| (o.s. Nyyssönen), jostatuli hänen vaimonsa keväällä 1919. Heidän ainoa lapsensa Curt Richard Johannes syntyi 1.8.1929 Berlii-
nissä jatuli Saarelle vastavalmistuneeseen uuteen päärakennukseen.
Uusia rakennustöitä ja Saaren Seuratalo
Saarenkartanon uudet taloudellisetsuunni- telmatedellyttivät myös uusia rakennustöi- tä. Suuri talli, jokaonrakennettu tiilestä ja
jotakoristavat doorilaisetpylväät, valmistui vuonna 1918. Nuori paroni kävi Terijoella 1920-luvun alussaostamassa kaksi huvilaa, Saaren kartanon 1918 rakennettu talli. Va-
lok. Onni Kuhalampi 1950. Mäntsälän maatalous-japuutarhaoppilaitos
Kartanon tallinpääty. Miehetjahevosetlannanajossa. MKK 9002:67
Tulitikkutehtaantyöväkeä ja tehtaanjohta-
jaFridolf Ådahl. UKK 8514:5 Saarenkartanon tiilitehtaassa tehtiin omien tiilirakennusten tiilet, mutta tiiliä myös myytiin.Esko Seppälä,Kaukalampi
joista toinen siirrettiin lähelle Hunttijär- veä hänen äitinsä asunnoksi jatoinenPaja- mäelle. Suurinrakennustyö aloitettiin 1928, kun arkkitehti Jarl Eklundin suunnittele-
man uuden päärakennuksen rakentaminen omista tiilistä alkoi.Työmaaoli melko poik- keuksellinen Saarenkylässä.Rakennustöis- säoli mukana ikkunoitajaovia laittamassa myös Villehard eli VilleNiklander, jokaoli ollut aikaisemmin kolme eri kertaa Ameri- kassa.Kerrotaan, että kerran työmaalla käy- dessään paroni jäi juttelemaan miesten kanssajakysyi ylpeänä: ”Onkos Niklander koskaan olluttöissä näin korkeassa raken- nuksessa?” Niklander vastasi tähän: "Vii- meksi olin Amerikassa pilvenpiirtäjääteke- mässä.”
Seuratalo valmistui 1921 keskeiselle pai- kalle, Männistön mäelle vähän matkanpää-
hän tulitikkutehtaasta. Paroni rakennutti sen kartanon jatehtaantyöläisten kokoon- tumispaikaksi. Seuratalo rakennettiin kar- tanon tiilitehtaassa lyödyistä tiilistä jasen suunnitteli arkkitehti Matti Finell. Seurata- lossa on keskeisenä tilana juhlasali ja sen lisäksi eteisenvasemmalla puolella on kir- jasto jalukusali jonneparoni tilasi mm.
Uusimaan oikealla ”taijoiluhuone”, jon- ka takanaonvahtimestarinasuntona huone ja keittiö. Juhlasaliin laskettiin mahtuvan 400 henkeä.
Kalevala-aiheiset ai secco -tekniikalla tehdyt freskomaalauksetkoristavatjuhlasa- lin seiniä. Ne maalasi paronin lanko jääkäri- kapteeni Ture Eriksson (myöh. Erno). Pää- tyseinän suuri fresko (659 x 245cm) esittää
sammon taontaa (värikuva s. 000); vasem- mallaovatneljäntuulen hahmot jaoikealla
Saaren Seuratalon pohjapiirustus 1920. Talon suunnitteli arkkitehti Matti Finell. Kuva on otettu alkupäisestä, rypistyneestä sinikopiosta. Mäntsälän maatalous- japuutarhaoppi- laitos
Seuratalo kuvattunavastavalmistuneena. Valok. Artur Faltin 1921. MKK8903:40
on mestariseppä. Itsesampo jääkuvan kes- kelle ahjon liekkien ja savun taakse kuin arvoitukseksi, johon taiteilija sanoi pyrki- neensäkin. Tähän freskoon kuuluu Kaleva- lan teksti, joka alkaa ”Takoja ijän ikui- nen ..Ikkunaseinän neljä kuvakenttää esittävät kohtauksia Lemminkäisestä: jää- hyväiset äidille, Lemminkäinen metsästää Tuonelan joutsenta, Kyllikki Lemminkäi- sen vertavuotavan harjan edessä jaLem- minkäisen äiti etsimässä poikaansa Tuone- lan joella.Tämä fresko jäi 1970-luvulla sei- nää korjattaessa osittain rappauksen alle.
Seuratalon sisustuksena oli 20 penkkiä, 50 tuolia, pöytä jakaksi rahia. Lehtiuutisissa kerrottiin vielä, että taloon tulee sähkövalo jaettätalo oli tullut maksamaan toistasataa- tuhatta markkaa.
Seuratalo vihittiinjuhlallisestisunnuntai- na 13.3.1921 japaroni luovutti uuden talon kyläläisille ja työntekijöilleen.Puheen hän näyttääitsekirjoittaneenkoneella puhtaak- si:
Saaren Tehtaan ja SaarenKartanon työväki
Ennen kun minä julistan tämän Seuratalon avatuksi niin tahdon pari sanalla selvittää tä- män Seuratalon alkuperäinen syntyminen ja sentarkoitus. Vuosi vuodeltaon tämä liike, teh- das jakartano yhä laajentunut janejotka vielä muistavat noin17vuottasitten kuin minun isä- ni tämän tehtaan perusti ne huomavat kyllä että nyt pidetään täällä työssä monta kertaa enemmän väkeä kuin silloin sekä kartanossa että tehtaassa ja isompiosa varsinkin tehtaan työväestä on nuortaväkeä. Kun työaika lyheni kahdeksantuntiseksiniin minun oli vaikea ym- märtää millä tavalla työväki maaseudulla sai vapaan ajansa kulumaan. Kaupunkilaisella työväestöllä on teaattereitä, lainakirjastoja, eläviä kuvia y.m. jollane saavat ajansa kulu- maan, muttasitä ei oleniin monessamaaseutu- paikassa. Ja tällä paikakunnalla sitä oltiin ai- van vailla. Sen johdosta päätin täällä koettaa perustaajotakin sellaistaettäei ne vapaat tun- nit kun työväellä nyton, menisivät aivan huk- kaan. Siitä johtui Seuratalon syntyminen.
Ja sen tarkoitus on että ne jotka haluavat viettää vapaa ajansa sivistymisellä työllä voi-
Saaren Tehtaan ja"Saareni Kartano»
työväki.
Bnnen kun minä julistan'tämän Seurata.lon ajV.at.ukJp niin tahdon pari
sanalla selvittää! tämän Seuratalon alkuperäinen syntyminen**-&*«\ 7t*torU*4 Vuosi vuedelta on tämä liike,tehdas ja
r~
kartano yhä laajentunut ja ne jotka /iel-ä muistavat noin I?- vaotta sitten
kuin minun isäni tämän tehtaan perus ti ne huomavat kyllä että nyt pidetääi täällä työssä monta kertaa enemmän väkeä kuin.silloin*, sekä,kartanossa
että tehtaassa.ja,isompi
osa
varsinkintehtaan tyväe-ata- oja nuor,ta väkeä. Kun työaika lyheni kahdeksantuntisekei niin oli vaikea ymmärtäämillätavallia työväki maaseudulla sai vapaan ajansa kulumaan.Kaupunkilaisella työväestölle Vapaaherra Knut Richard de la Chapellen
Saarenseuratalon vihkiäisissä 13.3.1921 pitä- mänpuheen alku. Richard de la Chapelle
vat kokoontua tänne. Niille jotka haluavat lu- kemisella laajentaa tietojensa, niille on perus- tettu kirjasto. Se nyt viellä ei ole aivan valmis mutta muutamien päivien perästä tänne on odotettavissä viittäsataa kirjaa jotka käsittä- vät eri alojan.k. esimerkiksikemiaa, fysiikkaa, maantiedettä, historiaa, kaunokirjoitusta y.m.
Se tuulee oleman auki joka ilta jasieltä voidaan myöskin lainata kirjoja. Niille jotkataas tahto- vat pitää lystiä ja esiintyä näytelmäkappaleis- sa, niilleon tämä näyttämörakennettu, ja nille joillaon musikkaaliset lahjat nille on perustettu torvisoittokunta joka jo on olemassa mutta vaan nuoruudensa takia ei vielä on voinut esiintyä.
Mutta niille kun on jotakin annettu niiltä
Seuratalon sali. Valok. Artur Faltin 1921.
MKK8903:42
Takaseinän fresko Sammon taontajasoitta- jienparveke. Freskon on maalannut Ture Eriksson. Valok. Artur Faltin 1921. MKK 8903:43
Ture Erikssonin seinämaalaukset, jotka esittävät Lemminkäisen vaiheita. Valok.
Artur Faltin 1921.MKK 8903:41
vaaditaan myöskin. Vaaditaan vaan niinpal- jon itsekasvatusta että tämä paikka saa olla rauhallisena paikkana. Täällä ei saa olla mi- täänagitationia ja poliitillisiäkokouksia, tämä on puolueton paikka, jossa jokaisellasaa olla omat mielipiteitä, rauhallinen paikka jossa voitte kokoontua ja viettää vapaita tuntianne, jalostamisella työllä, omaksi hyödyksenne. Jos nämä toivomukset toteentuvat niin minä olen varma siitäettä ne rahat jotkaovat kiinnitetyt tähän taloon eivät ole poisheitetyitä rahoja sillä ne tulevat silloin osa kansamme hyödyksi ja sil- lätavoin myöskin koko isänmaamme hyväksi.
Näillä toivomuksilla julistan täten Saaren Seuratalon avatuksi ja toivotan samalla teille hyötyä siitä, menestystä ja iloa.
Vihkiäisjuhlassa oli runsaasti ohjelmaa.
Mäntsälän suojeluskunnantorvisoittokunta soitti,pastoriAnshelm Mikkonen piti juhla- esitelmän,toimittajaEmilVassinen piti juh- lapuheen, yksinlaulua säesti vapaaherratar Anni de laChapelle. Sanomalehti Uusimaa mainitsee vielä juhlaohjelman viimeisen numeron, jokaolivarsinainenyllätys: vasta-
perustettu Saaren kartanon työväestöstä muodostettu torvisoittokunta sai ensimmäi- sen tilaisuutensaesiintyä. Sen johtajanaoli Vihtori Murros, joka oli ehtinyt harjoittaa soittokuntaavasta runsaan kuukauden. Pa- ronin lahjoittamillauusilla torvilla esitettiin kuitenkin jokolme numeroa: Suvivirsi, Sa- volaisten laulujaAteenalaisten laulu.
Uusimaan laaja selostus vihkiäisjuhlasta loppuu seuraavaan arviointiin: "Vapaaherra ja vapaaherratar ansaitsevat julkisen tun- nustuksen siitä kauastähtäävästätoimenpi- teestä, johonhe huolimattasenkalleudesta ovatryhtyneet työväkensä valistuksellisten tarpeitten tyydyttämiseksi. Toivottavasti tämmöinen vilpittömästä sydämestä lähte- nyt huolenpito tulevaisuudessa kantaarun- saan sadon.”
Vanha paroni oli ollut hyvin aktiivisesti perustamassa Saarelle Mäntsälän ensim- mäistä kyläkoulua 1880-luvulla. Koulura- kennus kävi kuitenkin ahtaaksijauuttara- kennusta ryhdyttiin puuhaamaan. Nuori paroni lupautui ottamaanvanhan koulunja korvaukseksi hän antoi uuden tontin ja 100 000 tiiltäpaikalle ajettunauutta koulu-
Saaren torvisoittakunnan basson soittaja Toivo Nenberg. Taustalla Männistön mök- ki. Valok. Frans Viljamaa. MKK9001:69
taloavarten. Sevalmistui 1931.Kyläkoulun toimintaa nuori paroni edisti muutoinkin monin tavoin. Kävipä hän tarpeen tullen henkilökohtaisesti jopa palauttamassa jär- jestystä luokkaan mikäli kurinpitotoimet opettajalta loppuivat.
Seuratalon rakentaminen työntekijöiden käyttöön edusti uudentyyppistä ajattelua, jokaon nähtävissä muissaldn "nuoren pa- roonin” Richard de la Chapellen toimissa.
Tie tällaiseen sosiaaliseenajatteluunei ollut helppo erityisestikansalaissodanjälkeisenä aikana.
Kartanoiden omistajistakerrotaan kaikis- sa kartanopitäjissä monenlaisia kertomuk-
siä, juttuja ja kaskuja. Perimätiedon luon- teen mukaisesti osa niistä on tosia, osalla
saattaa olla jonkinlainentausta menneisyy- dessäjaosa on ns. peruskaskuja, joitakerro- taan monista eri henkilöistä eri paikoilla ja jotka yleensä eivät pidä paikkaansa juuri kerrotusta henkilöstä. Myös Saaren karta- non sekä vanhasta että nuoresta paronista on säilynyt perimätietona suuri määrä ker- tomuksia; vanhasta paronista enemmän ja mehevämpiä kuin nuoresta paronista.
Erään tarinan mukaan tapaus sijoittuu ilmeisesti tehtaan palon jälkeiseen aikaan 1913 Saarella oli töissä ruotsalainen ra- kennusmestari, jokaoli myös suunnitellut
jonkintulitikkutehtaaseen kuuluneentyön.
Nuori paroni tuli tarkastamaantyötä jahän huomasisen olevan aivan väärin tehty. Pa- roni suuttui, haukkui rakennusmestarin ja suutuspäissään myös sivalsi häntä muka- naan olleella ratsupiiskalla. Rakennusmes- tari oliiso,vahva mies jamyös hän suuttui jalöi nyrkilläparonia. Paroni lensi maahan ja taisi pyörtyäkin. Rakennusmestari sai lähteä takaisin Ruotsiin. Mutta kun kävi ilmi, ettei Suomesta löytynyt miestä, joka osaisi tämän työn tehdä, niinparonikirjoitti mestarille, jokapalasi ja sai myös tehtyä työnsä. Tapauksella oli kuitenkin kauas- kantoisempi merkitys ensinnäkin siinä, et- teiparoni enääkoskaan tämän jälkeenpitä- nyt ratsupiiskaa mukanaan jaennen kaik- kea siinä, että tämä tapaus muovasi hänen mielipiteitään johtajan ja työntekijöidenvä- lisestä suhteesta. Vielä hänen isänsä oli il- meisesti edustanut vanhan tyylinkartanon- herraa. Tämä kovakourainen riita vaikutti osaltaan siihen, että vapaaherra Knut Ri- chard de laChapelle pyrkitoimillaan tuke- maan työntekijöidensä hyvinvointia.
Saaren Seuratalon rakennuttaminen on osoitustästä. Kun "nuori parooni” täytti 40 vuotta 1928, hän ilmoitti Seuratalolla työ- väestölleen ja alustalaisilleen pidetyssä il-
lanvietossa että kiitokseksi hänen ja työ- väestön luottamuksellisesta suhteesta hän
lahjoittaa kartanon alustalaisten sairaskas- sanpohjarahastoksi15 000 markkaa. Sairas- kassojaolilopultakaksi: tehtaallaomansa ja
Arkkitehti Martti Paalasen suunnittelemauusi koulurakennus valmistui 1931. Kuvavuo- delta 1985. MKK8514:59
kartanossa omansa jakumpaankin paroni antoi alkupääoman. Sairastuneille kassa maksoi lääkärinpalkkion jalääkkeiden hin- nan sekä päivärahan muutaman karenssi- päivän jälkeen.
Paroni perusti Saarelle myös palokun- nan, jossa oli kolme ruiskuryhmää ja yksi pelastusryhmä. Palokunnan toiminta alkoi noin 1930japalopäällikkönä olitilanhoitaja Einar Markelin.
Paronisanoityöntekijöidensäpuuhamie- hille periaatteenaan: "Mistään ei tule mi- tään ilman rahaa.” Kun hän lahjoittitarvik- keet urheilukentän vierelle tehtävää tanssi- lavaavarten, niin hänehdotti, että kentälle
pääsystä peritään pieni maksu jatanssijat
maksavat vielä erikseentanssimaksun; näin saatu voitto meni urheiluseuran Mäntsä- län Veljen Saaren osasto toimintaa var- ten japuffetista taas lotat saivat tuloa.
Paroni halusi täystyöllistää työväkensä.
Tämän hän toteutti siirtämällätyöntekijöitä kausittain erilaisiin tehtäviin. Esimerkiksi kun tehdas pysäytettiin kesällä koneiden vuosiremonttia varten, niin väki pantiin heinäpellolle. Talvellataaskartanonmaata- louden työntekijät hoitivat tukkien ajon.
Paroni pyrki siisjärjestämäänkaikilletyötä ympäri vuoden, metsätöitä, halonhakkuuta tai vaikkapa säkkien paikkaamista. Kerro- taan työvoiman pysyvyyden kartanossa ja tulitikkutehtaalla olleenhyvä. Epäilemättä
Kartanon hevosmies Roope Laaksonen vaimoineen ja lapsineen asuntonsa oven edessä Saaren kartanon tallin päädyssä 1920-luvulla. Roope oli paronin sekä "vanhan” että
"nuoren” hevoskuski. Hevosia oli aina kaksi samannäköistävaunujentaireen edessäja kuskilla oli piiska mukana. Valok. Frans Viljamaa. MKK 9001:106
paronin "sosiaalipolitiikan” tarkoituksena olikin lisätä työntekijöiden pysyvyyttä ja viihtyvyyttätalossa. Tästätaustasta nousee monien haastateltujen vanhojen työnteki- jöidenmielipide: "parooni olihyvä työnan- taja, olihyvä mies”.
Vapaaherratar Anni de laChapelle (väri- kuva s. 000) oli hyvin sosiaalinen. Hän sai Mäntsälän kunnanlääkäriltä Ivar Sternber- giltä pikakoulutuksen ensiavusta ja käyt- töönsä pienoisapteekin koko talon väkeä varten. Hän kävi kartanon alustalaistentu- vissa hoitamassa pikkuvammoja jasairauk- sia.Kyläläistenkertoman mukaan paronitar
huolehtierityisesti lapsista. Useinon sanot- tu, että hän oli hyvä jakaunis ihminen.
Richard de laChapelleoli Mäntsälänsuo- jeluskunnan johdossa pitkään ja hän oli Mäntsälän suojeluskuntalon rakennustoi- mikunnan puheenjohtaja; perukiijan mu- kaan hän olitaannut suojeluskunnanlaino- ja ehkä juuri Suojeluskuntatalon rakenta- mistavarten. Vaikka paronilla oli selväoma poliittinen kanta, niin muistellaan, ettei hän koskaan painostanut alaisiaan poliittisesti.
Richard de laChapelleolimyöskunnanval- tuuston jäsen vuodesta 1926 edustaen ko- koomusta.
Lasitehtaasta autokauppaan
Knut Richard de laChapelleoli aktiivisesti mukana monenlaisessa liiketoiminnassa.
Hän omisti osakkeita Lahden lasitehtaasta jaoliyhtiönhallituksenpuheenjohtaja.Kun Lahden lasitehdas perustettiin 1922, mer- kitsi paroni yhtiön osakkeista kolmannek- sen, mikä maksoi 600 000 markkaa. Yhtiön toiminta lähti hyvin käyntiin, mutta ulko-
mainenkilpailu jahuokeampi koneellinen lasinvalmistusajoivat tehtaanmuutamassa vuodessa suuriin vaikeuksiin. Lasitehtaan johtaja ja Saaren paroni kävivät 1925 Bel- giassatutustumassa koneelliseen ikkunala-
sinvalmistukseen, johonhe ihastuivat. Teh- das päätettiin koneellistaa 1926. Rakennus- työtvaativat runsaasti varoja ja yhtiön osa- kepääomaa korotettiin. Tehtaan rakentami- nen epäonnistui eikä 1-luokan lasiakyetty valmistamaan lainkaan. Taas tehtiin suuria korjauksia jaosakepääoma nostettiin 6 milj.
markkaan. Paroni oli suurin osakas 1 650 osakkeellaan (nimellisarvo 1,98 milj. mk).
Vasta 1930 tehdas alkoi toimia moitteetto- masti ja tuotti hyvää ikkunalasia. Nytkui- tenkin ongelmaksi tuli rakennustoiminnan väheneminen laman takia jauudelleen al- kanut kova ulkomainen kilpailu. Näinparo- ni olijoutunut sijoittamaanLahden lasiteh- taaseen muutamassa vuodessarunsaasti ra- haa, mutta sijoituksistaan hän ei ehtinyt saadahyötyä.
Knut Richard de laChapelleomistimyös runsaasti Oy Suomen Daimler-Mercedes -yhtiönosakkeita; hän oliyhtiönhallituksen puheenjohtaja. Tiedetään autokaupassa
syntyneen 1930-luvun alun lamakauden seurauksena huomattavia luottotappioita ja myös paroni kärsi erittäin suuriamenetyk- siä. Viittaus autokaupan ongelmienkeskei- syyteen on Kaarlo Rautakorven kirjeessä Saaren varastojen inventoinnista Svenska TändsticksAB:n johtajalleK.E. Fröanderil- le tammikuussa 1935: ”... varasto sisälsito- dellisuudessa valtavia määriä erilaisiaauto- jentarvikkeita, jotkaovatperäisin siitäauto- liikkeestä, joka aikaisemmin oli kuulunut
Tulitikkutehtaan "Mersu” ja kuljettaja Al- bert Toivonen. Keltaisen Mersun lempinimi oli "Saaren kelttu”. Kuva on otettu Kärkö- län Marttilassa Siltaperheen mäen päällä
1929.MKK8904:77
Saaren kartanon huutokaupasta 1935ostet-
tuDaimler-Mercedes. Vieressä seisooauton uusiomistaja Väinö Raitanen. Auto onotet-
tukäyttöön 1926 ja siinä oli alunperin puu- puolaiset vanteet, mutta Raitanen vaihtoi autoon Studebakerin metallivanteet. Kuva on otettuNiinisalonkasarmillaYH:naikana
1939.MKK8807:4
de laChapellelle ja joka kuten hyvintie- dät oli ollut suurin syy hänen huonoon rahatilanteeseensa.” Elokuun 1935 huuto- kauppailmoituksessa kerrottiin, ettämyytä- vänä oli myös "Mercedes-nimisen yhtiön
loppuvarasto käsittäen 50 kpl uusiaresoria, ten. Suomalaisten tehtaitten tuotantokapa- 40 kpl valonheittäjiä, suurempi määrä kai-
kenlaisia muita autotarvikkeita”. Paronin henkilökohtaista rahatilannetta heikensi myös se,että hän oliantanutmelkolöyhästi lainoja ystävilleen jamonenlaisille tuttavil- leen; nämä rahat olivat useissa tapauksissa menetettyjä.
Luultavasti ainoa paronin vastuulla ollut taloudellinenhanke, jokaei rasittanut hän- tä, oli itse Saaren kartano ja sen maatalous jasiihenliittyneet hankkeet.
Tulitikkutehtaan nousu ja tuho
Runsas vienti Venäjälle oli johtanut 1917 tulitikkupulaan kotimaassajatänne alettiin tuoda ruotsalaisia tikkuja. Suomalaisille ti- lanne oli vaikea, sillä ruotsalaiset tikut oli- vat parempia jahalvempia kuin kotimaiset.
Suomen tulitikkuyhdistys pyrki keskitetyl- lä tukkumyynnillä parantamaan tulitikku- teollisuuden toimintaedellytyksiä ja se myös osti pieniä tehtaita lopettaen ne ja jakaenkoneetjaraaka-aineet muilleyhdis- tyksen tehtaille. Tällaisesta toiminnasta on yleensä syytetty ruotsalaista tulitikkutrus- tia,vaikka Suomessajoennen senvarsinais- ta syntymistä oli oma suljettuihin markki- noihin pyrkivä "trusti”; tulitikkuyhdistyk- sen nimissä ostettiin Mäntsälässä Gestrinin ja Väinölän tehtaat. IvarKreugerin ruotsa- lainen tulitikkutrusti Svenska Tänd- sticks AB eli STAB tuli Suomeen voi- makkaasti 1919; se osti silloin Porin tulitik- kutehtaan, jokasiitä lähtien hoiti parikym- mentä vuotta menestyksellä trustin asioita täällä.
Venäjänsodanaikaisella viennilläsuoma- laiset tikkutehtaat olivat ansainneet suuria voittoja jasodan jälkeenolivaraa uudistaa tehtaita. Saarella lisättiin koneistoa 40 000 laatikon(å 1 000rasiaa) vuosituotantoavar-
siteetti nousi sodan jälkeen500 000 laatik- koon (eli 500 milj. rasiaan), kun kotimaan tarve oli 200 000 laatikkoa vuodessa. Yli- määräisten 300 000 laatikon viennissä pahin kilpailija oliRuotsi jaIvarKreuger.
Kreuger teki 1921 aloitteen "tehtaidentu- litikkumyynnin järjestämisestäkeskinäisen kilpailun jasiitäjohtuvanhintojenpolkemi-
sen välttämiseksi”. Yhteistyösopimukseen tulivat mukaan ruotsalaisen STAB:n ohella kaikki suomalaiset tehtaat SOK:ta lukuun-
ottamatta. Suomalaiset pitivätyhteistoimin- taa trustin kanssa edullisena. Tehtaidenyh- teiseksi asiamieheksi eli tukkumyyjäksi
otettiinAug. H. Soini Oy.
Päävientimaaksi kaavailtiin Englantia, mutta se ei onnistunut. Sopimus jouduttiin uusimaan jo 6.7.1922. Kaksi päivää aikai- semmin on Saaren kartanon vieraskirjaan kirjoitettu tärkeiden tulitikkumiesten ni-
miä; IvarKreuger (STAB:n johtaja) ja hä- nen veljensä Torsten, PehrA. Collin (Porin tulitikkutehdas), Alfons Häggman (Savo Oy), Herman Holmberg (Mäntsäläntulitik- kutehdas), Artturi LahtinenjaJ. Teuranen.
Kaksi viimeksimainittua olivatSoini-yhtiön palveluksessa. Uuden sopimuksen mukaan suomalaiset tehtaat supistivat tuotantoaan 25 %:lla. Savo Oy, Saaren jaMäntsälän teh- taat vievät sopimuksen mukaan Englantiin yhteensä enintään 12 000 laatikkoa tulitik- kuja mutta samat tehtaat sopivat, etteivät vie tikkujamuualle paitsi TurkkiinjaVenä-
jälle. Venäjän vienti oli ollut vallanku- mouksesta lähtien täysin pysähdyksissä.
Mäntsäläläisten tehtaidenmyynnistä sovit- tiin: "Juholan tulitikkutehdas myy Suomes-
sa korkeintaan 6 000 laatikkoa eikä vie mi- tään. Saaren Tulitikkutehdasmyy Suomes- sa 35 000 laatikkoa ja vie 5 000 laatikkoa.
Saari oikeutetaan viemään noin4 000 laati- kon varaston. Mäntsälän tulitikkutehdas myySuomessa 20 000 laatikkoajavie 7000 laatikkoa.”
Yhteistyöhönei ainasuostuttu. Tulitikku- yhdistys päätti 1922 ostaa Hytösen splintti- tehtaan "häiritsemästä”. Richard de la Cha- pelle sitoutui maksamaan jyväskyläläisen
Knut Richard de la Chapelle kävi 1920-luvulla useita kertoja Lapissa metsästämässä ja kalastamassa. Kuvasarja kartanon kuorma-autolla tehdystä matkasta. MKK 8903:23, 25,
26
säletehtaan kauppasummasta (500 000 mk) noin kolmanneksen. Hän maksoi kaksi erää, mutta kieltäytyi maksamasta enem- pää.Porin tulitikkutehdas haastoi hänet oi- keuteen, jossa paroni perusteli kieltäyty-
mistään: ”... saatuani tietää, että johtaja Pehr A. Collin olikinostanut sanotun teh- taan trustille kuuluvalle Porin tulitikkuteh- taalle kieltäydyin heti maksamasta loppu- erää ja tulen vielä oikeuden kautta vaati- maan takaisin jo maksamanikin sum- man ...” Paroni suostui siis tekemään yh- teistyötä trustinkanssa, kun asioista oliso- vittu, mutta sopimuksissa piti myös pysyä.
Vienti ei aina ollutyksinkertaista jaagen- tuurisopimuksen tulkinnasta johtuneenrii- dan takia vienti Amerikkaan pysähtyi mo- niksi kuukausiksijakerran kaikki Suomes- ta sinneviedyttulitikut takavarikoitiin.
Kolmas suomalaisten tehtaiden yhteis- työsopimus STAB:n kanssa tehtiin 1923.
Riitoja syntyi viennistä, kotimaan markki- noistaja sovituistakiintiöistä.Sopimus irti- sanottiin jokeväällä 1923. Pian tämän jäl- keen Suomen markkinoille tulihalpoja ul-
komaisia tulitikkujaPuolasta jaTsekkoslo- vakiasta. Suomalaiset pyysivätapuatämän kilpailun lopettamiseksi STABdta, mutta se ei halunnut puuttua asiaan. Halpojatuonti- tikkuja myytiin Suomessa useana vuotena runsaasti. Myöhemmin kävi ilmi, että ne tulivat trustin kontrollissa olleista tehtaista.
Samaanaikaan STAB:n suomalaiset tehtaat Pori jaViipuri laskivathintojaan tar- koituksella pakottaa suomalaiset tehtaat taas yhteistyöhöntrustin kanssa.
Ruotsalaisen Ivar Kreugerin tulitikku- trustin tavoitteena oli saada koko maailman tulitikkuteollisuus käsiinsä. TähänKreuger pyrki mm. myymällä tikkujahuomattavalla alihinnalla. Taloudellisiin vaikeuksiin jou- tuneet tehtaat trusti oli valmisostamaan tai antamaan niille luottoa. Tällaisella teknii- kalla trusti sai monopolin mm. Ruotsissa,
Norjassa,Tanskassa, Hollannissa,Belgiassa, SaksassajaLatviassajahuomattavan vallan suomalaiseentulitikkuteollisuuteen.
Muut tehtaat aloittivatnyt kovan taiste- lun ”trustivapaiden” tikkujen puolesta.
Näin alkoi ns. tulitikkusota, jonka aikana
Saaren Tulitikkutehtaan tuotanto, palkkakustannukset, työntekijämäärä ja tulitikkulaatikon
(= 1000rasiaa) hinta vuosina 1904—1934 vuosi tuotanto,
määrä
tuotanto, arvo mk
palkka- summa mk
henk.
määrä
laatikon = 1000ras.
hintamk laatikkoa
1904 30
1905 15 000 140 000
1906 1907 1908 1909
1910 49 700
47 400 50 500 31 636 72 700
29 784 207 000 49 700
34 000 213 000 47 400
34 575 226 700 50 500
21 028 131 374 31 636
47 648 326 000 72 700
63 855 869 500 100 400
74 600 1 200 000 141 284
(24 925)1 (405 600)1 64 140
102 + 2 89-102 + 3 94-103 + 3 100-108+ 2 115-129+ 4 161-171 + 4 159-174+ 4 1911
1912 1913 1914 1915 1916
1917 161-178+ 4
1918
1919 40 998
65 842 67 423 56 866 42 866 42 632 49 375 57 981 48 656 46 968 45 494 37 734 22 922 21 539 27 911 21 557
2 275 699 5 011415 10 888 622 7726 769 5 681 900 3 410 560 3 950 000 4 058 670 3 649 200 3 522 645 4 094 478 3 396 114 1 948 370 2 153 900 2 500 0002
1 336 534
1920 714 487
933 005 981 376 788 633 803 860 889 166
138-154+ 5
1921 145-161 + 4
1922 93-163 + 5
1923 93 +5 132
1924 97 +4
1925 106 + 4 80
1926 1 040 174
897 983 794 660 870 913 781 393 438 144 372 198 647 676 647 700
108 + 4
1927 95-110 + 4 75
1928 88-102 + 3
1929 97 +3 90
1930 77-100 + 4 89
71 +4 85
1931
1932 74 +4
1933 77 +4
1934 75 +4
1 Sulkeissa mainittu summaon kotimaan myynninosuus kokonaissummasta.
2 Luku on tilastolomakkeeseen kirjoitettu 251 199, mutta se on ilmeisesti virheellinen.
Henkilökuntamäärässä ilmoitetaan ensin työntekijöidenmäärä tai sen vaihtelun rajat kun vaihtelu on ollut vuoden aikana yli 10 työntekijää; +-merkin jälkeen on työnjohdon ja konttorihenkilökun- nanmäärä.
Tyhjiin kohtiin tietoja ei ole ollut saatavissa.
Lähteet: Teollisuustilastonyleislomakkeet 1910—1934. (Tilastokiijasto) Tietoja on täydennetty Juhani Lomun Mäntsälän historian 11-osan käsikirjoituksesta ja muista lähteistä.
trustin tehtaat vetivät hinnat alas jaulko- mailta tuotiinhalpoja tikkuja, mm. Imatra- merkkisiä Latviasta. Samaan aikaan tapah- tui suuriamuutoksia,kun vähittäiskaupat ja OTK perustivat omat tehtaat jaSavon teh- das myytiin trustille 1926, Herman Holm- berg, Mäntsälän tulitikkutehtaan omistaja, kuoli japerikunta myi tehtaan STAB:IIe ja pian tehdaspysäytettiin. Näidenmuutosten jälkeentrustin hallussa olivatPorin, Savon jaViipurin suurettehtaat. Keskusliikkeiden tehtaat jaSaaren Tulitikkutehdas olivat ai- noat trustin ulkopuoliset. Periaatteellisesta trustin vastustamisesta huolimattamyösRi- chard de la Chapelle joutuitrustin valvon- taan ottamalla siltä suuren luoton 1930; ei- kä hän sen jälkeenpäässyt enää trustista eroon.
Saaren Tulitikkutehtaan vuosituotanto oli suurimmillaan 1916 noin 75 000 laatik- koa. Aivan 1910-luvun lopulla tuotanto lie- västi laski, mutta oli 1920-luvun alkuvuosi- na taas noin55 000—65 000 laatikkoa; laski sittennoin 45 000 laatikkoon,kunnes putosi heti 1930-luvun alussa vähän yli 20 000 laa- tikkoon vuodessa. Tuotantoluvuissaheijas- tuvat hyvin selvästi kilpailutilanteessa ta- pahtuneeet muutokset.
Tulitikkusotarasitti kaikkiasen osapuolia ja trusti aloitti neuvottelut uudesta yhteis- työstä, johonpäästiinkin talvella 1927. Teh- tiin 10 vuoden sopimus STAB:n, trustin
Suomen tehtaiden, Saaren Tulitikkuteh- taan ja keskusliikkeiden tehtaiden välillä.
Sopimuksessa tehtaat sitoutuivat rajoitta- maan tuotantonsa 8tunnintyöpäivänkapa- siteettiin. Keskusliikkeet sitoutuivat myy- mään kotimaisilla markkinoillatikkuja ai- noastaan omille osakkailleenjaSaarentuli- tikkutehtaalle sovittiin 24 000 laatikonkiin- tiö. Kaiken muun, minkä mm. Saaren teh- das valmisti yli kotimaan kiintiönsä, se si- toutui myymääntulitikkuyhdistyksen vien- tiä hoitavalle asiamiehelle Aug. H. Soini
Oy:lle. Soini-yhtiönosakkeista lähes kaikki olivatsiirtyneet STABdle, Saaren paronilla oli5 osaketta jahän oli johtokunnanjäsen, muttakeväällä 1934 hän pyysi eroa sairau- tensa vuoksi, kuten vuosikertomuksessato-
Uuden päärakennuksen työmaa 12.7.1928.
Paroni kutsui rakennusta "yksityistalo Hi- kipisaraksi”. Etualalla on paronittaren veli
JohannesNyyssönen. Kuva on otettu van- han päärakennuksen portailta. Valok. Anni de la Chapelle. MKK 8903:28
detaan. Suomessa myytävien tulitikkujen hinnan määräämistävarten asetettiin hinta- komitea, jonka jäsenenäoli myös Richard
de la Chapelle. Kun tulitikkuyhdistys oli saanut sopimuksella itselleen tulitikkujen viennin kokonaisuudessaan, luovutti se myyntisopimuksen STABdle.
Näihin sopimuksiin loppui tulitikkusota.
Sopimusta muutettiin useaan kertaan vuo- sien kuluessa, mutta oikeusjuttuja ei enää syntynyt ja vanhatkin riitä-asiat sovittiin.
Kun trustin johtajaIvar Kreuger 1932 teki itsemurhan, niin STAB joutui suuriin vai- keuksiinjasuomalaiset tehtaat auttoivat sitä luopumalla viennistä ja mm. Saaren Tuli- tikkutehdas sai tästä rahallisen korvauk- sen.
Trustin vaijo lankeaa Saarelle 1930
Richard de la Chapellen mukanaolo Lah- den lasitehtaassa koituikalliiksi, koska hän joutui sijoittamaan huomattavia summia tehtaan saamiseksi toimintakuntoon. Suun- nilleen samoihin aikoihin hän joutui auto-
Tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander Saarella 1929. Vasemmalta; adjutantti HeikkiKekoni, Knut Richard de la Chapelle, odottavaAnni de laChapelle, presidentti, adjutantti Böije Söderström. MKK8903:30
Adjutantti Söderström japresidentin Packard. Uudenpäärakennuksen työmaa on aivan vieressä oikealla; presidentti on syönyt lounaansa vanhassa päärakennuksessa, mutta
1.8.1929 syntynytCurtRichard tuli jouuteen päärakennukseen. MKK 8903:31
kaupassa myös vaikeuksiin jataas sijoitta- maanrahojaan. Tiedetään paronin usein sa- noneen autokauppaan liittyen ”Man skall intekasta friska pengar efter sjuka (Ei pidä heittää terveitä rahoja sairaiden perään)”.
Itse hän kuitenkin joutui toimimaan peri- aatteensa vastaisesti eikä se rahamäärä ole tiedossa, jonkahän autobisneksessämenet- ti.
Näin Knut Richard de laChapelleaahdis- tivat monet taloudelliset vaikeudet. Myös lähes 3 milj. markkaa maksanut uusi 1929 valmistunut Saaren kartanon päärakennus aiheutti omat paineensa. Rahaongelmia ja erityisestilikviditeettivaikeuksia hänellä oli jo päärakennuksen valmistumisen aikana, sillä useimmat laskutonmaksettuvastapit- kän ajankuluttua karhuamisten jälkeen.
Paronin pankkina oli vuosien ajan ollut Helsingin Osakepankki ja velat pankkiin olivat kasvaneet melko suuriksi. Paroni ja Helsingin Osakepankki ovat arvattavasti viimeistään 1932 tehneet jonkinlaisenher- rasmiessopimuksen siitä, miten paronin vastuulla olleita raha-asioita hoidetaan ja miten pankin saatavat turvataan edes joten kuten. Paljon puhuttua konkurssia ei kui- tenkaan missään vaiheessa näytä tapahtu- neen.
Ensimmäinen selvä merkki jonka ky- läläisetkin näkivät velallisenjaluotonan- tajansopimuksesta on se,ettäpankin lähet- tämämetsänhoitajatuli Saarellejakartanon metsiä ryhdyttiin sahaamaan suursahauk- sin. Saaren kartanon vieraskirjakertoo, että kartanossa kävi 15.10.1932R. Byman-nimi-
nen henkilö, jokakiittikestityksestä sanoil- la ”Etthjärtligttack”. Hän olimetsänhoitaja RolfByman, jokanytryhtyi leimaamaanja kaatamaan kartanon metsiä.Kyläläiset tie- tävät, että Saaren kartanon sahalla sahattiin joulusta juhannukseen kahdessa vuorossa
"pankin lukuun”.
Knut Richard de laChapellentaloudelli- set vastoinkäymiset olivat tulleet ratkaise- vaan vaiheeseen jo 1930. Edellä selostettu Helsingin Osakepankin asioiden hoitoon puuttuminen oli ilmeisesti ainoa asia, jonka ulkopuoliset näkivät paronin taloudellisista vaikeuksista. Paroni itse on tehnyt tar- kemmin sanottuna joutunut tekemään sopimuksen ruotsalaisen tulitikkutrustin kanssa helmikuussa 1930.
Helmikuun 3. päivänä allekirjoitetulla
"vuokra- ja lainasopimuksella” STAB eli trustin ruotsalainenpääyhtiöantoi Knut Ri- chard de la Chapellelle 450 000 Ruotsin kruunun lainan jasai lainan vakuudeksi 6 milj. markankiinteistökiinnitykset (Saaren Tulitikkutehdas) ja2 milj. markan irtaimis- tokiinnitykset (tehtaan irtaimisto varastoi- neen). Vuokra-sana sopimukseen tuli siitä, että STAB:11a oli tietyin ehdoin oikeus vuokrata tehdas 99 vuodeksi. Tällöin taas paroni olisi voinut vaatia, että STAB ostaa kokotehtaan, jolloinmyyntihinta lyhentäisi velkaa. Monisivuiseen sopimukseen onkir-
joitettutarkatperusteet, miten hinta tällöin lasketaan; mm. jostehtaantuotanto jääalle 45 000 laatikonvuodessa, niinostohintavas- taavasti pienenee. Lainan takaisinmaksu riippui siitä, milloin STAB sitävaatii. Kui- tenldnsovittiin, ettei lainaa voiirtisanoaen- nen vuotta 1933. Sopimuksenreunaan on kirjoitettu, että aikamäärä on kirjeitse siir- retty vuodeksi 1936. Paroni on kuitannut
saaneensa noin 116 000 kruunua, mutta jo kesäkuussa 1929 otettu suuri laina korkoi- neen on maksettu uuden lainan loppuosal- la. 450 000 kruunun arvo paronin perukir- jassa on 5,3 milj. mk.
Vapaaherratar on ollut selvillä miehensä sitoumuksista, silläAnni de laChapelle on
myös kirjoittanut mimensä paperin alle:
"Hyväksyn yllämainitun sopimuksen jasi- toudun minä tekemään kaiken, mikä mi-
"Vapaaherra Knut Richard de laChapelleSaaren Kartanon jaTulitikkutehtaanOmistaja rakensi Saaren seuratalon alustalaisilleenhyödyksi jahuviksivuonna 1921.” Tämä taulu jäi seuratalolle muistoksirakennuttajastaan. Valok. Pentti Johansson 1990. Mäntsälän maatalous-japuutarhaoppilaitos
Paronitar Anni de la Chapelle poikansa Curt Richardin kanssa uuden päärakennuksen pihalla 19304uvun alussa.MKK8515:6
nulta voidaan vaatia sitoumustentäyttämi- seksi.”
Mäntsälän maatalous-japuutarhaoppilai- toksen arkiston vanhojen papereiden jou- kossa oleva maaliskuussa 1934päivättyalle- kiijoittamaton muistio kuuluu seuraavasti:
Jäljennös
P.M. koskien Saarta
1. Saari luopuu kaikista vaatimuksistaan STAB:n suhteensenjohdosta,että vuodelle 1933 edellytetty 30 000 000 rasian kiintiö ei tullut täy- tetyksi.
2. Sovittiin, että Saari toistaiseksi hoitaa toi- mintaa ainoastaan tuottaakseensen mitä vaa- ditaan kattamaan Saaren tulitikkujen Suomen markkinat.
3. Tehdäkseen Saarelle mahdolliseksi pitää
palveluksessaan tärkeä tekninen henkilökunta, kuten tehtaanjohtaja, huoltomiehet, mestarit ym., STAB avustaa tätä 10 000 markalla kuu-
kaudessa siltä ajalta kun toiminta Saaren Tuli- tikkutehtaalla on ollut pysähdyksissä.
4. Kohdat 2 ja 3 ovat voimassa toistaiseksi 6 kuukauden molemminpuolisella irtisanomisel- la.
5. Muutoin ovat Saaren ja STAB:n sopimukset voimassa muuttamattomina.
Tukholma 10. maaliskuuta 1934 Tämä sopimus tai sopimuksen luonnos ker- too, miten trustikykenipainostamaanparo- nia ja miten rajuihin toimiin vuoden 1930
sopimus antoi mahdollisuudet. Vuonna 1933 ei sovittuun tuotantomäärään oltu päästy janyt Saaren Tulitikkutehdasjoutui luopumaantikkujenviennistäjatyytymään
Vihtori Kosola kävi vieraskirjan mukaan Saarenkartanossa Mäntsälän kapinan aika- na 5.3.1932; hänkirjoitti vahingossaväärän
vuosiluvun, sillä kuvan nimikirjoitukset ovat vuoden 1932 merkintöjen välissä.
Muut Kosolan seurueeseen kuuluneet oli- vat Kaarlo Koivisto jaWalde Sario. Kaikki kolme kuuluivat Mäntsälän kapinan takia pidätettäväksi määrättyjenkahdeksan hen- kilön luetteloon. Richard de la Chapelle
vain kotimaan myyntiin. Ylläolevaa sopi- musta ei ehkä koskaan ole allekirjoitettu, sillä STAB:n insinööri Stellan Carlbergkir- joitti paronille huhtikuussa 1934 sopimus- luonnoksessa mainituista asioista. Carlber- gin kirje onPorin tulitikkutehtaan arkistos- sa, jossaonerittäinpaljon tietojatrustin toi- mista. Carlberg muistutti paronille, että STAB oh helmikuussa 1932 sopinut kor- vauksista, joita Saarelle maksetaan Saaren tuotannon supistamisesta jaettä elokuussa
1928 oli sovittu "korvauksista oikeudesta Saaren etiketteihin”. STAB :11a ei ollut mi- tään sitä vastaan, että Saaren tehtaan ja Aug. H. Soini Oy:n välistä sopimusta (1927) kotimaanmyynnistämuutettaisiinniin, että Saarivoisi myydä tikkujaanomien kauppa- matkustajiensa välityksellä.
Tilanneajautui yhäpahempaan suuntaan jatrustissa mietittiin, mitä Saarelle pitäisi tehdä jamitensaatavat voidaanturvata. Po- rin Tulitikkutehtaanja myös Savo Oy:ntoi-
mitusjohtajana toimi vuodesta 1933 lähtien konsuli, maisteri Kaarlo Rautakorpi. Saaren kartanon vieraskirjan mukaan Kaarlo Rau- takorpi on käynyt vaimonsa Einen kanssa Saarella marraskuun lopulla 1932; muuta- maa viikkoa HOP:n metsänhoitaja Byma- nin ensimmäisen käynnin jälkeen.Rauta- korpi käytti Suomessa ruotsalaisen trustin
äänivaltaa. Rautakorpi kiijoitti toukokuun
alussa 1934 insinööri Stellan Carlbergille STARiin:
... jos Saari hyväksyy sopimuksen, pitäisi hei- dän luopua kaikista kompensaatiovaatimuk- sistaan täyttämättä jäänyttä vuosien 1932— 1933 osuuttaankohtaan, mutta olla 6 kuukau- den jälkeen ehkä jälleen samassa tilanteessa kuinnyt. Sitä paitsi paroni de la Chapellen vel- ka lankeaisimaksettavaksikesken sopimuskau-
den, mikä puolestaan tekisi tilanteen erittäin vaaralliseksi Saarelle, koska STAB silloin voisi ilmanmuuta jättää velkakirjan perittäväksi ja mahdollisesti myydä tehtaan tontteineen pak- kohuutokaupalla mahdollisesti huomattavasti velkakirjaa alemmallahinnalla, minkä jälkeen STAB voisi uudelleen ulosmitata loppuja saa- mistaan de la Chapellenmuustaomaisuudesta.
Jos taas STAB nyt käyttäisi oikeuttaan heti ottaa tehdas haltuunsa vuokra- ja verosopi- muksen mukaisesti, niin velka STABdle tulisi Stjemvallin mielestä maksetuksi.
Vielä ankarampaan sopimukseen paronin oli suostuttava 14.7.1934. Sopimuksessa STAB katsoi olevansa pakotettu käyttä- mään hyväkseen oikeuttaan ottaa Saaren Tulitikkutehdas vuokralle 3.2.1930 tehdyn vuokra- ja lainasopimuksen mukaises- ti. Vuokra-aika vahvistettiin alkavaksi
1.1.1935.
Syksy 1934 toi mukanaan nopeita jape- ruuttamattomia muutoksia Saaren karta- noon jakoko Saaren kylään. Paroni Knut Richard de laChapellekuoli lyhyen sairau-
den jälkeen marraskuun 3. päivänä 1934.
Lokakuun lopulla hän oli käynyt uimassa silloin hyisen kylmässä Hunttijärvessä ja saanut pian sen jälkeenkovan kuumeen.
Paronikuolikirurgisessasairaalassa Helsin- gissä. Kuolinsyy oli "märkäinen keuhko- pussin tulehdus”, joka johti ennen anti- bioottien keksimistä yleensä kuolemaan.
Kuolintodistuksenkiijoitti tohtori Atso Soi- vio, jonkasilloinmuutamanvuoden ikäinen tytär menimyöhemmin naimisiinvainajan pojan kanssa.
Uusimaa kertoi hautajaisista Mäntsälän hautausmaalla: "Juhlamenojen aikana ly- hyt syksyinen päivä oli hämärtynyt illaksi ja Saaren alustalaisten muodostaman tuli-
soihduin valaistunkunniakujankautta kan- taamasta niiden maksamisesta”. Kaupalle nettiin arkku hautaan, jonka suojeluskunta-
laiset loivat umpeen soihtujen valaistessa syksyistä maisemaa.” Hautajaisten jälkeen pidettiin Saaren Seuratalollavainajanmuis- toksi kartanon alustalaisillejatehtaan työ- väelle surujuhla. Anni de la Chapelle piti muistopuheen ja Uusimaan uutisen mu- kaan "ripusti seuratalon seinälle miesvaina- jansamuotokuvan”. Annide laChapelleon haudattu miehensä vierelle Mäntsälän hau- tausmaalle 1976.
Vapaaherratar ja viisivuotias Curt Ri- chardasuivat Saarella kevääseen 1935asti.
Perukirjan mukaanvaroja (Saaren karta- no, tulitikkutehdas, arvopaperit ym.) oli
11,3 milj. markkaa, mutta velkoja oli yh- teensä 21,7 milj. markkaa. Suurin velkoja oli Helsingin Osakepankki (15 milj. mk) ja toiseksi suurin SvenskaTändsticks AB (5,3 milj. mk).
Trusti oli nopeasti paikalla tutkimassa mahdollisuuksiaan saamistensa saamiseksi.
Jojoulukuunalussavalmistui ensimmäinen inventaari tulitikkutehtaan arvosta ja heti paronin kuoleman jälkeenoli käynnistetty toimet trustia edustavan uuden yhtiön pe- rustamiseksi. Joulukuussa Helsingissä oli kokous trustin ja suurimman velkojan HOP:n vuorineuvos JuliusStjernvallinkes- ken. Stjernvall oli pankin hallituksen pu- heenjohtaja. Hän omisti Etolan kartanon Hankalammillajaoliparonin pikkuserkku.
Tulitikkutehtaan toimintaa jatkettiin vuo- denvaihteeseen 1934—35, jolloin toiminta lopetettiin. Tähän loppui myös noin 80 työntekijän työpaikkaSaaren Tulitikkuteh- taalla. Kauppakirja perikunnan ja uuden yhtiön Oy SaarenTulitikkutehdas Saaris Tändstiksfabrik Ab:n välilläallekirjoitettiin helmikuun 1. päivänä 1935; myös STAB hyväksyi sen allekirjoituksellaan.Edellise- nä päivänä oli sovittu, että STAB alentaa 450 000 kruunun saatavansa 2,0 milj. mark- kaan, jokaoli tehtaan arvioituarvo, japeri- kunta luopuuvaatimasta, että STAB ostaisi tehtaan 450 000 kruunusta. STAB:IIa olleet velkakirjat olivat paikalla ja ne varustettiin merkinnällä: "kuolinpesä vapautettiin vas-
lainhuutoahaettaessa oikeudessa oli paikal- lamyös livariSipiläMäntsälän holhouslau- takunnan puolesta jahän ilmoitti lautakun- nan pitävän kauppaa alaikäisen Curt Ri- chardin kannalta hyväksyttävänä ja hän kertoi että "kiinteistö sitäpaitsi olikiinnityk-
silläylikuormitettu”.
Uudet isännät hiljaisella tehtaalla ja kartanossa
Pian kaupanteon jälkeen saatiin julkisuu- dessatietää, ettäostajayhtiöolikinruotsalai- sen tulitikkutrustin välittömässä hallinnas- sa. Julkisuudessa ei tiedetty ilmeisesti mi- tään Saaren Tulitikkutehtaanjatrustin väli- sistä yhteyksistä ja nyt ajateltiin toteutu-
neen juuri se, jotavastaan paroninuskottiin aina taistelleen: "Jos minä joskus tehtaani myyn, myyn sen kenelle muulle tahansa, mutta en koskaan ruotsalaiselle trustille.”
Kaarlo Rautakorpi oli nyt myös Saaren Tu- litikkutehdasOy:n toimitusjohtajaniinkuin hän oli muidenkintrustinhaltuunjoutunei-
den "paperitehtaiksi” muuttuneidenyhtiöi- denjohdossa;näiden asioita hänen sanottiin hoidelleenhyvinitsenäisesti.
Vuoden 1934 lopun tilanteen mukaan on laadittu erittäinyksityiskohtaineninventaa- riluettelo Saaren Tulitikkutehtaan raken- nuksista,koneistaja työkaluista; luetteloon tosin päivättyvasta 31.12.1936. Kaarlo Rau- takorpi kirjoitti 10.1.1935 pitkän kirjeen
STAB:n johtajalleK.E. Fröanderille. Rauta- korven mukaan varastosta kuului 25 000 laatikkoa STAB: lie ja kirjeessä kerrotaan myös Järvelän varaston inventoinnin vai- keuksista:
.. . huolimattasiitä,että lähetimme parhaatva- rastomiehemme Järvelän asemalle järjestä-
mään siellä olevaa Saaren tulitikkuvarastoa niin että se voitaisiin tarkasti inventoida, niin se ei onnistunut. Varastot ovat niin täynnä ja
Jarl Eklundin suunnittelema Saaren kartanon uusi päärakennus. Valok. Aarne Pietinen 1935. MKK8811:3
eri laatuiset tikut ovat niin sekaisin, ettei ole minkäänlaistamahdollisuuttasaadatäyttä sel- vyyttä tulitikkuvarastosta ennen kuin osa ti- kuista siirretään pois. Olen ajatellut vuokrata vähäksi aikaa sadan metrin päässä olevan toi- sen varaston ja siirtää sinne niin paljon tikku- ja, että loput voidaan järjestää.
Saarenkartanon jatehtaan vanhoistatyön- tekijöistä jäiedelleen töihinkirjanpitäjänei- ti Fanny Jakobsson, työnjohtaja Artturi
Murtola joka aikaisemmin oli hoitanut tulitikkutehdasta mutta nyt taas johtiSaa- ren sahaa ja autonkuljettaja Väinö Vai- nio, jokahuolehtikartanon, sahanjatulitik- kutehtaan "tällä hetkellä vähäisistä” kulje- tuksista Järvelään.
Rautakorpi piti tärkeänä, että Soini Oy hoitaa jatkossakin Saaren tikkujen myyn- nin, sillä varastoissatikkuja oli vielä suuret määrät. Tosin varastoissa olleet tikut olivat joaika vanhoja, joten ”on hyvin luultavaa että ne saavat seisoa vielä kauan”. Saaren tehtaantuotantoa oli koko 1930-luvunrajoi- tettu, sillä tehdas olipysähdyksissä 1931 lä- hes kolme kuukautta kolmessa jaksossa
"myynnin pysähtymisen takia, myynnin
vähenemisen ja varastojen täyttymisen ta-
kia”, tammikuussa 1932 tehdas seisoi lähes kolme viikkoa "ylituotannon takia” ja syk-
syllä "myynnin vähenemisenjakasvaneen varaston takia”, vuonna 1933 tehdas seisoi tammikuussa taas "ylituotannon takia” ja 6.7.-4.9.1934 "kesälomien, koneiden huol- lon ja ylituotannontakia”. Tehtaan toimin- taa ohjattiin näköjäänsillä, etteisen tikkuja myytyriittävästi eteenpäin.
Inventaariluettelossaon lueteltu tehtaan koko omaisuus jopa irrallisiaruuveja myö- ten. Trusti pyrki käyttämään tarkasti hy- väkseen sen omaisuuden, jokasen haltuun oli kalliisti tullut. Luetteloononkäsinkirjoi- tettuusean koneenjalaitteen viereen kom- mentteja; "viety Poriin vuonna 1937” tai
"myyty huutokaupassa 1935”. Koneita siir- rettiin STAB:in omistamiin muihin tehtai- siin. Poriin joutui mm. Saarentehtaan Sim- plex-tulitikkukone, jota siellä pidettiin va-
rastossa jaotettiinkäyttöön vasta sotienjäl- keen jasilloinkinvain vähäksi aikaa. Saaren tehtaan kemikaalivarasto(arvo 123 000 mk) vietiin Kuopioon Savo Oy:n tehtaalle ja
summalla hyvitettiin Saaren tehdasta; lo- pulta rahat menivät tietenkin STABJIe pa-
Ronin velan lyhennyksenä. Kuopiossa va- rastot olivat sillä hetkellä monien aineiden
osalta aivan täynnä, joten Saaren raaka- aineet toimitettiin sinnevasta, kun oh tilaa.
Konsuli Rautakorven kirjeenvaihdosta ei käy ilmi, että käyttökelpoisia koneita olisi rikottu, kuten juttuna kerrotaan. Päinvas- toin keväällä 1935 koneita rasvattiin, jotta ne eivätruostuisi. Nekoneet, joillaei enää ollutkäyttöä, myytiinarvattavastiromurau- tana.
Valmiiden tulitikkujen varasto oli 19.1.1935 tehdyn inventaarin mukaan seu- raava: Järvelänvarastossa 25 622 laatikkoa
ja Saarella 10 165 laatikkoa eli yhteensä noin 35 000 000 tulitikkurasiaa. Inventaarin tekoaikana vajaankolmen viikon kulues- sa myytiin varastosta 324 laatikkoa tik- kuja.
Järvelän varaston tikkujen laadun sano- taan olleen tyydyttävä, mutta kosteus oli vahingoittanut erityisesti vanhempia "pu- napäisiä” tulitikkuja, joita siellä oli 2 300 laatikkoa(eli2 300 000rasiaa) Otava-jaFin- landia-etiketeillä. Saaren varaston tikkujen kunto olihyvälukuunottamattakesäkuussa 1934tehtyä erää, jonkalaatu olihyvin epä- tasainen; näidentikkujen vikana olise, että
syttyminentapahtui hitaastijaSaarellatäl- laisiatikkujakutsuttiin ”väntahåll”(= odo- tas vähän)-tikuiksi. Huonoja tikkuja Saarel- la oli 450 laatikkoa eli 450 000 rasiaa. Saaren tehtaan vanhaa tulitikkuvarastoa vietiin Po- riin vielä sotien aikanakinjatikkuja myytiin
joitakinkanavia pitkin myös saksalaisille;
koska ne olivat vanhoja tulitikkueriä, niin kerrotaan että saksalaistenjäljiltäoliteitten reunoilla kasapäin lähestäysiä tikkuaskeja, joissaoli Saaren etiketti. 1940-luvulla Poris- sakin poltettiin kasoja Saarelta sinne toimi- tettuja johuonoksi menneitätikkuja. Myös Saaren Tulitikkutehtaan vanhaa arkistoaja kirjeenvaihtoa vietiin Poriin pakkilaatikoi- hin pakattuna, mutta jossakinvaiheessane poltettiin Porin tehtaan voimalaitoksen kat- tilassa.
Ennenjuhannusta1935 lauantai-iltanakut- suttiin kartanon koko työväkikoolle jairti-
Vapaaherra Curt Richard Johannes de la Chapelle (s. 1929).Antti Kavenin lyijykynä- piirustus 7.4.1932 Saaren kartanon vieras- kirjassa.Richard de laChapelle
sanottiin. Kartano maineen oli myyty 19.
päivänä kesäkuutaasutushallitukselle, joka ostiSaarenkartanon(pinta-ala 1 465ha) pa- ronin perikunnalta 4,1 milj. markalla.
Heti kartanon kaupan jälkeenSaarella al- koihuutokauppojen sarja.Ensimmäinen pi-
dettiin 3.—5. heinäkuuta. Meklarina oli kuuluisa V.J. Nummelin. Toinen oli 14.8., jossa myytiin kartanon ayrshirekarja. Heti seuraavina päivinä 15.—16.8. olitaas Num- melin nuijan varressa, kun kolmannessa huutokaupassa myytiin mm. ajokaluja ja autoja. Neljäs ja viimeinen pidettiin 26.
27.9., jolloinmyytiin Nummelinin johdolla kartanon arvoirtaimistoa. Tätä huutokaup- paa varten oli painatettu luettelo arvok- kaimmista tavaroista. Kaikissa tilaisuuksis- saoli tavattomasti väkeäja lehtitietojenmu- kaan "erityisen paljon aatelisia”. Hintataso nousikorkeaksi.
I
Martti Blåfield
Clas Jakob Sederholmin suunnitelma peltoalan lisäämiseksi Saaren kartanossa 1840-luvulla
Saaren kartanoa on pidetty vuosisatojen ajan hyvänä ja edistyksellisenä maanvilje- lystilana.Tilanne 1600-luvun lopulla lienee ollut aivan toinen, sillä käräjillä todettiin 1680 Saaren ratsutilan "niittyjen, metsienja kalavesien olevan kovin vähäisetjaviljelys- tenkärsivän vuosittainsuurtavahinkoa hal- lasta, joka sinä vuonna olikin aiheuttanut pahaa tuhoa”. Tarkempaa tietoa ei ole siitä, miten edistyksellisesti pian tämän jälkeen Petter FischerjahänenjälkeläisensäSaaren rusthollia hoitivat. Saaren kartanon seuraa- vat omistajatkuuluivat Sederholm-sukuun.
CarlAlbrecht Sederholmryhtyi 1790-luvul- la heti rusthollin ostettuaan parantamaan toden teolla tilan rakennuskantaa ja mitä ilmeisimmin tämä innostus säteili myös maanviljelyksenkohentamiseksi.
Seuraava omistaja oli Clas Jakob Seder- holm. Hän syntyi Saarella 16.12.1800 jahä- nestä tuli Saaren kartanon isäntä 1824, jol- loin hänen isänsä muutti Kumtähden karta- noon Helsingin pitäjään.
Kirjoittaja on saanut tekstissä käsiteltyjen soi- den ja peltojen nykytilaa koskevia tietojaennen kaikkea Mikko Laaksolta ja Pentti Rissaselta,
joille kiitokset.
Clas Jakob on näköjään tehnyt työnsä maanviljelijänä hyvin, sillä hänestä onkir-
joitettu: "Taitavana maanviljelijänä hän sekä otti käyttöön että levitti laajalti koti- paikkansa ympärilläparempia peltoviljely- välineitä.” Tämätunnustusviittaaerityises- ti aurojen tms. työkalujen käyttöönottoon, mutta vanhojen asiakirjojen perusteella nähdään, että Clas Jakob Sederholm kiin- nitti erityistä huomiotamyös Saarenkarta- non pelto- ja niittyalan lisäämiseen.
Suomen Pankkiin perustettiin 1800-lu- vun alkupuolella maanviljelys- jamanufak- tuurirahastot, joista myönnettiin lainoja 12 vuodeksi vain 2%;nkorolla. Maanviljelysra- hastosta sai enintään 3 000 seteliruplan lai- noja karujenmaidenviljelykseen, järvien ja soiden kuivatukseenyms.
Myöhään syksyllä1844 alkoi Saarellasen ajan oloissa erikoinen ja laaja toimenpide, jota johtimaanmittari Lars Stjernvall. Hän oli Linnaisten kartanonomistajanluutnant- ti Hans HenrikStjernvallinpoika jasynty- nytLinnaisissa Mäntsälän Sulkavallavuon- na 1807. Syksyllä1844 aloitetunkatselmuk- sentuloksenasyntyi laaja asiakirja, jokaoli pohjanamonivuotiselletyölle peltoalan rai- vaamiseksi soistajarämeistä.
Osa maanmittariLarsStjernvallin ojituskartasta1844. Kuvassa Suojärvensuota (nyk. Uusi- niitty) koskeva ojitussuunnitelma.Richard de la Chapelle
