4 Tutkimuksen kulku
4.1 Ryhmässä viisaus tiivistyy: nuoret koolle
Tutkimuksen aineisto on peräisin ECOSOS-tutkimushankkeesta. Aineisto kerät-tiin vuoden 2016 lopussa kuudessa ryhmähaastattelussa, joihin osallistui yhteen-sä 29 nuorta. Kaikki nämä iältään 20–29-vuotiaat nuoret olivat mukana nuorten työllistymistä edistävissä aktivointitoimenpiteissä. Haastattelut toteutettiin viides-sä kaupungissa: Helsingisviides-sä, Tampereella, Jyväskyläsviides-sä, Kokkolassa ja Porvoossa.
Helsingissä haastateltiin kahta ryhmää. Nuoret löydettiin kuuden eri työllistämis-tä edistyöllistämis-tävän projektin tai nuorten työpajan työntekijöiden avulla. Osa nuorista tavoitettiin työpajoista, osa oli työkokeilussa, työelämävalmennuksessa tai kun-touttavassa työtoiminnassa. Eri aktivointitoimet vaihtelivat sen suhteen, kuinka vapaaehtoisesti nuoret olivat niihin hakeutuneet ja miten heitä oli ohjattu niihin osana heidän työllistymis- tai aktivointisuunnitelmiaan. Nuorilta ei tiedusteltu yk-silökohtaisesti, mistä heidän toimeentulonsa koostui, mutta käytännössä se muo-dostui erilaisista työmarkkinatuen, toimeentulotuen ja asumistuen yhdistelmistä.
Näin ollen kaikilla oli kokemuksia Kelan ja TE-toimiston kanssa asioinnista. Kos-ka Kos-kaikilla nuorilla oli kontakti palvelujärjestelmään, voi heitä luonnehtia huo-no-osaisten joukosta hyväosaisiksi (ks. Simonen 2019, 51–52).
Kaikki haastattelut suoritettiin sellaisissa työllistämiseen ja syrjäytymisen eh-käisyyn tähtäävissä hankkeissa, joiden sisällöt liittyivät jollain tavalla luontoon tai ekologiseen kestävyyteen. Valinta johtui ECOSOS-tutkimushankkeen lähtökoh-dista sekä siitä oletuksesta, että jo valmiiksi näitä aiheita pohtineet nuoret olisi-vat halukkaampia keskustelemaan esimerkiksi työn ekologisesta kestävyydestä.
Käytännössä työllistämistoimien yhteys luontoon tai ekologiseen kestävyyteen oli melko ohut. Osassa hankkeista nuoret retkeilivät metsässä, toisissa he työsken-telivät kierrätysmateriaalin parissa ja joissain hankkeissa ekologisen kestävyyden teema näkyi lähinnä hankkeen tausta-ajatuksessa. On kuitenkin täysin mahdollis-ta, että toisenlaisissa projekteissa olevat nuoret olisivat keskustelleet ekologisista kysymyksistä eri tavoin kuin tähän tutkimukseen valikoituneissa paikoissa. Emme kuitenkaan pidä tätä ongelmallisena, sillä halusimme nimenomaan kartoittaa val-litsevan hallinnan tavan mukaisille diskursseille vaihtoehtoisia diskursseja.
Ryhmien osallistujamäärät vaihtelivat kahdesta haastateltavasta kahdeksaan haastateltavaan. Osallistujista 11 oli miehiä ja 18 naisia. Yksi äidinkieleltään ruot-sinkielinen nuori puhui mieluiten äidinkieltään mutta kykeni kuitenkin osallistu-maan suomenkieliseen keskusteluun. Olemme suomentaneet hänen puheenvuo-ronsa anonymiteetin takaamiseksi.
Osassa haastattelujen paikoista ryhmä oli hioutunut tiiviiksi tai osa osallistu-jista tunsi toisensa jo ennestään, kun taas toisissa paikoissa haastateltavat olivat melko vieraita toisilleen. Tämä vaikutti myös keskustelujen ilmapiiriin.
Vaikka kaikkia nuoria yhdistivät kokemukset työttömyydestä, heidän elämän-tilanteensa vaihtelivat. Osa oli vasta valmistunut toisen asteen koulutuksesta ja oli hakemassa paikkaansa työmarkkinoilla, kun taas toisilla oli jo useamman vuo-den ajalta kokemusta pätkätöistä ja työttömyysjaksoista. Osa oli ehtinyt kokeilla työskentelyä ja opiskelua monella eri alalla. Yhdelläkään haastateltavista ei ollut korkeakoulututkintoa, mutta yhdellä olivat yliopisto-opinnot kesken. Haastatel-tavat olivat yhtä lukuun ottamatta lapsettomia, ja ainoastaan yksi asui vielä van-hempiensa luona. Nämä taustatiedot tulivat esiin keskustelujen aikana. Nuoria ei erikseen pyydetty valottamaan henkilökohtaisia taustojaan, koska ihmiset voivat kokea epämukavaksi sen, että joutuvat puhumaan ryhmässä yksityisasioistaan (Smithson 2008, 360). Keskustelujen kuluessa monet nuoret silti puhuivat omista ongelmistaan ja sairauksistaan ja osa nuorista raotti myös perhetaustansa kipu-pisteitä, kuten vanhempiensa köyhyyttä tai alkoholiongelmia. Osa nuorista kertoi kuitenkin tulevansa hyvätuloisista perheistä ja saavansa perheeltään paljon tukea.
Ryhmähaastatteluaineisto soveltui monestakin syystä hyvin tutkimukseem-me. Ensinnäkin ryhmähaastattelut sopivat erityisen hyvin relationaaliseen lähes-tymistapaan, jossa yksilön mielipiteiden ja arvostusten katsotaan muodostuvan sosiaalisessa yhteydessään ja vastaavasti vaikuttavan toisten ihmisten näkemyksiin (ks. myös Pietilä 2010, 221). Toiseksi ryhmähaastattelut osoittautuivat hyväksi ai-neistonkeruun muodoksi siksikin, että asioita punnitaan niissä monelta näkökan-nalta, erilaisia tulkintoja tuottaen (Alasuutari 2011, 155). Mielipiteiden sinkoilles-sa edestakaisin ja muokkautuessinkoilles-sa keskustelun kuluessinkoilles-sa voidaan havaita, että ne eivät ole pelkästään yksittäisten puhujien yksityisiä kannanottoja. Keskustelujen aikana ryhmän jäsenet ikään kuin tarkistavat, muokkaavat ja korjaavat toistensa tulkintoja ”todellisuudesta” (Schatzman ja Strauss 1973; ks. Frey ja Fontana 1991, 178). Ryhmähaastatteluissa ilmenee tällöin pienoiskoossa se yhteiskunnallisen keskustelun ilmiö, jossa jotkin ajatustavat ja diskurssit saavat hegemonisen ase-man toisten jäädessä marginaaliin.
Ryhmähaastattelun riskeinä on pidetty yhdenmukaisuuden painetta ja ryh-män koon vaikutusta (isossa ryhmässä ujot ihmiset saattavat vaieta) ja konfliktien mahdollisuutta. Lisäksi ihmisten erilaiset taustat saattavat tuottaa keskusteluun jännitteitä tai esteitä (ks. Frey ja Fontana 1991, 185). Vaikuttipa ryhmähaastat-telussa ryhmän sisäinen vuorovaikutus osallistujien esittämiä ajatuksia voimis-tavasti tai heikentävästi, keskustelu muuttuu joka tapauksessa yksittäisiä mielipi-teenilmaisuja laajemmaksi asiaksi ja vastaa siksi hyvin relationaalisuuden ajatusta.
Jatkossa käytämmekin enimmäkseen ilmaisua ”ryhmäkeskustelu” ryhmähaas-tattelun sijaan. Tällöin toivomme vältyttävän siltä mielikuvalta, että keskustelut olisivat olleet täysin haastattelijavetoisia tilanteita, joissa ryhmäläiset vastasivat vain haastattelijoiden esittämiin kysymyksiin ilman keskinäistä vuorovaikutusta (ks. Pietilä 2010, 216). Ryhmäkeskusteluissa nuoret täydensivätkin monesti
tois-tensa puheenvuoroja, kommentoivat toisiaan ja ikään kuin kuljettivat puhetta yh-dessä eteenpäin, kuten seuraavasta otteesta ilmenee:
Emmi/R619: Jos aurinko ei nouse, niin kauhean vähän täällä on elämää.
Se on niinku tavallaan isossa mittakaavassa, niin se on se sama asia.
Tavallaan se niinku kaikki luonto ja se aurinko.
Tuomas/R6: Ja mä en, mä en ajatellut tota vertausta, mutta hyvin sä löysit sen, löysit sen, vaikka mä en sitä ollutkaan edes ajatellutkaan.
Emmi/R6: Kuuntelen sua kuule tarkasti.
Koska pilottiryhmän käyttö on ryhmähaastatteluja suunniteltaessa suositeltavaa (esim. Smithson 2008, 360), haastattelurunkoa testattiin siviilipalvelustaan suorit-tavilla nuorilla miehillä. Sen jälkeen runkoon tehtiin tarpeellisina pidettyjä muu-toksia. Seuraavaksi oli aika lähestyä projekteja tai työpajoja tiedotteella, jossa nuo-rille kerrottiin tutkimushankkeen tavoitteista ja sisällöstä (liite 1). Tiedote jaettiin osallistujille myös keskustelujen alussa, ja samalla heitä pyydettiin allekirjoitta-maan tutkimukseen osallistumiseen, luottamuksellisuuteen sekä aineiston hallin-taan ja sen jatkokäyttöön liittyvä suostumus (liite 2). Samassa yhteydessä sovittiin keskustelun pelisäännöistä (ks. Smithson 2008, 361).
Haastattelurunko (liite 3) muodostui avointen kysymysten lisäksi neljästä-toista ECOSOS-tutkimushankkeen tavoitteisiin liittyvästä väittämästä. Alun pe-rin väitteiden käyttämiseen inspiroi laadulliseksi asennetutkimukseksi nimetty menetelmä, jossa kerätään lauseväittämien avulla ”kiistakysymyksiin liittyvää kommentointia” sisältäviä tutkimusaineistoja (Vesala ja Rantanen 2007, 33). Väit-teiden taustalla vaikuttaneet tutkimuskeskustelut on esitelty lyhyesti seuraavassa taulukossa.
19 Kaikkien haastateltavien nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi ja myös kaupunki on jätetty mainitsematta.
Taulukko jatkuu.
Taulukko. Ryhmähaastatteluissa esitetyt väitteet ja niiden tausta.
Väite Tausta
1. Olen työttömänä, koska en ole löytänyt mieluisaa tai merki-tyksellistä työtä.
Väitteen tarkoituksena oli herättää keskustelua nuorten työllistymismahdollisuuksista, työhön kohdistuvista toi-veista ja siitä, palautuvatko nuorten mielestä työttömyyden syyt yksilöihin vai rakenteisiin. Nuorten työhalukkuudesta riippumatta työllistyminen voi olla vaikeaa rakenteellisten tekijöiden, kuten taloudellisten taantumien (esim. O’Hig-gins 2010) ja kohtaanto-ongelmien, vuoksi. Väitteen avulla haluttiin myös selvittää nuorten tulkintoja mieluisasta ja merkityksellisestä työstä.
2. En halua tehdä kokopäiväisesti palkkatyötä.
Nuorten työhalukkuuteen liittyvän väitteen taustalla oli-vat havainnot siitä, että osa työttömistä nuorista valitsee tietoisesti työttömyyden ja vaihtoehtoisen elämäntavan (ks. Lähteenmaa 2013). Väite viittaa myös tutkimuskeskus-teluun, jossa nuorten oletetaan arvostavan työtä aiempaa vähemmän muun muassa jälkimateriaalisten arvojen voi-mistumisen vuoksi (ks. Hagström ja Gamberale 1995).
3. Työ on olennainen
ja tärkeä osa elämää. Väitteellä pyrittiin kartoittamaan nuorten työtä koskevia arvostuksia. Tutkimusten mukaan työn merkitys on ihmi-sille suuri ja työttömyydellä on kielteisiä vaikutuksia hy-vinvointiin sekä yhteys huono-osaisuuteen (esim. Jahoda 1982; Vähätalo 1998). Työn merkityksestä kertoo myös se, että palkkatyön arvostus on säilynyt suomalaisten nuorten keskuudessa (Pyöriä ja Ojala 2016).
4. Työn sisältö on tärkeämpää kuin hyvä palkka.
Muotoilu perustui tutkimuksiin, joissa erotellaan ihmisten työorientaatioita sen suhteen, painottavatko he työn sisäi-siä vai ulkoisia tavoitteita. Usein väitetään, että nuoret ko-rostavat nykyään työn sisäisiä tavoitteita (esim. TEM 2012, 23). Väitteen avulla heräteltiin myös keskustelua palkka-työn ehdoista ja asemasta suhteessa muihin hyvinvoinnin tekijöihin.
Väitteen taustalla oli palkkatyö- ja kulutuskeskeisen elä-mäntavan kritiikki ekologisen kestävyyden näkökulmasta.
Ajatus oravanpyörästä perustui esimerkiksi Juliet Schorin (1998) kirjoituksiin palkkatyön ja kulutuksen kehästä. Väit-teen muotoilu viittasi mahdollisiin ympäristöongelmiin vain hienovaraisesti, jotta voitaisiin havaita, miten nuoret itse tuovat esiin ympäristökysymyksiä.
Väite Tausta
Usein ajatellaan, että nuoret ovat nykyistä kestävämmän yhteiskunnan pioneereja. Oletusta ei ole tutkittu empiiri-sesti, mutta ajatus nuorista muutosagentteina on esitetty toistuvasti sekä kestävää kehitystä koskevassa keskustelus-sa (esimerkiksi YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon puheeskeskustelus-saan vuonna 2016) että kestävän kehityksen tutkimuksessa (esim. Fien ym. 2008).
7. Mitä korkeampi elintaso ihmisellä on, sitä onnellisempi hän on.
Väite kiteyttää yhteiskuntapolitiikkaa ohjaavan oletuksen tulotason ja hyvinvoinnin yhteydestä. Väite liittyy myös tutkimuskeskusteluun siitä, miten tulotason nousu tai bruttokansantuotteen kasvu ja onnellisuuden lisäänty-minen korreloivat keskenään. Yhteyden on havaittu ole-van monitahoinen. (Ks. esim. Easterlin 1974; Diener ja Biswas-Diener 2002; Hirvonen ja Mangeloja 2006; Rojas 2007; Stevenson ja Wolfers 2008; Easterlin ym. 2010).
Väitteen tavoite oli innostaa nuoria pohtimaan rahan ja elintason merkitystä hyvinvoinnin kokonaisuudessa. Väit-teessä käytettiin onnellisuuden käsitettä, koska sen aja-teltiin viittaavan selvemmin hyvinvointiin subjektiivisena kokemuksena.
8. Joudun kehittä-mään uudenlaisia keinoja, miten selvitä vähällä rahalla.
Tutkimukseen kutsutut nuoret olivat pienituloisia ja elivät perusturvaetuuksien ja toimeentulotuen varassa. Niiden taso ei kaikilla paikkakunnilla riitä kohtuulliseen toimeen-tuloon (THL 2015). Pienituloisten suomalaisten elämä on usein ”taistelua äärirajoilla”, kamppailua selviytymisen kanssa (Isola ym. 2015, 11). Väitteen tarkoituksena oli saa-da nuoret kuvaamaan selviytymistään ja sitä, minkälaisia keinoja he olivat kehittäneet hyvinvointinsa lisäämiseksi.
9. Jotkut kehittämäni selviytymiskeinot säästävät luonnon-varoja.
Pienituloiset suomalaiset kotitaloudet kuluttavat vähem-män luonnonvaroja kuin suuri- ja keskituloiset kotitalou-det (esim. Mäenpää ja Nurmela 2014). Esimerkiksi pie-nituloisten tavat liikkua ja asua voivat olla ekologisesti kestävämpiä kuin suomalaisten keskimäärin (Hirvilammi ym. 2014). Väitteellä haluttiin selvittää, liittävätkö nuoret selviytymiskeinojaan kestävään kulutukseen ja miten he arvottavat ekologisen kestävyyden tavoittelua.
Taulukko jatkuu.
Jatkoa taulukkoon.
Väite Tausta myös kasvutalouden kritiikistä, jossa kyseenalaistetaan ka-peaan rahatalouteen sidottua talous- ja hyvinvointikäsitys-tä (esim. Joutsenvirta ym. 2016). Väitteen tarkoituksena oli innostaa nuoria pohtimaan sitä, miten raha on yhteydessä hyvinvointiin ja minkälainen asema taloudella on yhteis-kunnassa.
Muotoilu kiteyttää relationaalisen hyvinvointikäsityksen perusoletuksen (esim. Helne ja Hirvilammi 2015). Tavoit-teena oli viritellä keskustelua ihmisten luontosuhteesta ja selvittää, miten tutkimuksissa havaitut luonnon hyvinvoin-tivaikutukset (esim. Capaldi ym. 2014 ja 2015) esiintyvät nuorten puheessa.
12. Nykyinen sosiaali-turvajärjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen.
Väite perustuu usein esitettyyn kritiikkiin sosiaaliturva-järjestelmän monimutkaisuutta kohtaan (esim. Särkelä ja Eronen 2007; Metteri 2012). Esimerkiksi haastattelujen aikaan käynnissä ollutta perustulokokeilua perusteltiin tut-kimuksissa monesti sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertais-tamisella (Kangas ym. 2016). Väitteellä heräteltiin keskus-telua sosiaaliturvajärjestelmästä.
13. En koe sosiaalitoi-miston ja TE-toimis-tojen tarjoamaa apua hyödylliseksi.
Syrjäytymis- ja aktivointikeskusteluissa korostetaan sosi-aalitoimiston ja TE-toimiston tarjoamien palvelujen roolia nuorten työttömien työllistymisessä ja muussa tukemises-sa (esim. Aaltonen ym. 2015). Väitteen tarkoituksena oli selvittää, mitä nuoret ajattelevat saamastaan avusta.
14. Työnteon ja sosiaaliturvan yhdis-täminen onnistuu joustavasti.
Tutkimuksissa ja julkisessa keskustelussa kuvataan usein työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämisen ongelmia, kuten erilaisia byrokratia- ja kannustinloukkuja (esim. Karjalai-nen ja Moisio 2011; KärkkäiKarjalai-nen 2011). Väitteen avulla ha-luttiin selvittää, miten nuoret asian kokevat.
Jatkoa taulukkoon.
Nuorille esitetyt väitteet olivat omalla tavallaan jonkin julkisessa keskustelus-sa esiintyvän diskurssin edustajia, yksi mahdollinen konstruktio ja tapa jäsentää asiaa. Ryhmäkeskusteluissa esitetyt tulkinnat kuvaavat nuorten suhtautumista väitteiden taustalla oleviin diskursseihin. Väitteet siis loivat ryhmäkeskusteluille diskursiivisen kontekstin, jossa puhetta tuotettiin. Tämän tutkimuksen kannalta pienoinen haaste oli, että väitteet oli suunniteltu ECOSOS-hankkeen tiedossa ole-via osatutkimuksia ajatellen. Oma tutkimuksemme sai alkunsa myöhemmin, ja olisimme epäilemättä muotoilleet joitakin väitteitä toisin, poistaneet joitakin niis-tä ja lisänneet uusia väitteiniis-tä. Täsniis-tä alkuasetelmasta huolimatta väitteet toimivat yllättävän hyvin myös oman tutkimuksemme näkökulmasta.
Osa väittämistä oli muotoiltu arvottaviksi, osa kuvaileviksi. Pyrkimyksenä oli siten kerätä mahdollisimman rikasta kommentointiaineistoa sen sijaan, että nuor-ten ajattelua olisi väitteillä ohjattu vain yhteen arvottamisen suuntaan (ks. myös Potter ja Wetherell 1987, 164–165). Jotkin väitteet oli muotoiltu keskenään vas-takkaisiksi. Esimerkiksi työhön liittyvät väitteet ”Työ on merkityksellinen ja tär-keä osa elämää” ja ”En halua tehdä kokopäiväisesti palkkatyötä” edustivat erilaisia arvottamisen tapoja. Myös kuvailevammat väitteet, kuten ”Luonto on ihmisen hyvinvoinnin perusta, koska ilman luontoa ihminen ei tule toimeen”, asetettiin haastatteluissa arvottamisen kohteeksi. Haastattelurunko sisälsi myös avoimia ky-symyksiä hyvinvoinnista, kuten ”Mistä tunnistaa hyvinvoivan ihmisen?” ja ”Mitä tekijöitä hyvään elämään kuuluu?”. Haastateltaville ei siten tarjoiltu HDLB-jäsen-nyksen mukaista käsitystä hyvinvoinnista. Tällä tavoin tuli mahdolliseksi selvittää, resonoivatko nuorten vapaasti muodostetut tulkinnat hyvinvoinnista oman jäsen-nyksemme kanssa.
Väitteiden tarkoituksena oli siis auttaa osallistujia muodostamaan näkemyksiä ja perustelemaan niitä. Oletuksena oli, että väittämät stimuloisivat ryhmäkeskus-teluja paremmin kuin avoimet ”Mitä ajattelette työstä?” -tyyppiset haastatteluky-symykset. Oletus osoittautui oikeaksi, koska nuoret innostuivat usein nopeasti esittämään vahvoja näkemyksiä tai pohtimaan väitteiden monitulkintaisuutta.
Tavoitteena oli lisäksi se, että väitteiden avulla keskusteluun pystyttäisiin tuomaan sellaisia teemoja, jotka eivät välttämättä nousisi esiin avoimia kysymyksiä esitet-täessä. Väitteiden toivottiin siis toimivan provosoivina keskustelun herättäjinä ja elävöittäjinä (ks. Flick 2006, 195). Tähtäimessä oli mahdollisimman rikas aineisto.
Väitteiden avulla pyrittiin lisäksi estämään se, että haastattelijat ohjaisivat keskus-telua vain yhteen suuntaan. Toisesta näkökulmasta lauseväittämän tapaiset vakioi-dut ärsykkeet toimivat ankkurina, joka hillitsee keskustelun holtitonta ajelehtimis-ta kiisajelehtimis-takysymyksestä toiseen (ks. Vesala ja Ranajelehtimis-tanen 2007, 40).
Väitelomake jaettiin nuorille haastattelun alussa eli väittämät olivat nähtävänä koko ajan kirjoitetussa muodossa, minkä on katsottu edistävän haastattelun on-nistumista (Vesala ja Rantanen 2007, 40). Ryhmähaastatteluissa nuoria pyydettiin
ottamaan kantaa siihen, ovatko he samaa vai eri mieltä väitteiden kanssa sekä pe-rustelemaan näkemystään. Osa argumenteista oli sosiaalisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset. Siksi haastattelijat korostivat, että väitteisiin ei ole oikeita tai vääriä vas-tauksia. Keskustelun lopuksi nuoria pyydettiin merkitsemään lomakkeeseen oma kantansa väitteeseen (asteikolla 1–5). Emme tässä tutkimuksessa kuitenkaan kes-kity nuorten antamiin numeerisiin arvioihin. Ne löytyvät ainoastaan liitteestä 4.
Neljässä ryhmässä haastattelijoita oli kaksi (Tuuli Hirvilammi ja tutkimusapu-laisena toiminut Marianne Väyrynen) ja kahdessa haastattelussa vain jompikum-pi. Kun haastattelijoita oli kaksi, toinen luki kunkin väitteen ääneen ja pyysi nuo-ria sen jälkeen perustelemaan vapaamuotoisesti, mitä he ajattelevat väittämästä ja perustelemaan näkemyksiään. Toisen haastattelijan roolina oli kysyä täsmentäviä kysymyksiä ja pitää yllä keskustelua avoimilla, väitteeseen liittyvillä kysymyksillä.
Kuten yleensä ryhmähaastatteluissa, haastattelijat toimivat keskustelun rakenta-jina, ohjailijoina ja rohkaisijoina pyrkien ruokkimaan keskustelua niin, että eri näkemykset tulisivat esiin mahdollisimman monipuolisesti. Tähän pyrittiin myös provosoivien kysymysten avulla. (Ks. Pietilä 2010, 213; Alasuutari 2011, 152.)
Haastattelutilanteissa haastattelijan korkea koulutus tai sosiaalinen asema voi tuntua haastatelluista hämmentävältä eikä sitä sen vuoksi ole syytä korostaa (Män-tyranta ja Kaila 2008, 1509). Tasavertaiseen kohtaamiseen pyrittiin tähdentämällä ryhmän jäsenille, että kaikki heidän näkemyksensä ovat kiinnostavia eivätkä haas-tattelijat ole asian ylimpiä asiantuntijoita tai auktoriteetteja. Keskusteluihin osallis-tuneet nuoret tulivat muutaman kerran itsekin tähän tulokseen eivätkä pelänneet kritisoida tutkijoiden esittämiä väitteitä tai kysymyksiä:
Ville/R1: Mutta tässä kysymyksessä, että voiko ilman luontoa ihminen tulla toimeen, niin ei se… Se on kysymyksenä vähän samanlainen, et onko vesi märkää.
Keskustelujen ilmapiiri pyrittiin pitämään sallivana, ja osallistujat uskalsivatkin olla väittämistä eri mieltä ja esittää vastakkaisia näkemyksiä. Nuoret kommentoi-vat myös haastattelun etenemistä:
H: Joo no, mennään sitten tähän kymppiväittämään: ”Talous on hyvin-voinnin kannalta tärkeetä, koska kaikki riippuu siitä, onko rahaa”. Mitä mieltä ootte tästä väitteestä?
Vilja/R1: No eikös tää nyt oo ihan sama kysymys, mikä on ollut tässä koko ajan (naurua)?
Ryhmäkeskusteluissa oli paljon vuorovaikutusta ja nuoret pyysivät myös toisiaan täsmentämään väitteitään:
Anu/R4: Sä puhuit omavaraisuudesta, niin tarkoitit sä niinku, et esimer-kiksi yks niinku perhe, niinku talous vai niinku valtio vai…?
Huumoriakaan ei vuorovaikutuksesta puuttunut:
H: Minkälainen sit ois teidän mielestä kivaa tai tämmöistä mielekästä työtä?
Eemil/R1: No se, mikä ois kivaa ja mielekästä. (Yhteistä naurua).
Myös haastattelijat yrittivät luoda positiivista tunnelmaa turvautumalla huumo-riin ja nuorten suosimaan puheilmaisuun. Rentoon ilmapiihuumo-riin pyrittiin myös an-tamalla nuorille välitöntä palautetta ja kannustusta:
H2: Toi on ihana, että te meette ihan tähän diippiin työn määrittelemi-seen.
Emmi/R6: Mmm, vähän filosofisiin (naurahdus).
H2: Niin, ja se on just semmoinen, mitä aika monet muut tutkijatkin on varmaan filosofisesti pyöritellyt, niin ehkä ei mennä pidemmälle, mutta tää oli kiinnostavaa ja tosi hyviä pointteja.
Emmi/R6: Kuuntelette nauhoitetta silleen, että herttinen, kyllä, lisätään-päs tästä nyt.
Nuorten oivalluksia poimimmekin, ja analysoimallamme aineistolla on ollut vai-kutuksensa teoriaamme.
Haastattelut etenivät suhteellisen strukturoituina niin, että myös vapaalle kes-kustelulle jätettiin tilaa (ks. Smithson 2008, 360). Väitteet rytmittivät ja strukturoi-vat keskusteluja, mutta puheliaammissa ryhmissä keskustelu eteni välillä pitkiäkin aikoja vapaasti. Tavoitteena olikin, että osallistujat keskustelisivat väitteen aihepii-ristä mahdollisimman omilla sanoillaan.
Lyhyin keskustelu kesti 65 minuuttia, kun taas pisimmän kesto oli 2 tuntia 22 minuuttia. Haastattelujen rakenne osoittautui onnistuneeksi, koska se mah-dollisti sekä spontaanit reaktiot toisten puheenvuoroihin että suhteellisen syste-maattisen aineiston keruun. Yksi ryhmä oli selvästi muita hiljaisempi niin, että vapaata keskustelua syntyi vähemmän ja haastattelijoiden tarkentavilla kysymyk-sillä oli isompi rooli. Muissa ryhmissä keskustelu eteni luontevasti ja vilkkaasti.
Väittämien ja kysymysten järjestystä vaihdettiin tilanteen mukaan. Haastattelijat esittivät myös suoria kysymyksiä niille ryhmän jäsenille, jotka eivät muuten olisi saaneet ajatuksiaan esiin nopeatempoisessa keskustelussa. Nuorten erot näkyivät myös siinä, että yhdessä kahdeksan hengen kokoonpanossa oli osallistuja, joka ei haastattelijoiden väliintuloista huolimatta osallistunut keskusteluun lainkaan. Hän kuitenkin vastasi kirjallisesti useimpiin väitteisiin. Eräässä toisessakin ryhmässä kaksi osallistujista oli varsin vähäpuheisia muihin ryhmäläisiin verrattuna. Janet Smithsonin (2008, 365) mukaan kuitenkin myös hiljaisuus kuuluu ryhmähaastat-teluihin eikä se, että jotkut osallistujista pysyvät hiljaa, ole välttämättä ongelma.
Osa ihmisistä on introverttejä, ja se heille sallittakoon tässä yksilöiden itsekoros-tusta suosivassa kulttuurissakin. Aineistoa kuitenkin hallitsevat puheliaampien tai artikulaatiotaitoisempien nuorten lausumat. Tarkistimme vielä lopuksi, että olim-me poimineet eri nuorten lausumia riittävän tasapuolisesti.
Useimmat nuoret vaikuttivat innokkailta jakamaan ajatuksiaan keskenään.
Joidenkin haastattelujen jälkeen osallistujat sanoivat, että he olivat iloisia saamas-taan mahdollisuudesta keskustella haastattelun teemoista yhdessä ja että he olivat näin saaneet uusia oivalluksia. Kerrankin tulee mietittyä vähän pidemmälle, kom-mentoivat jotkut haastattelun jälkeen. Syntyy vaikutelma, että nuoret seurasivat uutisvirtaa ja yhteiskuntaa kiinnostuneina mutta tulivat ehkä harvemmin pohti-neeksi ajatuksiaan ääneen muiden kanssa tai muodostapohti-neeksi selkeää mielipidettä monimutkaisilta tuntuvista kysymyksistä.
Juha/R2: No ei tässä, ihan perus- tämmöinen haastattelu. Ei ittelle tuot-tanu ongelmia. No tuli ainakin mietittyä näitä aiheita silleen. Kun on miettinyt, mutta ei oo silleen tavallaan ottanu mitään kantaa ikään kun.
Emmi/R6: Jää varmaan pohtimista niinku myöhemmällekin, ja jään kyl-lä odottaan mielenkiinnolla, että mitä… Tavallaan, mitä kaikkea te saat-te selville, että minkälaisia muita niinku pulinaposseja saat-teillä on?
H2: Mmm, se meitäkin tässä vähän kiinnostaa.
Kaikkinensa keskustelut tuottivat rikkaan aineiston, joka sisältää runsaasti erilaisia näkemyksiä. Litteroinnin suorittivat litteroinnin ammattilaiset. Ohjeena oli litte-roida aineisto sanatarkasti mutta ilman diskurssianalyysille tyypillisiä merkintöjä, joissa näkyvät esimerkiksi puheen tauot ja painotukset. Litteroitua aineistoa ker-tyi yhteensä 171 liuskaa (Calibri-fontti, kirjasinkoko 12, riviväli 1). Litteroinnin jälkeen anonymisoimme kohdat, joissa mainittiin esimerkiksi puhujan tarkempi asuinalue ja yhdenmukaistimme kieltä häivyttämällä murteellisia ilmaisuja. Kar-simme siis kaikki tunnistettavuuden mahdollistavat tiedot ja repliikit. Myöhem-mässä vaiheessa poistimme myös työpajojen sekä kaupunkien nimet, annoimme keskustelijoille pseudonyymit sekä tarkistimme litterointeja ja poistimme joitakin puhekielelle ominaisia täytesanoja luettavuuden parantamiseksi.