Alkakaamme alusta: milloin maakuntamme ensimmäinen hiidenkiuas rakennettiin?
Kysymykseen kyetään tuskin koskaan täysin varmasti vastaamaan: joko tutkimatto-miin tai hävitettyihin tai tutkittuihin, mutta ajoittamattomiin raunioihin saattaa sisäl-tyä vanhempia kuin tähän asti ajoitettuihin. Mutta vanhin tähän mennessä
ajoitetuis-ta voidaan nimetä: Lapin Vahalan Huhdanniskanraunio, jonka lehtori Volter Hög-man "avasi” v. 1891.1 Kyseessä oli itäisin raunio neljän raunion ryhmässä, kuva 54:
keskuskiven 1. silmäkiven ympärille koottu, n. 10 m laaja raunio, jonka poh-jallaoli suurehkoista kivistä tehty hiukan soikea sisäkehä ja sen ulkopuolella I—2 m:n päässä sijaitseva reunakehä. Raunion pohjalla oli 10 cm:n kerros hiilen- ja noensekaista multaa, hiilisintä ja nokisinta silmäkiven ja sisäkehän välissä.
Silmäkiven kummallakin puolella oli poltettuja luunsiruja; niiden sijainnista jakehien luvusta päätellen raunio on sisältänyt ainakin kaksi polttamalla haudattua vainajaa.
Yhteen hautaukseen kuului antimena pronssinen tikari, kuva 105: se ajoittuu 111 pe-riodille.
1. V. Högmanin kertomus "Rauman ja Lapin pitäjät”, 1892, MA. Lindelöf 1916 187—88.
119
Kuva 54. Yhdistelmä Volter Hagmanin 1890-luvulla Lapissa tutkimien hautaraunioi-den pohjakaavoista. 1 Huilun vuoren Pitkä raunio, 2 Pitkän raunion eteläpuolinen
raunio, 3 Pitkän raunion pohjoispuolinen raunio, 4 raunio Huilun talon hakametsäs-sä, 5 Vahalan raunio, jossa antimina pronssitikari kuva 105 sekä kansainvaellusai-kainen keihäänkärki, 6 Vahalan läntinen raunio, 7 Vahalan lounainen raunio, 8 Va-halan kaakkoinen raunio, 9 Vahalan riihen päässä sijainnut raunio, jossareunakehä ja lounaisosassa sisäkehä.Rauniot s—B sijaitsevat nykyisinKotirannan maalla. Hag-manin kaavioista yhdistänyt Ilkka Kaskinen.
Vahalan tikarihauta ei kuitenkaan kuulu Suomen ensimmäisiin pronssikauden rauni-oihin, sillä Ahvenanmaalta ja Varsinais-Suomesta tunnetaan haudoista jo II periodin löytöjä, tosin vasta sen jälkipuolelta.2 Tämä vastaa suunnilleen esineellisen raunio-hautauksenyleistymistä myös Ruotsissa ja Norjassa, sillä kummassakin alkavat hau-tojen pronssilöydöt II periodilla, Skandinaavisen pronssikulttuurin ensimmäisellä
ku-koistuskaudella; hautalöytöjä tunnetaan tällöin sekä Trondheimin että Uplannin korkeudelta.3 On kiintoisaa, että samoilta alueilta tunnetaan I periodin esinemuotoja vain kätköistä ja hajalöydöistä4, mikä johtaapäättelemään, että metalliantimien pano hautaan ei liene näin pohjoisessa alkanut vielä I periodilla.5
Tällaista taustaa vasten nähtynä Vahalan hauta on myöhäinen, minkä vuoksi herää kysymys, onko pronssikautinen hautaus levinnyt Satakuntaan vasta joitakin vuosisa-toja myöhemmin kuin Varsinais-Suomeen. Se on mahdollista, mutta mielestäni epäto-dennäköistä. siitäkin huolimatta, että Panelianlahden varhaisin ajoitettu raunio, Lou-komäen suurraunio on vasta IV periodilta, samoin Uotinperä II:n raunio N. joka on Kokemäenjoen suun ajoitetuista hautaraunioista vanhin. On ensinnäkin huomautetta-va, että eräästä Rieskaronmäen haudasta mainitaan löydetyn nappi, joka
kuvaukses-ta päätellen ajoittuu 111 periodille. Lisäksi Panelianlahden ja Kokemäenjoen suun rauniotraditioissa on runsaasti varhaispronssikautisia piirteitä, kuten myöhemmin pe-rustellaan: mahtavat monumentaalirauniot, pitkät muurilatomuksen ympäröimät rau-niot, suuret paasiarkut jahautakammiot liittyvät niin kiinteästi Skandinavian varhais-pronssikautiseen traditioon, että rauniohautauksen on ajateltava levinneen
Satakun-taan viimeistään jo II periodilla.
Rauniohautauksen myöhäinen alkaminen ei muutoinkaan tunnu sopivan siihen taus-taan, jonka löydöt tarjoavat: Nakkilan Santalan keihäänkärki k. 105:3 ajoittuu jo I periodille tai II:n alkupuolelle ja on siten maamme läntisistä pronsseista vanhin tai vanhimpia, jaPanehan särmäkahvamiekkak. 103 on II periodilta. II periodin
hauta-löytöjen puuttuminen voi tietysti johtua riittämättömästä tutkimuksesta. Pidän kui-tenkin todennäköisempänä, että selitys on kronologinen: rauniohautaus olisi
omak-suttu Kokemäenjoen suuhun jaPanelianlahdelle jo ennen kuin metalliesineitä alettiin Ruotsissa panna antimiksikiviröykkiöhautoihin, ts. pronssikauden I periodilla tai
vii-meistään II:n alussa. Tänne juurruttuaanrauniohautaus olisi pysynyt esineettömänä
2. Meinander 1954 b 111, 211 17, löydöt 5, 8. Edgren 1969 a, 3. Stenberger 1964 171, 177-89. Baudou 1968 75-76.
4. Stenberger 1964 171. Ekholm 1921 5—13.
5. Oldebergin, 1976 II 23 ja 25, mukaan eräs Uplannin Täbyn raunio ja Västeråsin Bjurhovdan raunio, kumpikin esineettömiä, ajoittuvat radiohiilianalyysin nojalla vuoden 1500 tienoille,ts. aikaan, joka arkeologisessa kronolo-giassa vastaisi I periodia. Näyttää kuitenkin siltä, että I periodin alkuonradiohiiliajoituksien vuoksi siirrettävä suunnilleen vuosiin 1800/1700ja sen ja II periodin raja vuoden 1500 tienoille; ks. esim. Nielsen 1978 23.
121 ainakin III:lle, mahdollisesti IV periodille asti, vaikka esineellinen hautaustapa levisi-kin Varsinais-Suomeen jo II periodilla.
Ajatusta tukee se, että skandinaavisen hautaustradition omaksumisessa Uotinmä-ellä näyttää olleen suoranainen edelläkävijän asema. Sen asutuksella oli jo
Kiukais-ten kulttuurin aikana niin kiinteät yhteydet Manner-Ruotsiin tai Gotlantiin, että se, kenties koko maassa ainoana, omaksui skandinaavisen myöhäiskivikauden paasiark-kuhautauksen, kuten sen megaliittinen paasiarkku tai kaksi osoittaa, ks. kartta kuva 11.6 Kyseessä oli varmaankin kollektiivinen hauta, sukuhauta, jonka käyttö saattoi jatkua, kunnes uudet vaikutteet johtivat Uotinmäelläkin pronssikautisiin hau-taraunioihin. Vastaava ilmiö ei ole Ruotsissa harvinainen: sielläon myöhäiskivikauti-siin paasiarkkuihin voitu haudata vielä II periodilla, kuten mm. Uplannin Dragbyssä, tai jopa 111:11a, mistä on tietoja ainakin Skånesta.7
Mutta kiviröykkiöhautoja rakennettiin Satakunnan rannikolla vielä pronssikauden jäl-keenkin, kuten edellä mainittiin. Kuinka kauan? Rauman Vermuntilan Salisuonmäen röykkiökalmistosta löydetty rannerengas ajoittuu ajanlaskun vaihteen tienoille, joko
esiroomalaiseentai vanhempaan roomalaisaikaan.8 Samasta kalmistosta v. 1980 löy-detty rautasirppi ajoittunee vanhempaan roomalaisaikaan (50—200), jolloin sirppejä pantiin hautoihin melko yleisesti; esiroomalaisen ajan haudoista niitä ei tunneta, ei myöskään juuri nuoremmalta roomalaisajalta.9 Hautojen suuresta luvusta ja sijain-nista10 päätellen Salisuonmäen asutus lienee jatkunutvielä vanhemman roomalaisajan jälkeenkin. Näin näyttää tapahtuneen myös lähiseudulla. Lapin Vahalan eräästä hau-tarauniosta löydetty keihäänkärki, jokatosin selittynee jälkihautauksen antimeksi ei-kä välttämättä edellytä pysyvää asutusta, kuulunee vasta kansainvaellusaikaan
(400—550).11 Porin Preiviikissä jaKuuminaisissa on rakennettu hautaraunioita sekä vanhemmalla että nuoremmalla (200—400) roomalaisajalla, nähtävästi kansainvael-lusajankin puolella. 12 Myöhempiä hautaraunioita ei Satakunnan rannikolta tunneta, eikä niitä liene rakennettukaan, sillä alueelta ei ole merovinkiajan (550—800) löytöjä, eivätkä harvalukuiset viikinkiajan (800—1050) esineet ole peräisin haudoista. Voimme siten pitää ilmeisenä, että hautaraunioita on Satakunnan rannikolla rakennettu myö-häisintään kansainvaellusajalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole rakennusperiodin
äkilli-6. Toiseen megaliittiarkkuun viittaa ehkä A. O. Heikelin kertomukseen, ”Kiukais”, 1898, MA, sisältyvä maininta Uotilan pellossa olleesta, laattakivin katetusta arkusta. Arkku oli sittemmin hävitetty.
7. Oldeberg 1976 II 23, I n:ot 323, 2323, 2823. Jaanusson—Siiven 196223—33, 36—39(Dragbyn raunio, Uplanti).
8. Salo 1968 88-89, 105.
9. TYA 175: 6.
10. V. 1980 Ilkka Kaskinen totesi kalmistossa n. 70 hautarauniota taikiveystä. Kaskisen kaivauskertomus, TYA.
11. Saimo 1952 20.
12. Salo 1970 66-95.
nen, vaan sen vähittäinen päättyminen; monin paikoin röykkiöhautoja on kaiketi la-kattu rakentamasta jo paljon aikaisemmin.