Tämä tutkielma sijoittuu laadullisen tutkimuksen kenttään, eikä sen ensisijaisena tarkoituksena ole ollut tuottaa laajalle yleistettävää tietoa. Tutkielmani aineisto koostuu kahdesta elämäkerrasta, eikä niiden pohjalta saatuja tutkimustuloksia voi sellaisenaan olettaa löytyvän myös muista suomalaisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroista. Sen sijaan tulokset tarjoavat kiinnostavan ikkunan maskuliinisuuden yhteiskunnalliseen tarkasteluun 2010-luvun Suomessa ja erityisesti jääkiekkokontekstissa. Selänteen ja Karalahden elämäkerrat valikoituivat tutkimuskohteiksi, koska kyseiset urheilijat ovat hyvin menestyneitä ja saaneet runsaasti mediahuomiota uransa aikana. Tämän lisäksi miesten elämäkerrat ovat saaneet varsin hyvin lukijoita, joten teosten välittämät maskuliinisuuden representaatiot ovat tavoittaneet laajan yleisön. Elämäkerrat ovat myös verrattain tuoreita ja koska julkaisuvuodet ovat melko lähellä toisiaan, teokset ovat syntyneet jokseenkin samankaltaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Parivaljakon elämäkerrat paljastuivat mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi muun muassa Selänteen ja Karalahden erilaisten julkisuuskuvien mutta monessa suhteessa samankaltaisen elämäkerrallisen sisältönsä ansiosta.
Selänteen ja Karalahden elämäkertojen samankaltaisuus antaa viitteitä kyseisen ajan ja paikan yhteydestä siihen, millaisia maskuliinisuuden tarinoita elämäkerroissa on ollut mahdollista kertoa.
Olen tarkastellut tutkimustuloksiani aikaisemman sosiaalipsykologisen ja sosiaalitieteellisen jääkiekkoa ja maskuliinisuutta käsittelevän tutkimuksen valossa, ja huomannut tutkielmani asettuvan jatkumoksi aikaisemmalle tutkimukselle vahvistaen aiempia tutkimustuloksia muun muassa ortodoksisen maskuliinisuuden hallitsevasta asemasta jääkiekkokulttuurissa (Tjønndal 2016; Alsarve
& Angelin 2019) sekä urakeskeisten isien roolista perheen elättäjinä ja lastenhoidon ”parhaimpiin puoliin” osallistujina (Kangas ym. 2017). Toisaalta tutkielmani on tuottanut myös uutta tietoa, sillä maskuliinisuuden representaatioita suomalaisten jääkiekkoilijoiden elämäkerroissa käsittelevää tutkimusta ei tätä kirjoittaessani ole nähdäkseni juuri tehty. Tutkielmani tulosten mukaan hegemoninen maskuliinisuus koostui isyyteen, ystävyyssuhteisiin, väkivaltaan ja nationalismiin liittyvistä tulkintarepertuaareista, joiden lisäksi tärkeäksi repertuaariksi nousi tosimieheyden kuvaaminen antifeminiinisenä.
Analysoin aineistoa aloittaen vapaasta lukemisesta ja edeten lähiluvun kautta aineiston pelkistämiseen ja koodaamiseen. Eroteltuani tekstimateriaalista tutkimukseni kannalta relevantit kohdat tarpeettomista, pyrin kategorisoimaan aineistoani maskuliinisten ominaisuuksien mukaan ja jakamaan aineistoni hegemonista maskuliinisuutta tukevaan kerrontaan ja toisaalta sitä vastustavaan, inklusiivisempaan maskuliinisuuskerrontaan. Analyysivaihe oli työläs. Osin tämä johtuu varmasti siitä, etten muuttanut aineistoa digitaaliseen muotoon vaan tein pelkistämisen ja koodauksen käsin.
Aineiston käsittely digitaalisesti olisi varmasti säästänyt aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta tiedän kokemuksesta pystyväni keskittymään aineiston läpikäymiseen ja analysoimiseen huolellisemmin, mikäli työskentelen paperia ja kynää käyttäen. Analyysin kannalta haastavaa oli myös se, että vaihtoehdot narratiiviselle analyysille ovat niin runsaat ja käsitteistö laaja, että potentiaalisia työkaluja analyysin tueksi tuntui olevan aivan liikaa. Mielestäni tekemäni menetelmälliset ratkaisut ja työtavat tukivat kuitenkin loppujen lopuksi hyvin tämän tutkielman tavoitteiden saavuttamista.
Elämäkertoja tutkittaessa on huomioitava, että tutkijan paikantumien merkitys on suuri (Saresma 2012). Olen pyrkinyt tuomaan omaa paikantumistani mahdollisimman kattavasti esiin, jolloin lukijan on helpompaa tarkastella tuloksia näiden paikantumien valossa. Elämäkertojen luentaan ei ole yhtä oikeaa tapaa, ja jokainen tutkija antaa omat painotuksensa ja tulkintansa tekstille (Hyvärinen 1998).
Luennan monimuotoiset mahdollisuudet elämäkertatutkimuksessa eivät kuitenkaan tee tutkimuksesta vähemmän luotettavaa. Tutkimusprosessin ja tutkijan tulkintojen takana olevien lähtökohtien avaaminen ja läpinäkyväksi tekeminen lukijalle pyrkivät takaamaan sen, että tuloksia voidaan pitää luotettavina. Tutkimuksen läpinäkyvyyttä edistääkseni haluan korostaa, että tulokset kertovat yhden version tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen tulokset on muodostettu aineistosta valitun materiaalin pohjalta, ja aineiston valikoitumiseen on vaikuttanut tietoteoreettinen viitekehys, jonka olen tutkimukselleni valinnut. Näin ollen tutkimuksen tulokset ovat aina vain tulkintoja, jotka on tehty tutkijan itse valikoiman aineiston ja tietoteoreettisen taustan viitekehyksessä. (Järviluoma, Moisala, Vilkko 2003, 18–19.) Kaikki tulokset ovat avoimia kritiikille, ja koska aineistoni lähtökohtana toimineet elämäkerrat ovat julkista materiaalia, kuka tahansa voi tarkastella tutkimustuloksiani teosten valossa.
Miestutkimuksen on usein ajateltu olevan naisten kiinnostuksen ulkopuolella ja tutkimuksen olevan suurelta osin nimenomaan miesten tekemää ja miehiä käsittelevää (Hearn 2004, 49–50).
Miestutkimuksen keskeinen ajatus on ollut, että kun miehet tutkivat miehiä, he pystyvät
reflektoimaan omia maskuliinisuuden kokemuksiaan tutkimusprosessin aikana ja saavuttamaan vahvasti kokemuksellisen tason tutkimuksessaan (Jokinen 1999). Koska en ole mies, minun on ollut mahdotonta saavuttaa tutkimuksessani tämänkaltainen maskuliinisuuden kokemuksellinen puoli.
Tutkijan sukupuoli voi toisille näyttäytyä miestutkimuksen luotettavuutta alentavana tekijänä juuri oman kokemuksellisuuteen pohjautuvan kosketuspinnan puuttumisen vuoksi, mutta toisaalta sukupuolta tutkittaessa tutkijan on myös tärkeää pyrkiä etäännyttämään itseään omasta sukupuolestaan ja sukupuoleen liittyvästä näkökulmastaan. Etäännyttämisen avulla tutkijan on helpompaa huomata millaisia rajoituksia oma näkökulma ja sukupuoli voi analyysin tulkinnoille aiheuttaa. (Järviluoma ym. 2003, 18–19.) Toisaalta on myös ehdotettu, että sukupuoleen samastumisen ja etäännyttämisen välillä tasapainoilun sijasta voi olla tärkeämpää keskittyä ennen kaikkea tutkijan omaan tiedostavuuteen ja reflektioon. Tiedostamisen ja reflektion avulla se, kuinka läheinen tai etäinen tutkija on suhteessa tutkimuskohteeseensa menettää merkitystään, sillä tärkeintä on prosessien läpinäkyvyys lukijalle. (Leskelä-Kärki 2017, 219.) Näin olen läpi tutkimukseni pyrkinyt tekemään.
Olen pyrkinyt korostamaan läpi tämän pro gradu -tutkielman, että maskuliinisuudet ja feminiinisyydet eivät koskaan ole olemassa toisistaan erillisinä entiteetteinä. Maskuliinisuudet ja feminiinisyydet muotoutuvat aina suhteessa toisiinsa ja antavat merkityksiä toisilleen (Connell 2005).
Tämän tiedon valossa on mielestäni tutkimuskenttää rikastuttavaa, että miestutkimus ei ole ainoastaan miesten tekemää tutkimusta, eikä naistutkimus ainoastaan naisten tekemää tutkimusta. Jatkuva eronteko sukupuolten välillä on yksi sukupuolijärjestyksen teon tapa, jonka rinnalla olisi tärkeää myös tarkastella sukupuolten samankaltaisuuksia. Lisäksi sukupuolten ja sukupuolijärjestyksen monipuolinen tarkasteleminen useista erilaisista näkökulmista kartuttaa ymmärrystä ja mahdollistaa muutosta tasa-arvoisempaan ja erilaisia sukupuoli-identiteettejä arvostavampaan ja sallivampaan suuntaan. Tässä tutkimuksessa olen halunnut tuoda esiin, että ei ole olemassa oikeita tai vääriä tapoja olla mies tai nainen, tai toteuttaa maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään. Mieheyden ja naiseuden ilmaisutavat ovat usein erilaisten tilanteiden ja ympärillä vaikuttavien ihmisten mukaan vaihtuvia, eli tilanteisia. Näin ollen mieheys tai naiseus ei ole kiinteän muuttumaton ominaisuus, joka yksilöllä joko on tai ei ole.
Olen tarkastellut maskuliinisuuden representaatioita jääkiekkoilijoiden elämäkerroissa erilaisten tulkintarepertuaarien avulla. Tiedostan, että jokaisesta yksittäisestä repertuaarista, olisi voinut tehdä
oman tutkimuksensa. Esimerkiksi rajaus urheilijoiden isyyden representaatioihin elämäkerroissa tai toisaalta väkivaltaan kytkeytyviin puhetapoihin, olisi itsessään sisältänyt riittävästi materiaalia tutkimuskohteeksi. Näin ollen voitaneen todeta, että tutkielmani on vasta pintaraapaisu erilaisten temaattisten sisältöjen käsittelyyn urheilijoiden elämäkerroissa. Tutkielmani tarjoaa katsauksen maskuliinisten representaatioiden erilaisiin puoliin ja herättelee näin ollen kiinnostusta ja jatkokysymyksenasetteluja myös tulevalle tutkimukselle, mutta toisenlainen rajaus olisi voinut tuottaa syvällisempää tietoa yksittäisestä tulkintarepertuaarista. Lisäksi tiedostan, että olen joutunut tutkielman laajuuden puitteissa myös jättämään kiinnostavia, mutta hieman vähemmässä määrin keskeisiksi nousseita, temaattisia sisältöjä huomiotta tai hyvin vähälle huomiolle. Tällainen temaattinen kokonaisuus on esimerkiksi ruumiillisuus, joka olisi potentiaalinen aihe jatkotutkimukselle (ks. luku 6.3).