Hautaraunioiden koko vaihtelee Satakunnan rannikolla tavattomasti; halkaisijoiden ääriarvot sijoittuvat suunnilleen 1,5 m:n ja 35 m:n rajoihin. Ääriarvot edustavat kui-tenkin tavallisesti poikkeuksia, minkä vuoksi voidaan kysyä, millaisia pronssikauden
"normaalit” rauniot ovat? On katsottu, että pronssikaudelle ovat ominaisia komeat, halkaisijaltaan 10—15 -metriset hiidenkiukaat.1 Luonnehdinta on hyvin ymmärrettä-vä: rautakauden rauniot ovat tavallisesti pienempiä ja matalampia, joten tämänko-koiset rauniot voi usein jo silmämääräisesti päätellä rautakautta vanhemmiksi. On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko niitä pitää pronssikauden yleisimpinä.
Jos näet tarkastellaan Satakunnan rannikon hautaraunioita kokonaisuutena ja huo-miotta jätetään rautakauteen ajoitetut tai siihen todennäköisesti kuuluvat rauniot,
diagrammikuva 59:A, osoittautuu, että 10—15 -metriset ovat selvänä vähemmistönä:
niiden prosenttiosuus nousee vain n. 12:een. Vielä vähemmän on 15—20 -metrisiä, nim. vain n. 4 %, 20—25 -metrisiä vain runsas sadannes ja tätä suurempia vieläkin vähemmän. Yleisimpiä ovat sen sijaan s—lo m laajat rauniot, sillä niitä on n. 42 %.
Paljon pienempi ei ole alle 5-metristenkään osuus, nim. lähes 40 %. Viimeksi
maini-tut kaksi ryhmää ovat siis lukumääräisesti verrattomasti suurimmat, jotenalle kym-menmetrisiä raunioita on tämän mukaan ainakin Satakunnan rannikolla pidettävä
1. Kivikoski 1961 82
Kuva 59. Satakunnan pronssikautisten hautaraunioiden prosentuaalinen jakautuma koon mukaan. Piirtänyt Ilkka Kaskinen.
pronssikaudelle luonteenomaisina.2 Ei ole silti varmaa, että tulos pätisi Etelä-Pohjan-maan, Varsinais-Suomen tai Uudenmaan osalta: pronssikulttuuri ei liene ollut maam-me rannikoilla niin homogeenista kuin niukkaan tutkimukseen perustuva yleiskuva näyttää.
Homogeenista se ei ole edes Satakunnan rannikolla, jollatodettiin alueellisiaeroja jo raunioiden sijainnissa. On kiintoisaa, että samojen alueiden kesken on eroavuuksia myös raunioiden suuruusluokkien suhteissa, kuten diagrammeistakuva 59:B—E ilme-nee. Eteläisimmältä alueelta, joka käsittää Rauman, Lapin ja pääosan Eurajokea,
tunnetaan n. 240 hautarauniota; lukuun eivät sisälly rautakautisiksi todetut tai
otak-2. On kuitenkin mainittava, että edellä esitettyyn laskelmaan sisältyy joitakin virhelähteitä. Ensinnäkinon n. 100 rauniota täytynyt eri syistä jättääpois. Toisaalta ontodennäköistä, että jäljelle jääneisiin sisältyy todellisuudessa joukko rautakauden raunioita, joiden vuoksiraunioiden keskikoko onpronssikautisten raunioidentodellista kes-kikokoa jonkinverranpienempi. Kolmas javarsin merkittävä seikka on se, ettei pienimpiäraunioita voidapitää yhtä varmasti hautoina kuin suurempia, sillä niihin saattaa sisältyä muunkinlaisia muinaisjäännöksiä; tämäkin on ehkä omiaan pienentämään laskelmassa hautojen keskikokoa. Mutta kaikesta huolimatta edellä esitettyjen suuruusluokkien numerolliset erot ovat niin suuret, että itselopputulos tuskinmuuttuu: Satakunnan
pronssikaut-ta luonnehtivat 1,5—10 -metriset haudat.
133 sutut rauniot. Niiden suuruusluokkien jakautuma on jokseenkin sama kuin Satakun-nan rannikolla yleensä, mutta kahden pienimmän luokan rauniot ovat hiukan keski-määräistä yleisempiä. Toisaalta varsinaiset suurrauniotpuuttuvat kokonaan, ellei sel-laisiksi lasketa eräitä alaltaan laajoja, mutta matalia jakivimassaltaan siksi suhteelli-sen vähäisiäraunioita, kuten Lapin Huilun vuoren Kirkonlaattia jaPitkä raunio sekä Kaivolan vuoren latomus. Siten kookkaimpien raunioiden, kuten esim. Vasaraisten Kuljun, halkaisija nousee muutoin enintään 14 mäin.3 Suurraunioiden puuttuminen johtuu luultavasti useasta syystä: raunioiden kokoaminen korkeille, jyrkkärinteisille vuorille oli raskasta ja vaivalloista, koska rakennuskivet oli suureksi osaksi tuotava
kallioiden juurilta. Toisaalta ei rakennuskivien saantikaan ehkä ollut yhtä runsasta
kuin pohjoisemmilla alueilla, joillaraunioiden lähistö jo tarjosi runsaan materiaalin.
Lisäksi näköalakallioille kootut rauniot saivat jo sijainnistaan monumentaalisuutta ja näkyvyyttä, joka muualla oli luotava raunion massalla.
Seuraavalta alueelta, Panelian muinaislahdenrannalta, johon kuului lähes koko Kiu-kainen, Euran Kahala, Sorkkinen jaVaani sekä Eurajoen Kaukomäki, Mullila ja
Sy-dänmaa, tunnetaan n. 100 hautarauniota. Diagrammista kuva 59:C ilmenee, että alle viisimetrisiä raunioita on täällä ainoastaan n. 10 %, suhteellisesti paljon vähemmän kuin yleensä, s—lo -metrisiä suunnilleen normaalissa suhteessa, mutta 10—15
-metri-siä, 15—20 -metrisiä ja 20—25 -metrisiä suunnilleen kolminkertaisesti yli keskiarvon.
Näyttää siis siltä, että Panelianlahden asutus erosi hautaraunioiden koossa selvästi muista alueista: täällä hautarauniot rakennettiin useammin monumentaalisiin mittoi-hin kuin muualla Satakunnassa.
Kuvaan on kuitenkin voinut vaikuttaa rauniokannan hävittäminen. Kun Panelian suuri kylä on keskiajasta lähtien sijainnut tiheässä hiidenkiuasvyöhykkeessä ja kun sen talot isonjaon täydennyksen jälkeen hajaantuivat viljelysaukean reunoille ja met-säsaarille, ne tulivat sijaitsemaan aivan samoilla alueilla kuin hiidenkiukaat. On tästä syystä ilmeistä asiasta on kyllä tietojakin että raunioita on aikojenkuluessa hä-vitetty runsaasti, ja mahdollista, että pienimmät rauniot ovat muita useammin
joutu-neet hävityksen kohteiksi. Säilyneessä rauniokannassa on siten suurten raunioiden osuus voinut nousta alkuperäistä suuremmaksi. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan riittäne kokonaan selittämään rauniokannan poikkeuksellista koostumusta, vaan
vii-meksi mainittuun sisältyy todennäköisesti seudun pronssikulttuurin todellinen erikois-piirre. On ilmeistä, että suurten raunioiden suhteellinenrunsaus selittyy juuri pienrau-nioiden vähäisestä määrästä; pronssikautisen monumentaalihautauksen ideaa on Pa-nelianlahden rannalla toteutettu voimakkaammin kuin muualla Satakunnassa.
Sillä missään muualla Satakunnassa ei ole yhtä runsaasti komeita, korkeasti
kaartu-3. Lindelöf 1916 199, n:ot 43—45.
Kuva 60. Panehan Raunion talon
”'Kuninkaanhaat a”Suomen suurin pronssikautinen hautaraunio. Raunion tasainen laki
muo-dostunut ehkä keskellä olleen kammion romahtamisesta. Etualassa vasemmalla näkyvät kivet ovat peräisin pellonraivauksesta.
Kuvannut Sven Raita. Satakunnan Museon kokoelmat.
135 via hiidenkiukaita kuin täällä. Täällä kohoaa Satakunnan, jopakoko Suomen suurin hautaraunio, Panehan kuuluisa ”Kuninkaanhauta”, kuva 60: pronssikauden haudan-rakentamisen huipentuma, halkaisijaltaan kolmikymmenmetrinen, 3—4 m:n korkui-nen monumentti, jota alapuolella lisäksi reunustaa matala, monimetrinen lievekiveys, ehkä kesken jääneen haudanlaajennuksen alku, ehkä pellosta myöhemminkoottu tai osaksi laelta vieritetty.4 Kiukaan valtava kivimassa nousee voimakkaasti, mutta ei jaksa kupertua säännölliseksikaareksi, vaan muodostaa laelletasanteen. Kenties se on ollut alunperin kupera, mutta sitten laskenut; paikkakuntalaisten havaintojen mu-kaan sen laki alenee nykyisinkin, ehkä ohi ajavien autojen tärinästä. Mikäli näin on laita, kiukaan sisällä on ollut ja on ehkä vieläkin jonkinlainenholvi tai ontelo.
Jäkälöityneessä harmaudessaan raunio on majesteettinen. Loivalta rinteeltään se hal-litsee alavaa peltoaukeaa kuin entistä merenlahtea, jonkaranta lienee kulkenut jonkin verran alempana.
Onko ”Kuninkaanhauta” todella Suomen suurin hiidenkiuas? On ainakin nykyisin,
mutta samanveroisia on ollut muuallakin Satakunnassa. Eurajoen Sydänmaan Hii-renmäeltä (Hiidenmäeltä) on hävitetty monumentaaliraunio, jotamuistellaan lähes 30 m laajaksi, ja Harjavallan Torttilan Kivitien suurin raunio on sekin kuulunut hauto-jen kuninkaisiin, samoin Nakkilan Tattaran Ketolanmäeltä hävitetty suurraunio.5 Mutta ”Kuninkaanhaudan” ovat panelialaiset pieteetillä säilyttäneet, niin että se on nykyisin koko Suomen pronssikauden symboli.
Se sijaitsee arvoisessaan muinaismiljöössä: pronssikautista rantaa reunustaa Panelias-sa kerrassaan parinkymmenen monumentaaliraunion sarja, ks. liitekartta 1:
Pienen-suon, Toukolan, Peltovaaran, Tutkamenmäen, (hävitetty v. 1965), kuva 79, Einolan (2 kpl), Vehnämylly-yhtiön, Vähä-Jaakolan, Saarion, Juholan, Ruohomäen (3 kpl), Ruoholan (2 kpl, joistatoisen panelialaiset hävittivät 1950-luvulla), Metsä-Konstarin (2 kpl), Raitalan jaTammelan rauniot; niistä kaikki ovat ainakin 15-metrisiä, muuta-mat yli 20 m laajoja.6
Panelianlahden suurraunioihin kuului myös Euran puolella Kahalan kulmalla
sijain-nutLähteenmäen väre, ks. kuvat 68—70, sekä em. Eurajoen Sydänmaan Hiirenmäen hävitetty raunio.7 Viimeksi mainittu on sijainnut muinaislahden suupuolessa, samoin Sydänmaan Kahmon vielä jäljellä oleva 20-metrinen hiidenkiuas, kuva 61.8
4. Unto Salo,Kiukaisten pitäjän kiinteät muinaisjäännökset, 1951,raunio 35. Jarkko Virtamaan kertomus, 1973, MA.
5. M. Huurre, Eurajoki, 1965, Sydänmaa 2, MA. Seppo Huovinen, Harjavallan kiinteät muinaisjäännökset, 1960, n;o 3, MA. Killinen 1880 108.
6. Unto Salo, Kertomus Kiukaisten pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, rauniot 1,4, 8,9, 14, 15, 16, 20, 27, 31, 36, 37, 39, 40, 41, 46, 48, 64, 67, MA.
7. Tallgren 1918.Ks. viite 5.
8, M. Huurre, Eurajoki. 1965, Sydänmaa 4. MA
Kuva 61. Eurajoen Sydänmaan Kahmon 20-metrinen hiidenkiuas kuuluu Satakun-nan monumentaalihautoihin, joskaan kuva ei tee silletäyttä oikeutta. Valokuvannut Aarne Europaeus (Åyräpää). Museoviraston kokoelmat.
Tällaiset suurrauniot, joista mikään ei sijaitse kalliolla, vaan mäillä jarinteillä,
anta-vat Panelianlahden pronssikaudelle oman leimansa. Ne puhuvat mykkinäkin ilmeik-käästi seudun muinaisesta mahtavuudesta. Opettaja Kustaa Killinen, joka v. 1878 Ulvilan kihlakunnan kiinteitä muinaisjäännöksiä inventoidessaan tarkasti myös Pane-han hiidenkiukaat, kertoo niiden antamasta elämyksestä.9 ”Näin on nyt kuljettu tämä Kahalan kulma, käyty kiukaalta kiukaalle. Paperille pantuna on tuo retki vaan
kui-va, yksitoikkoinen luettelo, mutta ei niin todellisuudessa. Ken rakastaa muinaisuutta, vanhaa, hän käyköön kauniina kesäiltana osoittamani kiertokulun, jahän näkee tääl-lä ryhmittäin vanhaa rakennusta, niin vanhaa, että maamme vanhimmat linnat ja kirkot sen suhteen ovat äskensyntyneitä. Ken haluaa nähdä uutta, käyköön tänne.
Monella, monilla olisi täällä varmaan paljon uutta, harvinaista, harvassa tavattavaa nähtävänä. Tavata lyhyellä ilta-kävelyllä puoliväliin neljättäkymmentä ikivanhaa, muhkeaa hautapatsasta, ihmeteltävää käsialaa, ei suinkaan ole jokapäiväistä! Ja nä-mä vielä niin somasti sijoitetut: mikä kummulle korkealle, josta näkyala avara auke-aa yli suon ja niitun, mikä lainehtivan, vihertävän viljavainion keskelle, mikä nuok-kuvain koivujen varjossa, tahi keskelle kumeain kuusten, jotkaraittiilla hajullansa
il-man täyttävät, joitten oksilla oravat ketterinä pyörivät jalatvoissa laulurastaat
kai-9. Killinen 1880 84-85.
137 kuvia laulujaan laskevat suloisena suvi-iltana. Istahda silloin kummulle, jonka synty-aika on lähes käsittämättömässä, hämärässä muinaisuudessa, niin varmaan myrskyi-nen maailma sun aatteesi jättää puhtaana elonhuolista korkeuteen kohoamaan, ja sa nautit enemmän kuin yhdessäkään keinoilla kaunistetussa puutarhassa!” Näin kan-sallisromantikko Killinen.
Kokemäenjoen suun, maakunnan rannikon kolmannen kulttuuriprovinssin asutusta il-maisevat Harjavallan, Nakkilan, Ulvilan ja Porin hiidenkiukaat, lukuunottamatta Ul-vilan Harjunpään ja Porin Ruosniemen raunioita, jotka sijaitsevat pohjoisemmalla peruskallioalueella. Yhtenäisyyden vuoksi Luvian kiukaat on luettu Kokemäenjoen suun hautoihin. Hautaraunioita tunnetaan alueelta n. 350, ts. kolminkertaisesti Pane-lianlahden raunioihin verrattuna. Ero johtuu osaksi alueen laajuudesta, osaksi siitä, että haudanrakentamisideaalitovat täällä huomattavasti eronneetPanelianlahden ran-noilla noudatetuista. Kuten diagrammista kuva 59:D ilmenee, alle viisimetristen rau-nioiden osuus vastaa suunnilleen maakunnankeskiarvoa, mutta on nelinkertainen Pa-nelianlahden vastaavaan osuuteen verrattuna. Seuraavan suuruusluokan, s—lo -met-risten, osuus on suunnilleen sama kuin Satakunnassa yleensä, samoin 10—15
-metris-ten ja 15—20 -metristen. Kaksi jälkimmäistä osuutta ovat kuitenkin huomattavasti pienemmät kuin Panelianlahden vastaavat osuudet, samoin vielä suurempien raunioi-den osuudet. Mikäli Panelianlahraunioi-den säilynyt rauniokanta vastaa edes lähimain alku-peräistä, voidaan todeta, ettei Kokemäenjoen suussa ole noudatettu monumentaali-hautojen ideaa yhtä intensiivisesti kuin siellä. Tämä ehkä selittyy viime kädessä kro-nologisesti: raunioiden rakentaminen on Kokemäenjoen suussa jatkunut voimakkaa-na pienraunioiden kauteen.
Yli viisitoistametristen raunioiden luku ei silti ole Kokemäenjoen suussa ollut vähäi-nen. Harjavallan Viasvuoren aikaisemmin vielä komeampaan raunioryhmään kuuluu kolme suurrauniota, ks. kuva 81.10 Torttilan Keisarin maalla sijaitsevaan seitsemän hiidenkiukaan ryhmään kuuluu kerrassaan viisi suurrauniota:yksi 30-metrinen, kuva 62, yksi 22-metrinen, yksi 20-metrinen, yksi 17-metrinen ja yksi 15-metrinen.11 Neljä viimeksi mainittua ovat melko matalia jalaakeita ja eroavat sellaisina Panehan kor-keista röykkiöistä, mutta suurin on vieläkin kolme metriä korkea, vaikka siitä on ajettu ehkä satoja hevoskuormia kiviä; viereinen tie onkin siitä syystä saanut ”Kivi-tien” nimen. Valitettavasti! Raunio lienee eheänä ollut ”Kuninkaanhaudan” vertai-nen. Viisitoistametrisiä tai suurempia raunioita on Harjavallan kylän Kelakarin maal-la, kaksi Jutin alueella, niistä toinen 20-metrinen, 3 m korkea jatällaisena Harjaval-lan parhaiten säilyneisiin kuuluva, sekä Kuumonmäellä Harjavallan kaupungin
lunas-10. Seppo Huovinen, Harjavallan kiinteät muinaisjäännökset, 1960, nmt 100, 103, MA. Killinen 1877 72—73 11. Seppo Huovinen. Harjavallan kiinteät muinaisjäännökset, 1960.nmt I—9. MA.
Kuva 62. Harjavallan TorttilanKivitien raunioryhmän suurin hiidenkiuas on 30-metmhnelu Kuvannut Seppo HuovmSataku
tamalla muinaisjäännösalueella; viimeksi mainitulla kohoaa 3,5—4 m:n korkeuteen kehämäinen. Harjavallan komeimpiin kuuluva 22-metrinen raunio, kuva 63, jonka vierestä on aikoinaan hävitetty lähes samankokoinen.12Läheiseen Kaunismäen
mui-naisjäännösryhmään kuuluu niin ikään 22-metrinen, 3,5—4,5 m korkea raunio, kuva
64, ja on mahdollista, että Kaunismäen alueelta on joskus hävitetty suurraunioihin kuuluva hiidenkiuas.13
Edellä kuvatut väreet sijaitsevat Nakkilanlahden pohjukassa Harjavallan puolella.
Niihin liittyvät Nakkilan puolella Tattaran Ketolanmäeltä hävitetty majesteettinen hautaraunio, halkaisijaltaan 32—36 m:n laajuinen, kolmen metrin korkuinen: se on kuulunut "Kuninkaanhaudan” luokkaan.14 Hävitetty on myös Lammaisten Klomsin maalla ollut suurraunio, eikä Tarringinmäen rauniostakaan ole jäljellä kuin
18-metri-12. Seppo Huovinen, Harjavallan kiinteät muinaisjäännökset. 1960,n:ot 22, 28, 30, 32. MA. Killinen 1877 73—74.
13. Killinen 1877 74.
14. Killinen 1880 108.
139
«'Panehan Kuninkaanhaudan luokkaa. Valitettavasti rauniota on kivenajossa turmeltu.
»Satakunnan Museon kokoelmat.
nen pohja, ks. kuva 71.15 Nakkilan nykyisistä raunioista suurin on Leistilän Pellas-mäen 20-metrinen raunio.16 Suurraunioita tai niiden pohjia on myös Nakkilanlahden pohjoisrannallaViikalan Levonmäen, Keskimäen ja Sipilän maalla.17 Ulvilan puolelta ei suurraunioita tunneta, ja ainoa Porissa sijaitseva on Tuorsniemen Päivärinteen Kirkkokankaalla, 20-metrinen, 2 m korkea raunio,18 kuva 65.
Enimmät näistä suurraunioista on rakennettu Nakkilanlahden etelärantaan, jossa asutuksen edellytykset näyttävät olleen kaikkein suotuisimmat Kiukaisten kulttuurin ajoista lähtien. Mikään niistä ei sijaitse kalliolla, vaan Viasvuoren väreitä
lukuunotta-matta ne on rakennettu mäille tai lähes tasaiselle maalle: monumentaalisuus on näis-sä saavutettu raunion mahtavalla massalla, ei sijainnilla.
15. Unto Salo, Kertomus Nakkilan pitäjänkiinteistä muinaisjäännöksistä, 1952,n:ot 3 ja 4, MA. Salo 197062—64.
16. Unto Salo,Kertomus Nakkilan pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1952, n:o 30, MA.
17. Unto Salo, Kertomus Nakkilan pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä, 1952n:ot 64, 69, 78, MA.
18. Unto Salo,Pori, Tuorsniemi, Vainio-Mattilan metsä, 1962 ja 1967. SatMA, MA.
Kuva 63. Kuumonmäen suurraunio Harjavallan kaupungin lunastamalla muinais-jäännösalueelia. Hautamonumentti saattaa kuulua sisämuuriraunioihin. Etualassa
toi-nen raunio. Kuvannut Seppo Huovinen. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kuva 64. Harjavallan Kaunismäen raunioryhmän suurin kiuas on 22-metrinen mo numentti. Valokuvannut Julius Ailio. Museoviraston kokoelmat.
141
Kuva 65. Porin suurin hiidenkiuas sijaitsee Tuorsniemen Päivärinteen Kirkkokan-kaalla: 20 m laaja, 2 m korkea monumentti, jonkareunassa on ladottua muuria. Va-lokuvannut Unto Salo. Satakunnan Museon kokoelmat.
Kuva 66. Merikarvian Pappilan metsäsaran komea hautaraunio Simo Örmän
kai-vausten jälkeen entistettynä v. 1980. Rauniossa oli osa alkuperäistä reunaa säilynyt osoittaen, että raunio on ollut jyrkkäreunainen ja voimakkaan kupera. Rauniosta löydettiin palaneita luita. Turun yliopiston arkeologian arkisto.
Kuva 67. Ahlaisten suurimpiin kuuluu Isojen kallioiden raunio Alakylän Salokorves-sa. Sen halkaisija on 13 m. Ylävä sijaintikorostaa raunion muhkeutta. Valokuvannut Matti Huurre. Museoviraston kokoelmat.
Rannikon neljännestä kulttuuriprovinssista, Porista pohjoiseen olevalta rannikolta
tunnetaan yli 300 hautarauniota. Määrä on suhteellisen suuri, vaikka rannikkokaista-leella onkin pituutta kuutisenkymmentä kilometriä. Mutta rauniot jakaantuvat tälle alueelle perin epätasaisesti, kuten käy ilmi siitä, että niitä tunnetaan yksistään parista Noormarkun kalmistosta n. 140. Merikarvian osuudelle, jokakäsittää kyseisestä ran-nikosta puolet, tulee noin kahdeksankymmentä rauniota.
Kuten diagrammista kuva 59:E ilmenee, on alle viisimetristen raunioiden osuus suu-rempi kuin muilla alueilla, samoin s—lo -metristen osuus; alle kymmenmetristen
osuus nousee siten yli 90 %:n. Kymmenen-viidentoista m:n raunioita on selvästi alle maakunnan keskiarvon, samoin sitä suurempia. Pronssikauden hautaideaaleja on täällä siis toteutettu vaatimattomammin muodoin kuin Kokemäenjoen suussa tai Pa-nelianlahdenrannalla, mutta Rauman seudusta ei pohjoinenrannikko tässä suhteessa sanottavastieroa. Alueen erikoispiirteenä ovat etenkin Noormarkun Söörmarkun ta-vattoman lukuisat, toistaiseksi jokseenkintutkimattomat pienrauniot.19 Aivan tyystin
19. Salo 1972, n:ot 01-02, 16, 19-22, 25.
143 eivät suurenpuoleiset rauniot alueelta kuitenkaan puutu: Merikarvian Ylikylän Rouni-onmäellä on yksi 15-metrinen raunio, Etelämaan Kotomaan Lotonkalliolla 14-metri-nen, Lammelan Isollanevalla 12—15 -metrinen ja Pappilan metsäsaralla 12-metrinen, kuva 66.20 Ahlaisten aikoinaan suurin raunio, 13,5 -metrinen, sijaitsee Kellahden Kosken maalla, eräs 13-metrinen Alakylän Isoilla kallioilla, kuva 67.21
Suurraunioihin kuuluu myös Noormarkun Rudanmaan Kråkbon raunio, 20—27 -metrinen ja sellaisena alueen mahtavin, mutta Kairilan ja Harhalan Rajakankaan rauniota on epäilty luonnon muodostamaksi.22 Nämä sijaitsevat kuitenkin rannikon takana sisämaassa.