Kasvun näkökulmasta hyvä opettaja on kokenut ihminen (Stenberg 2011, 49). Opettaja toi-mii yhteistyössä lasten huoltajien kanssa. Lapsen holhooja, aikuinen edustaa ja korvaa lap-sen ymmärryklap-sen, pyrkimyklap-sen ja toiminnan puutteet päätöklap-senteossa. (Airaksinen 1987, 12-13.) Opettaja viranhaltijana edustaa myös lasta ja ajattelee lapsen koulunkäyntiä ja kou-luarkea koskevissa päätöksissä aina lapsen etua. Käytännön etiikka opettajan työssä sisäl-tää erilaisia moraalikäsitteitä yksilön oikeudet, yhteinen hyöty, vastuu ja ammattietiikka (emt, 17). Opettaja toimii omassa ammatissaan viranhaltijana, esikuvana oppilaille. Opet-tajan työtehtävä on vaativa ammattiprofessio, jota ohjataan laeilla, asetuksilla ja normeilla (Opetusalan ammattijärjestö 2016). Kasvatuksen eettisyyden tavoitteena on Tuomisen ja Wihersaaren (2006, 276) mukaan kasvattaa hyvään. Yksilö sidotaan jo syntyessään tiettyyn yhteiskunnan ylläpitämään kyseisen aikakauden ja kulttuurin arvopohjaan (Opetushallitus 2014, 28; Tuominen & Wihersaari 2006, 276).
Riittävän hyvä opettaja
Pedagoginen hyve on kyky viestiä ajatuksia selkeästi ja ymmärrettävästi ja monipuolisia oivalluksia hyödyntäen. Opettaja tarvitsee empatiakykyä, kykyä suhteuttaa opittava tieto oppilaiden kehitystasoon ja kykyä ymmärtää erilaisia tarpeita ja lähtökohtia näin ollen opet-tajan tulee pyrkiä alati totuuteen. Opetopet-tajan tulee kyetä olemaan nöyrä ja valmis oppimaan oppilailtaan, kunnioittamaan ja kuuntelemaan heidän näkökulmiaan. Opettajan ei tarvitse olla kaikkien aineidensa huippuosaaja, vaan kyvykäs opettamaan toisille osaamistaan ja löytämään heidän vahvuutensa ja kyky ratkaista eteen tulevia ongelmia. (Puolimatka 2011, 200-201; Skinnari 2004, 161-164.) Skinnarin (2004, 161) mukaan totuudellisuus on opetta-jan aito välittämistä oppilaistaan, oikeasta asenteesta. Lasten on hyvä nähdä, että opettaja ei aina tiedä vastausta kaikkeen. Opettaja voi myös tehdä virheitä, se on inhimillistä. Inhi-millisyys ja tilannetaju ovat tärkeitä työkaluja luokkahuoneessa. On hyvä oppia nauramaan
itselle. Huumorintaju on tärkeä osa arkea, kunhan se ei aiheuta mielipahaa kenellekään ja sitä hyödynnetään empaattisesti ja positiivisessa mielessä. Inhimillisyys ja erehtyväisyys ovat osa ihmisyyttä ja on tärkeää saada lapset ymmärtämään, että se on osa elämää ja kaikki tekevät joskus virheitä.
Se millaiseksi ihminen Puolimatkan (2011, 201-203) mukaan lopulta tulee, siihen vaikutta-vat ihmiselle tärkeät asiat, sillä niiden mukaan ihminen toimii ja kokee asioita. Älyllisen roh-keuden mukaan ihmisen tulee kyetä ajattelemaan itsenäisesti, olla riittävän vahva pitämään oma näkökulmansa sekä vastavuoroisesti valmis kuuntelemaan muiden näkökulmia ja op-pimaan niistä. Lapsen on tärkeää oppia älyllisesti rohkealla tavalla pitämään oma mielipi-teensä, silloinkin kun muut ovat eri mieltä. (Puolimatka 2011, 203.)
Hyvään opettajuuteen sisältyy kyky määritellä sellaisia toimintatapoja, mitkä ovat hyväksi oppilaille (Spoof 2007, 28). Opettaja kasvattaa oppilasta huomioiden opetussuunnitelman, yksilölliset oppilaat, erilaiset opetustilanteet ja opettajuuden eri näkökulmat (Opetushallitus 2014, 17; Törmä 20 03, 83). Nykypäivän opettajan työ on muutakin kuin luokkahuoneessa opiskelua. Stenbergin (2011, 7) mukaan opettajuus on moninaista, joka sisältää ajattelua, tunteita ja toimintaa. Oppilaat tutustuvat oman kaupungin toimintaan ja mahdollisuuksiin yhdessä opettajan kanssa. Kulttuurimatkat, eri oppiaineiden integrointi sekä yritysyhteistyö avaavat oppilaille lähiympäristön aivan uudessa valossa. Peters Danen (2018) nostaa esille, että oppimista tulee viedä yhä enemmän tekemällä oppimisen suuntaan, oppilaat oppivat oppimaan ja opettajan rooli on yhä enemmän ohjata toimintaa. Opetuskäytänteet ovat monipuolisia ja kaikkia oppilaita tukevia käsillä tekemistä, tutkivaa oppimista, itsenäistä ajattelua, antaen lapsen tehdä omia päätelmiä. (Peters 2018.)
Vuorovaikutuksen merkitys opettajan työssä
Opettaja ohjaa kasvatettavaa dialogisessa vuorovaikutussuhteessa vastuullisuuteen, vas-tavuoroisuuteen, rehellisyyteen, kriittisyyteen, ekologisuuteen ja erilaisuuden hyväksymi-seen (Opetushallitus 2014, 16, 20-24; Tuominen & Wihersaari 2006, 288). Opettajan am-matissa etiikkaa pohditaan käytännön tasolla arvioiden teon moraalisia tekijöitä millaiset teot ovat oikeita, hyviä ja miksi (Tuominen & Wihersaari 2006, 293; Harva 1958, 22-23)?
On tärkeää, että opettaja ei anna mielivaltaisesti rangaistusta tehdyistä teoista. Oppilailla täytyy olla ennalta selvillä toimintakäytänteet ja yhteinen toimintamalli. Opettajan on tärkeää Stenbergin (2011, 7) mukaan reflektoida omaa toimintaa, jotta hän kykenee kehittymään, saamaan näkökulmia oman työn kehittämiseen, voimia jaksaa työssään ja antamaan oppi-misen iloa työssään. Jos jotain ikävää sattuu, tulee oppilaan kanssa keskustella asiasta ja yhdessä miettiä rangaistuskäytänteitä. Näin oppilas oppii toimimaan yhteiskunnan
jäsenenä ja hän kykenee argumentoimaan näkökulmiaan sekä opettajalla on mahdollisuus varmistaa, että oppilas, lapsi ymmärtää toimineensa väärin.
Elinikäisen oppimisen näkökulma
Yhteiskunta asettaa opettajan työlle omat odotuksensa, oppilaiden hyvät oppimiskokemuk-set edistävät elinikäistä oppimista (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Törmä 2003, 96-97).
Opettajuuden tavoitteena on synnyttää kipinä elinikäiseen oppimiseen sekä pyrkiä myön-teisten oppimiskokemusten luomiseen. Parhaimmillaan opettaja kasvattaa oppijan itseluot-tamusta ja vahvistaa oppilaan sosiaalisia taitoja. Opettaja kasvattaa, opettaa ja pyrkii luo-maan oppimista edistäviä toimintaedellytyksiä samalla huomioiden yhteiskunnan asettamat tavoitteet opetustyölle. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Yhteiskunta määrittelee eettisiä painotuksia ja näissä painotuksissa voi olla myös kulttuurieroja. Yhä haastavammaksi opet-tajan eettisen pohdinnan tekee yhä rikastuvammat kulttuurit maahanmuuttajien myötä sekä monimuotoisemmat perheet. Luokalla voi olla hyvin erilaisia arvomaailmojen opiskelijoita.
Opettajan tulee olla kannanotoissaan hienotunteinen, antaa lasten äänen kuulua luokka-huoneessa ja huomioida erilaisuus rikkautena. Kuuntelemisen taustalla on tunteita tai kuun-telu voi herättää tunteita, kuuntelemalla olemme avoimia uusille asioille ja erimielisyyksille ja opimme arvostamaan toisten näkökulmia (Rinaldi 2006, 65). On tärkeää, että opettajalla on kyky saada oppilaat motivoitumaan eri aihealueisiin.
Hyvä kasvatus
Oppilaiden on tärkeää myös oppia virheistään ja virheitä ei tarvitse pelätä. Epäonnistua ja yrittää uudelleen eteen tuleen ongelman ratkaisemiseksi tässä opettajalla on tärkeä rooli toimia oppilaan tukena (Peters 2018). Hyvällä opettajalla on kyky ottaa etäisyyttä tai aistia erilaisia kasvatustilanteita ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla (Stenberg 2011, 14). Sään-nölliset keskustelut ammatin kasvatuksellisista kysymyksistä ovat tärkeitä. Yhteisten linjo-jen pohtiminen luo yhtenäisen toimintakulttuurin, jotta kaikki aikuiset toimivat samolinjo-jen peri-aatteiden mukaan. Keskustelua tulee käydä opettajan ja oppilaan välillä, opettajan ja van-hempien välillä sekä kouluyhteisössä säännöllisesti.
Opettajan päätöksentekoon vaikuttavat oikeudenmukaisuus, ammattistatus sekä tehtävän yhteiskunnallinen asema (Opetusalan ammattijärjestö 2016; Tuominen & Wihersaari 2006, 257-258). Hyve-etiikan mukaan ihminen toimii toteuttaen omia tavoitteitaan ja sen näkökul-mana on ihmisen hyveellisen elämän luonteenpiirteet ja ominaisuudet. Hyve-etiikka on pää-määrätietoista, joita toteutetaan järjellä pohtimalla oikeaa ja väärää. Hyve-etiikan mukaisia
hyveitä ovat oikeamielisyys, viisaus, omatunto, kohtuullisuus ja rohkeus. Kasvatustyössä vuorovaikutustilanteissa tulee huomioida niin olosuhteet kuin yksilölliset persoonallisuuste-kijät. Opettajan tulee eettisissä kasvatustilanteissa huomioida inhimillisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä sisäiset kokemukset, että omantunnon kysymykset. Moraalisen intui-tion avulla ihminen erottaa oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan toisistaan. On kuitenkin huomioitava erilaiset kulttuurierot oikean ja väärän toiminnan vaihteluista eri kulttuurien vä-lillä. (Tuominen & Wihersaari 2006, 264-267,268-269; Uusikylä 2006, 35.) Tässä tutkiel-massa oppilaiden henkilökohtaisten näkemysten mukaan muodostetaan kuvaa heidän opettajakokemuksistaan ja rakennetaan merkityssuhteita heidän näkökulmaan hyvästä opettajuudesta.
2.2 Opettaja arvokasvattajana
Tavat ja käytännöt liittyvät arvoihin, niihin käytänteisiin, joita juuri tässä kulttuurissa tänä aikana pidetään oikeana ja sopivana käyttäytymisenä. Arvot ja normit vaikuttavat ihmisten valintoihin ja toimimiseen erilaisissa tilanteissa. (Hakala ym. 2010, 21, 30.) Opettajan arvo-maailma muodostuu omien arvokokemusten, pohdinnan ja kriittisen arvokeskustelun myötä sekä opettajan ammatillisen ajattelun, käytännön ohjeiden ja periaatteiden ulottuvuuksista (Puolimatka 1995, 95; Tirri 2002, 27). Kasvatussuhteessa arvomaailma muodostuu kasvat-tajan, kasvatettavien ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa. Kasvatuksessa arvot ovat riip-pumattomia motivaatiotekijöistä, sillä kasvatettavan itsensä hyvänä pitämä arvo, ei välttä-mättä tue hyvää kasvamista. (Puolimatka 1995, 82, 90.) Arvoista on tärkeää keskustella kouluissa, jotta arvotieto säilyy yhtenäisenä kouluyhteisöissä ja opettajat pohtivat myös omaa arvokäyttäytymistä ja huomioivat oppilaiden arvomaailman ja auttavat oppilaita oman arvomaailman kehittämisessä. Kasvatustavoitteena on välittää oppilaille elämyksiä, jotka vievät arvokkaiden asioiden äärelle. Opettajan tavoitteena on kasvattaa oppilas arvioimaan ja perustelemaan oman elämänkokemuksensa myötä juuri hänelle soveltuvat ratkaisut.
(Puolimatka 1995, 95, 101, 103.) Arvoista on tärkeää puhua ääneen, etenkin kun erilaiset kulttuurit ja erilaiset oppijat sekoittuvat arkikäytänteissä. Kollegiaalinen diskurssi mahdollis-taa tärkeiden aiheiden esille tulon sekä sen, että näistä asioista puhumahdollis-taan ja kaikilla on yh-teinen näkemys koulun yhteisistä arvoista. Ei ole itsestään selvää, että ajattelemme samalla tavoin, koska meillä jokaisella on oma arvomaailma, joka on alkanut muodostua jo lapsuu-denkodin käytänteissä.
YK:n ihmisoikeudet opettajan työn arvojen määrittelijänä
Arvot ovat osa sivistystä, ihmisarvoa ja sydämen sivistystä, joiden tavoitteena on pyrkimys hyvään ja arvokkaaseen elämään (Ojanen 2011, 12-13). Sivistysajattelun näkökulmasta tietoa ei siirretä opettajalta lapselle kasvatustilanteessa, vaan tavoitteena on, että hän itse herää ajattelemaan, tuntemaan ja löytämään itsenäisen tahdon (Skinnari 2011, 18). Suo-messa opettajien eettiset periaatteet määrittävät peruskouluissa toteutettavaa kollektiivista arvopohjaa, jonka yleismaallisena määrittelijänä toimii YK:n ihmisoikeuksien julistus ja lap-sen oikeuksien julistus. Otan tässä mukaillen esille niitä kohtia YK:n ihmisoikeuksista sekä lasten oikeuksien sopimuksesta, jotka selkeästi ovat huomioitavissa koulumaailmaan ja esiintyvät lasten haastatteluissa YK:n ihmisoikeudet määrittelevät jokaisen ihmisen vapau-den ja tasavertaisuuvapau-den arvojen ja oikeuksien osalta sekä toisten arvostuksen riippumatta omista lähtökohdistaan. Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään, eikä ketään kohtaan saa kohdistaa loukkaavaa syrjintää. Yksilöllä on oikeus tulla kuulluksi oikeudenmukaisesti, jos tehdään päätöksiä hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Kenenkään kunniaa tai mai-netta ei saa loukata mielivaltaisesti puuttumalla hänen yksityiselämäänsä, perheasioihin, kotiasioihin tai kirjeenvaihtoon. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omatunnon ja uskonnon va-pauteen. Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, palkalliseen lomaan ja työajan jär-kevään rajoittamiseen. Jokaisella on oikeus saada maksutonta perusopetusta ja oikeus opetukseen. Opetuksen pyrkimyksenä on huomioida ihminen persoonana, kehittää ja oh-jata häntä kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tavoitteena on edistää oppi-laiden ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä globaalisti. Jokaisella ihmisellä on yh-teiskunnallisia velvoitteita. (YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 1948.)
Lapsilla on YK:n ihmisoikeuksien mukaan oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä ja oikeus tulla kuulluksi itseä koskevassa päätöksenteossa (Cook-Sather 2006, 373; Dahlin 2013, 152). Arvokeskustelut auttavat myös oppilaita tiedostamaan omat oikeutensa ja velvollisuu-tensa. Kyky asettua toisen asemaan ja empaattisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia sosiaali-sessa kanssakäymisessä. Yhdessä harjoitellaan yhteisten sääntöjen noudattamista, an-teeksi antamista ja anan-teeksi pyytämistä sekä opitaan tuntemaan ja arvostamaan erilaisuutta ja yksilöllisyyttä.
YK:n lasten oikeuksien vaikutukset opettajan työssä
YK:n lapsen oikeuksien julistus ohjeistaa kunnioittamaan holhoojien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota lapselle kehittyvien valmiuksien mukaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa. Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Lapsella on oikeus yksityisyyteen. Hänen perheeseen,
kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua, eikä hänen mainet-taan tai kunniaansa saa laittomasti halventaa. Lapsen koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen persoonallisuuden, lahjojen, henkisten ja ruumiillisten valmiuksien kehittämiseen.
Lapsen sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, kulttuuria tulee kunnioittaa, vaikka ne poikkeavaisivat omasta kulttuurista. Lapsella tulee olla oikeus vapaa-aikaan ja leikkiin tai virkistystoimintaan. Oppilaalla on oikeus osallistua ja heitä tulee kannustaa osallistumaan kulttuurielämään ja taiteeseen. Lasta ei saa rangaista tai kohdella julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. (YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989.)
Arvokeskustelut mahdollistavat yhteisten arvojen muodostumisen ja hyväksymisen. On tär-keää saada myös lapset ymmärtämään arvomaailmaa ja sen sisältöjä. Erityisen tärtär-keää se on globalisoituvassa maailmassa. Kunnioitus voi merkitä eri asioita eri ihmisille, sen tulisi merkitä empaattisuutta, ymmärrystä, aitoa välittämistä toisia kohtaan ja väärinkäsitysten ehkäisemiseksi oppilaiden ääni tulisi myös saada mukaan arvokeskusteluihin (Cook-Sather 2006, 377). Arvot ja eettisyys voivat merkitä meille eri asioita ja voimme tahtomattamme loukata toista. Huumorintaju ja toimintakäytänteet ovat erilaisia eri kulttuureissa. Nyt jos koskaan arvokeskusteluiden tulisi olla osa arkipäiväämme niin kouluissa kuin opettajain-huoneissa. Koulussa tulisi voida keskustella arvoista ja järjestää tähän aikaa. Tällöin oppi-laat uskaltaisivat helpommin tuoda esille arvoristiriitoja, kun he niitä kohtaavat.
2.3 Eettisesti hyvä opettaja
Opettaja on ainaisen haasteen edessä pohtiessaan, miten hän huomioi opetuksessaan eri-laiset oppijat ja millainen opetusmenetelmä tukee oppilaiden oppimisprosessia. Opetuksen tulee olla merkityksellistä ja tukea oppilaan sen hetkistä kasvuprosessia. Opettajan tulee olla avoin oppilaan ajatuksille, tunteille ja olla aidosti kiinnostunut oppilaan kokemuksista, vaikka ne poikkeaisivat opettajan omista suunnitelmista. (Salovaara & Honkonen 2013, 221-222; Törmä 2003, 100-101.) Opettajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ja arvot ih-misarvo, totuudellisuus, oikeudenmukaisuus, vastuu ja vapaus. Oppija tulee nähdä ajatte-levana ja oppivana persoonana. Hänen ihmisarvoaan tulee kunnioittaa yksilöllisistä lähtö-kohdista riippumatta. Totuudellisuus on tärkeä arvo opettajan tehtävässä. Opettaja ohjaa oppijaa tutustumaan elämään ja hänen lähiympäristöönsä. Tutkiva oppiminen, avoin kes-kustelu ja totuudellisuus ovat osa kouluarkea. Rehellisyyttä ja toisten kunnioitusta
harjoitellaan turvallisesti kouluympäristössä. Rehellisyyttä edellytetään niin opettajalta kuin oppilailta. Oikeudenmukaisuutta toteutetaan yksittäisen oppilaan ja ryhmän erilaisissa arki-sissa kohtaamistilanteissa tasa-arvoisesti yhdenmukaisuutta edistäen. Nämä eettiset oh-jeet tulee huomioida erilaisissa arkisissa kasvatustilanteissa rikkomusten ja ristiriitojen kä-sittelyssä sekä arvioinnissa. Opettajalla on oikeus omaan arvomaailmaansa, mutta opetus-työssä opettajan työtä määrittelee normisto; lainsäädäntö ja opetussuunnitelma. (Opetus-alan ammattijärjestö 2016.) Stenbergin (2011, 15) mukana opettajan on tärkeä tiedostaa omat arvonsa, ihmiskäsityksensä, ajatukset hyvästä elämästä ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä. Oppilaan tavoitteet voivat olla erilaiset kuin opettajan tavoitteet ja näistä on hyvä keskustella. Opettajan tulee myös olla ns. ”ajan hermolla” ja olla valmis muuttamaan alku-peräisiä tuntisuunnitelmia olosuhteiden niin vaatiessa. Uudelle opettajalle voi olla haasteel-lista muuttaa vaivalla suunnittelemiaan tunteja, sen sijaan kokeneempi ja oppilaansa hyvin tunteva opettaja osaa ns. ”lukea oppilaita” ja hänellä on usein varasuunnitelma. Haasteena on erilaisuus luokkahuoneessa, koulussa ja erilaisten arvomaailmojen kohtaaminen sekä niistä aiheutuvien ristiriitojen käsittely.
Lähikulttuurin tuntemus ja ajattelun lisääminen opetuksellisena tavoitteena
Opetuksen tavoitteena on Puolimatkan (2004, 123, 127, 131) mukaan oppijan tiedollinen aktivoiminen ja itsenäisen arviointikyvyn kasvattaminen. Lähiympäristön aikuisten tuke-mana oppilaan arviointikyky kasvaa, samoin järki, tunteet kehittyvät. Oppilaan tavoitteena on oppia sisäistämään oppimaansa, liittämäänsä osaksi omaa elämäänsä ja tietopoh-jaansa, eikä oppimaan ulkoa asioita pintapuolisesti. Tunteilla on merkitystä oppimisessa, opettajan tehtävänä on saada oppilaassa aikaan oppimisen riemu ja tiedon halu. Tunteet ja asenteet ovat tärkeä osa oppimisprosessia. Syvällinen oppiminen edellyttää siis halua op-pia asioita, motivaatio auttaa oppilasta tiedon sisäistämisessä. Älyllistä rohkeutta tarvitaan oman tiedon ja ajattelun näkökulmien puolustamiseen, mutta myös oman mielipiteen muok-kaamiseen tarvittaessa. (Puolimatka 2011, 123, 127, 131.) Nykyisen opetussuunnitelman mukaan yrittäjyys on tullut osaksi opettajuutta. Opettajat voivat tehdä yhteistyötä oman paik-kakuntansa yritysten kanssa. Koulussa opetellaan jo erilaisia tietoja ja taitoja, jotka auttavat heitä sopeutumaan aikuisiällä työelämään ja yhteiskuntaan. Yritteliäisyyttä voidaan toteut-taa jo koulussa erilaisten näytösten, projektien sekä niiden esittelyn myötä yli luokka- ja oppiainerajojen. Oppilaat voivat opettaa toinen toisiaan erilaisten ryhmätöiden parissa. Eri-laiset yksilölliset roolit ja tehtävät luokassa auttavat opiskelijoita ottamaan vastuuta koulu-päivästään ja tavoitteistaan. Erilaiset opetukselliset väittelytilanteet auttavat oppilasta argu-mentoimaan kantaansa eri näkökulmista. Omien arvonäkökulmien esille tuominen on tär-keää samoin kuin kyky hyväksyä tilanne, jossa yhteisymmärrystä ei synny. Voimme olla eri
mieltä asioista ja toimia silti hyvin yhdessä. Tämä erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää taito sekä opettajalle, että oppilaille.
Opettajan yhteistyöverkostot kasvatuksen tukena
Opettaja tekee yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajan päätösten tukena on kollegiaalinen yhteistyö, rehtori ja moniammatillinen tukiver-kosto. Opettaja ei ole päätöstensä kanssa yksin. Opettajan työ on Opetusalan ammattijär-jestön (2016) mukaan yhä enemmän muodostumassa tiimityöskentelyksi, työtä tehdään yhdessä työtovereiden kanssa sekä itsenäisesti. Opettaja tekee kollegiaalista yhteistyötä kunnioittaen työtovereitaan ylläpitäen omaa autonomiaa ja rakentaen yhteistyötä työtove-reiden kanssa. (Opetusalan ammattijärjestö 2016.) Opettajalla on työssään kollegiaalinen tuki ja henkilökohtainen vastuu päätöksistä. Päätöksenteko ei ole aina helppoa, sillä omat eettiset arvot, yhteiskunnan lait ja asetukset, oppilaiden arvomaailma ja koulun sekä luokan säännöt tulee yhteensovittaa. Opettaja tekee päätöksiä erilaisissa kasvatustilanteissa pyr-kien huomioimaan kaikki nämä seikat. Kasvatustavoitteita ohjaa Puolimatkan (1995, 96, 103) mukaan filosofisesta näkökulmasta elämän tarkoitus, hyvä elämä, ihmiskuva ja onnel-lisuuden käsite. Asetetut kasvatustavoitteet ohjaavat kasvattajaa kasvatustyössä. Kasva-tustavoitteita määriteltäessä tulee pohtia elämän tarkoitusta sitä, kuinka ihmisen tulisi elää ja mitkä tavoitteet ovat arvokkaita. Elämän tarkoitusta pohdittaessa tulee kuitenkin huomi-oida yksilölliset persoonalliset tekijät, elämän ainutlaatuisuus ja itsenäisyys. (Puolimatka 1995, 96, 103.)
Opettajan voimavarat, oikeudet ja velvollisuudet
Opettaja ei saa Skinnarin (2004, 164) mukaan kuitenkaan unohtaa omaa persoonallisuut-taan, opettajan tulee kyetä rakastamaan itseään, jotta hän voi välittää muista. Opettajan työ sisältää välittämistä, välittämistä itsestä, kollegoista ja oppilaista. (Skinnari 2004, 164.) Opettajan tehtävänä on Opetusalan ammattijärjestön (2016) mukaan kehittää työtään, am-mattitaitoaan ja arvioida omaa toimintaa reflektiivisesti. Opettaja tekee työtä persoonallaan, hänellä on oikeus tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja hänellä on oikeus ja velvollisuus kehittää ja hoitaa itseään. (Opetusalan ammattijärjestö 2016).
Opettajan ammatissa ei ole työaikoja ja siksi opettajan työssä on mahdollista uupua työn äärelle. Opettajan tulee itse löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Jotta opettaja jaksaa työssään on hänen huolehdittava myös omasta hyvinvoinnistaan. Vapaa-ajalla tulee jäädä aikaa myös omille harrastuksille, asioille joista tulee hyvä mieli ja joiden parissa rentoutuu.
Stenberg (2011, 134) kirjassaan toteaa, on tärkeää löytää tasapaino työn, vapaa-ajan ja perheen välillä. Parhaimmillaan työyhteisö tarjoaa tukea, yhteisöllisyyttä ja auttaa kehitty-mään opettajana. Opettaja tekee yhteistyötä erilaisten sidosryhmien oppilaan huoltajien, viranomaisten, koulutuksesta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista vastuussa olevien kanssa (terveyshuolto, koulupsykologi, kuraattori ja erityisopettaja). Opettajan tehtävänä on Ope-tusalan ammattijärjestön (2016) mukaan edistää kasvatuksen ja kasvun mahdollisuuksia.
3 LAPSINÄKÖKULMAINEN TUTKIMUS
Tutkimuksissa on jo osoitettu, että hyvin pienet lapset voivat olla osana tutkimusta, mikäli tutkimustieto esitetään lapsen ikään soveltuvalla tavalla (Coppock 2011, 438). Oppilaiden ääni kouluyhteisössä tulee saada kuuluville, koskien oppimista, opetusta ja koulutusta kos-kien (Cook-Sather 2006, 362). Opettaja vaikuttaa oppilaan elämään kasvuun ja kehityk-seen, joten myös oppilailla on näkökulma hyvän opettajuuden vaatimuksiin. Oppilaat tulisi nähdä osallisina tutkimusprojektissa, ei pelkästään objekteina tai subjekteina (Gallacher &
Gallangher 2008, 500). Tämän päivän yhteiskunnassa lasten näkökulman huomioiminen on ajankohtainen. Lasten näkökulman huomioiminen saa lasten äänen kuuluville, tukee yh-teisöllisyyttä ja auttaa rakentamaan laadukasta ja hyvää koulua, jossa kaikkien oppilaiden on hyvä olla.
Lapsi sosiaalisen yhteisön jäsenenä
Lapsuuden tutkimisen avulla pyritään ymmärtämään lasta yhteiskunnan jäsenenä ja toimi-jana sekä lapsuuden ymmärtämistä osana yhteiskunnan rakenteita ja kulttuuria (Alanen 2009, 9). Lasten kokemusten tutkimisesta, lasten kuuntelemisesta on 2000-luvulla kiinnos-tuttu erityisesti koulumaailmassa (Karlsson 2012, 32-33; Alasuutari 2005, 145). Tutkimuk-sen avulla saadaan lapTutkimuk-sen ääni kuuluviin, mielipiteiden, merkitysten, kykyjen, aktiiviTutkimuk-sen kuuntelun ja osallisuuden muodoissa (Cook-Åster 2006, 362). Tämä tutkielma pyrkii selvit-tämään hyvän opettajuuden merkityksiä ja konstruoimaan niitä lasten ja tutkijan välisen vuorovaikutuksessa syntyneiden merkityssuhteiden avulla (Hirsijärvi & Hurme 2015, 13).
Lasten kanssa keskusteluissa korostuu Alasuutarin (2005, 145) mukaan näkökulma, jossa lapsi ajatellaan aktiivisena ja sosiaalisena toimijana.
Lapsi tutkimusaineiston lähteenä
Kvalitatiivinen haastattelututkimus Alasuutarin (2005, 145) mukaan mahdollistaa lasten ää-nen kuulemisen ja heidän näkökulmien esille tuomisen. Lapsitutkimuksen avulla lapsi näh-dään itsenäisenä sosiaalisena toimijana, moraalisena, poliittisena ja sosioekonomisena yk-silönä (Alanen 2009, 12; Gallacher & Gallangher 2008, 502; James & James 2008, 6). Ai-kuisten ja lasten tutkimuskysymysten tulee olla suunniteltu ikätasoon soveltuvaksi (Cop-pock 2011, 339). Vastavuoroisuus aikuisen ja lapsen välillä paranee ja vahvistuu Karlssonin (2012, 43) mukaan, kun saadaan lisätietoa lasten ajatusmaailmasta. Oppilaan kuuntelemi-nen saa aikaan merkityksen tunteita, heidän läsnäolon tunnustamista ja antaa oppilaille valtaa vaikuttaa päätöksiin ja koulukäytänteisiin (Cook-Sather 2006, 364). Lapset oppivat
jo varhaisessa vaiheessa ymmärtämään, että heillä on ääni ja haluavat tulla kuulluiksi (Ri-naldi 2006, 67).
Huomioita lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen
Lapsilähtöisessä tutkimuksessa tulee huomioida YK:n lasten oikeudet (Gallacher & Gal-langher 2008, 500). Lapset nähdään nykytutkimuksissa yhä enemmän tiedonlähteinä, tie-don vastaanottajina ja tietie-don kohteina (Coppock 2011, 438). Lapsia tutkittaessa on tutkijalla oltava Karlssonin (2012, 50) mukaan kyky kuunnella lasta ja muotoilla tutkimusasetelmaa niin, että ilmiötä voi muotoilla ilman liian tarkkaa rajausta. Kvalitatiivinen tutkimus, joka kos-kee lapsia syventää tietoa tiettyyn ilmiöön kokonaisuutena (Karlsson 2012, 19; Alasuutari 2005, 145). Tutkimukseen tietoa voidaan kerätä jälkeenpäin haastattelemalla ja erilaisten tuotosten valokuvien tai piirrosten avulla. Aineistona voivat olla erilaiset asiakirjat esimer-kiksi toimintaa ohjaavat lait, asetukset ja politiikkaohjelmat. (Karlsson 2012, 19.) Lapsinäkö-kulmainen tutkimus käsittelee lasten tuottamaa tietoa ja tuo esiin heidän näkökulmiaan, jol-loin lapset osallistuvat tiedon tuottamiseen. Lapset nähdään tutkimuksellisesta näkökul-masta aktiivisina vaikuttajina ja sanoin kertojina. (Emt., 23, 32.) Tutkijalla täytyy olla kyky kuunnella mitä lapset oikeasti kertovat ja taito käsitellä tätä saamaansa tietoa oikealla ta-valla (emt., 50). Tutkimuksessa äänen antaminen lapselle tuo mukanaan vaikutusmahdol-lisuuden päätöksenteossa, antaa kokemuksen kuulluksi tulemisesta, läsnäolon huomioimi-sesta sekä mahdollistaa demokraattisen toimivallan toteutumisen (Cook-Sather 2006, 364).
Tämä tutkimus antaa lapsinäkökulman pienen otoksen muodossa kuvaten lasten omia ko-kemuksien ja merkityksien kautta näkökulmaa lapselle tärkeästä hyvästä opettajuudesta.
Aihetta lähestytään lapsille tutussa ympäristössä. Tämä aihe on lapsille läheinen ja
Aihetta lähestytään lapsille tutussa ympäristössä. Tämä aihe on lapsille läheinen ja