• Ei tuloksia

Niin Selänteen kuin Karalahdenkin elämässä yhdistyvät ammattilaisurheilu ja lapsiperheen isänä toimiminen, minkä vuoksi isyyden tulkintarepertuaari nousee keskeiseksi osaksi yleisempää maskuliinisuuden kuvausta. Urheilu-uran ja isyyden yhdistämistä käsittelevää sosiaalitieteellistä tutkimusta on tähän saakka tehty verrattain vähän, vaikka isyys muutoin on viime vuosina ollut kasvavan kiinnostuksen kohde. Urheilijoiden isyyden kokemuksia, narratiiveja ja representaatioita tarkastelemalla voidaan kuitenkin kartuttaa tärkeää tietoa siitä, millaisia sukupuolittuneita vanhemmuuteen kytkeytyviä identiteettejä urheilumaailmassa esiintyy, sekä millaisia tarpeita alati kasvavalla urheilija isien joukolla on sosiaalisessa ja psykologisessa mielessä. (McGannon, McMahon & Price 2018.) Selänteen ja Karalahden elämäkerrat osoittavat, että korkealla tasolla jääkiekkoa pelaavina urheilijoina heidän isyyteensä kytkeytyvät puhetavat ovat melko yhteneväisiä.

Keskeiseksi isyyttä määrittäväksi tekijäksi nousee perinteistä sukupuolijärjestystä noudattava jako, jossa isä toimii perheen pääasiallisena elättäjänä ja äiti huolehtii kodista ja lapsista.

Viime vuosina uudenlaisen isyyden on nähty olevan kehittymässä länsimaissa. Nykyinen oletus on, että miesten tulee jakaa tasapuolisemmin lasten- ja kodinhoidolliset tehtävät puolisoidensa kanssa, kun aikaisemmin miehiä vain kannustettiin auttamaan. Molemmilla vanhemmilla tulisi myös olla yhtäläinen mahdollisuus sekä käydä töissä että hoitaa lapsia. (Johansson & Klinth 2008.) Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että vaikka miehet nykyään osallistuvat aikaisempaa enemmän vanhemmuuteen, isillä on taipumusta osallistua ainoastaan vanhemmuuden ”parhaimpiin puoliin”, kuten erilaisiin aktiviteetteihin lasten kanssa. Sen sijaan äidit vastaavat yhä edelleen suurimmasta osasta vanhemmuuteen kuuluvia muita tehtäviä, kuten lasten pyykkienpesu ja ruoan valmistaminen lapsille. (Johansson & Klinth 2008; Kangas, Lämsä & Heikkinen 2017.) Isyyden tarkasteluun nykypäivän länsimaissa on ehdotettu kahtiajakoa ”miehiseen isyyteen” ja ”osallistuvaan isyyteen”.

Näistä kahdesta miehinen isyys edustaa perinteisen sukupuolijärjestyksen mukaista vanhemmuutta, jossa mies on perheen pää ja suurin auktoriteetti. Miehinen isyys perustuu ajatukseen, että perheen pääasiallinen elättäjä on mies ja nainen puolestaan huolehtii kodista ja lapsista. Miehisen isyyden taustalla vallitsee myös käsitys siitä, että miehen ja naisen eroavaisuudet vanhemmuudessa johtuvat luonnollisista, biologisista eroista sukupuolten välillä. Osallistuvalla isyydellä tarkoitetaan puolestaan tasapuolista työnjakoa vanhempien välillä niin kodin- ja lastenhoidossa kuin

elannonhankkimisessa. (Eräranta & Moisander 2011.) Miehisen isyyden puolelle kallistuvaa kuvausta löytyy niin Selänteen kuin Karalahden elämäkerroista.

Teemu tekee aamusta iltaan sitä mitä haluaa, ja muut tekevät mitä Teemu haluaa. Kaikki hänen ympärillään on kuin riittiä, pyhää seremoniaa, jossa kaikki pyrkivät miellyttämään herraa ja hidalgoa. Jos Teemu tykkää Juha Tapiosta, kaikki tykkäävät Juha Tapiosta. Jos Teemu haluaa pelata keskellä yötä golfia, kaikki haluavat pelata keskellä yötä golfia. Teemulle ei tule koskaan ähkyä keskipisteenä olemisesta.

Diktaattoria on turha kutsua mökille, sillä hän vihaa mökkeilyä. Sirpa ja lapset joutuvatkin vierailemaan Sirpan vanhempien kesäpaikalla ilman Teemua. (Mennander 2014, 286)

Kahtiajako miehiseen isyyteen ja osallistuvaan isyyteen voi kuitenkin monessa tapauksessa olla liian kapea. Yllä olevasta katkelmasta on luettavissa miehisen isyyden kerrontaa, mutta vaikka vastaavaa kerrontaa löytyy niin Karalahden kuin Selänteen elämäkerroista, elämäkertojen isyyden representaatiot eivät kuitenkaan edusta puhtaasti vain miehistä isyyttä. Emilia Kangas, Anna-Maija Lämsä ja Suvi Heikkinen (2017) kritisoivat kahden isyyden mallin riittämättömyyttä kuvaamaan isyyden monimuotoisuutta. Kahden diskurssin sijasta Kangas ym. nimeävät johtoasemassa olevia isiä koskeneessa tutkimuksessaan neljä erilaista isyyden diskurssia. Diskurssit ovat elättäjä isyys (breadwinner fatherhood), sitoutumaton isyys (uncommitted fatherhood), parhaat palat isyys (best bits of fatherhood) ja osallistuva isyys (hands-on fatherhood). Näistä erityisesti kuvaukset elättäjä isyydestä ja parhaat palat isyydestä vastaavat Selänteen ja Karalahden elämäkertojen tarjoamaa isyyden representaatiota.

Teoksissa kuvataan, kuinka ammattiurheilijan uran vuoksi aikaa perheelle on niukasti. Urheilu-ura on se, mitä priorisoidaan perheen ohi, jolloin perhe mukautuu kerrotun uraan liittyvien valintojen ja muutosten vaatimalla tavalla, eikä toisinpäin. Uran priorisoimista ei Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa juurikaan kritisoida, mikä on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa.

Miesurheilijoiden kohdalla suurempaa kritiikkiä on aiheuttanut se, jos urheilija on priorisoinut perheensä uran ohi. Sen sijaan naisurheilijoiden kohdalla tilanne on päinvastainen, sillä he saavat enemmän kritiikkiä uran priorisoimisesta suhteessa perheeseen. (McGannon ym. 2018.) Elämäkerroissa isän jatkuvaa poissaoloa pyritään korvaamaan rahallisella tuella, ja mahdollistamalla perheelle materiaalisesti hyvä ja yltäkylläinen elämä. Isän roolin perustuessa taloudelliselle elättämiselle ja runsaalle poissaololle perheen luota työn vuoksi, äidin rooliksi jää toimia lasten ja

kodin pääasiallisena hoitajana. Puoliso kuvataan myös miehensä uran mahdollistajana ja taustatukena. Ilman vaimojensa panosta kodin ja lasten hoidossa, mies ei pystyisi keskittymään niin vahvasti uraansa. Samansuuntaista kerrontaa on löydetty myös esimerkiksi työssään johtoasemassa olevia isiä tutkittaessa (Kangas ym. 2017). Kotiäidin ja miehensä taustatukena toimivan puolison rooli näyttäytyy varsin samankaltaisena niin Selänteen kuin Karalahden elämäkerroissa. Molemmissa teoksissa perinteinen roolijako sukupuolten välillä esitetään myös pääsääntöisesti toimivaksi ja koko perhettä palvelevaksi.

”Eihän Teemun ole tarvinnut koskaan mistään huolehtia, Sirpa on tehnyt kaiken. Jos Teemu haluaa lähteä golfaamaan, se lähtee golfaamaan. Jos se grillaa kerran viikossa, ei voi vielä sanoa, että on osallistunut perheen arkirutiineihin.” (Mennander 2014, 287.)

Halusin erosta huolimatta olla vahvasti mukana Ronjan elämässä, joten otin hänestä taloudellisen vastuun.

Pelkästään hänen rumpu- ja voimisteluharrastuksensa maksoivat monta sataa euroa kuukaudessa. (Linnanahde 2017, 296.)

Tosiasia NHL-kiekkoilijan ammatissa kuitenkin on, että pelireissut ovat pitkiä ja vaimot joutuvat olemaan paljon kotona lasten kanssa. Työ vaatii itsekkyyttä myös kotona. Unirytmi päiväunineen on tärkeää palautumisen kannalta. Kukaan ei selviäisi tuosta maailmasta ilman kotijoukkojen panosta. Asetelma on selkeä: mies tuo elannon, vaimo huolehtii muusta. Niin se oli meilläkin ja sopi molemmille erinomaisesti. (Linnanahde 2017, 126.)

Miehet kuvataan elämäkerroissa aktiivisiksi ja itsenäisiksi urheilijoiksi ja uranluojiksi, mutta asetelma muuttuu, kun puhutaan perhe-elämästä ja kodinhoidosta. Molemmissa teoksissa korostetaan miesten avuttomuutta esimerkiksi kodinhoidollisissa tehtävissä. Miesten avuttomuuden kautta naisen

”luonnollinen” asema kodista, perheestä ja parisuhteesta huolehtijana vahvistuu ja maskuliinisuuden mahdollisuudet kapenevat. Kerronta vastaa tutkimustuloksia, joiden mukaan miesten oletetaan olevan vähemmän päteviä perinteisesti feminiinisiksi oletettuja taitoja vaativilla aloilla, kuten pienten lasten hoidossa (Anderson & Magrath 2019, 123). Miesten avuttomuuden ja epäpätevyyden korostaminen feminiinisiksi oletettujen tehtävien parissa vahvistaa perinteistä käsitystä sukupuolten välisistä luontaisista eroavaisuuksista ja hankaloittaa näin ollen esimerkiksi miesten aseman vahvistumista naisvaltaisilla aloilla ja isien asemaa perheessä. Lisäksi naisten rooli miestensä uraan keskittyvän elämän mahdollistajana saa entisestään vahvistusta.

Jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Sirpa Selänne on kasvanut alkuaikojen epävarmasta ja mustasukkaisesta pikkutytöstä itsenäiseksi naiseksi, vaimoksi ja äidiksi. Hän on toiminut kotiäitinä, sihteerinä ja autonkuljettajana. Sirpalla olisi ollut mahdollisuus palkata kotiinsa vaikka kymmenen apulaista, mutta hän on halunnut tehdä suurimman osan Teemu Selänne Oy:n töistä itse. Teemu ei olisi voinut saada parempaa tukea jääkiekkoilijan uralleen. (Mennander 2014, 290.)

Asunnossani oli ennen minua asunut moni muukin ulkomaalaispelaaja, ja sen kaappeihin oli vuosien varrella kertynyt paljon erinäköisiä astioita. Nanna oli opettanut minut keittämään kaurapuuroa, mutta kotitöiden tekeminen oli minulle edelleen pakkopullaa enkä oikein osannut niihin edes ryhtyä tiiviin pelirytmin keskellä.

Pari edellistä päivää olin joutunut syömään aamupuuronikin tasaiselta lautaselta, kun kaikki syvät lautaset olivat likaisia. Muuttokassini oli edelleen samassa olohuoneen nurkassa, johon olin sen reilu kuukausi aiemmin laskenut.

Tiskiurakasta selviydyttyään Nanna alkoi suunnitella asunnon remontoimista. Kämppä oli kieltämättä karunnäköinen. - - (Linnanahde 2017, 314.)

Selänteen elämäkerrassa kuitenkin pyritään myös murtamaan perinteistä maskuliinisuuden representaatiota, jonka mukaan miehet eivät sovellu hoivaaviin tehtäviin yhtä hyvin kuin naiset.

Selänteen nuoruudessa kerrotun isä on toiminut useamman vuoden ajan poikiensa ensisijaisena huoltajana äidin asuessa erillään muusta perheestä. Lisäksi elämäkerrassa kuvataan paljon Selänteen hoivaavampaa puolta tämän tekemän hyväntekeväisyystyön avulla, ja Selänteen kerrotaan myös työskennelleen nuorena miehenä varhaiskasvatuksen parissa ja nauttineensa työstä lasten parissa.

Selänne tuo esiin, kuinka varhaiskasvatukseen tulisi saada enemmän miehiä töihin, minkä kautta Selänteestä syntyy kuva työelämän tasa-arvoa toivovasta miehestä. Kuvaukset omien lapsien ikävöimisestä kisamatkoilla ja siitä onnesta, mitä lasten saaminen on elämään tuonut, vahvistavat Selänteen maskuliinisen representaation pehmeämpiä ja huolehtivampia puolia. Hoivaavampi puoli lasten parissa on selkeää vastakerrontaa hegemoniselle maskuliinisuudelle, ja nostaa esiin moninaisempia maskuliinisuuden mahdollisuuksia isyyden tulkintarepertuaarissa.

Teemu puhuu vahvasti lastentarhoissa työskentelevien puolesta.

”Se on erittäin vastuullista duunia. On todella väärin, kuinka huonoa palkkaa siitä maksetaan. Alalle pitäisi saada myös enemmän miehiä.”

Tähän asti Teemu oli ollut jääkiekkopiirien tuntema superlupaus, mutta syksyllä 1990 hänestä tuli parissa kuukaudessa koko kansan tuntema julkkis. Media innostui jääkiekkoilijasta, jolla on pehmeä puoli. Naisten- ja perhelehdet täyttyivät Teemu-jutuista toimittajien pohtiessa, onko hän enemmän pehmo vai macho. (Mennander 2014, 124–125.)

Hoivaavuuden, lempeyden ja kiltteyden korostamisesta huolimatta Selänteen elämäkerran isyyden repertuaari ei juurikaan sisällä kerrontaa Selänteen arjesta omien lastensa tai perheensä kanssa.

Lastenhoitoa kuvaavat katkelmat käsittelevät lähinnä lomia tai satunnaisia aktiviteetteja, joihin Selänne on lastensa kanssa osallistunut. Samoin varhaiskasvatuksessa työskentely on kerronnan mukaan ollut pääsääntöisesti lasten kanssa pelailua ja leikkimistä. Kerronta heijastaa parhaat palat isyydestä -tyyppistä vanhemmuutta, jossa pääasiallinen vastuu lasten- ja kodinhoidosta säilyy äidillä miehen saadessa valita, missä määrin perhe-elämään osallistuu (Kangas ym. 2017). Vähäinen kuvaus osallistumisesta perhe-elämään vahvistaa poissaolevan ja urakeskeisen isän representaatiota, mutta esimerkiksi Anderson ja Magrath (2019, 114–116) muistuttavat, että maskuliinisuuksien huolenpidon tavat ovat kompleksisia, vaikka nyky-yhteiskunta on tottunut mieltämään huolenpidon perinteisellä tavalla ”äidilliseksi” hoivaksi. Andersonin ja Magrathin mukaan elannon tienaaminen ja materiaalisen hyvän tarjoaminen perheelle voidaan ymmärtää hoivan ja huolenpidon muotona siinä missä läsnäolo perheen parissakin. Historiallisesti miehet ovat pystyneet näyttämään huolenpitoaan perheelle pääasiassa työnsä tarjoaman taloudellisen turvan muodossa, kun taas naisten mahdollisuudet työnteon parissa ovat olleet kapeat. Tämän seurauksena naisten hoivan ja huolenpidon esittämisessä on korostunut emotionaalisen tuen tarjoaminen ja kodin hoito. Miesten hoivan muodot ovat poikenneet naisten tarjoaman hoivan muodoista, mutta nyky-yhteiskunnassa painotetaan enemmän emotionaalisen hoivan merkitystä. Erityisesti 1990-luvulta alkaen miesten hoivan muodot ja emotionaalisen tuen tarjoaminen ovatkin tutkimusten mukaan lisääntyneet ja monipuolistuneet, minkä seurauksena miehet ottavat nykyään enemmän vastuuta lastenhoidossa, ovat avoimempia tunteista puhumiselle ja tukevat naisten ja vähemmistöjen tasa-arvon edistämistä.

(Anderson & Magrath 2019, 117–118.)

Karalahden elämäkerrassa isyyttä leimaa näkyvimmin Selänteen elämäkerran tavoin elättäjä isyys (Kangas ym. 2017) eli niin kutsuttu välineellinen hoiva (Cancian 1987, ref. Anderson & Magrath 2019). Sukupuolten välinen jako vanhemmuudessa on Karalahden teoksessa melko selkeästi perinteisen sukupuolijärjestyksen mukainen. Etäinen ja poissaoleva isyys näyttäytyy Karalahden sanoissa normina, ja paljon aikaa kotona ja pienen lapsen kanssa viettävä isä normaalista poikkeavana

isyytenä. Tästä huolimatta Karalahti on kuvattu myös huolehtivaksi isäksi, joka nauttii perheensä kanssa puuhailusta. Jälleen kerronnassa korostuvat kuitenkin aktiviteetit, jotka Kangas ym. (2017) yhdistävät parhaat palat isyyteen. Isyyttä leimaa jälleen valinnanvapaus: isä saa valita mihin lastenhoidollisiin tehtäviin osallistuu, kun taas äidillä tätä valinnanvapautta ei ole. Kodin- ja lastenhoito näyttäytyy äidin velvollisuutena, isän mahdollisuutena (Vuori 2007; Kangas ym. 2017).

--Elämässäni on paljon hyviä ihmisiä ja muutenkin paljon puhdasta ja hyvää, mutta silti siirtyminen pukukoppimaailmasta leikkipuistomaailmaan on vaatinut paljon. Olen ollut Jaxin kanssa itse asiassa enemmän kuin isät normaalisti ovat pienen lapsensa kanssa. (Linnanahde 2017, 327.)

Yritän olla mahdollisimman paljon Nannan tukena, jo ihan itsekkäistäkin syistä, sillä Ronjan syntyessä elin kiireistä NHL:ään lähtevän pelaajan kiekkoarkea, jota sävytti rankka juhlimiseni. Nyt, neljäkymmentäyksivuotiaana, pystyn antamaan aikaani vauvalle aivan eri tavalla. Kaikki on silti minullekin uutta, Nannasta puhumattakaan. (Linnanahde 2017, 323.)

--Halusin myös itse antaa mahdollisimman paljon aikaa silmäterälleni. Äitini oli aikoinaan hoitanut minua kotona ja opettanut minulle lämpimät perhearvot. Los Angelesin vuosina kävimme perheen kesken usein yhdessä musiikkileikkikoulussa ja erilaisissa leikkipaikoissa. (Linnanahde 2017, 126)

Alkuviikot minulla oli tapana viettää laatuaikaa perheen kanssa. Ronja oli jo siinä iässä, että hänen kanssaan saattoi myös kahdestaan tehdä kaikkea kivaa. Nautin mielettömästi lasten kanssa touhuamisesta, ja leikit oman tyttären kanssa olivat aivan erityisiä. - - (Linnanahde 2017, 199)

Siinä missä elättäjä isyys noudattaa vahvasti perinteistä sukupuolijärjestystä sitä juurikaan haastamatta, parhaat palat isyys voidaan jo nähdä askeleena kohti osallistuvampaa isyyttä.

Molemmissa tyypeissä isyys on arvokas ja tärkeä asia, ja lapset tuovat merkitystä elämään. Elättäjä isyydessä työnjako vain on selkeä, eikä sitä juurikaan kyseenalaisteta. Elättäjä isyyttä tutkittaessa on todettu, että isät myös usein katuvat, etteivät ole olleet riittävästi läsnä lastensa elämässä näiden ollessa pieniä. (Kangas ym. 2017.) Vastaavasti Selänteen ja Karalahden elämäkerroissa kuvataan, kuinka vaikeaa isien on välillä ollut olla pitkiä aikoja erossa lapsistaan. Ikävöinnistä huolimatta ura on loppupeleissä ollut se, johon kerrotut ovat halunneet aikansa ja tarmonsa pääasiallisesti laittaa.

Parhaat palat isyyden mukaisesti ajanvietto lasten ja perheen parissa koetaan kuitenkin tärkeäksi ja

siihen halutaan osallistua, mikä on askel matkalla kohti entistä osallistuvampaa ja tasaväkisempää työnjakoa vanhemmuudessa.

Kompleksisuudestaan huolimatta isyyden ja myös laajemmin mieheyden representaatiolle leimalliseksi muodostuu elämäkerroissa itsenäisyys ja vapaus valita, mitä elämässään tekee ja kuinka toimii. Molemmat elämäkerrat muodostavat tulkintarepertuaarin, jonka mukaan mies voi olla perinteisellä tavalla maskuliininen ja samaan aikaan osallistuva vanhempi niin halutessaan.

Elämäkertojen isyyden puhetavat eivät näin ollen varsinaisesti haasta perinteistä käsitystä, jonka mukaan lämmin, rakastava, osallistuva ja pääasiallinen lapsista- ja kodinhoidosta huolehtiminen yhdistetään feminiinisyyteen (Wall & Arnold 2007). Sen sijaan Selänteen ja Karalahden elämäkerrat vahvistavat näkemystä, jonka mukaan isä mielletään edelleen toissijaisena vanhempana äidin säilyttäessä pääasiallisen vanhemman paikan (Vuori 2007).

Maskuliinisuuden representaatioiden näkökulmasta hoivaavan ja läsnä olevan isyyden korostaminen vahvistaa tilannesidonnaisten identiteettien eli subjektipositioiden merkitystä maskuliinisuuden tarkastelussa. Siinä missä miehet voivat esimerkiksi jääkiekkokaukalossa tai pelikavereiden keskuudessa asemoitua vahvasti ortodoksisen maskuliinisuuden puolelle, voi isyyden tarkastelu tarjota vastakkaisia näkemyksiä saman henkilön maskuliinisesta ilmaisusta. Miehet voivat edustaa selkeästi lämpimämpää ja hoivaavampaa maskuliinisuutta esimerkiksi perheensä ja lastensa parissa, kuin mihin asemoituvat muissa tilanteissa. Tämä todistaa, kuinka kompleksinen ja tilanteinen ilmiö maskuliinisuus on, ja kuinka monin eri tavoin maskuliinisuus voi käytännöntasolla ilmetä riippuen tilanteen sallimista maskuliinisuuden ilmaisutavoista (Wetherell & Edley 1999). Ei ole yhtä tiettyä maskuliinisuuden muotoa, jonka mukaisesti yksi mies voitaisiin tyypitellä vain tiettyyn kategoriaan kuuluvaksi.