Miehiä yhteen liittävästä toiminnasta ja miesten välisestä emotionaalisuudesta sekä yhteisöllisyydestä käytetään miestutkimuksessa usein termiä homososiaalisuus (Eerola 2014). Homososiaaliset suhteet kuten miesten ystävyyssuhteet toisten miesten kanssa nousevat merkityksellisellä tavalla Selänteen
ja Karalahden elämäntarinoiden keskiöön ja miesporukoiden ajanviettoa kuvataan teoksissa runsaammin kuin esimerkiksi perhe-elämää. Ystävien kuvataan olevan miehille kaikki kaikessa, elämän tärkeimpien asioiden joukossa. Ystävien kanssa vietetty aika näyttää elämäkertojen valossa menevän usein jopa perheen kanssa vietetyn ajan edelle. Miesten ystävyyssuhteet ovat yhteydessä yksilön maskuliinisen identiteetin rakentumiseen (Nieminen 2010), mikä näkyy myös Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa miesten välisen ystävyyden tulkintarepertuaarissa.
Miesten ystävyyssuhteiden on tutkimuksissa huomattu perustuvan usein yhteiselle ajanvietolle jonkin aktiviteetin parissa. Sen sijaan miesten ystävyyssuhteille epätyypillisempää on ollut esimerkiksi tunteista keskusteleminen tai elämän intiimimpien asioiden jakaminen homoseksuaaliseksi tai vähemmän maskuliiniseksi leimautumisen pelossa. (Anderson & Magrath 2019, 120.) Selänteen ja Karalahden elämäkertojen puhetavoissa miesten väliset ystävyyssuhteet noudattelevat aikaisempia tutkimustuloksia. Miehet viettävät aikaa esimerkiksi päihteidenkäytön yhteydessä, urheiluaktiviteeteissa, veneilyn tai grillaamisen parissa. Tunteista tai elämän vaikeista asioista puhumisesta ei ystävien välillä juurikaan kerrota. Sen sijaan ajanviettoa kuvataan pääasiassa hauskanpidoksi. Nykypäivänä yleistynyttä enimmäkseen nuorten miesten keskuudessa havaittua bromance -tyyppistä avoimempaa tunneilmaisua sisältävää ystävyyttä (Anderson & Magrath 2019, 121) ei Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa ole vielä varsinaisesti nähtävissä. Toisaalta on huomattava, että ajanvietto erilaisten aktiviteettien parissa on itsessään kiintymyksen osoitus. Mikäli ystävä ei ole kiinnostunut pitämään yhteyttä ja tekemään asioita yhdessä, voidaan se ymmärtää vähäisen emotionaalisen kiintymyksen merkkinä. (Robertson 2007, 112.)
Kiintymyksen osoittamista ystävien välillä tapahtuu molemmissa elämäkerroissa paitsi ajanvieton myös esimerkiksi rahan avulla. Ystävät ovat valmiita maksamaan toistensa puolesta suuriakin summia ja tarjoamaan kalliita lahjoja. Kalliiden lahjojen antaminen korostuu erityisesti Selänteen elämäkerrassa. Kuten isyyden kohdalla, myös ystävyydessä materiaalisen hyvän tarjoaminen näyttäytyy tapana osoittaa välittämistä ja kiintymystä.
”Teemu ei sano mielestäni riittävän usein kiitos, mutta hän osoittaa kiitollisuuttaan monella muulla tavalla”, Paavo kertoo.
Kaverina ”Teukka” on todella reilu. Hän on esimerkiksi ostanut vuosien varrella tuhansia pääsylippuja kavereilleen joukkueiden peleihin eikä ole tehnyt siitä mitään numeroa.--
--”Kaikki mikä on minun, on myös kavereiden”, Teemu sanoo. (Mennander 2014, 287)
Elämäkertojen valossa sanallinen kiintymyksen osoittaminen ei sen sijaan vaikuta olevan keskeisessä asemassa miesten välisissä ystävyyssuhteissa. Karalahden elämäkerrassa ystävysten välistä sanallista kanssakäymistä kuvataan suurimman osan ajasta ”hyväntahtoiseksi vittuiluksi” (Linnanahde 2017, 24). Näennäisesti aggressiiviset ilmaukset, kaverin pilkkaaminen tai haukkumanimillä kutsuminen luonnollistuvat kavereiden välisessä kanssakäymisessä normaaliksi kommunikoinniksi ja ystävyyden osoitukseksi.
Yritin kerran heittää joukkuekaverilleni Petrille pukukopissa pari Tapulin läppää, mutta Haagassa, niin sanotulla paremmalla asuinalueella, asuvana hän vain tuijotti suu auki eikä ymmärtänyt hyväntahtoista vittuiluani. (Linnanahde 2017, 24).
Tapulikaupungin kertsillä uutinen varauksestani otettiin vastaan arvostavan vittuilun säestyksellä (Linnanahde 2017, 47).
Ystäväpiirissä tapahtuva sanallinen naljailu näyttäytyy samassa valossa kuin urheilujoukkueiden initiaatioriitit. Molempien ajatellaan lisäävän ryhmän yhtenäisyyttä, mutta ne ovat myös tapoja kitkeä ei toivottu käytös pois ryhmästä (Tjønndal 2016). Karalahden ystäväpiirin käyttämät puhetavat näyttäytyvät keinona, jolla pyritään vahvistamaan ortodoksista maskuliinisuutta ja ulkoistamaan feminiinisyys, herkkyys ja tunteellisuus miehisyyden ulkopuolelle. Selänteen elämäkerrassa vastaavaa kerrontaa ei ole. Sen sijaan jääkiekkojoukkueen initiaatioriitit ovat osa niin Karalahden kuin Selänteen elämäntarinaa. Selänteen kerrotaan osallistuneen tulokkaana initiaatioriittiin, jossa vanhemmat pelaajat ajelevat uusilta tulokkailta kaikki ihokarvat intiimialueet mukaan lukien.
Selänteen kuitenkin kerrotaan myös pelänneen joutuvansa kokemaan riitin toistamiseen, ja piiloutuneen välttyäkseen siltä. Toisaalta sittemmin, edelleen nuorena miehenä, Selänne osallistui itse toisten tulokkaiden vastaavan initiaatioriitin toteuttamiseen, mutta oli tyytyväinen, kun riitit kiellettiin virallisesti.
Yksi yleisimmistä kautta aikojen on ollut sheivaus, eli kaikkien karvojen ajo koko joukkueen nähden pukuhuoneen pöydällä. Kun kokeneemmat pelaajat alkoivat laulaa suihkussa jotain laulua kuorossa, se merkitsi yleensä sitä, että joku uusi tulokas taas ajetaan. (Mennander 2014, 103.)
Tunteista puhumattomuuden on perinteisesti ajateltu olevan osa hegemonista maskuliinisuutta, ja tiettyjen viitekehysten kuten urheilun tarjoavan miehille hyväksytyn tavan osoittaa tunteitaan ja kiintymystään toisia miehiä kohtaan. Esimerkiksi maalintekotilanne voidaan ymmärtää kontekstina, jossa miesten välinen koskettaminen ja halaaminen ovat hyväksyttyä, normaalia kanssakäymistä kyseisessä tilanteessa. Sen sijaan tämän viitekehyksen ulkopuolinen miesten välinen koskettaminen määritellään usein maskuliinisuuteen kuulumattomaksi toiminnaksi. (Huuki 2012.) Urheilun avulla miehet voivat tuntea läheisyyttä toistensa kanssa pelkäämättä tosimieheytensä puolesta. Tämä näkyy molemmissa elämäkerroissa alusta saakka. Urheilukontekstissa itkeminen, erityisesti ilosta mutta myös esimerkiksi haikeudesta, on myös miehille sallittua ja erityisesti Selänteen elämäkerrassa itkemisestä jääkiekon parissa kerrotaan monta kertaa.
Teemu muistelee pidätelleensä itkua kolmannen erän kolmen viimeisen minuutin ajan. Lopullisesti tunteet purkautuivat, kun ratkaisevaa loppuottelua oli jäljellä puolitoista minuuttia, jolloin Teemu halasi joukkueen kapteenia Scott Niedermayeria. (Mennander 2014, 21.)
Olin tekemässä haastatteluita Anaheimin vaihtopenkin kohdalla ja seisoin Teemun isän vieressä. Satuin näkemään sen, kun Teemu huomasi isänsä, nyökkäsi, osoitti häntä kädellä ja katsoi syvälle silmiin. Hänen isänsä meni jäälle ja he halasivat. - -
- - Teemun halauksessa purkaantui kaikki se kiitollisuus, mitä hän tunsi isäänsä ja perhettään kohtaan. Unelmiin uskominen oli tuottanut jääkiekkoilun arvostetuimman palkinnon.
”Vihdoinkin”, Ilmari sai sanottua pojalleen.
”Kiitos, ilman sua tätä ei olis tapahtunut”, Teemu sanoi isälleen ja molempien silmät kostuivat. (Mennander 2014, 24.)
Merkittävä osa tunteisiin liittyvästä kerronnasta Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa tapahtuu tavalla tai toisella urheilukontekstissa. Myönteisten tunteiden kuten ilon, onnellisuuden ja rakkauden osoittaminen on avointa niin urheilun parissa kuin sen ulkopuolella, ja esimerkiksi kerrottujen rakkauden ja kiintymyksen tunteista omaa perhettä, puolisoa ja lapsia kohtaan kerrotaan molemmissa elämäkerroissa avoimesti. Urheilukonteksti sen sijaan mahdollistaa miesten välisen läheisyyden ja avoimemman tunneilmaisun myös muiden kuin ilon tunteiden osalta (esim. itkeminen), mutta monien kielteisten tunteiden avoin paljastaminen näyttäytyy elämäkerroissa myös urheilumaailmassa
ei-toivottavana. Urheilukontekstissa fyysisenä aggressiivisuutena purkautuvat tunteet esitetään elämäkertojen puhetavoissa verrattain hyväksyttyinä samoin kuin pettymyksen purkaminen päihteisiin turvautumalla, mutta esimerkiksi Selänteen kielteisten tunteiden patoamista erästä valmentajaa kohtaan lähes kahden vuoden ajan pidetään jopa kiiteltävänä asiana. Elämäkertojen valossa kielteisten tunteiden piilottaminen iloisuuden ja hyväntuulisuuden taakse paljastuu toivottavaksi toimintamalliksi.
”Olen todella ylpeä Teemusta, ettei se näyttänyt todellisia tunteitaan lainkaan faneille, medialle ja joukkuekavereille”, Keke sanoo (Mennander 2014, 257).
Vain harva tiesi, millaiset myllerrykset Teemu koki sisällään. Hän antoi urhoollisesti haastatteluita medialle, mutta hillitsi todelliset tunteensa. (Mennander 2014, 260.)
Myös loukkaantumiset ja kivunsieto tekevät poikkeuksen avoimeen tunneilmaisuun urheilukontekstissa. Kipu on yleensä asia, jota pelaajat eivät ilmennä avoimesti joukkuetovereiden keskuudessa, mikä näkyy molempien elämäkertojen kerronnassa. Loukkaantumiset voivat aiheuttaa urheilijoille tunteita siitä, että he ovat hyödyttömiä, mutta ongelmista puhutaan harvoin joukkuetovereiden kanssa. Neuvojen tai emotionaalisen tuen tarjoaminen joukkuetovereiden kesken ei ole yleistä, vaikka joukkuetovereiden välinen ystävyys ja side voikin olla vahva, ja luottamus ja uskollisuus omaa joukkuetta kohtaan tärkeää. (Ronkainen & Ryba 2017.) Selänteen elämäkerta tuo ilmiön selkeästi esiin. Selänteen kerrotaan pelanneen vuosia kipulääkityksen ja puudutuspiikkien turvin, kovinkaan monen ihmisen tietämättä asiasta. Kivusta ei usein uskalleta kertoa joukkueelle tai valmennukselle, sillä loukkaantumisten kohdalla kovemmat arvot astuvat jääkiekkomaailman ihmissuhteissa usein esiin: joukkueen on yritettävä olla paras ja kyettävä tarvittaessa aggressiiviseen peliin, minkä vuoksi loukkaantuneista joukkuetovereista voidaan joutua luopumaan, vaikka heitä kunnioitettaisiinkin ystävänä. (Ronkainen & Ryba 2017.)
Yksi jääkiekkoilijoiden merkittävistä ihmissuhteista ovat valmennussuhteet. Selänteen ja Karalahden suhde kerrottuja ylempiin auktoriteetteihin vaihtelee. Toisaalta teoksessa Teemu joidenkin valmentajien kuvataan olevan isän kaltaisia hahmoja Selänteelle, toisaalta taas osaa valmentajista kritisoidaan voimakkaasti. Kritiikki kohdistuu erityisesti niihin valmentajiin, jotka eivät ole tehneet Selänteen mielestä joukkueen kannalta parhaita päätöksiä. Usein tällaiset tilanteet ovat niitä, joissa
valmennus ei ole antanut Selänteen pelata otteluissa niin paljon tai niissä tilanteissa, kuin Selänteen mielestä olisi ollut oikein. Selänteellä kerrotaan olevan ”auktoriteettikammo” (Mennander 2014, 287) ja miehen kerrotaan myös olevan ”diktaattori” (Emt., 286), jonka täytyy saada asiat menemään haluamallaan tavalla, mikä voi selittää tiettyjen valmentajien kritisoimista teoksessa. Myös Karalahden kohdalla kerrotaan suorasanaisesti auktoriteetin komennettavana olemisen vaikeudesta, joskin myös Karalahden kohdalta löytyy myönteisiä valmennussuhteita.
Niin Karalahden kuin Selänteen elämäkerroissa kaverit ensin -tulkintarepertuaari muodostaa kuvan itsenäisestä miehestä, joka päättää omista ihmissuhteistaan ja sosiaalisesta elämästään ja jolle kaverit ovat kaikki kaikessa. Karalahden kohdalla tämä tarkoittaa usein päihteiden kanssa juhlimista ystäväporukalla muiden ihmisten, mukaan lukien oman perheen, mielipiteistä tai mahdollisista seurauksista huolimatta. Selänteen puolestaan kerrotaan poistavan elämästään ihmiset, jotka eivät häntä miellytä. Urheilijat kuvataan päättäväisiksi oman elämänsä herroiksi, jotka ovat valmiita tekemään paitsi itsensä kannalta parhaaksi näkemiään ratkaisuja myös tekemään ja antamaan paljon ystäviensä puolesta. Individualistinen kuvaus oman elämänsä johtajana toimimisesta on merkittävä osa tässä luvussa käsittelemääni tulkintarepertuaaria sekä maskuliinisuuden representaatiota, jota elämäkerrat lukijoilleen välittävät.