Nelikulmaiset hautarakenteet ovat pronssikaudella harvinaisia, ja aivan yksinäinen laadussaan on Lapin Kivikylän Huilun vuoren kuuluisin muinaisjäännös, Kirkonlaat-tia, kuva 84.1 Siihen liittyvän tarinan kirjalliseen asuun muunnettuna julkaisi
eu-17. Meinander 194436—46
18. Salo 1968 22-23, 61-67. Salo 1970 83-95.
19. Baudou 1968 43—47. Huomattakoon,ettäBaudou lukeepitkän raunioihin myös muurilatomusten ympäröimät.
Jotkatässä onesitetty eri traditioihin kuuluvina. B:n kuva 15 esittää kuitenkin nähtävästi kehätöntä rauniota.
20. Kerttu Itkonen, Rauman maalaiskunnan känteätmuinaisjäännökset 27;MA. Kivikoski 1946;2. Kivikoski 1966 95-96.
21. Ström 1958, 22. Kivikoski 1966 96.
1. Volter Högman, Rauman jaLapin pitäjät, 1891;MA,
173
Kuva 84. Lapin Kivikylän omalaatuisin muinaisjäännös on Kirkonlaattia, latomus, jonka nelikulmainen muoto ja tasainen pinta ovat antaneet aiheen
nimenselityStari-naan. Todellisuudessa Kirkonlaattia onpoikkeuksellinen hautaraunio, todennäköisesti varhaiselta pronssikaudelta. Valokuvannut Martti Linkola. Museoviraston kokoelmat.
ralainen F. J. J. Järvinen v. 1889: "Kristityt jahiidet rupesivat kilvan kirkkoa
raken-tamaan. Sovittiin että ne, jotka ensin saavatkirkkonsa valmiiksi, soittavat kelloilla ja niin ruvettiin työhön. Mutta kristityt nostivatkin vaan kaksi pylvästä pystyyn, asetti-vat kellon niiden väliin jarupesivat soittamaan. Kun hiidet soiton kuulivat,
vihastui-vat he ja heittivät työnsä kesken.”2
Tarina tarinana, mutta millaisesta jäännöksestä on kyse? Epäsäännöllinen kivistä
2. Ks. viite 1. Killinen 1880 17—18.
Kuva 85. Volter Hagmanin kaavio Kirkon-laattiasta vuodelta 1891. Kaaviosta ilmenee muinaisjäännöksen epäsäännöllinen muoto ja sen sisästä paljastunut pystylaattojen rivi, il-meisesti epätäydellisestä arkusta. Piirtänyt Ilkka Kaskinen.
koottu nelikulmio, vastakkaiset sivut parittain 19,2 m ja 16,8 m sekä 15 m ja 18,8 m, lattiamaisen tasainen, mutta kalliopinnan mukaan viettävä, vailla varsinaista reu-nakehää. Korkeutta silläon reunoilta puolisen metriä, keskeltä kivikerros on ohuem-pi. Högman purki latomuksen, ks. kartta kuva 85, todeten pohjalla kaikkialla hiiltä ja hiilensekaista multaa, varmastikin kivien lomitse suotaneesta roskasta muodostu-nutta. Ainoa säännöllinen rakenne oli 10—40 cm korkea, 3,5 m pitkä paasiseinä, ai-noa löytö kasa linnunluita, ilmeisesti raunioon jälkikäteen joutuneita.Kaivaustulokset eivät anna selviä viitteitä siitä, onko kyseessä hauta vai jonkinlainen sakraaliraken-nelma, mutta tulkintaa voi silti yrittää. Kirkonlaattia sijaitsee näköalakalliollakuten tavanomaiset hiidenkiukaat, ja näitä on sen ympärillä useita.3 Siinä todettu paasisei-nä voidaan tulkita, vaikkei todistaa, arkun jäännökseksitai suojarakennelmaksi: ky-seessä lienee sittenkin hauta, miljööstä päätellen mieluiten varhaispronssikautiseksi otaksuttava. Mikäli paasiseinä on epätäydellisestä arkusta, sekin viittaa pronssikau-den alkupuolelle. Tavoitteena lienee ollut säännöllinen suorakaide, mutta sen alaa ei
osattu tai välitetty muodostaa aivan suorakulmaiseksi, mikä olisi ollut helposti tehtä-vissä sijoittamallakulmakivet siten, että halkaisijat olisivat muodostuneetyhtä pitkik-si: geometria ei Pohjanlahden itärannikolla ollut yhtä kehittynyttä kuin etelän kult-tuurimaissa.
Arkeologisessa jäämistössä tavataan hyvin harvoin ainutkertaisia ilmiöitä, eikä ole
varmaa, että Kirkonlaattiakaan sellainen on. Mutta varmaa on jokatapauksessa, et-tä sen kaltaisia muotoja esiintyy äärimmäisen harvoin. Siihen ei voi näet rinnastaa
3. Ks. viite 1. Martti Linkola, Inventointi Lapin Tl. esihistoriallisista löydöistä ja kiinteistä muinaisjäännöksistä 1960, mj. 70; MA.
175
Kuva 86. Nakkilan Viikalan Selkäkankaan mahtavasta rauniosta voi kokonaiskuvan saada ainoastaan ilmasta. Kuvassa raunio sammalestajaroskista puhdistettuna en-nen varsinaista kaivausta. Sen vasemmanpuoleisessa päässä ja keskiosassa voi tark-kaan katsoen nähdä rnuurilatomusta. Raunio mykistyttää mitoillaan: onko Suomen esihistoria luonut tällaisia? Valokuvannut Porin Lentopalvelu Oy 7.7. 1978. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
edes Euran Lähteenmäen edellä kuvattua rauniota, kartta kuva 68, sillä sen viimei-sissä vaiheissa rakennettu kehä oli selvästi suorakaiteenmuotoinen eikä epämääräinen nelikulmio. Myös Lähteenmäen raunion kyseinen kehä oli pitkään ainoa meiltä
tun-nettu. Vuosina 1978—80 suoritetuissa kaivauksissa sille kuitenkin todettiin vastine Nakkilan Viikalan Selkäkankaalla, jamillainen vastine! Matalan kapean harjun laelle rakennettu 43 m:n pituinen, 9—ll m:n levyinen, 1—1,4 m:n korkuinen monumentti, jonka kiveyksestä paljastui 40 m pitkä, 6,5 m leveä suorakaiteinen muurilatomus, Suomen oloissa aivan ällistyttävä, ks. kuvat 86 ja 87.4 Muuri oli ladottu osaksi jä-reistä, osaksi ohuista hiekkakivilaatoista, keskiosiltaan 40—80 cm:n korkuiseksi,
mut-4. Leena Solmion kaivauskertomukset 1978 ja 1979 Nakkilan Viikalan Selkäkankaan rauniosta, TYA. TYA 169 1-7.
Kuva 87. Viikalan rauniosta paljastunutta huolellista muuriladelmaaLeena Solmion kaivauksissa v. 1980. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
ta toisin kuin Lähteenmäen rauniossa se oli rakennettu joraunion alkuvaiheessa. Sel-käkankaan hauta on toisin sanoen rakennettu hautamonumentiksi jo alusta pitäen.
Paremmin kuin Lähteenmäen raunio se siis voitaisiin tulkita todelliseksi merkkimie-hen haudaksi, "kuninkaanhaudaksi”.Raunion keskeltä paljastui komea, 2,5 m pitkä,
1,1 m leveä arkku reunat muuriladelmaa, päätyinä järeät pystypaadet, kuva 88.
Se lienee rakennettu polttamatonta vainajaa varten, josta ei kuitenkaan todettu mi-tään jälkiä. Hiukan arkun pohjatason yläpuolelta paljastunut avoin polttohautaus,
il-meisesti sekundaari, oli samoin löydötön, eikä löytöjä ollut myöskään niiden poltettu-jen luiden yhteydessä, joita löydettiin arkun ulkopuolelta. Raunio ei siis ole esineelli-sesti ajoitettavissa, mutta sen monumentaalisuus jaarkun suuruus viittaavat pronssi-kauden alkupuolelle, arvattavasti toisen vuosituhannen lopulle eKr. Muodon idea lie-nee sama kuin pitkien päistä pyöritettyjen muurilatomushautojen: vainajantai vaina-jien talo; pitkien sivujen kaarevuus sopii tähän käsitykseen hyvin. Muodon alkuperää on varmaankin haettava samalta suunnalta kuin viimeksi mainittujenkin.
Mahdollisesti sama idea sisältyy Lapin Kaivolan vuoren pitkään, sittemmin hävitet-tyyn latomukseen, ja kenties edellisiin rinnastuvat myös eräät Nauvon Sandön Stor-gårdista mainitut, mutta toistaiseksi tutkimattomat latomukset.5 Ilmeistä on joka
ta-5. Georg Mickelson, Inventarieförteckning över de fasta fornlämningarna i Nagu socken, 1955, MA. Toinen raud-oista on 32 mxs—6 m, toinen 50 mxs—6 m laaja.
177
Kwva SS. Viikalan Sel-käkankaan raunion ko-mea arkku, jonka sivut oli ladottu laatoista muuriksi ja päädyt
pys-tytetty paasista. Arkun kivi- ja maatäyte
paljas-tettu lähelle pohjaa. Va-lokuvannut Leena Sal-mio. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
pauksessa, että muoto on alkuperältäänkö em. pyöreäpäisille muurilatomushaudoille rinnakkainen ja siis läntistä perua. Tietynlaisena vastineena näille raunioille voidaan
mainita Uplannin Simtunan Ulleråkers slott: 45 m:n mittainen, 9 m:n levyinen ma-tala kiveys, jota ympäröi suurista kivistä tehty kehys.6 Ulkoiselta hahmoltaan se muistuttaa jossain määrin Selkäkankaan rauniota, mutta näyttää rakennetun peräk-käisistä osista. Löydöt ajoittavat Ulleråkers slotin II periodille jatuntuvat tavallaan tukevan Selkäkankaan rauniolle edellä annettua varauksellista ajoitusta.
Suorakaiteisia muurirakennelmia tunnetaan muistakin raunioista. Sellaisen kulmaus näkyy Panehan Einolan 12-metrisen, 2,5 m korkean raunion reunassa, mutta
tutki-matta on mahdotonta sanoa, onko kyseessä suorakaidekehä vai ainoastaan suorakul-mainen muurinkatkelma.7 Viimeksi mainittuja on näet myös todettu, ainakin Kaunis-mäen rauniossa 69, kartta kuva 4, tai Ellan Kolimäen hiidenkiukaassa, kartta kuva 76. Kaunismäen rauniossa kyseinen rakennelma ajoittuu pronssikauden lopulle tai mahdollisesti esiroomalaisen ajan puolelle. Samanaikaisia, aikaisintaan V periodille ajoittuvia, ovat myös Nakkilan Kuusiston raunioiden neliömäiset sisäkehät, kartta kuva 15. Ne eroavat edellä mainituista kuitenkin siinä suhteessa, ettei niitä liene ra-kennettu raunion rajoiksi, vaan sisärakenteiksi.
6. Drakenberg—Gustawsson 1934.
7. Unto Salo,Kiukaisten pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, 1951,n:o 12; MA.