Tutkimukseni kohteena on Ari Mennanderin (2014) kirjoittama teos Teemu, sekä Aki Linnanahteen (2017) kirjoittama Jere. Teemu on järjestyksessään toinen Teemu Selänteestä kirjoitettu elämäkerta.
Ensimmäisen Teemu -nimisen teoksen on kirjoittanut Teemu Selänteen isä Ilari Selänne (1993), mutta päädyin jättämään sen tutkimukseni ulkopuolelle Mennanderin teoksen ollessa tuoreempi ja sisältäen näin ollen materiaalia huomattavasti pidemmältä ajanjaksolta. Valitsin Selänteen elämäkerran tutkimuskohteekseni useista syistä. Selänne on yksi menestyneimpiä suomalaisia jääkiekkoilijoita, ja miestä on tituleerattu myös yhdeksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista. Selänne on uransa aikana ollut esikuva monelle nuorelle ja miehen ura ja saavutukset ovat nauttineet suurta mediahuomiota vuosien varrella. Tämän lisäksi on selvää, että vuoden 2014 elämäkerta on tavoittanut runsaasti lukijoita, mikä yhdistettynä Selänteen nauttimaan sosiaaliseen arvostukseen tekee teoksesta mielekkään tutkimuskohteen. Teemu oli vuoden 2014 myydyin kirja 76 900 kappaleen myynnillä (Suomen kustannusyhdistys 2019). Tuolloin tietokirja ei ollut vielä koskaan aiemmin noussut vuoden myydyimmäksi kirjaksi Suomessa, mikä kertoo paljon Selänteen suosiosta.
Teemu on 320 sivua pitkä teos. Se käsittelee Selänteen elämänvaiheita aina syntymästä vuoteen 2014 saakka. Teos käsittelee suurelta osin Selänteen urheilu-uraa kuvaten sen kronologista etenemistä, saavutuksia, tappioita ja käännekohtia, mutta myös ystävyyssuhteita ja perhe-elämää sekä sitä, millainen Selänne on ihmisenä. Teokseen on haastateltu Selänteen itsensä lisäksi tämän tuttavia, ystäviä ja perheenjäseniä ja se sisältää myös Mennanderin omaa pohdintaa. Näin ollen tarinan kertojiksi pääsevät useat eri henkilöt. Tutkimukseni kannalta kirjan kirjoittajalla tai Selänteen omalla panoksella teoksen lopputulokseen ei ole suurta merkitystä. Olen kiinnostunut siitä, miten ja millaista maskuliinisuutta kirjassa tuodaan esiin, joten kysymykset kuka sanoo ja miksi, rajautuvat varsinaisen tutkimuskysymykseni ulkopuolelle. Teemu sisältää paljon kuvia Selänteestä itsestään sekä tämän perheestä, ystävistä ja tuttavista mutta olen päättänyt jättää kuvat kansikuvaa lukuun ottamatta analyysini ulkopuolelle pro gradu -tutkielman rajallisen laajuuden vuoksi.
Karalahden elämäkerta Jere on 335 sivua pitkä ja se sisältää tekstin lisäksi kuvaliitteen kuvateksteineen, mutta kuten Teemun kohdalla, en aio analysoida kuvia (lukuun ottamatta kansikuvaa) vaan keskityn tekstimateriaaliin. Jere soveltuu hyvin tutkimuskohteeksi, koska Selänteen tavoin Karalahti on Suomessa laajalti tunnettu ja jääkiekkourallaan hyvin menestynyt urheilija, minkä lisäksi Karalahti on saanut osakseen paljon mediahuomiota uransa aikana.
Karalahden elämäkerta on myös melko tuore, mikä lisää tutkimuksen ajankohtaisuutta. Teemun tavoin Karalahden elämäkerta etenee prologin jälkeen kronologisesti aloittaen kerronnan Karalahden lapsuudesta ja edeten vuoteen 2017 saakka. Teoksessa käsitellään paitsi Karalahden urheilu-uraa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä, ystävyyssuhteitaan, perhettään sekä päihteiden täyttämää vapaa-ajan viettoaan.
Selkeänä erona Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa on se, että Jere on kirjoitettu Karalahden näkökulmasta minämuodossa, kun taas Selänteen tarinaa ei ole kirjoitettu minämuotoon vaan Selänne ja tämän ystävät ja perheenjäsenet pääsevät kertojiksi haastatteluiden ja kommenttien kautta.
Karalahden elämäkerrassa ei haastattelukatkelmia ole lukuun ottamatta muutamaa yksittäistä sitaattia lukujen alussa, ja miehen elämästä kerrotaan hyvin tarinamuotoisesti Karalahden ollessa näennäisesti teoksen ainoa kertoja. Aki Linnanahteen jälkisanoissa kuitenkin kiitetään Karalahden perhettä, ystäviä, valmentajia ja muita läheisiä, jotka ovat antaneet haastatteluita ja auttaneet muodostamaan Jeren tarinan, sillä ”Jere ei olisi muistanut puoliakaan” (Linnanahde 2017, 333). Kommentin valossa
on kiinnostavaa, että tarina on haluttu kirjoittaa minämuotoon ja näin ollen tehdä Jeren oman kerronnan ja haastateltujen henkilöiden vaihtuminen näkymättömäksi lukijalle.
Elämäkertojen kerrontaan liittyvien erojen voidaan nähdä kertovan jotain teosten kohdeyleisöstä.
Teemu on haastatteluineen ja jääkiekko-otteluiden tilastotietoineen tietokirjamainen elämäkerta, josta löytyy kiinnostavaa luettavaa monen ikäiselle ja hyvinkin erilaisille ihmisille. Teos pyrkii selvästi tarjoamaan jotain jokaiselle: urheilusta kiinnostuneille Teemu tarjoaa paljon faktatietoa jääkiekkomaailmasta ja välillä hyvinkin yksityiskohtaista kuvausta otteluiden kulusta ja pelaajien pistetilastoista, mutta toisaalta urheilusta vähemmän innostuneille tarjotaan otteita Selänteen yksityiselämästä, lapsuudesta, perhe-elämästä ja siitä, millainen tämä on ihmisenä. Teos on runsaasti kuvitettu, joten siinä riittää paljon niin katseltavaa kuin luettavaa. Lukuisat kuvat ja selkeästi rytmitetyt pääluvut tekevät teoksesta varsin helppolukuisen, minkä voi katsoa houkuttelevan monen ikäisiä aina lapsista iäkkäämpiin lukijoihin. Selänteen elämäkerran taitto ja tekstin ja kerronnan muotoilu kertovat teoksen tavoittelevan mahdollisimman laajaa yleisöä.
Karalahden elämäkerran muotoilu, taitto ja kerronta eroavat selvästi Selänteen elämäkerrasta. Jere on minämuotoisen kerrontansa ansiosta romaanimuotoinen tarina. Kuvia ei ole ripoteltu sinne tänne lukukokemusta keventämään vaan ne on sijoitettu teoksen keskelle kuvaliitteeseen. Kuvattomuus ja pitkät tekstimateriaalista koostuvat luvut rajaavat teoksen yleisöstä pois ainakin nuoremmat lapset.
Paitsi teoksen muotoilu myös heti prologissa esiintyvä raadollinen kuvaus päihteiden käytön seurauksista on omiaan karsimaan lapsilukijat pois teoksen yleisöstä. Jere ei myöskään tarjoa urheilutilastoista, yksittäisistä pelaajista tai valmentajista kiinnostuneelle jääkiekkofanille yhtä paljon tietoa kuin Teemu. Jere keskittyy enemmän jääkiekkoilijan henkilökohtaiseen elämään, kokemuksiin ja haasteisiin, kun taas Teemu tarjoaa enemmän urheilutietoutta elämäntarinan yhteydessä.
Lisäksi Selänteen ja Karalahden julkisuuskuvat rajaavat osaltaan teosten yleisöä. Teemu Selänteestä on jo vuosia luotu mediassa kuvaa ”koko kansan Teemuna” ja eräänlaisena urheilumaailman kultapoikana sekä ylistettynä urheilusankarina. Menestyksekkään urheilu-uransa lisäksi Selänne on suomalaisille tuttu myös Valion maitomainosten keulahahmona ja suomalaisen työn tärkeyden esiintuojana (Hakoköngäs & Sakki 2019). Selänteestä selkeästi poiketen Karalahden julkisuuskuvaa leimaa ajatus miehestä ”jääkiekon pahana poikana”, sillä Karalahti on saanut vuosien varrella
runsaasti mediahuomiota muun muassa päihdeongelmiensa vuoksi. Julkisuuskuvan lisäksi Karalahden elämäkerran suuntaaminen Selänteen elämäkertaa tarkkarajaisemmalle yleisölle paljastuu myös oletuksena, että yleisö tuntee tekstissä mainitut jääkiekkoilijat, vaikka nämä jätetään esittelemättä tarkemmin perustelemalla että ”jääkiekkoa seuraaville heitä ei tarvitse enempää esitellä” (Linnanahde 2017, 82). Kertoja siis olettaa teoksen yleisön koostuvan jääkiekkoa aktiivisesti seuraavista henkilöistä. Kaikesta tästä voidaan päätellä, että Teemu on suunnattu huomattavasti Jereä laajemmalle yleisölle, joka sisältää monen ikäisiä, sukupuolisia ja urheilukiinnostukseltaan vaihtelevia henkilöitä, kun taas Jeren yleisö on tarkkarajaisempi, erityisesti Karalahden myrskyisästä yksityiselämästä ja jääkiekosta kiinnostuneiden ryhmä.
Selänteen ja Karalahden erilaiset julkisuuskuvat tekevät heidän elämäkerroistaan mielenkiintoisen parivaljakon tutkia. On kiintoisaa tarkastella, korostuuko elämäkerroissa julkisuuskuvan eroista huolimatta samantyyppinen maskuliinisuus, vai onko myös maskuliinisuuden rakentumisessa ja näkyväksi tekemisessä eroja. Maskuliinisuuden rakentumisen kannalta on tärkeää huomioida kirjoittajan suhde henkilöön, jonka elämäntarinasta on kyse. Selänteen ja Karalahden elämäkertojen kohdalla teosten kirjoittajat ovat kerrotuille ennestään tuttuja henkilöitä. Kyseessä ei siis ole ulkopuolisen henkilön objektiivinen kuvaus vaan elämäntarina, joka kerrotaan tietoisesti halutunlaisena. Teemun kirjoittanut Mennander on media-alanyrittäjä ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia urheiluaiheisia teoksia sekä työskennellyt runsaasti urheilun parissa.
Mennanderin työhistoriaa kuvataan Selänteen elämäkerran kansilehdellä ja teoksen sisäsivuilla on lyhyitä otteita ”kirjoittajan päiväkirjasta”, jotka valottavat osaltaan kirjan kirjoittamiseen liittyviä prosesseja. Jere puolestaan on Aki Linnanahteen esikoisteos. Linnanahde on kirjoittanut teokseen jälkisanat, joissa avaa hieman suhdettaan Karalahteen. Jälkisanoissa Linnanahde kertoo tienneensä Jeren 2000-luvun alusta asti, mutta tutustuneensa tähän lähemmin vuonna 2015 työprojektin myötä.
Tekstiaineiston lisäksi tarkastelen tutkimuksessani Teemun ja Jeren kansikuvia sekä takakansitekstejä. Teemun kannessa on kuva Selänteen hymyilevistä kasvoista. Yllään hänellä on valkoinen paita, jota vasten kirjan otsikko on sijoitettu. Jeren kannessa on kasvokuvaa laajempi kuva Karalahdesta ilman paitaa, kädet vartalon sivuilla. Molempien kirjojen tausta henkilön takana on tumma ja otsikko on sijoitettu kirjan alalaitaan, suurehkoilla sinisillä kirjaimilla. Molempien kirjojen kansikuvat ovat mustavalkoisia, sinistä otsikkotekstiä lukuun ottamatta. Ilmeinen samankaltaisuus
teosten kansikuvien välillä voi liittyä esimerkiksi siihen, että Selänteen elämäkerran saavuttama runsas suosio loi toimivaksi todetun mallin kolme vuotta myöhemmin julkaistulle Jerelle.
Elämäkertoihin perustuvassa tutkimuksessa ollaan usein kiinnostuneita minäsubjektista, kertojasta ja siitä, miksi kerrottu on päättänyt esittää itsensä elämäkerrassaan juuri siten kuin on tehnyt.
Tämänkaltaisia kysymyksiä ei sovi toki unohtaa, mutta tutkimuksessani en ole pääasiallisesti kiinnostunut siitä, millaisia ihmisiä Teemu Selänne ja Jere Karalahti ovat. Sen sijaan tarkasteluni kohteena on maskuliinisuuden kulttuurinen rakentaminen elämäkertojen kautta ja sen merkitys laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Näin ollen kiinnostukseni kohdistuu niihin asioihin, joita elämäkerroissa on haluttu tuoda esiin sekä siihen, millaisilla tavoilla ja missä valossa nämä asiat on esitetty. Tämän vuoksi Selänteen ja Karalahden persoonat sinänsä eivät ole ensiarvoisen tärkeitä.
Tärkeää sen sijaan on heidän julkinen asemansa ihailtuina ja seurattuina henkilöinä, jonka ansiosta he tavoittavat laajan yleisön elämäntarinoilleen.