Vanhinta kunnallista liiketoimintaa edusti Ko
kemäen Sähkö Oy, jonka enemmistöosakkaak
si kunta oli tullut jo ennen sotia. Kun sodan aiheuttamasta raaka-ainepulasta selvittiin, Ko
kemäen Sähkö Oydlä oli edessään sähköverkon laajentaminen. Aluksi tämä tapahtui epävar
moissa tunnelmissa, koska Koisin
voimalaitok-298
'Nykyaika tulee
sen valmistuminen merkitsi vakavaa uhkaa yh
tiölle. Monet kokemäkeläiset olivatkin koski- osuuksiaan myydessään tehneet sopimuksen edullisista sähkön toimituksista suoraan Koisin voimalasta. Koisi Oy ei kuitenkaan ryhtynyt kil
pailemaan lähimarkkinoista, joten Kokemäen Sähkö Oy saattoi keskittyä toimintansa laajen
tamiseen.1"
Paikallisille sähköyhtymillekin oli vielä het
kellisesti tarvetta. Haavasojalle sähköt järjesti Haavasojan Sähköyhtymä. Kuparijohtojen saan
tiin liittyneistä vaikeuksista huolimatta ensim
mäiset sähkövalot syttyivät Haavasojalla pariin
kymmeneen taloon marraskuussa 1948. Vuon
na 1950 joka viidennessä kokemäkeläisessä huo
neistossa oli sähkövalo.200 Kokemäellä olivat tuolloin kokonaan vailla sähköä etupäässä kun
nan pohjoispuoliset seudut: Korkeaoja, Häyh- tiönmaa, Plättilänmaa ja Sääksjärven ympä
ristö.201 Myös Tuomaalassa elettiin vielä öljy-, kaasu- ja karbidilamppujen varassa. Vuoden 1950 lopulla Tuomaalassa ryhdyttiin sähkölin
jan tekoon ja kuparilankaa ajettiin hevosilla Harjavallasta. Tammikuussa 1951 kylä siirtyi sähköaikaan.202 Pienet laitakylät saivat vielä odottaa sähköään aina 1970-luvulle saakka.
Harhionmaahan saatiin sähkö vuoden 1972 alussa ja Vaivattuun 1975.203
Aika ajoi kuitenkin pienten sähköyhtiöiden ohi. Vuonna 1950 Kokemäen Sähkö Oy:n verk
koon liitettiin Kankaantaustan ja Kiettareen sähköyhtiöt, ja seuraavana vuonna perässä seu
rasi Laikon sähköyhtymä. Toiminnan laajen
tuessa uusia muuntamoita rakennettiin ja van
hoja purettiin. Vuonna 1954 Kokemäen Sähkö Oy:n verkostossa oli 54 muuntoasemaa. Uusina alueina saivat Korkeaoja ja Häyhtiönmaa säh
köt 1952. Kokemäen Sähkö Oy:n toiminta laa
jeni edelleen, kun Kauvatsan Sähkö Oy liittyi yhtiöön 1968 ja Plättilänmaan sähköyhtymä 1972.204
Vanhastaan tärkeän sähkömyllyn toiminta jäi Kokemäen Sähkö Oy:ssä nopeasti vähem
mälle huomiolle. Vielä syksyllä 1948 mylly pyö
ri neljän myllärin voimin kahdessa vuorossa, mutta jo kuusi vuotta myöhemmin yhtiössä keskusteltiin myllyn vuokraamisesta. Vuonna
1956 mylly vuokrattiin yksityisille, ja monen yrittäjän kautta mylly tuli tiensä päähän 1960- luvulla.205 Sähkömyllyn tontti myytiin kaupun
gille, ja mylly purettiin talvella 1981-1982.206 Kokemäen Sähkön uuden päämuuntamon rakentaminen 1969 teki Nuijanmäen rinteessä seisovasta vanhasta kivisestä muuntamosta vä- limuuntoaseman. Tässä tehtävässä se toimi ai
na vuoteen 1997, jolloin sen käyttö lopetet
tiin.207 Uuden päämuuntamon teho oli 2/3 Koisin voimalaitoksen koko energiasta, ja se teki mahdolliseksi sähkön toimittamisen »mil
laiselle teollisuuslaitokselle hyvänsä».208 Teol
lisuuden lisääntyminen 1970-luvulla lisäsikin suuresti sähkön kulutusta. Vuonna 1976 suu
rimmat sähkön kuluttajat olivat Suomen Po- lystyreeni Tehdas Oy, Sini-Tuote, Kokemäen kauppala, Radiaattoriteollisuus Oy ja Hämeen Peruna Oy.209
Kilpailu sähkömarkkinoilla sai Kokemäen Sähkö Oy:n 1990-luvun alussa mukaan yhteis- toimintayhtiöiden perustamiseen. 2000-luvun alussa yhtiö teki tiivistä yhteistyötä Paneliankos- ken Voima Oy:n ja Köyliön-Säkylän Sähkö Oy:n kanssa Lännen Voimayhtiöt Oy:n nimissä. Mui
ta yhteistyökumppaneita olivat Satapirkan Säh
kö Oy ja Voimatori Oy. Kokemäen kaupungin omistus yhtiössä tuli tiensä päähän, kun kau
punginvaltuusto siunasi joulukuussa 2000 osak
keiden myynnin Satapirkan Sähkö Oy:lle.210
Teollisuuden kasvu 1970-luvun taitteessa asetti uusia vaati
muksia sähköverkol
le. Yksi suurimmista sähkönkuluttajista oli polystyreenitehdas.
Lallin arkisto.
'Joki ja sen väki 11
Kokemäen ensim
mäinen, 500 kuutio
metrin vesitorni rakenteilla kesällä 1965. Lallin arkisto.
Kokemäen Vesihuolto Oy: n synnyn takana oli lisääntyvä vedentarve etenkin Peipohjassa ja Tulkkilassa. Peipohjalaiset vaativatkin syksyllä 1956 kuntaa ryhtymään toimenpiteisiin vesiky
symyksen järjestämiseksi.211 Vedentarpeen tyy
dyttämiseksi pohdittiin veden ottamista Koke
mäenjoesta, Pitkäjärvestä, Ronkan kankaalta tai Kooman kankaalta.212 Vesikysymyksen rat
kaisua vauhditti vielä se, että kamppaillessaan ammattikoulun saamisesta kuntaan Kokemäki oli luvannut järjestää oppilaitokselle muun kun
nallistekniikan ohella veden, mutta yrityksistä huolimatta lähialueelta ei löydetty vaatimukset täyttävää kaivoa. Kun Kooman kankaan vesi
varat oli koeporauksissa 1956 havaittu odotet
tua suuremmiksi, ryhdyttiin pohtimaan kun
nallisen vesilaitoksen perustamista. Kunnan laita-alueiden asukkaat pelkäsivät kuitenkin jäävänsä maksumiehiksi ja vastustivat vesilai
tosta. Ratkaisuksi tuli itsenäisen osakeyhtiön perustaminen.213
Kokemäen Vesihuolto Oy perustettiin heinä
kuussa 1957. Kunta merkitsi itselleen 53 prosent
tia osakekannasta pankkien, Kokemäen Osuus
meijerin, Kokemäen Osuuskaupan ja Räisälän kansanopiston ollessa muina osakkaina. Yhtiön ensimmäisiin suunnitelmiin kuului veden toi
mittaminen Tulkkilan ja Peipohjan taajamiin ja niiden lähiympäristöön. Aluksi ei tarvittu
pumppaamoa, koska pohjavesi vedenottopai
kalla oli noin 11 metriä Peipohjan alueen maan
pintaa korkeammalla. Vesijohtotöiden edettyä Tulkkilaan saakka rakennettiin Kooman kan
kaalle pumppaamo elokuussa 1959.214
Vuoteen 1963 mennessä verkostoon oli kyt
ketty noin 300 yksityistaloutta, 58 liikettä, vi
rastoa ja koulua sekä viisi teollisuuslaitosta.215 Talvella 1960 asennettiin muovinen alitusputki Kokemäenjoen poikki sairaalan kohdalta. Voi
makas virta kuitenkin hankasi putkea pohjaa vasten, ja helmikuussa 1961 siinä ilmeni en
simmäinen vuoto. Tämän jälkeen putki johdet
tiin joen pohjoispuolelle Tulkkilan betonisillan kannen alta. Kun vesijohtoverkosto kattoi jo suurimman osan asemakaavoitetuksi suunni
tellusta alueesta, Tulkkila sai maamerkikseen kansakoulun viereen nousseen vesitornin. Erk
ki Potilan urakoima vesitorni valmistui vuoden 1965 lopussa.216
Vuosina 1958-1981 Kokemäen Vesihuolto Oy:n toimitusjohtajana olleen Arvo Hynnin aikana yhtiön toiminta laajeni vähitellen myös haja- asutusalueille. 1980-luvun alkupuolella vesi
huollon piiriin kuului jo Haavasoja, ja verkosto ulottui Kuurolassa ja Järilässä Harjavallan ra
jalle saakka. Verkoston laajetessa jouduttiin Koomaan rakentamaan uusia kaivoja, ja Ilmi- järvelle rakennettiin toinen pumppaamo 1975.217 Myöhemmin rakennettiin vielä vedenottamo Korkeaojalle ja uusi vesitorni Peipohjaan vuon
na 1995. Vuonna 2009 vesijohtoverkoston piiris
sä oli noin 8000 kokemäkeläistä.218
Kokemäen pohjoiset alueet joutuivat pitkään tulemaan toimeen ilman kunnallista vesijohto- verkkoa. Kauvatsan kirkonkylään ulottuva run
koputki valmistui 1998.219 Häyhtiönmaassa ei jääty odottamaan epävarmalta tuntuvaa kun
nallisen vesijohtoverkon rakentamista. Alueella tehtiin 1986 koepumppauksia ja pohjavesitutki
muksia, jotka antoivat hyviä tuloksia veden laa
dusta ja määrästä. Maaliskuussa 1988 paikalli
set asukkaat kokoontuivat perustamaan Häyh- tiön vesiosuuskuntaa, ja vesihuoltohankkeen vihkiäisiä vietettiin vuoden 1990 lopussa.220 Oman vedenottamon turvin toimineella osuus
kunnalla oli 200 käyttäjää vuonna 1993.221 Veden
30 0
‘Nykyaika tulee
laadussa ilmenneiden ongelmien vuoksi osuus
kunta joutui kuitenkin ennen pitkää ostamaan melkein kaiken vetensä Kokemäen Vesihuol
lolta, joten osuuskunnan toiminta lopetettiin vuodenvaihteessa 2004-2005. Sen omaisuus siirtyi korvauksetta Kokemäen Vesihuolto Oy:n haltuun.222
Paikallinen lämpöyhtiö Kokemäen Lämpö Oy perustettiin kaupunginvaltuuston yksimie
lisellä päätöksellä 25.9.1980. Yhtiön perustaja
jäsenet olivat Kokemäen kaupunki 120 osak
keella, Kokemäen Vesihuolto Oy 10 osakkeella ja Kokemäen Sähkö Oy 10 osakkeella. Tavoit
teeksi asetettiin lämmön tuottaminen ja jakelu liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti koh
tuullista hintatasoa noudattaen.223 Kaukoläm
pöä 25 kilometrin verkostoansa myöten toimit
tava yhtiö rakensi arinakattilalaitoksen ja kak
si polttoaineen murskaamoa, joten se kykeni myös valmistamaan polttoainetta.224