Ammatillisen sosialisaation kokonaisuus

3.4.1 Ammatillisen sosialisaation käsitteet

Ammatillinen sosialisaatio pitää sisällään ne organisaation muodolliset ja ei-muodolliset toimet, joilla se yrittää vaikuttaa työntekijöidensä tuleviin asenteisiin ja käyttäytymiseen (Schneider 1985, s. 583). Se käsittää ammatissa tarpeellisten tietojen, taitojen ja käyttäytymisen siirtämisen sekä motivoivan ammatti- identiteetin ja ammatil-lisen sitoutumisen synnyttämisen ammattiin aikoville. Tiedot ja taidot ovat ennak-koedellytyksiä kestävän ammatillisen orientoitumisen ja motivaation syntymiselle, mut-ta eivät kuitenkaan mut-takaa niitä. Yksilön pitää oppia yhdistämään ammattirooli pysyvästi persoonallisuuteensa. Tiedot, orientoituminen ja motivaatio ovat ammatti- identiteetin osakomponentteja. Vasta kun kaikki kolme osa-aluetta ovat kehittyneet, voidaan ihmi-sen katsoa sosiaalistuneen ammattiinsa (Simpson 1979, s. 6, 137). Onnistunut ammattiin sosiaalistuminen on elintärkeää ammatin säilymiselle ja jatkuvuudelle, ja myös ammat-tiin liittyvien palvelujen saatavuudelle yhteiskunnassa (Schwirian ja Facchinetti 1975).

Ammattistatuksen tunnistaminen tarkoittaa Simpsonin mukaan sitä, että ihminen hyväksyy ammattinimikkeen kuvaamaan itseään, osaksi identiteettiään. Tunnistaminen tapahtuu joko roolissa toimien ja sitä kautta oppien tai niin, että muut ihmiset alkavat mieltää henk ilön kuuluvan kyseiseen rooliin – ihminen siis leimautuu ammattiinsa.

Esimerkiksi amerikkalaiset sairaanhoidon opiskelijat alkavat pitää itseään hoitajina opiskelun alkuvaiheessa, kun muut ihmiset alkavat luokitella heitä hoitajiksi. Jos hoita-jan ammattistatus tunnistettaisiin vasta ammatillisissa tehtävissä työskentelyn myötä, se olisi kehittynyt sairaanhoidon opiskelijoille paljon myöhemmin. Toiset ihmiset, ei yksi-lö itse, saavat aikaan yksiyksi-lön ammattistatuksen kehittymisen (Simpson 1979, s. 137 – 141).

Sitoutuminen ammattiin tarkoittaa Simpsonin (1979) mukaan prosessia, jonka kaut-ta opiskelijat kokevat ammattinsa riittävän motivoivana voidakseen sitoutua siihen.

Muut ammatilliset vaihtoehdot tulevat vähemmän houkutteleviksi tai liian kalliiksi.

Kiintymys ammattiin syntyy vähitellen tunteista, jotka saavat alkunsa vuorovaikutuk-sesta ja yhteisistä kokemuksista. Vuorovaikutuksessa herää tunne samaan

ammattiryh-mään kuulumisesta (Simpson 1979, s. 144 – 148). Ammatillista sosialisaatiota kuvaa-vista käsitteistä on esitetty kooste taulukossa 3.5.

Taulukko 3.5. Ammatillisen sosialisaation käsitteet Simpsonin (1979) mukaan.

Käsite Käsitteen sisältö Ammatillinen

sosiaalis-tuminen

Ammatissa tarvittavien tietojen, taitojen ja käyttäytymisen siirtäminen, ammatillinen sitoutuminen ja motivaatio am-matissa toimimiseen

Ammattistatuksen tun-nistaminen

Ihminen hyväksyy ammattinimikkeen kuvaamaan itseään, identiteettinsä osaksi

Sitoutuminen ammattiin Prosessi, joka saa opiskelijat kokemaan ammattinsa riittä-vän motivoivana, jotta voivat sitoutua siihen

Kiintymys ammattiin Vuorovaikutus ja yhteiset kokemukset muiden opiskelijoi-den ja ammatin edustajien kanssa saavat aikaan ammattiin ja ryhmään kuulumisen tunteen

3.4.2 Ammatillinen sosialisaatio prosessina

Näkökannat, joissa ammatillinen sosialisaatio määritellään oppimisena tai motivaa-tiona, ovat Simpsonin mukaan liian yksinkertaistavia. Prosessit kehittyvät yksilöllisesti.

Kehitys voi vaatia irtaantumista muista prosesseista tai integroitumista niiden kanssa.

Jos tutkimuksissa keskitytään muutamaan sosialisaation piirteeseen 1-2 mittausajankoh-tana, saadaan todennäköisesti tulokseksi kyseisten ajankohtien hetkellisiä reaktioita, jotka eivät välttämättä jää pysyviksi. Mittaukset, jotka tehdään ennen tiettyä tapahtumaa ja uusitaan tapahtuman jälkeen, eivät ehkä löydäkään sosialisaation todellista luonnetta:

kyse ei ole yhden dimension suhteen tapahtuvasta kasvusta vaan laajasta prosessista, jossa aiempia tapahtumia korvataan uusilla. Prosessi voi ohjautua eri suuntaan kuin al-kuperäisoletus olisi edellyttänyt eikä noudata ennalta määriteltyä virallista linjaa (Simp-son 1979, s. 167, 226). Simp(Simp-sonin näkemys ammatillisesta sosialisaatiosta prosessina on mielenkiintoinen ja perusteluiltaan onnistunut. Farmasiassa ammatillista sosialisaatiota ei ole tutkittu prosessinäkökulmasta.

3.4.3 Ammattiroolin valinta

Ammattiroolin valinta on yksi tärkeimmistä aikuisen sosialisaatiokokemuksista. Jo lapsuuden tilanteet vaikuttavat uravalintaan: sekä geneettisillä että perheen sosiaalisen aseman antamilla mahdollisuuksilla on oma vaikutuksensa yksilön urapäätöksiin. Perhe ja peruskoulutus muovaavat yksilön uramahdollisuuksia myös negatiivisessa mielessä, sulkemalla pois mahdollisuuksia riittävän pohjakoulutuksen puuttuessa: koulutus muo-dostaa keskeisen osan ammattiin sosiaalistumisesta. Ammattirooliin sosiaalistuminen nähdään pitkänä, lähes koko elämän kestävänä kehitysprosessina. Etenkin yliopistota-son koulutuksen katsotaan olevan merkittävä ideologisten ajatusten ja ryhmäasenteiden muokkaaja (Moore 1973, s. 861 – 862, Albrecht ym. 1987, s. 112 – 113, Guimond 2000).

Ennen varsinaista ammattiin pääsemistä sosiaalistuminen on pitkälle ennakoivaa so-siaalistumista: ihminen kokoaa tietoa tulevasta ammatistaan ja arvioi, millaiseksi tuleva työkuva muodostuu. Ennakoivasta sosialisaatiosta on apua myös tulevaan ammattiin liittyvien arvojen ja asenteiden omaksumisessa ja hyväksymisessä. Opiskelija sisäistää tässä prosessissa tulevan ammatti- identit eettinsä (Moore 1973, s. 871 – 873, Albrecht ym. 1987, s. 112 – 113). Farmasiassa ennakoivan sosialisaation vaikutus on tullut nä-kyviin esim. Hatoumin ja Smithin (1987) tutkimuksessa. Se, että opiskelijoiden sukula i-sissa oli farmasian ammattilaisia, sai tutkijoiden mielestä opiskelijat hakeutumaan ala l-le. Toisaalta sukulaisilla oli Hatoumin ja Smithin mielestä merkitystä opiskelujen alku-vaiheen sosialisaatiolle.

3.4.4 Sosialisaatio ammattiin koulutuksen kautta

Ammattiin kouluttautumisen aikana (nuori) aikuinen hankkii paitsi kognitiivisia tieto-ja tieto-ja taitotieto-ja, myös ammatillisen suuntautumisen tieto-ja valmiuden ammattiin. Koulutus ei kuitenkaan yksinään anna vaikutteita vaan myös koulun ideologia, siellä annettu opetus, yksilön lähiympäristö ja opiskeluaikainen harjoittelu/työympäristö luovat omat leimansa ammattiroolin määrittelyyn. Jos näiden tahojen asenteet yksilön ammattiroolista ovat keskenään ristiriitaisia, saattaa roolin omaksumisessakin tulla ongelmia. Jos yksilön

omat odotukset tai ammattirooliin kohdistamat arvot eivät käy yksiin hänen saamansa koulutuksen kanssa, hän ei voi omaksua rooliin liittyviä asioita (Simpson 1979, s. 29 - 32). Simpsonin näkökanta on mielenkiintoinen ja antaa aihetta pohtia mm. yliopisto-opetuksen ja apteekkiharjoittelun entistä tarkempaa yhteensovittamista suomalaisessa farmasian opiskelussa. Kun molemmat tahot (yliopisto ja apteekit) välittävät opiskelijal-le samanlaisia arvoja, pitäisi ammatillisen sosialisaationkin tehostua.

Orientoituminen ammattirooliin koulutuksen kautta ei välttämättä takaa rooliin tarvit-tavaa valmiutta ja motivaatiota, vaikka kognitiiviset valmiudet olisivatkin kehittyneet.

Roolivalmiudet syntyvät statuksen tunnistamisen kautta, siis silloin kun vastavalmistu-nut ammattilainen nimeää ammattinsa minänsä merkiksi. Opiskelijan lähiympäristön muut ihmiset ovat ratkaisevassa asemassa hänen määrittäessään omaa ammattirooliaan.

He muodostavat yksilön roolin julkisen tunnistamisen (Simpson 1979, s. 36 – 39).

Suomalaisessa apteekkifarmasiassa opiskelijan harjoittelupaikka ja siellä työskentelevät alan ihmiset voivat olla ratkaisevia tulevan ammattilaisen roolin märittelyssä. Ammatil-linen sitoutuminen seuraa ammattiroolin omaksumisesta ja niistä rakenteellisista järjes-telyistä, joiden takia opiskelijan on ha nkala irrottautua ammattiroolistaan (Simpson 1979, s. 36 – 39).

Yksilöt tulevat ammatilliseen sosialisaatioon omine taustoineen ja työkokemuksi-neen. Prosessia ei voi toistaa samassakaan työtehtävässä täysin identtisenä jokaiselle työntekijälle. Ihmisten oma aktiivisuus on sekin merkittävässä asemassa sosialisaatios-sa: jotkut yksilöt ovat muita aktiivisempia etsimään muiden apua. Tärkeimmät tekijät prosessissa ovat nimenomaan yksilöstä lähtevät tekijät, aiemmat kokemukset ja aloit-teellisuus (Schneider 1985, s. 583 – 584)

3.4.5 Ammatillisen sosialisaation taustatekijät

Ihmisen ammattiaan kohtaan osoittama kiintymys liittyy ammatin korkeaan arvostuk-seen. Se sisältää pelkästään positiivisia tunteita ammattia kohtaan (sitoutuminen voi sisältää myös negatiivisia asenteita). Sisäinen yhteenkuuluvuuden tunne ammatillisen yhteisön ja sen arvojen kanssa saa aikaa ammatillisen kiintymyksen syntymisen. Kiin-tymys kasvaa, kun ammatillinen konteksti on selvästi määritelty, havaittava ja pysyvä.

Yhteinen (koulutus)tausta synnyttää kollektiivisia toimimisen tapoja ja rohkaisee keski-näistä avunantoa. Ryhmän hajaantuminen klikkeihin vähenee, yhteistyö on mukavaa ja toverillista. Sen sijaan tarkan formaalinen, persoonaton työnjako estää ammattien välistä vuorovaikutusta ja vähentää ryhmien välistä arvostusta. Etenkin opiskeluun kuuluvalla harjoittelulla on suuri merkitys ammattiin liittyvien positiivisten tunteiden herättäjänä:

jos opiskelijaa ei kohdella ammattikollegana, hän voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Har-joitteluaika voi siis joko edistää tai ehkäistä yksilön ammattiaan kohtaan tuntemaa kiin-tymystä (Simpson 1979, s. 39 – 43). Tämä Simpsonin esiin tuoma asia pitää varmasti paikkaansa myös suomalaisessa farmasiassa, vaikka siitä ei ole esitetty tutkimustulok-sia.

3.4.6 Sitoutuminen ammattiin

Työstä on muodostunut useimmissa yhteiskunnissa perusta aikuisen ihmisen statuk-selle. Aikuinen käyttää suuren osan ajastaan työssä, joten se on perheen ohella hänen tärkein toimintaympäristönsä (Moore 1973, s. 862, Gecas 1981, s. 187). Ammatti-identiteetin syntyminen puolestaan mahdollistaa ihmiselle välttämättömän sitoutumisen ammattiin. Tämä tapahtuu vasta silloin, kun ihminen on jo jonkin aikaa toiminut amma-tissaan. Vasta kun hänelle on muodostunut sekä kognitiivinen että tunne tason yhteys ammatin sisältämien sosiaalisten piirteiden ja yksilön omien ominaisuuksien välille, ammatti- identiteetti on täysin muovautunut ja yksilö pystyy vastaamaan hänelle asetet-tuihin haasteisiin. Työyhteisön tärkeimpänä päämääränä on pyrkiä sosiaalistamaan yh-teisössä työskentelevät ihmiset. Aina tämä ei onnistu, vaan yksilö voi tehdä työnsä lä-hinnä ulkoisten sanktioiden vaikutuksesta. Kiinnostus työn vaihtamiseen voi tällöin nousta suureksi ja suunnata ihmisen ajatukset uuteen ammattiin. Työhön valmistavassa harjaannuttavassa vaiheessa joko yksilö itse tai harjaannuttava työyhteisö voi päättää harjoittelusuhteen, jolloin myös sosialisaatio ammattiin päättyy (Moore 1973, s. 861 – 862, 866 - 870, 874 – 877, 881, Simpson 1979, Gecas 1981, s. 187, Albrecht ym. 1987, s. 113).

Työpaikan tarjoamat mahdollisuudet, työyhteisön normirakenteet ja työtovereiden muodostama sosiaalinen yhteisö määräävät yksilön sopeutumisen erilaisiin

työtilantei-siin, sitoutumisen työhön tai työstä vieraantumisen. Jos työntekijän etenemismahdolli-suudet uralla ovat rajalliset, hän rajoittaa työpanostaan ja alkaa suunnata kiinnostustaan työn ulkopuolelle. Sosiaalisen rakenteen ja yksilön käyttäytymisen välinen yhteys saa aikaan itseään ruokkivia kehiä: positiivinen kehä nostaa työntekijää ylöspäin, negatiivi-nen työntää alas. Näissä kehissä kiteytyvät muiden yksilöiden kyseiseen henkilöön koh-distamat odotukset ja havainnot, jopa yksilön omat arviot suorituskyvystään ja kehitty-mismahdollisuuksistaan. Siksi negatiivista kehää on vaikea katkaista (Gecas 1981, s.

187 – 189).

Pitkää koulutusta vaativien ammattien (professioiden) erityisongelmana voidaan pitää ammatillisen pätevyyden säilyttämisen jatkuvan kouluttautumisen kautta. Näissä amma-teissa tietopohja kasvaa ja uudistuu kaiken aikaa. Jos yksittäinen ammattilainen kieltäy-tyy kehittämästä itseään ja ammattitaitoaan, hän jää pakostakin jälkeen ammattikolle-goidensa pätevyystasosta. Vaatimus ammattitaidon ylläpitämiseen tulee paitsi asiakkail-ta myös kollegoilasiakkail-ta: huonosti tehtävistään suoriutuva ammattilainen on huonoa mainosasiakkail-ta koko alalle. Ammatti- identiteetti ei ole pelkästään yksilöllinen vaan myös kollektiivinen käsite, joka määrittää yksilön kuulumisen ryhmään. Identiteetin muodostumiselle kes-keinen ammatillinen sosiaalistuminen ei siis pääty työn vastaanottamiseen vaan jatkuu läpi koko työuran (Moore 1973, s. 874 – 878). Myös suomalaisten apteekkilaisten olisi hyvä tunnistaa tämä näkökulma.

3.4.7 Ammatillisen sosialisaation tutkimukset terveydenhuollossa

Terveydenhuollon aloilla sosialisaatiota on tutkittu sekä lääketieteen (Brigdstock 1979, Hafferty 1988, Martin ym. 1988, Ryynänen 2001) että sairaanhoidon opiskelijoi-den parissa (Simpson 1979, Startup ja Wilson 1992, Reutter ym. 1997, Buckenham 1998, Falkenberg ja Ekman 1998, Gray ja Smith 1999, Howkins ja Evens 1999, Taylor ym. 2001).

Startup ja Wilson (1992) toteavat omassa sairaanhoitajien sosialisaatiota koskevassa tutkimuksessaan, etteivät opiskelijat suinkaan käy läpi homogeenista ammatillista sosia-lisaatioprosessia, vaan sen toimeenpanijoilla on usein vaihtelevia näkemyksiä, joita opiskelijoille välitetään. Myös opiskelijan kliinisen harjoittelun suorituspaikka luo oman

leimansa sosialisaatioon. Teoriaopetuksesta huolehtivan oppilaitoksen ja käytännön harjoittelun vastuuhenkilöiden näkemyksissä olevat erot vaikeuttavat sosialisaatiota (Wilson ja Startup 1991, Startup ja Wilson 1992, Reutter 1997). Jos harjoittelupaikassa on kiirettä ja pulaa henkilökunnasta, jää opiskelijan oppiminen ja ammatillinen sosialisaatio liian paljon opiskelijakollegoiden tai muiden vähän koulutettujen työntekijöiden vastuulle (Startup ja Wilson 1992). Muutos opiskelijasta hoitajaksi on vaihtelevasti etenevä, integroitu prosessi, johon vaikuttaa voimakkaimmin hoitotiimin yhteistyö. To isaalta myös ohjaajalla ja hoidettavilla potilailla oli vahva panos hoitajaksi sosiaalistumisessa (Fagerberg ja Ekman 1998).

Lääkäreiden ammatillisesta sosialisaatiosta on tehty paljon tutkimuksia (Bridgstock 1979, Martin ym. 1988, Ryynänen 2001). Näissä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan sy-vennytty lääkäreiden ammatilliseen sosialisaatioon prosessina vaan on keskitytty tie t-tyyn hetkeen, jolle on pyritty löytämään selityksiä ammatillisesta sosialisaatiosta.

Bridgstock esittää, että lääkäreistä löytyy ydinjoukko, jolla on vahva vaikutus muiden kollegojen toimintaan. He ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa ja pystyvät tällä tavoin pitämään yllä ammatillisia normeja vahvemmin kuin vähemmän aktiiviset am-mattikollegansa. Ydinjoukon ulkopuolella olevat lääkärit luisuvat vuosien saatossa vähi-tellen ammatillisesti aktiivisia kollegojansa matalammalle tasolle (Bridgstock 1979).

Vaikka ammatillista sosialisaatiota ei ole tällä tavalla tutkittu farmasiassa, saattaisivat Bridgstockin tekemät havainnot sopia myös apteekkimaailmaan.

Ryynänen (2001, s. 32 – 45) jakaa kirjallisuuskatsauksessaan lääkäreiden sosialisaa-tiota käsittelevät tutkimukset ammatillisen, tiedollis-käytännöllisen ja emotionaalisen sosialisaation tutkimuksiin. Ammatilliseen sosialisaatioon kuuluvat prosessit, joilla alan opiskelija omaksuu ammattiin kuuluvat asenteet, arvot, tiedot, taidot ja elämäntavat.

Lääkärin emotionaalinen sosialisaatio pitää sisällään lääketieteessä tarvittavien tunne-sääntöjen sisäistämisen. Myös tämä prosessi olisi käytävä läpi opiskeluvaiheessa. Kou-lutuksen tiedollisuuden painottaminen kuitenkin syrjäyttää helposti emotionaalisen so-sialisaation (Ryynänen 2001, s. 32 – 45).

Lääketieteen opiskelijoiden ammatti- identiteetin muodostumisvaiheessa opiskelijoi-den on kyettävä ratkaisemaan henkilökohtaisen elämänsä, opintojen ja työn väliset risti-riidat. Koska opiskelijoiden ammatilliset suuntautuneisuudet ja ammatti- identiteetit

vaihtelevat, olisi Ryynäsen mielestä tarpeellista antaa tukea etenkin niille opiskelijoille, joiden identiteetti poikkeaa traditionaalisesta lääkärin roolista (Ryynänen 2001, s. 101 – 109, 168 – 183, 193 – 194).

Suomalaisten farmasian opiskelijoiden ammatti- identiteetin muodostumista ei ole tutkittu. Asian selvittäminen voisi kuitenkin antaa alalle arvokasta tietoa mm. siitä, mi-ten farmaseutteja saataisiin kannustettua apteekkityöhön.

3.4.8 Ammatillisen sosialisaation tutkimukset farmasiassa

Farmasian opiskelijoiden sosialisaatiota on tutkittu muuta terveydenhuoltoa vähem-män. Tulokset farmasian opiskelijoiden sosiaalistumisesta ammattiinsa ovat kuitenkin olleet samanlaisia kuin muillakin terveydenhuollon alojen opiskelijoilla. Farmasian opiskelijat muuttuivat opintojensa kuluessa kyynisiksi ja kadottivat positiiviset kuvitel-mansa alastaan. Opiskelijoiden asenteet alaansa kohtaan muuttuivat negatiivisemmiksi, samansuuntaisiksi kuin alan opettajien asenteet olivat. Kirjoittajat eivät tulkitse, että opiskelijat olisivat omaksuneet negatiiviset asenteensa opettajiltaan vaan että samanla i-set asenteet esiintyvät molemmilla ryhmillä yhtä aikaa (Schwirian ja Facchine tti 1975).

Missisipin yliopiston farmasian opiskelijoiden asenteita mitattiin kolmella eri osa-alueella: ihmisiin suuntautuneisuudella, ammatillisuuteen suuntautuneisuudella ja tie-teellisellä suuntautuneisuudella. Myös sosiaalistumista selittäviä tekijöitä (sukupuoli, ennakkoharjoittelu alalla, sukulaisten vaikutus) tutkittiin (Hatoum ja Smith 1987).

Opiskelijoiden sosiaalistuminen ei edennyt opintojen kuluessa toivotulla tavalla.

Ammatillinen asenne ei vahvistunut, vaan heikentyi jonkin verran. Merkittävimmäksi ammatillista asennetta kehittäväksi tekijäksi kirjoittajat mainitsevat opiskelijan harjoit-telupaikan. Farmasian ammattilaisten löytyminen opiskelijoiden sukulaisten joukosta vaikutti tutkittavien asenteisiin va in opintojen alkuvaiheessa, mikä saattaisi viitata sii-hen, että sukulaisilla on ollut merkitystä opiskelupaikan valinnalle. Ennakkoharjoittelun merkitystä farmasian opiskelijoiden sosiaalistumiselle kirjoittajat kuvaavat minimaali-seksi. Sen sijaan sukupuolella näyttäisi olevan merkitystä sosialisaatioon: naispuoliset opiskelijat olivat enemmän ihmisiin ja kutsumukseen orientoituneita, miespuoliset

sta-tukseen. Farmasian opiskelijoiden sosiaalistuminen tulevaan ammattinsa oli epätäydel-listä, eivätkä he ole sitoutuneita ammattiinsa (Hatoum ja Smith 1987).

Thaimaalaisten farmasian opiskelijoiden sosialisaatiota on tutkittu käyttämällä Schackin ja Heplerin (1979) luomaa professionalismin mittaristoa (Lerkiatbundit 2000b). Opintojensa alussa opiskelijoilla oli maallikon asenne, mikä muuttui opintojen kuluessa professionaalisemmaksi, mutta ei kuitenkaan kaikilta mittariston osilta. Es i-merkiksi opiskelijoiden asenne jatkuvaa kouluttautumista kohtaan pysyi muuttumatto-mana opintojen kaikissa vaiheissa. Kirjoittajan mukaan maallikkokin ymmärtää jatku-van kouluttautumisen merkityksen. Ensimmäisen vuoden aikana opiskelijoiden sitou-tuminen ammattiinsa väheni. Muilta osin thaimaalaisten farmasian opiskelijoiden sosia-lisaatio lisääntyi opintojen edetessä (Lerkiatbundit 2000b).

Suomalaisten farmasian opiskelijoiden ammatillista sosialisaatiota ei ole tutkittu.

Tämä muodostaa valitettavan tiedollisen aukon sekä tälle tutkimukselle että koko alalle.

Aiheen ottamista esim. tulevien väitöskirjatutkimusten kohteeksi olisi syytä harkita.