17.1 kYSeLYtUtkimUkSen VeroVeLVoLLiSrYHmän VALintA
Empiirinen tutkimus kohdistuu reaalimaailman jonkin perusjoukon ilmiöihin ja niistä saatujen tulosten analysointeihin. Tutkimusta suunniteltaessa oli ensik-si ratkaistava, käytänkö kokonaistutkimusta vai otantaa. Kokonaistutkimusta voidaan käyttää silloin, kun perusjoukko on pieni tai kun kysely toteutetaan sähköpostikyselynä e-lomakkeen avulla.613 Kokonaistutkimustapa ei soveltunut kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotussäännösten tarpeellisuutta ja vaikutuksia tarkasteleviin selvityksiin, koska tutkittavia on kymmeniä tuhansia ja koko perusjoukon tutkiminen olisi ollut tutkimusekonomisista syistä mah-doton toteuttaa. Verotussäännösten vaikutuksia arvioitaessa kokonaistutkimus olisi tarkoittanut jokaiselle säännösten soveltamisen piiriin kuuluvalle verovel-volliselle, viranomaiselle ja muille toimijalle, esimerkiksi kaikille tilitoimistoille, lähetettävää tutkimuskyselyä sekä kaikille näitä palveluita myyville yrityksille lähetettävää kyselyä.614
Kokonaistutkimuksen jäädessä toteuttamiskelvottomaksi jäi valittavaksi otantatutkimus, joka tehdään silloin, kun tutkittavien perusjoukko on suuri.
Otantatutkimuksen kannalta oli selvitettävä se, kuinka suuri otoksen koko muo-dostaa edustavan pienoiskuvan perusjoukosta, jotta tutkimustuloksia voidaan pitää luotettavina ja yleistettävinä perusjoukkoon.615 Edustavuus tarkoittaa sitä, että perusjoukosta valitussa otoksessa on samoja ominaisuuksia ja samassa suh-teessa kuin koko perusjoukossa. Otoskoon riittävä koko ja laatu varmistavat sen, että arvioitaessa otoksesta laskettujen tunnuslukujen avulla perusjoukon vastaa-via suureita päästään mahdollisimman lähelle perusjoukon arvoja, jolloin tulok-set ovat yleistettävissä perusjoukkoon.616
Seuraavana oli ratkaistava, mihin otantajoukkoon tutkimus kohdistetaan.
Kun perusjoukko on suuri ja tutkittavia paljon eri toimialoilla ja eri yritysmuo-doissa, edustavan otoksen kokoaminen on vaikeampaa.617 Periaatteessa jokainen kiinteistön omistava yritys tai yhteisö voi teettää vähennykseen
oikeuttamatto-613 Ks. Manfreda – Vehovar 2008, s. 282.
614Ks. Heikkilä 2004, s. 33. Heikkilän mukaan kokonaistutkimuksessa tutkitaan jokainen populaation jäsen.
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkitaan koko populaatio silloin, kun yksilöiden lukumäärä on alle 100.
Kyselytutkimuksessakin voidaan tutkia koko perusjoukko jopa 200–300:een tapaukseen saakka.
615 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2012, s. 179.
616 Heikkilä 2008, s. 34–35; Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2012, s. 180.
617 Ks. Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2012, s. 180.
massa käytössä olevaan kiinteistöön kiinteistöhallintapalveluita omalla henki-lökunnallaan ja tulla verovelvolliseksi. Edustavan otoksen kokoamiseksi otan-ta olisi ollut tehtävä kaikisotan-ta eri ryhmittymien edusotan-tajisotan-ta oikeassa suhteessa.
Otoksen olisi vastattava perusjoukkoa tutkittavien ominaisuuksien kannalta.618 Edustavan otoksen kokoaminen erilaisesta perusjoukosta on työlästä ja epävar-maa. Riskinä otantatutkimuksen tekemisessä on se, että otanta ei sisältäisikään samassa suhteessa perusjoukon ominaisuuksia. Tällöin tulokset eivät olisi yleis-tettävissä perusjoukkoon.
Edellä mainituista syistä en pystynyt kokoamaan otantajoukkoa, joka olisi ollut yleistettävissä kaikkiin kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä ve-rovelvollisiin. Toisaalta empiirisen osuuden tavoitteena on näkökulmien esit-täminen kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotuksen vaikutuksista.
Siksi tutkimuksen kohderyhmäksi minun oli etsittävä sellaista joukkoa, joka edustaisi kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä verovelvollisia ja ei-vero-velvollisia, jolloin saisin molempien ryhmien näkökannat tutkimuksessa esille.
Etsin jotain tiettyä, selkeää verovelvollisryhmää, enkä tavoitellutkaan tutki-mustulosten yleistämistä kaikkiin kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä verovelvollisiin.
Evankelisluterilaisia, itsenäisiä seurakuntatalouksia on lukumäärällisesti vä-hän. Seurakuntataloudet omistavat merkittävässä määrin sekä AVL 32 §:n sovel-tamisalaan että sen ulkopuolelle kuuluvia kiinteistöjä ja teettävät niihin omalla henkilökunnallaan kiinteistöhallintapalveluita. Lisäksi seurakuntatalouksia on KHO:n ratkaisun 2004:119 jälkeen kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä sekä verovelvollisia että ei-verovelvollisia, jolloin molempien ryhmien mielipi-teet saadaan esiin. Näistä syistä evankelisluterilaiset seurakunnat soveltuivat hyvin tutkimuskohteeksi.
17.2 SeUrAkUntAtALoUkSiSSA SUoritettUjen teemAHAAStAtteLUn koHteiden VALintA
Empiirisen lomakekyselyn vastausten käsittelyn ja analysoinnin jälkeen tein tee-mahaastattelut kolmelle ei-verovelvollisen ja yhdelle verovelvollisen seurakun-nan kiinteistö- tai hallintojohtajalle. Tavoitteena oli täydentää ja syventää kyse-lyn avulla saamiani tutkimustuloksia vastausprosentin jäätyä pieneksi, vain 18 prosentiksi.
Listasin Kirkkohallituksen internetsivujen (www.sakasti.evl.fi) tilastoista seurakuntien kokoluokat. Valitsin niistä neljä erikokoista, eri puolella Suomea sijaitsevaa seurakuntataloutta, ja sovin seurakuntien talous- tai hallintojohtajien kanssa puhelimitse kahden tunnin haastatteluajat. Lomakekyselyn analysoin-nin perusteella oli selvinnyt, että keskikokoinenkaan seurakuntatalous ei välttä-mättä ole kiinteistöhallintapalvelujen omasta käytöstä verovelvollinen. Halusin selvittää ei-verovelvollisuuden syitä, joten sovin tapaamisajan kolmen
ei-vero-618 Ks. Heikkilä 2008, s. 34.
velvollisen seurakuntatalouden edustajan kanssa. Lisäksi puhelimitse varmistin sen, että yksi haastattelu kohdistuu kiinteistöhallintapalveista verovelvolliseen seurakuntaan sen kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotusprosessin selvittämiseksi.
17.3 oikeUSkäYtännön jA ennAkkorAtkAiSUjen empiiriSen AineiSton HAnkkiminen
Selvityksessä tarkastelen kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotusta käsittelevää KHO:n ja Helsingin hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä sekä KVL:n ennakkoratkaisuja empiirisin menetelmin. Pyysin julkaisemattomat ratkaisut vain ajanjaksolta 2000–2012, en koko AVL:n voimassaoloajalta, sillä oletin, että varsinkin hallinto-oikeuden ratkaisuja olisi ollut huomattavasti enemmän.
Hankin Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisut, koska Verohallinnon arvon-lisäverotusta koskevaan päätökseen haetaan ensivaiheessa muutosta valitta-malla Helsingin hallinto-oikeuteen. Arvonlisäverotuksen muutoksenhakujär-jestelmän mukaan Verohallinto oikaisee päätöstään siltä osin kuin se hyväksyy verovelvollisen vaatimuksen. Muilta osin Verohallinto siirtää valituksessa esite-tyn vaatimuksen hallinto-oikeudelle valituksena ratkaistavaksi (AVL 192, 194 §).
Verovelvollinen voi myös tehdä Verohallinnolle osoitetun oikaisuvaatimuksen, johon Verohallinto antaa valituskelpoisen päätöksen. Myös verovelvolliseksi rekisteröintiä ja ennakkoratkaisua koskeviin veroviraston päätöksiin haetaan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Valtion puolesta on valitus-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä (AVL 193 §).
Pyysin Helsingin hallinto-oikeuden kiinteistöhallintapalvelujen oman käy-tön verotusta käsittelevät ratkaisut vuosilta 2000–2012 hallinto-oikeuden infor-maatikolta. Ratkaisuja sain yhteensä 46 kpl hallinto-oikeuden hyväksyttyä tut-kimuslupani. Hallinto-oikeuden aineistosta oli poistettava viisi ratkaisua, koska ratkaisut eivät käsitelleet kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotusta.
Lisäksi pyysin arvonlisäverotusta käsittelevien ratkaisujen kokonaismäärät vuosilta 2000–2012, jotta voin vertailla kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotuksesta annettujen ratkaisujen lukumäärää kaikkiin arvonlisäverotuksesta annettujen ratkaisujen lukumäärään.
Arvonlisäverotuksen ensivaiheen muutoksenhaku on keskitetty Helsingin hallinto-oikeuteen (AVL 193 §).619 Keskittämisen johdosta etsin Finlexin620 inter-netsivulta www.finlex.fi/fi/oikeus hakusanalla arvonlisävero* hallinto-oikeuden julkaistut ratkaisut AVL:n voimassaoloajalta 12.2.2014 saakka. Tulokseksi sain 91 ratkaisua. Niistä poimin kiinteistöhallintapalveluita käsittelevät kolme
rat-619 Keskittäminen tapahtui siinä vaiheessa, kun arvonlisäveroasioiden ja sitä aikaisemmin liikevaihtoveroasioiden ai-noana muutoksenhakuviranomaisena toiminut liikevaihtovero-oikeus vuoden 1994 lopulla lakkautettiin. Valitukset keskitettiin tuolloin Uudenmaan lääninoikeuteen, mikä oli tarkoitettu siirtymävaiheen järjestelyksi. Tilanne on edel-leen sama, vaikka valitusten hajauttamista kaikkiin alueellisiin hallinto-oikeuksiin on eri yhteyksissä ehdotettu. Ks.
Valtiovarainministeriön työryhmämuistio 4/2007 s. 19 ss.
620 Internetin säädöstietopankissa Finlexissä julkaistaan ylimpien oikeuksien ratkaisukäytäntö.
kaisua. Vertasin poimimiani ratkaisuja Helsingin hallinto-oikeudelta saamiini ratkaisuihin päällekkäisyyksien karsimiseksi.
Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa KHO:een, jos KHO myöntää valitusluvan. Pyysin kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotus-ta käsittelevät KHO:n julkaisemattomat ratkaisut KHO:n informaatikolverotus-ta. KHO:n julkaisemattomia ratkaisuja sain kaikkiaan 18 kpl, joista poistin tutkimusai-heeseeni liittymättömät kahdeksan ratkaisua. Kokosin selvitystä varten myös KHO:n kaikki julkaistut ratkaisut AVL:n voimaantulosta lähtien 12.2.2014:een saakka Finlexistä hakusanalla kiinteistöhallintapalv*. Julkaistuja ratkaisuja löytyi yhteensä 14 kpl. Kokosin lisäksi hakusanalla arvonlisäver* sivuilta kaikki arvon-lisäverotusta käsittelevien ratkaisujen lukumäärät vuosilta 2000–2012, jotta voin vertailla kiinteistöhallintapalveluista annettujen ratkaisujen lukumäärää kaik-kiin arvonlisäverotuksesta annettujen ratkaisujen lukumäärään.
Ennakkoratkaisun verovelvollinen voi hakea Verohallinnolta silloin, kun asia on hakijalle tärkeä (AVL 190 §). Verohallinnon ennakkoratkaisuun hae-taan muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen ja tämän ratkaisusta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Verohallinnon antamia ennakko-ratkaisuja ei ollut kustannussyistä mahdollista hankkia vuosilta 2000–2012.
Verohallinnossa ennakkoratkaisujen antaminen on hajautettu kymmeneen yritysverotoimistoon, eikä ratkaisujen yhteismäärää tiedetty.621 Lisäksi en-nakkoratkaisujen hankkiminen olisi vaatinut maksullisen lupapäätöksen.
Kustannuksia olisi lisännyt myös se, että ennakkoratkaisuja ei arkistoida säh-köisesti, jolloin virkailijan on etsittävä ratkaisut paperiarkistosta, kopioitava ne, poistettava verovelvollisen yksilöintitiedot sekä lähetettävä ratkaisut pos-titse. Kaikki nämä vaiheet on erikseen hinnoiteltu valtion maksuperustelain ja -asetuksen (150/1992 ja 211/1992) sekä valtiovarainministeriön asetuksessa Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta (1042/2012) mukaisesti. Näiden syiden vuoksi kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotuksesta annettu-jen Verohallinnon ennakkoratkaisuannettu-jen hankkimisen kustannuksia ei voitu en-nakkoon luotettavasti selvittää, ja väitöskirjatutkimuksen resurssien puitteissa en voinut hankkia näitä tietoja.
Myös KVL antaa asiakkaiden hakemuksesta arvonlisäverotusta koskevia en-nakkoratkaisuja. Ratkaisun antaminen edellyttää, että asia on periaatteellisesti merkittävä tai että siinä annettava päätös edistää verotuskäytännön yhtenäisyyt-tä. Lisäksi hakijan esittämä muu painava syy voi olla ratkaisun antamisen perus-teena. KVL:n antamasta ennakkoratkaisusta valitetaan KHO:een.
Keskusverolautaskunnan antamat kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotusta käsittelevät julkaisemattomat ennakkoratkaisut pyysin KVL:n sihtee-riltä vuosilta 2000–2012. Hän haki ratkaisut arkistosta hakusanalla kiinteistöhal-lintapalv*. Julkaisemattomia ratkaisuja löytyi yhteensä kuusi kappaletta. Niistä jätin tallentamatta neljä, jotka eivät käsitelleet kiinteistöhallintapalvelujen oman
621 Esim. vuodelta 2007 arvonlisäverotuksesta ennakkoratkaisuja annettiin vuonna 2007 yhteensä 142 kpl. Näin KHO:n tutkimusjulkaisuja 1/2009, s. 35–37. Vuosilta 2000–2012 muiden vuosien kuin vuoden 2007 ennakkoratkaisujen vuosittainen yhteismäärä ei ollut tiedossa.
käytön verotusta. Lisäksi sain KVL:n sihteeriltä KVL:n antamien arvonlisäve-rotusta käsittelevien ratkaisujen kokonaismäärän vuosilta 2000–2012 vertailuja varten. Julkaistut KVL:n ennakkoratkaisut poimin Verohallinnon www-sivul-ta622 hakusanalla kiinteistöhallintapalv* AVL:n voimaantulosta 12.2.14 saakka.
Julkaistuja ratkaisuja löytyi yhteensä kuusi kappaletta.
Helsingin hallinto-oikeuden ja KHO:n kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotusta käsittelevät julkaisemattomat ratkaisut sekä KVL:n julkaise-mattomat ennakkoratkaisut ovat aineistossa vuosilta 2000–2012 ja julkaistut rat-kaisut AVL:n voimassaolosta lähtien 12.2.2014:een saakka.
17.4 kYSeLYLomAkkeen LAAtiminen jA LäHettäminen Tavoitteenani oli laatia empiirisen kyselytutkimuksen tekemiseksi sellaiset väit-tämät, joihin annettujen vastausten avulla saan vastaukset tutkimuskysymyk-siini. Tein alkukesästä 2012 kvalitatiivisen teemahaastattelun esitutkimuksena tutkimuskysymysten ja kyselylomakkeen väittämäpatteriston tarkentamisek-si. Kartoitin esitutkimuksessa säännösten tarpeellisuuden ja vaikutusten osa-alueita sekä kilpailuneutraalisuuteen liittyviä kysymyksiä haastattelemalla Verohallinnon asiantuntijoita.623 Keskustelemalla heidän kanssaan sain tietoa kyselylomakkeen väittämien sisällön ja muodon täsmentämiseksi.624
Muotoilin väittämät kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotussään-telyn tarpeellisuuteen, vaikutuksiin ja kilpailuneutraalisuuteen liittyvistä ai-healueista.625 Väittämät käsittelivät varsin laajasti kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotussääntelyyn liittyviä aihealueita, jotta saisin mahdollisim-man hyvän kokonaiskuvan ilmiöistä. Lisäksi kyselyssä oli 19 avointa kohtaa, joissa vastaaja voi täydentää vastauksiaan tai kommentoida muuta verotussään-telyyn liittyvää. Avointen vastausten avulla sain lisätietoja tutkimuskysymyk-siin liittyvistä seikoista. Joissakin väittämissä tarkensin käsitteitä, jotta vastaajat ymmärtäisivät väittämät mahdollisimman yhdenmukaisesti.
Selvitys koostui lomakekyselystä, jossa oli 43 monivalintakysymystä.626 Nämä kiinteistöhallintapalvelun oman käytön verotussääntelyn abstrakteista käsitteistä luodut mittarit muodostivat empiirisen tutkimuksen kysymyssarjan (liite 2), jonka lähetin selvityksen kohderyhmälle. Lähetin kyselyn
sähköpostit-622 [http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Keskusverolautakunnan_KVL_ennakkoratkaisut/ Arvon-lisaverotus] (1.2.2014).
623 Tapaaminen Väisänen kanssa 11.6.2012 ja tapaaminen Sinisalon kanssa 14.6.2012.
624 Kvantitatiivinen tutkimus vaatii käsitteiden määrittelemistä sellaisiksi analyyttisiksi käsitteiksi, joita voidaan mitata. Väitöskirjatutkimuksessani tämä tapahtui operationaalisen määrittelyn avulla, jonka avulla liitin käsitteen konkreettiseen havaintotodellisuuteen. Operationalisoinnin avulla sain säännön, jonka avulla käsite oli empiirises-ti mitattavissa. Operaempiirises-tionalisoinnin jälkeen laadin varsinaisen kvanempiirises-titaempiirises-tiivisen kyselylomakkeen esitutkimuksesta saamieni tietojen pohjalta. Ks. Heikkilä 2008, s. 22.
625 Hyvän tutkimuslomakkeen vaatimuksia lisää, ks. Heikkilä 2008, s. 48–49.
626 Sähköisen version luominen ei edellyttänyt vapaamuotoisten kommenttikenttien numerointia, vaan avoin kohta liittyi edelliseen kysymyspatteristoon.
se.627 Tutkimuslupaa ei Kirkkohallitukselta tarvinnut hakea, koska seurakunta-talous on itsenäinen, juridinen yksikkö.
Valitsin sähköisen tiedonkeruutavan, koska se verrattuna paperilomakekyse-lyyn tuo kustannussäästöjä esimerkiksi postikulujen, materiaalikustannusten ja datan tallennustyön vähenemisenä. Lisäksi sähköisen tiedonkeruutapa poistaa tallennusvirheet datan siirrossa. Valintaan vaikutti myös se, että tutkimuskustan-nuksiin ei vaikuta otoskoko, kysymyslomakkeen laajuus eikä karhupostitusten määrä.628 Lisäksi oletin, että tuomiokapitulien kautta sähköpostitse lähetettävä lo-makekysely lisäisi vastausaktiivisuutta verrattuna kirjeitse lähetettävään kyselyyn.
Kirkkohallituksen ilmoittaman tutkimuskäytännön mukaisesti viesti lähe-tettiin kaikille tuomiokapituleille. Ne välittivät viestin hiippakuntansa niille seurakunnille, jotka hoitavat talousasiansa itse, sekä kaikille seurakuntayh-tymille. Tavoitteena oli saada vastaukset kattavasti. Tämän varmistamiseksi Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö oli laatinut sähköpostiviestin saa-tesanat, joissa hän toivoi kyselyyn vastattavan kattavasti, koska Kirkkohallitus voi hyödyntää tuloksia seurakuntien talous- ja hallintotoiminnan suunnittelussa.
Koska itsenäisiä evankelisluterilaisia seurakuntatalouksia on kaikkiaan vain 295, saatoin toteuttaa tutkimuksen seurakuntien kannalta kokonaistutkimuk-sena käyttäessäni sähköpostitse lähetettävää e-lomaketta. Lähetin kyselyn ke-väällä 2013 kaikille seurakuntatalouksille.629 Hyväksyttäviä vastauksia palautui kahden vastaamisesta muistuttamisen jälkeen 52 kpl vastausprosentin ollessa 18. Muutamaa keskeneräisestä lomaketta pyysin täydentämään elokuun alussa.
Kysyin myös, voinko käyttää keskeneräisiä lomakkeita selvityksessäni. Vain yksi vastaaja ei antanut lupaa, ja poistin lomakkeen tiedot aineistosta.
17.5 eVAnkeLiSLUteriLAiSten SeUrAkUntien edUStAjiLLe SUoritetUt HAAStAtteLUt
Seurakuntatalouksille lähetetyn lomakekyselyn vastausprosentin jäädessä pie-neksi, vain 18 prosentiksi, vastausten analysoinnin jälkeen tein teemahaastat-telut neljälle erikokoiselle seurakuntataloudelle täydentääkseni saamiani vas-tauksia ja tarkentaakseni epäselviä kohtia. Haastattelut suoritin strukturoidun lomakkeen avulla, jonka lähetin haastateltaville sähköpostitse muutama päivä ennen haastattelua. Lomake on liitteenä 5. Haastattelukysymykset ja aiheet noudattivat osittain samoja aihealueita kuin seurakuntatalouksille tekemässäni lomakekyselyssä. Olin kuvannut ja analysoinut lomakekyselyyn saamani vas-taukset ennen haastattelujen tekemistä, joten kysyin myös kyselytutkimuksen tuloksia selventäviä asioita.
627 Kysely toteutettiin Itä-Suomen yliopiston e-lomakkeen avulla. Lomake avautui sähköpostin linkistä ja vastaukset tallentuivat suoraan yhteen tiedostoon.
628 Manfreda – Vehovar 2008, s. 292.
629 Seurakuntatalouksia, jotka eivät kuulu yhtymiin, on 261. Seurakuntayhtymiä, joihin kuuluu useampia paikallis-seurakuntia (esim. Helsinki, Turku, Tampere, Oulu) on 34. Kontio 22.4.13. Vastaukset pyysin palauttamaan 19.4.2013 mennessä.
Väitöskirjatutkimuksessa käyttämäni kyselyn muoto sijoittuu strukturoidun haastattelun ja kyselyn välimaastoon. Haastattelu on lähellä strukturoitua haas-tattelua sikäli, että haastattelulomakkeen avulla haastateltava kertoi vastaukset sanallisesti eikä täyttänyt valmiita vastausvaihtoehtoja kirjallisen kyselyn ta-paan. Strukturoidussa haastattelussa kysymykset ja niiden esittämisjärjestys on ennalta määrätty, kuten kyselylomakkeessakin. Kyselyn ja strukturoidun haas-tattelun ero on siinä, että kyselyä ei tehdä kasvokkain.630 Sanallisilla vastauksil-la tavoittelin sitä, että vastaajat pohtisivat kysymystä ja vastaisivat vastauksil-laajasti omin sanoin. Haastattelututkimuksiin liittyi myös tapaustutkimuksen piirteitä, koska haastattelujen tavoitteena oli saada yksityiskohtaista tietoa haastattelun ja doku-menttien avulla.631
Teemahaastattelujen avulla sain tarkentavaa tietoa lomakekyselyn vastausten analysointiin liittyvistä seikoista ja syventävää tietoa verovelvollisia edustavan tutkimuskohteen, evankelisluterilaisten seurakuntien, kiinteistöhallintapalvelu-jen oman käytön verotusprosesseista. Tutkimuksessa esitän haastattelutulokset pelkästään kuvaavina esimerkkeinä, eikä näitä haastattelutuloksia voida yleistää muihin seurakuntiin.
630 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara, 2012, s. 208; Pakarinen 2012 b, s. 67.
631 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara, 2012, s. 143–135.