Tutkimuskohteiden ja haastateltavien valinta

Käytettäessä kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä voidaan ennalta laskea, minkä kokoinen aineisto on riittävä, jotta tunnuslukuja voidaan estimoida halutulla tarkkuudella ja jotta tietyn suuruisen erot kyetään saamaan esille tilastollisesti luotettavalla tavalla. Kvalitatiivi-sen aineiston riittävyyttä ei voida samalla tavalla mitata etukäteen. Usein käytäntönä on lopettaa aineiston kerääminen siinä kyllääntymisvaiheessa, kun uudet tapaukset eivät tuo enää esiin uusia piirteitä. (Mäkelä 1990, s. 52)

Glaser ja Strauss (1974, s. 55-58) toteavat, että tutkimuskohdetta valittaessa on mahdol-lista soveltaa kahta vaihtoehtoista tapaa: tutkitaan joko toisiaan lähellä olevia tai selvästi toisistaan poikkeavia organisaatioita. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti voitaisiin siis hakea toistensa kaltaisia organisaatioita, esimerkiksi saman kokoluokan ja toimialan edus-tajia sekä sellaisia, mitkä olisivat kulkeneet samanlaista polkua laatunsa kehittämisessä.

Tämä vaihtoehto antaisi toisenlaisia tutkimustuloksia. Tässä tutkimuksessa pyrittiin laaja-alaisempaan näkemykseen laadun kehittämisestä kuin pelkästään esimerkiksi yhtä toimi-alaa tutkimalla olisi saavutettavissa. Lisäksi, mikäli pyrittäisiin hakemaan hyvin samanlai-sia tutkimuskohteita, olisi niiden löytäminen hankalaa. Samankaltaisuuksista ei ole saata-villa julkista tietoa. Tietoa on mahdollista hankkia tekemällä esitutkimus potentiaalisten yritysten joukossa. Toisaalta, jos halutaan aineistomäärä suurehkoksi, pitkällä laadun ke-hittämisessä olevien yritysten joukoksi, ei Suomesta välttämättä löydy riittävän suurta määrää tällaisia organisaatioita. Olisi tietysti mahdollista laajentaa tarkastelua myös ulko-maisiin yrityksiin, mutta tällöin organisaatioihin alkaisi tulla myös monia tarkasteluun vaikuttavia eroavaisuuksia.

Edellä mainituista syistä johtuen tässä tutkimuksessa on valittu ns. erilaisuuden periaate, eli tutkimuskohteiksi pyrittiin valitsemaan toisistaan poikkeavia organisaatioita. Nämä poikkeamat koskevat niin toimialaa kuin kokoluokkaa. Organisoitunutta laadun kehittä-mistä pidettiin kuitenkin sellaisena tekijänä, mikä tuli olla yhteistä kaikille tutkimuskoh-teille. Mikäli olisi käytetty satunnaisotantaa, olisi joukkoon tullut sellaisia yrityksiä, missä kehittäminen laatuajattelun avulla olisi vierasta. Tästä seuraisi väistämättä kaksi vaihto-ehtoista tilannetta: haastateltavakandidaatti kieltäytyisi haastattelusta tai haastattelun osa-puolet puhuisivat ”eri kieltä”. Ensin mainittu johtaisi otannan vinoutumiseen ja

jälkim-mäinen taas heikentäisi tutkimuksen validiteettia. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa käyte-tään Sykesin (1991, s. 5) mukaan harkinnanvaraista valintaa satunnaisotoksen sijasta.

Organisoitua laadun kehittämistä tehneet yritykset eivät siis ole satunnaisotanta suomalai-sista yrityksistä. Tavoitteena oli löytää yrityksiä, jotka ovat myös eri vaiheissa laadun ke-hittämisessä. Haettiin monenlaisia vaihtoehtoisia laadun kehittämisen reitinvalintoja edus-tavia yrityksiä. Haluttiin mukaan niin julkisuudessakin menestyneitä kuin myös kehityksen alussa oleviakin yrityksiä.

Valitut tutkimuskohteet ovat eri kokoisia yrityksiä ja yritysten tulosyksiköitä. Ne toimivat useilla maantieteellisillä alueilla ja toimialueilla. Niiden tuotteiden ja asiakkaiden luku-määrässä sekä vientitoiminnan laajuudessa ja omistuspohjassa on suuria vaihteluita. Va-linnassa ei käytetty ole satunnaisotantaa, vaan valinta on toteutettu harkinnanvaraisesti.

Tutkimuskohteet valittiin sellaisten organisaatioiden joukosta, joiden tiedettiin tehneen laadun kehittämistyötä. Osan organisaatioista tiedettiin olevan alkutaipaleella, mutta osas-sa laadun kehittämistoimintaa oli harjoitettu jo yli 20 vuoden ajan.

Tutkimuskohteiden valinnassa käytettiin kolmea erilaista lähdettä. Osittain hyödynnettiin tutkijan aikaisempia kontakteja. Näiden käytön voi luonnollisesti kyseenalaistaa tutkimuk-sen neutraalisuuden näkökulmasta, mutta toisaalta olemassa olevat kontaktit helpottavat sisäänpääsyä tutkimuskohteisiin. Syvällisempää yhteistyötä tutkija oli tehnyt vain viiden haastatellun kanssa ja muita kontakteja oli kuusi. Toisaalta tutkijalla oli käytössään Suo-men Standardisoimisliiton (SFS-Sertifiointi 1997) ja Det Norske Veritaksen (DNV Certi-fication 1998) luettelot suomalaisorganisaatioiden laadunhallintajärjestelmien sertifioin-neista. Suurinta osaa valittuja yrityksiä yhdistääkin sertifiointi jonkin ISO 9000 -sarjan standardin mukaan. Osa oli kehittänyt laatuaan paljon tästä pidemmällekin. Neljällä tutki-muskohteella ei ollut olemassa ns. kolmannen osapuolen laadunhallintajärjestelmäsertifi-ointia.

Tutkijalla oli lisäksi tiedossa Suomen laatupalkintokilpailun voittajat. Kaksi nykymuotoi-sen kilpailun voittajaa kuuluu tutkimuskohteisiin. Näiden lisäksi tutkija keskusteli potenti-aalisista lähialueen pk-yrityksistä paikallisen kauppakamarin edustajan kanssa. Tämän kanavan kautta valikoitui kolme tutkimuskohdetta. Osa tutkimusorganisaatioista kuului useamman ”hankintalähteen” alle. Maantieteellisesti valittiin yrityksiä sekä lähialueelta, Etelä-Karjalasta ja Kymenlaaksosta, että kauempaa, erityisesti pääkaupunkiseudulta. On mahdollista, että myös tutkimuskohteiden maantieteellisellä sijainnilla, kuten monilla muillakin tekijöillä, on jonkin verran merkitystä tutkimustuloksiin.

Tutkimuskohteiden lukumäärää arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös syvyysaspekti;

jos hankitaan syvällisemmin tietoa yksittäisestä organisaatiosta, niin tutkimuksen hallitta-vuuden takia tutkimuskohteiden määrän tulee olla pienempi. Tässä tutkimuksessa pohdit-tiin myös mahdollisuutta tarkastella valittua pienempää otosta syvällisemmin, mutta voi-maan jäi alkuperäinen asetelma. Yhtenä syynä tähän oli halu käyttää tutkimuksessa myös kvantitatiivisia menetelmiä, joiden käyttökelpoisuus olisi kärsinyt aineiston supistamises-ta.

Kun pohditaan, keneltä tai keiltä tarvittava tieto tutkimuskohteesta tulisi hankkia, on ole-massa paljon vaihtoehtoja. Ylimmällä johdolla on hyvä tietämys yrityksen strategisista asioista sekä mahdollisesta vastuualueestaan, mutta laadun kehittämisen yksityiskohdista sen tiedot ovat yleensä vajavaisia. Keskijohto tuntee hyvin pääsääntöisesti oman vastuu-alueensa. Yksittäisten työntekijöiden näkemys on subjektiivinen ja tavallisesti heiltäkin puuttuu kokonaisvaltainen näkemys. Tämä tutkimus painottuu laadun kehittämisen laaja-alaiseen tarkasteluun ja sen menestyksekkäimpien menetelmien löytämiseen. Näistä asi-oista pystyy parhaiten kertomaan henkilö, joka on ollut avainasemassa laadun kehittämi-sen organisoinnissa ja joka on ollut mukana eri organisaation osissa tapahtuneessa kehi-tystoiminnassa. Tarvitaan toisaalta laaja-alaista näkemystä, mutta myös käytännön yksi-tyiskohtien tuntemusta.

Tutkimuksen syventäminen muutamissa organisaatiossa olisi mahdollistanut sen, että tie-toa olisi haettu useamman henkilöstöryhmän tai toiminnon edustajilta. Tällöin olisi ollut mahdollista peilata lisäksi samasta kohteesta esimerkiksi ylimmän johdon, tuotannon joh-don ja työntekijöiden edustajien näkemyksiä asioista. Tällöin tutkimusasetelma olisi ollut erilainen ja tutkimuksen hallittavuus olisi vaikeutunut.

Haastateltaviksi valittiin tässä tutkimuksessa organisaation laadun kehittämistä tukevia henkilöitä, jotka olivat tyypillisimmin laatupäällikön asemassa. On hyvin mahdollista, ja todennäköistäkin, ettei laatupäällikkö pysty antamaan kaikista haastattelussa käsitellyistä asioista täydellistä vastausta. Toisaalta laatua ja sen merkitystä organisaatioissa voidaan hyvällä syyllä tarkastella laatupäällikön tietämyksen kautta. Voidaan ajatella, että jos laa-dulla ei ole suurta merkitystä organisaatiolle, ei laatupäällikkökään ole perillä laajasti yri-tyksen asioista, varsinkaan strategisella tasolla. Jos taas laatuajattelu on tärkeässä asemassa yrityksessä, myös laatupäällikkö on hyvin selvillä erilaisista yrityksen toimintaan ja kehit-tymiseen liittyvistä seikoista. Tämä voi heijastua myös laatupäällikön organisaatioaseman kautta. Kaikissa tapauksissa ei edellä todettu yleistys päde näin suoraviivaisesti.

Koska haastatteluajat oli varattava monta viikkoa ennen haastatteluita, ei ollut tarkkaa tie-toa, kuinka syvällistä aineistoa tutkimuskohteista tultaisiin saamaan. Kaksi koehaastattelua antoivat siitä jonkinlaisen kuvan. Uusien tutkimuskohteiden etsiminen keskeytettiin tilan-teessa, missä oli sovittu yhteensä 24 haastattelusta.

Tutkija oli puhelinyhteydessä 26 haastateltavakandidaattiin, joista yksi kieltäytyi ja yksi oli sopimaton haastateltavaksi organisaation toiminnan poikkeuksellisuuden vuoksi. Tässä suhteessa yhteydenottoja voidaan pitää varsin onnistuneina; yli 92 % niistä johti myöntei-seen lopputulokmyöntei-seen. Yhdessä tutkimuskohteessa haastateltava vaihtui alunperin sovitun henkilön esimieheksi siten, että tutkija sai tietää asiasta vasta mennessään yritykseen. Tä-mä esimies oli organisaation laatujohtaja, jolla oli myös riittävä tuntemus organisaation laadun kehittämisestä.