• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-11-085: Saralamminkankaan tuuli- ja rantakerrostumat (Utajärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat: Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-11-085: Saralamminkankaan tuuli- ja rantakerrostumat (Utajärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat: Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-11-085

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

3510000

3510000

3511000

3511000

3512000

3512000

7216000 7216000

7217000 7217000

7218000 7218000

7219000 7219000

(2)

SARALAMMINKANKAAN TUULI- JA RANTAKERROSTUMA

Tietokantatunnus: TUU-11-085

Pinta-ala: 133,5

Korkeus: 137,5

Alueen suhteellinen korkeus: 5

Geologia

Saralamminkankaan tuuli- ja rantakerrostuma on syntynyt Kälväsvaaran harjumuodostuman itäpään deltamaiselle harjulaajentumalle. Alue jäi mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym.

2005) muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena harjun itäpään laki (143 m) ja deltan pinta paljastuivat veden peitosta noin 9 400 - 9 300 vuotta sitten. Länsilounaasta puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi harjun lakea ja deltan pintaa sekä kerrosti irrottamaansa ainesta rantavalleiksi deltan pinnalle. Maankohoamisen ja talvien jäiden työnnön seurauksena deltan loivasti lounaaseen viettävälle pinnalle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja. Muodostuman alueella on kymmenkunta maastossa kohtalaisesti hahmottuvaa rantavallia. Rantavallit ovat muodostuman lounaisosassa suoraviivaisia, matalia, luoteesta kaakkoon suuntautuneita selänteitä eli "kaartoja". Niiden korkeus on yleensä 0,4 – 1,2 metriä. Rantavallien lounaisrinteet ovat hieman

korkeampia kuin vallien koillisrinteet. Muodostuman kaakkoisosassa, Hongansuon länsipuolella sijaitsevat itäisimmät rantavallit ovat menettäneet suoraviivaisen muotonsa. Ne ovat kiemurtelevia ja katkeilevia selänteitä ja niiden pinnalla on hiekkaista kumpareikkoa. Muodonmuutoksen syynä on tuulen aiheuttama kulutus ja kerrostaminen deltan pinnan noustua maankohoamisen seurauksena aallokon ulottumattomiin. Rantavallien pinnalle ja niiden

lähiympäristöön on kerrostunut dyynikumpuja ja heikosti kaarenmuotoisia lyhyitä dyyniselänteitä, joiden kaaret avautuvat kohti länttä.

Biologia

Lähes koko alue on soidensuojelualuetta lukuun ottamatta kuivan kankaan mäntytaimikkoa, siemenpuuhakattua mäntytaimikkoa, nuorta kasvatusmännikköä ja pienialaisesti harvennettua varttunutta, tasaikäistä männikköä.

Varttuneita välikuviota on jätetty kosteisiin suopursuvaltaisiin painanteisiin. Varvikko on aika yhtenäistä koostuen kanervasta, puolukasta, variksenmarjasta ja vähän mustikasta. Pohjakerros on seinäsammaleista, jonka seassa on pieniä poronjäkäläsänkiä. Taimikoissa on tiheämmät kanervikot.

Soidensuojelualueella ja osin sen laitamilla on varttunutta, erirakenteisempaa männikköä ja myös matalaa

suomännikköä. Kelomaisia lahopuita makaa maassa, joista yhdellä havaittiin ehkä riekonkääpä (NT/RT). Korkeita harsintakantoja on myös runsaasti. Osin kaarteet ovat vähän soistuneita ja silloin suopursun ja juolukan valtaamia, mutta muuten enemmän kanervaisia ja variksenmarjaisia. Porot ovat kuluttaneet myös pohjakasvillisuuden polkujensa ja makuupaikkojensa kohdilta puhki. Kaartojen välisessä rimmessä kasvaa ruskopiirtoheinää (NT/RT).

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille. Samasta syystä siltä avautuu vain metsä- ja suomaisema lähiympäristöön. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua rantavallit ja muodostuman lounaisosissa vallien väliset suolahdekkeet. Muodostuma kuuluu Olvassuon Natura- alueeseen (FI1101202). Lounaisimmat rantavallit kuuluvat Leväsuon-Kärppäsuon soidensuojelualueeseen (SSA110100). Muodostuman luoteispää kuuluu lisäksi Kälväsvaaran harjujesuojelualueeseen (HSO110132).

Sijainti: Saralamminkankaan muodostuma sijaitsee Utajärven kunnan länsiosassa, noin neljä kilometriä Kipinästä etelään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 1,5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Utajärvi

3442 06

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Muodostuman itäosassa dyynit ovat syntyneet tuulen kuljetettua ainesta muodostuman länsiosasta moreenipeitteisen kalliokohouman rinteille ja osittain myös sen yli.. Korkeimmat

Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 500 vuotta sitten (Saarnisto 2005).. Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli

Naapurin ja Lamminharjunlammen dyynit ovat kuivan kankaan männiköitä, jotka ovat enimmäkseen aukeita,.. taimikoita

Tuuli on kuljettanut viereisen muodostuman (TUU-11-134) alueelta ainesta ja kerrostanut sen muodostuman luoteisosassa sijaitsevan Puolavaaran itäosan laen

Lounaisrinteelle muodostui noin kymmenen metrin korkuinen loiva rantatörmä, jonka alaosassa on rantalovi sekä sen edustalla lähes 50 metrin levyinen rantatasanne..

Muodostuman kaakkoisosassa sijaitsevan Kangaslammen ja Kaiskon alueen dyynit ovat heikosti U:n muotoisia laajakaarisia paraabelidyynejä, jotka avautuvat kohti

Siinä ovat muodostuman kookkaimmat dyynit, joiden korkeus on suurimmillaan noin 6-7 metriä.. Dyynien länsirinteet ovat idänpuoleisia

Muodostuman itäisimmän laen itäreunalla on kaksi heikosti kehittynyttä rantavallia, joilla kivet ja lohkareet ovat heikosti pyöristyneitä ja osittain särmikkäitä..