Nakkilanlahden parhaiten säilynyt pronssikauden asuinpaikkakompleksi on Kivial-honlahden pohjoisrannalla sijainnut Rieskaronmäki, jonkatämän kirjoittaja tutki vv.
1960—61 ja 1963—64, ks. liitekartta l.1 Muinaisjäännösalue nousee alavasta pellosta ja metsämaasta paikoin jyrkin rintein, paikoin loivempana moreeniharjanteena, joka vielä vuoden 1000 eKr. tienoilla oli saarena, mutta joka alueen asutuksen aikana lie-nee maatunut pohjoispuoliseen mantereeseen. Pronssikauden lopussa oli lähin ranta jo niukan kilometrin päässä lännessä.
Harjanteen mäet, notkelmat jakivikot tuntuvat epätasaisuudessaan asutukseen varsin vähän soveliailta. On vaikea kuvitella, miksi tänne, suunnilleen 200 m pitkälle, 50 m leveälle alueelle muodostui niin voimakas asutus, että sen jäljiltä tunnetaan kahden rakennuksen jäännökset, yksi raunion alainen kulttuurikerros jaainakin 11 kiviröyk-kiöhautaa sekä epämääräisiä kiveyksiä, ks. kartta kuva 16. Onko paikka valittu maaperän mukaan? Tuskin, sillä alue kasvaa vain havumetsää, joskinlaadultaan hy-vää. Muinaisjäännösten lähellä kukkii kylläkin kesäisin vaateliaitaruohokasveja, mm.
kieloja, linnunherneitä ja virnoja, mutta ne viihtynevät paremmin juuripaikan entisen asutuksen kuin sen luontaisten edellytysten vuoksi. Asuinpaikan alainenranta oli kai-keti edullinen:rantaniityt ehkäreheviä, rantametsikkö lehtomainen?
Kasvipaleontolo-ginentutkimus voisi ehkä luoda selvyyttä asuinpaikan valinnan ongelmaan.
Haudat ryhmittyvät kahden rakennuksen jäännöksen ympärille ja kuvastanevat
to-pografisestikin sitä seikkaa, että asutus koostui ilmeisesti kahdesta yksiköstä: läntisen ryhmän muinaisjäännökset näet sijaitsevat mäentöppärän laellaja ylärinteillä ja
erot-tuvat siten itäisestäryhmästä, jonka asunnonjäännös ja osa haudoista ovat selvästi alempana.
Läntiseen ryhmään kuuluu kulttuurikerros, raunionalainen kulttuurikerros ja kuusi hautarauniota. Kaivaukset aloitettiin hautaraunioista, jotka monimuotoisuudes-saan herättivät vastausta vaativia kysymyksiä. Vuoden 1960 kaivauksissa huomio kuitenkin kiintyi tasaisuudessaan kivikkoisesta ympäristöstä eroavaan maastonkoh-taan, joka sijaitsi lähimmästä haudasta vain 6 m:n päässä. Siinä todettiin n. 60 m
2
laaja, keskiosastaan 15 cm vahva ruskeanpunertava kulttuuurikerros: ky-seessä oli siis varta vasten tasoitettu asuinpaikka. Sen rakenteet ja löydöt
osoittautui-vat poikkeuksellisen arvokkaiksi. Turpeen alta paljastuneet suurenpuoleiset laatat
oli-vat ilmeisesti ihmiskäden jäljiltä, ja eräiden havaittiin muodostavan toisiaan vastaan kohtisuoria rivejä: kyseessä oli lounais-koillissuunnassa 4 m leveän,
kaakko-luode-1. Yleislähteenä Salo 1970 26—53. Salo 1962. Unto Salonkaivauskertomukset vuosilta 1960, 1961, 1963 ja 1964
Satakunnan Museon ja Museoviraston arkistoissa.
Kuva 16. Rieskaronmäen muinaisjäännökset Jukka Luodon kartoituksen mukaan. Kartan piirtänyt Ilkka Kaskinen.
65ÅTwva 77. Savella rapatun majan pohjakiveys ja kulttuurikerrosta Rieskaronmäessä Unto Salon kaivauksissa v. 1961. Pintaturve jakulttuurikerroksen yläosa poistettu.
Kuvassa näkyy laattakivien muodostama harva seinänaluskiveys, sen sisäpuolella
tumma maapermanto ja muutamia kiviä, vasemmassa laidassa otaksuttavasti karja-suojan seinänperustus ja lattiakiveys. Valokuvannut Seppo Huovinen. Satakunnan Museon kokoelmat.
suunnassa 4,3 m pitkän rakennuksen kevyt perustuskiveys, ks. kuva 17 ja kartta kuva 18; laattoja ei ollut maaperään erityisesti tuettu. Lattianalan muodosta ilmeni, ettei kyseessä voinut olla viistoseinäinen kota, vaan melkein neliömäi-nen pystyseinäinen katollinen rakennus. Ja ensi kertaa Suo-men manterella niin hvin säilyneenä, että rakennuskokonaisuus voitiin kaivaushavain-noista varsin yksityiskohtaisesti hahmottaa: Suomen pronssikauden kulttuurihistorian todellinen asiakirja.
Seinän rakenne kävi ilmi palaneista savenpalasista, joita alueelta, varsin tarkoin perustuskivien sisäpuolelta, poimittiin tuhatkunta kappaletta, ks. kartta kuva 18. Ne
ovat seinän savirappausta jaosoittavat siis, että paikalla on ollut savella ra-pattu talo, joka on joskus, tutkimuksen onneksi, palanut, niin että rappaus on loh-keillut pieniksi kappaleiksi ja kivettynyt tiilenkaltaiseksi. Suurimmissa paloissa oli yk-si tasoitettu pinta, seinän yk-sisä- tai ulkopinta. Muutamissa paloissa nähtiin 5—6 cm;n vahvuisten seipäiden jälkiä, ilmeisesti todisteina seinän kantavasta rakenteesta.
Niitä vastaan kohtisuorassa oli vieri vieressä sormenpaksuisten oksien syviä
pai-67
ATwva 18. Kartta Rieskaronmäen majan kiinteistä rakenteista ja löydöistä. Seinän aluskivet varjostettu vaakaviivoin, samoin karjasuojan lattiakiveys,nokialueet vinovii voin. Merkkien selitys kartan alareunassa. Kartan piirtänyt Seppo Huovinen.
Kuva 19. Savirappauksen palasia Rieskaronmäen majanpohjasta. Useissa paloissa näkyy vitsaspunoksen jälki. 1/2. SatM 16 455: 30, 23, 14, 26, 30, 26. Valokuvannut Jalo Porkkala. Satakunnan Museon kokoelmat.
nanteita, kuva 19: seinän pystyseipäiden lomitse oli punottu vaakasuoria oksia. Savi-rappaus oli sitten lyöty tämän tukirakenteen varaan, niin että se oli paikoin juuri ja
juuri peittynyt, paikoin taas jäänyt jopa 5 cm;n savikerroksen peittoon. Seinä lienee siten ollut 10—15 cm vahva, kivikautisen kodan seinään verrattuna todella luja ja varmasti tuulenpitävä, ei ehkä silti erityisen lämmin.
Tällaiset seinät lienevät olleet riittävän tukevat kattoa kannattamaan; niiden yh-teydessä ei näet todettu merkkejä erillisistä pylväistä. Sen sijaanrakennuksen keskel-lä todettiin nelikulmainen, 25 cmx2s cm laaja läiskä, joka ulottui kulttuuriker-roksen pohjaan ja siis lattiatason alapuolelle. Kun se sijaitsi lattianeliön leikkauspis-teessä, se voidaan ilmeisesti tulkita katon kannatinpylvään paikaksi. Tällai-nen lieneekin ollut tarpeen, jottakatto ei olisi painollaan pullistanut seiniä ulospäin.
Katon laadusta ei ole tietoja: katto on voitu tehdä riu’uista, jotka on peitetty esim.
kaisloilla, turpeilla tai jos viljaa on viljelty oljilla. Rakennuksen neliömäinen
muoto johtaa otaksumaan, että katto olisi ollut nelilappeinen, tietysti jonkinlaisella savuaukolla varustettu.
Rakennuksen pohjoispuolella todettu erillinen laattakivirivi ilmaisee luultavasti viiden-nen seinän paikkaa: rakennukseen lienee siis liittynyt runsaat kaksi metriä pitkä, lä-hes kolme metriä leveä toiseen päähän kapeneva erillinen huone, laajuu-deltaan ehkä 4 m2. Sen alueella ei ollut palanutta savea, joten seinää tai seiniä on tuskin rapattu. Lattiassa ei todettu kulttuurikerrosta, mutta sen sijaan n. 1 m2;n
laa-juinen kiveys. Kyseessä ei liene asuinhuone, vaan huonommin rakennettu tila. Olen aikaisemmin arvellut sitä eteiseksi, mikä ei ehkä kuitenkaan osu oikeaan: sen poh-joispuolellamaa alkoi viettää jyrkemmin, joten käynti tästä suunnasta olisi ollut vai-valloisempaa kuin etelästä tai idästä; lisäksi voidaan kysyä, miksi ov i olisi
sijoitet-69
tu koillisseinälle, kylmän ilmansuunnan puolelle. Pikemmin tuntuisi luonnolliselta, että ovi olisi sijainnut joko lounaisseinässä tai kaakkoisseinässä, joissä kummassakin oli perustuskiveyksessä laaja aukko; sitä paitsi näyttää lounaisseinän vieressä olleen ta-sainen tanner, jollanokiläiskistä jaiskoksista päätellen on oleskeltu jaaskarreltu: ky-seessä lienee siis pieni piha. Ovi siis lienee auennut lounaaseen, vaikkei siitä to-dettukaan varsinaisia jälkiä. Näin ollen pohjoinen lisähuone ei liene ollut eteinen, vaan pikemmin pieni karjasuoja ja mahdollisesti sen vuoksi osaksi kivetty.
Rakennuksessa on ollut maapermanto, jonka alueelle kulttuurikerros oli pääasiassa muodostunut. Sen keskellä, puolisen metriä otaksutun pylvään paikasta kaakkoon, havaittiin maassa nokinen alue jasen vieressä kolmiomainen, punaiseksi palanut läis-kä, jokaulottui 25 cm:n syvyyteen ja oli pohjalta nokinen. Ilmeisesti kyseessä oli ra-kennuksen pieni maantasainen liesi ja sen viereinen hiilikuoppa.
Kulttuurikerros sisälsi palaneen saven lisäksi vain niukasti löytöjä; 21 saviastianpa-lasta, 3 ehkä tulipalossa palanutta piinpalasta, 3 kvartsiesinettä ja n. 40 kvartsi-iskosta ja parikymmentäpalanutta luunsirua. Löydöt eivät sanottavasti selvitä raken-nuksen tarkoitusta, mutta tuskin erehdytään, jos rakennusta pidetään asuntona; olen nimittänyt sitä majaksi. Tähän sopii myös se, että kvartseista suurin osa löy-dettiin rakennuksen ulkopuolelta: sirpalevaaran ja terävien sirujen vuoksi kvartsite-rien valmistus lienee tapahtunut rakennuksen ulkopuolella. Saviastianpalasista, joita löytyi maapermannon eri osista, saatiin Satakunnan Museossa liimatuksi kaunis mal-ja, kuva 134: juoma-astia, joka ajoittaa majan todennököisesti V periodille.
Majan ja hautojen yhteen kuuluvuus näkyy selvästi kartasta kuva 16: rauniot ikään kuin reunustivat asuntoa luoteesta etelään, sijaiten siitä 6—lo m:n päässä.
Suurim-mat rauniot 85 ja 86 sijaitsivat ylinnä mäen laella, pienemmät rinteessä, joka alkoi niiden alapuolelta viettää jyrkästi etelään.
Raunio 85 oli pyöreä, 11,5 m laaja, 1 m:n korkuinen, alunperin ehkä huomattavasti-kin korkeampi, sillä siitä oli vedetty aikoinaan kiviä jonkin talon navettarakennuk-seen. Rauniota reunusti suurten kivien muodostama kehä. Pohjoispuoliskosta löydettiin palaneita puhdistettuja luunsiruja n. 3 m:n pituiselta. 2 m:n levyiseltä alu-eelta 1020 g. Pirjo Lahtiperän suorittaman luuanalyysin mukaan raunio sisälsi naisen hautauksen.2 Antimia haudassa ei ollut.
Raunio 86, kuva 20, edellisen viereinen, sekin pyöreä, 11 m laaja, 1,5 m korkea ja osaksi kivenajossa turmeltu, pohjaosistaan maansekainen. Senkin rajaksi oli raken-nettu pyöreä kehä. Pohjoispuoliskon maansekaisesta kerroksesta poimittiin 1800
2. Rieskaronmäen poltetut luut, sekä hautojen että kulttuurikerrosten, on analysoinut Pirjo Lahtiperä, ks. L. 1970, 205-08.
Kuva 20. Kartta Rieskaronmäen raunion 86 pohjakiveyksestä Unto Salon kaivauk-sissa v. 1961. Reunakehän kivet esitetty vahvennetuin ääriviivoin, luualue vinoviivoi-tuksella. Luualueessa näkyvä ylempi merkki osoittaa rannerenkaan, alempi tuluspiin löytöpaikan. Kartan piirtänyt Seppo Huovinen.
g palaneita puhdistettuja luita n. 4 m:n mittaiselta, 1,4 m leveältä alueelta. Tiheim-män luupesäkkeen läheltä löytyi pronssinen rannerengas ja roviolla vainajan mu-kana palanut tuluspii, kuva 21. Luuanalyysin mukaan poltetut luut ovat kahden miehen; luualue tuntuukin kovin laajalta yhtä hautausta ajatellen. Kun se lisäksi sijaitsiraunion reunassa, lienee kyseessä kaksi sekundaarihautausta. Raunion keskel-lä lienee ollut primaarihautauksen paikka, vaikkei siitä havaittu mitään merkkejä.
Antimet eivät ajoita hautauksia.
Raunio 87 sijaitsee edellisiä alempana etelärinteessä: pitkänomainen, päistä
pyöristet-ty, suorasivuinen, 6 m pitkä, 3,1 m leveä, 80 cm korkea. Rauniota ympäröi laatoista huolellisesti ladottu kehämuuri, jonka rajoittama alue oli täytetty pikkukivillä melko tasaisesti kupertuvaksi, ks. kuva 22 jakartta kuva 23. Luoteissektorista löy-dettiin 1,6 m2:n alalta 450 g poltettuja luita; eräässä kohdassa niitä oli tiheänä
pe-71
Kuva 21. Pronssinen rannerengas ja tuluspii Rieskaronmäen rauniosta 86. Esineet olivat luualueessa, johon sisältyi kahden miespuolisen vainajan poltetut luut. N. 2/2.
SatM 16 455: 1, 3. Valokuvannut Jalo Porkkala. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kuva 22. Muurilatomuksenympäröimä hautaraunio 87 Rieskaronmäessä Unto Sa-lon kaivauksissa v. 1960 lännestä kuvattuna. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy löydöttömänruumishautauksen kuoppaa kehystänyt kiveys. Satakunnan Museon ko-koelmat.
Kuva 23. Kartta Rieskaronmäen raunion 87 muurilatomuksestaja pohjakivistä sekä pitkittäis- ja poikittaisprojiilit. Pisteet osoittavat poltettuja luita, luualueessa näkyvä pistepronssinapin löytöpaikkaa. Kaularengas löydettiin muurilatomuksen erään kiven päältä; sen löytöpaikka näkyyparhaiten suurennuslasilla. Ks. kuva 114. Kartoittanut
Seppo Huovinen.
säkkeenä, jossa myös näytti olevan tuhkaa. Luualueelta löydettiin pronssinappi ja siitä 60 cm luoteeseenpronssinen kaularengas, kuva 114; kaksi metalliesinettä si-sältäneenä hauta oli yhtä rikas kuin muodoltaan harvinainen. Palaneita luita oli myös kaakkoissektorissa, 40 g, luultavasti samasta hautauksesta. Haudasta poimit-tiin myös lisäksi 3 saviastianmurusta ja joitakin kvartsi-iskoksia, arvatenkin satunnai-sesti hautaan kulkeutuneita. Luuanalyysin mukaan raunioon on kätketty nuoren yksilön, luultavasti naisen luut. Antimet ajoittavat haudan V periodil-le.
Raunion pohjoismuurin keskiosan vieressä todettiin maassa n. 2,5 m pitkä, runsaan metrin levyinen lato mu s , kuva 24. Se koostui maantasaisista laatoista janiitä reunustavista hiukan epäsäännöllisesti asetelluista kivistä. Laattakivien alla oli maa-han kaivettu parikymmentä cm syvä pitkänomainen löydötön kuoppa, rajana eteläs-sä raunion muuri, lännessä ja idässä pystypaasi ja pohjoisessa em. reunuskiveys.
Kuoppa oli riittävn suuri ruumishaudaksi ja lienee sisältänyt polttamatta
73
Kuva 24. Raunion 87 viereisen ruumishau-dan kuopan reunuski-veys Rieskaronmäessä itäkoillisesta
kuvattu-na; kuopan täytteenä olleet kivet ja maa poistettu. Vasemmalla näkyy raunion muuri-ladelmaa. Satakunnan Museon kokoelmat.
haudatun, täysin maatuneen vainajan. Sijainti osoittaa sen primaarihautausta myö hemmäksi.
Raunio 88, kuva 25 jakartta kuva 26, joka sijaitsi majanpohjasta vain kuusi m ete-lään, oli matala, pyöreä, 4,2—5 m laaja, puolisen metriä korkea. Sitä reunusti kook-kaiden, osaksi kiintonaisten kivien muodostama kehä, jonka sisäpuolinen ala oli vain osaksi kivillä täytetty, niin että rauniota voidaan nimittää kehärauniok-si. Kaakkoisnurkasta kehä kuitenkin puuttui: siellä oli raunion rajana lähes 2mm mittainen paasiseinä, jonka pohjoispäähän liittyi kohtisuora metrin levyinen paasi.
Kyseessä oh epätäydellinen, sijainniltaan poikkeuksellinen paasia rk k u . Se oli täytetty maalla jamonella pikkukivikerroksella, jotka eivät kuitenkaan ulottuneet ar-kun reunojen tasalle. Vaikka arkku tutkittiin huolellisesti, siinä ei havaittu mitään
merkkiä hautauksesta eikä myöskään antimia: vainaja lienee täysin maatunut. Oliko kyseessä sekundaarihautaus? Raunion keskustaa täyttivät suurehkot laatat ja muut kivet sekä maa; keskustassa lienee ollut perusteellisesti mullistettu paasiarkku. Hau-taukseen viittaa myös se, että keskustasta puuttuivat rauniossa muutoinrunsaat löy-döt alueelta, jokakooltaan vastaisi ruumishaudan kuoppaa. Ilmeisesti tästä kohdasta oli poistettu löytöjä sisältänyt kerros, arvattavasti primaarihautauksen tieltä.
Kuva 25. Raunion 88 kehäkiveys jakeskustan suuria kiviä Unto Salon kaivauksissa v. 1960. Täytekiveys poistettu, niin että pohjan kulttuurikerros tullut näkyviin. Kes-kustan vinot paadet lienevät romahtaneesta paasiarkusta. Taustalla sekundaarin ar-kun paasia jakiintokiviseinä. Arkkua täyttäneet kivi- ja maakerroksetpoistettu.
Sa-takunnan Museon kokoelmat.
Raunion maatäyte oli voimakkaasti punaruskeaksi värjäytynyttä kulttuuri-kerrosta, keskiosistaan jopa25 cm vahvaa. Se oli 6 m pitkä, 4 m leveä ja ulot-tui hautakiveyksen alapuolelle ja paikoin ulkopuolelle; se oli siis hautaa vanhempi muinaisjäännös, syntynyt varmastikin paikalla aikaisemmin olleen pienen rakennuk-sen maapermantoon; heikkona se havaittiinmyös paasiarkkukiveyksen alla. Se sisälsi runsaasti löytöjä: 1 pronssiesineen katkelman, 200 saviastianpalasta, 11 valinmuo-tinkappaletta, 1 upokkaanpalasen, 6 piiesinettä, 18 pii-iskosta, 21 kvartsiesinettä, 274 kvartsi-iskosta, 2 kvartsiittiesinettä, 1 kvartsiitti-iskoksen, 1 kivilaji-iskoksen, 45 g pa-laneita luunsiruja sekä vähäisiäraudanmuruja, jotka kuitenkin ovat luontaista limo-niittia, ks. kuvat 120, 128 ja 132.Löydöt olivat majanpohjan löytöihin verrattuina
sekä runsaat että monipuoliset. Itse rakennus lienee ollut samankokoinen jaehkä rakenteeltaankin samankaltainen mitään konstruktion jälkiä ei todettu mutta käytöltään erilainen: kulttuurikerros on kasvanut ilmeisesti pronssivalimon, sanoisinko pajan maapermantoon. Saviastianpalat kyllä viittaavat siihen, että
pa-75
Kuva 26. Kartta Rieskaronmäen raunion 88 kehästä ja täytekivistä; kehän ja sekun-daariarkun kivet varjostettu vinoviivoin. Karttaan merkitty myös raunionalaisen kult-tuurikerroksen löydöt, kuten karttaselityksestä ilmenee. Kartoittanut Seppo Huovi-nen.
jassaolisi myös asuttu, mutta siellä on tehty paljon muuta: isketty teriä piistä, kvart-sista ja kvartsiitista, valmistettu ehkä muotteja ja upokkaita, mutta ennen muuta sulatettu metallia ja valettu siitä esineitä: pajan pohjassa kuvastuvat siten pronssisepän elämä ja askaret, eikä siisteydestä ole huolehdittu on-neksi yhtä huolellisesti kuin majassa. Haudanalaisesta kulttuurikerroksesta muodostui siksi laadussaan yhtä tärkeä pronssikauden lähde kuin majanpohjasta: se laventaa näkökulmamme asumisesta metallityöhön. Muruiksi jauhautuneissasaviastianpaloissa voidaan erottaa samankaltaistenmaljojen reunaosia kuin majasta löydetty, joten paja ajoittunee aikaisintaan V periodille. Oma merkityksensä on myös löytöihin sisältyväl-lä lampaan pohjeluun kappaleella.
Kuva 27. Rieskaronmäen raunio 96 turpeestapaljastettuna Unto Salon kaivauksissa v. 1960. Kuvattu lännestä. Taustalla häämöttääraunio 87. Satakunnan Museon ko-koelmat.
Haudan ja pajan samankaltaisuus ei liene sattuma; pikemminkin lienee ajateltava, että pronssiseppä ja joku hänen omaisensa lienee haudattu pajansa paikalle.
Raunio 108: näreikön peittämä kivikko, todellisuudessa 2—2,5 m laaja hautaraunio, jossaoli epäsäännöllinen, osaksi kiintokiviä hyväksi käyttäen muodostettu kehä, sen keskellä muutamia pienempiä kiviä, muutamia palaneita luunsiruja mm.
ihmi-sen raajasta, sekä jokunensaviastianpala jakvartsi-iskos.
Raunio 96, kuva 27, rauniosta 87 15 m länteen ja sen kanssa samalla tasolla, vah-van turpeen peittämä jokseenkin maantasainen kiveys, josta erottui vain muutamia kalliolle ladottuja kiviä. Se paljastui 10 m pitkäksi, 3,5 m leveäksi maansekaiseksi la-tomukseksi, jolla ei ollut selviä rajoja eikä säännöllistärakennetta; vaikka se muo-doltaan muistutti hiukan laivalatomusta, sitä ei voi tällaiseksi luonnehtia. Ainoana löytönä olivat poltetut luunsirut, 490 g, yli 3 m:n pituisella, puolisen m leveällä alu-eella, kivien lomissa ja pohjakivien päällä. Aikuisen miehen
huolimatto-masti rakennettu hauta.
77
isTwi’<3 28. Rieskaronmäen talonjäännös idästä kuvattuna Unto Salon kaivauksissa v.
1963. Seinänperustuksia ja kulttuurikerrosta peittänyt turve poistettu. Jäännöksen länsipään tumma kulttuurikerros osoittaa rakennuksen asuinhuoneen sijaintia,
etu-alassa voi erottaa talaan pylväiden jäljiksi tulkittuja kuoppia. Kuvassa näkyvät sel-västi pohjois- ja länsiseinän leveät perustukset, joihin verrattuna eteläseinän kiveys on kapea. Edessä vasemmalla talon pihatanner jasitä reunustava kiveys. Talonjään-nös sijaitsee terassilla, jonkarinne, kuvassa vasemmalla, on osaksi kaivausmaan
pei-tossa. Valokuvannut Matti Javanainen. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kompleksin itäisen muinaisjäännäsryhmän, ks. kartta kuva 16, muodostivat raken-nuksen jäännös ja viisi hautarauniota sekä yksi epämääräinen kiveys. Tässäkin ta-pauksessa muinaisjäännösten keskinäinen yhteenkuuluvuus näyttää selvältä: suuri hautaraunio 89 sijaitsi korkealla kumpareella talonjäännöksestä 20 m koilliseen,
rau-Kuva 29. Kartta Rieskaronmäen talonjäännöksen rakenteista
jalöydöistä. Karttaan merkitty kivet, paalunjäljet (vahvoin ympyröin), palanut savi (pienet pisteet)
jamuut löydöt, kuten karttaselitys mainitsee. Kartan piirtänyt Leila Laitinen.
79 nio 97 talonjäännöksestä n. 15 m etelään jarauniot 98—100 siitä hiukan kauempana kaakossa: haudat saartoivat rakennuksen jäännöksenkolmelta taholta.
Rakennuksen pohja, oikeammin suoranainen talonjäännös, kuva 28 ja
kart-ta kuva 29, on epäilemättä alueen kaikista muinaisjäännöksistä merkittävin. Luon-nontilassa siitä näkyi pitkä vallimainen kivikko ja sen vieressä melko tasainen alue painanteineen ja mättäineen. Mitään senkaltaista ei ollut aikaisemmin Suomen man-tereita paljastettu, minkä vuoksi tutkija ei pariin vuoteen oivaltanut, mistä oli kysy-mys; siinä oli säilyneenä kaikki, mitä aika oli suuresta pronssikautisesta rakennuk-sesta meidän päiviimme jättänyt: arkeologin todellinen toiveuni.
Pohjoisessa, idässä ja lännessä muinaisjäännös yhtyi huomaamatta ympäristöönsä, mutta etelässä se noudatti metrin—puolentoista korkuisen jyrkänteen suoraviivaista taitetta: kyseessä oli ainakin osaksi ihmiskäden tasoittama terassi. Sillä sijaitse-va talonjäännös, kaakko—luodesuuntainen, oli ulkomitoin 16,8 m pitkä, 8,2 m leveä, vastaavat sisämitat olivat 13,5 m ja 5,5 m. Kaakkoispäähän liittyi n. 6 m pitkä, 6—B m leveä tasainen tanner, varta vasten tasoitettu pihamaa, jonka jonomaiseksi reunaksi jyrkännettä vastaan oli vieritetty joukko suuria kiviä.
Talonjäännöksen näkyvimmän osan muodosti suorakaiteenmuotoinen, kulmista jon-kin verran pyöristetty maan- ja kivensekainen matala valli, varmastikin
sei-nien perustus. Se koostui osaksi suuristakivistä, osaksi näiden väliin paka-tuista pikkukivistä ja maasta. Perustus oli varsin epätasainen, silläsuuret kivet koho-sivat jopapuolikin metriä muita korkeammalle. Koillisseinän ja luoteisseinän perus-tus oli rakennettu parhaiten, jopa2—2,5 m leveäksi. Lounaisseinän perustus oli kape-ampi ja osaksi katkelmallinen, ja kaakkoispäästä selvä perustusvalli puuttui koko-naan. Sekä lounaisseinässä että koillisseinässä oli kaakkoispään lähellä(kartassa ku-va 29 ruuturivien F ja E rajalla) erikoisrakenteita, nim. lounaisseinäänliittyvä kapea, kohtisuora, n. 2 m:n mittainen kiveys, jonka länsipuolella maa oli kuopalla, ja vastaavalla kohdalla koillisseinässä ikään kuin taive sisäänpäin; ne ovat
.varmas-tikin rakennuksen konstruktion erityispiirteitä eivätkä suinkaan johduhapuilevasta tai huolimattomastarakennustavasta.
Peruskiveyksen lisäksi rakennuksessa todettiin konstruktiivisina jälkinä yhdeksän paalunjälkeä, varmastikin katon ja muiden rakenteiden kannatinpaalujen kuoppia; niiden kohdalla maa oli vielä löysää jahumuksen täyttämää. Niiden
halkai-sija oli 12—20 cm, joten varsin järeitä pylväitä ei katon kannattimiksi ollut pystytet-ty. Kaakkoisimmat paalunreiät, 6 kpl, muodostivat kaksi hiukan epäsäännöllistä riviä rakennuksen poikittaissuuntaan n. 2—2,5 m;n välimatkoin. Niiden keskinäinen
sijoi-tus on järkeenkäypä,mutta mitä on sanottava kolmesta keskimmäisestä paalunreiäs-tä, jotka muodostivat runsaan kahden metrin välimatkoin vinon jonon? Ei poikittain eikä pitkittäin! Entä mitä merkitsee se, ettei luoteispäässä ollut katon kannattimien
jälkiäollenkaan? Tai se, että juuritällä alueellamaassa todettiin saven- ja noensekai-nen, keskiosistaan 10—20 cm vahva kulttuurikerros, joka sisälsi löytöjä runsaasti? Kulttuurikerrosta todettiin kyllä muuallakin seinien sisäpuolella, mutta se
oli ohutta, heikosti värjääntynyttä ja melkein löydötöntä.
Tällainen muinaisjäännös on ainoalaatuisuudessaan tutkijalle todellinen kysymysten ryväs, kohta kohdalta mietittävä ja ratkaistava. Perusasioista alkaakseni:
kysymyk-sessä oli siis suorakaiteenmuotoisen rakennuksen, ensimmäisen kokonaisuudessaan tutkitun todellisen talon jäännös. Se on ollut huolellisen suunnittelun jarakentamisen tulos: maa on ensin tasoitettu terassiksi, päätyyn on raivattu tasainen piha: näin on alkanut se luonnon muokkaaminen, joka erottaa pronssikauden toiminnan kivikau-den luonnonvaraisesta elämästä.
Leveät, epätasaiset seinänperustukset osoittavat, että seinät on rakennettu pak-suiksi, ilmeisesti pehmeästä materiaalista, esim. turpeesta; kovaan seinänrakenteeseen ei epätasainen perustus olisi sopinut. Nurkkien pyöristys, mihin perustukset viittaa-vat, sopii tietysti sekin pehmeään seinämateriaaliin, vaikkei tällaista välttämättä edel-lytä. Mutta kokonaisuudessaan seinät eivät ole ehkä olleet rakenteeltaan yhtenäiset:
luoteispään kulttuurikerroksesta löydettiin runsaasti palaneen seinätiivisteen
kappalei-ta, mistä päätellen rakennuksessa on myös ollut oksapunosseinää, mah-dollisesti tästä aineesta tehty väliseinä, ehkä ulkoseinääkin.
Rakennuksessa lienee ollut harjakatto, jonka päädyt lienee viistetty, joten lappeita olisi siis ollut neljä. Paalunreiät kuuluvat ainakin osaksi katon kannatusra-kenteisiin, mutta pääpaino lienee sittenkin ollut seinien varassa; ainakin rakennuksen luoteispäässä, mistä paalunreiät puuttuivat, on täytynyt olla seinänsisäisiä kannatin-pylväitä; tällaisista voivat olla jäännöksinä lounais- jakoillisperustuksessa tai niiden vieressä todetut hiililäiskät, mutta varsinaisia maahan upotettujen paalujen jälkiä ei kuitenkaan todettu. Katto on voitu tehdä kaislasta, rantaruo’osta tai kenties oljista.
Paalunjälkien puuttumisesta voidaan päätellä, että rakennuksen luoteisosaanon
Paalunjälkien puuttumisesta voidaan päätellä, että rakennuksen luoteisosaanon