Hautausmaakysymys nousi 1920-luvulla uudel
leen esille, koska kirkon viereisen hautausmaan vapaat hautapaikat alkoivat käydä vähiin. Aja
tus laajentaa kirkon viereistä hautausmaata maanostolla Yli-Haapion tilasta ei saanut kan
natusta, joten lisätty kirkkovaltuusto näki mar
raskuussa 1929 ainoaksi mahdollisuudeksi anoa valtioneuvoston lupaa haudata kirkon ja maan
tien väliselle vanhalle hautausmaan osalle. Pai
kalle ei ollut haudattu vuoden 1890 jälkeen.22 Valtioneuvostolta tuli kuitenkin anomukseen hylkäävä päätös keväällä 1932, joten seurakunta
Kokemäen kirkon 150-vuotisjuhla 30.8.1936 oli samalla vihkimistilaisuus kirkon peruskorjauk
sen jälkeen. Kuvassa vasemmalta: Koke
mäen kappalainen pastori Emil Vilhelm Saramo, teologian tohtori Sigfrid Sire- nius, lääninrovasti Teodor N. von Pfaler, Rauman kirkkoherra asessori K. E. Kilpe
läinen, arkkipiispa
ri Martti Lujanen.
Viimeksi mainittu oli kirkkoherra Feliks Lujasen poika, joka kaatui jatkosodan alussa Muolaassa.
KSA.
Joki ja sen väki II
Ki r k o n t o r n i k e l l o n k u n n o s t u s
Entinen ratamestari Fredrik Terho, Säpi- län kelloseppä Aadolf Eklöfin poika, tar
joutui keväällä 1934 laittamaan vuosi
kymmeniä epäkunnossa olleen kirkon tornikellon kuntoon. Kustannusarvioksi työlle Terho esitti 5 689 markkaa, josta summasta osa olisi saatavissa lahjoituk
sina. Vanhan kellon koneistoon ja sen kuntoon tutustuttuaan Terho joutui kui
tenkin toteamaan kellon olevan »huonoa ainetta, huonoa mallia ja huonoa työ
tapaa».
Koska kelloa ei voitu korjata, Terho teki seurakunnalle tarjouksen uuden kel
lon valmistamisesta. Urakan hinnaksi hyväksyttiin Terhon ehdottama 16539 markkaa, mutta kun kirkkovaltuusto oli
si vanhan kellon korjauksessa tyytynyt
yhteen viisariin, edellytettiin nyt uudes
sa kellossa olevan kaksi viisaria. Lisäksi kellon tuli näyttää aikaa tornin kaikille neljälle sivulle. Turussa asunut Terho te
ki kellon lähes kokonaan käsityönä, ai
noastaan suurimpien hammasrattaiden jyrsinnän hän teetti Crichtonin tehtaal
la. Valmiiksi kello tuli kesällä 1935, ja se asennettiin Kokemäen kirkon torniin kesäkuussa 1936.
Lähteet: Pertola 1986h, 158; kv 22.5.1934, 18.6.1935 ja 14.8.1935. KSrk; Lalli 6.6.1935 ja 6.6.1936.
Ratamestari Fredrik Terho. KSA.
oli pakotettu etsimään ratkaisua Kooman hau
tausmaan laajennuksesta.23
Ratkaisulla alkoi olla kiire. Vuodesta 1925 lähtien kaikki rivihautoihin »kesäaikana» - eli 1.5 .-3 1.10 . välisenä aikana - haudattavat oli kätketty Kooman multiin.24 Muuna aikana vai
najat haudattiin kirkon viereiseen hautausmaa
han, jotta vältettiin hankala talvinen matka Koomaan. Kirkon viereisten hautapaikkojen vä
hyyden vuoksi jouduttiin lokakuussa 1932 päät
tämään Kooman käyttämisestä rivihautauksiin myös marraskuun aikana.25 Keväällä 1933 mää
rättiin vielä huhtikuunkin rivihautaukset toi
mittamaan Koomassa.26
Kooman hautausmaan laajennus ratkesi mar
raskuussa 1932, jolloin seurakunta päätti ostaa pienviljelijä Frans Salon ja tämän vaimon Idan tarjoaman 2,5 hehtaarin suuruisen metsäkap- paleen hautausmaan eteläpäästä maantien var
relta.27 Hautausmaan laajennus oli saanut lisä
pontta jo kaksi kuukautta aiemmin, kun kirk
kovaltuuston kokouksessa ilmoitettiin erään seurakuntalaisen lahjoittaneen 80 000 markkaa
hautausmaan kunnostamiseksi.28 Kyseessä oli maanviljelijä Kaarlo Poti, jonka lahjoittamasta summasta vain 10 000 markkaa oli määrä käyt
tää välittömiin kunnostustöihin ja loput 70 000 markkaa piti tallettaa rahastoksi tulevia vuosia varten.29 Poti käytti jo vuoden 1933 aikana yli 20 000 markkaa omaa rahaa Kooman kunnos
tukseen.30
Kun hautausmaan kunnostaminen oli näin varmistettu yksityisin lahjoitusvaroin, seura
kunta saattoi keväällä 1933 päättää hautauskap- pelin rakentamisesta Koomaan.31 Arkkitehti Yr
jö A. Vaskisen piirtämä kappeli valmistui mar
raskuussa 1933 ja paransi oleellisesti talvisia hautausmahdollisuuksia.32 Samaan aikaan Koo
man kappelin rakentamisen kanssa kunnos
tettiin hautausmaa-alue puutarha-arkkitehti A. Koskisen laatiman suunnitelman mukaan.33 Hautausmaiden kunnostus jatkui vielä Koke
mäen kirkon viereisellä hautausmaalla kesällä 1935. Osa hautausmaasta olikin päässyt jo huo
noon kuntoon.
2 16
'Kokemäki itsenäisesssä Suomessa
Varsinkin lainamakasiinin puoleinen hautausmaan osa oli kauan kunnostamatta ollen peräti kurjassa kunnossa: Vanhoja puolikuivuneita villejä ruusuja, vadelmanvarsia, raitapensaita y.m. kasvoi paikoin melkein läpipääsemättömänä ryteikkönä peittäen siellä täällä hautakummuilla olevat omaisten kuk
kaistutukset. Monet vanhat puuristit olivat kallis
tuneet ja kaatuneet.34
Vuonna 1938 Ilmari Virkkala laati vielä suun
nitelman Kokemäen hautausmaiden ja kirkko- puiston kaunistamisesta.35
Seurakuntaelämää
Jumalanpalveluksissa kävi 1920- ja 1930-luvulla Kokemäen seurakunnan oman ilmoituksen mu
kaan kesäisin keskimäärin noin 400 ja talvisin 250-300 ihmistä. Enemmistö kävijöistä oli nai
sia ja työväkeä, kun taas varakkaampien maan
viljelijöiden ja sivistyneistön osallistuminen oli vähäistä.36 Seurakunnan johto olikin tyytymä
tön pitäjäläisten maallistumiseen, joka ilmeni seurakunnallisten toimitusten laiminlyönnin lisäksi erilaisten huvitilaisuuksien järjestämise
nä, tappeluina sekä juopotteluna. Erityisesti 1920-luku oli Kokemäellä levotonta aikaa lu
kuisine puukotuksineen ja ammuskeluineen.
Kirkkoherra Feliks Lujasen toimesta julis
tettiin saarnastuolista kesällä 1927 vetoomus maanomistajille olla luovuttamatta heinäsuule- jaan tai muita tilojaan »sellaisia tanssi- ja huvi
tilaisuuksia varten, joissa ei suoriteta mitään todella sivistävää ja siveellisesti kasvattavaa oh
jelmaa eikä suinkaan myös valvota Herran Py
häpäivän pyhittämistä eikä edes ruumiillisen terveydenhoidon näkökohtia». Luvattiinpa ke
hotus kirkossa lukemisen lisäksi lähettää myös pöytäkirjan otteena »asianomaisille» kirkko
herran harkinnan mukaan.37
Kirkon toimintatavat pysyivät pääosin enti
sellään. Suurin muutos oli lukukinkereiden siirtäminen 1920-luvulla pois kylistä kirkossa tapahtuvaksi. Syyksi tähän on mainittu se, että pitäjäläiset pitivät kinkereiden järjestämistä ar
volleen sopimattomana.38 Kinkereihin otti 1920-luvun lopulla vuosittain osaa reilut 400
henkeä, joista enemmistö oli rippikoulua käy- Väylän sukuhauta mättömiä.39 Rippikoulua pidettiin neljä viikkoa vanhan k,rkon kal~
.. . . . . . . . . _ - - , . , mistossa.K u v a : Y r jö
erikseen pojille ja tytöille. Pyhäkoulu ei tahto- A a r n e K K K
nut juurtua paikkakunnalle. Vuonna 1927 oli ainoastaan kaksi pyhäkoulua, joissa oli 61 oppi
lasta. Seuraavina vuosina toiminta tehostui, ja pyhäkoululaisten määrä kohosi vuoteen 1931 mennessä i37:ään.40
Ripillepääsyn lisäksi useimpia seurakunta
laisia koskettivat kirkollisista toimituksista kas
te ja avioliittoon vihkiminen. Useimmat lapset kastettiin sakaristossa ja avioparit vihittiin ta
vallisesti pappilassa.41 Kokemäen seurakunta oli jo vuodesta 1915 lähtien luovuttanut aviopa
reille vihkiraamatun. Välillä tavasta luovuttiin, kunnes kirkkoneuvosto papiston ehdotuksesta palautti vanhan käytännön vuonna 1924.42
Seurakuntaelämää haittasi pitkään seura
kuntatalon puuttuminen. Marraskuussa 1928 kirkkovaltuusto asetti toimikunnan seurakun
tataloa hankkimaan.43 Seurakunta ei kuiten
kaan ryhtynyt talon rakentamiseen, vaan on
gelma ratkesi Kokemäen Säästöpankin ostettua Teijan liiketalon ja tarjottua sen juhlahuoneis
toa seurakuntasaliksi. Kirkkovaltuusto hyväk
syi ehdotuksen 26.5.1930. Korjausten jälkeen Teijan juhlahuoneistosta tuli seurakuntasali lo
kakuussa 1930.44
Joki ja sen väki II