Aluksi tarkastellaan aihealueen aikaisempia kotimaisia väitöskirjatutkimuksia sekä käsillä olevaan tutkimusta suhteessa näihin (kuvio 1). Suomessa on tehty toistakymmentä keskei-sesti laatua tai jotain sen osa-alueita käsittelevää väitöskirjatutkimusta. Pääosa aikaisem-mista töistä tarkastelee melko rajattua laadun osa-aluetta, kuten mm. laatupiirejä (Lillrank 1988), asiakasta ja tämän havaitsemaa laatua (Strandvik 1994, Liljander 1995 ja Holmlund 1997), ISO 9000 -standardeja (Ollila 1995), TQM:n ja organisaatiokulttuurin yhteyksiä (Silén 1995, Kekäle 1998) ja projektien laatua (Järvinen 1999). Hieman laajemmat perspektiivit käsittelevät laatua ja sidosryhmien tyytyväisyyttä (Kankkunen 1993), laatu-johtamisideologiaa (Savolainen 1997) ja prosessien kehittämistä (Pastinen 1998). Käsillä
1 Tässä halutaan käyttää alkuperäistä termiä, koska se on hieman suomennosta vakiintuneempi käsite.
2 Tässä mainitut tekijät nousevat keskeisimpinä esiin eri lähteistä. Tarkemmin näistä luvussa 3.2.
olevassa tutkimuksessa pyritään laajaan tarkasteluun erilaisten laatuun liittyvien asiayhte-yksien selvittämiseksi. Kaikki edellä mainitut aihealueet sisältyvät tähän tutkimukseen.
Valitusta tarkastelun laajuudesta johtuen ei kuitenkin yksittäisiä osa-alueita käsitellä niin syvällisesti kuin em. tutkimuksissa.
Tarkasteltaessa viimeaikaisia kansainvälisiä aihealueen tieteellisiä artikkeleita ja konfe-renssiesitelmiä on niistä löydettävissä painopistealueita. Total quality management -ajatte-lun etuja ovat tutkineet mm. Powell (1995), Ahire et al. (1996a ja 1996b), Forza ja Filippi-ni (1998) sekä Terziovski ja Samson (1999 ja 2000). Buttle (1997), Lee (1998), Lee et al.
(1999), Leung et al. (1999), Erkkilä-Lehto et al. (1999), Prabhu et al. (2000) ja Sun (1999 ja 2000) ovat paneutuneet ISO 9000 -sertifioinnin hyötyjen analysointiin. Itsearvioinnin etuihin ovat perehtyneet mm. Brown et al. (1999). Osassa näistä tutkimuksista on tarkas-teltu varsin laaja-alaisesti laadun kehittämistä. Toisaalta tarkastelutaso on useimmissa ollut melko pintapuolinen. Pääosassa edellä mainituista tutkimuksista materiaali on kerätty ky-selytutkimuksilla, missä vastaajien lukumäärät ovat olleet suurehkoja.
Näihin tieteellisissä julkaisuissa esitettyihin tutkimuksiin verrattuna käsillä olevassa tutki-muksessa haetaan laaja-alaisempaa otetta ja toisaalta niitä syvällisempää tietoa yksittäisis-tä tutkimuskohteista käytyksittäisis-tämällä aineiston hankintaan yksityiskohtaisia haastatteluja. Näin ollen erilaisten laadun kehittämiseen vaikuttavien asioiden suhteista pystytään tekemään seikkaperäisempi analyysi. Samalla tutkimuksessa pystytään nostamaan esille haastateltu-jen esittämiä mielipiteitä alkuperäisinä ilmaisuina. Eloranta (Olkkonen 1994, s. 59) toteaa, että teollisuustalouden tutkimuksen kontribuutiona tulee syntyä tiedeyhteisölle uutta tietoa sekä myös elinkeinoelämään palvelevaa, ainakin potentiaalista käytännön hyötyä sisältä-vää tietoa.
Seuraavassa tarkastellaan tämän tutkimuksen sijoittumista suhteessa tutkimusotteiden ja-otteluihin. Ensimmäiseksi pohditaan sen suhdetta Neilimon ja Näsin (1980, s. 31) alunpe-rin esittämään ja Kasasen et al. (1991, s. 317) täydentämään jaotteluun. Tämän jälkeen arvioidaan käsillä olevan tutkimuksen yhteyttä Brymanin (1989, s. 28-31) kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen tutkimusotejaotteluun. Neilimon ja Näsin sekä Kasasen et al. luokitte-luun suhteutettuna tämän tutkimuksen voidaan nähdä olevan melko moniulotteinen. Ennen kuin on mahdollista vastata työn varsinaisiin tavoitteisiin, on aluksi pohdittava, mitä laatu-käsitteellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Tämä siksi, ettei laatu ainakaan vielä ole yksise-litteinen käsite. Tässä yhteydessä käytetään hyväksi käsiteanalyysiä, jonka lopputuloksena määritellään tässä tutkimuksessa käytettävä laatu-käsite ja muut keskeiset sukulaiskäsit-teet. Käsiteanalyysi tosin on tutkimuksissa luonnollisesti aina jossain määrin mukana mui-den tutkimusotteimui-den tukena, jolloin sen tehtävänä on muodostaa viitekehyksiä, joimui-den perusteella voidaan edetä empiiriseen tutkimusvaiheiseen.
Valitut tutkimuskohteet, yhteensä 24, ovat viideltä eri toimialalta, metalli-, metsä-, kemi-an- ja sähköteknisestä teollisuudesta sekä lähinnä teknisen kaupan alalta. Tutkimuksella haetaan vastauksia mm. erilaisten laadun kehitystyön tekijöiden välisille yhteyksille. Tä-hän pyritään erilaisten tekijöiden korrelaatioita tutkimalla, missä käytetään nomoteettista tutkimusotetta. Tälle on ominaista kausaalisten yhteyksien avulla selittäminen.
Tutkimus-kohteiden määrä tulee kuitenkin olemaan niin suppea, ettei sen perusteella voida tehdä hyvin syvällisiä tilastollisia analyysejä, vaan saatuja tuloksia on tulkittava kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin tilastollisen käsittelyn antamien tulosten lisäksi. Nomoteettisluontei-sen tutkimusotteen lisäksi tässä tutkimuksessa on eräänlainen toiminta-analyyttinen vivah-de, vaikka näin monen tutkimuskohteen osalta ei voida puhua varsinaisesta casetutkimuk-sesta. Toiminta-analyyttisen tutkimusotteen periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa yrite-tään ymmärtää tutkimuskohteiden toimintaa.
Edellä mainituista jaottelusta poikkeava tapa on ryhmitellä tutkimustyypit kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen (laadulliseen) tutkimukseen. Uusitalo (1995, s. 79-82) toteaa, että kva-litatiivisessa tutkimuksessa aineiston on nimensä mukaisesti verbaalista tai visuaalista.
Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto on taas esitettävissä numerollisessa muodossa. Tut-kimusotteiden ero on Uusitalon mukaan kuitenkin paljon suurempi kuin aineiston muoto.
Hänen mielestään valinta näiden välillä riippuu tutkimuskohteena olevan ilmiön luontees-ta. Alasuutari (1995, s. 22-23) toteaa, että kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla menetelmillä on paljon yhteisiä periaatteita, mm. pyrkimys loogiseen todisteluun ja objektiivisuuteen.
Hänen mukaansa sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista analyysiä sovelletaan usein sa-massa tutkimuksessa ja saman tutkimusaineiston analysoinnissa. Hän pitää näitä toistensa jatkumona.
Bryman (1989, s. 28-31) on esittänyt tätä kahtiajakoa tarkemman luokituksen tutkimusot-teista ja tiedon tuottamismenetelmistä. Myös Yin (1994, s. 5-7) käyttämä tutkimusotteiden jaottelu on lähellä tätä luokitusta. Brymanin luokittelusta tässä tutkimuksessa käytetään tiedonkeruussa lähinnä strukturoimatonta haastattelua, sen lisäksi strukturoitua haastat-telua sovelletaan edellisen rinnalla ja varsinkin aineistoa täydennettäessä. Arkistotiedon-omaisina dokumentteina kaikista tutkimuskohteista on käytössä niiden laatimat laatupoli-tiikat. Aineiston käsittelyssä hyödynnetään useampia tutkimusotteita. Kyselytutkimuksen periaatteiden mukaisesti haastatteluaineistosta muodostetaan muuttujakokoelma, jonka osalta tutkitaan syy-yhteyksiä. Lisäksi hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusta pyrittäessä ymmärtämään tutkimuskohteiden toimintaa. Tässä hyödynnetään haastatteluiden suoria lainauksia, ns. raakahavaintoja. Bryman mainitsee myös, että useimpia tiedonkeruumene-telmiä voi käyttää erilaisten tutkimusotteiden yhteydessä. Vaikka siten olisi olemassa nä-kyvä taipumus tutkimusotteen ja menetelmän yhteydelle, vastaavuus on kuitenkin kaukana täydellisyydestä.
Alasuutarin (1995, s. 183) mielestä runsasta havaintoyksiköiden määrää on vaikea määri-tellä kvalitatiivisesti yksiselitteisillä sääntölauseilla. Hänen mukaansa on tällöin mahdol-lista kuvata havaintoyksikköjä muuttujien avulla ja analysoida niiden välisiä tilastollisia suhteita kvantitatiivisesti. Toisaalta Alasuutari varoittelee, että mitä vähemmän havainto-yksiköitä on, sitä voimakkaampia eri muuttujien välisten tilastomatemaattisten yhteyksien tulee olla, jotta ne voisivat olla varteenotettavia johtolankoja arvoituksen ratkaisemisessa.
Eisenhardt (1989, s. 534-535) mainitsee esimerkkejä casetutkimuksista, missä samassa tutkimuksessa tarkasteltujen casetapausten määrä jää tyypillisesti kuitenkin alle kymme-neen. Koska tässä on kuitenkin 24 tutkimuskohdetta, ei tätä voida luokitella enää
tapaus-tutkimukseksi. Tämän tutkimuksen voisi siten luonnehtia olevan casetutkimuksen ja ky-selytutkimuksen välimaastossa. Kun tarkastellaan tässä tutkimuksessa mukana olevia tut-kimuskohteita, voidaan kyselytutkimuksen näkökulmasta niiden pienehkön lukumäärän johdosta hyvällä syyllä kritisoida tulosten yleistettävyyttä kaikkiin yrityksiin. Varsinkin, kun valinnassa ei ole käytetty satunnaisotantaa.
Tässä tutkimuksessa empiirisen tiedon keskeisimmäksi keruumenetelmäksi on siis valittu strukturoimaton teemahaastattelu, missä tutkija haastattelee vapaamuotoisella tavalla, sal-lien vastaajille huomattavasti liikkumavapautta vastauksissaan. Tämän täydentäjänä hyö-dynnetään strukturoitua haastattelua, missä käytetään kokoelmaa yksityiskohtaisia ja täs-mällisesti muotoiltuja kysymyksiä, jotka haastattelija kysyy vastaajalta. Näiden vaihtoeh-tona voidaan pitää kyselylomakkeilla tehtävää tiedonkeruuta, mikä olisi mahdollistanut suuremman otoksen, jolloin erilaisia tilastollisia analysointimenetelmiä olisi voitu hyödyn-tää paljon tehokkaammin. Kyselylomakemenetelmä vaatii kuitenkin hyvin yksiselitteiset vastausvaihtoehdot, eikä juuri mahdollista lomakkeelta puuttuvien tilannekohtaisesti olen-naisten seikkojen selville saamista. Aina eivät lomakkeen laatijan ja vastaajan ajatusmaa-ilmat kohtaa toisiaan, jolloin vastaaja helposti jättää vastaamatta kohtiin joita hän ei ym-märrä tai sitten koko kyselyyn. Vastaaja voi lisäksi ymmärtää kysymyksen aivan toisin kuin tekijä on sen ajatellut, ja siten vastaus ei ole luotettava. Kyselyitä täytyy lisäksi lähet-tää melko iso määrä, jotta palautettujen lomakkeiden lukumäärä saataisiin riittävän suu-reksi.
Lukka ja Kasanen (1993, s. 364-365) toteavat, että yleistettävyys tuli liiketaloustieteessä yleisemmän keskustelun kohteeksi vasta 1970-luvulla, jolloin casetutkimus alkoi todella nousta uutena mahdollisuutena tehdä tieteellistä tutkimusta. He jatkavat, että koska case-tutkimuksessa tutkimuskohteita on vähän, usein vain yksi, on yleistettävien tulosten saa-vuttaminen katsottu vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Casetutkimuksissa on päättelyn sovel-tamismahdollisuuksien puuttuminen heidän mielestään pyritty korvaamaan tutkimusaiheen suurella teoreettisella ja/tai käytännöllisellä relevanssilla, analyysin ja tulkinnan syvälli-syydellä sekä metodien interaktiivisella yhteiskäytöllä, ns. trianguloinnilla. Sykes (1990, s.
311 ja 1991, s. 9) toteaa, että reliabiliteetin saavuttamiseksi koko tutkimusprosessi tulisi tehdä lukijalle ”läpinäkyväksi” kuvaamalla tapaukset luotettavasti.
Edellä esitetyn pohdinnan perusteella kuviossa 2 on asemoitu käsillä oleva tutkimus suh-teessa perinteisiin case-, kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen. Tämä tut-kimus edustaa eräänlaista välimuotoa niin tuttut-kimuskohteiden lukumäärän kuin yksittäisen kohteen aineiston syvyyden suhteen. Asetelmasta johtuen aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisen että kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmin. Kumpikaan näistä ei välttä-mättä istu tämän aineiston analysointiin täydellisesti. Tutkimuskohteita on liian vähän, jot-ta voijot-taisiin vetää vahvoja johtopäätöksiä ja yleistää tulokset koskemaan kaikkia suoma-laisyrityksiä. Toisaalta niitä on sen verran paljon, ettei yksittäisiä tutkimuskohteita voida tarkastella syvällisesti tapaus tapaukselta. Toisaalta aineiston analysointi molemmilla me-netelmillä mahdollistaa käsittelytavan, joka ei olisi yksinään mahdollista joko puhtaalla kvalitatiivisella tai kvantitatiivisella tutkimuksella. Tilastollisen analyysin osoittamia
kor-relaatioita pystytään havainnollistamaan ja konkretisoimaan haastateltujen alkuperäisillä ajatuksilla. Eli tutkimustavat täydentävät toisiaan.
SYVYYS Syvällinen
”Pinnallinen”
TUTKIMUSKOHTEIDEN LUKUMÄÄRÄ
1 10 20 50 100 200 500
Kvalita-tiivinen tutkimus
Kvantita-tiivinen
tutkimus Käsillä oleva tutkimus
Case- tutki-mus