin usein, sillä jo 1724 on kappelin tileihin merkitty kellosta maksetun 49 taalaria ja korjauksista on sittemmin tietoja 1780- luvulla saakka. Harjavallan ensimmäinen tapuli valmistui viimeistään 1692, jolloin emäseurakunta maksoi siihen lukon ja saranat sekä sepän palkan. Oma lukkari Harjavallassa oli vuodesta 1679.17

jonka tilalle seurakunta yritti samana vuonna pidetyssä rovastintarkastuksessa saada uuden.

Kirkkoherra ja rovasti kehottivat kuitenkin pi­

tämään Caseliuksen ja kamariherra von Knor- ring kehui tätä niin hyväksi lukkariksi, ettei sellaista Kokemäellä ollut aikaisemmin ollut.

Viimeistään 1860 Kokemäen lukkarina oli Otto Springert. Kun Harjavallan kappeli 1670 aloitti toimintansa, sen lukkarina oli vuodesta 1679 kuolemaansa saakka vuoteen 1694 Erik Bertilin- poika. Viimeistään vuonna 1700 Harjavallan

lukkarina oli Harjavallankylän Ventossa asu­

nut Henrik ja vuosina 1708-35 lukkari Johan.

Hänen jälkeensä ja vielä 1749 lukkarina oli lukkari Erik. Vuonna 1831 kappelin lukkari oli Gustaf Lithenius. Lukkarinkoulua Kokemäel­

lä ja Harjavallassa ei vielä 1856 pidetty, mutta lukkarit toimivat satunnaisesti apuna alkeis­

opetuksessa.18

Kokemäen emäkirkossa vakituinen suntio oli viimeistään 1683, jolloin hänen tarpeisiin­

sa ostettiin 20 kuparitaalarin arvoinen sininen

250

jakku, joka oli nähtävästi jonkinlainen virka- asu. Suntion leski sai seurakunnalta miehensä palkkarästejä 1691. Harjavallassa vakituinen suntio oli viimeistään 1718, jolloin hän sai pal­

kakseen taalarin vuodessa kirkon varoista.

Kokemäellä kellojensoitto kuului 1800-luvun alussa suntiolle, jonka tehtävänä oli myös kirk- kotarhan käytävien puhtaanapito ja tornikellon vetäminen. Kun noin kolmenkymmenen vuo­

den ajan suntiona ollut Jacob Bergström 1805 loukkaantui eikä enää kyennyt nousemaan kir­

kon torniin, sijaiseksi otettiin Philippus Oxman, joka sai kolmasosan suntion palkasta, kun lo­

put menivät vanhan suntion eläkkeeksi.19

Hengen miehet ja kirkon palvelijat

Kokemäen ja Harjavallan kirkkopitäjää johti 1200-luvulta lähtien kirkkoherra, jonka asemaa voisi nykymittapuun mukaan kuvata monin eri mittarein hyväksi. Työ oli säännöllistä, käytän­

nöllistä ja ihmisläheistä, mutta antoi mahdolli­

suudet myös syvemmälle teoreettiselle pohdin­

nalle ja tieteenharjoitukselle. Viran puolesta etuihin kuuluivat asunto, kuljetukset, työasut ja -välineet sekä seurakunnan puolesta monen­

laisista käytännön asioista huolehtivat alaiset (lukkari, suntio, kirkkoväärti). Asuntoetu kos­

ki myös perhettä. Työssä oli mukavasti vastuu­

ta, toimenkuvaa saattoi kehittää oma-aloittei- sesti sovituissa rajoissa ja yhteys organisaation johtoon oli väliportaan päälliköiden (rovastit), ohjeistusten (kiertokirjeet) ja vuosittaisten or- ganisaatiopäivien (pappeinkokous) kautta hen­

kilökohtainen ja kiinteä. Sisäinen koulutus oli säännöllistä ja ajanmukaista. Kirkkoherran selustan kilpailevan paikallisorganisaation eli kruunun suuntaan turvasivat piispa ja tuomio­

kapituli. Työntekijät olivat keskenään hyvin verkostoituneet, organisaation toiminta perus­

tui vaalittuihin perinteisiin ja toiminta-ajatus tunnettiin kaikissa yhteiskuntakerroksissa.

Todellisuudessa Kokemäen kaltaisen seura­

kunnan kirkkoherran virka oli fyysisesti vaa­

tiva, henkisesti kuluttava ja taloudellisesti ras­

kas. Viimeistään 1600-luvun puolivälistä läh­

tien viranhoitoon liittyvää työtä oli paljon ja

1700-luvulla tehtävien määrä pitäjänkokouk­

sien ja väestönkasvun seurauksena vain kasvoi.

Vaikka kappalainen, pitäjänapulainen ja apu- papit hoitivat osan kinkereistä ja toimituksista, kirkkoherran elämästä huomattava osa kului maallisen hallinnon virkamiesten tavoin tien päällä jalan, veneessä, hevosella, rattailla tai reessä istuen. Konflikteja seurakuntalaisten ja heidän muodostamiensa ryhmittymien kanssa oli usein, ja ne vaativat neuvottelutaitoa. Kir­

kon ja kruunun hallinto henkilöityi esivallan paikallisissa edustajissa, joiden asuinpaikka - pappila, nimismiestalo tai kirkko - oli ihmis­

ten mielissä pysyvä osa vallan maisemaa ja joka­

päiväisen elon arkea. Koska esivallan toimia ja kyvykkyyttä arvioitiin sen edustajan mukaan, kirkkoherran ja papiston vastuu yhteiskunta­

järjestyksen tukipylväänä ja määrittelijänä oli suuri. Jos ote lipsahti, asia tuli vääjäämättä ilmi eikä virkaan liittynyt muodollinen arvostus aina kohdannut pitäjänkokousten tai kylänraittien todellisuuden kanssa. Kokemäen kirkkoherran virka ja sen haltijat todistavatkin omalla taval­

laan pitäjän yhteisestä menneisyydestä aikana, jolloin pitäjänyhteisöä määrittelivät paitsi sen jäsenet, myös yhteisön suhde viranhaltijoihin ja heidän kauttaan toteutuneeseen esivaltaan.

Kokemäen keskiaikaiset kirkkoherrat Kokemäen seurakunta oli vuodesta 1352 regaali- seurakunta, jossa kirkkoherran nimitti kunin­

gas. Keskiaikaisista kirkkoherroista tunnetaan nimeltä kuusi. Joistakin kuten kirkkoherrana 1357 olleesta Henrikistä tiedetään vain nimi, mutta toiset, kuten kirkkoherrana 1338 ollut tuomiokapitulin kaniikki Stigulf Andrisson olivat läsnä koko Suomen keskiajan historian kannalta merkittävissä tapahtumissa. Ahve­

nanmaalainen Stigulf oli yksi niistä kuudesta kapitulin jäsenestä, jotka 15.11.1338 valitsivat sittemmin autuaaksi julistetun Hemmingin Turun piispaksi.20

Sielläkin, missä Kokemäestä ei keskiajalla tiedetty muuten mitään, saatettiin 1400-luvulla tuntea Kokemäen kirkkoherra Olavi, jonka ih­

meparantuminen on mainittu vuosina 1374-75

Pitäjä, yhteisö ja esivalta

koostetun pyhän Birgitan ihmekertomusten varhaisimmassa versiossa. Sen mukaan:

Herra Olavi, Turun hiippakunnan Kokemäen pi­

täjän kirkon kirkkoherra, joka oli kolmen vuoden ajan ollut onnettoman vastoinkäymisen vuoksi so­

kea, oli näkönsä takaisin saadakseen ja Jumalalle läheisiin kuuluvalle rouva Birgitalle kunnioitusta osoittaakseen luvannut kolme kertaa tehdä py­

hiinvaelluksen hänen luostariinsa. Kun hän sitten oli saanut selkeän näkökykynsä takaisin, hän oli kunniallisesti täyttänyt ensimmäisen lupauksensa pyhän Pietarin vankeuden muistopäivänä (1.8.).

Asian todistavat Kristuksessa kunnianarvoisa isä ja herra Johannes Turun piispa, joka julkisti tämän ihmeen pappiensa edessä hiippakunnan synodissa, sekä kunnianarvoisat herrat herra Ditmal ja herra Jacob, saman hiippakunnan kaniikit sekä monet muut.21

Kolme vuotta sokeana ollut Olavi oli kolme kertaa luvannut tehdä vaelluksen Birgitan pe­

rustamaan luostariin, joka sijaitsi Vadstenassa Ruotsissa. Kolmannen lupauksen jälkeen näkö palautui ja Olavi lunasti ensimmäisen lupauk­

sensa 1.8. Vadstenassa. Ihme tapahtui aika­

na jolloin Birgitta ei ollut vielä pyhimys vaan kirkon terminologian mukaisesti »Jumalalle läheinen». Birgitta oli Uplannin laamannin tytär, joka leskeksi jäätyään alkoi 1344 saada ilmestyksiä ja joka oli vaikutusvaltaisessa ase­

massa kuningas Maunu Eerikinpojan hovissa 1340-luvulla. Birgitta tuki kuninkaan ristiret- kipolitiikkaa, mutta kun se Pähkinälinnan val­

tauksen 1348 jälkeen epäonnistui, hän lähti 1349 riemuvuoden pyhiinvaellukselle Roomaan eikä enää palannut Ruotsiin. Birgitta kuoli Roomas­

sa 23.7.1373 ja julistettiin pyhimykseksi 1391.

Ruotsissa eräs Birgitan tärkeimpiä tukijoita oli Turun piispa Hemming, jonka pyhimyskultin nousu keskiajan lopulla oli yhteydessä juuri birgittalaisuuteen ja sen ympärille rakennet­

tuun pyhimyspiiriin.22

Pyhimykseksi julistamista varten pyydetty­

jen lausuntojen mukaan Olavin sokeuden ja parantumisen todistivat oikeaksi Turun piispa Johannes (III Westfal, 1370-85) ja kaksi kaniik- kia. Piispa oli julkistanut ihmeen Turun hiip­

pakunnan pappeinkokouksessa. Koska Turun hiippakunnan synodi pidettiin neitsyt Marian

syntymäjuhlan jälkeisinä kahtena päivänä (9. ja 10.9.), julkistaminen on voinut tapahtua Olavin palattua Vadstenasta. Kaniikeista Jakob on tun­

tematon, mutta Dietmal oli tuomiokirkon ta­

loudenhoitaja, jonka piispa vapautti 1373 kah­

den edellisen vuoden tilinpäätöksestä. Koska ihme sisältyy varhaisimpaan Birgitan pyhi- myselämäkertaa varten kerättyyn aineistoon, julkistaminen tapahtui 1374 tai 1375 ja Olavi oli Kokemäen kirkkoherrana 1370-luvun alussa, eh­

kä jo 1360-luvun lopulla. Kirkon oikeuden mu­

kaan papin, joka oli kärsinyt ruumiinvamman, oli saatava toimituksia varten lupa paavilta, mutta Olavi on ehkä jatkanut virassaan piispan luvalla. Piispa Johannes vieraili Kokemäellä ai­

nakin 14.4.1372 ja 16.7.1374. Paavi Urbanus V hyväksyi Birgitan perustaman luostarijärjestön 1370, ja Vadstenan luostari vihittiin 1384, mutta siitä oli tullut pyhiinvaelluskohde jo pian sen jälkeen, kun kuningaspari oli 1346 luovuttanut entisen kuninkaankartanon Birgitalle luostaria varten.23

Olavin jälkeisistä kirkkoherroista seuraa- va nimeltä tunnettu on Viikin tai Willekin, joka vahvisti 25.6.1415 Turussa yhdessä Jääsken kirkkoherran ja 12 miehen lautakunnan kanssa Savon ja Lappeen sekä Hämeen ja Satakunnan välisen rajan. Kyse oli itämerensaksalaisesta, mahdollisesti Suomesta tai Ruotsista kotoisin olleesta pappismiehestä, joka 1415 yhdessä Vii­

purin linnan voutikuntaan kuuluneen Jääsken kirkkoherran ja talonpojista kootun lautakun­

nan kanssa vahvisti asukkaiden puolesta Vii­

purin linnan ja läntisen Suomen voutikuntien välisen rajan Kymijoesta pohjoiseen. Kirkon ja kruunun edustajina rajankäyntiin olivat osal­

listuneet myös Turun tuomiorovasti ja arkki- teini sekä kaksi kihlakunnantuomaria. Oliko Kokemäen kirkkoherra Viikin sama henkilö kuin Prahan yliopistoon 1374 kirjoittautunut Wylkinus de Suecia tai saman yliopiston lain­

opillisen tiedekunnan matrikkeliin 1385 kirjoi­

tettu Vygilinus de Aho, on tuntematonta.24 Etunimeltään itämerensaksalainen oli myös seuraava tunnettu Kokemäen kirkkoherra Hint- secinus Petri, joka 26.7.1453 sai paavilta vahvis­

tuksen kaniikinvirkoihin Turussa ja Upsalassa.

Hänellä on saattanut olla kanonikaatti myös Västeräsissa. Kapitulien viroista syntyi myöhäis- keskiajalla kilpailu, kun paavit pidättivät 1330- luvulta lähtien itselleen monien virkojen vah­

vistamisen. Oikeus koski myös tavallisia kirkko- herranvirkoja, jos ne olivat tulleet vapaaksi tietyissä olosuhteissa. Koska paavit virantäyttö- oikeutensa avulla keräsivät tuloja vahvistus- ja lunastusmaksuina, seurauksena oli virkojen kasautuminen ja kaupankäynti. Koska kirkko- herranvirkoihin sisältyi velvollisuus sielujen hoitamiseen paikan päällä, niitä pyrittiin suo­

jelemaan säädöksin. Hallitsijat pyrkivät vaikut­

tamaan virkoihin paavien kautta, joten nimi­

tykset olivat osa sekä kirkon sisäistä että hiippa­

kuntien ja kruunun välistä kamppailua. Turun ja Upsalan kanonikaatteja 1453 anonut Hintse- kinus oli Kokemäen kirkkoherra, mutta koska Kokemäki oli regaalipitäjä, hänet oli nimittä­

nyt virkaansa kuningas, emmekä tiedä, hoitiko hän koskaan virkaansa Kokemäellä vai naut­

tiko vain sen tuloja. Mahdollista on, että hän oli alun perin kuningas Kristofer Baijerilaisen (1441-48) tai Kaarle Knuutinpojan (1448-57) palveluksessa ollut kirkonmies, joka sitten re- gaalipitäjän kirkkoherran viran lisäksi sai hal­

tuunsa kanonikaatin ainakin kahdesta hiippa­

kunnasta.25 Yhtään Kokemäen kirkkoherran viran keskiaikaista sijaista ei tunneta, mutta mielenkiintoista on, ettei vuoden 1357 jälkeen Kokemäellä annetuissa lukuisissa ratkaisuissa, katselmuksissa, tuomioissa tai kaupoissa mai­

nita kirkkoherraa todistajana. Syynä oli ilmei­

sesti regaalipitäjän status. Vaikka kirkkoherra olisi hoitanut virkaansa, hänen asemansa pai­

kallisena todistajana oli heikko, etenkin kun pitäjässä oli merkittäviä piispan omistuksia, joiden etujen valvojana kuninkaan nimittämä kirkkoherra ei ollut uskottava. Myös kruunun suhteen kirkkoherra oli väliinputoaja, sillä to­

distusvoimassa edelle ajoivat Kokemäenkarta­

non vouti ja paikkakunnalla 1400-luvun alku­

puolelta asuneet kihlakunnantuomarit.

Kokemäen regaaliseurakunnan kirkkoher­

ran asemaa virantavoittelijoiden pelinappula­

na kuvaa prosessi, joka käynnistyi eräänä sun- nuntai-iltana 1460-luvun loppupuolella, kun

kirkkoherra Johannes Johannis eli Johannes Johanneksenpoika tuli maantiellä iskeneeksi kirveellä erästä kokemäkeläistä niin, että tämä kuoli. Johannes oli nimitetty Kokemäen kirk­

koherraksi 1460-luvun puolimaissa ja virkaan astuttuaan ryhtynyt vaatimaan kymmenysten asianmukaista suorittamista, joka jostain syys­

tä oli huonolla tolalla. Johannes seurasi virassa ehkä Hinzecinus Petriä, joka kaniikinvirkojen- sa vuoksi oli keskittynyt muihin asioihin eikä välttämättä edes oleskellut Kokemäellä. Uusi kirkkoherra turvautui virkansa sallimiin kei­

noihin ja asetti kaksi kymmenyksiä väitellyttä henkilöä pannaan eli kielsi heiltä kirkolliset toi­

mitukset ja pääsyn kirkkoon. Kun messu erää­

nä sunnuntaina oli päättynyt, kirkkoherran puheille tuli toisen pannaanjulistetun naapuri Laurentius, joka vaati interdiktin perumista.

Kirkko oli tärkeä kokoontumispaikka, jonne pääsyn estäminen kävi kunnian päälle. Myö­

hemmän anomuksensa perusteella Johannes kesti loukkaukset kärsivällisesti, ei vastannut mitään ja lähti pois paikalta. Lounaan jälkeen hän lähti vierailulle johonkin pitäjän taloista, anomuksen mukaan ilman aseita. Palaillessaan jalan pappilaan vastaan tuli tiellä Laurentius, joka ilmoitti, ettei ollut tyytyväinen keskus­

teluun. Mies haukkui Johanneksen »perkeleen papiksi» (lat. presbyter diabolis) ja kävi pääl­

le puinen astalo aseenaan. Kirkkoherralla oli ehkä mukanaan aseistettu renki, sillä Johannes otti käteensä erään sattumalta paikalla olleen henkilön kirveen ja yritti kolkata Laurentiusta hamarapuolella käsivarteen, jotta tämä rau­

hoittuisi. Isku osui kuitenkin päähän, ja Lauri kuoli seuraavana päivänä vammoihinsa.26

Interdiktiä koskeva tieto on harvinainen läh­

de siitä, että kirkkoherrat todella käyttivät oi­

keuttaan pannaanjulistamiseen, jos kymmenyk­

sissä niskuroitiin. Vaikka kyseessä saattoi olla itsepuolustus, tappo tarkoitti, että Johannes ei voinut toimittaa kirkollisia toimituksia eikä hoitaa virkaansa. Toimitusoikeudet saattoi pa­

lauttaa vain paavi, mikä tarkoitti matkaa Roo­

maan. Johannes lähti paikan päälle joko itse tai toimitti apostoliseen tuomioistuimeen ano­

muksen (ks. liite 6), jossa selostettiin tapausten

Pitäjä, yhteisö ja esivalta

kulku ja josta penitentiariaatti antoi päätök­

sensä 12.6.1468. Johannes sai vapautuksen ta­

posta, synninpäästön muista synneistään ja luvan toimia alemman asteen pappistehtävissä, joihin ei sisältynyt sielunhoitoa. Hän säilytti myös kirkkoherran viran, mutta koska hänellä ei ollut oikeuksia sielunhoitoon, tehtävään olisi ollut määrättävä sijainen, mikä regaalipitäjässä ei ollut poikkeuksellista. Mahdollista on, että Johannes jatkoi Kokemäellä niin kuin ennen­

kin. Muutaman vuoden kuluttua asia nousi uudelleen esille ehkä siksi, että joku yritti saada viran haltuunsa. Niinpä Johannes, joka ilmoitti olleensa kymmenisen vuotta Kokemäen kirk­

koherrana, anoi paavilta 1475 synninpäästöä taposta, lupaa toimia alemman asteen pappis­

tehtävissä ja virkansa säilyttämistä, minkä kai­

ken Sikstus IV 14.3.1475 vahvisti. Pyhä istuin ei kuitenkaan ollut kyennyt selvittämään asiaa loppuun asti, sillä paavi valtuutti päätöksen toimeenpanijaksi Upsalan arkkipiispan, jonka tehtävä oli varmistaa katumuksen aitous. Jo­

hannekselle osoitetusta bullasta on Vatikaanin Annaateissa maksumerkintä vasta kuusi vuotta sen laatimisen jälkeen 28.2.1481.27

Reformaatiokauden ja suurvalta-ajan kirkkoherrat

Uskonpuhdistuksen ja peruutusten kaudella Kokemäen status regaaliseurakuntana ei muut­

tunut, vaan nimitysoikeus kuului hallitsijalle.

Oikeus papin valintaan ja virkaan kutsumiseen oli yhä seurakunnalla, mutta koska nimitys- oikeus oli muualla, pitäjäläisten mahdollisuus vaikuttaa asiaan oli teoriassa vähäinen. Oi­

keutta kuitenkin käytettiin, jos ei muuten niin jälkeenpäin. Uusi kirkkoherra saattoi joutua vaikeuksiin joko omien otteidensa tai paikka­

kunnalla omaa peliään käyneen virantavoitteli- jan vuoksi. Vuoden 1571 kirkkojärjestyksessä ja vuoden 1686 kirkkolaissa Uplannin lain kirk- kokaaren vaatimusta seurakunnan yksimieli­

syydestä papin vaalissa ei kumottu. Hyväksy­

mistä ei kuitenkaan tarvittu jokaiselta kymme­

nysten maksajalta erikseen, vaan jos yksimieli­

syyteen ei päästy, papin valitsi piispa. Valitun

henkilön tuli olla patronaattioikeuden haltijan hyväksymä.28 Kokemäellä sopivaksi katsotun kirkkoherran saattoi esitellä kuninkaalle seu­

rakunta, mutta yleensä sen teki tuomiokapitu­

li, joka pyrki vaikuttamaan virkanimityksiin.

Käytännössä Kokemäen kirkkoherran valitsi hallitsija sen perusteella, miten hän asian näki, millaista tietoa hän asiasta sai tai kuka hänen puoleensa kääntyi.

Kun aatelin asema 1500-luvun jälkipuolis­

kolla vahvistui, kuninkaan ja tuomiokapitulin rinnalle nousi aatelin patronaattioikeus pitäjis­

sä, joissa se kuului läänitykseen. Vuosien 1612 ja 1617 aatelisprivilegioissa todettiin, että pitäjäs­

sä asuvat aatelismiehet saivat valita papin, jos olivat keskenään ja pitäjäläisten kanssa yksi­

mielisiä. Asiasta oli erilaisia tulkintoja jo 1600- luvun alussa, mutta piispan ja tuomiokapitulin asema oli ainakin teoriassa turvattu. Vuoden 1571 kirkkojärjestys ja vuoden 1650 pappissää- dyn privilegiot varasivat hiippakuntien virat vain samassa hiippakunnassa papiksi vihityil­

le. Vuoden 1650 privilegioissa kiellettiin virko­

jen tavoittelijoita ohittamasta piispaa ja kään­

tymästä kuninkaan tai aatelisten puoleen.29 Koska Kokemäki oli regaalipitäjä, asian ei oli­

si pitänyt koskea sitä. Kirkkoherran nimitys- oikeus ei myöskään sisältynyt vuosina 1651-80 läänitettynä olleeseen Porin kreivikuntaan.

Paikallisten läänitysten ja Kokemäenkartanon vuokrauksen vuoksi riski aateliston sekaantu­

miseen oli kuitenkin suuri. Vaikka piispat ja kapituli koettivat 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla varmistaa asemansa valtakunnan ylimmältä johdolta hankituilla vahvistuksilla, he joutuivat kamppailemaan seurakuntakirk- kojen viroista aatelin ja kuninkaan kanssa koko suurvaltakauden.

Suomessa lääninhaltijan patronaattioikeus merkitsi viran vahvistusoikeutta, kun taas Ruot­

sissa kyseessä oli yleensä esitysoikeus. Patro­

naattioikeus aiheutti aateliston ja tuomiokapi­

tulin välisiä konflikteja erityisesti niissä pitä­

jissä, jotka olivat ennen läänitystä olleet tuo­

miokapitulin alaisia eli konsistoriaalisia, kun taas regaaliseurakunnan status antoi kapitulil­

le ja piispalle mahdollisuuden yrittää kumota

254

läänitysten haltijoiden puoleen kääntyneiden virantavoittelijoiden aikeet. Näin kävi esimer­

kiksi Kokemäen naapuripitäjässä Huittisissa, jossa 1658-59, jossa seurakunnan kappalainen yritti vahvistaa nimityksensä henkilökohtai­

sesti kreivitär Sigrid Bielkeltä Tukholmassa.

Tuomiokapituli ilmoitti, että seurakunta oli regaali ja vetosi oman ehdokkaansa, Porin kou­

lun rehtorin Andreas Keckoniuksen puolesta kuninkaaseen. Jälkimmäinen sai viran.30

Kokemäen kirkkoherran virka ei vielä 1500- luvulla aiheuttanut sellaisia kapitulin, hallit­

sijan tai virantavoittelijoiden välisiä kiistoja, joista olisi jäänyt jälkiä lähteisiin. Kirkkoherrat (ks. Papistoluettelo, nide 1:2) nimitti hallitsija, mutta se, kuka heidät virkaan esitti, on epä­

selvää. Vuonna 1547 Kokemäen kirkkoherrana olleen Pederin virkakaudesta ei tiedetä muuta, kuin että hän oli samana vuonna valvomassa Kokemäen kartanon inventaaria. Vuonna 1541 kirkkoherran paikka oli kuitenkin ollut avoin tai silloinen kirkkoherra oli vanhuuden tai sai­

rauden vuoksi estynyt, koska hän ei ottanut osaa hiippakunnan pappeinkokoukseen jossa läsnä olleet päättivät Kustaa Vaasan papistolle määräämän apuveron suorituksen jakamisesta keskenään.31 Olof Krampsin (1550-58) nimit­

ti virkaansa 8.10.1550 kuningas Kustaa Vaasa.

Michael Stephani (1559-69) sai Eerik XlVdtä 1566 ja Juhana Ulilta 1569 vahvistuksen vir­

kaansa ja tuloihinsa Kokemäellä, mutta alun perin hänenkin nimityksensä oli vahvistanut Kustaa Vaasa. Jos Michael Stephani oli sama henkilö kuin kappalainen Michael Stephani, joka oikoluki 1547 Mikael Agricolan Uuden tes­

tamentin vedoksen Tukholmassa, hän lienee ollut tuolloin toinen Turun tuomiokirkon kah­

desta suomenkielisestä kappalaisesta ja ehkä kapitulin Kokemäen kirkkoherran virkaan eh­

dottama. Kirkkoherra Jören oli 28.10.1577 läsnä Kokemäenkartanon inventoinnissa, kun kruu­

nu luopui kartanon taloudenpidosta ja antoi sen vuokralle. Johannes Michaeliksen (1579- 99) erotti Turun hiippakunnan pappeinkokous, mutta asiasta oli päättänyt Kaarle-herttua, koska Johannes oli kuulunut Klaus Flemingin kannattajiin.

Vaikka Kokemäen 1500-luvun kirkkoher­

rojen suhteesta kapituliin tai hallitsijoihin ei Michael Stephania lukuun ottamatta tiedetä mitään, mikään ei viittaa siihen että, he olisi­

vat tulleet ehdolle piispasta ja kapitulista riip­

pumatta. Myös Johannes Mentz (1600-1606), Johannes Canuti (1606-1608) ja Matthias Sig- fridi (1609-21) ovat aiemman asemansa pe­

rusteella voineet olla hiippakunnan virkaan esittämiä ehdokkaita, jotka kuningas Kaarle IX oli sitten hyväksynyt ja nimittänyt. Mentz oli entinen Turun katedraalikoulun collega ja Porin koulun rehtori, molemmat hänen seu­

raajansa entisiä tuomiokirkon suomenkielisiä kappalaisia ja 1602 asetetun raamatunsuomen- noskomitean jäseniä. Matthias Sigfridi oli ollut myös tuomiokirkon taloudenhoitaja, missä

Kirkkoherra Johan­

nes Mentz vaihtoi 21.8.1602 hallussaan olleen Johannes Bugenhagenin pai­

netun psalmikom- mentaarin Kokemä­

en kirkon arkistossa säilytettyyn keskiai­

kaiseen kirkon kano­

nisen oikeuden laki­

kokoelmaan Liber Sextukseen. Mentzin omakätinen mer­

kintä Bugenhagenin teoksen nimiölehden alareunassa. K SA .

I O A N N I S

POMMIA'

B V G E N H A G I I I N L I : B R V M P S A L M O R V M

I N T E R P R E T A T I O , W I T T E MB E RG AE

publice leftn.

A.NNO M. D. x x r n r . M E N S E MARTI O.

J\n ¡¡ho Jc.xJa jj''."' *

c v ;w y ,- J c f c , * , ' "■ -

255

Pitäjä, yhteisöjä esivalta

virassa hän oli kuulunut hiippakunnan luo­

tettuihin miehiin.

Etenkin 1600-luvun alussa regaalipitäjän sta­

tus oli kuitenkin aiheuttaa sen, että Kokemäen kirkkoherran virasta oli tulla pelinappula vi- rantavoittelijoiden ja hiippakunnan välisessä kamppailussa. Kun Kokemäen kirkkoherraksi tuli kevättalvella 1623 entinen Vehmaan kap­

palainen Stephanus Henrici, pappilan ja kir­

kon hallinta kietoutui laajempaan Vehmaan regaaliseurakunnassa vuonna 1619 alkaneeseen vyyhteen. Kokemäen osalta riidassa oli nimelli­

sesti kyse Stephanus Henricin lesken armovuo- desta. Kirkkoherran kuoltua hänen leskensä oli oikeutettu ylimääräiseen armovuoteen eli sai nauttia osan kirkkoherran viran tuloista ja asua pappilassa kunnes sai asiansa järjestettyä. Kos­

ka Stephanus oli ehtinyt toimia virassaan vain vähän aikaa eikä hänen vaimonsa ollut muut­

tanut Kokemäelle, kapituli eväsi armovuoden.

Sitä vastusti myös pitäjä, jolle kustantaminen kuului. Jo muutama vuosi aiemmin Stephanus ja hänen poikansa Bartholdus olivat joutuneet piispan ja tuomiokapitulin kanssa riitaan Veh­

maan kirkkoherranvirasta, jota Stephanus ei

ollut saanut. Kun Stephanus kuoli, Bartholdus ryhtyi tavoittelemaan isänsä virkaa Kokemäellä.

Kun uudeksi kirkkoherraksi nimitetty Johan­

nes Clementis alkukesästä 1623 aloitti virassa, kapitulin eteen ilmaantui jo 29.7. kokemäke­

läisten talonpoikien lähetystö, joka syytti kirk­

koherraa siitä, ettei hän ollut antanut edeltäjän­

sä lesken nauttia armovuottaan.32

Kapituli kumosi syytökset ja vahvisti, että Johannes Clementis pysyisi virassaan. Seurauk­

sena Bartholdus otti Kokemäellä itselleen kir­

kon avaimen ja takavarikoi kirkkoherralle kuu­

luvat kymmenykset. Johannes ilmoitti asiasta Ala-Satakunnan voudille Michel Matssonille, joka vangitsi Bartholdin ja laittoi hänet Koke­

mäenkartanon torniin. Koska Johannes Cle- mentiksen syrjäyttäminen ei ollut onnistunut kapitulin kautta, Bartholdus ja hänen koke­

mäkeläiset liittolaisensa veivät asian käräjille.

Syyskuussa 1623 pitäjä syytti Johannes elemen­

tistä siitä, että tämä oli tunkeutunut virkaan väkisin, tappanut ja varastanut seurakuntalais­

ten lampaita ja jo 25 vuotta aiemmin teininä Kokemäellä kiertäessään tehnyt ilkivaltaa ja rikkonut taloissa uuneja. Ensimmäinen syytös

KOKEMÄELTÄ OPINTIELLE Kokemäellä luottamusmiehinä toimineis­

sa talonpojissa oli viimeistään 1400-luvun lopulla kirjoitustaitoisia henkilöitä, kuten 1497 käräjiltä saamaansa tuomiota jäl­

keenpäin tarkentanut Rudangon Henrik Kaitsi (ks. s. 377). Osa talojen isännistä on voinut olla entisiä voudin tai kihlakun­

nantuomarin apulaisia ja rälssin tavoin varakkaimmat talonpojat ovat voineet lähettää poikiaan Turun katedraalikou­

lun oppilaiksi. Myös Hordeelien nousu 1500-luvulla viittaa koulutuksen hankki­

miseen.

Porissa toimi jo 1562 katedraalikouluun valmistava koulu eli pedagogio, jonka teinejä eli oppilaita rekrytoitiin jo 1560- luvulla suoraan kuninkaan kansliaan ja sittemmin myös virka- ja aatelismiesten

yksityissihteereiksi. Vuonna 1590 oppi­

laiden houkuttelu kirjureiksi oli niin yleistä, että rehtori pyysi Juhana III:lta suojeluskirjeen, jossa kiellettiin teinien häiritseminen. Samalla kuningas määrä­

si Närpiön ja Kokemäen pitäjiksi, joista teinit saivat loma-aikoinaan käydä nk.

teininkierrolla talosta taloon keräämäs­

sä ruokaa ja rahaa tarpeisiinsa. Kaarle IX vahvisti määräyksen 1602 ja 1604. Tällai­

sesta teinikierrosta kirkkoherra Johannes Clementiskin muistettiin Kokemäellä vielä 25 vuotta sen jälkeen, kun hän oli käynyt paikkakunnalla. Koska molem­

mat pitäjät olivat kuuluneet aiemmin Tu­

run katedraalikoulun teinien alueeseen, koulujen välisistä oikeuksista kehkeytyi Turun tuomiokapitulin ja Porin kaupun­

gin raadin välinen riita, joka jatkui 1630- luvulle saakka. Myös Raumalla toimi

1500-luvun lopulla valmistava pedagogio, jonka koulumestarin palkkarahat mak­

settiin Kokemäen pitäjän veroista. Kun Turun katedraalikoulu muutettiin 1630 kymnaasiksi osa sen opettajien palkoista otettiin Rauman ja Porin kouluilta, joi­

den oppilaat määrättiin muuttaman Tur­

kuun. Koulujen toiminta kuitenkin jatkui ja 1640 Poriin perustettiin triviaalikoulu, josta oppilaat etenivät samana vuonna perustettuun Turun akatemiaan. Kun Pori 1698 paloi, koulu siirrettiin Raumal­

le. Uudelleen triviaalikoulu toimi Porissa vuodesta 1722. Vuoden 1842 alusta entinen triviaalikoulu muutettiin neliluokkaisek- si ylä-alkeiskouluksi, joka vuoden 1852 palon jälkeen toimi pari vuotta Raumalla.

Vuosina 1738-1842 Porin triviaalikoulussa ehti opiskella 121 Kokemäeltä ja Harjaval­

lasta kotoisin ollutta oppilasta.33

256