Joki ja sen väki II

Joki ja sen väki II

Kokemäen historia 1870-2010

Tuomas Hoppu

2. OSA

3. ^%pkemäki

itsenäisesssä

Suomessa

PALUU RAUHAAN:

SODAN SEURAUKSET JA UUSI KUNNALLISHALLINTO

isällissodan päätyttyä Kokemäen kun- nallishallinnossa tehtiin tiliä punais- 4 ten toimintaan osallistuneiden kanssa.

Kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan 29.4.1918 erottaa kunnan elintarvelautakunnan jäsenet Frans Isomäen, Edvard Kylmäkorven ja Tobias Salon, jotka olivat »sekaantuneet oma­

valtaisuuksien ja laittomien käskyjen toimeen­

panijoiksi».1 Myöhemmin kesällä 1918 nimitet­

tiin vielä vaalilautakuntiin paljon uusia jäseniä vallankumoukselliseen toimintaan osallistu­

neiden tilalle.2

Kovin laajoina ei näitä puhdistuksia voida pi­

tää. Punaisten asettamassa elintarvelautakun- nassa istuneet Edvard Stenfors ja Frans Leino saivat jatkaa kunnan elintarvelautakunnassa.3 Kunnanvaltuustosta ei erotettu ketään. Koke­

mäen punakaartin esikuntaan kuulunut työ­

mies Vihtori Rantanen ei tosin enää osallistu­

nut valtuuston toimintaan, koska hän istui van­

kilassa valtiorikosoikeudessa saamaansa kah­

dentoista vuoden vankeustuomiota.4 Valtuus­

ton kokouksissa hänet kirjattiin aina poissa olevien joukkoon.5

Uudet, yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallislait oli hyväksytty eduskunnassa hei­

näkuussa 1917 ja ne vahvistettiin saman vuo­

den marraskuussa. Ensimmäiset »mies ja ääni»

-periaatteen mukaiset kunnallisvaalit oli tar­

koitus pitää jo maaliskuussa 1918, mutta vallit­

sevien olosuhteiden vuoksi ne jäivät pitämättä.

Sisällissodan jälkeen lakeja muutettiin keväällä 1919 korottamalla äänioikeusikärajaa 24 vuo­

teen ja poistamalla kansanäänestysmenettely.6 Uusi kunnallislaki merkitsi myös kuntakokouk­

sen lakkauttamista. Kokemäellä viimeinen kun­

takokous pidettiin 30.12.1918/

Vaikka katkeran sisällissodan päättymisestä oli kulunut vasta hieman yli puoli vuotta, Ko­

kemäellä mentiin ensimmäisiin kuntavaalei-

hin sopuisasti. Vaalit oli määrätty pidettäväksi 4. -5.12.1918, mutta vaalilautakunnalle jätettiin vain yksi ehdokaslista. Siinä oli vuorotellen 12 ei-sosialistien ja 12 sosialistien ehdokasta eli yh­

tä monta kuin valtuustoon valittiin jäseniä.8 Sopuvaalit olivat hämmästyttävä kompromissi, mutta eivät herättäneet äänestäjissä suurta kiin­

nostusta, joten äänestysprosentti jäi 7,i:een.9 Valtuutettujen varajäsenien joukossa oli kolme naista: ei-sosialisteilta emännät Manda Musta­

ta ja Manda Pohjata sekä sosialisteilta torppa- rintytär Maria Pyssymäki.10

Puheenjohtajakseen uusi valtuusto valitsi ensimmäisessä kokouksessaan 20.1.1919 pas­

tori Matti Tienarin. Varapuheenjohtajaksi tu­

li työmies Kalle Laine. Kunnallislautakunnan esimiehen paikka meni ei-sosialistien Eemeli Aakulalle ja köyhäinhoitohallituksen puheen­

johtajuus sosialistien Kalle Laineelle.11 Viimeksi mainittu aloitti nyt pitkän urakkansa tällä sa­

ralta. Luottamustehtäviä kunnassa riitti, sillä valtuusto valitsi eri tehtäviin kaikkiaan 176 henkilöä.12

Yhteys joen pohjois­

puolelle on palautet­

tu. Tulkkilan betoni­

silta juuri valmistu­

neena. Oikealla Kokemäen Osuus­

meijeri. KKK.

Joki j a sen väki II

Kokemäen kappalai­

nen Matti Tienari perheineen Villiön Ryssän portailla 1919.

Tienarista tuli tam­

mikuussa 1919 ensim­

mäisen yleisellä vaa­

leilla valitun kunnan­

valtuuston puheen­

johtaja. Kuva: Axel Eriksson. KSA.

Ensimmäiset todelliset kunnallisvaalit oli määrä käydä vuoden 1919 lopussa. Kyseessä oli­

vat täytevaalit, sillä 1920-luvun puoliväliin saak­

ka vaalit järjestettiin joka vuosi vaihtamalla kerrallaan kolmasosa valtuutetuista. Työväen­

järjestöjen ehdokaslista tuotiin kunnallisvaa­

lien keskuslautakunnan kokoukseen kuitenkin vasta kokouksen päätyttyä - siis myöhästynee­

nä. Näin sosialisteilla ei ollut vaaleissa edusta­

jia. Vaaliuurnilla kävikin vain 44 kokemäke­

läistä äänestysprosentin jäädessä ennätysalhai- seksi, 1,7 prosenttiin. Valtuuston voimasuhteet muuttuivat kertaheitolla ei-sosialistien eduksi 16-8.13 Samalla valtuustoon saatiin myös en­

simmäiset naiset, Manda Pohjala ja Iida Oja­

nen. Pohjala oli talon emäntä, kun taas Ojanen oli työmiehestä kauppiaaksi edenneen Mikko Ojasen tytär, joka kansakoulun ja Sortavalan seminaarin kautta eteni kansakoulun opetta­

jaksi. Iida Ojasen kausi valtuutettuna katkesi kuitenkin kesken hänen siirryttyään Tulkkilan koulun opettajan paikalta samoihin toimiin Paimioon.14

Sisällissodan varjo

Vaalisovusta huolimatta sisällissodan jakolinja eli vahvana Kokemäellä. Erityisen selvästi tämä tuli näkyviin kunnan valtaelimien käsitellessä suojeluskunnalle myönnettäviä avustuksia. He­

ti ensimmäisessä punaisten vallan päättymistä seuranneessa valtuuston kokouksessa 29.4.1918 suojeluskunnille myönnettiin huomattava avus­

tus. Rahat kunta lainasi paikallisesta säästö­

pankista. Kahden muun loppuvuonna myön­

netyn avustuksen jälkeen kunta oli tukenut Kokemäen suojeluskuntaa yhteensä 70 000 mar­

kalla ja Satakunnan suojeluskuntapiiriä 40 000 markalla.15

Suojeluskunta sai Kokemäellä vahvan alun keväällä 1918. Vain kaksi päivää pitäjän valtauk­

sen jälkeen suojeluskunnassa oli 130 miestä.

Vuoden 1918 lopussa vahvuus oli noin 300 mies­

tä. Avustusten ja useiden lahjoitusten ansiosta suojeluskunnan tilinpito näytti vuoden 1918 lo­

pussa 68700 markan säästöä.16 Suojeluskunnal­

la ei kuitenkaan ollut säännöllisiä tulonlähteitä, joten se tarvitsi jatkossakin kunnan avustusta.

I

16 0

'Kpkemiiki itsenäisesssä Suomessa

Seuraavan kerran avustusta käsiteltiin joulu­

kuussa 1920. Ei-sosialisteilla oli nyt valtuustossa selvä enemmistö (16-8), joten suojeluskunnalle myönnettiin avustus äänestyksen jälkeen. Äänet jakautuivat 12-7 avustuksen kannattajien hy­

väksi. Kun kokouksesta puuttui sosialistien val­

tuutettu Fredrik Eränen, on selvää että kaik­

ki avustusta vastustaneet olivat sosialisteja.17 Myönnetystä avustuksesta huolimatta kunnan johdossa ei oltu suojeluskuntaan täysin tyyty­

väisiä. Valtuuston pöytäkirjaan kirjattiin kriit­

tisesti:

Kokemäen Suojeluskunnalle päätti valtuusto pöy­

täkirjan otteella lähettää huomautuksen siitä, että osa suojeluskuntalaisista on antanut aihetta pahek­

sumiseen juopottelemisen ja siitä johtuvan muun- kinlaisen säädyttömän käytöksen kautta. Ja toivoo kunnanvaltuusto, myöntäessään pyydetyn apura­

han, että Suojeluskunnasta ei täst’edes enää aiheel­

lisia moitteita kuuluisi, vaan että kaikki suojelus­

kuntalaiset elämässään noudattaen raittiutta ja lainkuuliaisuutta siten osoittavat ymmärtävänsä tärkeän ja vastuunalaisen tehtävänsä ja ottavansa sen niin vakavalta kannalta, kuin sen ottaa tulee.

Pyydetään, että Päällystö tämän saattaa Suojelus­

kunnan tietoon.18

Kokemäen suojeluskunnalle myönnettiin 10 000 markan avustus myös joulukuussa 1921, mutta tällä kertaa vasemmisto ei niellytkään valtuus­

ton päätöstä. Pienviljelijä Frans Kalliola valitti asiasta ensin maaherralle, joka kuitenkin piti päätöksen voimassa. Kalliola vei asian edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi maaherran päätöksen. Oikeuden päätös perus­

tui siihen, että avustuksen myöntämiseen olisi vaadittu kahden kolmasosan määräenemmistö.

Siihen ei äänestystulos 12-7 riittänyt.19 Samassa kokouksessa, jossa valtuuston pöy­

täkirjaan kirjattiin lopullinen tappio Kalliolan valitusasiassa, keskusteltiin jo kiivaasti uudesta 5000 markan avustuksesta. Nyt vasemmiston asemat valtuustossa olivat uusien vaalien myötä ratkaisevasti vahvistuneet. Vaikka avustuksen kannattajat voittivatkin äänin 12—11, se ei riit­

tänyt lähellekään vaadittua määräenemmistöä.

Suojeluskunta ei siis saanut tukea.20

Joulukuussa 1924 valtuustossa yritettiin vielä kerran saada 5 000 markan avustus läpi, mutta

sillä kertaa ehdotus ei saanut edes enemmistön Kokemäen suojelus- kannatusta. Samassa kokouksessa Kokemäen kuntalaisia marssilla.

K K K

suojeluskunnan torvisoittokunnalle myönnet­

tiin kuitenkin 1000 markan avustus.21 Täytyy kuitenkin muistaa, että torvisoittokunta oli aiemmin toiminut Kokemäen Nuorisoseuran soittokuntana ja siirtynyt vasta vuoden 1918 lo­

pulla suojeluskunnan alaisuuteen.22 Monien kulttuuritilaisuuksien ja juhlien välttämättö­

mänä viihdykkeenä torvisoittokunta sai vasem- mistovaltuutettujenkin ymmärtämystä osak­

seen, ja siksi avustus myönnettiin.

Valtuuston voimasuhteiden vuoksi suojelus­

kunnan avustukselle ei ollut jatkossa pitkään aikaan edellytyksiä. Vasta ei-sosialistien val­

tuustossa saavuttaman määräenemmistön tur­

vin voitiin seuraava suojeluskunta-avustus myöntää lähes kymmenen vuoden tauon jäl­

keen vuonna 1933.23 Vuotta myöhemmin asian poliittisuus tuotiin taas selvästi julki. Valtuus­

ton äänestyksessä suojeluskunnan avustus sai täpärästi vaaditun määräenemmistön, mutta valtuutetut Kalle Virtanen ja Väinö Aalto liitti­

vät pöytäkirjaan vastalausekirjeen. Vaikka Vir­

tanen ja Aalto viittasivat vastalauseessaan sii­

hen, että talousarvioon ei työttömyyden lieven­

tämiseksi otettu määrärahaa, valituksen kärki oli selvästi poliittinen:24

'Joki ja sen väki H

Sisällissodan punais­

ten vainajien muisto­

kiven paljastus- tilaisuus Kooman hautausmaalla

22. /. 1945. K u v a : U u s i K u v a a m o , K o k e m ä k i. K S A .

Koska oletamme Kokemäenkin Suojelluskuntaan- kin kuuluvan henkilöitä jotka ovat samoinajattele- via tunnetun kansaedustajan Hilja Riipisen kansa joka joku aika sitten eduskunnassa lausui muun muassa ajatuksen että Suojeluskuntalaitoksen var­

sinaisena tehtävänä olisi edelleenkin turvata maan sisäistä rauhaa vasemmistoa (lue) työväestöä vas­

taan.25

Suojeluskuntaa koskevat kiistat alkoivat kui­

tenkin jo jäädä historiaan. Enemmistö vasem­

miston edustajista alkoi lopulta nähdä suoje­

luskunnat enemmän maanpuolustusjärjestönä kuin poliittisena voimatekijänä. Vuonna 1936 avustus myönnettiin äänin 12-4, ja jo kaksi vuotta myöhemmin suojeluskunta sai 6000 markkaa yksimielisellä päätöksellä.26 Samana vuonna suojeluskunta sai vielä luvan rakentaa kunnan maille Tulkkilaan venevajan. Vuokra- aika oli 10 vuotta, ja siitä maksettiin vuosittain muodollista yhden markan vuokraa.27

Viimeisen kerran sisällissodan aiheuttama katkeruus nousi pintaan punaisten hautamuis- tomerkkiasiassa talvisodan jälkeen. Sisällisso­

dan punaiset uhrit lepäsivät Koomassa kolmes­

sa eri joukkohaudassa. Työväenjärjestöt olivat jo pitkään halunneet pystyttää paikalle muisto­

merkin, mutta taloudellisista syistä se oli jäänyt toteuttamatta.28 Asialla oli myös poliittinen puolensa, sillä sodan voittajat vastustivat pu­

naisten muistomerkkien pystyttämistä etenkin 1920-luvulla.29 Kokemäellä talvisota muutti

tilanteen tehden punaisten hautojen kunnosta­

misen ajankohtaiseksi myös kansallisen ehey­

den näkökulmasta.

Kunnanvaltuusto päätti 21.12.1940 sosialis­

tisen valtuutetun Toivo Teinin ehdotuksesta jakaa talvisodan sankaripatsasrahastolle myön­

netyn 50 000 markkaa siten, että 40 000 mark­

kaa annettaisiin talvisodassa kaatuneiden pat- sasrahastoon ja 10000 markkaa sisällissodassa surmansa saaneiden punaisten muistomerkkiä varten.30 Ransu Horelli vastusti kunnan varo­

jen myöntämistä punaisten muistomerkkiin ja valitti, puuttuvan määräenemmistön perus­

teella, asiasta lääninhallitukseen, jolle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kumota valtuuston päätös.31 Horellin valitus ei lopulta muuttanut mitään, sillä punaisten muistomerkki sai kaa­

vaillun 10 000 markan määrärahan toukokuussa 1941 sosiaalidemokraattisen kunnallisjärjestön tehtyä valtuustolle uuden anomuksen. Määrära­

han puolesta äänesti 14 ja vastaan kaksi valtuu­

tettua. Kaksi valtuutettua pidättyi äänestykses­

tä. Periaatteen miehenä Ransu Horelli liitti pöy­

täkirjaan vastalauseensa.32 Jatkosodan aiheut­

taman viivästymisen vuoksi punaisten muisto­

merkki voitiin paljastaa vasta 22.7.1945.33

Laimeaa vaali-intoa

Tiheään pidetyt kunnallisvaalit eivät 1920-lu- vulla juuri innostaneet kokemäkeläisiä äänes­

tämään. Edes ensimmäisissä todellisissa vaa­

leissa 4.12.1920 äänestysprosentti ei noussut kuin 33,3:een, mikä jäi koko 1920-luvun vaalien korkeimmaksi lukemaksi. Kokemäen kunnallis­

vaaleja ei käyty puolueiden nimissä, vaan vas­

takkain olivat sosialistien ja ei-sosialistien vaa­

lilistat. Kannatuksen suhteen yliote oli aluksi sosialisteilla, jotka ylsivät vuoden 1920 vaaleissa 52 prosenttiin koko äänisaaliista.34 Sosialistien vahvinta kannatusaluetta olivat Pirkkinäisten ja Rakkulaisten vaalipiirit. Jälkimmäisessä so­

sialistien kannatus oli vuoden 1920 vaaleissa yli 70 prosenttia. Ei-sosialistien kannatus jakautui sosialisteja tasaisemmin. Vahvinta kannatus oli Kuurolassa, jossa ei-sosialistien ääniosuus nou­

si lähes 60 prosenttiin.35

16 2

'Kokemäki itsenäisesssä Suomessa

Taulukko 10. Kokemäen kunnallisvaalit 1919-1930.

Vaalit

Hyväksyttyjä ääniä

Äänestys­

prosentti

Ääniosuus (%) ei-sosialistit sosialistit

Valtuutettuja ei-sosialistit sosialistit

11.1.1919 256 _7,1 12 12

4.12.1919 44 1,3 100 0 16 8

1920 1235 33,3 48 52 16 8

1921 1073 28,3 49,6 50,4 16 8

1922 ₁₁₅₅ 30,1 52,2 47,8 13 11

1923 _{1197 31,9} 51,5 48,5 13 11

1924 824 22,1 58,4 41,6 14 10

1925 1177 30,5 57,9 42,1 11 8

1928 1301 _31,7 57 43 11 8

1930 _{1372 31,6} 63,6 36,4 12 ₇

Lähde: Kivenmaa 1981,38.

Vielä vuoden 1921 vaaleissa sosialistit saivat yli puolet äänistä, mutta sen jälkeen vaaka kal­

listui ei-sosialistien eduksi. Koska valtuutetuis­

ta vain kolmasosa vaihtui vuosittain, sosialistit saivat vasta vuoden 1922 vaaleissa todellisen mahdollisuuden korvata vuoden 1919 joulu­

kuun vaalien valmistelussa tekemänsä erehdyk­

sen. Poliittiset voimasuhteet olivat kuitenkin jo muuttuneet ei-sosialistien eduksi, joten sosia­

listien oli tyytyminen vähemmistöasemaansa.

Sosialistien kannatusta kavensi syksyllä 1918 valmistunut torpparilaki ja vuonna 1922 sää­

detty Lex Kallio. Nämä lait antoivat torppareil­

le ja mäkitupalaisille, osittain myös muille maa­

seudun tilattomille, mahdollisuuden päästä it­

senäisiksi viljelijöiksi. Myös Kokemäen kunnan asutuslautakunnan voimaperäinen lainaustoi­

minta tuki torppareiden ja muiden maattomien itsenäistymistä.36 Tämä toiminta vaikutti po­

liittisiin voimasuhteisiin, koska osa itsenäisty­

neistä pienviljelijöistä ei enää äänestänyt SDP:tä.

Uusien pienviljelijöiden äänistä käytiinkin kii­

vasta taistelua, kuten Lallin sosialistien listaa kommentoiva vaalipamfletti joulukuulta 1924 todistaa:

Pienviljelijä, sinä tiedät, että sopiva henkilö valtuus­

tossa voi ajaa siellä sinunkin etujasi. Oletko tarkas­

tanut tämän vuoden vaalilippua. Siinä löydät listat n:t 6, 7, 8 ja 9, joilla on tarkoitus sinunkin ääniä­

si kalastaa. Ensimmäisenä ja siis yleisehdokkaana

n o ill a l is t o ill a o n e r ä ä n k ir v e s m ie h e n n im i. S itte n s e u r a a m a a l a r e it a , t u k k it y ö n t e k ijö it ä , o m p e lijo it a , p u u s e p p iä , t y ö m ie h e n v a i m o ja j a s in n e v ä l ii n s y ö ­ t ik s i jo k u s o s ia lis t is - k o m m u n is t in e n p ie n v i l je l ijä ja n ä m ä k in n ii n a s e t e t t u n a , e t t ä t u s k in y h t ä ä n n iis t ä t u le e v a l it u k s i. S iis y lip ä ä n s ä v a r s in s e k a la is t a s e u ­ r a k u n t a a . L u u le t k o , e t t ä n ä m ä t h e n k ilö t o v a t p ä t e ­ v i ä h o it a m a a n m e id ä n y h t e is iä a s io it a m m e , s iis s i ­ n u n k i n a s io it a s i? 37

Juuri vuoden 1924 vaaleissa ei-sosialistit saa­

vuttivat selvän johtoaseman kokemäkeläisten äänestäjien keskuudessa. Ei-sosialistien ääni­

osuus nousi 58,4 prosenttiin, ja kun seuraavana vuonna käytiin ensimmäistä kertaa koko val­

tuustoa koskevat vaalit, ei-sosialistit säilyttivät turvallisen enemmistönsä (57,9 %).38 Viimei­

sissä 1920-luvun vaaleissa kolme vuotta myö­

hemmin asetelmat pysyivät ennallaan. Ei-sosia­

listien valta oli vahvinta Tulkkilassa, jossa he saivat 1928 lähes 70 prosenttia äänistä. Myös Peipohjassa kannatus oli vahvaa, ja Kuurolassa- kin ei-sosialisteilla oli enemmistö. Sosialistit saivat enemmistön äänistä ainoastaan Pirkki- näisissä ja Rakkulaisissa.39

Puolueiden kannatus mitattiin itsenäisyyden alkuaikoina ainoastaan eduskuntavaaleissa. So­

siaalidemokraateille oli syntynyt paikallinen edustus työväenyhdistysten kautta jo vuosisa­

dan alussa, mutta muut suurimmat puolueet joutuivat poliittisten muutosten seurauksena

‘Joki j a sen väki II

Taulukko u. Eduskuntavaalien äänet Kokemäellä 19 19 -19 3 9 . Maalaisliitto (ML) oli 1919 vaaliliitossa Kristillisen Työväenliiton kanssa ja Kokoomus IKL:n kanssa vuonna ^1933.

Vaalit SDP SSTP/STP ML Kok. Edistys Pienvilj. IKL Muut Äänestyspros.

1919 1022 0 270 844 135 0 0 2 _70,4

1922 ₄₃₅ 502 400 ₅₇₆ 81 0 0 0 62,6

1924 ₅₂₇ 365 478 520 81 0 0 0 62

1927 ₅₅₄ 203 501 502 ₇₇ 0 0 0 _51.4

1929 ₅₅₁ 277 664 ₃M 80 40 0 0 _51.9

1930 795 0 _{759 557 99 7}i 0 6 62,1

1933 875 0 406 517 105 125 0 _{19 53.6}

1936 1090 0 6ll 317 94 125 248 0 _63.3

1939 1091 0 _{755 423 74} 36 216 0 ₅₄

Lähde: SVT vaalitilastot 1919-1939.

rakentamaan koneistonsa uudelleen. Suomalai­

sen puolueen kannattajien ja kuningasmielisten nuorsuomalaisten joulukuussa 1918 perustama Kansallinen Kokoomus sai paikallisyhdistyk- sensä Kokemäen Kansallisseuran perustamisen myötä 24.1.1919. Kolmas voimatekijä, nouseva Maalaisliitto, sai odottaa paikallisosastoaan 1920-luvun lopulle saakka. Maalaisliiton Koke­

mäen paikallisosasto järjestäytyi Lallin toimi­

tuksessa 30. maaliskuuta 1927 johtaja A. J. Lau­

rilan aloitteesta.40

Valtiolliset vaalit kiinnostivat kokemäkeläisiä selvästi kunnallisvaaleja enemmän. Silti edus­

kuntavaalien paikallinen äänestysprosentti jäi 1920- ja 1930-luvulla tavallisesti 50-60 prosen­

tin vaiheille. Kokemäellä suurinta kannatusta nautti Sosialidemokraattinen puolue. SDP:n kanssa äänestäjien sielusta kamppailivat ajoit­

tain tasapäisesti niin Maalaisliitto kuin Kokoo­

muskin. Kokoomuksen onnistui saada eniten ääniä vuoden 1922 vaaleissa, joissa Suomen So­

sialistinen Työväenpuolue (SSTP) söi merkittä­

västi SDP:n kannatusta. Maalaisliitto keräsi eni­

ten ääniä vuoden 1929 vaaleissa, jolloin Maa­

laisliiton oman menestyksen ohella Sosialisti­

nen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestö (STP) verotti SDP:n ääniä.41

Merkillepantavaa eduskuntavaalien tulok­

sissa on äärivasemmiston huomattava kanna­

tus 1920-luvun alkupuolella. Kommunistinen Suomen Sosialistinen Työväenpuolue onnistui

saamaan vuoden 1922 vaaleissa jopa enemmän kokemäkeläisten ääniä kuin SDP. Kokemäellä SSTPm ääniosuus oli 25,2 prosenttia, kun se ko­

ko vaalipiirissä oli vain 12,0 prosenttia. Koke­

mäkeä korkeammat kannatusluvut puolueella oli ainoastaan Vampulassa (34,3 %), Laviassa (30,4 %) ja Keikyässä (27,4 %).42

Viranomaisten vuonna 1923 lakkauttaman SSTPm jatkajaksi seuraavana vuonna perustet­

tu Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaali- järjestö ylsi vuoden 1927 vaaleissa Kokemäellä 11,1 prosentin ja kaksi vuotta myöhemmin vie­

lä 14,3 prosentin kannatukseen.43 Kesällä 1930 myös Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaa- lijärjestön toiminta kiellettiin kommunistisena.

Jatkossa äärivasemmiston äänien pääosa kana­

voitui vaihtoehtojen puuttuessa jälleen SDPdle, mikä teki siitä 1930-luvun lopussa kiistatta suo­

situimman puolueen Kokemäellä.

Oikeiston äärimmäisyysaineksia edustanut Isänmaallinen Kansanliike (IKL) ei menesty­

nyt erityisen hyvin Kokemäellä. Suurimmillaan kannatus oli vuoden 1936 eduskuntavaaleissa, jolloin puolue keräsi 10,0 prosenttia kokemä­

keläisten äänistä. Se oli kuitenkin hieman vä­

hemmän kuin koko vaalipiirissä keskimäärin (11,1 %) ja selvästi vähemmän kuin naapuri­

kunnissa Harjavallassa (19,1 %) ja Huittisissa (16,9 %).44

Eduskuntaan kokemäkeläisistä ehdokkaista pääsi sisällissodan jälkeen ensimmäisenä maa-

1 6 4

%okemäki itsenäisesssä Suomessa

Pellavien hukutusta Sääksjärven takana 1930-luvulla. Sisällis­

sodan jälkeen itse­

näistyneen pientalon- poikaisväestön äänis­

tä käytiin ankaraa kilpailua. KKK.

laisliittoa edustanut Eemeli Aakula (1879-1955).

Kansakoulun ja maanviljelyskoulun käynyt Aakula istui eduskunnassa vuodet 1930-1935.

Hän oli kolmesti myös presidentin valitsijamie- henä.45 Toisen edustajansa Kokemäki sai hie­

man yllättäen vuonna 1942. Pyhänkorvan kar­

tanon omistaja Kaarlo Cederberg (1897-1965) oli saanut IKL:n ehdokkaana vuoden 1939 edus­

kuntavaaleissa 629 ääntä, joista 216 Kokemäeltä.

Se riitti tekemään hänestä eduskuntaan nous­

seen Lapuan kirkkoherran Kaarlo Kareksen va­

ramiehen. Kun Kares keväällä 1942 kuoli, Ce­

derberg nousi jäljellä olevaksi kaudeksi edus­

kuntaan.46

Valtakunnan politiikan ohella kokemäke­

läiset olivat synnyttämässä maakunnan kehit­

tämiseen tähdännyttä Satakunnan Maakunta­

liittoa. Hankkeen varsinaiset nokkamiehet tu­

livat muualta, mutta perustamiskokous pidet­

tiin Kokemäellä Satakunta-päivän juhlallisuuk­

sien yhteydessä 18.6.1941. Kokemäkeläisistä oli­

vat kokouksessa näkyvästi esillä Iivari Kajanto,

Eemeli Aakula ja maakuntaliiton hallitukseen valittu Lauri Murtomaa.47

rValtuusto 1930-luvulta talvisotaan

Sisäpoliittinen jännitys kohosi Suomessa 1920- luvun lopussa taloudellisen laman ja lakkojen myötä. Marraskuussa 1929 Lapualla alkanut liikehdintä johti maaliskuussa 1930 Suomen Lukko -järjestön perustamiseen. Lapuanliik- keenä paremmin tunnettu järjestö pyrki kom­

munistien toiminnan kieltämiseen ja vauhditti vaatimuksiaan Helsinkiin heinäkuussa 1930 tehdyllä talonpoikaismarssilla. Kokemäellekin perustettiin Suomen Lukon paikallisyhdistys elokuussa 1930.48

Lapuanliike pyrki kunnanvaltuustojen puh­

distamiseen, ja monen satakuntalaisenkin val­

tuuston kommunistiset edustajat joutuivat pai­

nostuksen edessä eroamaan. Toisinaan myös sosiaalidemokraatteja vaadittiin eroamaan.

Jo k i ja sen väki 11

Talonpoikaismarssiin 7.7.1930 osallistuneet kokemäkeläiset yh- teiskuvassa marssin päätyttyä. Kuvassa vasemmalta: Urho Palmu, Lauri Lohi, Kaarlo Laipio, Abner Mirham Suvanto, Antti Paturi, Lauri Talonen, Ransu Horelli, Veini Kokki, Pauli Horelli, Erik Berg, Juho Potila, Toivo Liinaharja, Juho Tammi, Teuvo Oksa, Alfred Nirha, Lauri Käyrä, Fr.

Nordling, Paavo Aalto-Setälä, Eemeli Oittinen ja Kalle Liinaharja. Johtaja A.J. Laurila oli myös Helsingissä, mutta ei osallistunut marssiin.

Hän meni kuitenkin muiden mukana valokuvaan, josta jäi sairastumisen vuoksi puuttumaan Fr.

Nordling. Myö­

hemmin Nordling leikkautti valokuvaa­

jalla Laurilan pään pois kuvastaja ase­

tutti omansa tilalle (takarivissä kolmas oikealta).

Huittisissa valtuuston jätti kaksi kommunistia ja yksi sosiaalidemokraatti.49 Kokemäellä kom­

munististen jäsenten erottaminen tuotiin esille kunnanvaltuuston kokouksessa 12.8.1930.

Esityslistan ulkopuolella esitettiin kokouksessa ky­

symys, löytyykö Kokemäen kunnanvaltuustossa kommunistiedustajia ja jos löytyy, mihin toimenpi­

teisiin heidän suhteensa olisi ryhdyttävä. Porvaril­

listen valtuutettujen taholta tehtiin vaatimus, että jos kommunisteja löytyy on heidän nyt heti luovut­

tava valtuuksistaan ja kokouksesta poistuttava.

Edelleen jatkuneessa keskustelussa ei kuitenkaan ainoakaan valtuutetuista tunnustanut olevansa kommunisti, eikä poistunut kokouksesta.50

Taulukko 12. Kokemäen kunnallisvaalit 1930-1936.

Äänestys- Vaalit

1930

1933 1936

Kunnanvaltuuston kokoonpanon huomioiden esitys ei ollut yllättävä. Ainakin neljästä kun­

nanvaltuutetusta tuli vajaata kahta viikkoa myöhemmin Suomen Lukon paikallisyhdistyk­

sen toimihenkilöitä. Kaksi muuta silloista val­

tuuston jäsentä äänesti vielä vuonna 1941 sisäl­

lissodan punaisten uhrien muistomerkille tar­

koitettua avustusta vastaan.51 Heille kommu­

nismi edusti vuoden 1918 punaista perintöä ja oli siksi kitkettävä pois. Silti radikalismi ei saanut Kokemäellä laajempaa jalansijaa, eikä kunnanvaltuustossa myöhemmin enää palattu mahdollisiin kommunistiedustajiin ja heidän

Ääniosuus (%) Valtuutettuja

Hyväksyttyjä ääniä prosentti ei-sosialistit sosialistit ei-sosialistit sosialistit

1376 _31.6 63,6 _36,4 12 ₇

1631 _{37,7 67,5 32,5} 13 6

1965 44,7 62,7 _37,3 12 ₇

16 6

Lähde: Kivenmaa 1981, 47.

'Kokemäki itsenäisesssä Suomessa

erottamisiinsa. Retoriikka ja kova kielenkäyttö kuuluivat kuitenkin puolin jos toisin vaalipro­

pagandaan lapualaisvuosien jälkeenkin. Verra­

ten maltillinen Lalli kuvasi vasemmiston ehdo­

kaslistaa vuoden 1933 kunnallisvaalien edellä:

- - Mutta nyt näyttävät sosialistit ryhtyvän entistä julkeampaan ja repivämpään toimintaan. Sen voi päätellä siitäkin, että useat heidän vanhat valtuu­

tettunsa on nyt syrjäytetty ja sijalle tarjotaan tus­

kin vielä miesten kirjoihin päässeitä nuorukaisia tai muuten kunnallisessa elämässä kokonaan tun­

temattomia ja kokemattomia henkilöitä, joiden ai­

noa »ansio» lienee että he edustavat sitä oikeata ja väärentämätöntä punaista veren väriä joka ottaa ohjeensa Marksin kansainvälisistä opeista ja kurjis- tamisteorioista. Mitä silloin, jos tällaiset voimat pääsevät valtuustossamme valtaan, käy kunnallis­

ten asiain hoidon, kunnan talouden y.m. ymmärre­

tään ilman muuta jo niistäkin kokemuksista mitä v. 1918 saatiin.52

Kokemäen kunnanvaltuustoon valittiin 1930-lu- vulla valtuutetut yhä kahdelta listalta, ei-sosia- listien ja sosialistien. Kamppailua käytiin lä­

hinnä siitä, onnistuisiko ei-sosialistien saavut­

taa kahden kolmasosan määräenemmistöä val­

tuustossa, mikä olisi tarjonnut mahdollisuuden esimerkiksi uusien määräraha-anomusten läpi­

viemiseen. Vuoden 1933 vaaleissa ei-sosialistit saavuttivatkin määräenemmistön, mutta me­

nettivät sen jo seuraavissa vaaleissa kolme vuot­

ta myöhemmin.

Syksyllä 1939 kunnallisvaalien valmistelut olivat jo varsin pitkällä, mutta talvisodan syt­

tymisen takia vaaleja ei voitu pitää. Vuonna 1936 valitusta valtuustosta tulikin niin sanottu

»pitkä parlamentti», joka istui vuoden 1946 al­

kuun saakka. Tarkoituksena tosin oli, että van­

ha valtuusto olisi aluksi istunut vain vuoden 1942 loppuun saakka - siis ylimääräisen toimi­

kauden - mutta jatkosodan syttyminen 1941 es­

ti uusien vaalien pitämisen.53

Kokemäen kunnanvaltuustossa vallitsi 1930- luvulla täydellinen miesvalta. Emma Isotalosta oli vuonna 1922 tullut kolmas valtuustoon va­

littu nainen, mutta seuraavaa saatiin odottaa aina vuoteen 1946.54 Syy ei ollut pelkästään miehissä ja yhteiskunnan vanhoillisuudessa, vaan naiset jäivät itsekin passiivisiksi. Edus­

kuntavaaleissa kokemäkeläisten naisten äänes- tysaktiivisuus oli jatkuvasti vähintään kymme­

nen prosenttia miehiä alhaisempi. Ääripäänä olivat vuoden 1939 vaalit, joissa miesten äänes­

tysprosentti oli 72,3 ja naisten vain 54,9.55 Sa­

man ilmiön voidaan olettaa toistuneen myös kunnallisvaaleissa.

%unnan hallinnon uudistaminen

Kunnallisten luottamustehtävien hoito tuli so­

tien välisenä aikana ammattimaisemmaksi.

Tehtävien lisääntyessä kunnallislautakunnan esimiehen toimi muuttui käytännössä kokopäi­

vätoimiseksi työksi. Sama koski myös köyhäin­

hoitohallituksen esimiehen tointa, vaikka toi­

mesta maksettu palkkio oli vain puolet kun­

nallislautakunnan esimiehen palkkiosta.56 Esi­

merkiksi vuonna 1925 kunnallislautakunnan esimiehen palkkio oli 15000 markkaa - tai 10000 markkaa jos hän ei hoitanut samalla ra­

hastonhoitajan tehtäviä - ja köyhäinhoitohalli­

tuksen esimiehen palkkio 4500 markkaa.57 Kunnallislautakunta valmisteli aiempaan ta­

paan valtuustoon tulevat asiat, mutta järjestelmä toimi huonosti. Siksi valtuusto asetti erityisen valmisteluvaliokunnan tutkimaan ja mahdolli­

suuksien mukaan myös ennalta päättämään kunnallislautakunnasta tulleiden esitysten koh­

talon. Tämä järjestely oli käytössä vuoteen 1926 saakka, jolloin päätettiin esimiesten työtaakan helpottamiseksi palkata kunnankirjuri. Toimi

Vuonna 1936 valittiin kunnanvaltuusto, josta olosuhteiden pakosta tuli ns. pitkä parlamentti. Sodan takia se istui aina vuoteen 1946 saakka.

Kuva on vuodelta 1943 ja siinä ovat kansanedustajinakin toimineet Erkki Ryö- mä (takana neljäs vasemmalta), Lauri Murtomaa (takana kuudes vasemmalta) ja Eemeli Aakula

(istumassa oikealla).

K u v a : T iila T u o m o la . K S A .

'Joki ja sen väki 11

oli aluksi yhdistetty metsänvartijan virkaan, jonka haltijasta Viljo Oskari Vilkmanista (Vil- kamo) tuli vuonna 1927 ensimmäinen kunnan­

kirjuri. Samalla kunnallislautakunnan esimie­

hen palkkio puolitettiin ja osa hänen työteh­

tävistään siirrettiin kirjurille.58 Vuonna 1933 tehtyjen muutosten jälkeen kunnallislautakun­

nan esimiehen palkkio putosi 7000 markkaan, kun taas kunnankirjurin vuosipalkka oli 15 000 markkaa.59

Kunnallislautakunnan esimiehen paikan täyt­

täminen tuotti kuitenkin jatkuvasti ongelmia.

Keväällä 1919 vain muutaman kuukauden toi­

messa ollut Eemeli Aakula sai eron muiden töi­

densä perusteella.60 Hänen seuraajakseen valit­

tu Teuvo Oksa viihtyi tehtävässä vuoteen 1934 saakka.61 Kunnallislautakunnan esimiehen työ­

taakan raskaus tuli selvästi ilmi, kun Oksan seuraajaksi valittu Matti Ojanperä kieltäytyi syyskuussa 1936 jatkamasta toimessaan:

N y k y i s e n k u n n a l l i s l a u t a k u n n a n e s im i e h e n M . E . O ja n p e r ä n k i e l t ä y d y t t y ä ja t k a m a s t a t o in t a a n t ä ­ m ä n v u o d e n j ä l k e e n , r y h d y t t i i n k e s k u s t e le m a a n t o im e n u u d e lle e n t ä y t t ä m is e s t ä , m u t t a k u n k e s k u s ­ te lu s s a t e h t iin k a n n a t e t t u e h d o t u s k u n n a l lis la u t a ­ k u n n a n e s i m i e h e n t o im e e n l i i t t y v ä s t ä t a k s o it u s - s ih t e e r in v i r a s t a , a s e t e t t iin k o m it e a h a r k it s e m a a n t ä t ä a s ia a s e k ä , jo s k a t s o t a a n s o p iv a k s i s u u n n it t e le ­ m a a n k u n n a l l i s h a l l i n n o n o h je s ä ä n n ö n m u u t o s t a t ä s s ä s u h te e s s a .

K o m it e a a n v a l it t i i n R . H o r e lli, A . M u s t a la , A . J.

L a u r i l a j a M . E . O ja n p e r ä . T ä m ä n li s ä k s i o n k o m i ­ te a n n e u v o t e lt a v a t o im e n t ä y t t ä m is e s t ä s o v e lia id e n h e n k ilö id e n m .m . m a a n v . E . A a k u la n k a n s s a .62

Komitean ehdotuksesta kunnallislautakunnan esimiehen työtaakkaa helpotettiin yhdistämällä toimi huoltolautakunnan puheenjohtajan toi­

meen, mutta valitsemalla huoltolautakunnalle sihteeri, joka samalla toimi lastenvalvojana.

Uudeksi kunnallislautakunnan esimieheksi va­

littiin Eemeli Aakula.63 Valtuuston puheenjoh­

tajan paikalta tapahtui yksi kieltäytyminen, kun Kaarlo Hallamaa kieltäytyi ehdottomasti jatkamasta tehtävässään 1932. Hänen kohdal­

laan kyse oli jo yhdentoista vuoden urakan päättämisestä. Hallamaa kuitenkin palasi ly­

hyeksi ajaksi valtuuston johtoon vuonna 1934.

%unnan talous

Sisällissodan ja maailmansotaa seuranneen ta­

loudellisen taantuman seurauksena Kokemäki oli pahoin velkaantunut. Heti vuoden 1919 lo­

pussa kunta päätti hyvien markkinahintojen vuoksi myydä puuta. Kunnallislautakunta an­

toi metsänvartijan tehtäväksi leimata Färkin metsästä mieluimmin vain 9 tuuman tukit, mutta tarvittaessa aina 7 tuumaan saakka.64 Ra­

hantarpeestaan huolimatta kunta ei edelleen­

kään epäröinyt ryhtyä maakauppoihin, milloin osto vain katsottiin edulliseksi. Joulukuussa 1919 valtuusto hyväksyi Rakkulaisissa sijaitsevan 313 hehtaarin suuruisen Hakamaan tilan oston Ju­

ho ja Sandra Potilalta. Jo kesäkuussa 1919 kunta oli ostanut Kauvatsan Kotkan kylästä niin sa­

notusta Karhulan palstasta pelto- ja metsämaa­

ta.65 Kunnan aktiivinen maanostopolitiikka jatkui 1920-luvulla.

Vuonna 1921 Kokemäellä oli velkaa noin mil­

joona markkaa. Se oli lähes kaksi kertaa enem­

män kuin kunnan vuosittaiset verotulot, jotka saman vuoden talousarviossa arvioitiin yli 572000 markaksi.66 Tavallisesti kunnan varat loppuivat kassasta, ennen kuin uusia veroja päästiin keräämään. Tällöin kunta yleensä lai­

nasi rahaa Kokemäen Säästöpankista. Joulu­

kuussa 1923 valtuusto valitti kokouksessaan kunnallisverotuksen raskautta. Äyrin hinta oli kohonnut jo yli 11 markan, eikä sen alentumi­

sesta lähivuosina annettu paljon toiveita. Ah­

dingossaan kunta päätti hakea valtiolta lainaa rakenteilla olevien Rajaojan ja Raition koulujen rakennuskustannuksiin.67

Synkistä ennusteista huolimatta talous para­

ni jo vuoden 1924 aikana merkittävästi, joten vuoden lopussa kunnan velka oli supistunut reiluun 590 000 markkaan. Veroäyrikin oli pu­

donnut 8,5 markkaan. Valtuustoa huolestutti kuitenkin se, että monet kokemäkeläiset jätti­

vät verojaan maksamatta. 1920-luvun alussa jäi vuosittain jo yli 90 000 markkaa saamatta, jo­

ten veronkannon tehostamiseksi kuntaan pe­

rustettiin ulosottomiehen toimi.68 Vuonna 1927 perimättä jääneitä veroja oli jo reilut 400000 markkaa.69

168

'Kokemäki itsenäisesssä Suomessa

Kunta joutui uudelleen vaikeuksiin yleisen talouslaman aikana 1920-luvun lopussa. Ensim­

mäisenä oireena tulevasta olivat työttömien Kokemäen työväentalolla 6.1. ja 11.1.1929 pitä­

mät kokoukset, joissa 41 työtöntä vaati kunnal­

ta toimenpiteitä työttömyyden torjumiseksi.

Kunta päättikin järjestää ojankaivuuta Ranta- Nuikin taloon kuuluvalla Monansuolla, mutta muuten valtuusto luotti vielä yksityisten tar­

joamiin työmahdollisuuksiin.70

Kriisistä tuli akuutti vuoden 1929 lopussa.

Joulukuussa 1929 kunnanvaltuusto valitsi työt­

tömyyslautakunnan ja myönsi 50 000 mark­

kaa hätäaputöihin. Hätäaputöinä järjestettiin ojankaivuuta ja teiden kunnostusta.7' Kuu­

kautta myöhemmin rahat oli jo kulutettu, joten valtuusto joutui myöntämään uuden 50000 markan määrärahan.72 Työttömyys kohosikin talvella 1930 ennen näkemättömiin mittasuh­

teisiin. Kokemäellä ilmoittautui työttömäksi 204 henkeä. Heistä 172 pääsi kunnan hätäapu­

töihin.73

Yleisen talouslaman vuosina työttömyys py­

sytteli korkeana, mutta hellitti kiireisimpien maataloustöiden aikana. Joulukuussa 1930 työt­

tömiä tilastoitiin 267 ja seuraavan vuoden loka­

kuussa 191.74 Tiukassa tilanteessa kunnan oli ki­

ristettävä vyötä. Valtuusto päätti marraskuussa 1931 kunnan työntekijöiden ja luottamusmies­

ten palkkojen ja palkkioiden alentamisesta, esi­

merkiksi kansakoulunopettajien kunnalta saa­

maa rahapalkkaa supistettiin 25 prosentilla ja kouluhammaslääkärin toimi lakkautettiin tois­

taiseksi.75

Vielä vuonna 1932 kunta joutui teettämään mittavia hätäaputöitä. Kyseisen vuoden aikana ryhdyttiin rakentamaan Kakkulaisten-Kullaan maantietä sekä kunnostamaan Kokemäenjoen pohjoisrannan maantietä. Nämä toimet nielivät lähes 250000 markkaa kunnan varoja.76 Seu- raavana vuonna tilanne parani jo oleellisesti.

Suurten tietöiden ja valtion teettämien Koke­

mäenjoen perkaustöiden vuoksi kunnan ei enää tarvinnut järjestää varsinaisia hätäaputöitä.77

Kunnan talous parani vuodesta 1934 lähtien.

Vuoden 1933 lopussa kunnalla oli velkaa noin

1,8 miljoonaa markkaa, mutta kolme vuotta myöhemmin velka oli supistunut 800 000 mark­

kaan. Velkaa oli maksettu pois etupäässä kiin­

teistöjä myymällä.78 Velan määrä ei silti ker­

ro kaikkea kunnan taloudellisesta tilanteesta.

Vuonna 1937 kunta joutui ottamaan lisälainaa ostettuaan Ala-Heikkilän tilan 400000 mar­

kalla ja käytettyään vielä 200 000 markkaa sen muuttamiseen kulkutautisairaalaksi. Näin kun­

nan velat lisääntyivät noin 150000 markalla, mutta samalla kunnan puhdas omaisuus kas- voi tilintarkastajan mukaan 400000 markal­

la.79 Kun kunta jo seuraavana vuonna 1938 ly­

hensi velkojansa yli 500000 markalla, kunnan tilien tarkastaja katsoi Kokemäen talouden tul­

leen vakiinnutetuksi.80

Sotien välisenä aikana Kokemäen talouden perustana oli ensin kahdesti ja sitten kolmesti vuodessa kerätty kunnallisvero. Vuoden 1934 alusta lähtien verojen keräämisestä vastasi Ko­

kemäen Säästöpankki, joka hoiti myös kunnan maksuliikenteen.8' Valtion ohella Säästöpankki oli käytännössä kunnan ainoa luotottaja. Kun­

nallislautakunta tosin ehdotti vuonna 1928 lai­

nanottoa Kokemäen Osuuskassasta, mutta val­

tuusto päätti silläkin kertaa jäädä Säästöpankin asiakkaaksi.82 Kymmenen vuotta myöhemmin Kokemäen Osuuskassa yritti uudelleen päästä kunnan verojen kerääjäksi ja maksuliikenteen hoitajaksi, mutta yritys tyrmättiin jo kunnal­

lislautakunnassa.83

Kauvatsan Kulkkilan kansakoulun oppilai­

ta puutarhatöissä opettajansa Kustaa Koskilahden ohjaa­

mana 1920. Koskilah- tea pidetään opetus­

työnsä ohessa Sääks­

järven ympäristön mansikanviljelyn isänä. Kansakoulut merkitsivät suurta rasitusta kunnille, joten Kokemäkikin pyrki tarvittaessa yhteistyöhön naapu­

rikuntien kanssa.

Yhteistyön ansiosta Kulkkilan koulussa saattoivat opiskella myös kokemäkeläiset lapset. KSA.

‘Joki j a sen väki 11

Tulkkilan rakennus­

kanta uudistui mer­

kittävästi sotien välisenä aikana.

Kuvassa vuonna 1931 rakennettu Väinö Lahtisen uusi liiketa­

lo, josta myöhemmin tuli hotelliravintola Seurahuone. KSA.

Tulkkilasta

taajaväkinen yhdyskunta

Suomessa oli vuonna 1893 annettu asetus taaja- väkisistä yhdyskunnista eli maaseudun kaupun­

kimaisista alueista, joiden hallinto tulisi järjestää kaupunkien tapaan. Kokemäellä asiaan ei kiin­

nitetty huomiota ennen maan itsenäistymistä, ja silloinkin aloite tuli valtiolta. Lokakuussa 1918 Turun ja Porin läänin maaherra vaati Koke­

mäen kunnan lausuntoa siitä, eikö Tulkkilaa ympäristöineen sekä Kokemäen asemaa voitaisi julistaa taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.84 Asiaan palattiin vuoden 1920 lopulla, jolloin kunta aset­

ti toimikunnan asiaa tutkimaan.85 Toimikun­

nan puheenjohtaja, pankinjohtaja Vilho Oksa­

nen kutsui Tulkkilan talonomistajat koolle asiaa pohtimaan 19.8.1921. Kokousväki katsoi Tulkki­

lan kehittyneen edellisinä vuosina tavattoman nopeasti: siitä oli tullut myös viiden ympäristö­

kunnan liikekeskus. Tältä pohjalta kokous päät­

ti yksimielisesti anoa Tulkkilan muodostamista kauppalaksi täydellisellä itsehallinnolla.86

Kunnanvaltuusto ei kuitenkaan hyväksynyt talonomistajien anomusta. Se katsoi »seudun kauppalaksi muodostamisen ennenaikaiseksi ja tarpeettomaksi» ja päätyi puoltamaan Tulkki­

lan muodostamista taajaväkiseksi yhdyskun­

naksi yhteisessä hallinnossa kunnan kanssa.87 Asia saatiin päätökseen 18.4.1923, jolloin sisä­

asiainministeriö määräsi Kokemäen pitäjän kirkonseudun Tulkkila -nimiseksi taajaväkisek­

si yhdyskunnaksi. Muutos edellytti Kokemäeltä järjestys-, palo-, terveydenhoito- ja rakennus- sääntöjen sekä asemakaavan laatimista.88

Vielä 1900-luvun alussa Tulkkila ei tehnyt suurta vaikutusta. Asunnot olivat vaatimatto­

mia, matalia ja usein maalaamattomia. Mikäli maalia oli käytetty, se oli yleensä punamultaa.

Asuintalojen kunnostaminen, laajentaminen ja uusien talojen rakentaminen alkoi voimalli­

semmin vasta 1920-luvun kynnyksellä.89 Muu­

tenkin Tulkkila kehittyi 1920-luvulla. Liikkei­

den määrä lisääntyi ja pientä teollisuutta syntyi 1920-luvun alussa. Myös ensimmäistä viemäriä alettiin rakentaa yksityisin varoin. Hankkeessa olivat mukana ainakin Kokemäen Osuuskaup­

pa, Fiina Haapio, Oy Teija, Länsi-Suomen Osa­

kepankki ja sanomalehti Lalli. Myös kunta saa­

tiin osallistumaan viemärin kustannuksiin.90 Vuonna 1922 valmistuneen viemärin tarkoituk­

sena oli johtaa vesi pois mm. osuuskaupan puu­

tarhasta. Tulokset jäivät laihoiksi: »Mutta kuten olemme nähneet ei siitä tullut toivottua tulosta, vaan mätänee ja hajuaa mainittu paikkakunta samaten kuin ennenkin.»91

Merkittävä ongelma Tulkkilassa oli pitkään jatkunut ulkovalaistuksen puute.92 Parannuk­

sen saamiseen vaadittiin maaherran asioihin puuttuminen. Tämä velvoitti kunnan laitta­

maan ulkovalaistuksen Tulkkilaan 1.8.1936 mennessä.93 Kyseiseen päivään mennessä ei va­

laistusta saatu, mutta syksyllä 1939 ryhdyttiin asentamaan 25 lamppua. Valaistus asennettiin pääkadun varrelle Kokemäenkartanon aukean laidasta Päivölän talolle asti sekä asemalle johta­

valle tielle osuuskaupan nurkalta lähtien. Lamp­

puja asetettiin myös Kokemäenjoen sillalle.94 Laki taajaväkisistä yhdyskunnista uusittiin vuonna 1931, mutta uusia yhdyskuntia ei enää yhtä lukuun ottamatta perustettu.95 Käytännös­

sä vanhatkin yhdyskunnat lakkautettiin vähi­

tellen. Eräät kokemäkeläiset ehdottivat Tulkki­

lan taajaväkisen yhdyskunnan lakkauttamista jo vuonna 1938. Kokemäen kunnanvaltuusto vas­

tusti lakkauttamista, ja asia jäi sillä kertaa. So­

tien jälkeen valtio vihdoin totesi, ettei taajaväki­

nen yhdyskunta ollut hallintomuotona elinkel­

poinen.96 Valtioneuvoston päätöksellä 16.9.1954 Tulkkilan taajaväkinen yhdyskunta määrättiin lakkautettavaksi 1.1.1956 lukien.97 Samoin kävi muillekin taajaväkisille yhdyskunnille.

170

PALVELUJA KUNTALAISILLE

Oppivelvollisuutta toteuttamaan

uomen itsenäistymisen jälkeen koke- mäkeläisten oli taas tehtävä suuria uh-

£ ^ rauksia koululaitoksen hyväksi. Monet kansakoulut olivat kärsineet pahoin venäläisten sotilasmajoituksesta, ja kunnan vä­

häisiä varoja oli käytettävä rakennusten korjaa­

miseen. Pahimmassa kunnossa oli Tulkkilan kansakoulu, mutta myös Peipohjan koulua jou­

duttiin kunnostamaan.1 Rahaa liikeni vain vält­

tämättömään. Kokemäen opettajayhdistyksen pyyntö sähkövalaistuksen tai muun valaistuk­

sen hankkimisesta kansakoulujen luokka- ja opettajanhuoneisiin sai valtuuston joulukuussa 1919 myöntämään ainoastaan 500 markan mää­

rärahan kaikkia kouluja varten.2

Uusia haasteita asetti vuoden 1921 oppivel­

vollisuuslaki, joka määräsi pakolliseksi vähin­

tään kuusivuotisen kansakoulun suorittamisen sekä kaksivuotisen jatko-opetuksen. Lain to­

teuttamiselle annettiin kuitenkin pitkä siirty­

mäaika, ja Kokemäelläkin oppivelvollisuuden toimeenpanosuunnitelma oli vielä vuoden 1922 päättyessä keskeneräinen. Kunnalliskertomuk­

sessa suhtauduttiin silti toiveikkaasti lain aset­

tamien vaatimusten toteuttamiseen.3

Oppivelvollisuuden toteuttaminen merkitsi Kokemäelle seurakunnan kiertokoulujen kor­

vaamista alakouluilla. Oppilasmäärät kansa­

koulussa kasvoivat, koska monet lapset olivat aiemmin käyneet vain kiertokoulua. Vuonna 1921 kansakouluissa oli 549 ja kuusi vuotta myö­

hemmin 839 oppilasta. Vuonna 1937 oppilaita oli jo 995.4 Lisäksi tulivat vielä jatkoluokkien oppilaat, joita 1920-luvulla oli runsaasti. Vuon­

na 1929 jatkoluokilla oli 154 oppilasta.5

Uusia alakouluja varten täytyi palkata opet­

tajia ja hankkia näille asunto. Ensimmäisenä perustettiin syksyllä 1922 väliaikaisesti Tulkki­

lan, Kankaantaustan, Risten ja Järilän alakou­

lut.6 Kiertokoulut eivät heti hävinneet, mutta

vaativat uusia järjestelyjä. Syksyllä 1922 kierto- koulujen toiminta järjestettiin niin, että ne ei­

vät toimineet uusien alakoulujen läheisyydessä.

Seurakunta myös ilmoitti kiertokoulujen opet­

tajille, ettei heitä kaikkia mahdollisesti seuraa- vana vuonna enää tarvittaisi.7 Useimmat ala­

koulut aloittivat vuonna 1925, loput seuraavina vuosina.8 Alakoulut käynnistyivät usein ala- arvoisissa tiloissa - osittain vuokralla, osittain ennestään ahtaissa koulutiloissa, jolloin myös yläluokkien opetus häiriintyi.9

Kuntalaiset olivat niin kiinnostuneita kou­

luista, että heidän intonsa ylitti hetkittäin kunnan maksukyvyn. Rajaojan koulupiiriläiset kääntyivät joulukuussa 1920 kunnanvaltuus­

ton puoleen kansakoulun saamiseksi piiriin.

Valtuusto torjui ehdotuksen vedoten suunnit­

teilla olevan kunnalliskodin aiheuttamiin kus- Rajaojan kansakoulu.„ . . , , , tannuksiin. Muodollisena syynä oli myös se, Kuva: Yrjö Aarne, että vanhemmat eivät olleet anomuksessaan Lallin arkisto.

'Joki ja sen väki II

Kyttälän koulu juuri valmistuneena syk­

syllä 1929. Koulu aloitti toimintansa supistettuna kouluna muuttuen täydelli­

seksi kansakouluksi 1940. Vuonna 1953 koulu remontoitiin ja siihen rakennettiin uusi 1230 m3:n suu­

ruinen lisärakennus.

K K K .

antaneet sitoumusta lapsiensa lähettämiseen kouluun, vaikka anomus sisälsi 33 kokemäke­

läisen ja kahden köyliöläisen kouluun haluavan lapsen nimet.10 Kunnanisille aiheuttivat huolta jo pienemmätkin kouluihin liittyvät menot:

Polttopuiden kulutus on muutamilla kouluilla var­

sin suuri esim. Kuurolan koululla, jossa ainoastaan kaksi opettajaa polttaa puita 40 syltää vuodessa tun­

tuu jo vähän paljolta, mutta rajotusta ei siihen saa.11 Rajaojalaiset uusivat vetoomuksensa keväällä 1922, ja mahdollisesti uuden oppivelvollisuus­

lain pehmittämänä Kokemäen valtuusto hy­

väksyi pyynnön.12 Rajaojan koulun perustami­

nen viipyi syksyyn 1924 saakka, jolloin se aloit­

ti toimintansa aluksi supistettuna. Yläkoulun- opettajana aloitti Ulvilasta Pöytyän kautta Ko­

kemäelle kotiutunut Aarne Saarilehto, josta tuli koulun pitkäaikainen opettaja.13 Koulun tontti ja opettajalle tarvittava viljelysmaa ostettiin maanviljelijä Frans Köönikältä ja hänen vaimol­

taan Eevalta 15.3.1922.14

Rajaojaa vielä pitempään kesti Pitkäjärven koulun perustaminen Kokemäen luoteiskul­

malle. Asiaa ehdotettiin kunnanvaltuustolle en­

simmäisen kerran 10.2.1922, jolloin Kokemäen, Harjavallan ja Rullaan yhteinen kouluvalio­

kunta ehdotti kolmen kunnan yhteistä koulua perustettavaksi Lintulan ja Nordlingin talojen luo. Asia kuitenkin raukesi.15 Vasta syyskuussa 1923 Kokemäen ja Harjavallan edustajat pääsivät

yksimielisyyteen koulun perustamisesta. Pe­

rustamiskustannukset päätettiin jakaa kuntien kesken tasan, ja tontiksi koulua varten ostettiin Frans Virralta Niittymäki -niminen lohkotila.16 Lisämaata ostettiin vielä Amanda Rantaselta.

Koulu aloitti toimintansa 20.8.1928. Pitkäjär­

ven koulu siirtyi 1.1.1929 alkaen Harjavallan kunnan hallintaan, koska koulun päärakennus sijaitsi Harjavallan puolella.17

Jos Harjavallan kanssa ei heti tahtonut löytyä yhteistä säveltä, paljon suurempia yhteistyöon­

gelmia oli Kauvatsan kanssa. Sääksjärven alueel­

la oli harjoitettu kouluyhteistyötä jo 1910-luvul- ta lähtien. Sen seurauksena Kauvatsan Kulkki- lan koulussa opiskeli vuonna 1923 toistakym­

mentä Kokemäen Plättilänmaassa asuvaa lasta ja vastaavasti Kokemäen Sääksjärven koulussa oli samana vuonna 25 kauvatsalaista lasta. To­

raa aiheutti 1930-luvun puolivälissä erityisesti Kulkkilan koulun ahtaus, kokemäkeläiset kun eivät halunneet osallistua suunnitellun laa­

jennuksen kustannuksiin. Sääksjärven koulun muuttaminen supistetuksi 1930 aiheutti puoles­

taan närää kauvatsalaisissa, jotka toivoivat myös koulun siirtämistä lähemmäksi rajaansa. Kau- vatsalaiset uhkasivat katkaista koulujen yhteis­

työn, mutta 1930-luvun loppuun mennessä riita haudattiin, varsinkin kun Kulkkilan koulun laajentaminen osoittautui tarpeettomaksi.18

Viimeisenä uutena kouluna ennen sotaa pe­

rustettiin Kyttälän koulu. Kunnanvaltuusto oli jo vuoden 1924 alussa käsitellyt muutamien kyläläisten anomusta Kyttälän erottamiseksi omaksi koulupiirikseen.19 Kyttälän ero vahvis- tettiinkin, mutta vasta vuonna 1927. Tontti kou­

lua varten ostettiin maanviljelijä Veini Matti­

lalta, ja rakennustyöt alkoivat syksyllä 1928.

Koulutyö käynnistyi vielä hieman keskeneräi­

sessä koulussa 20.8.1929, ja valmis rakennus vi­

hittiin käyttöön 17.11.1929. Ensimmäinen opet­

taja Armas Pitkänen oli uskollinen koululleen viihtyen sen opettajana vuoteen 1949 saakka.20

Tiheän kouluverkkonsa ansiosta Kokemäki pystyi tarjoamaan oppilaille verrattain lyhyet koulumatkat. Vuonna 1927 kansakoulua käy­

neistä 657 oppilaasta vain 24 lapsen koulumat­

ka oli yli viiden kilometrin pituinen. Yli sadan

172

%pkemäki itsenäisesssä Suomessa

oppilaan koulumatka oli 3-5 kilometriä, mutta muilla se oli lyhyempi.21 Ongelmia aiheuttivat kuitenkin huonot tiet tai niiden puuttuminen kokonaan sekä varsinkin Kokemäenjoen ylikul­

ku. Risteellä monet koululaiset käyttivät teiden ja siltojen puutteessa koulutienään rautatietä ja rautatiesiltoja, mutta vuonna 1925 rautatiehalli­

tus kielsi yleisesti rautateiden ja rautatiesiltojen käytön muulta kuin junaliikenteeltä.22 Kunta joutui tarttumaan ongelmaan järjestämällä lauttakuljetuksen joen ylitse.

Koulunkäyntiä helpottivat koulukeittolat, jotka 1930-luvun alussa olivat toiminnassa jo kaikilla kansakouluilla. Varakkaat maksoivat lastensa ruoasta 1,5-2 markkaa viikossa ja vähä­

varaiset puolet siitä. Vuodesta 1933 lähtien ai­

noastaan varakkaat joutuivat enää maksamaan ruokailusta. Ilmaiseen ruokaan oli tarvetta, sil­

lä vuonna 1932 noin 55 prosenttia koululaisista luokiteltiin vähävaraisiksi tai varattomiksi. Kou­

lulaisille jaettiin myös vaateavustuksia: kankai­

ta, vaatteita, pukuja ja kenkiä.23 Oppikirjat ja koulutarpeet kaikki Kokemäen kansakoululai­

set saivat ilmaiseksi syksystä 1932 lähtien.24 Koulujen arkipäivään aiheuttivat suuria muu­

toksia Suomen käymät sodat 1939-1945. Talvi­

sodan aikana viisi opettajaa oli kutsuttuna ase­

palvelukseen ja osa kouluista otettiin sotaväen majoitustiloiksi ja toisia sairaaloiksi. Koulu­

työ oli näissä kouluissa keskeytyksissä ja jat­

kui sitten keväällä 1940 muita kouluja pidem­

pään. Kunnan laita-alueilla koulunkäynti sen sijaan jatkui pääosin entisellään.25 Välirauha toi paikkakunnalle karjalaista siirtoväkeä. Karja- laislapsia ilmoittautui kesällä 1940 Kokemäen kansakouluihin noin 200.26 Jatkosodan aikana koulunkäynti sujui pääosin normaalisti. Ainoa poikkeus oli Riste, jossa ei sotilasmajoituksen vuoksi pidetty koulua syksystä 1941 helmikuu­

hun 1942.27

Kokemäen yhteiskoulu oli syksyllä 1917 muut­

tunut maanviljelyslyseoksi, jossa oppilaat luki­

vat tavallisten lukioaineiden ohella maanvilje­

lykseen liittyviä ammattiaineita ja suorittivat pakollisen vuoden kestävän harjoittelun. Ly- seoluokkien perustamisen myötä yhteiskoulus­

sa alkoivat myös ylioppilaskirjoitukset, jotka

pidettiin ensimmäisen kerran keväällä 1920.

Oppilaitoksena Suomen oloissa harvinainen maanviljelyslyseo ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia kokemäkeläisiä. Syksyllä 1922 perustet­

tiin uusi kolmivuotinen oppikoululinja, ja sa­

mana syksynä maanviljelyslyseoon ei enää il­

moittautunut yhtään uutta oppilasta. Viimeiset maanviljelyslyseon oppimäärän suorittaneet yli­

oppilaat valmistuivat vuonna 1925. Sen jälkeen koulun nimi muutettiin takaisin Kokemäen yhteiskouluksi.28

Useita vuosia vaivannut opetustilojen ahtaus siirtyi yhteiskoulun osalta historiaan vuonna 1920, kun koulutalon laajennus valmistui. Ra­

kennuskustannuksista noin kaksi kolmasosaa saatiin lahjoittajilta, joihin kuului niin liikelai­

toksia kuin yksityishenkilöitä.29

Ensimmäiset Koke­

mäellä valmistuneet ylioppilaat valmistu- misjuhlassaan Koke­

mäen maanviljelysly­

seon pihalla keväällä 1920. KKK.

Kamppailu kulkutauteja vastaan

Sisällissodan lopussa ja varsinkin kesän 1918 kuluessa alkoivat kulkutaudit levitä Suomessa ensiksi punavankien ja sitten myös muun väes­

tön keskuuteen. Vuosina 1918-1920 raivonnutta espanjantautia vastaan taisteleminen oli Koke­

mäellä vaikeaa, sillä pitäjä oli laaja eikä kun­

nanlääkäri työtaakkansa vuoksi juuri voinut osallistua sairaskäynteihin. Kulkuyhteydetkin olivat heikot, joten hevosen puutteessa kunnan­

lääkäriä jouduttiin toisinaan kuljettamaan pot­

kukelkalla. Avuntarvetta lievitti hieman se, että Harjavallassa kiertävänä sairaanhoitajana toi­

minut Kyllikki Pohjala ei noudattanut pitäjän

Jo k i ja sen väki II

Al a- He i k k i l ä n k u l k u t a u t i s a i r a a l a

Jatkuvien kulkutautiepidemioiden taltut­

tamiseksi Kokemäen kunta osti keväällä 1937 Ala-Heikkilän tilan Krootilasta kul­

kutautisairaalaksi. Oskari Viinikalta os­

tettu tila käsitti 24 hehtaaria peltoa ja 36 hehtaaria metsää, ja kunta maksoi siitä 400000 markkaa. Myöhemmin kunta myi tilaan kuuluneen Murron palstan, mutta jätti itselleen metsän ja kotipellot.

Jälkimmäisistä tuli sittemmin niin yksi­

tyisten kuin rintamamiestenkin asuin­

tontteja.

Kulkutautisairaalaa varten Ala-Heik- kilästä varattiin avara tontti, jonne tilan rakennukset ripeästi siirrettiin. Syksyllä 1937 rakennuksia ryhdyttiin järjestämään sairaalaksi. Korjaussuunnitelman laati arkkitehti Katri Jahnsson ja työn ura­

koinnista vastasi toinen kokemäkeläi­

nen, rakennusmestari Atte Eränen. Sai­

raalaan tuli kolme huonetta tulirokko- potilaille ja kaksi huonetta kurkkumätä- potilaille. Yhteensä sairassijoja oli 16, mutta enemmänkin potilaita voitiin ot­

taa. Helmikuussa 1938 avatun sairaalan

henkilökuntaan kuului ensimmäisenä toimintavuotena vain yksi henkilö, sai­

raanhoitaja Helena Monto. Sairaalan ta­

loutta hoiti kauppias K. O. Ajanko.

Ala-Heikkilä palveli pysyvänä kulku­

tautisairaalana vuoteen 1950, jolloin sii­

tä tuli kunnansairaala. Lopullisesti Ala- Heikkilän sairaalahistoria päättyi vuon­

na 1965, kun uusi kunnansairaala val­

mistui Kallaksenmäkeen.

Lähteet: Lalli 12.2.1938; kke 1938. KKA.

rajoja vaan pyrki auttamaan siellä missä apua tarvittiin.30

Espanjantaudin vaikutukset jäivät kaikesta huolimatta Kokemäellä verrattain vähäisiksi.

Uhrien määrän selvittäminen on tosin vaikeaa, koska maallikoille vaikeasti tunnistettavaa tau­

tia ei kirjattu kuolinsyyksi seurakunnan kuol­

leiden luetteloon. Jos kokemäkeläisten kuollei­

den kokonaismäärästä poistetaan sisällissodan uhrit, jää kuolleisuus vuosina 1918-1920 samalle tasolle kuin vuosien 1916-1917 kuolleisuus.

1920-luvun alkuun verrattuna kuolleisuus oli 40-50 henkeä suurempi.31 Tautiin olisi tämän perusteella kuollut korkeintaan parikymmentä henkeä vuodessa. Tämä on linjassa sen kanssa, että Huittisissa tautiin ilmoitettiin vuonna 1919 kuolleen vain kymmenen ihmistä.32 Koko maas­

sa espanjantautiin menehtyi yli 30000 ihmistä eli noin yksi prosentti väestöstä.33 Arvio Koke­

mäen suhteellisesta väestötappiosta on saman­

suuruinen.

Enemmän kokemäkeläisiä vaivasivatkin ta­

valliset kulkutaudit. Vuonna 1918 jouduttiin pe­

rustamaan tilapäinen tulirokkosairaala, jossa hoidettiin samana vuonna ainakin 38 pitäjäläis­

tä. Lähes kaikki potilaat olivat lapsia.34 Jatkossa kulkutautisairaalaa ei enää perustettu, vaikka kurkkumätä vaati espanjantaudin ohella useita kuolonuhreja 1920.35 Kokemäki ei myöskään

saanut puhtaita papereita isorokkorokotuksis- ta, mutta pitäjä ei ollut tässä yksin. Sotien väli­

senä aikana etenkin Länsi- ja Lounais-Suomes- sa vastustettiin rokotuksia, mikä johti rokotta­

mattomien määrän kasvuun.36 Kokemäenkin kunnalliskertomuksessa 1926 valitettiin, että lapsia ei enää viety samassa määrin rokotetta­

vaksi kuin kymmenen vuotta aiemmin: »Yleen­

sä koko toimitusta pelätään, toiselta puolen taas pakotetaan sakon uhalla viemään lapset roko­

tettavaksi.»37

Hiljaisemman vaiheen jälkeen taistelua kul­

kutauteja vastaan oli 1920-luvun lopusta lähtien tehostettava. Erityisen vaikeaksi tilanne muo­

dostui 1930-luvun puolivälissä. Jo vuonna 1935 tulirokkoa ja kurkkumätää esiintyi niin run­

saasti, että kunta oli pakotettu perustamaan kulkutautisairaalan. Sairaalaksi otettiin Rak­

kulaisten Nirhan piharakennus, jossa hoidet­

tiin vuoden loppuun mennessä noin 40 potilas­

ta.38 Kaksi nuorta tyttöä Järilästä tuotiin kui­

tenkin hoitoon kunnanlääkärin luokse liian myöhään, joten he menehtyivät.39

Myös vuosi 1936 muodostui vaikeaksi. Kul­

kutautisairaaloissa oli samanaikaisesti hoidet­

tavana 50 potilasta, ja 95 kotia jouduttiin desin­

fioimaan. Tautitapausten ollessa pahimmillaan terveydenhoitolautakunta kielsi pastöroimatto- man maidon myynnin meijeristä kuukauden

174

'Kokemäki itsenäisesssä Suomessa

ajaksi, sulki kahvilat viikoksi ja kielsi väenko­

koukset kahdeksi viikoksi.40

Keväällä 1937 kunta osti kulkutautisairaalak­

si Kokemäen rautatieaseman läheisyydestä Ala- Heikkilän tilan.41 Korjaustöiden päätyttyä saa­

puivat ensimmäiset potilaat helmikuussa 1938.42 Ensimmäisen vuoden aikana sairaalassa hoi­

dettiin 51 potilasta ja seuraavana vuonna 101.

Jälkimmäisenä vuonna enemmistö potilaista oli kuitenkin naapurikunnista, joilta saatiin hoitokorvauksina lähes 80 prosenttia sairaalan kuluista. Potilailla oli tavallisesti tulirokkoa tai kurkkumätää. Jatkosodan aikna esiintyi myös lavantautia.43

Tuberkuloosia vastaan käydyssä taistelussa saavutettiin ennen sotia hyviä tuloksia. Koke­

mäellä tuberkuloosiin kuoli 1930-luvun lopussa vuosittain keskimäärin 5,8 miestä ja 7,2 naista, mikä oli selvästi vähemmän kuin ennen sisäl­

lissotaa. Toisen maailmansodan aikana koke­

mäkeläisten miesten kuolleisuus vielä hieman kohosi.44 Sen jälkeen kun rokotukset aloitettiin 1940-luvulla, tilanne tuberkuloosin osalta pa­

rani koko maassa. Lapsihalvauksia sattui Koke­

mäellä vuoden 1930 syksyllä viisi. Niistä kaksi päättyi kuolemaan. Sairaita varten varustettiin kulkutautisairaala Päivölään, jossa sairaat oli­

vat eristettyinä noin kuusi viikkoa.45

Parannuksia terveydenhuoltoon

Kokemäellä viriteltiin 1920-luvulla kunnansai- raalahankkeita, mutta nämä kaatuivat vuonna 1925, kun Tulkkilasta ostettavaksi aiottu Pekka Kainulaisen talo katsottiin tarkoitukseen sopi­

mattomaksi.46 Pari vuotta myöhemmin Sata­

kuntaan suunniteltiin maakunnallista valtion sairaalaa. Hanketta ajaneet kansanedustajat Toivo Aalto-Setälä ja Kalle Kirra jättivät asiaa koskevan anomuksen eduskunnan kansliaan syyskuussa 1927. Anomuksessa Kokemäki oli asetettu sairaalan ensisijaiseksi sijoituspaikak­

si.47 Vaikka useiden satakuntalaisten kuntien edustajat tukivat sairaalan sijoittamista keskel­

le maakuntaa eli Kokemäelle,48 sairaalaa ei pe­

rustettu.

Kokemäen terveydenhuolto koki kuitenkin monia parannuksia toisen maailmansodan edel­

lä. Kansakoululääkärin toimi perustettiin vuon­

na 1925. Käytännössä tehtävästä vastasivat kun­

nanlääkärit. Kansakoulut saivat myös ham­

maslääkärin vuonna 1929, joskin virka oli välil­

lä lakkautettuna vuosina 1932-1934. Ensimmäi­

nen terveyssisar palkattiin vuonna 1926 ja toi­

nen vuonna 1938. Terveyssisaren tehtäviin kuu­

lui kouluterveydenhoidon ja tuberkuloosin eh­

käisemisen lisäksi myös varsinainen sairaan­

hoito.49 Maaliskuussa 1938 kunnanvaltuusto päätti perustaa vielä lastenneuvolan, joka sijoi­

tettiin kunnan virkailijoidensa asuntotaloksi vuonna 1927 ostamaan Päivölään.50 Neuvonta- asema avattiin 17.2.1939.51

Neuvonnan ja parantuneen hygienian an­

siosta varsinkin pienten lasten kuolleisuus laski selvästi. Parannuksista huolimatta terveyden­

huollossa oli jatkuvasti monia henkilöstöön liittyviä ongelmia. Lääkärien asuntopulma rat­

kesi pääosin jo 1920-luvun alussa. Ensin os­

tettiin vuonna 1921 kanttori Antti Ketolalta

Kunnanlääkäri Arvo Vesa tarkastaa kan­

sakoulun oppilaan terveydentilan 1931.

KKK.