Titta Luukkonen
MISTÄ ON HYVÄT OPETTAJAT TEHTY?
Näkökulmia nykypäivän opettajuuteen kuudesluokkalaisten lasten kertomana
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Toukokuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajakoulutuksen osasto Tekijät – Author
Titta Luukkonen Työn nimi – Title
Mistä on hyvät opettajat tehty?
Näkökulmia nykypäivän opettajuuteen kuudesluokkalaisten lasten kertomana
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Kasvatustiede
Pro gradu -tutkielma X 20.5.2018 88 + liitteet (4) Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä – Abstract
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten kuudesluokkalaiset oppilaat kokevat nykypäivän hyvän opettajuuden. Tavoitteena oli rakentaa oppilaiden kokemusten ja oppilaiden hyvän opettajuuden merkitysten mukainen kuva opettajuudesta. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui hyvää opettajuutta ja opettajan eettisyyttä käsittelevään teoreettiseen aineistoon sekä kasvatukseen ja opetustyöhön liittyvään kirjallisuuteen.
Aihetta lähestyttiin lapsilähtöisyyden näkökulmasta koulukontekstissa hyvää opettajuutta sen merkityksiä ja kasvatustyön eettisyyttä pohtien. Tut- kielmassa määriteltiin hyvä opettajuus, opettajan työn arvolähtökohdat sekä eettinen opettajuus.
Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkielman aineisto kerättiin kahdeksalta kuudennen luokan oppilaalta teemahaastattelemalla. Tutkiel- massa käytettiin sisällönanalyysiä oppilaiden kokemusten ja hyvän opettajuuden merkitysten ymmärtämisen keinona. Haastatteluaineistosta muo- dostui kolme pääteemaa; 1) oppilaiden käsitykset hyvästä opettajuudesta, 2) hyvän opettajuuden merkitykset a) kouluyhteisölle ja b) oppilaalle sekä 3) opettajan eettisyys kasvatustyössä. Tutkielman tuloksia vertailtiin aiemmin tehtyyn tutkimukseen luokanopettajien ja erityisopettajien nä- kökulmasta.
Tutkimuksessa havaittiin, että opettajat ovat erilaisia, mutta lapset toivoivat opettajan olevan persoonallinen oma itsensä. Lapset tarvitsivat turval- lista ja lujasti lempeää opettajaa, joka ohjaa selkeästi opetustuokioita. Oppilaat toivoivat opettajan ottavan luokan mukaan tuntisuunnitteluun, sillä tämä sitouttaa ja motivoi oppilaita koulutyöhön. Oppilaat suhtautuivat opettajaan inhimillisesti ja toivoivat opettajalta kasvatuksellista otetta luokan- hallintaan. Lasten mahdollisuus osallistua koulutyöhön ja suunnitteluun lisäsi kouluviihtyvyyttä. Jokainen haastateltavista oli kohdannut kiusaa- mista, joko silminnäkijänä tai kiusaamisen kohteena. Varhaisella puuttumisella kiusaamistilanteisiin voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja edistää kou- luviihtyvyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Koulukiusaamisen ehkäisemisen keinoina oppilaat nostivat esille koulukavereiden ja vanhempien tuen sekä turvallisen ja luotettavan opettajan, joka nopeasti puuttui kiusaamistilanteisiin.
Tutkielmani osoittaa, että opettajan omalla innokkuudella ja aidolla persoonalla on merkitystä. Opettajan tulee reflektoida omaa toimintaa ja toimia kasvatuksellisena esimerkkinä oppilaille. Opettaja rakentaa yhdessä oppilaiden kanssa kouluun turvallisen ja yhteisöllisen toimintaympäristön.
Opettaja noudattaa koulun sääntöjä ohjaten omalla toiminnallaan oppilaat yhdessä keskustelemalla sitoutumaan koulun sekä luokan sääntöihin.
Vuorovaikutuksen merkitys korostui ryhmätehtävissä, opettajan ja oppilaan välillä sekä luokan yhteisissä kasvatus- ja oppimistilanteissa. Oppilaat toivoivat opettajalta monipuolisia ryhmä- tai yksilötehtäviä oppimisen tueksi. Oppilaat arvostivat opettajassa kykyä rakentavaan keskusteluun sekä rauhallisuutta ristiriitatilanteissa. Kasvatustilanteissa korostui tekojen ymmärtämisen merkitys. Luokan työrauhasta vastuu on sekä oppilailla, että opettajalla. Yhteisöllinen toiminta ja yhteiset keskustelut koettiin mielekkäiksi ja tärkeiksi konstruktiivisen oppimisen näkökulmasta. Yhdessä teke- minen lisäsi arvostuksen kokemuksia, auttoi ymmärtämään erilaisuutta, paransi luokan ilmapiiriä ja lisäsi koulussa viihtymistä. Oppilaan positiivinen kannustaminen koetiin tärkeäksi sekä opiskelijan tuen tarpeen huomioiminen. Tärkeää on, että opettaja huomioi oppilaat yksilöinä vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Avainsanat – Keywords
Arvot, eettisyys, hyvä opettajuus, lapsinäkökulmainen tutkimus, positiivinen pedagogiikka, sisällönanalyysi, vastuu ja valta
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty
Osasto – School
School of Applied Educational Science and Teacher Education Tekijät – Author
Titta Luukkonen Työn nimi – Title
What qualities make a good teacher?
Perspectives on today´s teaching by the children of sixth-grade
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Education
Pro gradu -tutkielma X 20.5.2018 88 + attachements (4) Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä – Abstract
The purpose of this thesis is to find out how pupils in sixth grade experience today´s good teaching. The aim is to build a picture of good teaching in the perspective of students. The theoretical background of the research was based on good theoretical knowledge of teaching and ethics, as well as literature related to education and teaching. The subject was approached from the point of view of child orientation in the school context, considering good teaching and the ethicality of educational work. The thesis defines good teaching, the value of the teacher's work and ethical teaching.
This research was qualitative. The material of the thesis was collected by theme interviewing eight students of the sixth grade. In the thesis, content analysis was used to find out pupils' experiences and understanding the meaning of good teaching. The interview material consisted of three main themes; 1) pupils' perceptions of good teaching, 2) the meaning of good teaching a) for the school community, and b) for the student, and 3) the teacher's ethics in educational works. The results of the thesis were compared to previous studies from the point of view of the class teachers and the special teachers.
The study found that teachers are different, but the children want the teacher to be unique themselves. Children need a safe and trustworthy gentle teacher who guides the classroom. Pupils hoped that the teacher allow pupils to participate in the design, as this engages and motivates the students to work. Pupils need a humane approach from teacher and sensed the teacher’s emotions. Involving children in school work and planning increases their school motivation. Everyone interviewed confront with bulling, either as eyewitness or bullying. Early intervention in bulling can prevent margin- alization and promote school comfort and a sense of solidarity. As a means of preventing school bullying, the doctrine raised the role of a safe and trusted teacher, rapid intervention, and classmates support.
The current study shows that the teacher’s own enthusiasm and a genuine person is important. The teacher should reflect on their own activities and act as an example for their students. The teacher builds with the pupils a safe atmosphere for children to grow. The class teacher should obey the school rules and guides through his own activities and the students consider the ethical and value perspectives together by discussing. Pupils appre- ciate versatile teaching methods and exploratory learning, where pupils themselves solve and design tasks interactively and independently. In ethical educational situations, it is important to listen, to discuss and respect students and to show humanity. The students highlighted the importance of understanding the acts in ethical situations and the importance of the teacher and pupils as well as the constructive discussion of the people con- cerned. Responsibility for classroom peace is both for students and teachers.
Co-operation and collective conversation were considered meaningful and important in terms of constructive learning. Co-operation increase the sense of appreciation, helps to understand diversity, improve the classroom atmosphere, and add the well-being in school. The student's positive encouragement was considered important and to consider the student's special needs. It is important that the teacher considers students as individuals with their strengths and weaknesses.
Avainsanat – Keywords
Ethics, values, good teacher, study of child perspective, positive pedagogy, content analysis, responsibility and authority
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 2
2 OPETTAJAN ETIIKKA JA MORAALI - VALTA, VASTUU JA VAPAUS ... 6
2.1 Hyvän opettajan määrittely ... 8
2.2 Opettaja arvokasvattajana ... 11
2.3 Eettisesti hyvä opettaja... 13
3 LAPSINÄKÖKULMAINEN TUTKIMUS ... 17
3.1 Lasten kokemukset – haastattelu aineistonhankintamenetelmänä ... 19
3.2 Filosofinen viitekehys ... 20
3.3 Lapsitutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden arviointi ... 23
4 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 26
5 KVALITATIIVINEN TUTKIMUSAINEISTO ... 28
5.1 Lasten teemahaastattelu ... 28
5.2 Tutkimuksen kulku ... 29
5.3 Aineiston analyysimenetelmä – sisällönanalyysi ... 32
6 TUTKIMUSTULOKSET - PIENISTÄ PUROISTA NE ISOTKIN JOET KASVAVAT ... 34
6.1 Oppilaiden käsityksiä hyvästä opettajuudesta – toiveena hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen opettaja ... 36
6.2 Hyvän opettajan merkityksiä kouluyhteisölle ja oppilaalle – yhteiset säännöt ... 42
6.3 Opettajan eettisyys kasvatustyössä – kuuntele, keskustele ja kunnioita (KKK) ... 50
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA- TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA ... 56
7.3 Metodinen arviointi ... 78
7.4 Tutkimusetiikka ... 81
7.5 Jatkotutkimuskysymykset ... 83
LÄHTEET ... 85 LIITTEET (4)
1 JOHDANTO
”Opettajalla tarkoitamme henkilöä, joka koulussa tai senluotoisessa toimin- nassa järjestelmällisesti ohjaa oppilaiden kehitystä asettamansa ihanteen suuntaan. Hän pyrkii ohjauksellaan kehkeyttämään nuoren koko persoonalli- suutta määrätynlaista päämäärää kohti.” (Haavio 1969, 13.)
Alakoulun opettaja on tärkeässä roolissa pienen kouluaan aloittavan lapsen elämässä.
Nyky-yhteiskunnassa lapsi nähdään yhteiskunnallisena vaikuttajana ja hänen näkökulmi- aan kuullaan, sillä aikuiset haluavat saada lapsen äänen kuuluviin (Dahlin 2013, 152). Kou- lumaailmassa oppilas, lapsi on keskiössä ja häntä tuetaan lapsuudesta aikuisuuteen. Opet- tajan työ itsessään on kasvattamista (Törmä 2003, 99-100), joten opettajan tulee olla luova, huumorintajuinen ja idearikas oppilaita motivoiva yksilö. Opettaja toimii ihmissuhdeamma- tissa ja tekee työtään koko persoonallaan. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n uutistiedot- teessa Olli Luukkainen toteaa (Opetusalan ammattijärjestö 2010), että opettajan ammatin arvostus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä käy ilmi Opetusalan ammattijärjestön teettämän opettajien ammattikuva- ja arvostustutkimuksen tuloksissa.
Kansalaisten mielestä koulutusleikkaukset vaikuttavat opettajan työhön ja heikentävät kou- lutuksen laatua. Lapsien avulla tutustutaan heidän näkökulmaansa tämän päivän hyvästä opettajuudesta, miten se heille näyttäytyy. On tärkeää saada oppilaiden havaintoja esille heidän kokemastaan opettajuudesta.
Syksyllä 1.8.2016 otettiin käyttöön uusi perusopetuksen opetussuunnitelma vuosiluokkien 1–6 osalta (Opetushallitus 2014). Tämä lapsilähtöinen ajattelumalli asettaa haasteita opet- tajille ja asettaa opettajat pohtimaan opettamista uudesta perspektiivistä kuten ilmiöpohjai- nen oppiminen, vuorovaikutus, integrointi ja tutkiva oppiminen. Tässä tutkielmassa oppilaat kertovat, miten he kokevat vuoden 2016 opettajuuden toiveet, tavoitteet ja tarpeet. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, miten kuudesluokkalaiset kokevat ja ymmärtävät opetta- jan työssä esille nousevat haasteet, joita he ovat kohdanneet koulussa. Mihin näkökulmiin opettajan tulee kiinnittää huomiota työssään? Uusi opetussuunnitelma arvostaa ajattelua ja vuorovaikutukseen kannustavaa toimintakulttuuria. Miten se näkyy käytännön arjessa, kou- lumaailmassa? Opetussuunnitelma ohjaa omien mielipiteiden ilmaisemiseen sekä kriittisen ajattelukyvyn esille tuomiseen. Koulussa on mahdollisuus sosiaalisessa vuorovaikutuk- sessa tuoda esiin omia näkökulmia sekä sopia yhteisiä toimintakäytänteitä ja opetella huo- mioimaan toiset. Ajattelun ja puhumisen taitojen avulla opettajat sekä oppilaat voivat
ilmaista oikeaa ja väärää sekä mikä on hyödyllistä tai vahingollista. (Gadamer & Nikander 2004, 79.) Dialogia tulee käydä kaikkien niiden kesken ketä se koskettaa, jotta voimme rakentaa hyvää opettajuutta ja toimivaa kouluyhteisöä. Leskisenoja (2017) väitöskirjassaan nostaa esille positiivisen pedagogiikan ja ihmissuhteiden merkityksen oppilaan hyvinvoinnin lisäämiseksi kouluyhteisössä. Vuorovaikutus ja keskustelu ovat tärkeitä taitoja niin opetta- jien, vanhempien kuin oppilaiden keskuudessa. Haasteena nykypäivän arvokeskusteluissa on monikulttuurisuus ja yhteisten arvojen rakentamisen haasteet (Törmä 2002, 89). Arvo- maailmojen moninaisuuden myötä koulumaailma tarvitsee dialogia sisältävän toimintakult- tuurin, jotta voimme paremmin ymmärtää toisiamme ja sitoutua yhteisiin arvoihin. Opetta- juutta ei voi oppia pelkästään kirjoista ja yliopistosta. Tutkintotodistuksen arvosanat eivät kerro sinun olevan hyvä opettaja, sillä oma opettajuus syntyy työtä tekemällä ja käytän- nössä oppimalla.
Kasvatusajattelu on Skinnarin (2004, 20) mukaan toiminut aiemmin pelolla fyysisesti ” joka vitsaa säästää se lastaan vihaa” tai henkisellä eristämisen, vähättelyn ja pelottelun taktii- kalla. Leskisenojan (2017, 13) kuvaama positiivinen pedagogiikka ei ole ns. vaahtokarkki- pedagogiikkaa, vaan kasvatusnäkemys, jolla on tieteellinen perusta, joka perustuu globaa- liin tieteelliseen empiiriseen näyttöön (Leskisenoja 2017, 13). Nykypäivän viihde tekee rak- kaudesta ja välittämisestä ns. kauppatavaraa ja tekee ihmisistä yhä kyynisempiä. Media voi luoda epätodellisen arvomaailman tai tavoittelemisen arvoisen hyvän elämän. Toisista vä- littäminen ja rakkaus pitäisi saada arkeen mukaan. Opettajan tulee olla aidosti kiinnostunut oppilaistaan. Opettaminen ei ole vain arviointia ja ainesisältöjä, vaan yksilön tukemista kas- vussa kokonaisvaltaisesti. (Skinnari 2004, 21 - 22.)
Oppilaiden käytöshäiriöt ovat aiheuttaneet huolta ja huomiota mediassa. Vuoden 2016 lo- kakuussa sattui tapahtuma lahtelaisessa peruskoulussa, jossa opettaja raivostui oppilail- leen ja oppilaat kuvasivat tilanteen matkapuhelimillaan ja pian video levisi sosiaalisessa mediassa kaikkien nähtäville. Tässä muutamia vuoden vaihteen 2016-2017 Etelä-Suomen Sanomien otsikoita: ”Kuri ja järjestys kouluihin”, ”Rehtori soitettiin apuun, oppilaille lahte- laiskoulussa raivonnut opettaja jäi tapauksen jälkeen virkavapaalle työstään.” Onko huoli tulevaisuuden opettajien arvostuksen murenemisesta aiheellista? Tämän tutkielman tulok- sia verrataan Spoofin (2007) väitöskirjan saatuihin tuloksiin opettajan työn eettisyydestä ja arvoista. Spoofin (2007) väitöskirja perustuu opettajien haastatteluihin ja kyselytutkimuk- seen. Spoof (2007, 1) nostaa esille väitöskirjassaan opettajan ammatin arvostuksen heik- kenemisen. Ovatko nykypäivän nuorten käsitykset opettajuudesta muuttuneet huolestutta- vampaan ja tunteettomaan suuntaan? Opettaja käyttää valtaa koulussa ja lasten kanssa
työskennellessään. Hän ei saa käyttää tätä valta-asemaa väärin. Opettajan tehtävänä on sivistää lapsia, kehittää heitä ja tukea heitä hyvän elämän rakentamisessa.
Tämä tutkielma on osittain myös konstruktiivinen tutkimus oman opettajuuden löytämiseksi ja kehittämiseksi. Saamalla tietoa oppilaiden näkemyksistä hyvästä opettajuudesta antaa se myös perspektiiviä omaan opettajuuteen. Tämän tutkielman tavoitteena on herättää aja- tuksia oman opettajuuden pohtimiseen ja antaa näkökulmaa hyvään positiivisen pedago- giikkaan sekä sen hyödyntämiseen koulumaailmassa. Leskisenoja (2017) on väitöskirjas- saan tutkinut positiivisen pedagogiikan vaikutuksia oppilaisiin opettajan työssä. Positiivinen pedagogiikka tukee yksilöllisen oppilaan vahvuuksien huomioimista kouluarjessa. Erilai- suus rikastaa kulttuuria sekä arvomaailmaa ja auttaa oppilaita hyväksymään erilaisuuden vahvuutena, yhteisön voimavarana. Tämä tutkielma avaa näkökulmia oppilaiden kokemuk- sista opettajuuteen nykypäivän kouluyhteisössä.
Tämän kvalitatiivisen tutkielman tavoitteena on sisällönanalyysin avulla selvittää, miten lap- set kuvaavat hyvän opettajan toimintaa koulumaailmassa. Tieteenfilosofisena viitekehyk- senä toimii ihmiskäsitys siitä, millainen hyvä opettaja on tutkimuskohteena koulukonteks- tissa oppilaiden kertomana. Sisällönanalyysin avulla lasten puheenvuoroissa keskustelta- essa opettajan työstä ja siihen liittyviin arvokäsityksiin ja eettisiin näkökulmiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu opettajuutta käsittelevään teoreettiseen aineistoon, Spoofin (2007) väitöskirjaan opettajan työn eettisyydestä sekä opettajuuteen, kasvatukseen ja po- sitiiviseen pedagogiikkaan (Leskisenoja 2017) liittyvään kirjallisuuteen, joita pohditaan hy- vän opettajuuden näkökulmasta. Leskisenojan (2017) väitöskirjan pohjalta tekemä kirja
”Positiivisen pedagogiikan työkalupakki” antaa käytännöllisiä ratkaisuja arjen tilanteisiin opettajan työssä.
Johtopäätöksissä olen käyttänyt apuna SWOT-analyysissa hyödynnettävää nelikentän ke- hystä saadakseni esille oppilaiden opettajuuteen liittämiä uhkia, mahdollisuuksia, vahvuuk- sia ja heikkouksia (sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet). Tämä SWOT-kehys nelikenttä avaa näkökulmia laajemmin oppilaiden kokemuksista opettajuudesta. Opettajuus sisältää sisäi- siä ominaisuuksia empaattisuutta, herkkyyttä ja luovuutta sekä ulkoisia ominaisuuksia sa- noja, tekoja ja vuorovaikutusta. Haavion (1969, 44, 49, 55, 59, 70, 73) mukaan opettaja on aito, nöyrä, oikeamielinen, kärsivällinen, iloinen ja velvollisuudentuntoinen. Haavion (1969) kirja Opettajapersoonallisuus antaa perspektiiviä tutkia opettajuutta kasvatuksellisesta nä- kökulmasta.
Aiempia tutkimuksia opettajuuteen liittyen on tehty useita. Alkuportaat-seurantatutkimuksen avulla (2006-2016) on tutkittu suomalaisen koulun arkea kymmenen vuoden ajan. Tutki- muksen tavoitteena on ollut kehittää opettajien ja vanhempien yhteistyötä ja löytää keinoja oppimishaasteita tai heikon koulumotivaation omaavien oppilaiden auttamiseen. Tutkimuk- sessa on perehdytty useisiin näkökulmiin seuraavasti: koulupudokkuus, seurantatutkimus, oppiminen ja motivaatio, koulusiirtymät, oppimisvaikeudet, luokkahuonevuorovaikutus, opettaja-oppilas-suhde, vanhemmuus, kodin ja koulun yhteistyö. Olli Luukkainen on (2004) väitöskirjassaan rakentanut kuvaa tulevaisuuden opettajuudesta vuonna 2010. Hän on tut- kimuksessaan pohtinut tulevaisuuden opettajuuden muutostarpeita.
Tutkielman valmiiksi saamiseen on liittynyt runsaasti haasteita. Tutkimusasetelma on muut- tunut sekä laajentunut käsittämään hyvää opettajuutta, sillä näin olen pystynyt hyödyntä- mään oppilailta keräämäni materiaalin laaja-alaisemmin tutkielman hyödyksi. Haastattelu- aineiston monipuolisuus yllätti minut positiivisesti ja halusin tuoda sen myös tässä tutkimuk- sessa esille. Eettisyys ja arvot ovat tärkeä osa opettajan työtä ja koen, että opettajan työtä ei voi pohtia huomioimatta opettaja työhön vaikuttavia eettisyyttä, arvoja, normeja sekä lain- säädäntöä sekä oppilaan oikeuksia.
Tämän tutkielman merkitys yhteiskunnallisesti vahvistaa lapsen oikeutta vaikuttaa omaan toimintaympäristöön ja antaa lapsille ääni oman toimintaympäristön kehittämiseksi. On kui- tenkin tärkeää huomioida, että tämä tutkielma on pienimuotoinen, joten sen pohjalta ei voida tehdä laajempia yleistyksiä. Kouluyhteisölle tutkielma tarjoaa parannusehdotuksien mah- dollisuuden kehittää omaa toimintaympäristöään kaikkien osallisuutta paremmin tukevaksi.
Itselleni juuri valmistuvana opettajana tämä tutkielma on merkittävä, sillä olen kyennyt löy- tämään oman opettajuuteni vahvuuksia ja kehityskohteita tämän tutkielman avulla. Lasten kuunteleminen ja osallisuus ovat tärkeässä roolissa oppilaiden oppimisen herättäjänä.
Tutkielman rakenne koostuu hyvän opettajuuden määrittelemisestä, opettajan eettisyyden ja arvokäsitysten määrittelemisestä koulukontekstissa. Tämän jälkeen pohditaan lapsinäkö- kulmaisen tutkimuksen merkitystä nyky-yhteiskunnassa, filosofista viitekehystä ja luodaan näkökulma lapsitutkimuksen eettisyyteen ja luotettavuuteen. Seuraavaksi tutkielmassa esi- tellään tutkimuskysymykset ja tutkimuksen kulku, analyysimenetelmä, tulokset, johtopää- tökset, tutkielman arviointi.
”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
(Antoine de Saint-Exupery teoksessa Pikku prinssi.)
2 OPETTAJAN ETIIKKA JA MORAALI - VALTA, VASTUU JA VAPAUS
Opettajalla on suuri valta ja vastuu lapsien kasvattajana. Usein ihailtua ihmistä nostetaan jalustalle ja katsotaan ylemmäs, näin voidaan ajatella olevan myös opettajan ja oppilaan välillä, etenkin alakoulun oppilaiden näkökulmasta. Moraalisiin käytänteisiin vaikuttaa voi- massa oleva laki (Hakala ym. 2010, 22). Opettaja toimii ammatissaan viranhaltijana, asian- tuntijana ja ihmissuhdetyöntekijänä. Hänen tehtävänään on tukea ja edistää lasten kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Ope- tushallitus 2014, 48-49). Lasten tulisi yhä enemmän antaa mahdollisuuksia toteuttaa omia projekteja koulumaailmassa (Peters 2018). Opettajuus on nykyisin lähempänä oppilasta, lisäten opettajan vastuuta oppilaan kehityksestä ja vaatien yhteistyötä oppijan kehityksestä vastaavien asianosaisten kanssa. Oppilaan arviointiin liittyy paljon valtaa ja vastuuta, sillä oppilaat ovat ainutlaatuisia.
Etiikka osana ammattiprofessiota
Etiikalla on erilaisia osa-alueita 1) normatiivinen etiikka sisältää moraaliset käyttäytymisoh- jeet eli normit, 2) teoreettinen etiikka määritellään tieteellisin perustein ja 3) etiikka merkit- see moraalia. (Harva 1958, 13.) Etiikka liittyy ihmiseen ja inhimilliseen toimintaan (Tuomi- nen & Wihersaari 2006, 237). Filosofisesta näkökulmasta tarkasteltuna etiikalla tarkoitetaan niitä moraalisia sääntöjä, joihin opettaja sitoutuu työssään (Hakala, Kopperi & Nissinen 2010, 12). Tämän tutkielman näkökulmasta etiikka nousee esille opettajan eettisenä ja mo- raalisen vastuuna pienten oppilaiden kasvattajana kirjoitettuina ja kirjoittamattomina toimin- takäytänteinä koulun sääntöinä. Opettajan työ vaatii kykyä oman työn reflektointiin ja eetti- seen ajatteluun. On tärkeää saada oppilaiden kertomuksia esille, miten opettajuus heidän arjessaan näyttäytyy. Tätä tietoa tarvitaan kouluyhteisössä, jotta koulun toimintaa voidaan kehittää kaikkia sen yksilöitä kuunnellen ja kunnioittaen.
Opettajan rooli – nykypäivän opettajuus
Arvioinnin moninaisuus on myös haaste opettajalle. Hänen tulee rakentaa monipuoliset ar- viointikriteerit, jotka tukevat oppilaan kasvua. Opettajaa ohjaavat sisäiset eettiset periaat- teet toimimaan asemassaan, virkasuhteessa, tehtävän vaatimalla arvokkuudella sekä huo- mioiden toiminnassaan opettajan työn eettiset periaatteet. (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Opetushallitus 2014, 15-18.) Opettajan työ vaatii reflektiivisyyttä ja sensitiivisyyttä
pienten lasten kasvattajana. Nykypäivän opetussuunnitelma ohjaa oppilaita yhä enemmän yrittäjämäiseen itsenäiseen oppimisen suunnitteluun, ratkaisuihin ja työhön tarvittavan ajan arviointiin. Opettajan rooli on yhä enemmän ohjaajana toimimista ja valmentajana olemista.
Oppilailta edellytetään itsenäisiä ongelmanratkaisutaitoja ennakoinnin ja pettymysten koke- musten avulla oppimista, sinnikkyyttä. Oppilaita kannustetaan oman työn loppuunsaattami- seen ja aikaansaannosten arvostamiseen. Tavoitteena on oman työn arvioinnin oppiminen.
(Opetushallitus 2014, 19, 24, 27.) Työtapojen ja arviointimenetelmien monipuolisuus tuke- vat oppilaan kehittymistä sekä valmentavat häntä sopeutumaan yhteiskuntaan ja työelä- mään. Opetussuunnitelma ohjaa opettajan työtä, työn suunnittelua sekä kodin ja koulun yhteistyötä (emt., 64, 67). Oppilaan arviointi toteutetaan kasvatuksen ja yksilön kehittymi- sen näkökulmasta huomioiden opetussuunnitelman tavoitteet ja oppimisen arviointi sekä monipuoliset arviointimenetelmät (emt., 48). Peruskouluikäiset oppilaat tarvitsevat kasva- tuksellista tukea ja turvallisten aikuisten läsnäoloa erilaisissa arkikäytänteissä (Törmä 2003, 90).
Opettaja arvokasvattaja
Koulun edustamia arvoja ylläpidetään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa ja koulu- kohtaisessa opetussuunnitelmassa (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Tirri 2002, 23-24).
Opettaja ylläpitää ammattitaitoaan, toimii työssään vastuullisesti hyödyntäen työssään sekä tietoa että ammattitaitoa ja työn arvo- ja normipohjaa (Opetusalan ammattijärjestö 2016).
Opettaja on jokaisessa oppiaineessa aina myös arvokasvattaja ja tämä ulottuvuus on tär- keää tiedostaa opettajan professiossa (Tirri 2002, 23). Kouluympäristö tarjoaa sosiaalisen kontekstin, jossa oppilas voi kasvaa osaksi olemassa olevaa yhteiskuntaa, sen kulttuuria ja vahvistaa omaa minäpystyvyyttä. Opettamisen tavoitteena on edistää oppilaan tietämystä ja opetustilanteissa tulee kunnioittaa oppijan itsenäistä arviointikykyä (Opetusalan ammat- tijärjestö 2016; Törmä 2003, 96-97; Puolimatka 1995, 122).
Koulun yhteiset säännöt ja opettajan voimavarat
Kasvattavan kokemuksen saavuttamiseksi on tärkeää, että koulussa on sovittu yhteiset säännöt, joita noudatetaan. Moraalikasvatuksen näkökulmasta, normien ja rangaistusten oikeutusta pohditaan oppilaiden ja opettajien kanssa yhdessä. Sääntöjen rikkomisesta ai- heutunut rangaistus täytyy kyetä perustelemaan. Opettajan tulee varmistaa, että oppilaat ymmärtävät miksi heitä rangaistaan. (Törmä 2003, 94-95.) Opettajat ovat yksilöitä, joilla on oma kognitiivinen rakenteensa. Opetustilanteisiin voivat vaikuttaa niin erilaiset tunteet, mo- tiivit, ennakkoluulot, yhteiskunnalliset taustat kuin elämäntilanteet. (Puolimatka 1995, 119.)
Opettajan työtehtävissä ei ole työaikaa, vaan opettaja voi tehdä töitä kotona ja koulussa.
Opettajan työhön kuuluu paljon muutakin kuin opetustuntien pitäminen. Opettajan professio on kokonaisvaltaista välittämistä, kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa ja moniam- matillista yhteistyötä. Opettajan tulee huolehtia myös omista voimavaroistaan. Virkeä ja va- paa-ajalla rentoutunut opettaja kykenee olemaan paremmin läsnä tunneilla. Omia voima- varoja tulee osata säädellä ja irrottautua opettajan roolista vapaa-ajalla.
2.1 Hyvän opettajan määrittely
Kasvun näkökulmasta hyvä opettaja on kokenut ihminen (Stenberg 2011, 49). Opettaja toi- mii yhteistyössä lasten huoltajien kanssa. Lapsen holhooja, aikuinen edustaa ja korvaa lap- sen ymmärryksen, pyrkimyksen ja toiminnan puutteet päätöksenteossa. (Airaksinen 1987, 12-13.) Opettaja viranhaltijana edustaa myös lasta ja ajattelee lapsen koulunkäyntiä ja kou- luarkea koskevissa päätöksissä aina lapsen etua. Käytännön etiikka opettajan työssä sisäl- tää erilaisia moraalikäsitteitä yksilön oikeudet, yhteinen hyöty, vastuu ja ammattietiikka (emt, 17). Opettaja toimii omassa ammatissaan viranhaltijana, esikuvana oppilaille. Opet- tajan työtehtävä on vaativa ammattiprofessio, jota ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla (Opetusalan ammattijärjestö 2016). Kasvatuksen eettisyyden tavoitteena on Tuomisen ja Wihersaaren (2006, 276) mukaan kasvattaa hyvään. Yksilö sidotaan jo syntyessään tiettyyn yhteiskunnan ylläpitämään kyseisen aikakauden ja kulttuurin arvopohjaan (Opetushallitus 2014, 28; Tuominen & Wihersaari 2006, 276).
Riittävän hyvä opettaja
Pedagoginen hyve on kyky viestiä ajatuksia selkeästi ja ymmärrettävästi ja monipuolisia oivalluksia hyödyntäen. Opettaja tarvitsee empatiakykyä, kykyä suhteuttaa opittava tieto oppilaiden kehitystasoon ja kykyä ymmärtää erilaisia tarpeita ja lähtökohtia näin ollen opet- tajan tulee pyrkiä alati totuuteen. Opettajan tulee kyetä olemaan nöyrä ja valmis oppimaan oppilailtaan, kunnioittamaan ja kuuntelemaan heidän näkökulmiaan. Opettajan ei tarvitse olla kaikkien aineidensa huippuosaaja, vaan kyvykäs opettamaan toisille osaamistaan ja löytämään heidän vahvuutensa ja kyky ratkaista eteen tulevia ongelmia. (Puolimatka 2011, 200-201; Skinnari 2004, 161-164.) Skinnarin (2004, 161) mukaan totuudellisuus on opetta- jan aito välittämistä oppilaistaan, oikeasta asenteesta. Lasten on hyvä nähdä, että opettaja ei aina tiedä vastausta kaikkeen. Opettaja voi myös tehdä virheitä, se on inhimillistä. Inhi- millisyys ja tilannetaju ovat tärkeitä työkaluja luokkahuoneessa. On hyvä oppia nauramaan
itselle. Huumorintaju on tärkeä osa arkea, kunhan se ei aiheuta mielipahaa kenellekään ja sitä hyödynnetään empaattisesti ja positiivisessa mielessä. Inhimillisyys ja erehtyväisyys ovat osa ihmisyyttä ja on tärkeää saada lapset ymmärtämään, että se on osa elämää ja kaikki tekevät joskus virheitä.
Se millaiseksi ihminen Puolimatkan (2011, 201-203) mukaan lopulta tulee, siihen vaikutta- vat ihmiselle tärkeät asiat, sillä niiden mukaan ihminen toimii ja kokee asioita. Älyllisen roh- keuden mukaan ihmisen tulee kyetä ajattelemaan itsenäisesti, olla riittävän vahva pitämään oma näkökulmansa sekä vastavuoroisesti valmis kuuntelemaan muiden näkökulmia ja op- pimaan niistä. Lapsen on tärkeää oppia älyllisesti rohkealla tavalla pitämään oma mielipi- teensä, silloinkin kun muut ovat eri mieltä. (Puolimatka 2011, 203.)
Hyvään opettajuuteen sisältyy kyky määritellä sellaisia toimintatapoja, mitkä ovat hyväksi oppilaille (Spoof 2007, 28). Opettaja kasvattaa oppilasta huomioiden opetussuunnitelman, yksilölliset oppilaat, erilaiset opetustilanteet ja opettajuuden eri näkökulmat (Opetushallitus 2014, 17; Törmä 20 03, 83). Nykypäivän opettajan työ on muutakin kuin luokkahuoneessa opiskelua. Stenbergin (2011, 7) mukaan opettajuus on moninaista, joka sisältää ajattelua, tunteita ja toimintaa. Oppilaat tutustuvat oman kaupungin toimintaan ja mahdollisuuksiin yhdessä opettajan kanssa. Kulttuurimatkat, eri oppiaineiden integrointi sekä yritysyhteistyö avaavat oppilaille lähiympäristön aivan uudessa valossa. Peters Danen (2018) nostaa esille, että oppimista tulee viedä yhä enemmän tekemällä oppimisen suuntaan, oppilaat oppivat oppimaan ja opettajan rooli on yhä enemmän ohjata toimintaa. Opetuskäytänteet ovat monipuolisia ja kaikkia oppilaita tukevia käsillä tekemistä, tutkivaa oppimista, itsenäistä ajattelua, antaen lapsen tehdä omia päätelmiä. (Peters 2018.)
Vuorovaikutuksen merkitys opettajan työssä
Opettaja ohjaa kasvatettavaa dialogisessa vuorovaikutussuhteessa vastuullisuuteen, vas- tavuoroisuuteen, rehellisyyteen, kriittisyyteen, ekologisuuteen ja erilaisuuden hyväksymi- seen (Opetushallitus 2014, 16, 20-24; Tuominen & Wihersaari 2006, 288). Opettajan am- matissa etiikkaa pohditaan käytännön tasolla arvioiden teon moraalisia tekijöitä millaiset teot ovat oikeita, hyviä ja miksi (Tuominen & Wihersaari 2006, 293; Harva 1958, 22-23)?
On tärkeää, että opettaja ei anna mielivaltaisesti rangaistusta tehdyistä teoista. Oppilailla täytyy olla ennalta selvillä toimintakäytänteet ja yhteinen toimintamalli. Opettajan on tärkeää Stenbergin (2011, 7) mukaan reflektoida omaa toimintaa, jotta hän kykenee kehittymään, saamaan näkökulmia oman työn kehittämiseen, voimia jaksaa työssään ja antamaan oppi- misen iloa työssään. Jos jotain ikävää sattuu, tulee oppilaan kanssa keskustella asiasta ja yhdessä miettiä rangaistuskäytänteitä. Näin oppilas oppii toimimaan yhteiskunnan
jäsenenä ja hän kykenee argumentoimaan näkökulmiaan sekä opettajalla on mahdollisuus varmistaa, että oppilas, lapsi ymmärtää toimineensa väärin.
Elinikäisen oppimisen näkökulma
Yhteiskunta asettaa opettajan työlle omat odotuksensa, oppilaiden hyvät oppimiskokemuk- set edistävät elinikäistä oppimista (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Törmä 2003, 96-97).
Opettajuuden tavoitteena on synnyttää kipinä elinikäiseen oppimiseen sekä pyrkiä myön- teisten oppimiskokemusten luomiseen. Parhaimmillaan opettaja kasvattaa oppijan itseluot- tamusta ja vahvistaa oppilaan sosiaalisia taitoja. Opettaja kasvattaa, opettaa ja pyrkii luo- maan oppimista edistäviä toimintaedellytyksiä samalla huomioiden yhteiskunnan asettamat tavoitteet opetustyölle. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Yhteiskunta määrittelee eettisiä painotuksia ja näissä painotuksissa voi olla myös kulttuurieroja. Yhä haastavammaksi opet- tajan eettisen pohdinnan tekee yhä rikastuvammat kulttuurit maahanmuuttajien myötä sekä monimuotoisemmat perheet. Luokalla voi olla hyvin erilaisia arvomaailmojen opiskelijoita.
Opettajan tulee olla kannanotoissaan hienotunteinen, antaa lasten äänen kuulua luokka- huoneessa ja huomioida erilaisuus rikkautena. Kuuntelemisen taustalla on tunteita tai kuun- telu voi herättää tunteita, kuuntelemalla olemme avoimia uusille asioille ja erimielisyyksille ja opimme arvostamaan toisten näkökulmia (Rinaldi 2006, 65). On tärkeää, että opettajalla on kyky saada oppilaat motivoitumaan eri aihealueisiin.
Hyvä kasvatus
Oppilaiden on tärkeää myös oppia virheistään ja virheitä ei tarvitse pelätä. Epäonnistua ja yrittää uudelleen eteen tuleen ongelman ratkaisemiseksi tässä opettajalla on tärkeä rooli toimia oppilaan tukena (Peters 2018). Hyvällä opettajalla on kyky ottaa etäisyyttä tai aistia erilaisia kasvatustilanteita ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla (Stenberg 2011, 14). Sään- nölliset keskustelut ammatin kasvatuksellisista kysymyksistä ovat tärkeitä. Yhteisten linjo- jen pohtiminen luo yhtenäisen toimintakulttuurin, jotta kaikki aikuiset toimivat samojen peri- aatteiden mukaan. Keskustelua tulee käydä opettajan ja oppilaan välillä, opettajan ja van- hempien välillä sekä kouluyhteisössä säännöllisesti.
Opettajan päätöksentekoon vaikuttavat oikeudenmukaisuus, ammattistatus sekä tehtävän yhteiskunnallinen asema (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Tuominen & Wihersaari 2006, 257-258). Hyve-etiikan mukaan ihminen toimii toteuttaen omia tavoitteitaan ja sen näkökul- mana on ihmisen hyveellisen elämän luonteenpiirteet ja ominaisuudet. Hyve-etiikka on pää- määrätietoista, joita toteutetaan järjellä pohtimalla oikeaa ja väärää. Hyve-etiikan mukaisia
hyveitä ovat oikeamielisyys, viisaus, omatunto, kohtuullisuus ja rohkeus. Kasvatustyössä vuorovaikutustilanteissa tulee huomioida niin olosuhteet kuin yksilölliset persoonallisuuste- kijät. Opettajan tulee eettisissä kasvatustilanteissa huomioida inhimillisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä sisäiset kokemukset, että omantunnon kysymykset. Moraalisen intui- tion avulla ihminen erottaa oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan toisistaan. On kuitenkin huomioitava erilaiset kulttuurierot oikean ja väärän toiminnan vaihteluista eri kulttuurien vä- lillä. (Tuominen & Wihersaari 2006, 264-267,268-269; Uusikylä 2006, 35.) Tässä tutkiel- massa oppilaiden henkilökohtaisten näkemysten mukaan muodostetaan kuvaa heidän opettajakokemuksistaan ja rakennetaan merkityssuhteita heidän näkökulmaan hyvästä opettajuudesta.
2.2 Opettaja arvokasvattajana
Tavat ja käytännöt liittyvät arvoihin, niihin käytänteisiin, joita juuri tässä kulttuurissa tänä aikana pidetään oikeana ja sopivana käyttäytymisenä. Arvot ja normit vaikuttavat ihmisten valintoihin ja toimimiseen erilaisissa tilanteissa. (Hakala ym. 2010, 21, 30.) Opettajan arvo- maailma muodostuu omien arvokokemusten, pohdinnan ja kriittisen arvokeskustelun myötä sekä opettajan ammatillisen ajattelun, käytännön ohjeiden ja periaatteiden ulottuvuuksista (Puolimatka 1995, 95; Tirri 2002, 27). Kasvatussuhteessa arvomaailma muodostuu kasvat- tajan, kasvatettavien ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Kasvatuksessa arvot ovat riip- pumattomia motivaatiotekijöistä, sillä kasvatettavan itsensä hyvänä pitämä arvo, ei välttä- mättä tue hyvää kasvamista. (Puolimatka 1995, 82, 90.) Arvoista on tärkeää keskustella kouluissa, jotta arvotieto säilyy yhtenäisenä kouluyhteisöissä ja opettajat pohtivat myös omaa arvokäyttäytymistä ja huomioivat oppilaiden arvomaailman ja auttavat oppilaita oman arvomaailman kehittämisessä. Kasvatustavoitteena on välittää oppilaille elämyksiä, jotka vievät arvokkaiden asioiden äärelle. Opettajan tavoitteena on kasvattaa oppilas arvioimaan ja perustelemaan oman elämänkokemuksensa myötä juuri hänelle soveltuvat ratkaisut.
(Puolimatka 1995, 95, 101, 103.) Arvoista on tärkeää puhua ääneen, etenkin kun erilaiset kulttuurit ja erilaiset oppijat sekoittuvat arkikäytänteissä. Kollegiaalinen diskurssi mahdollis- taa tärkeiden aiheiden esille tulon sekä sen, että näistä asioista puhutaan ja kaikilla on yh- teinen näkemys koulun yhteisistä arvoista. Ei ole itsestään selvää, että ajattelemme samalla tavoin, koska meillä jokaisella on oma arvomaailma, joka on alkanut muodostua jo lapsuu- denkodin käytänteissä.
YK:n ihmisoikeudet opettajan työn arvojen määrittelijänä
Arvot ovat osa sivistystä, ihmisarvoa ja sydämen sivistystä, joiden tavoitteena on pyrkimys hyvään ja arvokkaaseen elämään (Ojanen 2011, 12-13). Sivistysajattelun näkökulmasta tietoa ei siirretä opettajalta lapselle kasvatustilanteessa, vaan tavoitteena on, että hän itse herää ajattelemaan, tuntemaan ja löytämään itsenäisen tahdon (Skinnari 2011, 18). Suo- messa opettajien eettiset periaatteet määrittävät peruskouluissa toteutettavaa kollektiivista arvopohjaa, jonka yleismaallisena määrittelijänä toimii YK:n ihmisoikeuksien julistus ja lap- sen oikeuksien julistus. Otan tässä mukaillen esille niitä kohtia YK:n ihmisoikeuksista sekä lasten oikeuksien sopimuksesta, jotka selkeästi ovat huomioitavissa koulumaailmaan ja esiintyvät lasten haastatteluissa YK:n ihmisoikeudet määrittelevät jokaisen ihmisen vapau- den ja tasavertaisuuden arvojen ja oikeuksien osalta sekä toisten arvostuksen riippumatta omista lähtökohdistaan. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään, eikä ketään kohtaan saa kohdistaa loukkaavaa syrjintää. Yksilöllä on oikeus tulla kuulluksi oikeudenmukaisesti, jos tehdään päätöksiä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Kenenkään kunniaa tai mai- netta ei saa loukata mielivaltaisesti puuttumalla hänen yksityiselämäänsä, perheasioihin, kotiasioihin tai kirjeenvaihtoon. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omatunnon ja uskonnon va- pauteen. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, palkalliseen lomaan ja työajan jär- kevään rajoittamiseen. Jokaisella on oikeus saada maksutonta perusopetusta ja oikeus opetukseen. Opetuksen pyrkimyksenä on huomioida ihminen persoonana, kehittää ja oh- jata häntä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tavoitteena on edistää oppi- laiden ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä globaalisti. Jokaisella ihmisellä on yh- teiskunnallisia velvoitteita. (YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948.)
Lapsilla on YK:n ihmisoikeuksien mukaan oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä ja oikeus tulla kuulluksi itseä koskevassa päätöksenteossa (Cook-Sather 2006, 373; Dahlin 2013, 152). Arvokeskustelut auttavat myös oppilaita tiedostamaan omat oikeutensa ja velvollisuu- tensa. Kyky asettua toisen asemaan ja empaattisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia sosiaali- sessa kanssakäymisessä. Yhdessä harjoitellaan yhteisten sääntöjen noudattamista, an- teeksi antamista ja anteeksi pyytämistä sekä opitaan tuntemaan ja arvostamaan erilaisuutta ja yksilöllisyyttä.
YK:n lasten oikeuksien vaikutukset opettajan työssä
YK:n lapsen oikeuksien julistus ohjeistaa kunnioittamaan holhoojien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota lapselle kehittyvien valmiuksien mukaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa. Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Lapsella on oikeus yksityisyyteen. Hänen perheeseen,
kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua, eikä hänen mainet- taan tai kunniaansa saa laittomasti halventaa. Lapsen koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen persoonallisuuden, lahjojen, henkisten ja ruumiillisten valmiuksien kehittämiseen.
Lapsen sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, kulttuuria tulee kunnioittaa, vaikka ne poikkeavaisivat omasta kulttuurista. Lapsella tulee olla oikeus vapaa-aikaan ja leikkiin tai virkistystoimintaan. Oppilaalla on oikeus osallistua ja heitä tulee kannustaa osallistumaan kulttuurielämään ja taiteeseen. Lasta ei saa rangaista tai kohdella julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. (YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989.)
Arvokeskustelut mahdollistavat yhteisten arvojen muodostumisen ja hyväksymisen. On tär- keää saada myös lapset ymmärtämään arvomaailmaa ja sen sisältöjä. Erityisen tärkeää se on globalisoituvassa maailmassa. Kunnioitus voi merkitä eri asioita eri ihmisille, sen tulisi merkitä empaattisuutta, ymmärrystä, aitoa välittämistä toisia kohtaan ja väärinkäsitysten ehkäisemiseksi oppilaiden ääni tulisi myös saada mukaan arvokeskusteluihin (Cook-Sather 2006, 377). Arvot ja eettisyys voivat merkitä meille eri asioita ja voimme tahtomattamme loukata toista. Huumorintaju ja toimintakäytänteet ovat erilaisia eri kulttuureissa. Nyt jos koskaan arvokeskusteluiden tulisi olla osa arkipäiväämme niin kouluissa kuin opettajain- huoneissa. Koulussa tulisi voida keskustella arvoista ja järjestää tähän aikaa. Tällöin oppi- laat uskaltaisivat helpommin tuoda esille arvoristiriitoja, kun he niitä kohtaavat.
2.3 Eettisesti hyvä opettaja
Opettaja on ainaisen haasteen edessä pohtiessaan, miten hän huomioi opetuksessaan eri- laiset oppijat ja millainen opetusmenetelmä tukee oppilaiden oppimisprosessia. Opetuksen tulee olla merkityksellistä ja tukea oppilaan sen hetkistä kasvuprosessia. Opettajan tulee olla avoin oppilaan ajatuksille, tunteille ja olla aidosti kiinnostunut oppilaan kokemuksista, vaikka ne poikkeaisivat opettajan omista suunnitelmista. (Salovaara & Honkonen 2013, 221-222; Törmä 2003, 100-101.) Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ja arvot ih- misarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus, vastuu ja vapaus. Oppija tulee nähdä ajatte- levana ja oppivana persoonana. Hänen ihmisarvoaan tulee kunnioittaa yksilöllisistä lähtö- kohdista riippumatta. Totuudellisuus on tärkeä arvo opettajan tehtävässä. Opettaja ohjaa oppijaa tutustumaan elämään ja hänen lähiympäristöönsä. Tutkiva oppiminen, avoin kes- kustelu ja totuudellisuus ovat osa kouluarkea. Rehellisyyttä ja toisten kunnioitusta
harjoitellaan turvallisesti kouluympäristössä. Rehellisyyttä edellytetään niin opettajalta kuin oppilailta. Oikeudenmukaisuutta toteutetaan yksittäisen oppilaan ja ryhmän erilaisissa arki- sissa kohtaamistilanteissa tasa-arvoisesti yhdenmukaisuutta edistäen. Nämä eettiset oh- jeet tulee huomioida erilaisissa arkisissa kasvatustilanteissa rikkomusten ja ristiriitojen kä- sittelyssä sekä arvioinnissa. Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetus- työssä opettajan työtä määrittelee normisto; lainsäädäntö ja opetussuunnitelma. (Opetus- alan ammattijärjestö 2016.) Stenbergin (2011, 15) mukana opettajan on tärkeä tiedostaa omat arvonsa, ihmiskäsityksensä, ajatukset hyvästä elämästä ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä. Oppilaan tavoitteet voivat olla erilaiset kuin opettajan tavoitteet ja näistä on hyvä keskustella. Opettajan tulee myös olla ns. ”ajan hermolla” ja olla valmis muuttamaan alku- peräisiä tuntisuunnitelmia olosuhteiden niin vaatiessa. Uudelle opettajalle voi olla haasteel- lista muuttaa vaivalla suunnittelemiaan tunteja, sen sijaan kokeneempi ja oppilaansa hyvin tunteva opettaja osaa ns. ”lukea oppilaita” ja hänellä on usein varasuunnitelma. Haasteena on erilaisuus luokkahuoneessa, koulussa ja erilaisten arvomaailmojen kohtaaminen sekä niistä aiheutuvien ristiriitojen käsittely.
Lähikulttuurin tuntemus ja ajattelun lisääminen opetuksellisena tavoitteena
Opetuksen tavoitteena on Puolimatkan (2004, 123, 127, 131) mukaan oppijan tiedollinen aktivoiminen ja itsenäisen arviointikyvyn kasvattaminen. Lähiympäristön aikuisten tuke- mana oppilaan arviointikyky kasvaa, samoin järki, tunteet kehittyvät. Oppilaan tavoitteena on oppia sisäistämään oppimaansa, liittämäänsä osaksi omaa elämäänsä ja tietopoh- jaansa, eikä oppimaan ulkoa asioita pintapuolisesti. Tunteilla on merkitystä oppimisessa, opettajan tehtävänä on saada oppilaassa aikaan oppimisen riemu ja tiedon halu. Tunteet ja asenteet ovat tärkeä osa oppimisprosessia. Syvällinen oppiminen edellyttää siis halua op- pia asioita, motivaatio auttaa oppilasta tiedon sisäistämisessä. Älyllistä rohkeutta tarvitaan oman tiedon ja ajattelun näkökulmien puolustamiseen, mutta myös oman mielipiteen muok- kaamiseen tarvittaessa. (Puolimatka 2011, 123, 127, 131.) Nykyisen opetussuunnitelman mukaan yrittäjyys on tullut osaksi opettajuutta. Opettajat voivat tehdä yhteistyötä oman paik- kakuntansa yritysten kanssa. Koulussa opetellaan jo erilaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat heitä sopeutumaan aikuisiällä työelämään ja yhteiskuntaan. Yritteliäisyyttä voidaan toteut- taa jo koulussa erilaisten näytösten, projektien sekä niiden esittelyn myötä yli luokka- ja oppiainerajojen. Oppilaat voivat opettaa toinen toisiaan erilaisten ryhmätöiden parissa. Eri- laiset yksilölliset roolit ja tehtävät luokassa auttavat opiskelijoita ottamaan vastuuta koulu- päivästään ja tavoitteistaan. Erilaiset opetukselliset väittelytilanteet auttavat oppilasta argu- mentoimaan kantaansa eri näkökulmista. Omien arvonäkökulmien esille tuominen on tär- keää samoin kuin kyky hyväksyä tilanne, jossa yhteisymmärrystä ei synny. Voimme olla eri
mieltä asioista ja toimia silti hyvin yhdessä. Tämä erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää taito sekä opettajalle, että oppilaille.
Opettajan yhteistyöverkostot kasvatuksen tukena
Opettaja tekee yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajan päätösten tukena on kollegiaalinen yhteistyö, rehtori ja moniammatillinen tukiver- kosto. Opettaja ei ole päätöstensä kanssa yksin. Opettajan työ on Opetusalan ammattijär- jestön (2016) mukaan yhä enemmän muodostumassa tiimityöskentelyksi, työtä tehdään yhdessä työtovereiden kanssa sekä itsenäisesti. Opettaja tekee kollegiaalista yhteistyötä kunnioittaen työtovereitaan ylläpitäen omaa autonomiaa ja rakentaen yhteistyötä työtove- reiden kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajalla on työssään kollegiaalinen tuki ja henkilökohtainen vastuu päätöksistä. Päätöksenteko ei ole aina helppoa, sillä omat eettiset arvot, yhteiskunnan lait ja asetukset, oppilaiden arvomaailma ja koulun sekä luokan säännöt tulee yhteensovittaa. Opettaja tekee päätöksiä erilaisissa kasvatustilanteissa pyr- kien huomioimaan kaikki nämä seikat. Kasvatustavoitteita ohjaa Puolimatkan (1995, 96, 103) mukaan filosofisesta näkökulmasta elämän tarkoitus, hyvä elämä, ihmiskuva ja onnel- lisuuden käsite. Asetetut kasvatustavoitteet ohjaavat kasvattajaa kasvatustyössä. Kasva- tustavoitteita määriteltäessä tulee pohtia elämän tarkoitusta sitä, kuinka ihmisen tulisi elää ja mitkä tavoitteet ovat arvokkaita. Elämän tarkoitusta pohdittaessa tulee kuitenkin huomi- oida yksilölliset persoonalliset tekijät, elämän ainutlaatuisuus ja itsenäisyys. (Puolimatka 1995, 96, 103.)
Opettajan voimavarat, oikeudet ja velvollisuudet
Opettaja ei saa Skinnarin (2004, 164) mukaan kuitenkaan unohtaa omaa persoonallisuut- taan, opettajan tulee kyetä rakastamaan itseään, jotta hän voi välittää muista. Opettajan työ sisältää välittämistä, välittämistä itsestä, kollegoista ja oppilaista. (Skinnari 2004, 164.) Opettajan tehtävänä on Opetusalan ammattijärjestön (2016) mukaan kehittää työtään, am- mattitaitoaan ja arvioida omaa toimintaa reflektiivisesti. Opettaja tekee työtä persoonallaan, hänellä on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja hänellä on oikeus ja velvollisuus kehittää ja hoitaa itseään. (Opetusalan ammattijärjestö 2016).
Opettajan ammatissa ei ole työaikoja ja siksi opettajan työssä on mahdollista uupua työn äärelle. Opettajan tulee itse löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Jotta opettaja jaksaa työssään on hänen huolehdittava myös omasta hyvinvoinnistaan. Vapaa-ajalla tulee jäädä aikaa myös omille harrastuksille, asioille joista tulee hyvä mieli ja joiden parissa rentoutuu.
Stenberg (2011, 134) kirjassaan toteaa, on tärkeää löytää tasapaino työn, vapaa-ajan ja perheen välillä. Parhaimmillaan työyhteisö tarjoaa tukea, yhteisöllisyyttä ja auttaa kehitty- mään opettajana. Opettaja tekee yhteistyötä erilaisten sidosryhmien oppilaan huoltajien, viranomaisten, koulutuksesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista vastuussa olevien kanssa (terveyshuolto, koulupsykologi, kuraattori ja erityisopettaja). Opettajan tehtävänä on Ope- tusalan ammattijärjestön (2016) mukaan edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia.
3 LAPSINÄKÖKULMAINEN TUTKIMUS
Tutkimuksissa on jo osoitettu, että hyvin pienet lapset voivat olla osana tutkimusta, mikäli tutkimustieto esitetään lapsen ikään soveltuvalla tavalla (Coppock 2011, 438). Oppilaiden ääni kouluyhteisössä tulee saada kuuluville, koskien oppimista, opetusta ja koulutusta kos- kien (Cook-Sather 2006, 362). Opettaja vaikuttaa oppilaan elämään kasvuun ja kehityk- seen, joten myös oppilailla on näkökulma hyvän opettajuuden vaatimuksiin. Oppilaat tulisi nähdä osallisina tutkimusprojektissa, ei pelkästään objekteina tai subjekteina (Gallacher &
Gallangher 2008, 500). Tämän päivän yhteiskunnassa lasten näkökulman huomioiminen on ajankohtainen. Lasten näkökulman huomioiminen saa lasten äänen kuuluville, tukee yh- teisöllisyyttä ja auttaa rakentamaan laadukasta ja hyvää koulua, jossa kaikkien oppilaiden on hyvä olla.
Lapsi sosiaalisen yhteisön jäsenenä
Lapsuuden tutkimisen avulla pyritään ymmärtämään lasta yhteiskunnan jäsenenä ja toimi- jana sekä lapsuuden ymmärtämistä osana yhteiskunnan rakenteita ja kulttuuria (Alanen 2009, 9). Lasten kokemusten tutkimisesta, lasten kuuntelemisesta on 2000-luvulla kiinnos- tuttu erityisesti koulumaailmassa (Karlsson 2012, 32-33; Alasuutari 2005, 145). Tutkimuk- sen avulla saadaan lapsen ääni kuuluviin, mielipiteiden, merkitysten, kykyjen, aktiivisen kuuntelun ja osallisuuden muodoissa (Cook-Åster 2006, 362). Tämä tutkielma pyrkii selvit- tämään hyvän opettajuuden merkityksiä ja konstruoimaan niitä lasten ja tutkijan välisen vuorovaikutuksessa syntyneiden merkityssuhteiden avulla (Hirsijärvi & Hurme 2015, 13).
Lasten kanssa keskusteluissa korostuu Alasuutarin (2005, 145) mukaan näkökulma, jossa lapsi ajatellaan aktiivisena ja sosiaalisena toimijana.
Lapsi tutkimusaineiston lähteenä
Kvalitatiivinen haastattelututkimus Alasuutarin (2005, 145) mukaan mahdollistaa lasten ää- nen kuulemisen ja heidän näkökulmien esille tuomisen. Lapsitutkimuksen avulla lapsi näh- dään itsenäisenä sosiaalisena toimijana, moraalisena, poliittisena ja sosioekonomisena yk- silönä (Alanen 2009, 12; Gallacher & Gallangher 2008, 502; James & James 2008, 6). Ai- kuisten ja lasten tutkimuskysymysten tulee olla suunniteltu ikätasoon soveltuvaksi (Cop- pock 2011, 339). Vastavuoroisuus aikuisen ja lapsen välillä paranee ja vahvistuu Karlssonin (2012, 43) mukaan, kun saadaan lisätietoa lasten ajatusmaailmasta. Oppilaan kuuntelemi- nen saa aikaan merkityksen tunteita, heidän läsnäolon tunnustamista ja antaa oppilaille valtaa vaikuttaa päätöksiin ja koulukäytänteisiin (Cook-Sather 2006, 364). Lapset oppivat
jo varhaisessa vaiheessa ymmärtämään, että heillä on ääni ja haluavat tulla kuulluiksi (Ri- naldi 2006, 67).
Huomioita lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen
Lapsilähtöisessä tutkimuksessa tulee huomioida YK:n lasten oikeudet (Gallacher & Gal- langher 2008, 500). Lapset nähdään nykytutkimuksissa yhä enemmän tiedonlähteinä, tie- don vastaanottajina ja tiedon kohteina (Coppock 2011, 438). Lapsia tutkittaessa on tutkijalla oltava Karlssonin (2012, 50) mukaan kyky kuunnella lasta ja muotoilla tutkimusasetelmaa niin, että ilmiötä voi muotoilla ilman liian tarkkaa rajausta. Kvalitatiivinen tutkimus, joka kos- kee lapsia syventää tietoa tiettyyn ilmiöön kokonaisuutena (Karlsson 2012, 19; Alasuutari 2005, 145). Tutkimukseen tietoa voidaan kerätä jälkeenpäin haastattelemalla ja erilaisten tuotosten valokuvien tai piirrosten avulla. Aineistona voivat olla erilaiset asiakirjat esimer- kiksi toimintaa ohjaavat lait, asetukset ja politiikkaohjelmat. (Karlsson 2012, 19.) Lapsinäkö- kulmainen tutkimus käsittelee lasten tuottamaa tietoa ja tuo esiin heidän näkökulmiaan, jol- loin lapset osallistuvat tiedon tuottamiseen. Lapset nähdään tutkimuksellisesta näkökul- masta aktiivisina vaikuttajina ja sanoin kertojina. (Emt., 23, 32.) Tutkijalla täytyy olla kyky kuunnella mitä lapset oikeasti kertovat ja taito käsitellä tätä saamaansa tietoa oikealla ta- valla (emt., 50). Tutkimuksessa äänen antaminen lapselle tuo mukanaan vaikutusmahdol- lisuuden päätöksenteossa, antaa kokemuksen kuulluksi tulemisesta, läsnäolon huomioimi- sesta sekä mahdollistaa demokraattisen toimivallan toteutumisen (Cook-Sather 2006, 364).
Tämä tutkimus antaa lapsinäkökulman pienen otoksen muodossa kuvaten lasten omia ko- kemuksien ja merkityksien kautta näkökulmaa lapselle tärkeästä hyvästä opettajuudesta.
Aihetta lähestytään lapsille tutussa ympäristössä. Tämä aihe on lapsille läheinen ja merki- tyksellinen.
Tutkimuksilla saavutetun tiedon merkitys
Lapsitutkimus laajentaa tieteidenvälistä tutkimuskenttää ja keskusteluja sekä kehittää uusia tutkimusnäkökulmia ja keinoja lapsuuden ymmärtämiseksi (James & James 2008, 4). Tut- kielman avulla raportoidaan, luodaan ja kokeillaan innovatiivisesti keksien keinoja saada lapsen ääni kuuluville (Gallacher & Gallangher 2008, 510). Tieteellisen tutkimuksen avulla voidaan löytää keinot onnellisemman elämän rakentumiselle (Christians 2000, 126). Lap- suus ymmärretään sosiaaliseksi kasvuvaiheeksi, jossa lapsi harjoittelee yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja (Alanen 2009, 14). Ymmärrys lapsuuden yhteiskunnallisesta mer- kityksestä, lapsen oikeuksista korostaa lapsen yhteiskunnallista asemaa ja osallisuutta omaa elämää koskeviin päätöksiin sekä herättää kiinnostuksen lapsitutkimusta kohtaan (James & James 2008, 51). Tieteellinen tutkimus ei ole arvovapaata, vaan siihen vaikuttavat aina myös tutkijan valinnat, motiivit ja arvot (Christians 2000, 131). Eettisyys on vahvasti
läsnä lapsitutkimuksessa, heitä kuullaan ja heillä on oikeus keskeyttää osallistuminen tutki- muksen eri vaiheissa (Coppock 2011, 441). Lapsi on noviisi, aikuisen ja yhteiskunnan suo- jelun, kasvatuksen ja valvonnan alainen (Alanen 2009, 14). Tutkimuksen tekijän tulee aina ottaa huomioon kontekstisidonnaisuus, tiettyyn aikaan ja kulttuuriin, johon tutkimus kohden- tuu (Christians 2000, 131). Lapsi nähdään osana yhteiskunnallisia rakenteita, toimijana, ajattelevan yksilönä ja juuri se tekee lasten äänen kuulemisen tärkeäksi tutkimustyössä (Alanen 2009, 21; Cook-Sather 2006, 364).
3.1 Lasten kokemukset – haastattelu aineistonhankintamenetelmänä
Lasten tutkimushaastatteluja voidaan toteuttaa eri näkökulmista. Tärkeää on päästä lähelle lasten elämysmaailmaa, sitä miten lapsi käsittelee ja mieltää tutkittavan asian. (Hirsijärvi &
Hurme 2015, 128.) Haastattelu on joustava keino tiedonkeruulle, haastattelija voi toistaa kysymyksen, selventää sanamuotoja tai saada lisätietoa keskustelemalla haastateltavan kanssa (Tuomi & Sarajärvi 2009, 73). Ihminen on tutkimuksen aktiivinen ja merkityksiä luova osapuoli. Haastattelumenetelmän avulla voitiin syventää tutkimuksen tietoja. Lapsi oli tutkimuksessa keskiössä aktiivisena ja merkityksiä luovana osapuolena. (Hirsijärvi, Remes
& Sajavaara 2009, 205.)
Tutkimus sisältää aina historiallisen aspektin, sillä tutkimus kohdistuu tiettyyn aikakauteen ja sen yhteiskunnallisiin lähtökohtiin, kulttuuriin ja eri käytänteisiin. Etenkin koulu instituu- tiona on kehittynyt ja muuttunut aikojen saatossa, samoin erilaiset käytänteet, jotka koske- vat opettaja-oppilas -suhdetta, kasvatuskumppanuutta ja moniammatillista yhteistyötä.
Lasten haastatteluiden avulla on mahdollista päästä lähemmäs kognitiivisia prosesseja (Hirsijärvi & Hurme 2015, 128). Haastatteluissa tulisi huomioida konteksti, johon haastatel- tava viittaa (emt., 102). Haastattelijan on tärkeää kiinnittää huomiota haastateltavan ainut- laatuisuuteen ja oltava valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan haastateltavan näkökul- mien ja esille tuomien asioiden mukaan (emt., 103). Haastattelijan on hyvä samaistua lap- sen käyttämiin sanoihin ja löytää yhteiset ilmaisukäytänteet. Hän voi tiedustella tarkemmin mitä sana merkitsee ja hyödyntää haastattelussa lapsen käyttämiä sanoja. (Alasuutari 2005, 156; Hirsijärvi & Hurme 2015, 103.) Tutkijan on hyvä luoda aluksi luottamuksellinen suhde oppilaisiin, jotta lapset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun (Coppock 2011, 441- 442). Tässä tutkielman haastattelussa oppilaita kuunneltiin ja heille annettiin aikaa puhua.
Lasten haastattelutilanteet
Parhaimmillaan haastattelu on Hirsijärven ja Hurmeen (2015, 103) mukaan keskustelua, vuorovaikutusta haastateltavan välillä luottamuksellisessa ilmapiirissä, jolloin haastattelija saa mahdollisimman paljon haastateltavan ajatuksia ja mielipiteitä asioista esille, pahimmil- laan se on kuulustelua ja haastattelijan puhetta haastateltavan vastatessa lyhyesti ja pidät- tyvästi. Aikuinen on haastattelutilanteessa aina valta-aseman käyttäjä, määrittelijä, joka määrittelee tehtävän luonteen. Haastattelijan on myös huomioitava kysymysasettelussa käytetyt äänenpainot, sillä ne voivat myös vaikuttaa haastateltavan sisällön merkityksen ymmärrettävyyteen. Tarvittaessa lisäkysymyksillä voidaan ohjata haastateltava takaisin ai- heeseen. (Hirsijärvi & Hurme 2015, 103-104, 128.) Olen samaa mieltä (Alasuutarin 2005,18) kanssa siitä, että lasta voi innostaa puhumaan ja jatkamaan keskustelua lyhyillä myönteisillä toteamuksilla ”joo” tai ”mm” (Alasuutari 2005, 158). Haastattelukysymysten jär- jestelyä ja teemojen järjestystä voidaan haastattelutilanteessa vaihdella keskustelun luon- nollisen etenemisen mukaan (Hirsijärvi & Hurme 2015, 104). Tässä tutkielmassa korostui oppilaan oman näkemyksen tärkeys tutkimuskohteesta. Otin jokaisen haastateltavan vas- taan korostaen kiinnostustani hänen näkökulmistaan.
3.2 Filosofinen viitekehys
Tässä osiossa käsittelen tutkielman filosofista viitekehystä. Filosofinen tutkimus etenee ky- seenalaistamisen, tutkimusalueen rajaamisen ja ongelman täsmentymisen avulla näkemyk- sen selkeyttämiseen (Niskanen 2008, 91; Puolimatka 1995, 16.) Käsitteiden merkitysten selvittäminen ja ymmärtäminen ovat mannermaisen filosofian keskeinen suuntaus. Koke- muksen tutkijan näkökulmasta kokemuksen laatu esiintyy ymmärryksen perustavoissa tun- teina, intuitiona, tietona ja uskona. (Perttula 2008, 123.)
Tutkielman ontologia ja epistemologia
Empiirisessä tutkimuksessa tutkimuskohteena on ihminen ja ontologisesti tarkasteltuna ih- miskäsitys (Hirsijärvi ym. 2009, 130). Ontologista filosofian viitekehystä kuvaa aiheeseen perehtynyt rakenteellinen ymmärtämisen tapa sekä epistemologiaa tutkijan ymmärtämisen tapa. Tunne ja intuitio tässä yhteydessä tarkentavat aiheeseen perehtyneen tutkijan ym- märrystä ontologisessa ja epistemologisessa mielessä sekä tieto ja usko jäsentävät raken- tavaa ymmärtämistä. (Perttula 2008, 123.) Ontologisesta näkökulmasta tutkimuskohteena
on kokemus, symbolisesti rakentunut todellisuus, jonka tavoitteena on rekonstruoida il- mauksen merkityssisältö tutkittavan kokemusten mukaisesti (Latomaa 2008, 40). Episte- mologisesta näkökulmasta tutkimukseen osallistuva lapsi ilmaisee parhaiten itseään kos- kevaa ja omaa elämysmaailmaa koskevaa tietoa, hän on itsensä paras asiantuntija ja tut- kimuskohde (Gallacher & Gallangher 2008, 502).
Kokemuksen tutkiminen
Tutkimusaineiston hankinnassa kokemuksen tutkiminen esiintyy kykynä luoda haastatelta- ville mahdollisuus elää kokemuksiaan todenmukaisesti ja kuvata niitä eletyn kaltaisena sekä tutkijan kykyä asettua tutkittavan asemaan ja ymmärtää tutkittavan kokemusta (Lato- maa 2008, 13). Latomaa (2008,13) viittaa Perttulan näkökulmaan, jonka mukaan kokemuk- sellinen empiirinen tutkiminen edellyttää 1) kiinnostusta toisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä, 2) keinoja tutkia sitä kokemusperäisesti ja 3) ymmärtää tutkimukseen osallistuneiden koke- muksia (Latomaa 2008, 13). Tässä tutkielmassa keskityttiin oppilaiden ajatuksien ja käsi- tysten tutkimiseen. Tekstin merkitystä etsitään tutkittavan oppilaan subjektiivisesta koke- muksesta, joka on osa hänen kokemusmaailmaansa ja -historiaansa (emt., 28). Ymmärtä- vää psykologiaa voidaan Latomaan (2008, 40) mukaan kuvata tutkijan ja tutkittavan väli- senä dialogina. Tutkijan mieli toimii tutkimusvälineenä hyödyntäen seuraavia metodistisia käsitteitä esiymmärrystä, itsereflektiota, eläytymistä ja samaistumista, reduktiota ja objekti- vointia (emt., 40).
Ihmiskäsitys filosofisessa tutkimuksessa
Filosofisen tutkimusongelman avulla keskitytään tutkimuskohteena olevaan ihmiskäsityk- seen ja siihen millainen ihminen on tutkimuskohteena. Virtanen (2011, 160) ja Perttula (2008, 160) viittaavat teoksissaan Heideggerin hermeneutiikan näkökulmaan, jonka mu- kaan tieto muodostuu ihmisen ja ulkomaailman välisessä suhteessa, käytännön elämis- maailmassa, omakohtaisista kokemuksista ajallisessa ja historiallisessa tulkinnan kehyk- sessä. Opettaja tutkimuskohteena kuvaa aina ajallisesti ja paikallisesti sekä yhteiskunnal- lisesti opettajuutta ”ajan hengen” mukaisesti. Tässä tutkielmassa tämä suhde kokemus- maailmaan muodostuu oppilaan kouluympäristössä, hänen kokemuksistaan omasta hy- västä opettajasta. Näitä tutkielmassa saatuja tuloksia verrataan uuden opetussuunnitel- man, Spoofin (2007) väitöskirjan sekä Opetusalan ammattijärjestön eettisten periaatteiden välisiin yhteneväisyyksiin ja eroihin.
Hermeneutiikka
Hermeneutiikka on ymmärtämisen taitoa (Gadamer & Nikander 2004, 130). Hermeneutiikka on kuvailevaa ja tulkitsevaa ymmärtämisen tieteenfilosofiaa, psykologiaa (Perttula 2008,
110). Hermeneutiikka on psykologian tieteenfilosofian traditiossa tulkintaa ja ymmärtämistä ja sen kuvaaminen on yksi tapa tulkita sitä (Niskanen 2008, 111). Hermeneuttisessa tutki- muksessa tutkija on usein aktiivinen ja vuorovaikutus on tasapuolista (Perttula 2008, 155).
Etiikka kuvaa normikäytänteitä, perustelee niiden pätevyyttä tai korvaa ne oikeilla (Gadamer
& Nikander 2004, 133).
Fenomenologia
Fenomenologia on tieteellinen lähestymistapa, joka kuvaa ihmisen kokemusta. Fenomeno- logia voi olla tieteellinen lähestymistapa, tutkimusote tai metodi. (Metsämuuronen 2011, 156-157.) Tässä tutkielmassa fenomenologiaa hyödynnetään tieteellisen lähestymistavan näkökulmasta. Fenomenologisen tutkimuksen lähtökohtana on tutkittavan subjektiivinen kokemus eli ihmisen mielessä rakentuneet merkitykset erilaisista kokemuksien havain- noista, tunne-elämyksistä, mielikuvista, kuvitelmista, uskomuksista, mielipiteistä, käsityk- sistä ja arvostuksista (emt., 162). Hermeneuttisen kasvatusfilosofian mukaan kasvatus määritellään kulttuurin ja yksilön vuorovaikutukseksi (Puolimatka 1995, 79). Yksilö kehittyy ja oppii oman kulttuurin käytänteet vuorovaikutuksessa ja sivistyksen myötä hänelle avau- tuu mahdollisuus kehittää omaa kulttuuriaan (Puolimatka 1995, 79).
Kokemus on merkityssuhde, joka yhdistää subjektin ja objektin yhtenäiseksi kokonaisuu- deksi (Perttula 2008, 117). Fenomenologisessa tutkimuksessa keskitytään tutkimuskohteen ihmisen kokemukseen (Virtanen 2011, 169). Lähtökohtana on kokemuksen olemassaolon selvittäminen eli kokemuksen ontologia (Virtanen 2011, 169). Fenomenologia pyrkii ymmär- tämään tutkittavan alueen ihmisten tämän hetkisen merkitysmaailman (Laine 2010, 31).
Fenomenologista aineistonhankintaa toteutettaessa pyritään tutkijan toimesta vaikutta- maan mahdollisimman vähän tutkittavien kokemuksiin, joita tutkittavat tuovat esiin (Metsä- muuronen 2011, 174).
Fenomenologiassa kokemuksen käsitetään ihmisten kokemuksena, suhteena omaan to- delliseen maailmaan, jossa hän elää (Laine 2010, 29). Tässä tutkielmassa kiinnitetään huo- miota lasten omiin kokemuksiin koulukontekstissa mitä heidän opettajakokemustensa nä- kökulmasta, miten he kokevat hyvän opettajuuden. Fenomenologiassa ihmisen suhde maa- ilmaan on intentionaalinen, merkityksellinen (Laine 2010, 29). Opettaja on tässä tutkiel- massa lapsen elämysmaailmassa, koulukontekstissa, intentionaalinen.
Elämysmaailman jäsentäminen edellyttää, että ihminen nähdään myös sosiaalisessa, yh- teiskunnallisessa ja kulttuuritieteellisessä kontekstissa (Perttula 2008, 151). Tämän tutkiel- man tavoitteena on fenomenologian avulla selvittää, miten lapset kokevat hyvän opettajuu- den koulukontekstissa. Hermeneutiikan ja hermeneuttisen kehän avulla on tavoitteena sel- vittää merkitysrakenteita ja merkityssuhteita, jotka nousevat esille lasten puheenvuoroissa keskusteltaessa opettajan työstä ja siihen liittyvistä hyvästä opettajuudesta, opettajan työn kasvatustilanteista. Tämä fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusasetelma keskittyy tutki- muskohteena olevaan ihmiskäsitykseen siitä, millainen ihminen hyvä opettaja on koulukon- tekstissa.
3.3 Lapsitutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden arviointi
Tutkimusaineistoa keräävän tutkijan on tärkeää huomioida lapsi ja hänen kokemusmaail- mansa. Lapsi muodostaa tutkimuksen myötä käsitystä itsestään, tutkijasta sekä tutkijan työstä. Lapsitutkimuksessa tulee huomioida lapsiystävällisyys ja tutkimusetiikka koko pro- sessin ajan ja osallistumisen tulisi olla arkipäiväistä ja mukavaa. Tutkijan tulee varmistaa myös lapselta itseltään suostumus tutkimukseen osallisuudesta. Alaikäisen lapsen van- hemmilta tulee myös varmistaa, saako lapsia osallistua tutkimukseen. (Aarnos 2010, 172- 173; Aldersson & Morrow 2011, 100; Christians 2000, 134.) Tutkimuksen tulee olla luotta- muksellinen ja tutkimuksen kohteena olevilta henkilöiltä tulee saada suostumus ja haasta- teltavan yksityisyys eli haastateltavaa tulee säilyttää tutkimuksessa anonymiteetti. (Hirsi- järvi & Hurme 2015, 20; Aldersson & Morrow 2011, 100-101, 104; Christians 2000, 134, 136.) Alaikäisten lasten vanhempien suostumus tarvitaan ennen haastattelua, mutta myös lapsilta itseltään tarvitaan suostumus osallistua haastatteluun (Aldersson & Morrow 2011, 100). Koko tutkielman ajan tulee huomioida eettisyyden näkökulma sekä lasten oikeuksien kunnioittaminen läpi tutkimusprosessin (Aldersson & Morrow 2011, 100-101).
Lapsitutkimukseen voidaan tietoa hankkia lasten tuotosten kautta valokuvista sekä jälkeen- päin suullisesti haastattelemalla (Karlsson & Karimäki 2012, 19). Haastattelututkimus on joustavaa, koska tutkimusaiheen voi antaa haastateltaville etukäteen tiedoksi (Tuomi & Sa- rajärvi 2009, 73). Tietoa tähän tutkielmaan saadaan lasten ennakkotehtävästä "Mitä hyvä opettajuus sinulle merkitsee?", jonka oppilaat tuovat mukanaan heidän teemahaastatte- luun. Lapsiystävällisyys on tärkeää huomioida haastattelukysymyksiä laadittaessa huomi- oiden myös lapsen kehitysvaihe ja hänen persoonallisuus haastatteluissa. Lasten
