1.6 edeLtäVä tUtkimUS
1.6.2 Aikaisempi empiirinen oikeustutkimus
Arvonlisäverotukseen kohdistuvan lainopillisen tutkimuksen lisäksi myös sääntelyn vaikutuksista tarvitaan tutkimustietoa, sillä tutkimuskirjallisuudes-sa ja valtionhallinnostutkimuskirjallisuudes-sa on korostettu jo useamman vuosikymmenen ajan laki-en vaikutustlaki-en arvioinnin tärkeyttä.69 Viime vuosikymmeninä arviointitiedon merkitys on lisääntynyt myös päätöksenteossa. Oikeudellisessa tutkimuksessa tulisikin lainsäädännön toimivuuden parantamiseksi ja tehokkuuden lisäämi-seksi lisätä empiirisen tiedon hyödyntämistä. Näin voitaisiin tutkia paremmin lainsäädännön käytännön toimivuutta (law in action).70 Oikeuteen kohdistuva empiirinen tutkimus on ollut Suomessa kuitenkin vähäistä, eikä tutkimusta ole harjoitettu merkittävässä määrin.71
67 Vertaa HE 88/1993, varsinkin sivut 58–59.
68 Väitöskirjatutkimuksen alkuperäisenä tavoitteena oli arvioida kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön vero-tussääntelyä sekä selvittää sääntelyn toimivuutta, ymmärrettävyyttä ja vaikutuksia evankelisluterilaisten seura-kuntien kannalta. Näiden kysymysten selvittämiseksi lähettiin sähköpostitse kyselylomake evankelisluterilaisille seurakunnille. Vastausprosentti jäi pieneksi: vain 18 % vastasi kyselyyn. Ilmeisesti kyselylomake oli laaja, ja ehkä myös vastaajien kannalta aiheena vaikea, vaikka kysymykset, kysymysmäärä ja kysymysten vaikeustaso oli käyty etukäteen seurakunnan edustajan kanssa lävitse. Lisäksi kysymykset muotoiltiin kommenttien perusteella uudel-leen. Vastausprosentin pienuuden vuoksi vastauksien yleistäminen kaikkiin evankelisluterilaisiin seurakuntiin vai-keutui. Väitöskirjan ohjaajien kanssa käydyn keskustelun jälkeen tutkimuksen otsikko vaihdettiin. Lisäksi kyselyn avulla saatuja tietoja täydennettiin ja syvennettiin seurakuntien edustajille tehtyjen neljän teemahaastattelun avulla.
Tutkimuksen uudeksi otsikoksi tuli Kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön arvonlisäverotus, jossa tarkastellaan sään-telyn vaikutuksia lainopillisen osion ja empiiristen selvitysten avulla.
69 Keinänen Edilex 2010, s. 3–4. Esim. lain laatimisohjeissa kiinnitetään erityistä huomiota vaikutusten etu- ja jäl-kikäteiseen arviointiin. Oikeusministeriön julkaisu 2004:4, s. 1, 14. Ohjeen vakio-otsikoiden mukainen vaikutusten ryhmittely on luonteeltaan tekninen, eikä luettelo ole kattava, vaan kaikki merkittävät vaikutukset on otettava huomi-oon. Esitystä laadittaessa tehdään tarvittaessa erillinen julkistettava vaikutusarvioselvitys, jolloin esitykseen otetaan vain tiivistelmä selvityksestä. [oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/20044hallituksenesitystenlaatim is-ohjeet/files/hallituksen_esityksen_laatimisohjeet.pdf] (18.8.2014)
70 Keinänen – Kilpeläinen – Väätänen, 2010, s. IX.
71 Keinänen Oikeus 2010, s. 465–466; Ervasti Oikeus 2003, s. 48. Empiirisestä oikeustutkimuksesta käyty keskustelu on lisännyt empiiristen menetelmien käyttämistä myös lainopillisissa väitöskirjoissa. Puhtaasti lainopilliset väitöskirjat eivät ole kuitenkaan niin yleisiä kuin oletetaan, vaan väitöskirjoissa käytetään usein myös empiirisiä aineistoja.
Pakarinen 2012 b, s. 69.
Empiiristä oikeustutkimusta on harjoitettu Itä-Suomen ja Turun yliopiston li-säksi Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.72 Tutkimuslaitoksella on käytössä kaksi julkaisusarjaa: tutkimukset ja tutkimustiedonannot. Laitos on julkaissut painetuissa sarjoissaan 394 julkaisua 7.3.2015 mennessä.73
Noin kaksi kolmasosaa julkaisuista on ilmestynyt kriminologisesta yksiköstä, jossa pai-nopiste on ollut rikollisuustutkimus, ja kolmasosa on ilmestynyt yleisestä yksiköstä.
Yleisen yksikön tutkimustoiminnassa on keskitytty 2000-luvulla tuomioistuintutkimuk-seen, oikeusoloihin ja lainsäädäntötutkimukseen. Myös perhe-elämän tutkimuksen määrä on lisääntynyt. Laitoksen julkaisusarjassa on lisäksi julkaistu väitöskirjoja, joista osa on kriminologisen yksikön ja osa yleisen yksikön tutkijoiden tekemiä. Väitöskirjojen aiheina ovat olleet nuorisorikollisuus, tyttöjen rikollisuus, henkirikollisuus, lakien vaikutukset, velkaongelmat, sovinnon edistäminen siviiliprosessissa, nuorisorikosoikeus ja huumeiden käyttäjien kontrolli.74
Esimerkkejä empiirisiä menetelmiä käyttävistä väitöskirjoista ovat Ervastin väi-töskirja Käräjäoikeuksien sovintomenettely, joka käsittelee sovinnon edistämisestä riitaprosessissa vuodelta 2004 sekä Parviaisen väitöskirja vuodelta 2006 Tasa-arvoa laskimella. Tutkimus tasa-arvolain kiintiösäännöksen vaikutuksista kunnallisten toimielinten jäsenvalinnoissa ja Keinäsen väitöskirja vuodelta 2008 Yhdyskuntapalvelu empiirisen kriminologisen tutkimuksen kohteena. Empiirisiä menetelmiä on käytetty myös sääntelytutkimuksen alaan kuuluvassa Sorsan väitöskirjassa vuodelta 2011 Kansainvälisen kaupan arvoketjujen sääntely. Yhteiskuntavastuun ja ennakoivan oikeu-den tarkastelua ja Aution väitöskirjassa Lainkäyttö yritysten riidanratkaisussa vuo-delta 2014. Pakarisen väitöskirja Tapaustutkimuksia lainvalmistelun kehittämisestä ja sääntelyn toimivuudesta vuodelta 2012 selvittää viiden tapaustutkimuksen kautta sääntelyn ihanteita, kehittämistä ja toimivuutta.
Nämä tutkimukset ovat lähellä käsillä olevaa tutkimusta siten, että myös niis-sä oikeudellisia kysymyksiä tarkastellaan lainopillisin menetelmin ja empiiristä oikeustutkimusta hyödyntäen. Keinäsen tutkimuksessa hyödynnetään yhdys-kuntapalvelukseen liittyviä tilastotietoja, kun taas näissä muissa tutkimuksissa on tehty erityyppisiä kyselyitä ja haastatteluja, jotka muodostavat tutkimusten empiirisen aineiston. Pakarisen Itä-Suomen yliopistoon jättämässä väitöskirjassa analysoidaan kehittämistyötä lainvalmistelun ja sääntelyn laadun parantami-seksi. Tutkimuksessa kiinnitetään lisäksi erityistä huomiota lakien vaikutusten arviointiin ja sääntelyn toimivuuteen.75
72 Lisäksi Poliisiammattikorkeakoulussa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella harjoitetaan empiiristä tutkimusta.
[http://www.polamk.fi/]; [http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo] (18.8.2014).
73 Viimeisin seurattu tutkimuksen numero on 267 ja tiedonannon numero on 127. [http://www.optula.om.fi/fi/index/
julkai-sut/yleisentutkimusyksikonjulkaisut.html] (7.3.2015).
74 Ervasti 2011, s. 16.
75 Pakarinen 2012 b, s. 15.
Suomessa lakien vaikutuksia arvioiva tutkimuskirjallisuus on käsitellyt lähinnä sitä, min-kä verran erilaisia vaikutuksia arvioidaan, eimin-kä kirjallisuudessa niinmin-kään ole analysoitu vaikutusten arviointia työkaluna.76 Lakien vaikutusten arviointia koskevassa tutkimuskir-jallisuudessa on käsitelty kysymystä myös siitä, kuinka hyvin lakien vaikutusarvioinnin vaatimukset toteutuvat. Lisäksi Suomessa on tehty neljä laajaa tutkimusta, joissa on tarkas-teltu vaikutusarviointeja hallituksen esityksissä.77
Verotusta sivuava talousoikeuteen luettava Iivosen väitöskirja Verohallinnon muut-tuva norminanto vuodelta 2011 hyödyntää myös empiirisiä menetelmiä. Tutkimus keskittyy kuitenkin norminantoon, joka liittyy tuloverotuksen sisällöllisiin rat-kaisuihin sekä sen ohjausjärjestelmän keskinäisiin suhteisiin. Sitä vastoin ei ar-vonlisäverolainsääntelyn eikä siten myöskään kiinteistöhallintapalvelujen oman käytön verotussääntelyn vaikutuksia käsitteleviä empiirisiä väitöskirjatutki-muksia ole tehty.
Tutkimustietoa lainvalmistelusta ja sääntelyn vaikutuksista tarvitaan lisää,78 sillä myös perinteisessä lainopillisessa vero-oikeustutkimuksessa tarvitaan re-aalimaailman tietoa ja empiiristen menetelmien tuntemusta.79 Verotuksen avul-la julkinen sektori rahoittaa toimintaansa ja varsinkin arvonlisäverotuksessa verotulojen kokoaminen perustuu verovelvollisten oma-aloitteiseen ja vapaa-ehtoiseen veron määrän laskemiseen, ilmoittamiseen ja maksamiseen. Verotus vaikuttaa siten merkittävästi verovelvollisten taloudelliseen käyttäytymiseen.
Näistä syistä myös vero-oikeudellista tutkimusta tulisi tehdä erilaisista
lähtö-76 Pakarinen 2012 b, s. 72.
77 Näistä tutkimuksista lisää, ks. Ervasti – Tala 1996; Ervasti – Tala – Castren 2000; Pakarinen – Tala – Hämynen 2010;
Slant – Rantala – Kautto 2014. Tutkimuksissa on esitetty neljä keskeistä havaintoa. Ensimmäisen havainnon mukaan vaikutuksia arvioidaan hallituksen esityksissä yleensä vähän. Vaikka tutkimuksissa ei ole verrattu vaikutusarviointien määrää siihen, minkä verran laeilla on eri vaikutuksia, arviointien määrät vaikuttavat monien vaikutuslajien kohdalla selvästi liian alhaisilta. Esim. sukupuolivaikutuksia tunnistettiin vain viidessä prosentissa vuoden 2009 hallituksen esityksistä. Toiseksi on havaittu, että taloudellisia vaikutuksia arvioidaan useammin kuin yksilöiden ja kansanryh-mien asemaan liittyviä vaikutuksia. Esim. julkiseen talouteen ja kansantalouteen arvioitiin vaikutuksia 59 prosentissa esityksistä ja yritysvaikutuksia 39 prosentissa vuonna 2009. Kuitenkin alle puolet hallituksen esityksistä sisälsi mai-nintoja ei-taloudellisista vaikutuksista. Kolmannen havainnon mukaan lakien vaikutusten arviointi on lisääntynyt vuosina 1994–2009. Esim. yritysvaikutusten arviointi on lisääntynyt 26 prosenttia, ympäristövaikutusten arviointi kuusi prosenttia ja sukupuolivaikutusten arviointi neljä prosenttia. Neljännen tutkimustuloksen merkittävä huomio paljastaa sen, että vaikutusarviointien laatu on usein heikko. Laatua ei tutkimuksissa ole arvioitu systemaattisesti mit-tareiden avulla, ja hallituksen esitykset sisältävät useita esimerkkejä hyvin niukoista tai ylimalkaisista arvioinneista.
Pakarinen – Tala – Hämynen 2010, s. 39–40, 44–45, 55, 60; Pakarinen 2012 b, s. 43. Slant – Rantala – Kauton tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, miten vaikutusten arviointi vaikuttaa lainvalmisteluprosessiin, ja mistä sen vaikutus tai vaikuttamat-tomuus johtuu. Tehtyjen havaintojen perusteella löydettiin useita tekijöitä, jotka vaikuttavat vaikutusten arvioinnin merkitykseen lainvalmistelussa. Niitä ovat poliittinen ohjaus, aloite, resurssit (aika, raha), ajoitus, työryhmän työs-kentelyyn liittyvät tekijät (työskentelykäytännöt, intressierot, työryhmään osallistuvien roolit, olemassa oleva tieto), ulkopuolisiin arviointeihin liittyvät tekijät (tekijä, sisältö, esitystapa, tilaajaosaaminen), kuuleminen ja lausunnot sekä jossakin määrin myös media. Lisäksi tutkimustulosten perusteella listattiin suosituksia ja hyviä käytäntöjä, jotka tulisi ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa ja lainvalmistelussa. Slant – Rantala – Kautto 2014, s. 65, 68.
78 Esim. hallitusohjelmassa kerrotaan, että resursseja oikeuspoliittiseen tutkimukseen lisätään. Jyrki Kataisen halli-tuksen hallitusohjelma 2011, s. 5. Myös oikeusministeriön tulevaisuuden katsauksessa vuodelta 2010 on tunnistettu tutkimustiedon puute lainvalmistelussa ja lainsäädäntötyössä ongelmaksi tällaisen tiedon tarpeen kasvaessa lain-valmistelussa. Oikeusministeriön hallinnonalan tulevaisuuskatsaus 2010, s. 20.
79 Näin myös Siltala 2001, s. 91.
kohdista ja erilaisia metodeja käyttäen.80 Tutkimuksessa on voitava käyttää yhtä aikaa sekä empiirisiä että lainopillisia menetelmiä ja oikeustiedettä tulisi tarkas-tella Kultalahden tapaan janana, jonka toisessa päässä on puhdas normatiivinen tutkimus ja toisessa päässä pelkästään muuta kuin lainopillista tutkimusta, em-piirisen tutkimuksen sijoittuessa näiden ääripäiden välimaastoon.81
Empiirinen oikeustutkimus voi antaa paljon myös perinteiselle lainopilli-selle tutkimuklainopilli-selle tuottamalla tietoa esimerkiksi sääntelyn vaikutuksista, jota pelkän lainopillisen tutkimuksen avulla ei saataisi.Empiirisen oikeustutkimuk-sen tarvetta lisää myös Galliganin huomio, jonka mukaan lait toimivat todelli-suudessa eri tavalla kuin mitä lakitekstissä säädetään. Syynä eroon on se, että lainsäädäntö ei vaikuta ihmisten käyttäytymiseen aina siten kuin kirjoitettujen säännösten perusteella oletetaan. Myös säännösten soveltamisessa inhimillise-nä toimintana voi olla eroja. Empiirisen tutkimuksen avulla onkin selvitetty, että esimerkiksi sosiaalinen ympäristö, ihmisten asenteet ja toimintatavat vaikutta-vat sääntelyn noudattamiseen ja säädösten soveltamiseen. Empiirisen oikeustut-kimuksen avulla selvitetään nimenomaan sitä, miten sääntely todellisuudessa vaikuttaa, kuinka sääntelyn kohteet noudattavat sääntelyä ja kuinka heitä koh-dellaan sääntelyn perusteella.82
1.7 tUtkijAn omA SijoittUminen SUHteeSSA tUt-kittAVAAn AiHeeSeen
Omaa työtehtävää lähellä olevaan tutkimukseen liittyy etuja ja ongelmia.83 Tutkimukseni kohde on siinä suhteessa läheinen, että olen työskennellyt Verohallinnossa arvonlisäverotuksen parissa vuosia.84 Työtehtäviini liittyvät ko-kemukset sekä aiempien tutkintojen yhteydessä tekemäni pro gradu -tutkielma ja lisensiaatintutkimus muodostavat osan väitöskirjatutkimukseni lähtökohdis-ta ja oletlähtökohdis-tamuksislähtökohdis-ta.
Tutkimusaihe on mielestäni kuitenkin siinä mielessä neutraali, että siihen ei liity vahvoja poliittisia, uskonnollisia tai moraalisia kysymyksiä, joiden suhteen tutkijan on syytä olla varovainen omien subjektiivisten käsitysten välittämises-tä tutkimukseen. Kun tutkimuksen kohde on läheinen, olen tutkijana pyrkinyt
80 Myrskyn mukaan sosiaalipoliittisen tutkimuksen anti voi tulla esille esim. suunniteltaessa verojärjestelmän ja sosiaaliturvajärjestelmän integroimismahdollisuuksia. Filosofian piiriin luettavat kysymykset saattavat antaa virik-keitä pohdittaessa verotuksen oikeudenmukaisuutta, yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia suhteessa julkiseen valtaan sekä valtion tehtäviä. Valtiotieteistä puolestaan voi olla apua esim. selvitettäessä sitä, millainen lobbausjärjestelmä muovaa veropolitiikkaa ja sen pohjalta luotavaa verolainsäädäntöä. Myös sosiologian pohjalta nousevat kysymyk-senasettelut voivat olla merkityksellisiä. Verotus liittyy ihmisten taloudelliseen käyttäytymiseen, joten erityisesti ihmisten käyttäytymistä tutkivat tieteet,, kuten psykologia ja sosiaalipsykologia, ovat keskeisiä käyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Myrsky Oikeus 2000, s. 330.
81 Kultalahti 2001, s. 156; Ervasti LM 1998, s. 372.
82 Ks. Galligan 2010, s. 982 ss.
83 Ks. objektiivisuudesta ja omaa työtehtävää lähellä olevasta tutkimuksesta esim. Hurskaisen väitöskirja, jossa hän tarkastelee sormenpäätuntumaan liittyvää problematiikkaa. Hurskainen 2003, s. 16.
84 Tutkimukseni rakentuu pelkästään Verohallinnon ulkopuolisiin lähteisiin, enkä ole tutkimuksessani käsitellyt salassa pidettävää tai muuta kuin julkista tietoa.
kiinnittämään huomiota objektiivisuuteen.85 Objektiivisuus edellyttää, että tut-kijana pyrin katsomaan tutkimuskohdetta ulkoapäin, puolueettoman sivusta-katsojan näkökulmasta.86
Käytettäessä kyselytutkimusta lukija voi lisäksi itse arvioida tutkimuksen tekemisen objektiivisuutta ja luotettavuutta kyselytutkimusten raportoitujen tulosten avulla. Lukija voi tarkastella ja analysoida raportoituja tuloksia, tehdä niistä johtopäätöksiä ja verrata omia johtopäätöksiään esitettyihin tuloksiin, mitä kautta myös tutkimuksen objektiivisuus ja luotettavuus tulevat arvioitaviksi.
Tutkimusteksti on tutkijan tulkintaa aineistosta ja käytetyistä lähteistä.
Tutkijan edellytetään tällöin noudattavan menetelmällistä ja kielellistä objektii-visuutta. Menetelmällisen objektiivisuuden kriteerinä pidetään sitä, että toinen tutkija voi samoista lähtökohdista toistaa tutkimuksen. Objektiivisuus metodi-kysymyksissä merkitsee esimerkiksi sitä, että lähteet on valittu ja niitä tulkitaan huolellisesti sekä esitetään myös se lähde- ja tutkimusaineisto, joka on ristirii-dassa omien käsitysten kanssa. Tutkija-subjekti on mukana aina tutkimusta kir-joittaessa, ja siksi tuloksia tarkasteltaessa on kiinnitettävä huomiota tarkastelun kiihkottomuuteen ja puolueettomuuteen.87
Tutkijalla on tutkimusprosessia koskevia valintoja tehdessään paljon mahdol-lisuuksia, mutta vapauden kääntöpuolena on vastuu. Täydellinen objektiivisuus ei liene koskaan mahdollista. Kukaan ei kykene täysin irrottautumaan itsestään ja sulkemaan pois omia käsityksiään ja kokemuksiaan. Tutkijana olen pyrkinyt tiedostamaan tämän ja kertomaan omat asenteeni ja oletukseni sekä toimimaan niin, etteivät ne vaikuttaisi tutkimukseen.88 Tutkimuksen ratkaisuja tehdessäni myöskään ulkopuoliset rahoittajat eivät ole vaikuttaneet päätöksiini.
85 Objektiivisuudella tarkoitetaan kielitoimiston sanakirjan mukaan henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää ilmaisua. Kotimaisten kielten keskus 2012.
86 Hirsjärvi – Remes – Sajavaara 2012, s. 309–310.
87 Ks. Eskola – Suoranta 2001, s. 17.
88 Ks. Eskola – Suoranta 2001, s. 17, 19–20.