Työmotivaatiotutkimukset farmasiassa

4.3.1 Ammatillisen ja kaupallisen roolin yhdistäminen

Ortizin (1992b) työryhmä tarkasteli australialaisten apteekkilaisten työtyytyväisyyttä yleisellä tasolla (piirteetön, facet free) ja toisaalta työn yksittäisten piirteiden kautta (fa-cet specific). Yli 1300 kyselyyn vastanneesta apteekkilaisesta noin puolet oli tyytyväisiä työhönsä. Tyydytystä tuovia työn piirteitä olivat mm. ihmisten auttaminen, muilta saa-tava arvostus ja kontaktit muiden ihmisten kanssa. Yksittäisiä työtyytyväisyydelle tär-keitä työn piirteitä, olivat mm. kyky tehdä työ tarkasti ja työn mielenkiintoisuus. Lähes kaikki työn piirteet (facet) olivat yhteydessä yleismotivaatioon. Piirteistä laskettu sum-mamuuttuja tarjoaa rajoitetun työtyytyväisyyden yleismittarin (Ortiz ym. 1992b).

Runsas ja lyhytkestoinen vuorovaikutus asiakkaiden kanssa erottaa apteekkityön mo-nista muista terveydenhuollon tehtävistä ja vaikuttaa työmotivaatioon. Tutkimuksessa nousi tärkeäksi myös ammatillisen ja kaupallisen roolin yhdistäminen. Työryhmä löysi kuusi faktoria (itsensä toteuttaminen, vähentyvät mahdollisuudet, taidolliset vaatimuk-set, kaksi erillistä vuorovaikutusfaktoria ja ulkoisten tekijöiden faktori), joilla pystyivät selittämään apteekkilaisten työtyytyväisyyttä (Ortiz ym. 1992b).

Ammatillisen ja kaupallisen roolin yhdistämisen on havaittu tuottavan farmasian ammattilaisille ristiriitoja muissakin tutkimuksissa (Smith ym. 1985, Sleath ja Campbell 2001). Ne vastaajat (Smith ym. 1985), jotka eivät tunnistaneet ammattinsa kaksinaista roolia, kokivat muita enemmän rooliristiriitoja. Vastaajien kokema roolikonflikti ei kui-tenkaan ollut yhteydessä työtyytymättömyyteen. Opiskelijoiden asenne tulevaa

ammat-tiaan kohtaan oli kaupallisemmin suuntautunut kuin valmiilla ammattilaisilla, ja opiske-lijat olivat myös valmiita ammattilaisia tyytyväisempiä uravalintaansa. Kirjoittajat to-teavat, että opiskelijat olivat alalla jo työskenteleviä kollegoitaan paremmin sopeutune i-ta alan realiteetteihin (Smith ym. 1985). Ammatillisen ja kaupallisen roolin yhdistämi-sestä ei ole tehty tutkimuksia suomalaisissa apteekeissa.

Farmasian ammattiroolia on nähty myös kolmeen rooliin – kliiniseen, traditionaali-seen ja hallinnollitraditionaali-seen – jakautuneena (Hornosty 1990). Tämä tekee myös roolikonflik-teista monisyisempiä ongelmia kuin mitä muut tutkimukset ovat olettaneet. Jos opiskeli-ja oli suuntautunut positiivisesti johonkin (tai joihinkin) kolmesta roolivaihtoehdosta, hänen tyytyväisyytensä uravalintaansa kohtaan oli suurempi kuin niillä opiskelijoilla, joiden suuntautuneisuus oli kapeammalla pohjalla (Hornosty 1990). Kysymys on mie-lenkiintoinen, joten siihen palataan lähemmin pohdittaessa apteekkilaisten ammattitai-don ylläpitoa.

4.3.2 Työn ominaisuudet ja työtyytyväisyys

Schulz ja Baldwin (1990) ovat löytäneet tutkimuksessaan työtyytymättömyyteen joh-taviksi tekijöiksi työolot ja paikoin työnjohdon. Näitä asioita kohentamalla myös henk i-löstön vaihtuvuutta amerikkalaisissa apteekkiketjujen toimipisteissä voitaisiin tutkijoi-den mukaan vähentää (Schulz ja Baldwin 1990). Johnsonin työryhmä (1990) havaitsi, että etukäteisoletuksen vastaisesti tutkittujen apteekkilaisten uratyytyväisyys tai sitou-tuminen uraansa eivät lisääntyneet merkittävästi uuden tietotekniikan käyt töönoton seurauksena. Tietokoneistuksen vaikutuksia työyhteisössä oli vaikea arvioida, koska työoloissa tapahtui samaan aikaan muitakin muutoksia (Johnson ym. 1990).

Amerikkalaisessa tutkimuksessa (Anderson-Harper ym.1992) selvitettiin, miten ero todellisen ja tavoitellun ajankäytön välillä kuvastaa työhön sisältyvää ristiriitaa, miten se vaikuttaa työtyytyväisyyteen ja vastaajien vaikutusmahdollisuuksiin. Osa vastaajista halusi käyttää vallitsevaa tilannetta enemmän aikaansa potilasohjaukseen, osa ei. Ne, jotka eivät halunneet käyttää lisää aikaa potilaiden opastamiseen, kokivat muita vä-hemmän ristiriitaa tilanteesta. Ristiriidan kokeminen oli kääntäen verrannollinen työtyy-tyväisyyteen. Tulokset noudattavat Festingerin teoriaa. Jos ristiriita todellisen ja tavo

i-tellun potilasneuvonnan määrän välillä lisää työtyytymättömyyttä, olisi potilasneuvo n-nan mahdollisuuksien lisääminen selkeä tapa työtyytyväisyyden kohentamiseen (Ander-son-Harper ym. 1992).

Schulzin ja Gagnonin (1983) työtyytyväisyystutkimus tarkasteli yksilön ja hänen ym-päristönsä yhteensopivuutta. Tutkimuksessa käytettiin yleistasoista työtyytyväisyys-kyselyä ja persoonallisuuden piirteiden mittaamiseen standardoitua lomaketta. Ne vas-taajat, joiden tarpeet saivat työssä vähiten tyydytystä, olivat hypoteesin mukaisesti tyy-tymättömimpiä. Tyytyväisimpiä sen sijaan olivat ne vastaajat, joille ympäristö tarjosi enemmän kuin heidän tarpeensa oli. Kirjoittajat toteavat, että yksittäisistä persoonalli-suuden piirteistä nimenomaan autonomian tarve määrittää vahvimmin työtyytyväisyyttä (Schulz ja Gagnon 1983).

Sadikin tutkimusryhmä (1991) on todennut jordanialaisten apteekkilaisten olevan tyytyväisiä työtovereihinsa, esimiehiinsä ja työnsä erityispiirteisiin, mutta tyytymättö-miä palkkaansa ja ylenemismahdollisuuksiinsa. Kirjoittajat päättelevät tuloksen noudat-tavan Herzbergin teoriaa (Sadik ym. 1991). Ammattitaidon hyödyntäminen, autonomia ja esimiehen tuki olivat tärkeimpiä työn ominaispiirteitä, jotka va ikuttivat positiivisesti työtyytyväisyyteen amerikkalaisessa tutkimuksessa (Lerkiatbundit 2000a), roolikonflik-tit, työn rutiininomaisuus ja kuormittavuus vaikuttivat negatiivisimmin. Esimiesasemas-sa, yksityisissä apteekeissa tai sairaalasektorilla työskentelevät vastaajat olivat tyytyvä i-sempiä työhönsä kuin apteekkiketjujen palveluksessa tai henkilökunnan asemassa ole-vat vastaajat. Tämän kirjoittaja arvioi johtuvan siitä, että esimerkiksi esimiesasemassa työskentelevät voivat alaisia enemmän hyödyntää ammattitaitoaan ja työskennellä itse-näisesti (Lerkiatbundit 2000a). Näistä tutkimuksista Lerkiatbunditin (2000a) tutkimus vaikuttaa mielenkiintoisimmalta ja olisi mahdollisesti hyödynnettävissä myös suoma-laisten apteekkisuoma-laisten työtyytyväisyyden tutkimisessa.

4.3.3 Työtyytyväisyys suomalaisessa farmasiassa

Laajin suomalaisten apteekkilaisten työtyytyväisyystutkimus on tehty 1990-luvun alussa (Kaija 1994). Valtaosa farmaseuteista viihtyy kohtalaisen hyvin työssään. Provii-soreiden tyytyväisyys on korkeampaa kuin farmaseuttien, sillä proviisoreilla on

far-maseutteja paremmat mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja vaihtelevampi työnkuva (Kaija 1994, s. 29 – 30). Vaikka Kaijan tutkimus on tehty vuosia sitten, ovat tulokset samansuuntaisia kuin Lerkitabunditin (2000a) tuoreessa tutkimuksessa.

Farmaseuttien työviihtyvyyden lisäämiseksi heidän kehittymismahdollisuuksiaan työssä pitäisi parantaa. Hyvin järjestetty toimipaikkakoulutus ja mahdollisuus kehittää ammattitaitoa työpaikalla olisivat tutkimuksen mukaan merkittäviä tekijöitä farmaseut-tien työviihtyvyyden lisäämisessä, toimipaikkakoulutus myös proviisoreilla. Jos aptee-kin ilmapiiri oli farmaseuttien mielestä kannustava, luova ja hyvä, he viihtyivät työssään paremmin kuin ne, jotka kokivat oman työpaikkansa ilmapiirin vähemmän luovaksi tai kannustamattomaksi. Apteekkareilla on tärkeä rooli henkilöstön kannustamisessa ja työmotivaation parantamisessa positiivisen palautteen antajina. (Kaija 1994, s. 30 – 34).

Tuorein suomalaisten apteekkilaisten työtyytyväisyyttä käsitellyt tutkimus on Hokka-sen (2001) apteekkifarmasian erikoistumisopintoihin, PD, liittyvä projektityö proviiso-reiden työnkuvasta ja työtyytyväisestä. Valtaosa apteekkiproviisoreista oli innostuneita työstään. Kiitosta työstä saatiin asiakkailta. Yli puolet vastanneista piti työyhteisönsä ilmapiiriä huonona ja koki työtehtävien tekemättömyyden ongelmana. Työtyytyväisyyt-tä lisäävinä tekijöinä vastaajat pitivät mm. alan monipuolisuutta, kehittymisTyötyytyväisyyt-tä ja asia-kaspalvelua. Kiire ja jatkuvasti keskeytyvät työtehtävät puolestaan vähensivät vastaajien työmotivaatiota. Myös apteekin johtamistapa, apteekin kehityksen pysähtyneisyys tai apteekkarin liiallinen keskittyminen apteekin rahalliseen tulokseen olivat työmotivaatio-ta heikentäviä tekijöitä (Hokkanen 2001). Hokkasen työn puutteena voidaan pitää sitä, että se kohdistui vain proviisoreihin, vaikka farmaseutit ovat aiempien tutkimusten mu-kaan olleet tyytymättömämpiä työhönsä kuin proviisorit.

4.3.4 Yhteenveto työtyytyväisyystutkimuksista farmasiassa

Barnett ja Kimberlin (1984) esittävät farmasian alan työtyytyväisyyttä koskevassa kirjallisuuskatsauksessaan yhteenvedon oman aikansa tutkimuksista. Yleinen tutkimus-asetelma tuolloin oli avohoidon apteekkien ja sairaala-apteekkien tilanteiden vertaami-nen. Ristiriita ammatillisen ja kaupallisen työhön suuntautuneisuuden välillä oli katsa-uksen tekijöiden mukaan löytynyt jo varhaisissa tutkimuksissa. Kuitenkin useimpien

tutkimusten mukaan farmasian ammattilaiset ovat ainakin kohtuullisen tyytyväisiä työ-hönsä. Monissa tutkimuksissa havaittiin apteekkiketjujen palveluksessa työskentelevien alan ihmisten olevan tyytymättömämpiä työhönsä kuin itsenäisissä, perinteisissä (”apo-techary”) apteekeissa työskentelevien. Kirjoittajat toteavat, että tiedot farmasian alalla työskentelevien työtyytyväisyydestä ovat melko rajallisia (Barnett ja Kimberlin 1984).

Vaikka katsaus on vanha, sen viimeinen toteamus pitänee edelleen paikkaansa. Myös se ajatus, että kaupallisuuden korostaminen apteekkityössä saattaa heikentää ammatti-laisten työmotivaatiota, kuulostaa luontevalta. Kaupallisuus ja ammatillisuus ovat tois-tensa vastakohtia (vrt. Sleath ja Campbell 2001), joten korkeaksi koettu ammattitaito ja sen monipuolinen hyödyntäminen voisivat parantaa apteekkilaisten työtyytyväisyyttä.