Nuoria – heidän halujaan ja tarpeitaan – pyritään ohjailemaan ja hallitsemaan, suunnalta jos toiseltakin. Asiantuntijoilla, viranomaisilla, opettajilla ja vanhem-milla saattaa olla vahvoja käsityksiä siitä, mikä olisi nuorille hyväksi ja mitä näi-den kannattaisi elämässään tavoitella. Myös syrjäytymisdiskurssi sisältää oletuksia siitä, mitä nuoret tarvitsevat: työtä, toimeentuloa ja osallisuutta. Nämä otaksumat heijastelevat sitä, mitä väestön hyvinvoinnin ja sen vaurauden edistäminen hallin-nan näkökulmasta tarkoittavat.
Kansalaisilla – ja sitä myötä nuorilla – on kahtalainen asema: he ovat yhtäältä hallinnan kohteita ja toisaalta tarpeidensa subjekteja (ks. luku 3.4). Tässä luvussa huomiomme on siinä, minkälaisia tarpeita nuoret itse tunnistavat. Nuoria pyy-dettiin ryhmäkeskusteluissa pohtimaan samaa kysymystä, jota lukuisat filosofit, hyvinvointitutkijat ja yksittäiset hyvän elämän etsijät ovat pyöritelleet vuosituhan-sia: mistä hyvinvointi muodostuu? Aiheesta puhuminen vaikutti olevan nuorille mieluisaa. He innostuivat määrittelemään hyvinvointia ja luettelemaan erilaisia asioita, jotka lisäävät hyvinvointia, puhuttiinpa sitten yksilöistä tai yhteiskunnasta laajemmin.
Jäsennämme seuraavassa nuorten hyvinvointipuhuntaa suhteessa kestävän hyvinvoinnin teoriamme Having-, Doing-, Loving- ja Being-tarvekategorioihin (ks. luku 3.3). Samalla tutkailemme sitä, minkälaisia toiveita ja tarpeita nuoret esit-tävät verrattuna yhteiskunnassa vallitsevaan hallintaan ja hyvinvointidiskurssiin.
9.1 Having eli kohtuullinen toimeentulo ja elintaso
Kestävän hyvinvoinnin teoriassamme tarkoitamme Having-ulottuvuudella maa-pallon rajoja kunnioittavaa kohtuullista toimeentuloa ja elintasoa. Käytämme sekä toimeentulon että elintason käsitteitä ajatellen, että toimeentulo on suppeampi kä-site: se mahdollistaa tietynlaisen elintason.
Tässä alaluvussa tarkastelemme sitä, minkälaisen roolin Having-ulottuvuus hyvinvoinnin osana saa nuorten puheessa. Miten he tulkitsevat riittävää toimeen-tuloa ja rahan ja elintason yhteyttä onnellisuuteen30?
Jäsensimme Having-ulottuvuutta koskevasta puheesta viisi tulkintareper-tuaaria. Ensimmäinen koskee taloudellisen niukkuuden tuomia ongelmia. Toisen repertuaarin sisältönä ovat nuorten käsitykset riittävästä toimeentulosta ja vähällä selviämisestä. Kolmantena repertuaarina on rahan ja onnellisuuden välisen yh-teyden erittely. Neljäs repertuaari sisältää pohdintoja tyytyväisyyden suhteelli-suudesta ja olosuhteisiin tyytymisestä, kun taas viidennessä repertuaarissa nuoret käsittelevät rikkauden varjopuolia. Kaikkinensa nuoret jäsentävät näissä reper-30 Keskustelua viritti väite 7, jossa käytettiin hyvinvoinnille lähekkäistä onnellisuuden käsitettä.
tuaareissa toimeentulon ja elintason merkitystä hyvinvoinnille monipuolisesti ja erilaisia ristiriitoja esiin tuoden.
9.1.1 Rajoittava köyhyys
Sosiaaliturvan varassa elävät NEET-nuoret ovat niitä nuoria, joihin suurin julki-sen keskustelun huoli suuntautuu. Syitä on monia: he lisäävät sosiaaliturvajärjes-telmän menoja joko suoraan esimerkiksi toimeentulomenoja kasvattamalla tai epäsuoraan esimerkiksi työttömyyden oletetusti aiheuttamien mielenterveyson-gelmien vuoksi. Pahempaakin pelätään: jos köyhien ja ”syrjäytyneiden” nuorten joukot kasvavat, lisääntyvät myös rikollisuus ja kaikenlaiset yhteiskunnalliset le-vottomuudet. Miten aktivointitoimien kohteena olevat nuoret itse puhuvat toi-meentulostaan?
Hyvinvoinnin Having-ulottuvuudella nuorten puheen keskiössä ovat toi-meentulo-ongelmat, köyhyys ja pienituloisuus, mitä sanaa he sitten käyttävätkin.
Rajoittavaa köyhyyttä koskevassa tulkintarepertuaarissa korostuu jatkuva raha-pula. Kaikissa ryhmäkeskusteluissa ilmenee, että lähinnä erilaisten etuuksien ja tukien varassa elävien nuorten elämä on taloudellisesti niukkaa. Valtaosa nuorista pitää sosiaaliturvaetuuksien ja etenkin viimesijaisen turvan eli toimeentulotuen tasoa liian alhaisena:
Maiju/R1: No ei kyllä riitä (muut äänet yhtyvät).
Joni/R1: Vitun ei riitä.
Nuoret saavat tuntemuksilleen tukea (joskin toisin sanakääntein) perusturvan riittävyyttä arvioineilta tutkijoilta, joiden mukaan yksi suomalaisen sosiaaliturvan suurimpia ongelmia on perusturvan heikko taso. Perusturvaetuudet eivät kaikissa elämäntilanteissa riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Nuoria tämä kos-kettaa erityisesti siksi, että vajausta on etenkin työttömän perusturvassa ja opinto-rahassa.31 (THL 2019.)
Tutkimuksemme nuoret täsmensivät kritiikkiään eri ryhmäkeskusteluissa:
tuki riittää aivan perusasioihin, juuri ja juuri selviytymiseen, mutta mistään sen ylittävästä on turha haaveilla.
Essi/R3: No ei se ainakaan itellä riitä.
Saana/R3: Ei sillä tavalla miten…
Juuso/R3: Kyllä sillä hengissä pysyy.
31 Sen sijaan EU-maiden vertailussa suomalaisen perusturvan varassa elävien tulotasoa (ml. toimeentulotuki) voidaan pitää melko hyvänä tai keskimääräisenä (THL 2019, 94).
Maiju/R1: Kyllä sillä nyt pärjää. Mutta mihinkään uusiin vaatteisiin tai sellaiseen vaikka.
Essi/R3: Kyllä siinä vuokrat maksaa ja tuolla lailla.
Valtteri/R3: Just ja just mä ite pärjään, mutta ei siinä sen viikon jälkeen jää mitään käteen.
Laura/R3: Totta kai se riippuu myös siitä, et minkälaista elämää sitten valitsee elää, mut ei se hirveesti jätä liikkumavaraa tai vaihtoehtoja.
Vilja/R1: Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.
Maiju/R1: Niin nyt tekis mieli ostaa telkkari, kun muutin. Mutta mistä-hän mä siihenkin jotkut rahat kaivan, et ei toivoakaan.
Vilja/R1: Oon mä saanut puoli vuotta kolme euroa sieltä kuukaudessa [toimeentulotukea], et semmoinen niin.
Maiju/R1: Mitä se auttaa.
Vilja/R1: Niin tai mulle on tullu vaan semmoinen, että se kuuluu sii-hen perusosaan. Niin kun siitä pitää hommaa ne vaatteet, ettei ne niin kun… Tai nyt mä pyysin viimeksi, koska mulle vaihdettiin muutama vuo-si vuo-sitten toi jääkaappi. Mulla on enää semmoinen pieni pakastelokero.
Ja kans tykkäisin kauheesti käydä marjassa ja sienessä, ja sit on se kasvimaa ja kaikkee, niin mä pyysin kohtuuhintaiseen tollaiseen kaappi-pakastimeen sieltä, että sais säilöttyä sitä ruokaa ja sitä kautta ei tarvi sitten niin paljon tuhlata siihen, niin ei. Sekin kuuluu siihen perustoi-meentulon piiriin eli siihen kolmeen euroon, vittu, minkä mä sieltä saan (yhteistä naurua). Että tavallaan, vaikka kuinka perustelisit sen hyvin, niin se on harkinnan varassa, niin ei silti.
Viljan pakastinesimerkki nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä järjestelmän näkö-kulmasta kuuluu kohtuulliseen elintasoon ja mikä on sen ylittävää. ”Aktivoinnin”
kannalta ratkaisu mietityttää. Se, ettei nuorelle myönnetty rahaa pakastimeen32, heikentää selvästi hänen mahdollisuuttaan suunnitelmallisempaan ja ekologisem-paan elämään – siis aktiiviseen toimijuuteen.
Etuuksien taso punoutuu hallintaan monin tavoin. Hallinnan tekniikat nä-kyvät suoraan tämän tason määrittämisessä ja sen alhaisena pitämisessä. Akti-vointidiskurssin tausta-ajatuksena on se, että viimesijaisen turvan tason ei tule olla niin hyvä, että se mahdollistaisi työn välttelyn ja kannustaisi vaihtoehtoiseen elämäntapaan. Tämä tuli esiin myös sosiaaliturvan uudistamiseen osallistuneiden asiantuntijoiden haastatteluissa, joissa kannettiin perusturvan liian alhaisen tason lisäksi huolta myös siitä, että liian korkea perusturva mahdollistaisi palkkatyöstä irtautumisen ja vapaamatkustamisen (Hirvilammi 2013, 71–73).
32 Toimeentulotuen Kela-siirron jälkeen kodinkoneisiin on mahdollista hakea täydentävää toi-meentulotukea kunnasta (kela.fi/toimeentulotuki-asumismenot).
Etuuksien ja tukien tason ja niiden saantiehtojen avulla on mahdollista kont-rolloida etuuksien saajien käyttäytymistä (ks. Dean 1999, 32; Kaisto ja Pyykkönen 2010, 18). Hallinnan logiikkana on se, että kaikki kansalaiset tulee saada ansiotyö-hön, jotta he voivat paitsi elättää itsensä myös kuluttaa kansakunnan parhaaksi.
Koska ilman itse ansaittua rahaa on mahdotonta kuluttaa niin paljon kuin nor-miksi muodostunut elämäntapa edellyttäisi, säilyy etuuksien ja tukien saajilla kan-nustin työntekoon. Aktivoinnin lisäksi tätä kankan-nustinta voidellaan kulutustoiveita kasvattavalla markkinoinnilla. Kun kulutushalut kasvavat ja etuudet ovat tasoltaan matalia, voivat nuoret ajautua velkaantumiseen: ”Sit otetaan pikavippiä” (Annika/
R3) (ks. myös luku 7.2). Tutkimusten mukaan velkaantumisen riski on suuri eri-tyisesti peruskoulun varaan jääneiden nuorten keskuudessa. Korkeakorkoiset pi-kalainat voivat ajaa yksin asumaan muuttaneet nuoret velkakierteeseen ja ulosot-toon. (Oksanen ym. 2017.)
Rahan tarve kohdistuu toki etupäässä aivan Having-ulottuvuuden perusasioi-hin: ruokaan, asumiseen, terveydenhoitoon ja liikkumiseen (ks. luvut 9.1.2 ja 9.1.3). Rahanpuute merkitseekin sitä, että raha-asiat pyörivät alituisesti mielessä ja rahan määrää on laskettava. Tuleviin menoihin on varauduttava etukäteen:
Ville/R1: Oon huomannut, et pitää suunnitella paljon pidemmälle. Mut kutsuttiin Turkuun ens viikonlopuksi tupareihin. Mun täytyy nyt oikeasti laskea, että mulla tulis ensi viikolla rahaa. Pitää oikeesti laskee, et ok, mul menee näin paljon matkustamiseen. Niin ei voi vaan tolleen, et no mä lähen. Silleen paljon vähemmän voi tehä impulsiivisia päätöksiä.
”Impulsiivisuus” olisi Villelle vapautta toimia ilman varautumista ja laskelmien tekemistä. Nuoret kokevat konkreettisesti, miten heidän vapautensa kytkeytyy taloudellisiin mahdollisuuksiin. Köyhyys on sitä, että ihmisen valinnat eivät voi suuntautua esimerkiksi sellaisiin harrastuksiin, jotka ovat varakkaammille ihmi-sille arkipäiväisiä nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa:
Vilja/R1: No jos ajatellaan nyt siis sillä tavalla, että ihan niin kun tässä elämäntilassa nyt ja Suomessa sillä tavalla. Niin oishan se kiva, jos ois vaikka varaa harrastaa jotain tai siis. No onhan sitä, voihan sitä nyt ilmaisiakin asioita harrastaa. Mutta jos olis vapaus vaikka mennä… No vaikka nyt, jos haluaa kuntosalille tai aloittaa jonkun tanssiharrastuk-sen, niin sit ois varaa siihen. Sit ois ihan kiva.
Having-ulottuvuuden vajeet heijastuvat nuorten tulkinnoissa vahvasti muihin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Tämä ilmenee esimerkiksi seuraavasta keskustelu-otteesta:
Tuomas/R6: Mutta kyllä musta tuntuu, että se mitä mä oon kokenut niinku köyhänä elämisestä niin, että kyllä se ihan helvetisti rajaa
elä-mää. Se, niinku rajaa niin neljän seinän sisään sen elämän, jos sulla ei oo rahaa.
Emmi/R6: Niin, ja huonoimmillaan vielä sä jäät ulkopuolelle.
Tuomas/R6: No mä katson sillain kyynisesti tätä, mutta kaikki riippuu siitä, että jos sulla ei oo rahaa, niin sä et pysty mitään sosiaalista elä-määkään rakentaan, koska kaikki maksaa rahaa nykyään. Ja sä et pys-ty käymään… Jos sulla ei oo rahaa, niin sä et pyspys-ty käymään ulkona, sä et pysty perhettä perustaan, jos sä et pysty periaatteessa ruokkimaan.
Sä et pysty mitään harrastamaan. Sä et pysty mitään tekemään, jos sulla ei oo… Vaikka sä niinku selviytyisit hengissä, niin jos sulla ei oo rahaa, niin sä et pysty tekeen mitään.
Tuomaksen ja Emmin puheenvuoroja sävyttää rajallinen toimijuus. Näin on eri-tyisesti Tuomaksen toisessa puheenvuorossa, jossa hän mainitsee lukuisia kertoja sen, mitä vähätuloinen ihminen ei pysty tekemään. Koska rahaa tarvitaan paljon muuhunkin kuin hengissä selviämiseen, vähätuloinen ihminen kokee jäävänsä si-vuun muiden ihmisten mahdollisuuksia pursuavasta elämästä. Pitkän köyhyyden seurauksena ihmisten toimijuus muuttuu ja valinnanvapaus kaventuu (Isola ja Suominen 2016). Kuin syrjäytymisdiskurssia mukaillen Emmi pelkää, että tällöin saattaa jäädä ”ulkopuolelle” – mutta minkä ulkopuolelle, kulutusyhteiskunnan vai kaverisuhteiden, vai molempien?
Tuomaksen lausuma havainnollistaa, kuinka vahvasti Having-ulottuvuuden puutteet ovat yhteydessä Doing-ulottuvuuden mahdollisuuksiin. Lisäksi ne heijas-tuvat sosiaaliseen elämään eli Loving-ulottuvuuteen: köyhyyttä kokevan nuoren elämä rajautuu kotiin, sivuun harrastuksista ja yhteisöistä. Nuorten kokemuksissa köyhyys vaikuttaa haitallisesti ihmissuhteisiin. Vajeet vaikuttavat myös perhe-elä-mään jopa estäen sen aloittamisen; tällöin Loving-ulottuvuus on kirjaimellisesti uhattuna. Kaiken kaikkiaan nuorelta puuttuvat edellytykset monien hänen hyvin-vointiaan edistävien asioiden tekemiseen.
Onko rahan puute tekijä, joka aktiivisesti ”syrjäyttää” nuoria yksinäisyyteen?
Pienituloisuuden vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin näkyvät aineistossa nuorten kuvatessa tilanteita, joissa kavereilla on rahaa, mutta itsellä ei. Yksinäisyyden pel-ko lisää toiveita riittävästä toimeentulosta:
Juha/R2: No ainakin se on tullut huomattua, että justiin tämmöinen esim. kavereitten kanssa hengaaminen. Niin sitä keksii paljon helpom-min tekemistä, kun on sitä rahaa tavallaan, ja sitten myös se, että jos kavereilla on rahaa ja sulla ei oo. Niin sä et oikein viitti tavallaan lähteä sinne illanviettoon messiin, kun sulla ei oo mitään. Sä oot tavallaan, vaikka sä et pummi mitään, niin sä oot tavallaan kuitenkin pummina siinä, että se on vähän semmoinen… Tota että, esim. nyt jos vaikka ois lauantai, niin ei oo varaa ostaa niitä virvokkeita. Sitten esim. jos vaikka lähtis kaupungille ihan silleen muuten vaan, niin esimerkiks jos tulee