Huomattavin Satakunnan, vieläpä koko läntisen Suomen pronssikautisista sisämaan asuinpaikoista on Kangasalan Sarsa, todellinen asuinpaikkojen kompleksi, liitekartta 2.1 Se sijaitsee Huutijärven kylässä, Sarsan muinaissalmen ja muinaiskosken varres-sa, Vesijärven ja Längelmäveden sekä Roineen välisellä kannaksella, Keisarinharjun
1. Vilhelm B. Luho, Luettelo Kangasalan pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1939; Museoviraston arkistossa säilytetty allekirjoittamaton luettelo Sarsan asuinpaikoista(1—20); MA. Seuraavissa viitteissä mainitut kaivaus-kertomukset. Kirjallisuus: Luho 1949 27—33. Meinander 1954a 73—75. Mirja Koskimies: Kangasalan Sarsan
keraamiset asuinpaikat. Pro gradu -tutkimus 1968.Helsingin Yliopisto.
jatkeella. Seutu on luonnonihanuudessaan maankuulua, mutta kyseessä on myös maamme esihistorian tärkeimpiin kuuluva muinaisjäännösalue. Sen vaiheet ovat si-doksissa seudun kiintoisaan luonnonhistoriaan.
Kartta kuva 51 osoittaa, että Vesijärveä ja Längelmävettä yhdisti veden ollessa n. 90 m:n tasossa Sarsan muinaissalmi, puolitoistakilometrinen, 200—300 m leveä väylä.
Sen lounaisrannassa vedet ahtautuivat Sarsan muinaiskosken kapeaan, kuohuvaan nieluun ja purkautuivat runsaan kahden km:n mittaisen virran kautta Roineeseen.
Kyseessä oli mahtava, paikoin vain kolmekymmentä metriä leveä koski, joka keski-ajalla ja vielä sen jälkeenkin pyöritti useita myllyjä, nähtävästi vuoteen 1604 asti.
Tällöin tapahtui luonnonmullistus. Pälkänevesi, joka oli laskenut vetensä kapean sal-men kautta Längelmäveteen ja sitä tietä Sarsaan, sai uuden, Mallasveteen johtavan väylän, Kostianvirran, jolloin sen pinta laski n. 3 m. Tällöin Pälkäneveden ja Längel-mäveden välinen virtaus vaihtoi suuntaa, niitä yhdistävään salmeen syntyi Iharinkos-ki ja myös Längelmäveden pinta aleni, joskinhiukan vähemmän. Kuitenkin niin pal-jon, että Sarsankoski tyventyi vähäiseksi Vääksynjoeksi. Tämäkin lähes kuivui, kun Kaivannon kanavaa poikki Vehoniemen harjun rakennettaessa tilanne riistäytyi kai-vajien käsistä ja Längelmävesi purkautui laskien Roineen tasoon. Sarsankoskesta on
siten jäljellävähäinen oja, muutama lampi ja jyrkkäreunainenuoma.2 ’Tlkeä Iharin-koski, saatti Sarsan vaivaiseksi”, kuvaa vanha kalevalamittainen säe vuoden 1604 mullistusta.
Sarsan kuivuminen muutti maiseman tuntemattomaksi, eikä alueen tavattoman
rikas-ta muinaisasutusta voisi nykyisten vesistösuhteiden nojalla ollenkaan ymmärtää.
Mutta josvedenpinnan kuvitellaan nousevan entiselle tasolleen ja karttaan piirretään sitä kuvaava 86—87 m:n korkeuskäyrä,3 todetaan, että kaikki asuinpaikat asettuvat sen viereeen, suunnilleen 88—90 m:n korkeudelle.4 Kulttuurikerrosta tai sitä ilmaise-via löytöjä tunnetaan Sarsanuoman länsirannasta ainakin n. 300 m;n matkalta, joita-kin asuinpaikkoja myös etelämpää Sarsanuoman itäpartaasta, mutta rikkaimmat
asuinpaikat ovat ainakin nykyisten tietojen mukaan sijainneet Sarsankosken ja Längelmäveden välisessä niemessä, Sarsansalmen etelärannalla suunnilleen 800 m:n mittaisella vyöhykkeellä.5 Ne ovat nykyisin suurimmaksi osaksi tuhoutuneet tie- ja rakennustöissä sekä pellonraivauksessa ja soranajossa, mutta asuinpaikoista on silti
saatu tutkituksi lähes 1200 m2. Vaikka tutkittu alue on asuinpaikkojen
kokonais-2. Sarsan seudun geologisista vaiheista ks. Blomqvist 1926 20—30. Jutikkala 1949 324—26. Lisättäköön, että Pälkänevedellä oli kyseinen Mallasveteen laskeva vesiväylä joennen vuotta 1604,mutta se suureni kyseisessä luonnonmullistuksessa tavattomasti.
3. Blomquist 1926 77.
4. Ks. vutteessä 1 mainittua Sarsan asuinpaikkaluetteloa.
5. Ks. ed. viite. Mirja Koskimiehen kartta, liite 23, K:n kaivauskertomus 1965, MA.
107
Kuva 51. Kartta Kangasalan Sarsankoskesta jaSarsansalmesta sekä niiden esihisto-riallisista asuinpaikoista. Mirja Miettisen kartasta puhtaaksi piirtänyt Ilkka Kaskinen.
alaan nähden varsin pieni, näyttää Sarsan muinaisasutuksen kuva pääpiirteissään
sel-vältä, varsinkin kun löydöt ovat poikkeuksellisen runsaat.
Niistä päätellen Sarsassa on asuttu jo Suomusjärven kulttuurin aikana, viimeistään viidennellä vuosituhannella.6 Pääasiassa asutuskerroksetovat kuitenkin peräisin kam-pakeraamiselta ajalta. Löytöihin sisältyy vanhempaa ja nuorempaa
varhaiskampake-ramiikkaa, vanhempaa ja nuorempaa varsinaiskampakeramiikkaa sekä hiukan van-hempaa myöhäiskampakeramiikkaa ynnä pyheensillankeramiikkaa.7Myös nuorakera-miikkaa on löydetty runsaasti, vähemmän kivikauden lopulle ajoittuvaa kiukaiskera-miikkaa.8 Löydöistä käy siis ilmi, että Sarsansalmen rannoilla on asuttu koko länsi-suomalaisen kivikauden ajan. Sen sijaan ei täysin varmasti tiedetä, onko asutus ollut yhtäjaksoista ja ehkä paikallaan pysyvää, mutta lukuun ottamatta sitä mahdollista
katkosta, jonkavasarakirveskulttuuri näyttää Sarsassa aiheuttaneen, asutuksen jatku-vuus on hyvin ajateltavissa. Sarsan merkitys Länsi-Suomen pitkäaikaisimpana asuin-paikkana on siten asutushistoriallisesti poikkeuksellisen suuri.
Syyt asutuksen pitkään kestoon ovat kahtaalla. Ensinnäkään ei luonnonoloissa ilmei-sesti tapahtunut sellaisiamuutoksia, jotkaolisivat pakottaneet asutuksen etsiytymään muualle; rantaviiva lienee vähäisin muutoksin pysynyt paikoillaan vuosituhannesta toiseen. Toisaalta näyttää Sarsan seutu tarjonneen hyvät edellytykset laajalle, kauan kestävälle javakaalle asutukselle. Kaivauksissa on löydetty runsaasti palaneita luita, eritoten suurten eläinten luunkappaleita, joten seutu on ollut hyvin edullista suur-pyynnin kannalta.9 Kenties on Sarsan eteläpuolella sijainnut harju ollut sopiva pyyn-tihangasten ja -hautojen sijoituspaikka. Löytöihin sisältyy myös kalannikamia,10 ja läheiset vedet lienevät taanneet vuosittain hyvin pitkän kalastuskauden. Arvattavasti on Sarsankosken lohi ollut pyynnin kohteena jo kivikaudella kuten paljon myöhem-min historiallisina aikoina. Sarsan alueen tuottoisuuteen viittaa se, että suurin osa
Sarsankoskesta kuului keskiajalla Tyrvännönmaahan, joka nimestään päätellen on joskus ollut Tyrvännön omistuksessa.11 Tällainen ulko-omistus on varsin merkillinen,
kun otetaan huomioon, että Tyrväntö sijaitsi kaukana Roineen eteläpuolisen taipa-leen takana ja että Sarsan lähelle Tiihalaan oli viimeistään kansainvaellusajalla muo-dostunut kiinteää asutusta, kuten Jussilan kalmisto osoittaa.12 Näin etäisen
uiko-6. Luho 1949 31.
7. Luho 1949 31—33. Mirja Koskimiehen kaivauskertomukset vuosilta 1965, 1966, 1969, MA. Koskimiehen em.
tutkimus.
8. Nuorakeramiikkaa löydettiin etenkin Sepänjärvi 11-asuinpaikalta. Mirja Koskimiehen kaivauskertomus v:lta 1969, MA. KM 18 002: 1—307. Kiukaistenkeramiikasta ks. Meinander 1954a 73—75.
9. Palaneita luunpaloja onlöydetty runsaasti kaikissa kaivauksissa. Niistä erityisesti Sakari Pälsin kertomuksessa vuosilta 1920—23, MA.
10. Ks. edellisessä viitteessä mainittua Pälsin kertomusta.
11. Suvanto 1949 88-92.
12. Luho 1949 58-63.
109
ÄTwv’<3 52. Pronssikautinen liesi Sarsan Pohtio III:n asuinpaikalla Mirja Miettisen kai-vauksissa. Liesi erosi rakenteeltaan ja sijainniltaan kivikauden liesistä. Kaivausha-vainnoista ei ilmene, onko liesi sijainnut ulkosalla vai rakennuksessa. Museoviraston kokoelmat.
omistuksen säilyminen edellyttää tyrväntöläisiltä poikkeuksellisen voimakasta intres-siä: omistus oli varmastikin hyvin tärkeä.
Kivikautisten lisäksi Sarsasta tunnetaan myös pronssikauden löytöjä seuraavilta asuinpaikoilta:
Tiilitehdas Pohtio lI—IV
Asuinpaikka, ks. kartta kuva 51, on sijainnut pienellä niemellä Sarsansalmen suussa, Längelmäveden pohjukassa, tarkemmin sanoen niemen pohjoisrannassa, jonne kult-tuurikerros Mirja Miettisen havaintojen mukaan muodostaa todennäköisesti yhtenäi-sen, 200—300 m:n mittaisen vyöhykkeen. Se seuraa 89 m:n tasossa kulkevaa
ranta-törmää. Nimen etuosa johtuu paikalla olleesta, sittemmin hävinneestä Vääksyn tiili-tehtaasta, jälkiosataas viittaa asuinpaikan pohjoispuoliseen Pohtionlampeen.
Asuinpaikkaa ovat kaivaneet Sakari Pälsi 1921 sekä Mirja Miettinen 1965, 1966 ja 1967.13 Vaikka kaivausala nouseekin n. 800 m2:iin, se käsittää vain murto-osan kult-tuurikerroksesta. Viimeksi mainittu oli eräillä tutkimusalueilla pintaosastaan
tuhoutu-nut eikä sisältänyt kovinkaan runsaasti kiinteitä rakennelmia, ei varsinkaan pronssi kauteen ajoittuvia. Poikkeuksen muodostaa tässä suhteessa Mirja Miettisen Pohtio Illrssa tutkima Dl-ruudun liesi, kuva 52: 70 cm x 80 cm laajalatteista kivistä koottu yksikerroksinen rakennelma. Sen pinnassa oli nokea niukasti, mutta kivien al-la oli n. 20 cm:n syvyinen, suunnilleen lieden pinnan laajuinen nokea janoensekaista
maata sisältävä ”kuoppa” (maakerros). Kun liesi sijaitsi kulttuurikerroksen yläosassa ja erosi sekä rakenteeltaan että nähtävästi suorakulmaisen muotonsa vuoksi kampa-keraamisista liesistä, sitä voidaan pitää näitä nuorempana, luultavasti pronssikautise-na; lieden päältä ja vielä kivienkin välistä löydettiin näet tekstiilikeramiikkaa, luulta-vasti kahdesta astiasta. Ei voitane ratkaista, onko kyseessä kivikatteinen kuoppaliesi vai muunlainenrakennelma, ei myöskään, onko liesikuulunut rakennukseen vai ollut ulkosalla.
Kulttuurikerroksen runsaat löydöt sisältävät varhais-, Varsinais- ja ehkä myöhäis-kampakeramiikkaa, jonkinpalan nuorakeramiikkaa sekäpyheensillankeramiikkaa yn-nä runsaasti pronssikautista sarsankeramiikkaa, jota löydettiin pääasiassa kulttuuri-kerroksen pinta- ja yläosista. 14 Pälsin kaivamiin löytöihin kuuluu myös kuvan 135 esittämiä uurrekoristeisen astian paloja. Tekstiilikeramiikka oli osaksi hienosavista, osaksi karkeaa rouhetta sisältävää tai talkinsekaista. Erityisen kiintoisaa on, että löy-töihin sisältyi myös asbestikeramiikkaa, josta ainakin eräät palat on luettava Luu-konsaaren tyyppiin ja ajoitettava väljästi pronssikauden lopulle tai esiroomalaiseen tai roomalaisaikaan.15 Rautakautisen asutusvaiheen todisteina lienevät myös Pohtio IV:stä löydetyt kolme rautakuonan kappaletta; tosin niitä on mahdoton lähemmin ajoittaa.
Pohtio I
Pohtio I:ksi on nimetty Pohtionlammen länsipuolella, edellisestä parisataa m luotee-seen sijaitseva kulttuurikerros, ks. kartta kuva 51.16 Tällä nykyisin soranajossa
13. Sakari Pälsin ja Mirja Koskimiehen kaivauskertomukset kyseisten vuosien kaivauksista, MA. KM 7964; 1—72 11 101: 1-3; 16 854: 1-244; 16 878: 1-574; 17 103: 1-111; 17 104: 1-1002; 17 340: 1-1157; 17 921 10-20; 18 464: 1-10.
14. KM 7964: 10, 13, 16-18, 25, 28, 30, 32, 45, 52-53,56, 59, 63, 67, 16854: 230; 16 878: 232, 413, 473, 519 17 103: 106; 17 104: 266, 650; 17340: 33, 329.
15. KM 16 878: 344, 404, 414. Ko. keramiikasta Meinander 1969 56—63.
16. Viitteessä 1 mainittu Sarsan asuinpaikkojen luettelo, MA.
111 jokseenkin hävinneellä asuinpaikalla ovat Sakari Pälsi (1920, 1921, 1923) ja C. F.
Meinander (1954) kaivaneet yhteensä n. 200 m2:n alueen.17Pälsin kaivauksissa kult-tuurikerros oli 40—60 cm vahvaa; tämän ja löytöjen nojalla Pälsi arveli Pohtio Idä
”väkevimmäksi” Sarsan asuinpaikoista. Asuinpaikalta ei tunneta pronssikauteen ajoittuvia kiinteitä jäännöksiä, mutta kyllä sarsantyyppistä tekstiilikeramiikkaa.19.
Vuoden 1920 kaivauksissa sitä oli ruudussa
B 1 ”isohko
määrä yhdessä koossa”, il-meisesti kokonaisen astian jäännökset.Muut saviastianpalat ovat pääasiassakampa-keraamisia, nimenomaisesti varhaiskampakeraamisia, samoin ilmeisesti enin osa muista löydöistä. Mahdollisesti viimeksi mainituissa on pronssikautisiakin, vaikkei asia olekaan sitovasti osoitettavissa.
Sepänjärvi II
Pohtio I:stä satakunta m luoteeseen, muinaisen Sarsansalmen etelärannassa sijaitsee Sepänjärvi II:n asuinpaikka, ks. kartta kuva 51.19 C. F. Meinander suoritti sillä 1954 koekaivauksen löytäen mm. kolme palaa tekstiilikeramiikkaa, mutta Mirja Miettisen kaivauksissa 1969 (106 m 2) löytyi pääasiassa nuorakeramiikkaa, hiukan kampakera-miikkaa sekä nimeksi myös tekstiilikeramiikkaa.20 Mainittavia kiinteitä muinaisjään-nöksiä ei todettu.
Sepänjärvi I
Sakari Pälsi kaivoi vv. 1921, 1923 ja 1932 edellisestä kolmisensataa m luoteeseen, aivan Sarsankosken niskalla, yhteensä n. 80
m 2
laajan alueen kulttuurikerrosta, jota on nimitetty Sepänjärvi I:ksi, ks. kartta kuva 51.21 Vuonna 1932 ruudusta AI pal-jastui nähtävästi nelikulmainen, isoista, lujista kivistä rakennettu noeton liesi. Se sijaitsi aivan kulttuurimaan pinnassa, kymmenisen cm turpeen alla jakuului selvästi kulttuurikerroksen nuorimpiin rakenteisiin. Sen vierestä löydettiin runsaan gramman painoinen oksidoitunut kuparinpala,22 jokalienee samalta ajalta kuin liesi. Se viittaa lieden metallikautisuuteen, vaikkei olekaan varsinaisesti ajoittava löytö, ja ajoitusta17. Sakari Pälsin ja C.F. Meinanderin kaivauskertomukset, MA. KM 7746: 1—8; 7757: 1—59; 7964: 73—169 8220: 1-29; Il 102: 1-4; 13 433: 123-191; 17 921: 8-9.
18. KM 7757: 1 1-12, 14, 17.
19. Ks. viitteessä 1 mainittua luetteloa.
20. KM 13 433: 36; 18 002: 2. C. F. Meinanderin ja Mirja Koskimiehen kaivauskertomukset, MA.
21. Ks. viitettä 1.Sakari Pälsinkaivauskertomus, MA. KM 8220: 30—38, 9604: 1—91; 11 091: I—2; 17 918: I—4.
22. KM 9604: 16.
tukee kuivuusalueelta löydetty tekstiilikeramiikka. Lieteen ei liittynyt kiinteitä raken-teita.
Autio—Lunden
Aivan Sepänjärvi II:n vieressä, ts. Sarsankosken niskassa kaivoi C. F. Meinander v.
1954 129 m2:n laajuisen alueen, jossa kulttuurikerros oli 30—70 cm vahvaa, ks.
kartta kuva 51.23 Kerroksesta paljastui kolme varmasti esihistoriallista liettä sekä neljäs, joka oli ladottu laatoista jamuistutti sellaisena aikaisemmin mainittuja Pohtio
III;n ja Sepänjärvi I:n liesiä. Sen vierestä löytyi kuitenkin tulusrauta, minkä vuoksi kaivaja on arvellut liettä keskiaikaiseksi. Alueen pronssikautisesta asutuksesta oli
jäännöksenä muutamapala tekstiilikeramiikkaa.
Asutushistoriallisetpäätelmät
Pronssikautisen asutuksen jälkiätunnetaan toistaiseksi ainoastaan Sarsansalmen ete-lärannasta koskennielusta itään päin. Keramiikan runsaudesta päätellen kyseessä lie-nee ollut pitkäaikainen asutus, ei silti välttämättä ympärivuotinen. Asuntojen
laadus-ta ei kuitenkaan ole selkoa, ei myöskään siitä, onko niitä Sarsansalmen rannassa ol-lut samaan aikaan useita. Löytöjen runsaus sallii kyllä tämäntapaisen otaksuman.
Sijainnista päätellen toimeentulo on pronssikaudellakin ollutpyynnin varassa. Liesien kampakeraamisesta poikkeava rakenne viittaa ehkä asunnoissa tapahtuneeseen kehi-tykseen, mutta todisteet esineellisessä kulttuurissa tapahtuneesta muutoksesta ovat muutoin niin niukat, ettei todisteista oikeastaan voi ollenkaan puhua; Sepänjärven asuinpaikalta löydetty kuparinpala osoittaa kyllä metallin tuntemusta, mutta on ajoi-tuksen epämääräisyyden vuoksi pelkkä indisio siitä, että Sarsassa olisi pronssikaudel-la jossain määrin käytetty metallia.
Sarsa rinnastuu niihin rannikon asuinpaikkoihin, joilta tunnetaan sekä Kiukaisten kulttuurin että pronssikauden löytöjä. Analogisesti voitaisiin otaksua, että pronssi-kauden asutus merkitsisi Sarsassakin myöhäiskivikautisen asutuksen jatkumista.
Mutta toisin kuin rannikolla pronssikauden kulttuurivaikutteet tulivat Sarsaan idästä ja kulttuuri säilyi ”haudattomana”. Sarsan asutushistoria ei päättynyt
pronssikau-teen, sillä asuinpaikoilta löydetty asbestikeramiikkaon osaksi pronssikautta nuorem-paa. Myös muutamatrautakuonan sirut viittaavat pronssikautta myöhempään, mah-dollisesti varhaisrautakautiseen asutukseen. Mutta asbestikeramiikkaa on Sarsasta
23. Ks. viitettä 1.C.F. Meinanderin kaivauskertomus, MA. KM 13 433: I—ll6.
113 löydetty vain niukasti, mikä tuntuisi merkitsevän aikaisempaan nähden heikompaa ja jokatapauksessa lyhempää asutusvaihetta. Keramiikan erosta päätellen kyseessä ei ole sarsankeraaminen väestö. Kolmatta ja nuorinta väestöä seudulla edustaa se uu-denlaisia, kiinteitä yksinäistaloja rakentava asutus, joka syntyi Sarsan lähelle Tiiha-laan viimeistään kansainvaellusajalla, mahdollisesti jo nuoremmalla roomalaisajalla.
Sitä ei voi johtaa sen paremmin sarsankeraamisesta kuin asbestikeraamisestakaan asutuksesta, koska sen kulttuuritraditiot olivat aivan erilaiset. Se ei sitä paitsi synty-nyt Sarsan varteen, vaan Roineessa Sarsan suun alapuolella olleeseen saareen,24 joka
vasta Roineen veden laskettua yhdistyi mantereeseen. Merkittävää on todeta, ettei sillä ollut sanottavaa osuutta Sarsankoskeen, sillä tämä kuului pääosin vielä keski-ajalla Tyrvännönmaahan. kuten edellä mainittiin. Lisäksi on huomautettava, että Kangasalan Jokioisten kylän osuus Sarsaan rajoittui siihen osaan koskesta, jonka rannoilta esihistoriallisia löytöjä tunnetaan niukasti, kun taas Tyrvännönmaa käsitti Sarsan esihistoriallisensydänalueen kokonaisuudessaan.25 Tämä johtaapäättelemään, että Sarsaa nautittiin ajanlaskun vaihteen jälkeisinävuosisatoina niin voimaperäisesti, ettei uusi asutus saanut siihen osuutta. Tapahtuiko tämä Sarsan varressa mahdolli-sesti sijainneen asutuksen toimesta vai kauempaa, on kysymys, johontuskin voidaan
antaa varmaa vastausta. Ajanlaskun vaihteen jälkeisestä asutuksesta Sarsan varressa on kuitenkin niin niukasti tietoja, että etäisnautinta on hyvin ajateltavissa. Jos histo-riassa pannaan painoa jatkuvuudelle, voitaisiin ajatella, että sarsankeraaminenkin kerros olisi todellisuudessa syntynyt kaukonautinnan tuloksena, ehkä Tyrvännöstä käsin. Tyrvännönmaan omistus ja sarsankeramiikka olisivat toisin sanoen saman vuosituhantisen nautinnan todisteita. Ajatus voidaan ajatella ja sitä voidaan pitää jo-pa todennäköisenä, mutta kyseessä on joka tapauksessa tulkinta, ei todistettu seikka.
24. Blomquistin kartan mukaan, ks. B. 1926,pl. I, Jussilan ja Juvelan kalmiston paikat olivat kyseisellä saarella.
25. Vrt. viitteessä 1 mainittujen lähteiden karttoja Suvannon karttaan Tyrvännönmaasta, S. 1949 k. 40.