Pyöreiden raunioiden ohella pronssikaudella rakennettiin toisinaan myös pitkänomai-sia, vieläpä suuria: Panehan Peltovaaran raunio tai Einolan kaksi kiuasta, joista toi-nen on 30 m;n mittainen, mutta vain 12—16 m leveä.1 Muoto ei liene alkuperäinen, vaan raunioita on ehkä laajennettu epäsymmetrisesti tai vierekkäiset rauniot ovat jäl-kihautauksissa kasvaneet yhteen. Panehan Toukolan maalla kohoaa vierekkäin kaksi komeaa hiidenkiuasta, toinen 16-metrinen, n. 3 m korkea, toinen nykyisin 12-metri-nen.2 Raunioiden välissä on suuri paasiarkku, jokaon jäänytpeittämättä; mikäli sen päälle ohsi kannettu vahva kivikerros, mäelle ohsi syntynyt yli 30-metrinen pitkän-omainen suurkiuas.
Toisinaan rauniot on jo alunperin rakennettu suorasivuisiksi japäistä pyöristetyiksi, kuten hyvin ladotun muurin ympäröimä 6-metrinen Rieskaronmäen raunio 87, kuvat 22 ja 23. Huolellinen rakenne jarunsaat antimet osoittavat, ettei kyseessä ollut mi-kään tilapäismuoto. Rakenteeltaan samanlainen, mutta kooltaan komeampi oh Euran Lähteenmäen 9-metrinen primaariraunio, kuvat 68—70, ja vielä muhkeampi on ra-kennettu Lapin Kivikylän Huilun vuorelle, kuvat 82 ja 54. Viimeksi mainittu "Pitkä raunio”, jonka Högman tutki v. 1891, kuuluu Satakunnan pronssikauden hienoimpiin hautamonumentteihin ja ansaitsee tulla kuvatuksi Högmanin sanoin:3 "Keskimmäi-nen niistä (kolmesta hautarauniosta) on 24 m pitkä, 7,50—8 m leveä ja20 ctm kor-kea, laelta rakennettu pitkin pituuttaan harjalle. .. Raunion päät ovat pyöreät.”
”. ..raunio on tarkasti jaselvästi rajoitettu hyvin tehdyllä reunakehällä.
Tä-1. Unto Salo,Kertomus Kiukaisten pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1951,n:ot 8, 13ja 14; MA.
2. Unto Salo,Kertomus Kiukaisten pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1951,n:ot 4 ja 5; MA.
3. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät. MA. Lindelöf 1916 185—86;Lindelöf mainitsee erheellisesti Kirkon-laattian tämän raunioryhmän yhteydessä, mutta kuvaa muutoinPitkän raunion oikein
167
Kuva 82. Huilun vuoren Pitkä raunio Lapin Kivikylässä kuuluu pronssikauden vai-kuttavimpiin hautamonumentteihin Satakunnassa: 24 m pitkä muurilatomuksen ym-päröimä raunio, jonka nykyinen asu on Hagmanin kaivauksen jäljiltä, mutta
vastan-nee alkuperäistä. Valokuvannut Tapani Tuovinen. Turun yliopiston arkeologian ar-kisto.
mä kulki molemmin puolin suorana 22 m jamolemmista päistä kaarevana n. metrin pituudelta. Kehä oli laadittu paasista, paikoittain 50 ctm korkeaksi. Itse rauniossa olivat kivet eteläpäässä pienemmät kuin pohjoispäässä, jossakivet myös olivat terä-väkulmaisempia. Pohjoisessa päässä rauniota tavattiin noin puolitiessä rauniota paasilatomus, jossa paadet näyttivät olleen pantuina toisiaan vastaan, joten muodostavat terävän harjan; luhistumatta oli enää vain yksi paasipari. Tämän lato-muksen alla oli paaden tapaisia ja niiden alla särmäkiviä. Niiden alla olivat vihdoin pohjakivet, jotka kauttaaltaan olivat vierinkiviä, jotka tässä päässä olivat suuruudel-taan hyvinkin miehennostannaisia.”
"Raunion pohjan puoleinen osuus oli tarkasti eroitettu etelän puoleisesta osuudesta hyvin tehdyllä kaarevalla kiviseinällä, jonka selkä oli pohjan puoleista
osuutta vasten. Tämä seinä pisti esiin pohjanpuoleisessa osassa rauniota, jasitä vas-tasi toinen lähellä eteläistä reunakehää. Tämä sisäosuus oli ulkoreunoista lukien 8 m
90 ctm pitkä. Tässä sisäosuudessa olivat pohjakivet vastakerrottujen rajaseinien mu-kaan asetettu toistensa viereen kaarevaan asemaan. Pohjamulta oli kellertävää ja ulottui pohjakiviä puolitiehen janiiden yläreunoille. Tämän mullan päällä oli mustaa maata, mutta hiiltä ei tavattu siruakaan, eikä myöskään luuta ensinkään.Pohjoisessa osuudessa olivat pohjakivet jotenkinharvakseltaan ladotut yli koko pohjan, kuiten-kaan olematta missään järjestyksessä;olivat myös melkein paljaan kallion päällä,
ai-noastaan muutaman senttimetrin paksuudelta oli mustaa multaa huomattavissa, jossa selvään näkyi hiiltä. Koillisessa päässä oli pohjakalliossa noin 10—20 ctm syvä sy-vennys, jossaoli vettä jasoraa ("rnoroa”). Saman puolen kuivalla laiteella oli kovasti hiiltä, mutta minkäänlaista luuta ei tavattu.”
"Eteläisimmässä kapeassa osuudessa oli myös hiiltä. Siinä oli pohjakivet samanlai-sessa asennossa kuin viereisimmässä osuudessa. Koko rauniosta ei tavattu minkään-laista esinelöytöä.”
Högmanin selostuksesta jakaaviopiirroksesta kuva 54 käy ilmi, että tämäkin hauta-monumentti on ymmärrettävä peräkkäisten laajennusten tulokseksi: sisäseinät, pohja-kivien erilainen sijoittelu,kivimateriaalin erot sekä pohjamaan erilaisuus eri osissa se-littyvät parhaiten otaksumalla, että kyseessä on kolme rakennusvaihetta. Primaari-raunion muodosti ilmeisesti sisäkehien ja niiden välisten reunamuurien rajoittama osa, jokakooltaan vastasi melko tarkoin Lähteenmäen primaarirauniota. Sitä on sen jälkeen pidennetty muutamalla metrillä etelä-kaakkoissuuntaan jatkamalla sivumuure-ja sivumuure-ja yhdistämällä ne uudella kaarevalla päätemuurilla; pohjakivet on tällöin asetettu samaan tapaan kuin keskimmäisessä osassa. Kolmannessa vaiheessa rauniota on pi-dennetty kymmenisen m (Högman ei ilmoita tarkkoja mittoja) pohjoisluoteeseen jat-kamalla sivumuureja ja rakentamalla uusi päätemuuri, jolloin entinen on jäänyt sisä-kehäksi. Tämän osan myöhäisyyttä osoittanee myös erilainen pohjarakenne ja kivi-materiaali. Toisin siis kuin Lähteenmäessä rauniota ei ole levennetty, vaan on tyy-dytty sitä pidentämään; se merkitsee poikkeamista pronssikauden tavanomaisesta menettelystä.
On selvää, että tällaisten raunioiden idea on ollut toinen kuin pyöreiden hiidenkiukai-den. Mahdollisesti niillä haluttiin jäljitellä sellaisia pitkiä, päistä pyöristettyjä raken-nuksia kuin Rieskaronmäen talo, kuva 28: vainajan ikuisen asunnon haluttiin ehkä olevan sananmukaisesti maallisen majan muotoinen? Miten lieneekin, tällaisilla rauni-oilla näyttää joka tapauksessa olleen hyvin pitkät perinteet jo ennen muodon omak-sumista Suomeen. Löytöjen puutteessa jääPitkän raunion ja Lähteenmäen raunion rakentamisajankohta arvailun varaan; viimeksi mainitun kookas primaariarkku
tun-tuisi kuitenkin viittaavan II tai 111 periodille, kuten myöhemmin perustellaan, ja myös Pitkän raunion miljöö on "varhaispronssikautinen”. Mutta Rieskaronmäen rau-nio 87 osoittaa kiistattomasti, että muototraditio jatkuu Suomessa V periodille asti.
169 Muita soikeita muuriraunioita ei Satakunnassa olerekisteröity, eikä niitä ole julkaistu myöskään muualta Suomesta; muoto näyttää siis meillä varsin harvinaiselta. Ylei-sempiä ne ovat Pohjanlahden länsipuolella; 1960-luvun loppuun mennessä niitä oli pelkästään Ångermanlannissa tutkittu 19, niistä 17 todettavasi! muurilatomuksen ympäröimää.4 Useimmissa on yksi paasiarkku kuten Lähteenmäen
primaariraunios-sa, jalähes kaikkiin vainaja näyttää haudatun polttamatta kuten meillä Lähteenmäen primaariraunion arkkuun tai Pitkään raunioon. Yksiarkkuiset vastaavat kooltaan Rieskaronmäen rauniota tai ovat pienempiä, mutta tunnetaan myös kaksiarkkuisia, yhteen suuntaan pidennettyjä raunioita. Vibyggerån rauniota 29:1 on jatkettu Pit-kän raunion tavoin kumpaankin suuntaan, mutta alkuperäisiä päätemuureja ei ole jä-tetty sisäkehiksi kuten tässä. Vain yhdestä on löydetty pronssikauteen ajoittuva
esi-ne, mutta eräiden sisältämä suuri paasiarkku viittaa Evert Baudoun mukaan II tai 111 periodille.5
Ångermanlannin soikeita muuriraunioita ei yhtäläisyyksistään huolimatta voitane pi-tää satakuntalaisten esikuvina: niiden vanhemmuus on epävarmaa ja rakenteelliset eroavuudet viittaavat pikemminkin siihen, että soikeat muurirauniot ovat kummalla-kin puolen Pohjanlahtea saaneet inspiraationsa samasta lähteestä. Mutta mistä? Got-lannissa ei hautatyyppi tiettävästi esiinny, eikä sitä mainita myöskään
Keski-Ruotsis-ta.6 Jäljet johtanevat etelämmäksi: Göteborgin Arendalissa on tutkittu kaksi pitkää, matalaa latomasta, toinen 16,6 m pitkä 7,5—8,5 m leveä, 60 cm korkea, nähtävästi suorasivuinen ja päistä pyöristetty, toinen 25 mm pituinen, 10 m leveä jametrin kor-kuinen, alunperin ilmeisesti reunalatomuksen ympäröimä.7 Muoto ja todennäköinen muurilatomus yhdistävät nämä muinaisjäännökset Pohjanlahden soikeihin muurirau-nioihin, ja toisesta löydetty myöhäiskivikautinen tai varhaispronssikautinen piisirppi osoittaa kyseisen raunion joko vanhemmaksi tai viimeistään samanaikaiseksi kuin sen vastineet Pohjanlahden rannoilla. Tyyppi tunnetaan harvinaisenaja ajoittamatto-mana myös Norjasta, esimerkkitapauksena Östfoldin Lunderamsan komea 40-metri-nen raunio.8 Jyllannissa on II periodilla rakennettu pitkiä, harjumaisia maakumpuja, joitaainakin toisinaan reunustaa kauniisti rakennettu kivimuuri.9 Pituudeltaan 50- tai jopa 100-metrisinä ne ovat Pohjanlahden soikeita muuriraunioita komeampia, mutta
juuri siksi esikuviksi kelpaavia. Tällaiset rauniot ovat Tanskassa kuitenkin harvinai-sia, joten tradition alkuperää lienee etsittävä muualta. Kun Etelä-Jyllannissa
sijaitse-4. Baudou 1968 29, 33—40, 43—44. Baudoulukee kaksi kyseistä rauniota tyyppiinsä "pitkät rauniot”, mutta
peri-aatteessa ne ovat soikeihin kehämuuriraunioihin rinnastettavissa, 5. Baudou 1968 82—83.
6. Baudou 1968 62—75.
7. Kaelas 1964.
8. Kirjoittaja käynyt paikalla v. 1967.
9. Broholm 1944 55—56.
van Mörupin pitkän kummun reunamuuri vastaa neoliittisten megaliittihautojen muurikonstruktiota,10 on kyseessä ehkä hautamuoto, jonka jäljet johtavat läntisim-män Euroopan kivikautisiin kulttuureihin. Toisin sanoen kyseessä olisi pyöreiden si-sämuurihautojen rinnakkaisilmiö, toinen alunperin atlanttinen juuri Satakunnan pronssikulttuurissa?
Oman ryhmänsä muodostavat struktuurittomat vallimaisetrauniot, joita
Satakunnas-ta tunneSatakunnas-taan viitisentoista. Rauman Nihattulan Kaskistosta mainitaan kaksi hauta-rauniota, joista eteläiseen liittyy 25 m pitkä, B—9 m leveä kivivalli, inventoijan
otak-suman mukaan ehkä luontainen.11 Eurajoen Vuojoen aseman läheltä mainitaan 14 m pitkä, I—2 m leveä kivivalli, jonka lähistöllä on pieni epävarma hautaraunio.12 Lu-vian Niemen Rajakalliolla sijaitsee eräästä 9 m laajasta hautarauniosta satakunta metriä lounaaseen 28 m:n pituinen, 1 m:n korkuinen kivivalli, kenties kuitenkin luon-tainen rantamuodostuma.13 Varmempia ihmistekoisia vallimaisia raunioita tunnetaan
Noormarkusta.14 Söörmarkun Ingermarin maalla on kallion reunalle rakennettu 18 m x 3 m laaja valli, josta puolentoistasadan metrin päässä on hautaraunio. Saman ta-lon maalta on tiedossa toinenkin valli, 13 m x 4 m; se sijaitsee pitkänomaisen hauta-raunion vieressä. Söörmarkun Pohjolan maalla olevaan pieneen hautaraunioon liittyy 6 m x 2 m laaja kiveys, joka ehkä voidaan lukea vallimaiseksi raunioksi. Söörmar-kun Karimaan maalta tunnetaan 16 m pitkä, n. 2 m leveä vaillinainen raunio, joka yhdistää kahta 5—6-metristä rauniota. Samalla kalliolla on viisi muuta, kooltaan vä-häistä hautarauniota. Vallimaisia raunioita tai muodostumia on myös Ahlaisissa, 15 niistä suurin Alakylän Salokorven maalla sijaitseva 60-metrinen, 2—4 m leveä, ehkä kuitenkin luontainen muodostuma. Varmempia ovat Lampin Letonmäen kolme valli-maista rauniota, laajuudeltaan 7mx3m, 12 m x 2 m ja 16 m x 3 m. Råforsin maalta on tiedossa kaksi vallia, toinen 30 m x 2—4 m, toinen 18 m x 4—6 m; niiden lähistöllä on kolme pyöreää hautarauniota.
Kun edellä mainittuihin saattaa kuulua luontaisia ranta- tai muita vallimuodostumia jakun vallimaiset rauniot ovat rakenteeltaan epäsäännöllisiä, saatetaan epäillä, ettei-vät ne olisi yleensäkään ihmistekoisia. Tällainen epäily on kuitenkin perusteetonta.
Olisi ensinnäkin omituista, jos hautaraunioihin liittyvät vallit olisivat luontaisia, var-sinkin kun osa niistä sijaitsee kallioilla. Toisaalta Suomessa on tutkittu kolme
kiista-10. Vrt. esim. Bröndsted 1939 k. 24 ja Piggot 1965 k. 30.
11. Kerttu Itkonen, Rauman maalaiskunnan kiinteät muinaisjäännökset, n:o 10; MA.
12. Eurajoki, inventoinut M. Huurre 1965 1132 11D 3; MA.
13. Kerttu Itkonen, Luvian kiinteiden muinaisjäännösten inventointi, Luvia, Niemi 1, Keurula; MA.
14. Noormarkunmuinaisjäännökset. M. Huurteen inventointi 1966, Ingemari 111.V; Söörmarkku. Pohjola; MA. Ai-mo Kehusmaan kertomus Noormarkun Söörmarkun Karimaan-Rainiolan röykkiöalueiden kartoituksesta
13.11. 1960. Mj. 11 4401: 15; MA.
15. Ahlainen, inventoinut M. Huurre 1966, 1142 10D6, 1142 IIC3, 1142 11C6;MA,
171
ATwva Si. Soukaisten Isonsuonkallion hautaraunio jasen kivetön ”tie”, muinaisjään-nös, joka odottaa tulkitsijaansa. Rauman maalaiskunta. Valokuvannut Ella Kivikos-ki. Museoviraston kokoelmat.
tonta vallimaista hautarauniota, niistä kaksi Satakunnassa. Näitä ovat Rieskaron-mäen raunio 96, 10 m;n pituinen, 3,5 m:n levyinen maansekainen struktuuriton lato-mus, kuva 27, joka sisälsi esineettömän polttohautauksen, sekä Ulvilan Peltomäen raunio, 17—18 m pitkä, 3—4 m leveä, 30—60 cm korkea maansekainen kehätön ra-kennelma, kuva 43. Viimeksi mainitun keskeltä löydettiin muutamia palaneita luunsi-ruja jalänsipäästä, luunsiruista n. 6 m:n päästä pronssinappi k. 113:2; nappi oli nel-jän kiven muodostamassa suorakaiteenmuotoisessarakennelmassa, joka lienee ym-märrettävä toisen polttohautauksen suojukseksi, vaikkei sen yhteydestä löydettykään palaneita luita; hautausten luku voi tietysti olla suurempikin. Kolmas vaillinainen raunio on C. F. Meinanderin Laihian Annikkalankankaalla tutkima: 14 m pitkä, 4 m leveä struktuuriton kivivalli, jossa kaivaja oli havaitsevinaan jonkinlaisia osastoja, mahdollisesti merkkeinä raunion pituussuuntaisista rakennusvaiheista; ne eivät kui-tenkaan olleet riittävän selviä. Raunio oli löydötön.16
16. Meinander 1944 40—41
Peltomäen nappi ajoittuu todennäköisesti esiroomalaisenajan I periodille, joskin
ajoi-tus pronssikauden VI periodille on mahdollinen. Viimeistään VI periodilta on toden-näköisesti peräisin myös Rieskaronmäen raunio, joten vallimaiset hautarauniot ovat
ilmeisesti pronssikauden lopun ja esiroomalaisen ajan alun hautamuoto. Peltomäen raunio viittaa siihen, että vallimaiset rauniot ovat syntyneet alkuperäisrauniota
pi-tuussuuntaan jatkamallakuten pitkät päistä pyöristetyt muurin ympäröimät rauniot;
ne voidaan ehkä tulkita näiden yksinkertaistumiksi. Näyttää siltä, että pelkästään pi-tuussuuntainen haudanlaajennustapa on yleistynyt pronssikauden lopulla; esimerkkei-nä tosin ajoittamattomina voidaan mainita Laihian Murhaaston ns.
laivalato-mus, jokatodellisuudessa koostuu kahdesta peräkkäisestä osasta, sekä Laihian Riita-saaren tarharaunio, mikäli se on pronssikautinen.17 Saman periaatteen mukaan on rakennettu vanhemman roomalaisajan jonomaiset kalmistot tai ryhmärauniot, mm.
Piikkiön Koskenhaka, Laitilan Savemäki ja Porin Rajakalmisto, mahdollisesti prons-sikaudelta juontuvantradition mukaan. 18 Vallimaisia raunioita tunnetaan myös Ruot-sin puolelta. Baudou on kuvannut Ångermanlannista erään 35-metrisen raunion, jos-sa näkyy kaksi pitkittäistä paasiarkkua.19 Ruotsissakaan ei hautamuodon historiaa ole toistaiseksi selvitetty.
Rauman Soukaisten Isonsuonkalliollaon kohtalainen hautaraunio, johon liittyy n. 6 m:n mittainen, 1 m:n levyinen ”tie”, kuva 83; kahden suoran kivirivin rajoittama ki-vetön kallionpinta.20 Tietä reunustavat yksikerroksiset, paikoin päällekkäisten kivien muodostamat rivit. Rakennelma on todennäköisesti pronssikautinen ja Suomessa ai-noa laatuaan. Voisiko kyseessä olla skandinaavisesta mytologiasta tunnettu
mana-laan johtava tie, helvegr?21 Tuskin, sillä tällainen selitys sopinee paremmin sellai-siin tiekiveyksiin, jollainen tunnetaan mm. Tyrvännöstä rautakautiseen hautakum-puun liittyvänä.22