Kokemäen raviradan synnyn takana olivat ar
moitetut karjalaiset hevosmiehet sekä hevos
urheilusta kiinnostunut Kokemäenkartanon omistaja Erik Grönlund. Osittaista kunniaa ra
viradan synnystä on tarjottu myös ori Sasuk- keelle, joka menestyi valtakunnallisissa kilpai
luissa ja sytytti omistajassaan Grönlundissa ki
pinän raviurheiluun. Sasuke sai viimeisen lepo
sijansa raviradalta, Ilmijärven puoleisen kaar
teen tuntumasta.109
Sataravi Oy:n historia alkoi Erik Grönlundin Kokemäenkartanoon 23.5.1946 koolle kutsu
masta kokouksesta.110 Varsinainen perustava kokous pidettiin saman vuoden marraskuussa, jolloin päätettiin osakeyhtiön muodostamises
ta.111 Grönlund lahjoitti ravirataa varten kym
menen hehtaarin suuruisen maa-alueen Koo
man kankaalta. Rakennustyöt alkoivat kesällä 1946, ja avajaiskilpailut pidettiin 14.-15.6.1947 noin 6000 katsojan läsnä ollessa.112 Ensimmäi
sien vuosien antaman 300 000 markan liikevoi
ton turvin radalle voitiin ryhtyä rakentamaan
katsomoa 1949.113 Vilkkaimpina vuosina Koke
mäen raviradalla on pidetty yli kymmenet ra
vit. Erityisesti 1960-luvulla ravirata menestyi valtakunnallisesti hyvin niin yleisömäärien kuin pelivaihdon suhteen, mutta säilytti myö
hemminkin suosionsa. Rata on tunnettu no
peaksi, ja siinä on juostu useita ennätyksiä.114 Sataravin pääosakkaana oli pitkään Sata
kunnan Hevosjalostusliitto, joka taloudellisten vaikeuksiensa takia joutui vuonna 1989 luopu
maan 1100 osakkeestaan. Se oli huomattava osa yhtiön 1800 osakkeesta. Maakunnan hevos
miehet markkinoivat hevosjalostusliiton osak
keet uusille omistajille ja onnistuivat näin säi
lyttämään yhtiön päätösvallan omassa maa
kunnassa.115
Moottoriurheilua varten Kokemäellä on Järi- länvuoren FK-rata kartingharrastusta varten ja Risten rata jokamiesluokan ajoja varten. Ris- ten rata syntyi Kokemäen Moottorikerhon tal
kootyön tuloksena kaupungin omistamalle maalle 1983-1984.116 Kokemäen FK-kerho etsi sekin sopivaa paikkaa Risten suunnalta, mutta vuokrasi sitten syksyllä 1986 alueen Maili ja Markus Turtolta Järilästä. Rata valmistui kesäl
lä 1988.117
Satakuntalaisen ilmailuharrastuksen kas
vaessa 1950-luvun lopulla ryhdyttiin etsimään erityisesti purjelentoon soveltuvaa muulta lii
kenteeltä rauhoitettua kenttää. Sellaiseksi ha
vaittiin jatkosodan jälkeen hylätty Piikajärven kenttä, jolle sen omistaja, Suomen valtio, myön
si käyttöluvan.118 Raivaustöiden jälkeen kentäl
lä aloittivat vuonna 1959 toimintansa Porin, Rauman ja Kauttuan ilmailukerhot, jotka ra
kensivat seuraavana vuonna alueelle myös en
simmäisen purjelentohallin.119
Vieraiden kentänkäyttäjien myötä innostus tarttui myös kokemäkeläisiin ja johti Koke
mäen Ilmailukerhon perustamiseen syyskuussa 1962. Vielä samana vuonna kerho hankki en
simmäisen purjekoneensa.120 Piikajärveä käyt
tävät kerhot toimivat aluksi Piikajärvi-toimi- kunnan alaisuudessa, kunnes vuonna 1963 len
tokeskusta ylläpitämään perustettiin Piikajär
ven Ilmailuyhdistys ry.121 2000-luvun alussa yhdistyksessä oli viisi jäsenkerhoa.
5. Valuu juurille
un vajaan viiden ja puolen tuhan
nen asukkaan Kokemäki aloitti vuonna 1870 tiensä itsenäisenä kuntana, se oli monella tapaa lähi
alueensa kaupallinen ja henkinen keskus. Se oli vahvojen, suomenmielisten talonpoikien ja torppien maaseutuyhteisö, joka vauraudessaan jätti useimmat naapurit jälkeensä. Kokemäen asukkaat elivät pellon tuotosta, mutta kunnan perustamisen aikoihin globaali maailmanta
lous alkoi vähitellen vaikuttaa Kokemäenjoen varsillakin. Maisemaa vallitseva joki toi paik
kakunnalle ensimmäisiä muutoksen tuulia sa
hateollisuuden tukinuiton myötä. Metsäkau- poista saadut tulot vauhdittivat Kokemäen maatalouden uudistamista, ja toisaalta uittojen ja metsätöiden tarjoamat lisätulot tarjosivat ti
lattomalle väestölle työtilaisuuksia, mikä osal
taan lievitti torppari- ja mäkitupalaisongelman kärjistymistä Kokemäellä.
Kokemäkeläisten suhteellinen vauraus ja van
hat historialliset perinteet löivät 1800-luvun lopulla leimansa pitäjän talollisten toimintaan.
Kokemäen talolliset ja vähäinen sivistyneistö tunsivat arvonsa ja pitivät itseään vähintään ta
savertaisina kenen tahansa ulkopuolisen kans
sa. Voisi ehkä jopa sanoa, että Kokemäellä ei herroja kumarreltu, ei pitäjän eikä seurakun
nankaan asioissa. Nähtävästi kokemäkeläinen hyvinvointi selittyy osittain tiukalla talouden
pidolla, josta kunnallishallinnon nyörien tiuk
ka vartiointi oli myöhemminkin hyvänä todis
tuksena. Silti kunnassa valtaa pitäneiden talol
listen itsetunto ei mennyt liiallisuuksiin, vaan myös vähäosaisista pyrittiin pitämään huolta.
Tämä näkyi siinä, että vuoden 1918 tapahtumat eivät traagisuudestaan ja raskaista uhreistaan huolimatta sisältäneet sellaista henkilökohtais
ta vihaa ja luokkavastaisuutta kuin monella muulla paikkakunnalla.
Sivistykselle Kokemäellä osattiin antaa arvoa kunnan perustamisesta lähtien. Kunnalla oli johtotehtävissä kaukonäköisiä miehiä, jotka osa- sivat ja uskalsivat tehdä tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä. Pitäjä kuului Satakunnan maaseudun edelläkävijöihin kansakoulujen ja yhteiskoulun, kuten myös kirjaston osalta. Vi
rkkalan luodossa vuonna 1880 pidettyä kan
sanjuhlaa on pidetty myöhempien satakunta
laisten laulujuhlien edeltäjänä. Näitä laulujuh
lia kokemäkeläiset olivat itsekin myöhemmin lukuisia kertoja järjestämässä.
Kokemäen asukkailla oli 1800- ja 1900-luvun taitteessa runsaasti halua edistää kotiseudun ja Suomen kehitystä myös elinkeinoelämän alalla.
Kuntaan perustettiin sahoja ja teollisuuslaitok
sia, säästöpankki, palovakuutusyhtiö, osuus
kauppa ym. Työmiehiä murtautui kauppias- kuntaan, ja torpparit pyrkivät kiinni omaan maahan. Samaan aikaan Tulkkila kehittyi jat
kuvasti lähialueen kaupallisena keskuksena. Jo
tain jäi kuitenkin puuttumaan. Rautatien tu
losta 1894 huolimatta Kokemäki jäi maaseutu- pitäjäksi, mikä alkoi vähitellen väistämättä jarruttaa sen kehitystä.
Laki vuokra-alueiden lunastuksesta 1918 ja sitä seurannut Lex Kallio antoivat tilattomalle väestölle mahdollisuuden maanhankintaan. Tä
mä vahvisti Kokemäen syrjäkylien asemaa yh
teisössä, kuten myös kansakoulujen perustami
nen, joka oli alkanut jo 1900-luvun ensimmäi
sellä vuosikymmenellä. Muutos oli epäilemättä hyvin demokraattinen, mutta samalla se sitoi Kokemäen vuosikymmeniksi entistä tiukem
min maatalousvaltaiseen elämäntapaan. Maa
taloudesta tuli sisällissodan jälkeen toteutettu
jen maareformien myötä entistä pientilavaltai- sempaa, eikä vauraimmilla maanviljelijöillä ol
lut aiempaan tapaan taloudellisia edellytyksiä teollisen toiminnan harjoittamiseen.
'Joki ja sen väki II
Toisen maailmansodan jälkeen Kokemäellä jouduttiin aluksi elämään kädestä suuhun. Vas
ta vähitellen alettiin ymmärtää teollistumisen välttämättömyys paikkakunnan tulevan kehi
tyksen kannalta. Kokemäki hankki 1950-luvulla kokemusta teollisuusyritysten houkuttelemi
sesta paikkakunnalle. Maaltapaon vauhditta
mana aiheeseen palattiin 1960-luvun lopulla, jolloin kunta ryhtyi rakennuttamaan yrityksille teollisuushalleja. Toimenpide nosti 1970-luvun alussa nopeasti kunnan teollistumisastetta. Yh
dessä palvelusektorin kasvun kanssa Kokemäen voidaan 1970-luvun lopulla katsoa siirtyneen lopullisesti teollistuneeseen palveluyhteiskun
taan. Samalla oli luonnollista, että Kokemäestä tuli ensin kauppala 1972 ja sitten kaupunki 1977.
Elinkeinorakenteen murros ei sujunut ongel
mitta, sillä kaikki uudet yritykset eivät olleet elinkelpoisia. Lisäksi 1990-luvun lamavuosina lähes kaikki suurimmat yrityksen joutuivat ta
loudellisiin vaikeuksiin, jotka heijastuivat ko
kemäkeläisten elämään laajemminkin.
Taloudellinen lama voitettiin, mutta koko Satakuntaa koskeva väestön ikääntyminen on nuorten poismuuton seurauksena kohdistunut voimakkaasti myös Kokemäkeen. Suomen teol
listuessa Kokemäki luovutti 1800-luvun lopulta lähtien kaupunkeihin »liikaväestöään», mutta sotien jälkeisinä maaltapaon vuosina kyse oli jo maaseudun elinvoiman heikkenemisestä. Tä
män väestökehityksen pysäyttämiseksi Koke
mäki pyrki 1970-luvun taitteessa aktiivisesti tukemaan teollisuuden saamista paikkakun
nalle ja osittain siinä onnistuikin.
Maatalouden murros ja maaltapako vaikut
tivat myös Kokemäen sisäiseen kehitykseen.
Tehokkuusvaatimukset johtivat palvelujen ja hallinnon keskittämiseen koko maassa 1960-lu- vulta lähtien. Tämä johti Kauvatsan ja Koke
mäen yhdistymiseen 1969, ja 1900-luvun lopul
ta lähtien seurasi kyläkoulujen ja pankkien si
vukonttorien lakkauttaminen. Tulkkila ja sen kanssa yhteen kasvanut Peipohja ovat entistä selvemmin muodostuneet palvelujen keskuk
seksi, mutta samalla myös ne ovat olleet menet
täjinä valtionhallinnon supistaessa paikallista
son palvelujaan. Kokemäen kylissä on vastavai
kutuksena alettu korostaa yhteisöllisyyttä, jon
ka näkyvimpänä ilmenemismuotoina ovat ky
läyhdistykset.
Yhteiskunnan ja satakuntalaisen elinympä
ristön muutokset 140 vuoden aikana ovat välttä
mättä heijastuneet myös Kokemäkeen. Jokivar
ren asukkaat ovat nähneet suuret tukkisumat, meijeritalouden nousun, sisällissodan kauhut, torpparivapautuksen, maaltapaon ja teollistu
neen palveluyhteiskunnan synnyn. Vanhan kli
seen tavoin voisi sanoa Kokemäenjoessa virran
neen sinä aikana paljon vettä. Ehkä Kokemäki on kuntahistoriansa 140 vuoden jälkeen palaa
massa taas juurilleen, joen ja luonnon äärelle.
Mutta siinä missä joki ja luonto olivat tuhansia vuosia ennen kaikkea arkisen aherruksen koh
de, 2000-luvulla ne merkitsevät yhä useammal
le suomalaiselle virkistäytymisen lähdettä sekä luonnollista elinympäristöä. Maailma muut
tuu, mutta joki pysyy.