7 Työyhteiskunnan murtumia
7.4 Nuoret työyhteiskunnan uudistajina?
Nuorisolla ja nuorisoliikkeillä on aiemminkin ollut vahva rooli yhteiskunnallisi-na uudistajiyhteiskunnallisi-na, mutta erityisesti nykyisin nuoriin kohdistuu ilmastonmuutoksen ja muiden uhkien vuoksi suuria odotuksia ja paineita – ja tätä painetta tuottavat myös nuoret itse: heidän olisi kyettävä pelastamaan maailma, sillä aikuisyhteis-kunta ei selvästikään niin tee. Voisivatko nuoret todellakin toimia muutosagent-teina? Joissakin tutkimuksissa arvioidaan, että tämä on mahdollista (esim. Fien ym. 2008; Dougherty ja Clarke 2018). Tutkijat perustelevat tätä sillä, että nuorem-pi sukupolvi on aiemnuorem-pia sukupolvia koulutetumnuorem-pi ja siksi kykenevä – perinteistä opetusajattelua kääntäen – opettamaan näitä. Työelämään siirtyvät hyvin koulute-tut nuoret ovat vähemmän sidottuja perinteisiin ja avoimempia uusille vaihtoeh-doille. He voivat myös omaksua uusia ideoita vanhempia ikäluokkia helpommin:
”Nuoret toimivat antenneina, jotka poimivat signaaleja, jotka ovat niin heikkoja, että aikuiset eivät havaitse niitä” (Fien ym. 2008, 57).
Näiden ajatusten innostamana ryhmäkeskustelujen osallistujia haastettiin pohtimaan nuorten asemaa työyhteiskunnan uudistajina. Kuudes keskusteluissa esitetty väite kuului seuraavasti: ”Nuoret ovat usein edelläkävijöitä, jotka kyseen-alaistavat palkkatyön ja keksivät uudenlaista luontoa säästävää työtä”. Väitettä oli mahdollista tulkita eri suunnista: ovatko nimenomaan nuoret edelläkävijöitä, ja jos ovatkin, mihin heidän kekseläisyytensä oikeastaan kohdistuu. Lähdemme liik-keelle ensimmäisestä suunnasta. Ovatko nuoret tienraivaajia?
Anni/R1: Ois kyllä aika kiva, jos oltais.
Joni/R1: Mut aika harvoin varmaan loppupeleissä.
Anni/R1: Tai on niinku semmoisii hyvä ideoita ja paljon innostusta. Mut sitten en mä tiiä käytännössä.
Anni esittää toiveen, jonka täyttymisen Joni kyseenalaistaa, jolloin Annikin pohtii kriittisesti sitä, näkyykö edelläkävijyys kuitenkaan käytännössä. Juuri tämän kysy-myksen ympärille tulkinnat mahdollisesta uranuurtajuudesta kiteytyvät.
Toiveikkaissa tulkinnoissa uskotaan nuorten potentiaaliin muutosagentteina.
Tämä mahdollisuus nousee nimenomaan nuoruudesta ja sen mukanaan tuomasta innostuneisuudesta ja rohkeudesta sekä sellaisten asioiden havaitsemisesta, joille
”rutinoituneet vanhat työntekijät” (Aleksi/R3) ovat jo sokeutuneet:
Tiina/R4: Must tuntuu, et usein tossa on ennemminkin niin, että on joku vanhempi ihminen, joka on sit niin kun intohimoisesti ollut jonkun asian takana jo pitkään, ja sitten ei oo saanut vaan muita ihmisiä puolelleen sinänsä silleen, et ”Hei, tehdään nyt jotain tällaista”. Et on ehkä ehdotet-tu vaikka kuinka monta kertaa ja suunnitelehdotet-tu ja innosehdotet-tutehdotet-tu, mut siihen ei lähde kukaan muu. Ja sitten kun jossain vaiheessa tulee sit sitä nuo-rempaa väkee mukaan, niin ne saattaakin innostua siitä sen ideasta, ja sit se ottaa tulta alleen, ja sit se alkaa ehkä etenemään. Ehkä sen takia siinä tulee sit just se käsitys, et nuoret on just niitä, jotka keksii aina jo-tain. Ehkä nuoret on helpompi saada just innostumaan sen takia, koska siellä ei oo takana sitä ”Näin on aina tehty” -ajatusta.
Katja/R4: Ne on vähemmän kyynisiä jotenkin myöskin…
Tiina/R4: Niin
Katja/R4: …ja ennakkoluuloisia.
Tiina/R4: Ja ehkä halukkaampia kokeilemaan asioita.
H: Niin siis rohkeampia.
Tiina/R4: Ei tunnu siltä, että jos mä nyt kokeilen jotain tällaista, niin sit lähtee vaimo ja talo ja auto ja lapset ja (naurahdus).
H2: Sitä kautta tulee myös se vapaus.
Tiina/R4: Niin ei oo välttämättä paljon, mitä menettää tai minkä puoles-ta pelätä, että menettää.
H2: Totta.
Katja/R4: Eiks nuorilla oo silleen luontevasti jossain vähän sisällä sem-moinen ajatus, et ne on kuolemattomia vähän silleen jotenkin silleen ihan synnynnäisesti, et ehkä se jotenkin antaa semmoista paloa siihen.
Tiina, Katja ja Anu tulkitsevat nuoret edelläkävijöiksi, vaikka Tiinan tulkinnassa myös vanhemmilla ihmisillä voi olla uusia ideoita, joihin nuoret tarttuvat. Nuor-ten on helpompaa olla rohkeita, sillä heillä ei ole niin paljon menetettävää tai pe-lättävää. Tällainen pelottomuus ei ole hallinnan näkökulmasta toivottavaa, ja juuri siksi nuoret on kiinnitettävä työyhteiskuntaan lujin sitein – jopa heidän luovuu-tensa vähenemisen hinnalla. Keskustelu selittää myös sitä, miksi perheellistymi-nen on hallinnan näkökulmasta ollut aina suotavaa: perhettään elättävä ihmiperheellistymi-nen ei noin vain irtaannu työn ja velan ottamisen ikeestä. Omistaminen – etenkin, kun se on lainarahan mahdollistamaa, niin kuin Suomessa tyypillisesti – sitoo ihmisen yhteiskuntaan rautakahlein.
Nuoret perustelevat uranuurtajuutta Fienin ym. (2008) hengessä myös kou-lutuksella ja sen tuomalla uudella tiedolla (Anu/R4, Annika/R3). Uusi tieto liittyy tässä ajassa usein ekologiseen kestävyyteen.
Petra/R6: Mekin ollaan ikään kuin synnytty tai oltu, niinku kasvettu sel-laiseen maailmaan ja nykyään vielä tuntuu enemmän selsel-laiseen maail-maan, missä kaikki tuommoinen niinku just ekologisuus ja vähän niinku eettisyys ja muu on paljon enemmän näkyvillä. Ja sitä tavallaan esimer-kiksi opetetaan kouluissa tai mietitään niinku kaikkea tuollasta. – – Niin kyllähän se, että millainen malli tulee, millainen malli niiku siin yhteis-kunnassa on vallalla, niin ehkä mä näkisin, että se vaikuttaa tietysti.
Nuorten maailmassa kestävyyden edistäminen ja yhteiskunnan antama ”malli”
ovat erilaisia kuin siinä yhteiskunnassa, jossa vanhemmat sukupolvet varttuivat.
Yritykset tien raivaamiseen saattavat siksikin lopahtaa aikuisyhteiskunnan vastus-tukseen. Lopulta nuorten muutosvoima on ”kiinni siitä, että mitenkä halukkaita ihmiset on valmiita sitten tommosiin muutoksiin.” (Saana/R3). Nuorten on ”tosi vaikeeta puskee hyviä keinoja” (Vilja/R1) ja viedä niitä eteenpäin ”päättäjille mie-tittäväksi” (Sini/R1). Valtaa käyttävät niin työpaikoilla kuin yhteiskunnan johto-paikoillakin vanhemmat ihmiset, joilla ei välttämättä ole tarvetta edistää kestäviä ratkaisuja:
Anni/R1: Siellä päättäjien joukossa on liian vanhoja ihmisiä, koska jos he välittää itestään niin ei tarvi, koska he ei kohta enää oo olemassa sitten.
Ville/R1: Pitäiskö olla äänestysyläikäraja?
Sini/R1: Jep ja sitten niinku, jos osoittaa merkkejä jostain sitten autis-mista siellä eduskunnassa, niin ihan vois tulla pois sieltä sitten koko-naan, jos tää mikä vaikka puhui näistä risusavotoista tässä hiljan. Kun ei mistään mitään tiiä ja elää jossain aivan eri todellisuudessa, niin ei siellä nyt tarvis olla mitään päättämässäkään.
Nuoret eivät saa ääntään kuuluviin, koska valta on ”liian vanhoilla ihmisillä”. Sini viittaa haastattelujen aikaan työministerinä olleen Jari Lindströmin lausuntoihin, joissa tämä usein korosti työttömien ja erityisesti turvapaikanhakijoiden työnte-kovelvollisuutta: ”(e)ttä kun jotain saa, niin sen eteen täytyisi jotain tehdä, eikä minun mielestäni pitäisi olla mikään ongelma esimerkiksi tehdä risusavottaa”
(Eduskunnan täysistunto 19.11.2015, PTK 67/2015 vp). Sukupolvikapina – siis hegemoninen kamppailu – elää voimakkaana Sinin vaatimuksessa siitä, että nuor-ten todellisuudesta vieraantuneiden päättäjien tulisi astua sivuun. Kritiikki haas-taa aktiivisesti sitä alisteista ja passiivista positiota, johon työelämän ulkopuolella olevien nuoret usein sijoitetaan.
Nuorten ehdotukset työelämän kehittämisestä jäävät usein ”sille ideatasolle”
(Sini/R1). Ideat eivät pääse puhkeamaan kukkaan vaan saattavat nuorten mukaan törmätä vanhempien ihmisten muutosvastarintaan. Vaikka Suomessa olisi yleises-ti ottaen hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työyhteisössä ja osallistua työn kehittä-miseen (ks. luku 2.3), nuorilla ei näyttäisi olevan näin. Seuraavassa keskustelu-koosteessa tiivistyvät erilaiset nuorten kohtaamat esteet:
Laura/R3: Joskus saattaa olla myös semmonen, et tavallaan, että nuo-ria ihmisiä ei välttämättä oteta siellä työpaikalla niin vakavasti, koska ne on uusia tai, että niiden sitä ammattitaitoa sitten vähän kyseenalais-tetaan sen kokemuksen puutteen…
Saana/R3: Niin just meinasin sanoa samaa.
Annika/R3: Tai iän takia, että olet niin nuori, et sä vielä tiedä tästä.
Onhan se totta kai se työelämän kokemus aivan eri asia kun se opiske-lukokemus, mutta siinä mitä kuitenkin nuori on oppinut siellä koulussa, niin kyllähän niitten vanhojen työntekijöiden vois ottaa siitä justiinsa, että mitä on tullut uutta tietoa alalle.
Maiju/R1: Siis on justiin, et jos on vaikka jossain työpaikalla joskus ollut ja keksinyt siellä jonkun idean tai jotain miettiny, et pitäis joku asia vähän toisin, vaikka ihan vaikka joku kierrättämisasia silleen nyt sitten just, että jos siellä on sitten se nihkee pomo ja se ei vaan sille saatana sovi, niin sittenhän ne roskat viiään kaikki sinne johki samaan läjään, that’s it.
Tiina/R4: Aina voi yrittää ehdottaa just eri työpaikoille uusia toiminta-tapoja. Mut se, et kuinka kankee se on sit se työnantaja tekemään
mitään uudistuksia, niin se on sitten niinku ihan oma juttunsa. Koke-musta on (naurahdus).
H2: Niin.
Tiina/R4: Se on hirveesti vielä vallalla se sellainen. Aina on tehty näin ja edelleenkin tehdään näin, vaikka kuinka tarjois tehokkaampaa, no-peempaa ja silleen vaikka ergonomisempaa tapaa tehdä jotain.
Nuorten tulkinnoissa tulee esiin, miten heille tarjotaan työelämässä asemaa, jossa heitä ei ”oteta vakavasti”. Kun koulutetut nuoret siirtyvät työpaikoille ja havaitsevat muutostarpeen, he saattavat kohdata vastustusta. Miten paljon tahansa ”yrittäisi”
kääntää kelkkaa ja luoda uusia käytäntöjä, aktiivisuus törmää vanhempien suku-polvien jähmeyteen. Nuorten tulkinnat ovat samalla realistisia siinä mielessä, että niissä korostetaan työnantajan ja vanhempien työntekijöiden tuen merkitystä. Jos nämä eivät ole suopeita, uudistukset eivät toteudu.
Tuomas nostaa edelläkävijyyden esteeksi myös nuorten vähäiset taloudelliset resurssit:
Tuomas/R6: Mmm, semmoinen ajatus mulla vielä tässä, että se kyllä nuoria estää tällaisessa kyseenalaistamisessa ja uuden keksimisessä se, että ihan vaan ne materiaaliset mahdollisuudet, että kun monesti…
Nyt puhutaan jostain luonnon säästämisestä ja sellaisista, niin ne on sitten monesti semmoisia teknologisia ratkaisuja, joita ei pysty oikeas-taan niinku rupeamaan semmoisten pioneeriksi, ellei oo valmiiksi niinku miljardööri. Jos sä et oo valmiiks niinku joku Elon Musk, niin sä et pääse oikein pääse, vaikka sulla ois kuinka hyvä idea, niin sä et pääse sitten tekeen, toteuttaan.
Tuomaksen tulkinnassa nuorten muutospotentiaalia rajoittaa vahvasti alisteinen positio suhteessa taloudelliseen valtaan. Kestäviin innovaatioihin tarvitaan ”mil-jardöörien” panosta. Kaikkiaan tulkinnoissa tulee vahvasti esiin relationaalisuus:
muutosvoima jäsentyy suhteessa muiden ihmisten suhtautumiseen ja työelämän rakenteisiin. Jotta nuoret voisivat olla ”pioneereja”, he tarvitsevat vankemman ase-man työelämässä.
Nuoret ilmaisivat kuitenkin myös turhautumista siihen, että heitä niputetaan yhteen: ”En mä tiiä, tommoiset yleistykset silleen, et nuoret on niitä innovaatto-reita. Se on vähän, en mä tiedä” (Anu/R4). Kannat ovat perusteltuja: jos kaikkia nuoria ei voi kategorisesti niputtaa syrjäytyneiksi, ei heitä voi niputtaa innovaat-toreiksikaan.
Osa nuorista lähti keskustelemaan kuudennesta väitteestä siitä näkökulmasta, suuntautuuko nuorten edelläkävijyys tai muutosvoima kestävyyteen. Vaikka aja-tus nuorista muutosagentteina hyväksyttiinkin, saattoi väitteen loppuosa (nuoret
”keksivät uudenlaista luontoa säästävää työtä”) herättää kritiikkiä. Tätä ei pidetty
lainkaan itsestään selvänä vaan nuorten innovatiivisuuden kiinnittämistä luontoa säästävään työhön moitittiin aiheellisesti:
Otto/R2: Tuo on muuten hyvä, mutta miks tuo ”luontoa säästetään” on pitäny laittaa tähän? Toi ois muuten ollut ihan, mut jos jollekin tota luontoa säästävääkin...
H: Niin aivan.
Otto/R2: Uudenlaista työtä.
H2: Niin siitä sä oot samaa mieltä?
Otto/R2: Joo.
H2: No millä tavalla se näkyy sun mielestä?
Otto/R2: No nykyäänhän keksitään uusia ammattejakin, tällaisia mitä ei ollut esimerkiksi kymmenen vuotta sitten ja kaikkea tällaista. Mut en mä tiedä, että miten tuo ”luontoa säästävä” nyt tähän kysymyksen mi-tenkään liittyy. Olis ollut hyvä kysymys ilman tuotakin.
H2: Niin tää on tullut jo aikaisemminkin esiin ihan sama ajatus?
Otto/R2: Mut ei tuo luontoa säästävä työ, niin eihän se liity palkkatyö-hön silleen.
H2: Niin et voi kehittää luontoa säästävää työtä palkkatyön ulkopuolella tai voi tehä sitä vaik ei kyseenalaistas palkkatyötä siihen?
Markus/R2: Tää kysymys jotenkin sitoo kaikki nuoret niin kun auto-maattisesti luontoa, luonnonsuojelijaksi tai tällai. Vähän puolueellinen kysymys.
Otto ja Markus arvostelevat pontevasti haastattelijoiden esittämää väitettä. Heidän tulkinnassaan nuorten innovatiivisuus ei suinkaan aina ole lähtökohtaisesti eko-logisesti orientoitunutta. Väite kirvoitti samaan ryhmäkeskusteluun osallistuneita nuoria keskustelemaan enemmänkin siitä, ovatko kaikki nuoret halukkaita sääs-tämään luontoa:
Markus/R2: Se ois outoa, jos 100 prosenttia nuorista ois niinkö luonnon-suojelijoita.
Sonja/R2: Mut eiköhän se oo suurin osa on ehkä niitä. Ehkä niitä luon-nonsuojelijoita, mutta ei kaikki. Ei kaikki kuitenkaan. Ei niin voi sanoa.
Markus/R2: Niin mut se riippuu. että kuinka nuoret niinkö… Just niin jotkut murrosikäiset, niin ne ei yleensä ajattele niinkö mitään tommosia niinkö. Nuorella iällä niinkö ei kiinnosta oikein mikään sillai. Niin en mä usko, ja kouluissa ja niin poispäin kaikissa yläasteella niin ei ne
välttämättä oo ihan kaikki oo niinkö siisteimpää sakkia, et roskataan ja tällaista.
Markuksen ja Sonjan tulkinnoissa tehdään selkeä pesäero käsitykseen, jonka mu-kaan kaikki nuoret voisi asemoida luonnonsuojelijoiksi. Sellainen yksimielisyys olisi outoa. Törmäämme siis jälleen niputtamisen ongelmaan: kaikki nuoret eivät ole syrjäytyneitä eivätkä innovaattoreita mutta eivät luonnonsuojelijoitakaan.
Markus mainitsee yläasteikäisten nuorten roskaamisen esimerkkinä siitä, että nuoria ei kiinnosta luonnonsuojelu. Toisaalta aineistossa esiintyy myös tulkin-taa, jossa toiveet kohdistetaan varhaisnuoriin: ”Että jos mä puhuisin nyt itteäni kymmentä vuotta nuoremman kanssa, niin hän saattais olla pidemmällä jotenkin”
(Emmi/R6). Aineistonkeruun jälkeen kouluikäisten nuorten edelläkävijyys on-kin noussut otsikoihin isojen ilmastolakkojen ja kansainvälisen Fridays for Future -liikkeen myötä. Emmin toteamuksen loppuosa kuvastaa yhteiskunnallisen muu-toksen aikuisista johtuvaa jähmeyttä laajemminkin: varhaisnuoret ovat ”niinku it-sestäänselvyydessä monessa asiassa, monissa asioissa, mitä mä vasta silleen niinku funtsaan, että onkohan tää näin”.
Keskustelijoiden mielestä nuoret voivat olla edelläkävijöitä muillakin kuin kestävyyteen liittyvin tavoin (Anu/R4). Ajan hermolla voi olla vaikkapa digita-lisaatiossa ja sosiaalisen median kehittämisessä ja some-yrittäjäksi ryhtymällä (Juha/R2).
Näistä nuorten innovatiisuuden pohdintojen yläilmoista palaamme seuraa-vaksi maan pinnalle: haastateltujen nuorten kokemuksiin sosiaaliturvajärjestel-män viidakossa.