Tässä tutkielmassa hyödyntämäni narratiivinen analyysi sisälsi aineiston sisältöjen temaattista ja diskursiivista luentaa (Riessman 2008). Lisäksi tarkastelin narratiivista juonirakenteen rakentumista kiinnittämällä huomiota elämäntarinoiden alku- ja lopputilanteisiin ja tunnistamalla elämäntarinoista mallitarinoita ja juonityyppejä (Hänninen 2018). Aineiston sisältöjen temaattisen luennan avulla
pyrin löytämään merkityksiä tutkittavasta ilmiöstä tiiviissä muodossa pelkistämällä ja järjestelemällä tutkimusmateriaalia uudelleen. Tavoitteenani oli sisältöjen temaattisen luennan avulla tunnistaa repertuaareja, joiden avulla maskuliinisuus saa muotonsa kerronnassa. Temaattiseen luentaan liittyy paljon tulkintaa, minkä vuoksi reflektoin analyysin eri vaiheissa muun muassa sitä, miten tunnistaa keskeisimmät puhetavat vähemmän keskeisistä ja missä määrin tulkintojani ohjaa aikaisempi maskuliinisuuden representaatioiden tutkimus (Braun & Clarke 2006). Sisällön temaattiseen tarkasteluun sisältyy ajatus, että kulloistakin tutkimuskohdetta tarkastellaan esityksenä, joka on luotu nähtäväksi, luettavaksi ja tulkittavaksi jotakin tarkoitusta varten (Krippendorff 2004). Tutkielmani kohdalla tämä voidaan ymmärtää siten, että tutkimani elämäkerrat tarjoavat yhden tekijöidensä valitseman version kerrotusta henkilöstä, mikä puolestaan osoittaa, ettei elämäkerta ole tapahtuneen suora heijastus vaan elämäntapahtumista muodostettu kulttuurisidonnainen konstruktio (Vilkko 1990, 82).
Analyysini viitekehyksenä toimii hegemonisen maskuliinisuuden teoria, joten tutkimukseni voi ajatella olevan teoriaohjaavaa. Aikaisemmin olemassa olevan teorian testaamisen sijasta teoriaohjaavan analyysin tarkoituksena on avata uusia ovia ajattelulle (Tuomi & Sarajärvi 2018).
Jääkiekon hypermaskuliinisen luonteen ja urheilumaailmaan kohdistuneen aikaisemman miestutkimuksen pohjalta muodostin tutkimushypoteesin, jonka mukaisesti oletin hegemonisen maskuliinisuuden korostuvan jääkiekkoilijoiden elämäkerroissa ja olevan näin ollen keskeinen maskuliinisuuden representaatio kyseisissä teoksissa. Hypoteesistani huolimatta pyrin analyysissani tunnistamaan paitsi hegemoniseen maskuliinisuuteen liittyviä kategorioita ja puhetapoja myös huomioimaan yhtäläisesti inklusiiviseen maskuliinisuuteen viittaavan maskuliinisuuspuheen sekä sen, minkälaisista maskuliinisuuden muodoista tai ilmenemistavoista teoksissa vaietaan.
Aloitin analyysin aineistoon tutustumisella ja vapaalla lukemisella. Luin molemmat teokset ensin läpi tekemättä muutamaa alleviivausta enempää merkintöjä ja muistiinpanoja. Seuraavaksi aloitin aineiston lähiluvun. Lähiluvun käsite kuuluu kirjallisuudentutkimuksen piiriin ja sillä kuvataan nykypäivänä huolellista ja teoksen tulkintaan pyrkivää lukemista, sekä muun muassa muistiinpanojen, alleviivausten ja erilaisten ajatusten ja huomautusten ylös kirjaamista lukemisen lomassa. Lähiluvun vaihe auttaa yleensä jalostamaan lukemista yhä tulkitsevampaan ja analyyttisempään suuntaan. (Pöysä 2010, 331–340.) Lähiluvun vaiheessa pyrin kiinnittämään huomioni sanavalintoihin ja katkelmiin, jotka linkittyivät hegemonisesta maskuliinisuudesta
lukemaani aiempaan tutkimukseen. Merkitsin ylös erityisesti kirjoissa esiintyviä kohtia, joissa hegemoniseen maskuliinisuuteen liitettyjä ominaisuuksia tai toimintatapoja esiintyi. Kiinnitin lukiessani huomiota myös muun muassa perhe-elämän piirissä esiin nouseviin sukupuolirooleihin ja työnjakoon, sekä muihin ihmissuhteisiin ja jääkiekon lajikulttuurin kuvaukseen.
Lähiluvun jälkeen etenin analyysissani systemaattiseen koko aineiston avoimeen koodaukseen.
Halusin varmistaa, että koko aineistoa on tarkasteltu kattavasti ja tasapuolisesti. Erottelin aineistosta tutkimuskysymykseni kannalta relevantit tekstikohdat merkitsemällä merkitykselliset kohdat värein ja yliviivaamalla tutkielmani kannalta tarpeettomat tekstikappaleet. Tätä vaihetta kutsutaan pelkistämiseksi eli prosessiksi, jossa epäolennainen aines karsitaan pois varsinaisesta aineistosta (Tuomi & Sarajärvi 2018). Pelkistäminen oli tärkeä vaihe aineistoni analyysin kannalta, koska teokset sisälsivät runsaasti materiaalia, joka ei tutkimuskysymykseni kannalta ollut relevanttia (esim. tiedot eri kausien joukkue- ja pelaajakohtaisista pistetilastoista). Pelkistämisen vaiheessa en vielä analysoinut syvemmin varsinaiseen aineistoon valittujen tekstikappaleiden merkitystä, vaikka muistiinpanoja ja ajatuksenkulkuja olin toki lähiluvun vaiheessa kirjannut ylös elämäkertojen marginaaleihin sekä erillisille papereille.
Eroteltuani tutkimukseni kannalta merkitykselliset tekstikohdat muusta materiaalista, kävin pelkistetyn materiaalin jälleen läpi. Luin tekstiä edestakaisin ja peilasin jatkuvasti lukemaani aikaisempaan tietoon kirjoittamalla päiväkirjaa havainnoistani. Merkitsin eri väreillä kohdat, joissa tulkintani mukaan käsiteltiin aiemman tutkimuksen mukaisesti hegemoniseen maskuliinisuuteen linkittyviä ja perinteisesti maskuliinisiksi ymmärrettyjä ja määriteltyjä sosiokulttuurisia teemoja.
Tällaisia aikaisempaan tutkimukseen nojaavia teemoja ovat muun muassa heteroseksuaalisuus ja -normatiivisuus, perinteiset sukupuoliroolit, aggressiivisuus, rationaalisuus ja tunteiden hallinta (Nieminen 2010). Alleviivasin tekstistä myös kohdat, joissa tulkintani mukaan käsiteltiin aiemmassa tutkimuksessa määriteltyjä erityisesti jääkiekkokulttuuriin liittyviä maskuliinisuuden ominaisuuksia, kuten väkivallan hyväksyntä ja valmius aggressiivisiin otteisiin osana peliä, kivun sieto sekä vahva riskien ottamisen kulttuuri (Ronkainen & Ryba 2017).
Seuraavaksi luokittelin edellä kuvaamallani tavalla koodatusta ja pelkistetystä aineistosta, mitkä kohdat ovat aikaisempaan tutkimukseen peilaten ja oman tulkintani mukaan hegemonisen
maskuliinisuuden vastakerrontaa ja mitkä puolestaan myötäkerrontaa. Myötäkerronnalla tarkoitan kerrontaa, joka vahvistaa hegemonisen maskuliinisuuden ominaisuuksia. Vastakerrontaa puolestaan on kerronta, joka haastaa hegemoniaa ja tarjoaa lukijalle vaihtoehtoista maskuliinisuuden representaatiota, eli inklusiivisempaa maskuliinisuutta. Vastakerronnaksi hegemoniselle maskuliinisuudelle voidaan ymmärtää esimerkiksi perhekeskeisyyden ja avoimen tunneilmaisun ja heikkouden esiintuomisen korostaminen. Ryhmittelyn päätteeksi muodostin yhteenvetona taulukon, johon merkitsin hegemoniseen maskuliinisuuteen kytkeytyvän ominaisuuden ja sen myötä- ja vastakerronnan ilmenemistavat aineistossani.
Taulukko 1. Hegemonisen maskuliinisuuden myötä- ja vastakerronta
Temaattisessa
Heteronormatiivisuus ja kerrotun oman heteroseksuaalisen suuntautumisen ja halun
Miesten välinen psyykkinen läheisyys, vaikeista asioista keskusteleminen
→Kerronta vähäistä, tulee ilmi muutamassa kohdassa
Tunteet Tunteiden hallinta, tunteiden avoimesta
Väkivallan kulttuurista kertominen laajasti niin urheilussa kuin kaukalon ulkopuolisessa elämässä.
Väkivalta itseä kohtaan, päihteidenkäytön runsas kuvaus
Kivunsieto, pelaaminen kivusta huolimatta
Oman väkivallattomuuden korostaminen Väkivallan tuomitseminen ja kritisoiminen Kivusta ja loukkaantumisista toipuminen ennen urheilun pariin palaamista
→Jeressä kerronta vähäistä, Teemussa enemmän etenkin väkivallan kritisoimista urheilukontekstissa
Hallitsevuus, itsenäisyys
Johtoasema ja oman elämänsä herruuden korostaminen
Kilpailuhenkisyys Voitto keinolla millä hyvänsä -ideologian korostaminen
Analyysini seuraavassa vaiheessa ryhmittelin pelkistetyn aineiston uudelleen tarkempiin kategorioihin. Tässä vaiheessa pidin erityisen tarkasti mielessä sen, ettei maskuliinisuutta voida tutkia pelkästään ominaisuuksia tunnistamalla tai listaamalla, koska kyse on paljon monisyisemmästä ilmiöstä (Messerschmidt 2018). Punnitessani tähän saakka toteuttamiani analyysivaiheita totesin kuitenkin, että ominaisuuksien tarkastelu ja tunnistaminen tekstistä helpottivat omaa ajatteluprosessiani ja jalostivat ajatteluani kohti syvällisempää aineiston tulkintaa. Luotuani kategorioita maskuliinisuuden ominaisuuksista ylläolevan taulukon mukaisesti, minun oli helpompaa edetä analyysini seuraavaan vaiheeseen, eli havaintojen uudelleenryhmittelyyn. Tämän vaiheen tavoitteena oli tunnistaa löytämieni teemojen pohjalta tulkintarepertuaareja.
Aineiston ryhmittely tarkemmin rajattuihin kokonaisuuksin tapahtui useamman vaiheen avulla, jolloin teemat syvenivät kerta kerralta jokaisen uudelleen järjestelyn seurauksena. Aluksi järjestelin tunnistamiani teemoja laajempiin puhetapoihin, kuten väkivalta, päihteet, perhe-elämä, naisen ja miehen roolit, lapsuuden maskuliinisuus, miesten tunne-elämä ja ystävyyssuhteet. Tämänkaltaisten puhetapojen sisällöt toistuivat elämäkerroissa usein, ja sisälsivät runsaasti aikaisemman tutkimuksen valossa relevanttia maskuliinisuuteen kytkeytyvää kerrontaa. Tässä vaiheessa on tärkeää huomauttaa, että alusta saakka kirjoittamieni muistiinpanojen, huomioiden ja reflektoinnin lisäksi kirjoitin analyysia jatkuvasti myös näiden ryhmittelyjen aikana, koska kirjoittaminen on keskeinen osa analyysia, ei ainoastaan sen lopputulema (Braun & Clarke 2006, 86). Kirjoittamisen avulla pystyin reflektoimaan tulkintojani ja tarkastelemaan aineistoa koko ajan laajemmin ja syvemmin. Lopulta useamman uudelleenjärjestelykierroksen jälkeen päädyin viiteen tulkintarepertuaariin. Nämä repertuaarit tiivistävät tulkintani mukaan elämäkertojen keskeisiksi nousevat maskuliinisuuden representaatiot ja toimivat vahvoina määrittäjinä mieheyden tarinalle.
Ensimmäinen repertuaari koostuu isänä olemisen puhetavasta sekä siitä, kuinka maskuliinisuus rakentuu suhteessa isyyteen. Isyyden tarinaan liittyy oleellisesti myös puhe äitiydestä, koska maskuliinisuudet ja feminiinisyydet rakentuvat aina suhteessa toisiinsa. Toinen tulkintarepertuaari sisältää miesten ystävyyssuhteisiin ja homososiaalisuuteen liittyvät puhetavat. Liitin repertuaariin miesten ystävyyssuhteiden lisäksi myös valmennussuhteisiin sekä muihin jääkiekkojoukkueen sisäisiin ihmissuhteisiin kytkeytyvät puhetavat. Kolmanneksi tulkintarepertuaariksi nousi tosimieheyden rakentaminen erontekoina naiseuteen. Maskuliinisuus ja feminiinisyys esitetään molemmissa elämäkerroissa toistensa vastinpareina, mikä on usein keskeistä sukupuolisuuden ja sukupuoli-identiteettien rakentamiseen liittyvässä tematiikassa (Rossi 2010). Mieheyden ja naiseuden vastakkaisuus ja erontekoihin keskittyminen luovat selkeät raamit sille, mitä sukupuolella tarkoitetaan ja millaisia odotuksia naiseudelle ja mieheydelle asetetaan. Neljännen repertuaarin muodostaa väkivaltainen maskuliinisuus, eli väkivallan ja aggressiivisuuden kuvaukset osana mieheyttä ja erityisesti jääkiekkoa. Puhetapa sisältää jääkiekkokaukalossa tapahtuvan väkivallan lisäksi myös itseen kohdistuvan väkivallan, kuten alkoholinkäytön ja huumeet. Väkivaltaisen maskuliinisuuden repertuaari korostui erityisen selkeästi Karalahden elämäkerrassa. Väkivallan repertuaaria lähestyin vahvasti jääkiekkokulttuurin näkökulmasta, mutta huomioin myös kaukalon ulkopuolella tapahtuvan ja ulkopuolelle siirtyvän väkivallan. Viides ja viimeinen tulkintarepertuaari on nationalistinen maskuliinisuus, jossa vahva suomalaisuuden eetos kietoutuu osaksi miehenä olemisen tarinaa. Nationalistinen puhetapa on teoksissa vahvasti kytköksissä jääkiekkoon.
Edellä mainittujen viiden tulkintarepertuaarin ohella analyysilleni keskeistä oli myös elämäkertojen juonirakenteen tarkastelu. Kiinnitin huomiota erityisesti lapsuuden ja nuoruuden tarinaan, johon kiinnittyvän kerronnan kautta sekä Selänteen että Karalahden elämäkerrat muodostavat kronologisesti etenevän kasvukertomuksen pojasta mieheksi. Analyysissani keskityin erityisesti lapsuudessa tapahtuvaan sosiaalistumiseen, jonka avulla yksilö oppii, millainen miehen tulee olla ja mikä on urheilun merkitys mieheksi kasvamisen tiellä. Jokaisen lukuvaiheen aikana peilasin tarinan juonellista rakennetta aikaisempiin mallitarinoihin ja juonityyppeihin. Pyrin juonianalyysille ominaiseen tapaan hahmottamaan elämäntarinoiden lopputilanteen suhteessa alkutilanteeseen sekä sen, millaisten tapahtumien kautta kyseiseen lopputulemaan kuljettiin. (Hänninen 2018).