Harolasta ylävirtaan sijaitsi viimeistään 1440- luvulla Hintikkala, jonka isännistä OlaffHiti- zikala oli naapurikylän Jussi Terävän kanssa Forsbyssä katselmuksessa 1446. Hänet maini
taan luottamusmiehenä myös 1460 ja 1466. Vuo
sina 1484,1487 ja 1508 samoissa tehtävissä toimi Hindrich Hindzickala, 1525 ja 1540 hänen poi
kansa Olaf Hindrichsson. Vuonna 1540 Olavin äyriluku oli kaksi, ja hän oli yksi niistä neljästä Hintikkalan kylän isännästä, jotka 1521 saivat sakot tunkeuduttuaan Ylistaron, Rudangon ja Vitikkalan omistamalle Vuorionkoskelle. Muut kolme olivat Lasse Sigfridsson, joka oli lauta
miehenä Kokemäellä 1529 ja jonka pojan Sig
fredin äyriluku oli 1540 kaksi, Anders Olafsson,
jonka äyriluku oli 3V2, ja OlafNiclisson. Vuonna 1540 Olavi Henrikinpojan, Sigfredin ja Antti Olavinpojan lisäksi Hintikkalassa pitivät 3%
äyrin tilaa Olaf Olafsson ja 5 äyrin tilaa Mats Olafsson. Olavi Henrikinpojan talo yhdistettiin 1554 Sigfredin omistamaan Sippolaan, jonka nimi perustuu joko tuolloiseen isäntään tai hä
nen samannimiseen isoisäänsä (Sigfred = Sipi), ja Olavi Olavinpojan talo 1680-luvulla entiseen Matti Olavinpojan taloon, josta tuolloin käytet
tiin nimeä Heikkilä. Jo 1497 Kokemäellä maini
taan lautamiehenä Oleff Olefsson, joka oli ehkä vuosina 1446-66 luottamusmiehenä toimineen Hintikkalan Olavin poika ja Henrik Hintikka
lan veli. Anders Olafssonin ja Olaf Niclissonin hallussa olleet 3V2 äyrin tilat vaikuttavat saman kantatalon puolikkailta, joten Anders saattoi olla vuonna 1497 mainitun Olavi Olavinpojan poika ja Olavi Niilonpoika ehkä hänen pojan
poikansa. Antin jälkeen talossa oli isäntänä Jacob Olafsson, josta 1556 käytetään lisänimeä Potila, ja sitten Antin poika Heikki. Kylän nimi perustuu keskialasaksalaiseen miehen nimeen Hintze, joka on Henrik-nimen muoto. Sama nimi toistuu suomeksi myös Heikkilän talon nimessä. Kylälle ja sen suurimmalle talolle nimensä antanut Henrich eli Hinze oli ehkä vuosina 1446-66 Kokemäellä luottamusmiehe
nä toimineen Olaf Hintikkalan isä ja alueelle viimeistään 1300-luvun lopussa tai 1400-luvun alussa perustetun kantatalon isäntä. Taloja on kuitenkin voinut olla jo varhain kaksi, sillä myös Sippolan nimi viittaa johonkin sen keski
aikaisen isäntään. Vuonna 1540 viiden talon yhteinen äyriluku oli 16, joten asutus on jos
sain vaiheessa määritelty kahden veromarkan arvoiseksi. Alueen asutuksen juuret ovat kui
tenkin rautakautiset, sillä aivan Hintikkalan keskiaikaisen tonttimaan vieressä joenrannas
sa on merovinki- ja viikinkiaikaan ajoittuva Potin kalmisto.29
Hintikkalan pohjoispuolella sijaitseva Man- koisten yksinäistalo luettiin 1540 Hintikkalan kylään, ja sen 4 äyrin veron maksoi Olof Man- goi. Nimen taustalla saattaa olla germaaninen miehennimi Mango, mutta isojaon asiakirjois
sa olevan Mankarin lahti -nimen perusteella
kylän nimi saattaa perustua myös keskialasak
salaiseen pikkukauppiasta merkinneeseen sa
naan manger, jolloin se olisi peräisin aikaisin
taan uoo-luvulta. Vuosina 1554-61 Mankoinen oli kruunun luetteloissa kuitenkin kylä, johon luettiin myös Vahala. Vahalan isännät olivat luotettuja miehiä, sillä Oleff Wahaynyn oli jo 1442 Kokemäkeä koskevassa asiassa Huittisis
sa ja Jacob eli Jeppe Vahainen oli lautamiehenä Kokemäellä 1473, 1483 ja 1497. Kesäkuun 22.
päivänä 1499 Jacob Vahayn oli Ala-Satakunnan kihlakunnan edustajana Tukholmassa, kun unionikuningas Hannu valitutti poikansa Kris
tian II:n seuraajakseen Ruotsin kuninkaana.
Myös Jaakon poika Lasse oli lautamiehenä Ko
kemäellä 1508. Hänen poikansa Thomas Lars
son asui 1540 neljän äyrin taloa, joka luettiin Ryytsälän kylään. Noin vuonna 1555 talo jaet- tiiin kahteen osaan, mutta yhdistettiin 1620- luvulla uudelleen.
Vahalan nimi viittaa suureen siirtolohka
reeseen eli vahaan, mutta se saattaa olla myös siirtonimi Köyliön Repolasta, jossa 1440-luvul
la vaikutti Olavi Vahainen -niminen isäntä, joka oli kuitenkin eri henkilö kuin Kokemäkeä 1442 edustanut Olavi Vahainen. Ryytsälässä oli Vahaisten lisäksi 1540 myös kaksi muuta taloa, joista 4 äyrin veron maksoi Ions Deinij ja 3 äy
rin taloa piti hänen kaimansa Jons. Jälkimmäi
sen lisänimi oli 1541 Rydzsä ja kyseessä oli näh
tävästi sama Jons Olsson Rydzä, joka vuosina 1540-65 maksoi veroa myös Villiön Ryssästä (ks. edellä Villiö). Teini tarkoitti katedraali
koulun opiskelijaa mutta myös luku- ja kirjoi
tustaitoista voudin tai kihlakunnantuomarin palveluksessa ollutta kirjuria. Nimet liittyvät 1400-luvulla alueelle talonpitäjiksi ryhtynee- siin voudin tai tuomarin palvelijaan ja mahdol
lisesti Villiön kylästä olleeseen Jons Olssoniin, joka oli kruunun palveluksessa ehkä joutunut jotenkin tekemisiin venäläisten kanssa ja jota sen vuoksi kutsuttiin Ryssäksi. Teinin taustalla voi olla myös miehen nimi Sten.30
Nykyisen Huittisen talon luona sijainneella Mattilan kyläntontilla oli vuonna 1540 neljä tai viisi taloa, joista suurimman äyriluku oli 5V2 ja isännän Erikin lisänimi 1546 Huittinen.
1550-luvulla hän maksoi veron myös Anttilas
ta, jonka äyriluku oli alun perin 3 ja isäntänä 1540 Olof. Nimi Anttila ilmaantuu lähteisiin vasta 1600-luvulla, mutta saattaa perustua jo keskiajalla eläneeseen isäntään. Vuonna 1534 laamanni Knut Eriksson tuomitsi Eric Hulthin ja hänen jakoveljiensä omaisuudeksi Sarenma- nimisen alueen, joka oli aikoinaan kuulunut Erikin samannimiselle isälle ja isoisälle. Eric Huittinen maksoi 1541-43 kahden äyrin veroa myös Paistilan kylässä. Erkki Huittisen isoisän lisäksi toinen keskiajalta tunnettu Mattilan ky
län isäntä on Laurit(s) Nilsson Mattilasi, joka 1508 oli lautamiehenä Kokemäellä. Vuonna 1540 kylässä piti kolmen äyrin taloa Lars, jonka lisänimi oli 1546 Läkare, joka viittaa Rakku
laisten Lääkärin taloon. Hänen poikansa Mat
sin lisänimenä mainitaan sittemmin Wennoij.
Laamanni Jöns Kurjen 1551 antama vahvistus laamanni Knut Erikssonin vuoden 1534 tuo
miosta, jossa Saren-
m aa alue vahvistet
tiin Eric Hulthin ja hänen jakoveljiensä omaisuudeksi. Per- gamenttiasiakirjaa säilytettiin sittem
min (Iso-?)Vahasen talossa, josta se lunastettiin Sata
kunnan museoon.
SatM .
367
Paikallisen elämän juuret
Nimi saattaa olla yhteydessä 1420 Köyliössä kokemäkeläisten joukossa katselmukseen osaa ottaneeseen Thomas Wenneen, jonka tila tuli pian sen jälkeen osina piispan haltuun, mutta jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa (ks.
s. 318). Mattilan Lääkäri tai Venni jakaantui 1570-luvulla, minkä jälkeen toisen isännän li- sänimenä oli 1570-luvulta Wesa, mutta kun talot sittemmin yhdistyivät uudelleen, tilasta käytettiin 1600-luvulla nimeä Fiskari. Nimi pe
rustunee taloa 1600-luvulla asuneisiin Baran- offien kalastajiin. Vuonna 1540 kylässä maksoi 3V2 äyrin talosta veroa myös eräs Sigfred, jonka talon isäntänä oli 1594 Marcus Närfwä. Vuosina 1540-43 Mattilaan luettiin myös 2 äyrin verolla ollut Knut, jonka lisänimi oli Keipi ja joka myö
hemmin oli kruunun luetteloissa Säpilän ky
lää. Mattilan talojen äyriluku oli 1540 yhteensä 15, Keipi mukaan lukien 17, joten kyseessä on voinut olla kaksi veromarkan tai neljä puolen veromarkan taloa. Kylän nimi perustunee yh
teistä tai toista kantataloa keskiajalla isännöi
neeseen Matsiin. Rakkulaisten Lääkärin lisäksi kylän nimistö viittaa Suomenkylän-Vinnarin alueeseen, jossa Suomenkylän Keipin ja Vinna- rin Närvän lisäksi oli myös Vinnarin Anttilan talo. Mattilalla oli 1550 yhteisiä ulkomaita Hin- tikkalan kanssa.31
Vuonna 1499 kuningasta Tukholmassa va
litsemassa ollut Vahaisten Jaakko ei ollut en
simmäinen merkittävässä tehtävässä Ruotsissa asioinut Raition neljänneksen isäntä, vaan jo talvella 1453 Tukholmassa kävi kuningas Kaarle Knuutinpojan puheilla Kokemäen verotalon- poikien edustajana Mattis Seppälä valittamassa piispan toimista Lammaistenkoskella. Mahdol
lisesti sama Mattis Soppila istui lautamiehenä Kokemäellä 1472. Jo 1442, 1446 ja 1466 kylästä oli luottamusmiehenä Henrich Seppiläst. Kylä oli Säpilä, ja Henrikin talo oli todennäköisesti Kouko, jonka isäntien Lasse ja Knutt (Jonsson) Koukon (Koukoij) äyrit olivat 1540 yhteensä 5V2. Vuonna 1497 oli Kokemäellä lautamie
henä Laurens Henrixson i Säpilä ja 1508 Jons Henrichsson Sepilen. Knut Kouko oli osallinen myös Levanpellon alueen asutukseen, sillä 1552 hänet tuomittiin saamaan puolet sen maan
hinnasta, jonka Levanpellon Lasse Nukki oli myynyt Matti Pelholalle. Knut Koukon talon isäntänä oli 1640-luvulla Lasse Köpi. Entinen Lasse Koukon talo yhdistyi takaisin Köpiin sen jälkeen, kun kylä oli reduktiossa Säteriä lukuun ottamatta peruutettu Baranoffeilta.32
Säpilän kylä oli keskiajan lopulla yhdessä Villiön kanssa taloluvultaan Kokemäen ja Har
javallan kolmanneksi suurin. Kahden Koukon lisäksi kylässä oli kahdeksan muuta taloa, ja vuoden 1543 jälkeen siihen luettiin myös aiem
min Mattilaan kuulunut Keipi. Matin, Heikin, Laurin ja Jussin lisäksi keskiaikaisia luottamus
miehiä olivat 1508 Oleff Nirre ja 1534 Henrich Norri. Olavi isännöi 1540 3I/2 äyrin taloa, jon
ka isännän Thomas Olssonin lisänimi oli 1561 Wpas. Koska myös Henrik Norrin äyriluku oli 1540-luvun alussa 3V2, Norrien kantatalo on ha- lottu veljesten kesken joskus 1500-luvun alussa.
Jo 1442 ja 1460 mainitaan Kokemäellä luotta
musmiehenä Henric Paiukanto, ja vuosina 1466 ja 1472 samassa tehtävässä toimi Lass Payw.
Vuonna 1540 suuren 6V2 äyrin pajun isäntänä oli Jons (Henriksson) Paiu. Vanhoihin taloihin kuuluu myös Soinila, jonka isäntä Jöns Svens
son oli luottamusmiehenä neljä kertaa 1446-69, toisinaan nimellä Soijnijola tai Soinila. Vuon
na 1521 luottamusmiehenä oli kaiketi hänen pojanpoikansa Jöns Soynila. Viimeistään 1540 kantatalo oli jaettu kolmeen osaan, joista kah
den äyrin talon isäntä oli Nils (Jonsson) Soini, 2V2 äyrin OlafSoyni ja yhden äyrin verot mak
soi Mickel Soini. Mikko maksoi ruokalisänsä 1556 Ikalan tavoin ja muusta kylästä poike
ten rukiina. Soinin kantatalon nimi perustuu sen isäntänä ennen vuotta 1446 olleeseen Jöns Svenssonin isään Sveniin tai kruunun entiseen asepalvelijaan (r. sven = soini), ja sen äyriluku oli keskiajan lopussa vähintään 5V2, mikä on verrattavissa Koukon (5%) ja Norrin (7 äyriä) kantatalojen ja Pajun (6V2) äyrilukuun.33
Roimia jakaantuneen Soinilan, kahtia ja
kaantuneiden Koukon ja Norrin sekä Pajun li
säksi Säpilässä oli 1540 vielä kaksi muuta taloa, joista neljän äyrin verot maksoi 1540 Nils Kanj ja kahden äyrin eräs Thomas. Kuten Seppo Suvan
to on todennut, kani tuskin tarkoittaa eläintä,
vaan lisänimi viittaa kannunvalajaan eli patu- riin, jolla nimellä talo myöhemmin tunnettiin.
Kannunvalajat olivat käsityöläisiä, jotka valoi
vat tinasta, messingistä tai muusta metallista patoja, kannuja, mortteleita, kynttilänjalkoja ja tarve-esineitä. Tuomaksen talo on Ikala, jonka isäntänä oli 1546 veroluettelossa Henrik Ykala ja 1554 Thomas Ykalaynen. Talo maksoi 1556 ruo- kalisänsä rukiina, ja siihen yhdistettiin myö
hemmin osia entisestä Soinista.34
Isojaon aikaan 1773 Säpilä jakaantui tien ja harjun länsipuolella sijaitsevaan Vähä-Säpilään ja itäpuolella sijaitsevaan Iso-Säpilään. Vähä- Säpilän tontilla olivat etelästä lukien Ison- ja Vähä-Ikalan talot sekä Säteri. Ikala sijaitsi jo 1552 erillään muista taloista niemen länsiran
nalla vastapäätä niittyä, jonka se omisti joen toisella puolella. Säteri oli Gotthard Baranof- fin 1660-luvun alussa kahdesta tilasta muo
dostama kartano, joka nautti säterivapautta vuodesta 1664. Sen kantatalot olivat entinen Paju, jonka isännästä Lars Michelssonista. käy
tettiin 1630-luvulla myös lisänimeä Kuikka, sekä Sigfred Thomassonin talo eli Ikala. Vuoden 1701 maakirjan mukaan Säterin katsottiin kui
tenkin koostuvan Kuikasta ja Pajusta. Talojen vaiheet 1600-luvulla ovat lahjoitusmaan vuoksi verrattain sekavat. Kun Säpilä 1606 lahjoitettiin Cassari Baranoffille, taloja oli yhdeksän, mutta 1610 ja sen jälkeen enää seitsemän. Tien länsi
puolella sijaitsi alunperin myös Soini, jonka halotut osat yhdistyivät uudelleen 1500-luvun lopulla ja taloa alettiin kutsua Iso-Ikalaksi. Al
kuperäistä Ikalaa viljeltiin 1610-luvulta lähtien Paturista, mutta se erotettiin uudelleen omaksi Vähä-Ikalan tilakseen 1650-luvulla. Tien itä
puolella olleessa Iso-Säpilässä talojen järjestys oli isojaon aikaan etelästä lukien Paturi, Köpi, Upas ja Fiskari.35
Säpilän nimen on usein katsottu viittaavan seppään, mutta taustalla lienee todennäköi
semmin keskiaikainen skandinaavinen miehen nimi Saebbe (Saebiörn) tai Varsinais-Suomessa ruokoa kasvavasta ranta-alueesta käytetty nimi säpi. Kylän nimistöön kuuluu sekä käsityöläisni- mi että varhaisten isäntien nimiä ja linnun- tai myyttisen olennon nimi Kouko. Myöhemmältä
ajalta tunnetaan myös linnunnimi Kuikka. Upa merkitsee pohjaanlaskeutuvaa sakkaa tai osaa, mutta Ikalan nimi saattaa perustua germaani
seen miehennimeen Ico tai Icha, jota tavataan Satakunnassa muuallakin.36 Kylän äyriluku oli 1540 yhteensä 30V2. Koska Henrik Säppilä ja Jons Svensson istuivat Kokemäellä luotta- musmiehinä jo 1440-luvulla ja Mattis Seppcelä valittiin 1453 viemään Kokemäen verotalonpoi- kien viestiä kuninkaalle Tukholmaan, kyseessä on ilmeisesti kerralla perustettu useamman talon uudiskylä. Sen kantataloja olivat ainakin puolen savun Soini, Paju, Norri sekä Kouko ja mahdollisesti jokin nimeltä tuntematon sa
mankokoinen talo (Ikala?). Kylä perustettiin viimeistään 1430-luvulla, mutta mahdollises
ti jo 1300-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Osa nimistä on skandinaavisia (Sven, Saebbe, Norri?, Köpi?), osa suomalaisia (Pajukanto, Kouko) ja joukossa on myös vanha germaani
nen tai sellaisesta suomalaistunut nimi Ikala.
Useimpien Hintikkalan ja siitä pohjoiseen Säpilänniemellä sijainneiden kylien nimet viit- taavat keskiaikaisiin asujiin tai asuttajiin. Ni
mistössä on sekä keskialasaksalaista (Hinze, Mankoinen, Kani) että skandinaavista vaiku
tusta, mutta myös kruunun (Teini, Soini?) ja ehkä myös piispan (Pispa) uudisasutustoimin- taan liittyvää nimistöä sekä mahdollisia Ko
kemäen alueelta tulleita siirtonimiä. Keskiala
saksalaisen ja skandinaavis-ruotsalaisen nimis
tön lisäksi seudulla on myös vanhoja suomalai
sia nimiä. Osa asutuksesta on palautettavissa savun tai savun puolikkaan yksiköihin (Haro- la, Ryytsälä-Vahala), osa veromarkan tai puolen veromarkan kokonaisuuksiin (Vallila, Kukola- Suomölkkäri). Hintikkalan, Mattilan ja Säpi
län kylät vaikuttavat yhden tai useamman kan
tatalon asutuksina perustetuilta kyliltä, mihin myös niiden nimet (Hinze, Mats, Saebbe) saat
tavat viitata. Seudun läheisestä suhteesta kruu
nuun ja kruunun aloitteellisuudesta alueen asutuksen suhteen kertoo myös Matti Säppilän ja Jacob Vahaisen kanssakäyminen kuninkai
den kanssa 1453 ja 1499.
Raition alueella on useita viittauksia kaup
piaisiin ja käsityöläisiin. Selvän saksalaisen
Paikallisen elämän juuret
nimistön (Hintsa, Mango) lisäksi Säpilännie- mellä näyttää toimineen käsityöläisiä, erityisesti kannunvalajia. Säpilän Kanin eli Paturin lisäk
si Harolassa asui vielä 1604 Henrik Padanvala- ja. Kustaa Vaasa kielsi jo 1546 seppiä, suutareita ja räätäleitä lukuun ottamatta käsityöammat
tien harjoittamisen maaseudulla, mutta vielä 1500-luvun lopulla Karkussa toimi erioikeuden turvin useita kupariseppiä.37 Todennäköisesti Säpilänniemen alueella oleskeli jo myöhäiskes- kiajalla kannunvalajia tai muita astiantekijöitä, joiden ammatinharjoitus hiipui vasta 1600- luvun alussa. Myös Potin eli Bodden nimi viit
taa viiniastiaan, joskin kyseessä lienee ollut henkilökohtainen lisänimi tai saksalaisperäi- nen henkilönnimi. Rakkulaisten Maamies- koulun kalmiston vaaka viittaa viikinkiaikai- seen kaupankäyntiin, ja kylässä on vanhastaan asunut käsityöläisiä. Vuonna 1497 saamaansa niittytuomiota omin käsin täydentäneen Hen- ric Calcin lisänimi viittaa suutariin (ks. s. 377).
Kakkulaisten-Kaarenojan-Harolan-Hintikkalan alueella vaikutti viimeistään 1320-luvun alussa Kokemäen Gunnon ohella myös Magnus Bod- de, jonka maaomaisuus joutui 1320-luvulla Suomen käskynhaltijan haltuun. Kaarenojan- Mietanpään alueella on ollut myös varhaista rälssimaata.