8 TULOKSET
8.7 Asennoituminen omaa alaa kohtaan
8.7.1 Farmaseuttien ja proviisoreiden mielipiteet alaansa koskeviin väittämiin
Kyselyn viimeinen laaja kysymyssarja piti sisällään erilaisia lääkealaan liittyviä väit-tämiä, joita vastaajien piti arvioida neliportaiselle Likert-asteikolla (Kuvio 8.9, Liite 14).
Kuvio 8.9. Farmaseuttien ja proviisorien käsitykset erilaisista alaansa koskevista väit-tämistä v. 2001 (% vastaajista).
Lähes kaikki vuoden 2001 kyselyn vastaajat suhtautuivat positiivisesti sekä itsehoito- että reseptiasiakkaille annettavaan neuvontaan (Kuvio 8.9, Liite 14). Samoin apteekki-laisten kouluttautumisen tarve ja eettisten ohjeiden noudattaminen tiedostettiin hyvin.
Vastaajat uskoivat myös apteekkityön yhteiskunnalliseen merkitykseen. Lääkäri rooli
1
Monet muut ammatit ovat yhteis…
Reseptilääkkeiden käytöstä…
lääkkeiden käytön opastajana jakoi vastaajien mielipiteitä. Niin ikään Tieto-tipan käyttö ei vielä ole tullut tavaksi kaikille apteekkilaisille.
8.7.2 Asennoitumisen ja kouluttautumisen välinen suhde
Alaa koskevista väittämistä muodostettiin faktoroinnin jälkeen summamuuttujat, jot-ka ristiintaulukoitiin koulutukseen osallistuminen –summamuuttujan jot-kanssa (Taulukko 8.20, Liite 15).
Taulukko 8.20. Alaa koskevista väittämistä (Liite 1, kysymys 17) muodostetut sum-mamuuttujat: positiivisten summamuuttujien arvojen yhteys koulutukseen osallistumi-nen –summamuuttujaan (% vastaajista).
Koulutukseen osallistuminen -summamuuttuja Positiivinen
suhtautu-minen ammatillisuu-teen
Paljon
% n
Kohtalai-sesti
% n
Hyvin vähän
% n
Ei lainkaan
% n
p
Lääketietous 61 23 58 80 55 55 26 7 0,046 * Itsehoidon ne uvonta 41 16 41 56 35 35 24 6 0,501 Kouluttautuminen 27 10 18 24 15 15 7 2 0,002 Lääkeneuvontarooli 30 11 18 24 15 14 4 1 0,175 Tietotulva (ne g. faktori) 41 16 38 53 29 28 37 10 0,442 * Itsehoito (neg. faktori) 56 22 61 83 41 41 44 12 0,051 * Ammattitaito 56 22 60 84 30 30 35 9 <0,001 * Farmasia yhteiskunnassa 45 17 46 63 34 32 22 6 0,098 * Lääkärin rooli 44 17 53 73 44 44 37 10 0,253
* Fisherin tarkan todennäköisyyden testi
Paljon tai kohtalaisesti koulutukseen osallistuneet vastaajat suhtautuivat vähän tai ei lainkaan osallistuneita positiivisemmin kaikkiin summamuuttujaväittämiin. Kaikissa tapauksissa ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (Taulukko 8.20). Yli 2 päivää koulut-tautuneilla asenteet lääketietouden summamuuttujan suhteen olivat selkeästi positiivi-sempia kuin vähemmän työpaikkansa ulkopuoliseen koulutukseen osallistuneilla vastaa-jilla (p=0,022, Fisherin tarkan todennäköisyyden testi). Yli 15 tuntia toimipaikkakoulu-tukseen osallistuneet vastaajat antoivat muita positiivisemmat vastaukset lääkeneuvo
n-tarooli (p=0,028) ja ammattitieto (p=0,043, Fisherin tarkan todennäköisyyden testi) – summamuuttujiin.
8.7.3 Lääkealan asiantuntijarooli ja asennoituminen alaa koskeviin väittämiin
Ne vastaajat, jotka kokivat olevansa lääkealan asiantuntijan työssä, suhtautuivat mer-kittävästi positiivisemmin alaa koskeviin väittämiin kuin sellaiset vastaajat, jotka eivät pitäneet työtään lääkealan asiantuntijan työnä (Kuvio 8.10, Liite 16). Vain kouluttautu-misen ja itsehoidon (negatiivinen) summamuuttujien osalta ryhmillä ei ollut tilastolli-sesti merkitsevää eroa. Kun itsehoidon neuvonta-summamuuttujaa tarkasteltiin 4-luokkaisena, havaittiin, että lääkealan asiantuntijoiksi työnsä kokevat antoivat vielä po-sitiivisempia vastauksia tähän summamuuttujaan kuin 3- luokkaisen tarkastelun mukaan (p = 0,003).
Työn kokeminen rutiiniksi oli yhteydessä alaa koskevien väittämien summamuuttu-jiin vastakkaisesti asiantuntijatyön kanssa. Ero tietotulva–summamuuttujan kohdalla oli tilastollisesti rutiinityön kokemisessa vielä selkeämpi kuin asiantuntijatyössä (p = 0,005), samo in lääkeneuvontarooli–summamuuttujan kohdalla (p = 0,002). Itsehoidon neuvonta –summamuuttuja erotteli 4-luokkaisena selkeästi rutiinityötä tekevät ja teke-mättömät (p = 0,035), mutta ei 3- luokkaisena.
Kuvio 8.10. Alaa koskevista vä ittämistä (Liite 1, kysymys 17) muodostettujen summa-muuttujien yhteys työn kokemiseen lääkealan asiantuntijan työksi
(% vastaajista).
8.7.4 Vastaajien valmius käyttää oma aikaa kouluttautumiseen ja asennoituminen alaa koskeviin väittämiin
Ne vastaajat, jotka olivat valmiita käyttämään omaa aikaansa kouluttautumiseen, suh-tautuivat muita vastaajia positiivisemmin itsehoito- , tietotulva- ja kouluttautuminen – summamuuttujiin (Kuvio 8.11, Liite 17). 4- luokkaisena myös itsehoidon neuvonta – summamuuttuja erotteli omaa aikaansa käyttävät tai käyttämättömät vastaajat toisistaan (p = 0,057), ei kuitenkaan 3-luokkaisena.
18
Kuvio 8.11. Alaa koskevista väittämistä (Liite 1, kysymys 17) muodostettujen summa-muuttujien yhteys vastaajien valmiuteen käyttää omaa aikaa kouluttautumiseen (% vas-taajista).
8.8 Haastateltavien kokemukset koulutukseen osallistumisesta normiteorian viite-kehyksessä
8.8.1 Normiteoria viitekehyksenä
Normiteoria muodostaa tutkimukseni tärkeimmän viitekehyksen. Normit ovat yhtei-sön perusarvojen ilmentymiä ja ihanteita, joiden mukaan tulisi toimia (Parsons 1949, s.
396 – 397, 404, Bethlehem, 1990, s. 66). Normin noudattaminen voidaan esittää kaavi-on muodossa (Kuvio 8.12).
19
Normi
A B
Ymmärtää normin Ei y mmärrä normin
merkityksen merkitystä, normia ei
sisäistetty
C D
Toimii normin mukaisesti Ei toimi normin mukaisesti
E F G H
Noudattaa Noudattaa Henkilökohtaiset Ulkoiset
normia normia syyt syyt
omasta ulkoisista
halustaan syistä
= normi
sisäistetty I J
Todellinen syy ”Tekosyy”
Kuvio 8.12. Normin noudattaminen ja sen jakautuminen erilaisiin alakulttuureihin.
8.8.2 Normia noudattavat
Normin olemassaolon voi havaita yhteisön jäsenten käyttäytymisen säännönmukai-suudesta. Jos ihminen joutuu rikkomaan normia, hän kokee siitä huolimatta velvollisuu-dekseen normin noudattamisen (Thibaut ja Kelley 1986, s. 128). Laadullisessa aineis-tossa normi tulee esille sekä suorina ilmauksina oikeista toimintatavoista että kehotuk-sina, selittelyinä tai puolusteluina tilanteissa, joissa normia ei jostakin syystä noudateta (Alasuutari 1999, s. 224 – 225). Nämä piirteet tulevat esille haastateltavien kouluttau-tumiskokemuksissa. Niiden perusteella voidaan havaita, että ammattitaidon ylläpito ja kouluttautuminen ovat farmasiassa normi, joita alan ihmisten odotetaan noudattavan.
Yleensä töissä ollessa niin miten paljo sä oot ruukannu osallistua? No, täytyy sanoa että tosi vähän, että meillä ei apteekkari niinku tue näitä koulutuksia, hän
ei niinku niistä perusta paljon. Meitä on niin vähän, että on vaikee päästä - Su-sanna, proviisori
– Niin no kyllä oikeestaan aika paljon, että tietysti vähän apteekkaristakin kiin-ni, että mitä se maksaa ja – joo – ja matkoista kiinkiin-ni, etenki täältä
….videokoulutukseen oon osallistunu nytte kun on täällä järjestetty, ja farmasian päivillä oon käyny viime syksynä….. Riitta, farmaseutti
No kyllä mää aika aktiivisesti pyrin osallistumaan – joo – kaikkiin näihin mitä piiri järjestää ja sitten kyllä mitä työn, työnantajakin jonkin verran järjestää. – Pystytkö osallistumaan nyt niin paljon kuin haluaisit itse? – Kyllä mää pystysin joo, mutta toisaalta nyt ei niin kauheesti nyt enää jaksa… Kun tekee täyspäivästä, niin se on kyllä aika uuvuttavaa. Tarja, farmaseutti
Proviisori Susannan toteamuksesta voi päätellä, että hän ymmärtää täydennyskoulu-tuksen merkityksen alalla. Vaikka hän osallistuu koulutukseen hyvin vähän, hän antaa heti selityksen toiminnalleen: työnantaja ei tue kouluttautumista (vrt. kohta I kuviossa 8.12). Sekä Riitta että Tarja kertovat tarkasti, miten paljon osallistuvat koulutukseen, siis ovat ainakin ymmärtäneet kouluttautumisen normin merkityksen (A). Toisaalta osallistumisen rajoituksille etsitään syitä (miten paljon työnantaja järjestää tai maksaa).
Puolusteluna sille, ettei aina jaksa lähteä koulutuksiin, Tarja mainitsee kiireisen työtah-din. Vaikka hän tietää tässä rikkovansa normia, hänellä on ulkoa päin – ei omasta toi-minnasta - tuleva syy siihen (I).
Miten usein (haluaisit osallistua koulutukseen)? … siis niin vähän on päässy, niin varmaan niin usein ku mahollista…. ei nyt liikaakaan voi vaatia, mutta jos nyt muutaman kerran vuoteen pääsis, sekin ois jo ihan hienoa ko ei oo koskaan päässy oikein. Vaikka kakski kertaa vuodessa niin se nyt tuntuis jo ihan ihmeelli-seltä. Pirkko, farmaseutti
Jos koulutukseen osallistuminen on ollut vähäistä, säännöllinen kouluttautuminen tuntuu vastaajasta lähinnä haaveelta. Tähän hän kuitenkin toivoo pystyvänsä ja haluaisi noudattaa normia (I). Toisaalta jos kouluttautuminen on jäänyt vähälle – siis vastaaja tietää rikkovansa normia – , on siihen löydettävä hyvä selitys. Moraalinormien noudat-tamiselle on tyypillistä, että pakottavissa tapauksissa niiden noudattamisesta voidaan luopua. Ihmisen on tällöin kyettävä osoittamaan, että rikkoo normia tahattomasti ja yrit-tää tehdä parhaansa (Hart 1961, s. 173 – 175).
8.8.3 Kouluttautumisesta syntyvät rooliristiriidat
Naisille rooliristiriidat kotiin ja työhön liittyvien normien paineissa voivat toimia seli-tyksenä koulutukseen osallistumattomuudelle (I). Pienten lasten äitien ei aina ole help-poa osallistua koulutukseen. Ongelma korostuu, jos haastateltava (tai hänen työtoverin-sa) on yksinhuoltaja tai jos hänen puolisonsa on esim. vuorotyössä. Kaikki pikkulasten vanhemmat eivät kuitenkaan koe lapsia kouluttautumisen esteeksi, ja mm. puolison asennoituminen voi vaikuttaa tilanteeseen.
Minkä verran sää sitte aattelisit, että nämä perhetilanteet vois estää koulutuk-seen osallistumista? – No kyllä ne väkisinki estää, kun nuo lapset on niin pieniä ja mun mies tekkee matkatyötä… että jos on se tilanne, että se koulutus ois niin , että mää en ehdi hakeen lapsia hoidosta, niin en mää oikeestaan pysty mene-mään, niin se pitäs melkein sitte olla tosiaan työaikana, päiväsaikaan, silleen ett mää kerkiän sitte kotiin. Pirkko, farmaseutti
.. ett en mää mielelläni, mun mieski on vuorotyössä tota, se on vaikeeta, ett ei oo hirveesti yhteistä aikaa... Maria, farmaseutti
… tällä hetkellä ne on niin pieniä, että mää oon pitäny semmosen rajan, että sanottasko tämmösessä jokaviikkoisessa käytännössä, niin kun on yks ilta (työ-vuoro), niin sitte yks ilta on mulla niinku enintään semmonen että mää lähen sit-te… - Niin että korkeintaan yksi ilta viikossa, ett ei sen enempää? - Niin, niin että se on sitte että se ei sitte haittaa, jos niitä on joskus, mutt sillai niinku sään-nöllisesti niin se yks ilta saa olla enintään. Noora, farmaseutti
Yksinhuoltajien … on hirveen vaikee lähtee omalla ajalla ilta-aikaan koulutuk-seen, varsinki jos sitä ei saa vielä niinku työaikana sitte myöhemmin pois. Kai-sa, proviisori
Sekä Pirkko että Maria kokevat pienet lapset ja heidän hoitamisensa niin suurena vel-voitteena, että työhön liittyvä koulutus jää niiden rinnalla toiseksi. Äidin rooli on heille vahvempi kuin työrooli. Toisaalta Kaisa toteaa yksinhuoltajien vaikean tilanteen. Kaikki kolme vierittävät tässäkin tilanteessa normin noudattamattomuuden osittain työnantajan vastuulle (H): pienten lasten äitien pitäisi päästä koulutukseen työajalla. Nooran kohdal-la vahva sitoutuminen koulutusnormiin (E) näkyy siinä, että hän on valmis uhraamaan yhden illan (iltatyövuoron lisäksi) joka viikko ammatilliseen koulutukseen.
8.8.4 Haastatteluissa esiin nousseet kouluttautumista estävät tekijät
Apteekkilaisten haastatteluissa nousivat esille samat kouluttautumista estävät tekijät (Kuvio 8.13, Liite 18), jotka olivat tulleet esille jo kyselyssäkin.
Ajokortin Perhe Ikä
puute Pienet lapset Elämäntilanne Apteekkari ei arvosta Työkiireet koulutusta
Työn raskaus Farmaseutti
Matkat Iltavuorot Proviisori Apteekkarin nihkeä asenne
Maksulliset
kurssit Apteekkarin kitsaus Työnantaja ei ajan tasalla
Apteekkarin oma tiedon taso
Kuvio 8.13. Haastatteluissa esille tulleita kouluttautumista estäviä tekijöitä. Tekijöiden sijoittelu kuvioon on satunnainen, eikä kuvasta tekijöiden keskinäistä suhdetta tai suh-detta muihin tekijöihin.
8.8.5 Todelliset vai tekosyyt osallistumattomuuden taustalla
Mitä merkittävämpi normi on ryhmän toiminnalle, sitä vahvemmin ryhmä ilmaisee tunteitaan sellaista ryhmän jäsentä kohtaan, joka noudattaa tai poikkeaa normin mukai-sesta käyttäytymisestä (Moreland ja Levine 1982, s. 140 – 141). Jos haastateltavat ovat itse osallistuneet aktiivisesti koulutukseen, he ovat kuitenkin voineet tietää tai tuntea kollegoja, jotka eivät osallistu yhtä aktiivisesti. Haastateltavien suhtautumisesta näihin apteekkilaisiin voi myös saada vahvistusta normin olemassaolosta.
Sitten tiiän semmosia, niinku työkavereissakin on, että vaikka niillä lapset on jo toisella kymmenellä, niin ne ei lähe yhtään mihinkään… . En tiedä, onko se oi-kea, siis todellinen syy, mutta siihen ainakin vedotaan.. Noora, farmaseutti Joitakin on semmosia, jotka vetoo noihin perhesyihin, ettei voi lähtee, mut en tiedä sitten, kuinka todellisia ne on. Ulla, farmaseutti
Nooran haastattelusta käy selvästi ilmi, että hän paheksuu työtoveriaan, joka toistu-vasti vetoaa lasten hoitoon kieltäytyessään lähtemästä koulutukseen (kohta J, kuvio
8.12). Kun lapset ovat kasvaneet isoiksi, he eivät vaadi enää äidin kokoaikaista läsnä-oloa, joten koulutukseenkin pitäisi osallistua. Samoin Ulla epäilee, että jotkut työtoverit ovat käyttäneet lapsia tekosyynä jäädäkseen pois koulutuksesta (J).
Eläkkeelle siirtyminen on toinen tekijä, jolla apteekkilainen voisi perustella koulut-tautumattomuuttaan. Lähellä eläkeikää ihminen on irtautumassa työroolistaan, joten suhtautuminen alan normeihinkin voisi löystyä. Haastateltavista yksi oli siirtymässä eläkkeelle kyseisen vuoden aikana. Tä stä huolimatta hän ei ollut lopettanut koulutukses-sa käyntiään. Sitoutuminen normiin oli edelleen vahvaa:
– No mä jään nyt vuodenvaihteessa eläkkeelle, ja kyllä mää vielä… - Niin edel-leen oot käyny? – Joo että tämä alalla ammattitaidon säilyttäminen kuitenkin on tuntunu niin tärkeältä - Joo, ihan loppuun asti? – Kyllä. Vuokko, farmaseutti Haastateltavat kertoivat joistakin työtovereistaan, jotka olivat pitäneet periaatteenaan osallistua koulutuksiin vain työnantajan kustannuksella. Jos tämä ei toteudu, nämä he n-kilöt jättävät koulutukset kokonaan väliin (vrt. kohta F, kuvio 8.12). Myös näistä teks-teistä voi löytää viitteitä normin noudattamisesta (paheksuntaa osallistumattomia koh-taan):
Ootko tavannu uras varrella semmosia meijän alan ihmisiä, jotka ei oikeestaan osallistuis minkäänlaiseen koulutukseen? – Kyll niitä on musta ihan laidasta lai-taan – joo – justiin tää, kun ei työnantaja maksa, niin ne ei kaikki oo valmiita lähteen omalla ajallaan… Kyllä kyllä moni on valmis sillon lähteen jos saa men-nä työajalla. Tarja, farmaseutti
…samat ihmiset käy yleensäkin muutenkin näissä koulutuksissa, että on paljo ihmisiä, jotka ei koskaan käy missään…. Kyllä se on niinku ihan omaa tavallaan laiskuutta niillä ihmisillä ja sitten sellastakin että ne ei niinku tajua sitä tilannet-ta, että pitäs niiinkun vähän käyttää sitä omaaki aikaa joskus. –… lähteekö nää tämmöset sitten koulutukseen, jos työnantaja maksaa? – Ei välttämättä lähde sinnekään. – Niin, meillä ei oo ketään semmosta, mutta mää tiedän, että on ih-misii, jotka sanoo, että ei he uskalla yksin lähtee, että pitäs olla sitte joku työto-veri mukana …. Ellen, farmaseutti
8.8.6 Normin sisäistäminen
Haastatteluissa tuli esille selkeää paheksuntaa niitä apteekkilaisia kohtaan, jotka eivät ymmärrä käyttää omaa aikaansa ammatilliseen kouluttautumiseen. Melko suurella to-dennäköisyydellä voidaan todeta, että nämä ihmiset eivät ole sisäistäneet alallamme vallitsevaa normia, jos he eivät lähde edes työnantajan maksamana ja kannustamana koulutukseen (vrt. kohta B, kuvio 8.12). Melko lailla kysymysmerkiksi jää normin si-säistäminen myös niillä apteekkilaisilla, jotka eivät osallistu koulutukseen muuta kuin työajalla: onko ammatillinen kouluttautuminen heille vain työhön kuuluva velvoite, jonka toimivuudesta työnantajan kuuluu vastata (vrt. kohta F, Kuvio 8.12).
Koulutukseen osallistumisen aktiivisuudesta voi tehdä päätelmiä siitä, miten vahvasti normi on sisäistetty. Haastatteluissa tulivat esille samat alueelliset osallistumiserot kuin kyselyssäkin. Pohjois-Suomesta löytyi monia haastateltavia, joiden mielestä passiivises-ti koulutukseen suhtautuvia farmaseutteja tai proviisoreita on hyvin vähän, proviisori Länsi-Suomesta puolestaan koki alueensa apteekkarit hyvin koulutusmyönteisiksi. Pää-kaupunkiseudulla työskentele vä farmaseutti puolestaan oli havainnut monien kollego-jensa kouluttautumisaktiivisuuden hyvin heikoksi.
… henkilöitä, joita ei saa yhellekään kurssille? …vaikka työnantaja maksais?
- No, On niitäki. …. Niin, mut aika vähän niitä on… Noora, farmaseutti … Musta ne on ihan muutama (jotka eivät osallistu koulutukseen).... Ja sekin on ehkä semmosta, että välillä ollaan närkästyneitä jostakin ja sitten niinku et-tä semmosta ohimenevää. proviisori Kaisa
… must tääl on hirveen koulutusmyönteinen…. niin (kaupungin nimi) seudun apteekkarit on oikeastaan kautta linjan positiivisest suhtautunu….. ei tääl oo kyl-lä kyl-lähialueella ainakaan ketään semmosta.(jotka suhtautuisivat kielteisesti henki-lökunnan kouluttamiseen) Paula, proviisori
…nää tämmöset, jotka ei halua osallistua koulutukseen, ett ne ilmeisesti kui-tenkin on selkeä vähemmistö? – Ei kyllä niitä on aika paljon, … oon käyny niin paljon, niin tuntuu, että osais niinku etukäteen jo sanoa, että mistä apteekeista ja mitkä ihmiset siellä on paikalla… Kyll niitä on hirveesti tällasii. Ellen, far-maseutti
Nooran ja Kaisan kertomukset siitä, miten vähän työkavereiden (entisten tai nykyis-ten) joukosta löytyy passiivisia kouluttautujia tai Paulan kertoma apteekkareiden myö n-teinen suhtautuminen koulutukseen kuvastavat saman ilmiön eri puolia: tyytyväisyyttä siitä, että kouluttautumisen normi on hyvin sisäistetty ja ihmiset toimivat sen mukaisesti (E). Ellenin kommenteista puolestaan on aistittavissa paheksunta niitä kollegoja koh-taan, jotka jäävät pois koulutuksista (D). Hänen (pääkaupunkiseudulla työskentelevän farmaseutin) mielestään normin noudattaminen oman alueen kollegojen keskuudessa on liian vähäistä. Toisaalta jos apteekin henkilökunnan keskuudessa vallitsee hyvä ja kou-lutusmyönteinen henki, sen avulla on mahdollista kannustaa passiivisetkin apteekkilai-set osallistumaan koulutukseen. Työtoverit tavallaan huolehtivat siitä, että koko työyh-teisö noudattaa normia, vaikka työnantajakaan ei tätä tekisi.
… me on sillai otettu se, että vaikka työnantajan puolelta sitä ei oo tullu, mut-ta me on niinku keskenämme päätetty se, että jokkainen potkasmut-taan vähintään kerran (vuoden kuluessa)… yhen illan Noora, farmaseutti