Sosiaaliturva remonttiin

Tutkimiemme nuorten karvaat kokemukset byrokratian sokkeloista tai kylmyy-destä eivät jättäneet heitä sanattomiksi. Epäkohdat herättelivät myös reformis-miin, sillä ”ne, ketkä on mennyt sen rumban läpi, niin vaatii siihen parannuksia, ettei jotain – – tiettyä osuutta kansasta kohdella huonommin sen takia, että ne tu-lee sen avun piiriin” (Emmi/R6). Sosiaaliturvan remonttitarpeita kuvaileva tulkin-tarepertuaari kumpuaa nuorten esittämästä kritiikistä rankaisevaa, joustamatonta ja arvaamatonta järjestelmää kohtaan sekä siitä, että järjestelmän alkuperäinen tavoite ja nyky-yhteiskunnan tilanne eivät enää vastaa toisiaan:

Tuomas/R6: Ja se järjestelmäkin on sellainen, että se on tehty ihan toi-senlaiseen tilanteeseen. Niinku joku toimeentulotukikin alun perin oli aivan semmoinen viimeinen erikoistilanne, hätäjuttu, niin se on niinku monille se ensisijainen tulonlähde, niinku jokakuukausittainen tulonläh-de kuitenkin nykyään. Ja se systeemi, sitä systeemiä ei oo muutettu sen mukaisesti. – – Että sen takia niitä ei oo edelleenkään niitä sitovia sään-töjä, että minkä perusteella sitä myönnetään.

Emmi/R6: Niinpä.

Petra/R6: Joo, mun mielestä toi on… Täytyy sanoa vielä, että toi on kyllä jännä. Ja mua aina nykyään jopa melkein huvittaa niinku aina se, kun mä luen sen, että toimeentulotuki on niinku viimesijainen ja väliaikai-nen. – – Mä oon saanut sitä nytten niinku ainakin osittaisena viimeiset varmaan kohta ehkä kolme vuotta tai silleen. Ja just, että monilla se on se ensisijainen ja ainut jopa tulonlähde niinku silleen syystä tai toisesta.

Toimeentulotuki on lain mukaan viimesijainen taloudellinen tuki²⁹. Se, että siitä on tullut monien pysyvä tulonlähde, herättää kysymyksiä ja ihmetystä Tuomak-sessa, Emmissä ja Petrassa. Uudistustarve on sitäkin keskeisempi, koska toimeen-tulotuen taso koetaan yleensä liian alhaiseksi (ks. luku 9.1.1) ja sen hakeminen hankalaksi ja alentavaksi. Uudistustarpeeseen pyrittiin vastaamaan vuoden 2017 alussa (pian ryhmähaastattelujen toteuttamisen jälkeen), kun perustoimeentulo-tuki siirrettiin Kelaan. Arvioinnin mukaan uudistus on parantanut tuen yhden-vertaisuutta ja tuonut tarvitsevia ihmisiä tuen piiriin. Tuen hakemista ja päätösten käsittelyä vaikeuttaa kuitenkin yhä yksilöllinen tarveharkinta, joka vaatii myös runsaasti viranomaistyötä. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020.) Nuorten tul-kinnoissakin juuri yksilöllinen tarveharkinta on se sosiaaliturvan piirre, johon liittyy nöyryyttävää tarkkailua ja syyllistämistä. Se on siis tehokas hallinnan keino.

Ei siis ole ihme, että nuorten uudistustoiveet kietoutuvat pitkälti sosiaaliturva-järjestelmän yksinkertaistamisen ja perustulon ympärille. Perustulo mainitaan sosiaaliturvan uudistamisen ykkösvaihtoehtona (”tietysti perustulo”, Petra/R6) ja ilman, että haastattelija johdattelisi aiheeseen:

H2: Mut jos teillä ois niin kun, jos te saisitte esittää tähän nauhalle jo-tain toiveita, et minkälainen systeemi pitäis olla. Miten sitä pitäis muut-taa? Miten teitä pitäis kohdella?

Maiju/R1: Perustulo.

Sini/R1: No siis perustulo.

Nuoret perustelevat perustulon etuja monin tavoin. Ensinnäkin, kuten Anu (R4) toteaa, perustulo lisäisi vapausasteita löytää mieluisampaa työtä, jolloin ”hyvin-vointi kasvaa”. Perustulo olisi siksi hänestä todellinen ”kaikki voittaa” -ratkaisu.

Suomen perustulokokeilua koskevien tulosten mukaan näin todellakin näyt-tää olevan eli perustulolla on todennäköisesti positiivisia hyvinvointivaikutuk-sia (Kangas 2020). Perustuloa saaneet arvioivat toimeentulonsa ja taloudellisen

29 ”Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toi-meentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toitoi-meentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.” (L 1412/1997, 2 §.)

hyvinvointinsa paremmaksi kuin verrokkiryhmässä (Lassander ja Jauhiainen 2020). Lisäksi perustuloa saaneet kokivat vähemmän yksinäisyyttä, psyykkistä kuormittuneisuutta, masennusta ja alakuloa (Tuulio-Henriksson ja Simanainen 2020). Haastatteluissa perustuloa saaneet kertoivat vahvistuneista autonomian kokemuksista ja siitä, miten perustulo vapautti heidät tekemään merkityksellisiä asioita. Hyvinvointia tuki myös vapautuminen ”byrokratian tuomasta stressistä ja aktiivisuuspakosta” (Blomberg ym. 2020.) Myös seuraavien nuorten tulkitsemana perustulo tekisi elämästä selkeämpää ja vähemmän ahdistavaa:

Petra/R6: Ja menis niinku kaikki tää tavallaan tämmöinen, mitä ihmiset kokee ihan määrättömästi niinku ahdistusta ja muuta.

Laura/R3: No kyllähän toi nyt kuulostaa aika paljon selkeemmältä ku sillee, et sydän kurkussa toimittamaan kaikkia papereita ja oottelet, että missä vaiheessa sit loppujen lopuks.

Saana/R3: Sormet ristissä, et kaikki on siellä ja päätöksentekijät ovat suotuisia sinulle.

Säännöllisen perustulon saaminen olisi suorastaan terveyden edistämistä: sen avulla ei enää ”ottaisi sydämestä” ja alituinen jännittäminen taukoaisi. Nuorten ei enää tarvitsisi odotella eli heidän energiansa vapautuisi toimijuuteen. Tällöin jopa terveydentila paranisi. Toiseksi perustulo poistaisi kannustinongelmia ja mahdol-listaisi yrittämisen. ”Että jos siinä on joku perustulo, johon voi aina luottaa, niin se ois paljon helpompi joksikin yrittäjäksi ryhtyä, että ei oo sitä pelkoa, että ei on-nistu, ei lähde käyntiin se yritystoiminta” (Tuomas/R6). Perustuloa on perusteltu mediassakin usein sillä, että se mahdollistaisi yrittämisen ja kannustaisi työllisty-mistä nykyistä paremmin (Perkiö 2020). Tällaiset tulkinnat poikkeavat kuitenkin suuresti Suomen huipputuloisten näkemyksestä, jonka mukaan toive kansalais-palkasta on ilmaus heikentyneestä työmoraalista (Kantola ja Kuusela 2019, 123).

Kolmanneksi perustulo mahdollistaisi sen, että nuoren ei enää tarvitsisi ra-portoida tuloistaan ja menoistaan ja kaikki saisivat yhdenmukaista kohtelua vir-kailijan mielialasta tai omasta asuinpaikasta riippumatta (Petra/R6). Neljänneksi perustulo olisi hyvä myös sosiaaliturvan rahoituksen kannalta. Tuomas (R6) arve-lee, että ”systeemin” selkeyttäminen perustulon avulla olisi helpoin tapa ”säästää jostain sosiaaliturvajutuista”.

Perustuloon liitetään kuitenkin myös varauksia. Sen taso ei saisi olla niin al-hainen, että se ei yksinään riittäisi kohtuulliseen toimeentuloon (Sini/R1); ”eihän nyt voi olettaa, että kukaan pärjää jollain 500 eurolla kuussa” (Maiju/R1). Perustu-lolla saattaa olla myös eriarvoistavia vaikutuksia niin, että se helpottaa joidenkin elämää, mutta ”toisille se saattaa jopa hankaloittaa sitä”, ilmeisesti siinä tapaukses-sa, ”jos sen toteuttaa silleen, et sit lähtee kaikki muut tuet” (Vilja/R1).

Toinen suuri uudistamispuheen kokonaisuus keskittyy sosiaaliturvan moni-mutkaisuuden vähentämiseen ja ymmärrettävyyden parantamiseen. Tämä on kes-keistä, niin kauan kuin perustuloa ei ole. Nuoret toivoisivat ”byroslaavista” eroon pääsemistä eli ”selkosuomeen” siirtymistä (Saana/R3), lomakkeiden vähentämistä (Valtteri/R3) sekä selkeämpiä verkkopalveluita ja enemmän neuvontaa (Tiina/

R4). Viidakkoa olisi selkeytettävä eli viranomaisyhteistyötä parannettava, ”et sun ei tartte niitä samoja lappuja viiteen eri paikkaan” (Laura/R3).

Syvemmälle porautuen nuoret tuovat esiin, kuinka tärkeää olisi, että sosiaali-turvajärjestelmän kiemuroita avattaisiin jo koulussa.

Katja/R4: Sitä on hirveen monesti puhuttu kavereiden kanssa, et miks koulussa jotenkin ei käydä ns. semmoista elämänoppia tai semmoista elämäntaitoja, et ”hei, näitä saatatte tarvita”. Miten haetaan sitä tukea.

– – Niin kun pitäis tehä joku testi. Auttaisko se käytännössä? Mut joten-kin tuntuu, että koska siihen niin kun jotenjoten-kin tuli vaan sieltä yhtäkkiä, silleen potkaistiin maailmaan, ja oot silleen, no niin haepas niitä tukia.

Niin ei sitä ymmärrä sitä byrokratiaa. Ei sitä jotenkin ymmärrä sitä paperisotaa ja sitä asiaa vaan. Jos sitä ois niin kun jotenkin avattu ai-kaisemmin, kun oli ns. siellä koulussa vielä, niin sekin vois auttaa.

Repliikissään Katja kuvaa avuttomuuttaan sosiaaliturvajärjestelmässä: ”maailmaan potkaistuna” hänen toimijuutensa on haparoivaa. Ilman tietoa on vaikea pyristellä irti alisteisesta subjektipositiosta. Nuorilla on kuitenkin käsityksensä siitä, mitä hyvinvointi heille merkitsisi. Seuraavaksi siirrymme tutkailemaan näitä tulkintoja.