Opettaja on ainaisen haasteen edessä pohtiessaan, miten hän huomioi opetuksessaan eri-laiset oppijat ja millainen opetusmenetelmä tukee oppilaiden oppimisprosessia. Opetuksen tulee olla merkityksellistä ja tukea oppilaan sen hetkistä kasvuprosessia. Opettajan tulee olla avoin oppilaan ajatuksille, tunteille ja olla aidosti kiinnostunut oppilaan kokemuksista, vaikka ne poikkeaisivat opettajan omista suunnitelmista. (Salovaara & Honkonen 2013, 221-222; Törmä 2003, 100-101.) Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ja arvot ih-misarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus, vastuu ja vapaus. Oppija tulee nähdä ajatte-levana ja oppivana persoonana. Hänen ihmisarvoaan tulee kunnioittaa yksilöllisistä lähtö-kohdista riippumatta. Totuudellisuus on tärkeä arvo opettajan tehtävässä. Opettaja ohjaa oppijaa tutustumaan elämään ja hänen lähiympäristöönsä. Tutkiva oppiminen, avoin kes-kustelu ja totuudellisuus ovat osa kouluarkea. Rehellisyyttä ja toisten kunnioitusta
harjoitellaan turvallisesti kouluympäristössä. Rehellisyyttä edellytetään niin opettajalta kuin oppilailta. Oikeudenmukaisuutta toteutetaan yksittäisen oppilaan ja ryhmän erilaisissa arki-sissa kohtaamistilanteissa tasa-arvoisesti yhdenmukaisuutta edistäen. Nämä eettiset oh-jeet tulee huomioida erilaisissa arkisissa kasvatustilanteissa rikkomusten ja ristiriitojen kä-sittelyssä sekä arvioinnissa. Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetus-työssä opettajan työtä määrittelee normisto; lainsäädäntö ja opetussuunnitelma. (Opetus-alan ammattijärjestö 2016.) Stenbergin (2011, 15) mukana opettajan on tärkeä tiedostaa omat arvonsa, ihmiskäsityksensä, ajatukset hyvästä elämästä ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä. Oppilaan tavoitteet voivat olla erilaiset kuin opettajan tavoitteet ja näistä on hyvä keskustella. Opettajan tulee myös olla ns. ”ajan hermolla” ja olla valmis muuttamaan alku-peräisiä tuntisuunnitelmia olosuhteiden niin vaatiessa. Uudelle opettajalle voi olla haasteel-lista muuttaa vaivalla suunnittelemiaan tunteja, sen sijaan kokeneempi ja oppilaansa hyvin tunteva opettaja osaa ns. ”lukea oppilaita” ja hänellä on usein varasuunnitelma. Haasteena on erilaisuus luokkahuoneessa, koulussa ja erilaisten arvomaailmojen kohtaaminen sekä niistä aiheutuvien ristiriitojen käsittely.
Lähikulttuurin tuntemus ja ajattelun lisääminen opetuksellisena tavoitteena
Opetuksen tavoitteena on Puolimatkan (2004, 123, 127, 131) mukaan oppijan tiedollinen aktivoiminen ja itsenäisen arviointikyvyn kasvattaminen. Lähiympäristön aikuisten tuke-mana oppilaan arviointikyky kasvaa, samoin järki, tunteet kehittyvät. Oppilaan tavoitteena on oppia sisäistämään oppimaansa, liittämäänsä osaksi omaa elämäänsä ja tietopoh-jaansa, eikä oppimaan ulkoa asioita pintapuolisesti. Tunteilla on merkitystä oppimisessa, opettajan tehtävänä on saada oppilaassa aikaan oppimisen riemu ja tiedon halu. Tunteet ja asenteet ovat tärkeä osa oppimisprosessia. Syvällinen oppiminen edellyttää siis halua op-pia asioita, motivaatio auttaa oppilasta tiedon sisäistämisessä. Älyllistä rohkeutta tarvitaan oman tiedon ja ajattelun näkökulmien puolustamiseen, mutta myös oman mielipiteen muok-kaamiseen tarvittaessa. (Puolimatka 2011, 123, 127, 131.) Nykyisen opetussuunnitelman mukaan yrittäjyys on tullut osaksi opettajuutta. Opettajat voivat tehdä yhteistyötä oman paik-kakuntansa yritysten kanssa. Koulussa opetellaan jo erilaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat heitä sopeutumaan aikuisiällä työelämään ja yhteiskuntaan. Yritteliäisyyttä voidaan toteut-taa jo koulussa erilaisten näytösten, projektien sekä niiden esittelyn myötä yli luokka- ja oppiainerajojen. Oppilaat voivat opettaa toinen toisiaan erilaisten ryhmätöiden parissa. Eri-laiset yksilölliset roolit ja tehtävät luokassa auttavat opiskelijoita ottamaan vastuuta koulu-päivästään ja tavoitteistaan. Erilaiset opetukselliset väittelytilanteet auttavat oppilasta argu-mentoimaan kantaansa eri näkökulmista. Omien arvonäkökulmien esille tuominen on tär-keää samoin kuin kyky hyväksyä tilanne, jossa yhteisymmärrystä ei synny. Voimme olla eri
mieltä asioista ja toimia silti hyvin yhdessä. Tämä erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää taito sekä opettajalle, että oppilaille.
Opettajan yhteistyöverkostot kasvatuksen tukena
Opettaja tekee yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajan päätösten tukena on kollegiaalinen yhteistyö, rehtori ja moniammatillinen tukiver-kosto. Opettaja ei ole päätöstensä kanssa yksin. Opettajan työ on Opetusalan ammattijär-jestön (2016) mukaan yhä enemmän muodostumassa tiimityöskentelyksi, työtä tehdään yhdessä työtovereiden kanssa sekä itsenäisesti. Opettaja tekee kollegiaalista yhteistyötä kunnioittaen työtovereitaan ylläpitäen omaa autonomiaa ja rakentaen yhteistyötä työtove-reiden kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajalla on työssään kollegiaalinen tuki ja henkilökohtainen vastuu päätöksistä. Päätöksenteko ei ole aina helppoa, sillä omat eettiset arvot, yhteiskunnan lait ja asetukset, oppilaiden arvomaailma ja koulun sekä luokan säännöt tulee yhteensovittaa. Opettaja tekee päätöksiä erilaisissa kasvatustilanteissa pyr-kien huomioimaan kaikki nämä seikat. Kasvatustavoitteita ohjaa Puolimatkan (1995, 96, 103) mukaan filosofisesta näkökulmasta elämän tarkoitus, hyvä elämä, ihmiskuva ja onnel-lisuuden käsite. Asetetut kasvatustavoitteet ohjaavat kasvattajaa kasvatustyössä. Kasva-tustavoitteita määriteltäessä tulee pohtia elämän tarkoitusta sitä, kuinka ihmisen tulisi elää ja mitkä tavoitteet ovat arvokkaita. Elämän tarkoitusta pohdittaessa tulee kuitenkin huomi-oida yksilölliset persoonalliset tekijät, elämän ainutlaatuisuus ja itsenäisyys. (Puolimatka 1995, 96, 103.)
Opettajan voimavarat, oikeudet ja velvollisuudet
Opettaja ei saa Skinnarin (2004, 164) mukaan kuitenkaan unohtaa omaa persoonallisuut-taan, opettajan tulee kyetä rakastamaan itseään, jotta hän voi välittää muista. Opettajan työ sisältää välittämistä, välittämistä itsestä, kollegoista ja oppilaista. (Skinnari 2004, 164.) Opettajan tehtävänä on Opetusalan ammattijärjestön (2016) mukaan kehittää työtään, am-mattitaitoaan ja arvioida omaa toimintaa reflektiivisesti. Opettaja tekee työtä persoonallaan, hänellä on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja hänellä on oikeus ja velvollisuus kehittää ja hoitaa itseään. (Opetusalan ammattijärjestö 2016).
Opettajan ammatissa ei ole työaikoja ja siksi opettajan työssä on mahdollista uupua työn äärelle. Opettajan tulee itse löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Jotta opettaja jaksaa työssään on hänen huolehdittava myös omasta hyvinvoinnistaan. Vapaa-ajalla tulee jäädä aikaa myös omille harrastuksille, asioille joista tulee hyvä mieli ja joiden parissa rentoutuu.
Stenberg (2011, 134) kirjassaan toteaa, on tärkeää löytää tasapaino työn, vapaa-ajan ja perheen välillä. Parhaimmillaan työyhteisö tarjoaa tukea, yhteisöllisyyttä ja auttaa kehitty-mään opettajana. Opettaja tekee yhteistyötä erilaisten sidosryhmien oppilaan huoltajien, viranomaisten, koulutuksesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista vastuussa olevien kanssa (terveyshuolto, koulupsykologi, kuraattori ja erityisopettaja). Opettajan tehtävänä on Ope-tusalan ammattijärjestön (2016) mukaan edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia.
3 LAPSINÄKÖKULMAINEN TUTKIMUS
Tutkimuksissa on jo osoitettu, että hyvin pienet lapset voivat olla osana tutkimusta, mikäli tutkimustieto esitetään lapsen ikään soveltuvalla tavalla (Coppock 2011, 438). Oppilaiden ääni kouluyhteisössä tulee saada kuuluville, koskien oppimista, opetusta ja koulutusta kos-kien (Cook-Sather 2006, 362). Opettaja vaikuttaa oppilaan elämään kasvuun ja kehityk-seen, joten myös oppilailla on näkökulma hyvän opettajuuden vaatimuksiin. Oppilaat tulisi nähdä osallisina tutkimusprojektissa, ei pelkästään objekteina tai subjekteina (Gallacher &
Gallangher 2008, 500). Tämän päivän yhteiskunnassa lasten näkökulman huomioiminen on ajankohtainen. Lasten näkökulman huomioiminen saa lasten äänen kuuluville, tukee yh-teisöllisyyttä ja auttaa rakentamaan laadukasta ja hyvää koulua, jossa kaikkien oppilaiden on hyvä olla.
Lapsi sosiaalisen yhteisön jäsenenä
Lapsuuden tutkimisen avulla pyritään ymmärtämään lasta yhteiskunnan jäsenenä ja toimi-jana sekä lapsuuden ymmärtämistä osana yhteiskunnan rakenteita ja kulttuuria (Alanen 2009, 9). Lasten kokemusten tutkimisesta, lasten kuuntelemisesta on 2000-luvulla kiinnos-tuttu erityisesti koulumaailmassa (Karlsson 2012, 32-33; Alasuutari 2005, 145). Tutkimuk-sen avulla saadaan lapTutkimuk-sen ääni kuuluviin, mielipiteiden, merkitysten, kykyjen, aktiiviTutkimuk-sen kuuntelun ja osallisuuden muodoissa (Cook-Åster 2006, 362). Tämä tutkielma pyrkii selvit-tämään hyvän opettajuuden merkityksiä ja konstruoimaan niitä lasten ja tutkijan välisen vuorovaikutuksessa syntyneiden merkityssuhteiden avulla (Hirsijärvi & Hurme 2015, 13).
Lasten kanssa keskusteluissa korostuu Alasuutarin (2005, 145) mukaan näkökulma, jossa lapsi ajatellaan aktiivisena ja sosiaalisena toimijana.
Lapsi tutkimusaineiston lähteenä
Kvalitatiivinen haastattelututkimus Alasuutarin (2005, 145) mukaan mahdollistaa lasten ää-nen kuulemisen ja heidän näkökulmien esille tuomisen. Lapsitutkimuksen avulla lapsi näh-dään itsenäisenä sosiaalisena toimijana, moraalisena, poliittisena ja sosioekonomisena yk-silönä (Alanen 2009, 12; Gallacher & Gallangher 2008, 502; James & James 2008, 6). Ai-kuisten ja lasten tutkimuskysymysten tulee olla suunniteltu ikätasoon soveltuvaksi (Cop-pock 2011, 339). Vastavuoroisuus aikuisen ja lapsen välillä paranee ja vahvistuu Karlssonin (2012, 43) mukaan, kun saadaan lisätietoa lasten ajatusmaailmasta. Oppilaan kuuntelemi-nen saa aikaan merkityksen tunteita, heidän läsnäolon tunnustamista ja antaa oppilaille valtaa vaikuttaa päätöksiin ja koulukäytänteisiin (Cook-Sather 2006, 364). Lapset oppivat
jo varhaisessa vaiheessa ymmärtämään, että heillä on ääni ja haluavat tulla kuulluiksi (Ri-naldi 2006, 67).
Huomioita lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen
Lapsilähtöisessä tutkimuksessa tulee huomioida YK:n lasten oikeudet (Gallacher & Gal-langher 2008, 500). Lapset nähdään nykytutkimuksissa yhä enemmän tiedonlähteinä, tie-don vastaanottajina ja tietie-don kohteina (Coppock 2011, 438). Lapsia tutkittaessa on tutkijalla oltava Karlssonin (2012, 50) mukaan kyky kuunnella lasta ja muotoilla tutkimusasetelmaa niin, että ilmiötä voi muotoilla ilman liian tarkkaa rajausta. Kvalitatiivinen tutkimus, joka kos-kee lapsia syventää tietoa tiettyyn ilmiöön kokonaisuutena (Karlsson 2012, 19; Alasuutari 2005, 145). Tutkimukseen tietoa voidaan kerätä jälkeenpäin haastattelemalla ja erilaisten tuotosten valokuvien tai piirrosten avulla. Aineistona voivat olla erilaiset asiakirjat esimer-kiksi toimintaa ohjaavat lait, asetukset ja politiikkaohjelmat. (Karlsson 2012, 19.) Lapsinäkö-kulmainen tutkimus käsittelee lasten tuottamaa tietoa ja tuo esiin heidän näkökulmiaan, jol-loin lapset osallistuvat tiedon tuottamiseen. Lapset nähdään tutkimuksellisesta näkökul-masta aktiivisina vaikuttajina ja sanoin kertojina. (Emt., 23, 32.) Tutkijalla täytyy olla kyky kuunnella mitä lapset oikeasti kertovat ja taito käsitellä tätä saamaansa tietoa oikealla ta-valla (emt., 50). Tutkimuksessa äänen antaminen lapselle tuo mukanaan vaikutusmahdol-lisuuden päätöksenteossa, antaa kokemuksen kuulluksi tulemisesta, läsnäolon huomioimi-sesta sekä mahdollistaa demokraattisen toimivallan toteutumisen (Cook-Sather 2006, 364).
Tämä tutkimus antaa lapsinäkökulman pienen otoksen muodossa kuvaten lasten omia ko-kemuksien ja merkityksien kautta näkökulmaa lapselle tärkeästä hyvästä opettajuudesta.
Aihetta lähestytään lapsille tutussa ympäristössä. Tämä aihe on lapsille läheinen ja merki-tyksellinen.
Tutkimuksilla saavutetun tiedon merkitys
Lapsitutkimus laajentaa tieteidenvälistä tutkimuskenttää ja keskusteluja sekä kehittää uusia tutkimusnäkökulmia ja keinoja lapsuuden ymmärtämiseksi (James & James 2008, 4). Tut-kielman avulla raportoidaan, luodaan ja kokeillaan innovatiivisesti keksien keinoja saada lapsen ääni kuuluville (Gallacher & Gallangher 2008, 510). Tieteellisen tutkimuksen avulla voidaan löytää keinot onnellisemman elämän rakentumiselle (Christians 2000, 126). Lap-suus ymmärretään sosiaaliseksi kasvuvaiheeksi, jossa lapsi harjoittelee yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja (Alanen 2009, 14). Ymmärrys lapsuuden yhteiskunnallisesta mer-kityksestä, lapsen oikeuksista korostaa lapsen yhteiskunnallista asemaa ja osallisuutta omaa elämää koskeviin päätöksiin sekä herättää kiinnostuksen lapsitutkimusta kohtaan (James & James 2008, 51). Tieteellinen tutkimus ei ole arvovapaata, vaan siihen vaikuttavat aina myös tutkijan valinnat, motiivit ja arvot (Christians 2000, 131). Eettisyys on vahvasti
läsnä lapsitutkimuksessa, heitä kuullaan ja heillä on oikeus keskeyttää osallistuminen tutki-muksen eri vaiheissa (Coppock 2011, 441). Lapsi on noviisi, aikuisen ja yhteiskunnan suo-jelun, kasvatuksen ja valvonnan alainen (Alanen 2009, 14). Tutkimuksen tekijän tulee aina ottaa huomioon kontekstisidonnaisuus, tiettyyn aikaan ja kulttuuriin, johon tutkimus kohden-tuu (Christians 2000, 131). Lapsi nähdään osana yhteiskunnallisia rakenteita, toimijana, ajattelevan yksilönä ja juuri se tekee lasten äänen kuulemisen tärkeäksi tutkimustyössä (Alanen 2009, 21; Cook-Sather 2006, 364).