Aidosti välittävä opettaja
Opettajalta toivottiin oppilaantuntemusta halua oppia tuntemaan oppilaat myös ihmisinä, ei vaan oppilaina. Oppilaiden kuunteleminen on tärkeä ominaisuus. Oppilaat arvostivat opet-tajaa, joka oikeasti välittää oppilaistaan. Lapset nostivat esille oppilaiden erilaisuuden, sillä jokaisen oppilaan kuulemisen taito on opettajalla tärkeä ominaisuus. Tällöin opettaja ym-märtää oppilaita paremmin ja löytää keinot oppimisen tukemiseen oppilastuntemuksen kautta.
Inhimillisyys on tärkeä ominaisuus opettajalle. Inhimillisyydestä kertoo haastateltavan VIII esimerkki, jonka mukaan oppilaat voivat mennä omaan luokkaan tekemään läksyjä, jos he unohtivat tehdä ne. Ehtona tälle käytänteelle oli, että opettajan tuli myös itse olla luokassa läsnä.
Opettajalla on myös tunteita, haastatteluiden mukaan opettaja kuitenkin pystyi hyvin kätke-mään ne. Oppilaat saattoivat huomata ärtymystä, jos opettaja oli tavallista hiljaisempi tai äkäisempi. Erityisesti silloin, jos oppilaat tahallaan ärsyttävät opettajaa. Oppilaat myös ni-mesivät ärtymyksen syyksi esimerkiksi väsymyksen. Meluaminen tai keskittymiskyvyn puute saattoivat myös vaikuttaa opettajan tunteisiin ja ratkaisuna tähän nähtiin istumapaik-kojen vaihto. Riitatilanteet tai pidempijaksoiset riitelyt luokkatilassa saattoivat aiheuttaa las-ten mukaan stressiä opettajalle, jolloin hän joutui ajattelemaan, että milas-ten asia saadaan selvitettyä. Lasten kokemuksen mukaan opettajan teki surulliseksi tai vihaiseksi se, jos op-pilas rikkoi koulun tavaroita tai ikkunoita. Sääntöjen rikkominen useasti sai aikaan tunnere-aktion tai jos oppilas ei tehnyt kotitehtäviään tai ei työskennellyt ollenkaan. Tiedusteltaessa tilanteista, joissa opettaja voi olla vihainen tai surullinen tuli vastaukseksi seuraavaa:
No, -- jos vaikka unohtaa tehhä jotakin -- monta kertaa putkeen -- vaikka luo-kassa -- kaikki on ihan sekasin --, joku on huonosti siellä. (Haastateltava VIII.)
Oppilaiden kuunteleminen ja vastavuoroisuus
Haastatteluissa nousi esille oppilaiden taito kuunnella muita. Vuorovaikutus korostui useim-missa puheenvuoroissa viidellä haastateltavalla. Opettaja tarvitsee auktoriteettia saadak-seen oppilaat kuuntelemaan. Hän tarvitsee taidon kuunnella oppilaita, jotta tietää miten opit-tavat aihealueet sisäistetään. Opettajalta odotetaan kykyä kuunnella oppilaiden toiveita ja toteuttaa niitä aina mahdollisuuksien mukaan. Tavoitteena on saada kaikki osallistumaan
oppimaan oppimiseen. On tärkeää huomioida oppilaat muullakin tavoin kuin vain numero-arviointien mukaan.
Ennakkotehtävissä maisemakuvan avulla (metsäisestä rantamaisema) opettajalta toivottiin tyyneyttä ja rauhallisuutta (Haastateltava IV). Opettajalta toivottiin avarakatseisuutta. Opet-tajan tulisi osata kuunnella myös oppilaiden toiveita ja pyrkiä toteuttamaan niitä aina mah-dollisuuksien mukaan. Ennen joulua tai keväällä haastateltavien luokalla oli pidetty tunti, jolloin lapset saivat tuoda karkkia ja mahdollisesti pienen lahjan koululle. Tällöin voitiin kat-soa esimerkiksi video yhdessä. Kotitehtävät olivat lasten mielestä tärkeitä, mutta niitä ei saa olla liikaa. Opettaja huolehtii, että kotitehtävät tulevat tehdyksi.
Kunnioittaminen ja säännöt – luottamus
Säännöt ovat tärkeitä koulussa. Hyvän oppilaan kriteereihin kuului oppilaiden mukaan hyvät käytöstavat, toisten opiskelijakavereiden arvostaminen ja yhteistyötaidot. Opettajalla on suuri rooli näiden taitojen opettamisessa ja oppilaiden kasvattamisessa. Opettajan oma käytös vaikuttaa kouluhyvinvointiin ja viihtyvyyteen koulussa.
- - opettajat jos ei oo kivoja koulussa ni ei siellä oo kiva olla (Haastateltava II).
[Hyvä oppilas] Semmonen joka ei niinku riko [tavaroita] tai kiroile opettajalle tai kiusaa muita. Mut ei sen oo pakko olla fiksukaan. (Haastateltava III.) No että se on ystävällinen ja kiinnostunut ja sitten sellainen mukava -- No se, että se kuuntelee ja auttaa ja että se -- oikeesti välittää --, niistä oppilaista -- Se ei saa levittää sen oppilaan henkilökohtaisia tietoja minnekään. (Haasta-teltava I)
-- Opettajan kun tietää niin uskaltaa sanoa, vaikka saattas sanoa väärin, koska opettaja usein korjaa sitten ja silleen sitä oppii (Haastateltava II).
Joskus tulee -- luokassa ku vastaa, vaikka väärin -- sellanen olo -- että ei taiakaan vastata kyllä seuraavaan kysymykseen äänen, jos joku rupee, vaikka nauramaan. -- sellasessa tilanteessa usein opettaja sanoo, että tollanen sama juttu ois voinu sattuu siulle, vaikka sille naurajalle -- et ei se haittaa [tulee]
sellanen olo itselleenki ” (Haastateltava II).
No varmaan se on ihan hyvä, ettei riko mitään ni ope on varmaan ihan ilonen (Haastateltava III).
Haastateltavien oppilaiden mukaan opettajan tuli olla läsnä oppilaille. Yhdellä haastatelta-valla oppilaalla oli ikävä kokemus eräästä opettajasta. Opettaja oli haukkunut oppilaan äitiä luokan oppilaiden kuullen ja äidin läsnä ollessa. Oppilailla oli kokemuksia myös eräästä opettajasta, joka huusi koko ajan. Yksi opettaja antoi pienistä asioista heti jälki-istuntoa po-jille. Yhdellä oppilaalla oli ollut luontoliikuntaa ja hän oli tippunut järveen liukkaalta kalliolta,
oppilaalla ei ollut vaihtovaatteita. Tämä opetustilanne oli jäänyt mieleen, sillä he olivat saa-ressa yhteiskuljetuksella ja hän oli märissä vaatteissa syksyisellä retkellä useamman tun-nin.
-- Mun eka opettaja -- yhelle miun kaverilla, kun se kaverin äiti oli vähän -- hankala ni sitte se -- sitä haukku. Ni en haluais kyllä, et oma opettaja haukkuis, niinku omii vanhempii. (Haastateltava I.)
Yhteiset säännöt korostuivat lasten kokemuksissa. Sääntöjen rikkomisesta seurasi jälki-is-tuntoa tai vanhemmille lähettiin koululta lappu allekirjoitettavaksi kotiin. Eräällä oppilaalla oli kokemusta toisen lapsen häiriökäyttäytymisestä tunnilla. Opettajan tavoitteena on huolehtia turvallisuudesta, ettei luokassa satu mitään ikävää. Yksi oppilas voi häiriökäyttäytymisel-lään saada muita oppilaita mukaan, jos käytökseen ei puututa ajoissa.
No, jotkut opettajat tuntuu välillä aika ankarilta, -- liianki --, vaikka ei ois tehnyt mitään väärää omasta mielestään ainakaan. Ni, silti se opettaja kokee sen vääräksi ja ajattelee niinku eri tavalla. Se opettaja sen, mitä on tehnyt, ni sit se tuntuu vähä -- No, esim. just joku keskustelutilanne --, joku ryhmätyö. Sie et sillä hetkellä tee mitään, vaikka kirjota, vaan sie mietit päässäs. Ni, opettaja saattaa luulla, et sie vaan laiskottelet --. Ni, sit se selviää, et tavallaan se on ymmärtänyt sut väärin. Joo kyllä. Se on aika tärkeetä, et opettaja ymmärtää sen, että oppilaatkin voi tehdä töitä erilailla. Se ei välttämättä näy ulospäin.
(Haastateltava II.)
Opettaja voi tehdä virhearviointeja kuten yllä mainitussa esimerkissä (Haastateltava II) opettaja ei ollut ymmärtänyt, että oppilas työskentelee miettimällä juuri sillä hetkellä. Hän oli tulkinnut virheellisesti oppilaan toiminnan ja kuvitellut, että hän laiskottelee. Oppilaiden yksilöllinen huomioiminen esimerkiksi opetustilanteessa voi olla yksittäiselle oppilaalle to-della tärkeä kokemus kuten alla olevasta haastateltavan I pohdinnasta käy ilmi.
No --. Tuolla -- edellisessä koulussa niin miun luokalla oli tosi villi poika se -- tunneillakin saattoi nousta -- tota pulpetilla ja alkaa hyppimään ja laulamaan siinä--. [Opettaja] -- joutu siihen aika paljon puuttumaan. Ja sitten kun jotkut lähti sen pelleilyyn niinku mukaan ni. (Haastateltava I.)
No vaikka -- kieltää tai no aina kieltäminen ei auta mutta -- kieltää vaikka ja varmistaa et kaikki tottelee. Et ei niinku satu vaan mitään. (Haastateltava I.)
Lasten haastatteluiden mukaan opettajan tulee huomioida erilaiset persoonallisuudet ja ym-märtää erilaisuutta. Opettajassa arvostettiin kykyä käsitellä oppilaiden kanssa riitatilanteita tai kykyä käsitellä syitä siihen, miksi esimerkiksi opettaja on suuttunut. Opettajan tuki riita-tilanteissa on tärkeää, sillä hän toimii tarvittaessa riitariita-tilanteissa neuvottelijana, ratkaisee
esiin nousseet ongelmat ja keskustelee koulun yhteisistä asioista yhdessä oppilaiden ja kollegoiden kanssa.
[Opetustilanne] Niin ni -- ala-asteella -- pienimmillä luokilla niin -- sillonen opet-taja me oltiin liikuntatunnilla niin se ihan niin kuin kädestä pitäen kun mie en osannut sillon pelata yhtään sählyy niin se opetti -- tosi hyvin minua pelaa-maan sählyä. -- Se otti meidät niinku sivuun, mut sit se myös näytti kaikille sitä tekniikkaa. (Haastateltava I.)
Jos on vaikka joku riita ja opettaja, vaikka huomaa sen ni voi, vaikka sanoa, että pojat tulkaahan tänne ja sitte pyytää, vaikka selostuksen siitä ja tommosta tosiaan, on tosi hyvä. (Haastateltava VIII.)
Opettajalla on myös kasvatusvastuu oppilaista. Tämän luokan opettajalla oli tapana toivot-taa oppilaille joka perjantai ”hyvää viikonloppua” kätellen jokaisen luokkansa oppilaan.
[Tapakasvatus, käytössäännöt] -- Jos hyvää viikonloppua sannoo [oppilas opettajalle]. Se on minusta hyvä. -- Meiän luokalla on tapana, että opettaja tulee aina perjantaisin [sanomaan], että hyvää viikonloppua ja kättelee jokasta ja sit myö päästään [kotiin]. -- Se on miusta hyvä. Kaikki ei tykkää siitä. (Haas-tateltava VIII.)
Kiusaamistilanteet
Oppilaiden haastatteluissa nousi merkittävästi esille kiusaaminen ja kiusaamistilanteet.
Tämä oli yllättävää, sillä asiaa ei kysytty heiltä suoraan haastattelutilanteessa. Oppilaat oli-vat joko todistaneet kiusaamista tai joutuneet itse sen kohteeksi. Oppilaat kokioli-vat voivansa kertoa asiasta opettajalle, myös koulukaverit tukivat toisiaan näissä tilanteissa ja vanhem-mille saattoi myös kertoa. Toisaalta toivottiin, että asia huomattaisiin opettajan toimesta, ettei oppilaan tarvitsi itse viedä asiaa eteenpäin. Tärkeäksi koettiin myös, että kiusaamisti-lanteissa kuunneltiin molempia osapuolia ja pyydettiin anteeksi omaa käyttäytymistä.
No kiusaaminen ei oo kivaa. Tai ei minuu ittee oo kiusattu, mut ei oo kiva nähdä, jos jotain kiusataan. [Kiusaamistilanteissa toimiminen] No kertoa opet-tajalle ja opettaja voi puuttua siihen ja puhuu sen kiusaajan tai kiusaajien kanssa ja vanhemmille. Ja sitten ne koittaa selvittää sitä. (Haastateltava I.) No se oli vähän semmosta. Noh, minnuu vähän kiusattiin. Ni luokkalaiset, ku nää alko puuttuu siihen vähän, ni opettaja huomas sen. -- on myös tärkeetä et opettaja huomaa sen, vaikka jo ennen -- kuin ehtii mitään ees sanoa ja sitten puuttuu tilanteeseen. -- Se otettiin pikkuhiljaa [esille] ja sitten mie menin tähän luokan ulkopuolelle et me puhuttiin, et miekin oon [kertonut] miun ver-sion ja sitten sen toisen [oppilaan] verver-sion ja muita luokkalaisia. -- Se oli pari vuotta sitten -- ja sitten vaan pyydettiin anteeksi ja se oli siinä. -- Joo, musta on ihan hyvä, että se opettaja puuttu siihen niin. -- Kyllä se opettaja sitten tuli siihen sitten ni ei sitä enää [kiusattu]. (Haastateltava VIII.)
Sosiaalisuus ja yksilöllinen huomioiminen
Kavereiden tärkeys yksilölle korostui haastatteluissa. Koulu nähtiin sosiaalisena yhteisönä, jonka tärkeä osa olivat koulukaverit turvallisuuden ja hyvän olon tuomisen näkökulmasta.
Hyvää oloa sai aikaan myös erilaiset onnistumiset koulupäivän aikana ja erityisesti opetta-jan huomion kiinnittyminen oppilaan onnistumisiin. Palkitsemiskäytänteitä oli useita. Ala-luokilla opettaja antoi tarran palkinnoksi, se koettiin hienona asiana. Kokeisiin merkittiin
”erinomaista”, ”hienoa” tai ”bra”. Oppilas sai näin ollen yksilöllisen palautteen kokeesta.
Haastateltavat oppilaat olivat saaneet diplomin, rahapalkinnon aloitteellisuudesta tai hymy-patsaan. Luokan omien sääntöjen noudattamisesta ja hyvästä käytöksestä sai palkinnoksi luokan yhteisen leffaillan.
No mie sanon vielä, iloseks tekee ainakin, kun on kaikkia kavereita ympärillä tosi paljon. -- No jos jostain kokeesta saa, vaikka seiskan ni kyl mie vähän surulliseks tuun sitten. Ja sitten jos ei millään opi jotain asiaa ja no ne asiat ainakin tekee [surulliseksi] --. Noo tukiopetusta saamalla voi oppia jonkun asian paremmin tai yksityisopetusta saa myös koulun jälkeen. -- Jos voi jäähä ja opettajalla on aikaa, ni sillon vois jäähä oppimaan sen asian paremmin, kun kaikki ei oo siinä ympärillä. -- Sitten no, jos tekee ryhmätöitä, ni varmasti on paremmin kavereitakii, kun on kaikkien kaa yhteistyössä sitten --. [Koemerkin-nät] No se saattaa laittaa, vaikka erinomaista tai vaikka hienoa tai jotain.
(Haastateltava II.)
Vastuu
Opettajan vastuulla on opettaa ja kertoa asiat oppilaille niin, että he oppivat ja ymmärtävät asian. Oppilaiden haastatteluissa käy kuitenkin ilmi, että myös oppilaalla on vastuu huoleh-tia, että kotitehtävät tulevat tehdyiksi ja oppilas valmistautuu kokeeseen. Motivaatio on tär-keä tekijä koulussa pärjäämiseen. Kokeisiin lukeminen ei ole yksin opettajan vastuulla, vaan haastatteluissa nousi esille oppilaiden vastuu tässä asiassa alla olevan haastatteluotteen mukaisesti.
[Opettajan vaikutusmahdollisuudet onnistumisiin] No, on varmasti osannut kertoa sen asian silleen et mie oon ymmärtänyt sen --. Mut onhan se itestä tosi paljon kiinni, että kiinnostaako et lukeeko sitä kotona. Esimerkiksi jos on vaikka joku koe, ni luetko sie sitä kotona vai luotat vaan siihen, että joo kyllä mie osaan tän et ei tässä mitään et ei kiinnosta (Haastateltava II).
Oppilailla oli kokemuksia myös hankalista ja haasteellisista opetustilanteista, jotka he sel-västi kokivat epäoikeudenmukaisina ja eettisesti arveluttavina. Oppilaat olivat käsitelleet asiat ja osasivat ottaa ne keskustelussa esille rationaalisesti. Opettajalta toivottiin kuuluvaa ääntä, sillä opetusta on hankala seurata, jos ei saa selvää puheesta. Vuorovaikutuksella on suuri merkitys niin opettajalle itselleen tiedon välittäjänä kuin oppilaille oppimisen haastei-den osaamisen näkyväksi tekemisenä. Opettajan toivotaan olevan koulumaailman aikuinen auktoriteetti. Näissä alla olevissa puheenvuoroissa, lapset ovat selvästi jääneet miettimään olisiko opettaja voinut toimia toisin.
[Opettaja ei saa olla] Sellanen ilkeä, huutaa paljon. Tosi komenteleva --Yks miun toinen opettaja se -- englannissa -- se vaan kirjoitti taululle ja meiän ois pitänyt heti ymmärtää, vaik me ei oltu opeteltu sitä ollenkaan. (Haastateltava I.)
[Opettaja ei saa] No vaikka repiä jotain --, jos joku on mennyt huonosti joku juttu. Niin tai takavarikoiminen ei oo yleensä oikea ratkaisu, että joku leikkii terottimella ja [opettaja] takavarikoi sen. Vaan enemmin antaa sen olla sillä [oppilaalla], mutta sit sanoa enemmin, et jos vielä jatkat ni sitten. -- Moni opet-taja tekee silleen, -- [kun] joku leikkii viivottimella [opettaja] ei sano mitään, vaan käy vaan nappaamassa pois. Jotkut [opettajat] tekee, mutta pitäs enem-min keksiä joku keino et se saa pitää sen, mutta se [opettaja] estää sitä [vii-votinta] että sillä ei pysty leikkimään enää -- just joku viivottimen rämsyttämi-nen, niin on sit, vaikka vähän aikaa siinä oppilaan vieressä [ja] istuu, että ei vie sitä juttua pois, vaan tulee ite siihen, koska saa se [opettaja] siitä vierestä opetettua niitä muitakin. Jos puhuu vaikka, jos on joku puhejuttu et se sillä rämpyttimellä estää -- sen että muut ei kuule vaikka. (Haastateltava II.) -- se että [opettaja] puhuis kuuluvalla äänellä, koska jos on tosi hiljanen ääni ni sitte ei saa oikeen niinku selvää (Haastateltava I).
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA- TUTKIMUKSEN ARVIOINTIA
”Asioiden merkitys ei piile niissä itsessään, vaan asenteessamme niitä kohtaan”
(Antoine de Saint-Exupery teoksessa Pikku prinssi).
Tässä osiossa käsittelen tutkielman johtopäätöksiä tutkimuskysymysten näkökulmasta.
Lasten hahmottamaa hyvää opettajuutta, hyvän opettajan merkitysten muodostumista sekä Opetusalan ammattijärjestön opettajan eettiset periaatteet (2016) kuten 1) opettajan suhde työhön, 2) opettaja ja oppia, 3) opettaja työyhteisössä, 4) opettaja ja yhteiskunta, 5) opettaja ja sidosryhmät sekä 6) opettaja ja moniarvoisuus. Lopuksi keskitytään oman konstruktiivi-sen näkemykkonstruktiivi-sen muodostumiseen sekä lasten tärkeimpien näkökulmien esille nostami-seen.
Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä oppilaat hahmottivat hyvää opettajuutta. Opettajan
persoonallisuuspiirteistä nousi esille positiivisuus, auttavaisuus ja huumorintaju.
Opettajan toivottiin olevan kiinnostunut oppilaistaan aidosti ihmisenä ja kykyä kannustaa oppilaita. Ystävällisyys ei maksa mitään, vaan se on rikkaus, jota voidaan jakaa toisille ja saada vastalahjaksi luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Opettajalle voi uskoa omia sa-laisuuksia tai huolenaiheita, jos tiedetään, että häneen voi luottaa. Parhaimmillaan luokan myönteinen ja kannustava oppimisilmapiiri, onnistumisten huomioiminen motivoivat oppi-lasta ylittämään itsensä (Leskisenoja 2017, 16). Opettajan tulee löytää oma sisäinen palo työtään kohtaan, jotta hän voi motivaation avulla luoda hyvää pohjaa kasvun tueksi, ei vain velvollisuudesta, vaan rakkaudesta työtään kohtaan (Skinnari 2004, 19, 50.)
Opettaja on pelinrakentaja ja yhteishengen luoja. Hän on aidosti oppilaistaan välittävä ih-minen. Opettaja on kiinnostunut oppilaista muutoinkin kuin arvosanojen antajana. Opettaja auttaa ohjaamaan luokan yhteisiä keskusteluja, kunkin tunnin aiheeseen ja aiheessa pysy-miseen. Opettaja on rehellinen ja luotettava. Tutkimuksessa nousi esille yllättävän voimak-kaasti, etenkin poikien kohdalla opettajan negatiivinen käytös oppilaita kohtaan sekä koh-tuuton rangaistuskäytäntö. Tämän tutkimuksen avulla, ei ole mahdollista selvittää opettajan käytökseen johtaneita syitä. Olisi ollut mielenkiintoista saada myös oppilaiden opettajien näkökulmia tutkielmaan. Niiden vertaaminen ja tutkiminen yhdessä olisi tehnyt tutkielmasta syvällisemmän. Oheinen alla oleva SWOT-analyysikehikko (taulukko 2) kuvailee oppilaiden haastattelujen pohjalta, miten oppilaiden hyvä opettajuus rakentuu lasten kertomana. Tämä SWOT-analyysikehikko täydentää aiemmin haastatteluissa esille nousseita aiheita. Tämän avulla saadaan näkyville myös oppilaiden negatiiviset kokemukset opettajuudesta.
Taulukosta 2 löytyvät oppilaiden haastatteluissa esille nousseet asiat heidän opettajakoke-muksistaan.
TAULUKKO 2. Johtopäätökset SWOT-analyysin kehikon avulla lasten haastatteluista saa-tujen tulosten pohjalta opettajuuden sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin eriteltyinä
Opettajuuden vahvuudet (Sisäiset tekijät) Opettajuuden heikkoudet (Sisäiset tekijät) Opettamisen taito
Haukkuminen - oppilaat tai vanhemmat Väärät kurinpitomenetelmät
Opettajuuden mahdollisuudet (Ulkoiset tekijät) Opettajuuden uhat (Ulkoiset tekijät) Monipuolisuus (tehtävät ja oppimismenetelmät)
Uudistumiskykyinen
Yhteistyö opettajien ja oppilaiden kanssa Tiedottaminen
Ennaltaehkäisevä puuttuminen Ilmiöpohjainen oppiminen - yhteinen flow Hyvän löytäminen oppilaasta Väkivaltaisuus - verbaalinen tai fyysinen Syrjiminen
Opettaja ja oppija – hyvä opettajuus
Oppilaat arvostavat opettajaa, joka elää nykyajassa. Hän on läsnä oppilaiden arjessa ja keskittyy koulupäivän aikana heihin. Hän innostuu oppilaista ja innostaa oppilaita. Nykypäi-vän opettajaa voidaan verrata valmentajaan, sillä hän ei behavioristisesti kaada tietoa op-pilaan päähän. Oppilas ei myöskään ole ”tabula rasa”, vaan elinkulttuurin, yhteisön ja har-rastusten muovaama henkilö. Oppilaan elämässä saamat aiemmat tiedot ja taidot määrit-televät uuden oppimista. Haavio (1969, 27) toteaa kirjassaan, että opettajan on pyrittävä herkistämään havaintojaan oppilaan ilmeiden, eleiden ja liikkeiden tarkkailun suhteen ja opittavat tulkitsemaan oppilaita kokonaisvaltaisesti. Opettaja ei vain opeta vaan, hänellä
on suuri merkitys oppilaan kasvattamisessa osaksi yhteiskuntaa ajattelevana, toimivana ja vaikuttavana jäsenenä.
Tässä tutkielmassa oppilaat valitsivat mielekkäitä kuvia ennakkotehtävässä määritelles-sään hyvää opettajaa. Kuvista heille välittyi hyvä olo. Tätä hyvää oloa heidän tulisi myös saada ja jakaa koulussa. Kannustaminen ja kiittäminen toisin sanoen myönteinen tunnustus saavutuksista rakentaa osaltaan lämmintä opettaja-oppilas -suhdetta ja tukee oppimiseen innostavan työskentelyilmapiirin kehittymistä (Leskisenoja 2017, 18). Opettajan tehtävä vaati opettajalta kykyä tunnistaa lasten tunnetiloja ja olla läsnä oppilaiden arjessa. Opetta-jan tulee Haavion (1969, 28) mukaan tarkkailla ja havaita opetusympäristössä tapahtuvia erilaisia luokkatilanteita ja tarvittaessa puuttua niihin. Hänen tulee myös ymmärtää lapsen maailmaa ja sitä lapsen iän mukaista kehitysvaihetta, jossa lapsi elää (emt., 29). Opettaja voi hyödyntää opetuksessa apuna oppilaita kiinnostavia aihealueita tai teknologiaa. Opet-taja voi olla vaativa, sen lisäksi aito läsnäolo ja kuuntelemisen taito ovat tärkeitä hyvän opettajan ominaisuuksia, jotta opettaja oppii tuntemaan oppilaansa yksilöinä ja pystyy tu-kemaan heitä kasvussa. Tämän tutkielman oppilaiden kertomusten pohjalta voinen todeta, että opettajan on tärkeää oppia kuuntelemaan oppilaita aidosti.
Oppilaat arvostivat yhteistyötaitoja, sillä parhaimmillaan alakoulun opettaja on läsnä oppi-laan arjessa kuusi vuotta kasvattamassa heitä. Tässä ikävaiheessa lapsi kasvaa ja kehittyy paljon. Lapsen tulee Saukkolan ja Launosen (2017, 14) mukaan kokea arvostusta ja mo-lemminpuolista kunnioitusta, kyetäkseen arvostamaan toista, opettajaa. Arvostuksen tunne syntyy pienistä eleistä, myös silloin kun olemme jostain eri mieltä, tulee arvostaa erilaisia näkemyksiä. (Saukkola & Laane 2017, 14.) Opettaja voi tämän tutkielman mukaan osoittaa arvostusta kirjoittamalla koepaperiin kannustavan viestin, viestimällä esimerkiksi eleillä peukkua näyttämällä onnistumisesta tai ilmaisemalla kehollisesti esimerkiksi nyökkäämällä.
Opettajan oma persoonallisuus saa Salovaaran ja Honkosen (2013, 27) mukaan näkyä työssä, sillä se auttaa opettajaa löytämään omat sisäiset vahvuutensa kuten, inspiraation, uteliaisuuden, eläytymiskyvyn, spontaaniuden, vastavuoroisuuden. Tutkielmassa mukana olleet oppilaat arvostivat opettajan persoonallisuutta ja aitoutta.
Ammatillinen rooli antaa ulkoiset raamit opettajuudelle asiantuntemuksen, selkeyden, suo-jautumiskyvyn ja tehokkuuden muodoissa (Salovaara & Honkonen 2013, 27.) Opetussuun-nitelma (Opetushallitus 2014) korostaa toisten kohtaamisen taitoja ja erilaisten näkökulmien arvostamista sekä kykyä perustella oma näkökulma. Tällaisia taitoja ovat vapaus ja vastuu, yhdenvertaisuus, onnellisuus ja hyvä elämä. (Opetushallitus 2014). Näitä taitoja oppilas voi harjoittaa kouluarjessa. Opettajan tehtävänä on kasvattaa ja ohjata nuorta itsenäiseen ajat-teluun ja oikean ja väärän toiminnan ymmärtämiseen (Skinnari 2011, 22). Tavoiteltava
onnellisuus tarkoittaa hyvää elämää ja elämässä onnistumista (Aristoteles & Knuuttila 2005, 9). Jokainen ihminen on erilainen sosialisaation ja kulttuurin muovaama ihminen. Onnelli-nen elämä voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, riippuen siitä, mitä asioita hän arvostaa elämässä (emt., 9). Ihmiset (Laine 2010, 30-31) ovat ainutlaatuisia omalla tavallaan hyvän-laisia kuten myös haastateltava II toteaa: ”Ku opettajiakii on nii monenhyvän-laisia, ku oppilaita, ni jokainen osaa yleensä olla omalla tavallaan niinku hyvänlainen”. Jokainen yksilö on ainut-laatuinen, joten tämä asettaa haasteen opettajan kasvatustehtävälle (Skinnari 2011, 25).
Opettajan eettisten periaatteiden (2016) mukaan yhteneväistä on, että opettajan tulee ar-vostaa oppilaita yksilöinä, yksilöllisine ominaisuuksineen ja tukea heitä kasvamisessa. Mitä pienempi lapsi on sitä tärkeämmässä roolissa ja vastuussa opettaja on kasvatuksellisesta näkökulmasta. Lapsen kasvaessa voidaan vastuuta siirtää enemmän lapselle hyvästä ja oikeasta toiminnasta. Oppilaiden kertomuksissa korostui ainutlaatuisuus ja omana persoo-nana toimiminen kouluyhteisössä. Opettajan ja oppijan näkökulmasta Opettajan eettiset pe-riaatteet (Opetusalan ammattijärjestö 2016) tuovat esille yhteisöllisen hyväksyvän ilmapii-rin, jossa ei esiinny kiusaamista, tämä sama merkitys tuli esille tutkielmassa, sillä oppilaat luottavat opettajan auktoriteettiin ja kykyyn puuttua asioihin tarvittaessa.
Yhteisöllisten toimintatapojen omaksumisen ja yhteistyöhön kasvattamisen tärkeys nousi opettajan ja oppilaan välisissä suhteissa esille opettajan eettisissä periaatteissa (2016) ja oppilaiden kertomuksissa. Koulu tarjoaa hyvän sosiaalisen yhteisön, jossa voi harjoittaa hyviä käytöstapoja. Sosiaalisten valmiuksien kehittyminen edellyttää, että lapsi tulee kuul-luksi ja osalliseksi yhteisön toimintaan (Eskel & Marttila 2013, 77). Näitä taitoja voidaan harjoittaa erilaisissa sosiaalisissa käytänteissä. Opettajan tulee osata pohtia asioita eri nä-kökulmista, jotta hän pystyy ratkaisemaan ongelmatilanteita. Mikäli oppilas ei osaa ratkaista matematiikan pulmatehtävää, opettajan tulee kyetä opettamaan se oppilaalle niin, että hän sen ymmärtää. Opettajalla tulee olla kyky ratkaista oppilaan oppimisen esteet. Hyvä ja
Yhteisöllisten toimintatapojen omaksumisen ja yhteistyöhön kasvattamisen tärkeys nousi opettajan ja oppilaan välisissä suhteissa esille opettajan eettisissä periaatteissa (2016) ja oppilaiden kertomuksissa. Koulu tarjoaa hyvän sosiaalisen yhteisön, jossa voi harjoittaa hyviä käytöstapoja. Sosiaalisten valmiuksien kehittyminen edellyttää, että lapsi tulee kuul-luksi ja osalliseksi yhteisön toimintaan (Eskel & Marttila 2013, 77). Näitä taitoja voidaan harjoittaa erilaisissa sosiaalisissa käytänteissä. Opettajan tulee osata pohtia asioita eri nä-kökulmista, jotta hän pystyy ratkaisemaan ongelmatilanteita. Mikäli oppilas ei osaa ratkaista matematiikan pulmatehtävää, opettajan tulee kyetä opettamaan se oppilaalle niin, että hän sen ymmärtää. Opettajalla tulee olla kyky ratkaista oppilaan oppimisen esteet. Hyvä ja