Uotinmäestä puolisentoista km itään työntyi Nakkilanlahden pohjukasta kauas
luo-teeseen kapea Kaunismäen muinaisniemi, ks. karttaliitettä 1. Sen jyrkälläitärannalla ei ole esihistoriallisen asutuksen merkkejä, mutta loivasti mereen laskeutuva länsirin-ne näyttää tarjonneen asutukselle erittäin suotuisan ympäristön. Niemen lounaisty-vestä tunnetaan näet Kiukaisten kulttuurin asutuskerrostumia lähes kilometrin
alueel-ta, ja melkein yhtä laajaa näyttää asutus olleen pronssikaudella; se on näet jättänyt jälkeensä ainakin viisitoista hautarauniota suunnilleen 800 m;n matkalle, eteläisimmät Harjavallan Kaunismäen ja Vanhatalon, pohjoisimmat Kiukaisten Torisevan ja Mä-kilän maille.1 Rauniot muodostavat 2—5 raunion ryhmiä, joidenvälimatka on 60—80 m. Suurin raunioista (73), Kaunismäen viereinen, kuuluu 22 m laajana, 3,5—4,5 m korkeana Satakunnan monumentaaliraunioihin, kuva 64.
Suoranaisena todisteena pronssikauden asutuksesta on C. F. Meinanderin v. 1946 Kaunismäen maalla tutkima talonjäännös, kartta kuva 4. Se sijaitsi kivikau-tisessa kulttuurikerroksessa, aivan hautaraunio 69:n eteläpuolella. Muinaisjäännök-seen, jotaei valitettavasti tutkittu kokonaan, kuului em. rauniosta 5 m lounaaseen si-jainnut liesi, tätä reunustavat paalunjäljet sekä mahdollisesti myös kuoppa, josta löydettiin pronssikautista keramiikkaa, ks. kuva 5.
Poikkeukselli-sen kookas liesi, nim. 3,6 m pitkä, 2,5 m leveä, oli länsi-itäsuuntainen ja muis-tutti nurkista pyöristettyä suorakaidetta. Sen pinta sijaitsi n. 25 cm;n syvyydessä,
mutta pohja ulottui länsiosistaan jopa 1,1 m:n syvyyteen. Suunnilleen 10 cm lieden pintaa alempana havaittiin lieden keskellä n. 1 m2:n laajuinen puhdas hiekkaläiskä, jonka ympärillä oli palaneita kiviä.
Lieden vieressä todettiin 7 paalunjälkeä kahdessa toisiaan vastaan kohtisuo-rassa rivissä. Kyseessä eivät tietystikään olleet todelliset kuopat, vaan humuksella
täyttyneet syvennykset, jotka erottuivat ympäröivästä kerroksestatummuutensa sekä lähes kaikissa todettujen tukikiveysten vuoksi. Paalunjäljet I—K muodostivat n. 4 m pitkän, lähes pohjois-eteläsuuntaisen kaarevan rivin, paalunjäljet K—O seitsemisen m pitkän, lähimain länsi-itäsuuntaisenrivin.
1.Kaunismäkeä koskevat yleislähteet: Ailio 1909II 70—71, 255—56. Meinander 1954 a 17—25. Meinander 1954 b 155—57. Salo 1970 12—18. Em.tutkimuksiin sisältyy myös viittaukset KM:n topografiseen arkistoon sekä selvi-tys löydöistä.
Kuva 4. Kartta C. F. Meinanderin kaivauksista Harjavallan Kaunismäessä vv.
1945—46.Kartan ala- jakeskiosassa näkyvät taloa osoittavat muinaisjäännökset:
paalunjäljet I—O, liesi H ja kellariksi tulkittu keramiikkaa sisältänyt kuoppa P.
Kartan yläosan katkoviiva osoittaa hautaraunion 69 rajaa. Raunion kiveyksestä on merkitty suoran kulman muodostava sisäkehän katkelma ja sen luoteispuolella katkelma reunalatomuksesta. Kartan muut merkinnät tarkoittavat todennäköisesti Kiukaisten kulttuuriin ajoittuvia muinaisjäännöksiä.
Kuva 5: I—s. Pronssikautista keramiikkaa Kaunismäen "kellarinkuopasta”: 2—3 ja 5 maljatyypin astioista, 1 kaksoiskartiomaisesta astiasta. Palassa 4 näkyvä naarmu-pinta on yleistä pronssikauden keramiikassa. 1/2. KM 11 594: 305, 49, 298, 306,
301. Museoviraston kokoelmat.
Nämä jäännökset eivät näytä kovin merkillisiltä eivätkä ne ole helposti tulkittavissa.
Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden tärkeihin kulttuurihistoriallisiin johtopäätök-siin. Ne eroavat ensinnäkin selvästi niistä kota-asumusten jäljistä, joitatunnetaan Sa-takunnan kivikautisilta asuinpaikoilta: kyseessä on ollut kiinteä, pystyseinäinen r a -kennus, talo. Se näyttää olleen suorakaiteenmuotoinen, länsi-itäsuuntainen ja vähintään 7 mx4 m laaja. On sanottava vähintään, sillä paalunjälkiä ei todettu lie-den pohjois- eikä itäpuolella, vaikka niitä lienee näissäkin suunnissa ollut; ne ovat voineet tuhoutua paikan myöhemmissä rakennusvaiheissa tai viereistä hautarauniota koottaessa. Toiseksi on huomautettava, ettemme tiedä, osoittavatko paalunjäljet sei-nän sijaintia vai rakennuksen sisäisiä katonkannatinpylväitä kuten Nakkilan Rieska-ronmäellä, ks. kartta kuva 29. Kaivaja on tulkinnut asian viimeksi mainitullatavalla,
ja tulkintaa voitaisiin tukea sillä huomautuksella, että liesi näyttäisi muutoin vahaa-van lattiapinnasta kohtuuttoman suuren alan. Ulkomaisiin vertauskohtiin2 vedoten ne voitaisiin tosin ehkä myös selittää seinässä sijainneiksi katonkannattimien paikoiksi;
nurkan kaarevuus viiltäisi tällöin siihen, että seinät on tehty pehmeästä aineesta, vaikkapa turpeesta tai savellarapatusta oksapunoksesta. Viimeksi mainitusta seinän-rakenteesta on asuinpaikalta todisteitakin, nim. eräät palaneet savenpalaset, joihinon painunut halkaistun tai väännetyn vitsaksen jälki. Ei ole kuitenkaan varmaa, että
nä-2. Esim. Becker 1968 a, mm. k. 6ja 8.
45 mä palaset ovat peräisin juuri tästä rakennuksesta tai sen ulkoseinistä, ja tulkinta tuntuu muutoinkin vähemmän todennäköiseltä kuin ensin esitetty.
Entä valtava liesi? Onko kyseessä tavallisen asuinrakennuksentulisija vai johon-kin erikoistarkoitukseen käytetty? Mitä lieden poikkeuksellinen syvyys ja laajuus
merkitsevät? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata. Liesi koostui pääasiassa noki-sesta maasta ja sisälsi kiviä vain niukasti. Lieden syvyys voisi houkutella
otaksu-maan, ettei kyseessä olisi ollutkaan varsinainen tai pelkkä liesi, vaan ontelolla varus-tettu tulisija, kiuas; lieden keskellä ollut hiekkakerros voitaisiin tällöin selittää kiu-kaan pesäksi. Mutta varsinaisia rakenteellisia piirteitä, jotkatällaista tulkintaa tukisi-vat. ei havaittu, jaliedestä löydetytpalaneet luunsirut viittaavat mieluiten ehkä taval-liseen tulisijaan. Lieden melko suorat sivut ja pyöreät kulmat selittyvät ehkä
parhai-ten otaksumasta, että liesi on muodostettu kuoppaan. Liedestä löydetty saviastiansiru on Meinanderin mukaan pronssikautista keramiikkaa jaantaa siis muinaisjäännöksel-le väljän ajoituksen.
Suppeamman ajoituksen muinaisjäännöskompleksille tarjoaa puolisen metriä lieden pohjoispuolella sijainnut n. 1 m2:n laajuinen, 80 cm:n syvyinen hiekan täyttämä
"kuoppa”. Sen reunoilla oli kiviä ja nokista maata, pohjalla muutamia laattaki-viä, ja mikä tärkeää,palasia kolmesta saviastiasta, ks. kuva 5. Astianpalat ajoittuvat todennäköisimmin V periodille, johon siis rakennuksenjäännöskin kuulunee, mikäli kuoppa liittyy sen varusteisiin. Tätä on kuitenkin vaikea varmasti todeta; mikäli ky-seessä olisi saviastioiden polttokuoppa, kuten kaivaja on arvellut, se tuskin olisi yh-teydessä rakennuksenjäännökseen. On kuitenkin epävarmaa, ehkä
epätodennäköistä-kin, että saviastioita olisi poltettu maakuopissa, joihin olisi ollut vaikeaa johtaa il-maa, minkä vuoksi kuoppa ehkä voidaan paremmin tulkita rakennukseen liittyväksi kellariksi, varastokuopaksi, joka olisi voinut sijaita seinien sisäpuolella.
Talonjäännöksen lähettyvillä oli runsaasti liesikiveyksiä, tummia maaläiskiä ja vaike-asti tulkittavia muinaisjäännöksiä. Ne kuulunevat pääasiassa Kiukaisten kulttuuriin, jonka löytöjä kulttuurikerros sisälsirunsaasti; pronssikauden löytöjä ei niiddn yhtey-dessä todettu. Pronssikautisena ei siksi voitane pitää pientä, laattakivistä rakennettua laatikkoliettä, joka alueelta paljastui. Kaivauksien pronssikautiseen materi-aaliin kuuluu kuitenkin valinmuotin kappale sekä sulatusupokkaan pala?
Talonjäännöksen vieressä ja lähettyvillä sijaitsee viisi hautarauniota, joista suurin (68) on 12 m laaja, 2 m korkea, toinen (70) 2,5 m laaja, 0,5 m korkea; yksi rauni-oista on turmeltunut, kaksi muuta on C. F. Meinander tutkinut:
3. Meinander 1954 a22; Meinander 1954 b 58—60, löytö 51. Käsitykseni mukaan Meinanderin viimeksi mainitussa teoksessa kuvaama ja varauksin valinmuotiksitulkitsema löytö, josta kuvassa 44onkierteinen valos,muistuttaa siinä määrin kierrettyä vitsasta, että kyseessä on ilmeisesti seinän savirappaus.
Raunio 69,4 joka sijaitsi aivan talonjäännöksen koillispuolella, oli pitkänomainen, mahdollisesti kahden raunion yhteensulautuma. Siitä tutkittiin ainoastaan 7 m:n le-vyinen, 1,25 m korkea lounaispuolisko, ks. kartta kuva 4. Sen pintaosa koostui pie-nenpuoleisista kivistä, pohjaosa suuremmista kivistä ja maasta. Pohjoisreunasta pal-jastui n. 3 m:n mittainen suora lounais—koillissuuntainen lato mu s, ilmeisesti reunalatomus, jota ei ole ehkä koskaan rakennettu koko raunion mittaiseksi. Sen kaakkoispuolella sijaitsi toinen samansuuntainen latomus, pituudeltaan 5,5 m;
tämän lounaispäähän liittyi n. 2 m:n mittainen kohtisuora latomus, joko oli rikkoutunut tai alunperinkin vain lyhyeksi rakennettu. Raunio on näistä päätellen
ol-lut struktuuriltaan suorakaiteenmuotoinen, mihin sen melko suora kaakkoisreunakin viittaa. Kaivauskartan mukaan raunion keskellä oli ohuista kivistä ladottu 2,5 m pit-kä lounais-koillissuuntainenlatomus, ilmeisesti jäännös paasiarkun seinästä.
Tämän kaakkoispuolella oli palaneita luita, joita todettiin niin ikään useissa muissa kohdissa. Raunion pohjakerroksesta löytyi kiukaiskeramiikkaa ja muita nähtävästi kivikautisia löytöjä, jotkaoli luotu raunioon ympäröivästä kulttuurikerroksesta. Rau-niota, joka struktuuristaan päätellen lienee sisältänyt vähintään kaksi hautausta, ei voi löytöjen puutteessa ajoittaa. Se lienee kuitenkin talonjäännöstä nuorempi, koska ei tunnu todennäköiseltä, että raunio olisi rakennettu niin lähelle taloa, kun tämä oli vielä olemassa; sitovia todisteita muinaisjäännösten keskinäisestä ikäsuhteesta ei voi kuitenkaan esittää.
Toinen tutkittu raunio (71),5 kartta kuva 6, oli pyöreä, yli 8 m laaja jarunsaan
met-rin korkuinen. Sen pintaosat koostuivat hiekkakivilaatoista, mutta syvemmällä oli myös suurempia, miehennostoisia kiviä ja puoleen korkeuteen asti soraa. Pohjalta paljastui 7 m laaja pyöreä kehä, ilmeisesti sisäkehä, jonka sisältä kaakkoissekto-rista paljastui lattiamainen kiveys. Kaivauskartasta päätellen tämä koostui kahdesta osasta, keskemmällä sijaitsevasta runsaan metrin pituisesta, niukan metrin levyisestä, suunnilleen pohjois—eteläsuuntaisesta, sekä sen eteläpuolella sijain-neesta, jokaoli n. 1,5 m pitkä, yli metrin levyinen jalänsi—itäsuuntainen. Kumpikin kiveys oli osaksi suorasivuinen ja suorakulmainen, mikä antaa aiheen tiettyihin
hau-tausta koskeviin johtopäätöksiin.Kummankin kiveyksen alueella oli poltettuja luita, ja ne muodostivat eteläisemmän kiveyksen pohjoisreunaan suoran länsi—itäsuuntai-sen vyöhykkeen. Poltettuja luita oli myös kaakkoissektorin reunassa kehäkiveyksen vieressä, 1,5 m:n pituisella, 0,5 m:n levyisellä alueella; sen keskeltä löydettiin prons-siesine, ilmeisesti pinsettien katkelma. Luuanalyysin mukaan raunioon on haudattu
4. Meinander 1954 b 19—20.Salo 1970 13—15; viimeksi mainitussa raunio on virheellisesti identifioitu muinaisjään nösluettelon raunioksi 71.
5. Meinander 1954 b 18. Salo 1970 13—15; viimeksi mainitussa raunio on virheellisesti identifioitu muinaisjäännös luettelon raunioksi 69.
47
Kuva 6. Kaunismäen raunio 71:n pohjan rakenteet ja löydöt C. F. Meinanderin kaivauksissa v. 1945. Rau-nion kiveys ulottui kehän ul-kopuolelle, joten kehä oli
si-säkehä.
aikuinen mies ja nuori ihminen(?);6 rakenteellisista seikoista päätellen hautauksia lie-nee ollut ainakin kolme.
Raunion maakerroksesta löydetyt saviastianpalat ovat kiukaiskeramiikkaa ja myös kvartsit ajoittunevat pääasiassa kivikauteen; nämä löydöt lienevät joutuneet hautaan sinne luodun kulttuurikerroksen mukana. Eräs astianpala on kuitenkin S-profiilinen ja kierrenuorapainanteita muistuttavilla kuvioilla koristettu; Meinander on lukenut sen morbynkeramiikkaan.7 Koska viimeksi mainittu ajoittuu esiroomalaiseen aikaan tai mahdollisesti aivan pronssikauden lopulle, täytynee hautarauniota pitää
aikaisin-taan VI periodille tai vasta esiroomalaiseen aikaan kuuluvana.
Alueen hautaraunioista ensimmäisen tutki H. J. Heikel v. 1897 Kiukaisten Mäkilän maalla, kuva 7; se on sittemmin hävitetty.8
Raunio oli pyöreä, 10 m laaja, yli 2 m:n korkuinen komea hiidenkiuas, vailla maa-täytettä. Pintakiveyksen alta paljastui kaksi silmäkiveä, joista suurempi oli 2 m korkea, mutta ei näkynyt raunion pintaan; raunio oli siten kauniin kumpu-maiseksi huoliteltu. Silmäkiven juuressaitäpuolella olleeseen onteloon oli asetettu ki-viä "suomukseen” eli osaksi päällekkäin, niin että ne muodostivat tylppäkulmaisen, talon harjaa muistuttavan rakennelman; toinen ”lape” koostui kolmesta, toi-nen kahdesta laatasta. Ne oli tuettu mullansekaiseen, hiiliä sisältävään
sorakerrok-6. Lahtiperä 1970 202.
7. Meinander 1954b 18.
8. Heikel 1898 13-15. Meinander 1954 b, löytö 47. Salo 1970 15.
Kuva 7. Kaunismäen kompleksiin kuuluva Kiukaisten Tärisevän Mäkilän hautarau-nio ennen H.J. Heikelin tutkimusta v. 1897. Tämä halkaisijaltaan kymmenmetrinen raunio oli kauniin muotonsa vuoksi malliesimerkki pronssikauden huolellisesta
hauta-arkkitehtuurista; se on sittemmin hävinnyt. Siitä löydetty partaveitsi kuva 118
ajoit-tuu IV tai Vperiodille. Museoviraston kokoelmat.
seen, josta löydettiin n. 1/2 m2:n alalta palaneita luunsiruja kivirakennelman laatto-jen alta, väleistä ja sivulta. Silmäkiven ja seinäkivien rakoon oli pistetty pronssinen partaveitsi, kuva 117:4. Se ajoittaa raunion ehkä jo IV periodille, viimeistään V:lle.
Haudan luut olivat liian pieniä varmaan määrittelyyn, mutta voidaan Pirjo Lahtipe-rän mukaan tulkita ehkä lapsen luiksi.9
Pronssikauden asutuksesta todistavat edellä esitetyn lisäksi eräät museoihin saadut muinaisesineet. Niihin kuuluu Torisevan maaltalöydetty skandinaavinen piisirppi, ku-va 8, ja pronssikauteen saattaa myös olla saman talon maalta löydetty kivitikarin tai -miekan kappale, kuva 8. Mäkilän maalta on löydetty teräväsärmäisen
rombikir-veen katkelma, kuva 8. Pronssikauteen ehkä ajoittuu osa asuinpaikan reikäkivistä tai -kirveistä. Niitä merkittävämpi on kuitenkin pronssinen onsikirves, kuva 107, jonka torppari Sakari Toriseva löysi peltoa v. 1913 kevätkylvölle karhitessaan; löytöpaikan korkeus on alle 22,5 m, mistä päätellen esine on hukattu veteen. Tähän käsitykseen sopii sekin, että putkessa oli vielä jäljellä varren jäännös, jonka löytäjä valitettavasti poisti.
9. Lahtiperä 1970 203.
49
Kuva 8. Pronssikautista tai pronssikautiseksi otaksuttua esineistöä Kaunismäen asuin-paikan torisevanpuoleisesta
osasta: kivimiekan tai -tika-rini?) kärki, piisirppi ja reikä-kirves. Kirves 7/10, muut 3/5.
SatM 7199, 4035, 5554. Sata-kunnan Museon kokoelmat.
Asutushistorialliset päätelmät. Kvartsilöydöistä päätellen kulttuurikerroksert alaraja on ulottunut 30 m:n tasolle. Vaikka yksityisiä esineitä, kuten edellä mainittu putki-kirves, onkin löydetty alempaa, näyttää siltä, että asutus on täällä, kuten myös Uo-tinmäellä, lakannut kyseisen ajankohdan jälkeenseuraamasta perääntyväärantaa: se on siis muuttunut kiinteäksi. Ilmeisesti tästä syystä pronssikauden asunnonjäännös sijaitsee kivikautisessa kulttuurikerroksessa, jolle niin ikään on rakennettu ainakin alemmat hautarauniot. Hautarauniot on Kaunismäellä ilmeisesti sijoitettu asuntojen viereen. Koska myöhäispronssikautisiaraunioita on pitkällä alueella, muinaisniemes-sä on voinut sijaita kaksi asutusyksikköä, taloa.
Kaunismäen asutus alkaa Kiukaisten kulttuurin aikana, luultavasti sen alkupuolella.
Asuinpaikalta on löydettyrannikonkulttuurin pääkeramiikkaa 1. paimionkeramiikkaa.
jotaei kyetä pronssikauden puitteissa tarkemmin ajoittamaan, sekä myöhäispronssi-kautisia maljojen ja kaksoiskartioastioiden palasia, todennäköisesti V ja VI
periodil-ta. Eräs morbyntyyppiä muistuttava saviastianpalanen ajoittunee VI pediodille tai esiroomalaisen ajan alkuun. Varhaispronssikautisiin (II—III periodin) löytöihin kuu-luu piisirppi, mahdollisesti myös miekaksi otaksutun kiviesineen kärki. Torisevan on-sikirves ja rombikirveen katkelma ajoittuvat V tai VI pediodille. Asuinpaikan 15 hautarauniota edustanevat pitkää asutusperiodia. Monumentaaliraunio 73 ajoittunee, kuten myöhemmin perustellaan, todennäköisesti periodeille II—IV, Mäkilän raunio on ehkä jo IV pediodilta, raunio 69 aikaisintaan V periodilta jaraunio 71 aikaisintaan Vl:lta. Ilmeisesti Kaunismäen asutus jatkuuKiukaisten kulttuurin ajasta pronssikau-den loppuun, mutta tuskin mainittavasti esiroomalaisen ajan puolelle.