Kokemäen seurakunnan kiinteistöt rajoittuivat 1940-luvulla kirkkoon, kahteen pappilaan, paa- rihuoneeseen sekä erinäisiin talousrakennuk
siin. Seurakuntakoti toimi Teijan liiketalon vuokratiloissa. Arvokkain rakennus, kirkko, peruskorjattiin 1967. Kirkkovaltuusto päätti sa
malla palauttaa kirkon sisäosat siihen asuun, minkä ne olivat saaneet arkkitehti Carl
Hei-'Joki ja sen väki 11
Kokemäen seurakun
nan lähetystyön hyväksi pitämä kirp
putori Starcken talos
sa. Lallin arkisto.
Kokemäen seurakun
tataloa suunniteltiin pitkään rakennetta
vaksi kirkon lähelle, mutta se valmistui lopulta pappilan lähelle 1976. Kuva:
Martti Jalkanen.
KKK.
deckenin suunnitelmissa kirkkoa uudistettaes
sa vuonna 1886.37 Käytännössä se tarkoitti sisä
katon saattamista Heideckenin piirustusten mukaiseksi. Myös puulattia korvattiin tiilellä.38 Kirkon korjaus maksoi 415 000 markkaa.39
Sotien jälkeen seurakunta kaipasi kipeästi kunnollisia toimitiloja. Kokemäen Säästöpank
ki uusi Teijan juhlatalon seurakuntakodin pe
rusteellisesti 1955,40 mutta tämä ei tuonut lisä
tilaa seurakunnan käyttöön. Useiden muiden rakennushankkeiden vuoksi seurakuntatalo joutui kuitenkin odottamaan vuoroaan. Korva
takseen vanhan Ryssän virkatalon seurakunta rakennutti vuonna 1963 kappalaisen virkatalon vanhan hautausmaan lähelle, ja vuonna 1970
valmistui vanhaan paarihuoneeseen rakennettu seurakunnan kylmähuone. Muita toteutettuja hankkeita olivat kanttorin virkatalon rakenta
minen 1950-luvun alussa, Pyhän Henrikin saar- nahuoneen restaurointi 1955, pappilan remontti 1967 ja Kooman kappelin korjaus 1973.41
Polttavin tarve oli sittenkin seurakuntatalon rakentamiselle. Seurakunta sai jonkinlaista hel
potusta tilojen puutteeseensa 1950-luvun puoli
välissä vuokraamalla kerhotoimintaansa varten Haronluodon saaren. Sitä ennen seurakunta pi
ti leirejään Sääksjärvellä, jossa tytöt ja pojat lei- reilivät eri saarissa. Poikien saaressa ei ollut edes ruoanvalmistusmahdollisuuksia, vaan kokkaa
minen oli tehtävä tyttöjen saaressa. Haron
luodon vuokraamisen takana oli nuorisopasto
ri Antti Heikkilä. Saarelle rakennettiin sauna 1957 ja seuraavana vuonna kesäkoti.42
Seurakuntatalon rakentamisesta tehtiin en
simmäinen päätös toukokuussa 1962. Kirkko
valtuuston yksimielinen ratkaisu oli rakentaa
»seurakuntakoti» Tulkkilan kansakoulun ja kirkkomaan väliin. Suunnittelutyöhön valjas
tettiin arkkitehti Pekka Hakaniemi.43 Rakenta
miseen saakka ei kuitenkaan päästy. Tulkkila oli rakennuskiellossa, ja luvat olivat tiukassa.
Rakennustoimikunnalle selvisi pian, että suun
nitellulle paikalle oli vaikea saada rakennuslu
paa lähinnä riittävien paikoitustilojen puutteen takia. Parantaakseen mahdollisuuksiaan seura
kunta osti viereisen Harjun tontin.44
Suunniteltu rakentamispaikka sijaitsi lähellä maatalousmuseota, mikä aiheutti uuden ongel
man Muinaistieteellisen toimikunnan vastus
taessa suuren rakennuskompleksin tuloa van
han lainamakasiinin lähelle.45 Huhtikuussa 1966 kirkkovaltuusto joutuikin kumoamaan aiem
min tekemänsä päätökset. Seurakuntakoti jat
koi Teljän juhlatalossa, samalla kun Harjun kiinteistöä päätettiin remontoida nuoriso- ja partiotoimintaan soveltuvaksi.46
Uudelleen seurakuntataloasiaan palattiin 1970-luvun alussa, jolloin Tulkkilaan oli val
mistunut asemakaava. Seurakunnan kirkko
neuvosto piti ensisijaisena rakennuspaikkana kirkon viereistä kirkkohaan aluetta, joka ase
makaavassa oli merkitty puistoksi. Sen sijaan
'Nykyaika tulee
kirkkohallintokunta ehdotti talon rakentamis
ta Kokemäenjoen pohjoispuolelle pappilan ja joen väliselle alueelle.47 Joulukuussa 1971 kirk
koneuvoston kantaa myötäillyt kirkkovaltuusto päätti hakea asemakaavamuutosta Tulkkihan.48 Kun muutoslupaa ei saatu, kirkkovaltuusto jou
tui joulukuussa 1972 taas kumoamaan päätök
sensä. Rakennuspaikaksi valittiin nyt pappilan- mäki.49
Rakentamista jouduttiin pian kiirehtimään, sillä tuskin seurakunta oli ehtinyt jättää raken
nuslupa-anomuksensa, kun se menetti seura
kuntasalinsa Teijan liiketalon tulipalossa hei
näkuussa 1973. Vaikka rakentamisen tielle näyt
ti jälleen kasaantuvan esteitä, töihin päästiin lopulta käsiksi. Seurakuntatalon lopputarkas
tus pidettiin helmikuussa 1976.50
Pitkään kesti myös toisen seurakunnallisen hankkeen toteuttaminen. Haronluodon tilojen huono kunto ja paikan vaarallisuuskin nostivat esiin vaatimuksen omasta leirikeskuksesta. Tou
kokuussa 1975 seurakunta päätti tulevan leiri
keskuksen sijaintipaikaksi seurakunnan oman ranta-alueen Kauvatsan Lievijärvellä.51 Jatkossa esille nousi muitakin vaihtoehtoja. Niistä Kyt- tälän koulun vuokraaminen viideksi vuodeksi kaatui kirkkovaltuustossa 1977, eikä seuraavan vuosikymmenen alussa kunnan kanssa yhtei
sesti rakennettavaksi suunniteltu Salonpään leirikeskuskaan toteutunut.52
Koska »Lievijärven taakse» rakentamiseen suhtauduttiin yhä penseämmin, seurakunta os
ti kesällä 1983 Hellan perikunnalta viiden heh
taarin määräalan Sääksjärven rannalta. Seuraa- vana vuonna kirkkovaltuusto purki Lievijärveä koskeneen rakentamispäätöksen ja ostettu alue valittiin leirikeskuksen paikaksi. Aittakarin lei
rikeskuksen rakentaminen alkoi syyskuussa 1990, keskellä ankaraa talouslamaa.53 Leirikes
kus valmistui kesällä 1992, mutta sen rakenta
minen sysäsi Kokemäen seurakunnan histo
riansa pahimpaan taloudelliseen ahdinkoon.
Leirikeskus maksoi 642000 markkaa budjetoi
tua enemmän ja aiheutti seurakunnalle ras
kaan velkataakan. Seurakunta maksoi valmis
tumisen jälkeen pelkästään korkomenoja 2000 markkaa päivässä eli vuositasolla yli 700 000
markkaa. Käytännössä velkaa jouduttiin mak- Kokemäenjoen poh- samaan ottamalla uutta velkaa. Vakauttaakseen joispuolisen hautaus- talouttaan seurakunta joutui myymään omai- s im u l a n y k s it y is
suuttaan ja lakkauttamaan virkoja.54 1990-lu- k o k o e lm a ,
vun loppupuolella seurakunnan talous vihdoin koheni, mutta niukat raamit olivat silti yksi syy Kokemäen ja Kauvatsan seurakuntien yhdistä
miseen 2000-luvulla.
Seurakunnan varoja ovat nielleet myös Ko
kemäen kirkon urkuremontit. Kirkko sai uudet urut vuoden 1953 lopussa, jolloin hieman muo
toaan muuttaneelle parvelle asennettiin Kan
gasalan Urkutehtaan valmistamat 35-kertaiset sähköurut.55 Urut palvelivat kokemäkeläisiä kesään 1988 saakka, jolloin ne myytiin pois.
Uusissa, toukokuussa 1989 käyttöön vihityissä uruissa on 37 äänikertaa.56
[Hautausmaat
Kokemäen päähautausmaaksi tuli 1900-luvun alussa Kooman hautausmaa, jota monet koke
mäkeläiset alusta lähtien vierastivat. Syynä nurjaan suhtautumiseen olivat niin käytännön ongelmat kuin tunnesyytkin. Erityisesti van
husten näkökulmasta Kooma sijaitsi liian kau
kana omaisten muiston jatkuvan vaalimisen kannalta. Monet kokemäkeläiset sitä paitsi ha
lusivat edelleen tulla haudatuiksi Tulkkilaan.
Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että Koke
mäellä nousi ajoittain esille kysymys vanhojen hautausmaiden laajentamisesta. Keskustelu oli aktiivista heti sotien jälkeen.
Jo k i ja sen väki li
Helmikuussa 1945 esitettiin kirkkovaltuus
tolle joen pohjoispuolisen vanhan hautausmaan laajentamista täyttämällä hautausmaan poh
joispuolella oleva notko aina lähelle pappilan navettaa. Tämä olisi tuonut lisämaata noin 1,5 hehtaaria. Seurakunta päätyi kuitenkin ano
maan lupaa vain hautausmaan kiviaidasta sen pohjoispuolella olevaan viljelystiehen ulottuval
le alueelle.57 Laajennusta ei heti päästy toteutta
maan ja asiaan palattiin 1950-luvulla. Tällä ker
taa seurakunta anoi lupaa pienemmälle, kol
mionmuotoiselle alueelle.58 Lupa myönnettiin- kin, ja alue valmistui hautausmaaksi 1955.59
Vuoden 1955 jälkeen ei joen pohjoispuolista hautausmaata enää -laajennettu. Vielä 1980-lu- vun puolivälissä seurakunta suunnitteli alueen laajentamista ns. notkoa pitkin Matilaisen ta
lon suuntaan. Alueelle kaavailtiin noin 3500 hautapaikkaa, mutta hanke ei toteutunut kaa
voituksen aiheuttamien esteiden takia.60 Ko
kemäen kirkon viereisellä hautausmaalla on 1900-luvun alun jälkeen voitu haudata ainoas
taan sukuhautaan. 2000-luvun taitteessa alet
tiin kuitenkin uudelleen suunnitella tämän hau
tausmaan laajentamista. Tätä tarkoitusta varten seurakunta vaihtoi 850 neliömetrin maa-alueen kaupungin kanssa, ja kun kaava saatiin muu
tettua, laitettiin hautausmaan laajennus vuon
na 2009 vireille.61
Kauvatsan hautausmaan osalta lisämaan tar
ve on ollut hyvin turvattu. Seurakunnalla oli sotien jälkeen 1,38 hehtaaria käyttämätöntä li
sämaata. Kuuteen osaan jaetusta alasta ensim
mäinen osa otettiin käyttöön heti sotien jäl
keen. Kun tämä osa tuli 1960-luvun lopussa täyteen, myönsi kirkkovaltuusto vuoden 1969 lopussa määrärahan toisen osan käyttöönottoa varten. Tämä osa vihittiin hautausmaaksi 1972.
Kolmas ja neljäs osa vihittiin käyttöön loka
kuussa 1989. Kaksi viimeistä osaa olivat 2000-lu- vun alussa yhä odottamassa tulevaa käyttöä.62
Kokemäen hautausmaille pystytettiin sotien jälkeen useita muistomerkkejä. Sisällissodas
sa punaisten puolella surmansa saaneet saivat oman muistomerkkinsä Kooman hautausmaalle 1945. Samalla siihen saakka kolmessa eri hau
dassa levänneet punaiset vainajat koottiin so
siaalidemokraattisen kunnallisjärjestön teke
män aloitteen pohjalta samaan hautaan. Työn käytännön toteutuksesta vastasivat Yrjö Kylmä- korpi ja haudankaivaja Yrjö Maunula.63 Vuon
na 1961 haudan hoitovastuu siirtyi sosiaali
demokraattisen kunnallisjärjestön pyynnöstä seurakunnalle.64
Kokemäen kirkkopuistoon pystytetyn toisen maailmansodan sankarivainajien hautapatsaan suunnitteli arkkitehti Markus Tavio. Sankari
haudat pysyivät pitkään viimeistelemättöminä.
Aina 1950-luvulle saakka niitä koristivat val
koiset puuristit.65 Joulukuussa 1955 seurakunta asetti toimikunnan saattamaan sankarihauta arvoiseensa kuntoon. Kunnostustyön yhteydes
sä päätettiin sankarihaudoille hankkia hauta
kivet.66 Muistokivet valmisti Peipohjan Kivi- veistämö, joka vuonna 1957 asensi paikalleen kaikkiaan 149 kiveä. Kivet ja asennustyön kus
tansivat seurakunta ja Kokemäen kunta.67 Muistomerkki muualle haudattuja vainajia varten pystytettiin Kokemäen kirkkopuistoon seurakuntalaisten aloitteesta joulukuussa 1991.
Muistomerkin suunnitteli yhteistyössä seura
kunnan kanssa seppä Jari Sandholm. Kokonai
suuteen kuuluvan kiven löysi Sääksjärven ta
kaisesta maastosta Peipohjan Kiviveistämö, jo
ka myös kaiversi tekstin ja lahjoitti kiven seura
kunnalle.68 Kooman hautausmaa sai vielä yh
den muistomerkin marraskuussa 1998. Tämä muistomerkki kunnioittaa Kokemäelle ensim
mäisen maailmansodan aikana haudattuja ve
näläisiä sotilaita ja heidän perheenjäseniään.69