TUU-11-067
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
3484000
3484000
3485000
3485000
3486000
3486000
3487000
3487000
3488000
3488000
7098000 7098000
7099000 7099000
7100000 7100000
7101000 7101000
7102000 7102000
7103000 7103000
7104000 7104000
VALKEISKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-067
Pinta-ala: 139,0
Korkeus: 177
Alueen suhteellinen korkeus: 17
Geologia
Valkeiskankaan laaja ja hajanainen dyynialue sijoittuu suuren harjumuodostuman ympärille, ja se koostuu kooltaan ja suuntaukseltaan vaihtelevista paraabelidyyneistä ja dyynikummuista (vrt. Johansson et al 2000). Paraabelidyynien pituus on noin 200-1 700 metriä ja korkeus 1-12 metriä. Alueen pohjoisosan paraabelidyynit ovat osittain
turvekerrostumien peitossa. Dyynien itäiset ja kaakkoiset suojasivurinteet ovat paikoin jyrkähköjä. Parhaiten kehittynyt muodostuma on alueen keskellä oleva massiivinen ja melko jyrkkäpiirteinen, kumpuileva ja mutkitteleva pohjois-eteläsuuntainen paraabelidyyniketju, joka on lähes 2,5 kilometriä pitkä. Välittömästi sen länsipuolella oleva loivasti kumpuileva dyynialue on puolestaan hieman tulkinnanvarainen ja koostunee suurelta osin harjumuotojen päällä olevasta peittohiekasta. Harjua ympäröiviin hietakerrostumiin ja paraabelidyynien väliin on kulunut useita jyrkkäpiirteisiä, noin 30-50 metriä leveitä ja 5-8 metriä syviä purolaaksoja, joiden pohjalla virtaa hyvin mutkaisia puroja. Purolaaksojen rinteisiin on lisäksi kulunut pienempiä raviineja.
Ylin ranta (Ancylusjärvivaihe) on seudulla noin 185 metrin tasolla, mikä hahmottuu ympäristön harjudeltojen tasaisina lakina. Kohdealueen dyynit ovat kerrostuneet Ancylusjärvivaiheen aikana harjun kohottua liepeineen vedenpinnan yläpuolelle. Tuulen suunta on ollut pääosin läntinen ja luoteinen, itäosan dyyneillä myös pohjoinen.
Harjun ympärillä on muutamia pieniä ja matalia dyynejä myös rajatun kohdealueen ulkopuolella. Harju on osa Suomen pisimpiin kuuluvaa harjumuodostumaa, jonka pisin, noin 360 kilometrin pituinen haara kulkee Raahesta Pyhännän, Iisalmen, Siilinjärven ja Tuusniemen kautta Joensuun pohjoispuoliselle Jaamankankaalle.
Biologia
Valkeiskankaan puusto on Vieremän puolella lähes kokonaan varttunutta, enimmäkseen kuivan kankaan männikköä.
Pyhännän puolen pitkän dyynin puustoa on hiljattain harvennettu ja aivan pohjoisosa on mäntytaimikkoa. Jyrkänpuron länsipuolen dyyneillä on kasvatusmänniköitä. Koillisosassa on myös runsaasti hakkuita. Mäntyjen varjossa
aluskasvillisuus on puolukkaista ja vähän poronjäkälälaikkuista. Kieloa kasvaa harvakseltaan. Varvikon alla on enimmäkseen seinäsammalpeite. Rinteiden välillä ei kasvillisuuden suhteen ole suurta eroa.
Valkeiskankaan eteläpäässä, kaakkoisella rinteellä ja Jyrkänpuron etelään avautuvilla rinteillä on pieniä, 20 x 20 metrin aukkopaikkoja, joiden jäkäliköissä kasvaa runsaasti kieloa ja metsälauhaa sekä vähemmän ahosuolaheinää, kanervisaraa, keltaliekoa ja sianpuolaa. Poronjäkälien lisäksi aukkoja peittävät tinajäkälät, karvakarhunsammal ja tierasammalet. Jyrkänpuron kohdalla, jossa puro murtaa dyynivallin on etenkin etelään avautuvan rinteen alaosassa lehtomaista kasvillisuutta kuten sudenmarjaa, tesmaa ja ketunleipää, ja ylempänä enemmän jäkälää, kieloa ja vähän kissankäpälää (NT). Dyynien kohdalla rinteisiin on kulunut myös pieniä raviineja, jotka eivät ole aivan yhtä reheviä kuin meanderoiva puronvarsi.
Maisema ja muut arvot
Dyynialue hahmottuu ympäristöstä kohtalaisen selkeästi. Dyynit ovat osittain soiden rajaamia, ja ne nousevat yleensä terävästi tasaisesta ympäristöstä. Ympäristöstä on näkyvissä mäntykankaita ja rämeitä, monin paikoin myös
avohakkuita. Kaukonäkymiä ei ole. Keskiosan dyyniketjussa näkyy erittäin voimakas kontrasti lähes luonnontilaisen eteläosan ja toisaalta hakatun, äestetyn ja taimitetun pohjoisosan välillä. Sisäinen maisema on vaihteleva, sillä alueella on useita erikokoisia dyynejä ja selkeät korkeuserot.
Alueella on vähän leikkauksia, mutta hakkuut ja äestykset ovat paikoin kuluttaneet dyynejä. Keskiosan suuren dyynin eteläosa on kuitenkin yhä suurelta osin lähes luonnontilainen. Kohdealueen keskiosa on pääosin pohjavesialuetta ja kuuluu osittain Hällämönharjun - Valkeiskankaan Natura- ja harjujensuojelualueeseen (FI0600033, HSO080067).
Kohdealueen keskiosa purolaaksoineen on mainio käyntikohde.
Sijainti: Valkeiskankaalla Pyhännän ja Vieremän välisen rajan molemmin puolin, 20 km Pyhännältä kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 12 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pyhäntä Vieremä
3413 07 3324 09
Johansson, P.,Sahala, L. & Virtanen, K. 2000. Rantamerkit, tuulikerrostumat ja moreenimuodostumat geologisina luontokohteina. Summary: The most significant raised beaches, aeolian and morainic landforms in Finland. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 151. 76 s.
