Sotavuodet lähensivät ihmisiä kirkkoon, mutta rauhan palattua tapahtui selvä käänne maallis
tumiseen. Selvimmin tämä tuli esille jumalan
palveluksissa, joiden kävijämäärät laskivat sel
västi. Rovasti Johan Edvard Törnroosin tammi
kuussa 1946 antaman tiedon mukaan jumalan
palveluksissa oli tavallisina sunnuntaina 60- 100 henkeä ja paremman sään aikana 150-200.
Määrää pidettiin vähäisenä, sillä vain kolmen kilometrin etäisyydellä kirkosta asui noin 2000 ihmistä. Kiinnostus kirkkoa kohtaan olikin
‘Nykyaika tulee
Lastenohjaaja Mervi Pruuki päiväkerho- laistensa parissa.
Seurakunnan arkisto.
suurinta etäämpänä sijaitsevissa kylissä, joissa seurakunta järjesti sotien jälkeen kyläjumalan- palveluksia.70 Kirkolliset toimitukset kulkivat vielä 1950-luvun lopulla pitkälti vanhan kaavan mukaan:
Kasteet toimitettiin heti loppuvirren päätyttyä, jol
loin suurin osa seurakunnasta jäi kirkkoon. Tar
koitus olikin, että kasteet olisivat olleet osa juma
lanpalvelusta. Ehtoollista vietettiin kuukauden toisena sunnuntaina helmikuun jäädessä vielä vä
liin. Rippikirjoitus oli edellisenä sunnuntaina, jol
loin useimmat ehtoolliselle aikovat kävivät ilmoit
tautumassa. Rippikirjoitus ja harvoin vietettävä ehtoollinen kertoivat vanhoista tavoista. Aktiivi- setkin seurakuntalaiset kävivät ehtoollisella vain pari kolme kertaa vuodessa.7’
Seurakunnan toiminnassa tärkeäksi koetut lu- kukinkerit olivat 1940-luvulla lamassa. Niiden siirtäminen 1920-luvulla kylistä kirkossa tapah
tuvaksi oli johtanut siihen, että paikalle saapui
vat vain lapset ja rippikouluun pyrkivät.72 Tal
vella 1954 kirkkoherra Aarne Salminen elvytti kinkeritoiminnan. Heti ensimmäisenä vuonna yhdeksässä piirissä oli yhteensä 729 osanottajaa.
Tästä määrät vielä nousivat ylittäen 1950-luvun
lopulla vuosittain jatkuvasti tuhannen osallis
tujan rajan.73 Kinkerit olivat juhlallisia tilai
suuksia, joissa kaikki kolme Kokemäen pappia olivat papinpuvuissa.74
Nuorisotyötä oli aktivoitu jo 1930-luvulla.
Ensimmäinen nuorisopastori Kari Porra toimi vuosina 1936-1939,75 ja monin paikoin pidettiin pappien johtamia raamattupiirejä. Sotien jäl
keen seurakunnan resurssit olivat niukat eikä nuorisopastoria aluksi palkattu. Tarvittiin seu
rakuntalaisten kantelu, ennen kuin kirkkoval
tuusto päätti tuomiokapitulin velvoittamana joulukuussa 1945 perustaa nuorisopapin viran.76 Aluksi virkaa hoiti Theodor Heininen 1946- 1947. Hänen jälkeensä uraauurtavaa työtä teki vuoteen 1952 saakka Martti Haapio.77
Nuorisopapin työkenttään kuuluivat pyhä
koulut, seurakunnan kerhotoiminta, nuorten raamattupiiri ja erilaiset opintokerhot. Nuo
remmille lapsille järjestettiin tyttö- ja poika- kerhoja ja rippikoulun käyneille nuortenkerho- ja. 1950-luvun lopussa nuortenkerhoja oli Pel- holassa, Haavasojalla, Korkeaojalla ja Säpilässä.
Nuortenkerhojen ohjelmaan kuului askartelua, tietokilpailuja, leikkejä, diojen katselua ja
har-Joki ja sen väki II
Monia kokemäkeläi
siä yhdistää sankari
vainajien kunnioitta
minen. Kokemäen reservinupseerit kunniakäynnillä sankarihaudalla 23.10.1955. Kuva:
Ihamäki. Lallin arkisto.
tauksia. Pyhäkoulutyössä tukeuduttiin vapaa
ehtoisiin opettajavoimiin. Vuonna 1955 pyhä
kouluja oli 22. Useimmissa niistä oli kaksi opet
tajaa ja oppilaita oli yhteensä noin 700. Tärkeä osa seurakunnan poikatoimintaa oli partio- liike, joka sai alkunsa, kun nuorisopastori Antti Heikkilä värvättiin poikapartiolippukunnan johtajaksi. Tyttökerhot toimivat seurakunnan tyttötyöntekijän johdolla/8 Tyttötyöntekijä pal
kattiin vuonna 1949 seurakunnan luovuttua toisesta diakonissasta. Muutos tehtiin kunnan palkattua kolmannen terveyssisaren, mikä vä
hensi aiemmin sairaanhoitotyötäkin tehneiden diakonissojen tarvetta.79
Kerhotoimintansa kautta seurakunnalla oli 1960-luvun lopulla hyvät edellytykset laajentaa toimintaansa päiväkerhoihin. Kokemäen seu
rakunta päätti vuonna 1969 tehdä yhteistyötä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kokemäen osaston kanssa, joka oli tehnyt päiväkerhotyötä jo 1950-luvulta lähtien.80 Vuonna 1970 seura
kunnan budjettiin varattiin päiväkerhotoimin- taan 2500 markkaa, mikä oli vielä selvästi vä
hemmän kuin muut toimintamuodot saivat.
Pyhäkouluille myönnettiin 4500 markkaa ja varsinaiseen nuorisotyöhön 7000 markkaa.81
Päiväkerhot nousivat kuitenkin nopeasti seu
rakunnan nuorisotoiminnan tärkeimmäksi toi
mintamuodoksi. Syyskuussa 1971 kirkkovaltuus
tossa esitettiin ajatus, että päiväkerhotoiminta tulisi ottaa kokonaan seurakunnan hoidetta
vaksi.82 Muutos toteutettiin 1972. Kauvatsan osalta, jossa Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli pitänyt seurakunnan tuella päiväkerhoa, päätettiin muutoksesta vuoden 1972 lopussa.83
Kauvatsan ja Kokemäen seurakuntien talou
dellisen yhdistymisen jälkeen 1969 molemmat seurakunnat tekivät yhteistä nuorisotyötä. Ko
kemäkeläiset kävivät tilaisuuksissa Kauvatsalla ja kauvatsalaiset Kokemäellä. Kauvatsan etuna olivat pitkään paremmat tilat seurakuntatalon
sa suojissa.84 1900-luvun lopusta lähtien seura
kunnan nuorisotoiminnan muodot säilyivät pääosin entisen kaltaisina. 2000-luvun alussa Kokemäen seurakunnalla oli päiväkerhon ja rippikoulun ohella toiminnassa perhekerho ja erilaisia nuortenkerhoja.
Lähetystyötä tuettiin Kokemäen seurakun
nassa varsinkin 1940- ja 1950-luvulla innok
kaasti. Perinteisesti tuettiin Afrikan lähetyk
seen suuntautunutta Suomen Lähetysseuraa ja Evankeliumiyhdistyksen Japanin lähetystä.
Vuonna 1955 Kokemäellä oli kahdeksan lähe- tyspiiriä, joista yksi yksinomaan Afrikan lähe
tyksen ja yksi samoin pelkästään Japanin lähe
tyksen hyväksi. Muut kuusi tukivat tasapuoli
sesti kummankin työtä.85 Japanin ja Afrikan lähetyspiirien yhdistämistä toivottiin 1950-lu- vulla, mutta tulokseen ei päästy.86 Vuonna 1952 Kokemäelle syntyi seurakunnan merimieslä- hetyspiiri. Merimieslähetyksen hyväksi oli jo aiemmin toimittu Kuurolassa, mutta toiminta oli sittemmin hiipunut.87
Lähetystyön hyväksi vuosittain kerättävä tu
ki on ollut huomattava. Vuonna 1959 Lähetys
seura ja Evankeliumiyhdistys saivat Kokemäen seurakunnasta tukea yhteensä 515 000 mark
kaa.88 Kauvatsan seurakunnassa oli omat lähe- tyspiirinsä. 1970-luvun alussa piirejä oli toi
minnassa neljä: Yttilä, Jalonoja, Piilijoki ja Kulkkila. Näistä aktiivisimmin toimi Yttilän piiri.89 Myöhemmin Kokemäen seurakunnalla on ollut myös omia nimikkolähettejä eri puo
lilla maailmaa.
'Nykyaika tulee
Diakoniatyö ulotettiin 1950-luvulla koko Ko
kemäen seurakunnan alueelle perustamalla oman alueensa huoltotoiminnasta vastaavia ky
lätoimikuntia. Erityistä huomiota kiinnitettiin vanhusten huoltoon.90 Vuonna 1957 toiminnas
sa oli jo 12 kylätoimikuntaa ja viisi työpiiriä.91 Kauvatsan kuntaliitoksen jälkeen Kokemäen ja Kauvatsan seurakunnat tekivät yhteistyötä dia
konian alalla. Kokemäen seurakunta hoiti ajoit
tain naapurinsakin diakoniatyötä, ja Kauvatsan saatua jälleen oman diakonissansa 1970-luvun puolivälissä kuului tämän toiminta-alueeseen oman seurakunnan alueen lisäksi Kyttälä, Sääksjärven ympäristö ja alueita Säpilästä.92
Lamavuodet 1990-luvulta lähtien asettivat Kokemäen seurakunnan uusien haasteiden eteen. Vuosittain kirkosta eronneiden seurakun
talaisten määrä kohosi 1990-luvun alkuvuosina yli neljäänkymmeneen. Sen jälkeen määrä pu
tosi lähelle aiempia lukuja, mutta eroamisen tultua 2000-luvun puolivälin jälkeen mahdolli
seksi internetin välityksellä, nousi eronneiden määrä vuosittain jo yli 60 henkeen.93