Roolit normien heijastumina

2.9.1 Roolien määrittely

Jotkut normit velvoittavat kaikkia ryhmän jäseniä, toiset vain esimerkiksi pientä ala-ryhmää. Normien avulla voidaan määritellä roolin käsite: ihmiset, jotka noudattavat käyttäytymisessään samoja normeja, ovat samassa roolissa (Thibaut ja Kelley 1986, s.

142). Rooli vo idaan määritellä myös käyttäytymisenä, jota tietyssä asemassa olevilta ihmisiltä vaaditaan (Homans 1966, s. 134 – 136, Allardt 1971, s. 4, Goslin 1973, s. 6, Deaux ym. 1993 s. 7). Jos roolin haltija pidättäytyy toistuvasti toimimasta rooliin liitty-vien tehtäliitty-vien (ja muiden ryhmän jäsenten odotusten) mukaisesti, voidaan todeta, ettei hän silloin ole kyseisessä roolissa (Tuomela ja Bonnevier-Tuomela 1992, s. 32 – 36).

Roolit eivät ole vain normien noudattamista. Roolit eivät ole kiinteitä ja ennalta mää-rättyjä kuvioita, vaan neuvotteluilla muovattavia, aktiivisen toiminnan tuloksena synty-viä prosesseja. Tekijät muovaavat itse oma t roolinsa. Ihmisten välisen kommunikaation perusta muodostuu siitä, että kukin olettaa toisen esittävän tiettyjä rooleja, joiden mu-kaisesti häntä myös kohdellaan. Rooli muodostaa vakaan vuorovaikutuksen pohjan (Turner 1978, Turner 1986, s. 368 – 373).

Myös apteekkimaailmassa on omat roolinsa. Apteekkari on jo asemansa puolesta työyhteisönsä johtaja, jolta edellytetään selkeää alan normien noudattamista. Toisaalta

hän voi myös määrittää työyhteisönsä sisällä omat norminsa. Farmaseuteilla ja proviiso-reilla on omat roolinsa, jotka voivat muotoutua apteekkikohtaisesti. Apteekkilaisten rooli ja sen muuttuminen on tärkeä asia, johon paneudutaan perusteellisesti tulosten tarkastelussa.

Subjektiivisella roolilla tarkoitetaan yksilön vastaanottamia normeja, jotka on suun-nattu tälle nimenomaiselle yksilölle tietyn ryhmän jäsenenä. Yksilön kokemus ympäröi-västä todellisuudesta on hänen oma subjektiivinen kokemuksensa ja suodattuu hänen oman näkökulmansa kautta. Määrätyt tai säädetyt (prescribed) roolit puolestaan ovat lähetettyjen normien järjestelmä, joka on samoin kuin subjektiivinen normikin suunna t-tu tietylle yksilölle. Ryhmä tai sen jäsenten odot-tukset määrittävät roolin yksilön ulko-puolelta. Tietyssä asemassa yksilöön kohdistetaan siis määrätynlaisia odotuksia juuri hänen asemansa perusteella. Ryhmän onnistunut toiminta edellyttää sen yksittäisten jäsenten toimivan määritellyn normin mukaisesti. Roolia arvioidaan ennen kaikkea ul-koisen, havaittavan käyttäytymisen, siis roolin esittämisen kautta. Funktionaalisesti tar-peelliset roolit voidaan määritellä mittareiksi tai standardeiksi, joihin määriteltyjen tai näyteltyjen roolien mukaista toimintaa verrataan (Rommetveit 1968, s. 83 - 88, Thibaut ja Kelley 1986, s. 144, Turner 1986, s. 358 - 361).

2.9.2 Roolien syntyminen ja muuttuminen

Roolien syntymiselle on olemassa tilannetta edesauttavia olosuhteita. Jos ihmiselle tärkeä toinen henkilö tunnistaa tietyn roolin, myös henkilö itse omaksuu roolin he l-pommin. Jos rooli auttaa yksilöä lisäämään autonomiaansa ja tuo positiivisia itsearvi-ointeja, helpottuu roolin omaksuminen niin ikään. Ihminen sitoutuu aina helpommin myös niihin rooleihin, joihin hänen henkilökohtainen panostuksensa on ollut suurta (Gecas 1981, s. 169). Myös farmasian ammattirooleja pohdittaessa on tärkeää muistaa, että osittain nämä roolit määritellään ulkoapäin: mieltävätkö asiakkaat farmaseutin kau-pan myyjäksi vai lääkealan asiantuntijaksi? Apteekkilaisten oma toiminta puolestaan muovaa asiakkaiden näkemyksiä.

Sosiaalisten roolien omaksuminen, roolikonfliktit ja roolisiirtymät ovat keskeinen osa sosialisaatioprosessia. Rooliristiriidalla (roolikonfliktilla) tarkoitetaan erilaisiin

rooleihin sisältyviä, keskenään ristiriitaisia vaatimuksia samanlaisessa tilanteessa. Roo-lit eivät siis ole sisäisesti johdonmukaisia (Rommetveit 1968, s. 83 – 88). Roolisiirty-mällä tarkoitetaan ihmisen siirtymistä roolista toiseen. Kun ryhmän jäsenen tai ryhmän sitoutuminen toisiinsa putoaa tai kohoaa tietyn tason, päätöskriteerin ohi, kokee tilan-teeseen joutunut yksilö roolisiirtymän. Nykyisessä monimutkaisessa, nopeasti muuttu-vassa yhteiskunnassa uusien roolien omaksuminen on jatkuvaa ja rooliristiriitojen synty siis hyvin todennäköistä (Moreland ja Levine 1992, s. 149).

Rooliristiriitoja voi esiintyä sekä yksilön omien roolien kesken että ryhmän jäsenten välisissä rooleissa. Siirtymäriitit antavat sekä ryhmälle että sen jäsenille keinon vähe n-tää osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Ihmiset pyr-kivät lievittämään roolien ristiriitaisuudesta, roolikonflikteista ja epäsopivista rooleista johtuvia jännitteitä ja lisäämään hyvin sopivista rooleista saamaansa tyydytystä. He asettavat tietyille rooleille vähemmän painoa ja tekevät ne samalla vähemmän merkittä-viksi persoonallisuudelleen. Tällä tavalla ihmiset voivat vähentää ristiriitaisiin rooleihin sisältyvää stressiä. Roolisiirtymiin sisältyvät epäjatkuvuudet muodostuvat ihmisen va n-han ja uuden roolin välisistä ristiriitaisista vaatimuksista ja voivat olla ihmiselle stres-saavia kokemuksia. Ihmisellä on tarve muodostaa itselleen rooleja, jotka vahvistavat hänen minäkäsitystään. Kahden yksilön roolien sanotaan olevan vastavuoroisia, jos nii-den samanaikainen noudattaminen mahdollistaa näinii-den henkilöinii-den maksimaalisen toi-minnan (Bush ja Simmons 1981, s. 144 - 145, Moreland ja Levine 1982, s. 149 – 151, Dion 1985, s. 143, Thibaut ja Kelley 1986, s. 142 – 146, Turner 1986, s. 379, Turner 1988, s. 88 – 89, Deaux ym. 1993 s. 8 – 10, 327 – 329).

Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyvien normien määrä on rajaton, joten Thi-baut ja Kelley pitävät epätodennäköisenä, että kahdella ihmisellä voisi olla täsmälleen samaa normivalikoimaa noudatettavanaan. Normien runsaudesta johtuu myös se, että kaikilla ihmisillä on lukuisia rooleja elettävänään (Thibaut ja Kelley 1986, s. 142 - 146).

Yksilön roolien määrä lisääntyy iän myötä kumulatiivisesti. Uudet roolit syntyvät, muovautuvat ja kehittyvät yksilön aiemmista rooleista, jotka kaikki vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin omaksua uusiin rooleihin liittyviä taitoja ja arvoja (Goslin 1973, s.

10).

Yksilön roolit määrittyvät häntä ympäröivien ihmisten mielissä (Rommetveit 1968, s.

43). Yksilön minäkäsityksen katsotaan muodostuvan ainakin osittain siitä kokemukses-ta, miten ihminen uskoo muiden näkevän itsensä. Yksilön omaksumat roolit vaikuttavat puolestaan niihin näkemyksiin, miten muut hänet kokevat. Minäkäsityksen muodostu-miseen vaikuttavat roolit voidaan luokitella hierarkkisesti tärkeisiin ja vähemmän tär-keisiin. Mitä korkeammalla tietty rooli on tässä hierarkiassa, sitä todennäköisemmin se vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen. Erilaisissa rooleissa vallitsevat tärkeät persoonalli-suuden piirteet voivat vaihdella merkittävästikin (esim. työrooli ja vapaa-ajan rooli) (Turner 1986, s. 354 – 358, 373 – 374, Deaux ym. 1993 s. 10, 52 – 56, 150).

2.9.3 Roolit ryhmän toiminnassa

Kun yksilöiden käyttäytyminen ryhmässä on selkeää, se helpottaa ko. ryhmän sisäi-sen järjestyksisäi-sen ylläpitoa. Jäsisäi-senet voivat olettaa tietävänsä, miten muut toimivat. Aikai-semmat toimintatavat ja roolit muovaavat ryhmän dynamiikan (Fine 2001, s. 139 – 140).

Yksilön moraalin kehittyminen voidaan määritellä hänen mahdollisuuksinaan roolien ottamiseen. Ensimmäinen edellytys roolien omaksumiselle on yksilön toimiminen ryh-mässä, interaktio ja kommunikaatio muiden ryhmän jäsenten kanssa. Yksilön keskeinen asema ryhmässä lisää näitä mahdollisuuksia, ja demokraattinen johtajuus vaatii useam-manlaisten roolien ottamista kuin autoritaarinen johtajuus (Kohlberg 1973, s. 399). Sel-keät ryhmässä vallitsevat roolit helpottavat normien siirtämistä sosiaalisesta rakenteesta toiseen: yhdessä ryhmässä omaksutut roolit voidaan ottaa käyttöön sellaisenaan uudessa ryhmässä, jos tilanne on samanlainen (Thibaut ja Kelley 1986, s. 145). Jos ihmisen va n-haan ja uuteen rooliin liittyvät odotukset ovat yhteensopivia ja jos ihminen pystyy va l-mistautumaan järkevästi uuteen rooliinsa ennen siihen siirtymistä, ovat edellytykset helpolle roolisiirtymälle mahdollisimman hyvät (Bush ja Simmons 1981, s. 146).