Sata vuotta Mäntsälän työväenliikettä : Osa 2/2 · DIGI

5.

UUSI ALKU JA JAKAUTUMINEN

Suomalainen

työväenliike oli maanrakoon lyötynä kesällä 1918.Tuhan- sia liikkeen jäseniä sekä kannattajia oli surmattuja verityöt jatkuivat yhä. Noin 80.000punaista oli enimmillään vankileireillä eri puolillamaata.

Mäntsälässä kaikki työväen toiminta oli päättynyt, ja työväentalot olivat viranomaisilla.

Uudelleen toimintaan

Elämä kuitenkin jatkui.Elintarviketilanne pysyi pitkään vaikeana, vaikka kaupat pitivätkin ovensa avoinna. Kulkutaudit vaivasivat pitäjässä. Aseis-

tettujen suojeluskuntalaisten itsetietoinen esiintyminen pelotti työväenliik- keen vanhoja kannattajia. Suojeluskunnan toiminta tuntui suuntautuvan

yksinomaan oman pitäjän työväestöävastaan.

Keskustelu työväestön yhteisistä asioista alkoi viritä kaiken murheen keskellä. Hiljalleen alkoivat pitää ^taaskokouksia ne sosialidemokraatit, jotka edelleen uskoivat työväen yhteisen toiminnan tarpeellisuuteen ja jotka olivat jääneet sisällissodassa henkiin sekä vankilan ulkopuolelle.

Monet heistä olivat olleet enemmän tai vähemmän sivussa aseellisesta toiminnastakumousyrityksen aikana.

Sosialidemokraattinen puolue aloitti toimintaansa vähin erin syksyn 1918 aikana. Ylimääräisessä puoluekokouksessa joulukuussa puheenjoh- tajaksi valittiin Väinö Tanner. Puolue omaksui korostetun parlamentaarisen ja reformistisen toimintalinjan.

Vanha työväenpuolue oli ollut muodollisesti yhtenäinen vallankumous- yrityksessään. Hävittysotaaiheutti liikkeen jakautumisen.

Neuvosto-Venäjälle paenneidenkeskuudessa perustettiin elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistinen puolue (SKP). Se aloitti toimintansa kehottamalla kannattajiaan irtaantumaan mm. ammattiyhdistysliikkeestä ja osuustoiminnasta sekä valmistautumaan uuteen aseelliseen kumouk- seen. Sellaiseen ei ollut mahdollisuuksia Suomessa. Muutaman vuoden kuluttua puolue arvioi tilannetta uudelleen. Kommunistinen liike joutui Suomessa toimimaan maanalaisenasyksyyn 1944 saakka.

Vankilasta kotiin

Monet Mäntsälän työväenyhdistyksen jäsenistä olivat vielä vuoden 1919 puolella vangittuna.Useilla ei ollut tuomioidenjälkeenkansalaisluottamusta.

Kymmenissä perheissä surtiin sorakuoppiin tai hautausmäen kulmaukseen ammuttuja miehiä ja naisia sekä rintamalla kaatuneita ja vankileireillä nälkään nääntyneitä. Moni puristi nyrkkiä taskussa ja toivoi, että uusi päivän vielä muuttaisi kaiken.

Vankiloista alkoipalailla punaisten armahdettuja rivijäseniä ja paikalli- sia johtohenkilöitäkin, pitkällisen nälän heikentäminä. Sukulaiset ja ystä-

vätauttoivat monia vapautuneita jaloilleen. Esimerkiksi Kalle, Oskari ja Eemeli Saarinenpääsivät vuoden 1919 kuluessa vapauduttuaan kivitoihin sekä maatöihin sukulaisten tiloille.

Myöhemmin Oskari Saarinen viljeli serkkujen avullaostamaansaRauta- lähteen tilaa Sääksjärvellä, Pukkilan rajalla, eikä enää juuri osallistunut kunnalliseen toimintaan. Sen estimyös pitkään jatkunut henkinen painos- tus.Saarinen jatkoi kuitenkin edelleen mukana kirkonkylän työväenyhdis- tyksen toiminnassa.

Kokouksia taas

Mäntsäläntyöväenyhdistyksen jäljelle jääneet jäsenetryhtyivät hiljaisesti aloittelemaan uudestaanyhteistä toimintaa kevään 1919 kuluessa. Koko- uksiapidettiin toimintakertomuksen mukaan "missä milloinkin”, myös yksityiskodeissa. Haittana oli lisäksise,että "suojeluskuntalaisia japoliisi- viranomaisia oli aina läsnä”.

Työväentalo saatiin vapaaksi takavarikosta kesäkuun 8. päivänä 1919.

Senjälkeenvoitiin jatkaayhdistystoimintaa avoimemmin. Työväentalosta muodostui jälleen paikkakunnan työväen yhteinen koti.

Vahtimestaripariskuntana olivat Bertta jaNikolai Tanner.

Vuoden 1919johtokuntaanvalittiin kesäkuussa uudelleen, hyvin pitkästä aikaa,työväenyhdistyksen perustaja, muurari Heikki Vilkas (ikää 67vuot- ta) ikäänkuinpalauttamaan yhdistystä alkuperäisille urilleen. Lisäksi joh- tokuntaan valittiinkivityömies HeikkiSalonen,V. Aaltonen, seppä Vihtori Eronen, työmies Vihtori Rantala, rouva Roosa Halme ja rouva Bertta Tanner. Ainakinmuutamatolivat Vilkkaan tavoin olleettoiminnassa muka- najo aiemmin muutenkin kuin rivijäsenenä.

Vuoden kuluessa johtokunta kokoontui 14 kertaa. Yleisiä kuukausi- kokouksia oli 10.Yhteismäärää voi pitää niissä oloissa varsin suurena.

Huvitoimikunta järjestää

Talonvapautumisen jälkeen aloittimyöshuvitoimikunta, jostasitten muo- dostuijälleen yhdistyksen virein osa. Sen ensimmäinen kokous kirjattiin pöytäkirjaan huhtikuun 7. päivänä 1919 eli jo ennen työväentalon vapau- tumista. Toimikunnan puheenjohtajana oli Bertta Tanner ja sihteerinä

Martta Vainio.

Seuraava kokous pidettiin kahden kuukauden kuluttua ja silloin toimi- kuntaan valittiin vieläAlli Lönnroos, Veera Lehtinen, Sanni Marjanen ja

Niilo Lönnroos. Hyvin monissa työväenyhdistyksissä valittiin naisia kes- keisiin tehtäviin vuoden 1918 jälkeen, sillä niin moni mies oli riveistä poissa.

Heti vuoden 1919kuluessajärjestettiin jo 12iltamat. Säilyneen pöytäkir- jan mukaan ensimmäiset huvit toimeenpantiin jo juhannuksena.

Esimerkiksi elokuunpuolivälissä esitettiin Selma Lagerlöfin "Suotorpan tyttö” huvitoimikunnan kertomuksen mukaan "kokolailla hyvillä tuloksil-

la”.Kunnallisjärjestön hyväksi pantiin toimeen iltamat lokakuussa. Py- häinmiesten päivän iltamien tuotto koitui huvitoimikunnan hyödyksi.

Näytelmäkappaleena oli Hilja Kilven "Sillankorvan emäntä”. Tapanin- päivänä esitettiin Artturi Järviluoman "Pohjalaisia” työväenyhdistyksen toiminnan tukemiseksi. "Sali oli tunkokseen saakka täynnä.”

Toimikunnan kokoonpanossa oli jatkossa paljon muutoksia. Vuodelle 1920puheenjohtajaksi valittiin 24-vuotias kirvesmies Kalle Lehtinen, joka sitten oli tehtävässäpitkään. Varapuheenjohtajaksi valittiin K. V. Niemeläja kirjuriksi eli sihteeriksi kauppa-apulainen Niilo Lönnroos. Muut toimikun- nan jäsenet olivat pöytäkirjan mukaan Bertta Tanner, Alli Lönnroos, Helmi Niemelä ja Lauri Lindberg. Mukana toimikunnassa olivat pöytäkirjojen mukaan 1920-luvun alkuvuosinamyösmm. Fanny Viljanen, GunnarLönn-

roos, Hilma Tamminen sekä Toini Raitanen.

Iltamien ohjelmisto oli samaa tuttua kuin ennen kumousta: runoja, murrejuttuja, soittoa sekä näytelmiä kuten "Kihloja ostamassa”, "Talon huijari” ja "Miehen kylkiluu” jne. Lopuksi oli yleensä tanssia.

Pääsylippujen hinta oli alkuun 2 mk ja3 mk ynnä huvivero (markka olisi vuoden 1994 rahassa noin 1,60 mk). Jo 1920 hinnat kohosivat veroineen 6 ja 4 markkaan. Tanssimusiikin soittajina esiintyi usein Emil Paloniemi haitareineen ja joskus Arvo Helin (myöh. Hormu) viuluineen. Yhdelle soittajalle maksettiin illasta 50 mk ja kahdelle yhteensä 75 mk.

Talonkynnys

Vähitellen alkoi sisällissotapainua ajatuksissa ihan hieman kauemmaksi.

Suomen tasavallassa elettiin kieltolain aikaa,muttasiitä huolimatta joutui Niilo Lönnrooskirjaamaan joulukuussa 1920 huvitoimikunnan pöytäkir- jaan suunnitelluista tapaninpäivän iltamista: "Päätettiin pyytää poliisia valvomaanjärjestystä juoppojentakia.”

Huvitoimintaan palasimyösmonia siitäjoukosta, jotkaolivat toimineet talolla jo ennen sotaa. Ovimiehinä mainittiin lokakuussa 1919 Väinö Kanerva ja Lauri Valpas. Into Rantanen valittiin samaan aikaan ensimmäi-

seksi näytelmäohjaajaksi. livari Virta palasi ohjaajaksi keväällä 1920.

Lyydia Rantanen tuli uudelleen huvitoimikunnan jäseneksi huhtikuussa 1920. Hänestä tuli keväällä 1925näyttämönjohtaja.

Teatterikärpäsen puremina näyttämölle tuli myös aivan uusia paikka- kuntalaisia. Syksyllä 1919 mainittiin esimerkiksi "kuiskarina” JaloRajala.

Paikallisina puhujina iltamissa olivat mm. muurari Heikki Vilkas, leipuri Kaarlo Halme ja muurari/pienviljelijä Leander Sirola.

Työväentalon iltamatoiminnan merkitys oli jälleenkahtalainen. Se oli yhdistystoiminnassa yhteyttä rakentava tekijä ja sitä erityisesti tarvittiin tuolloin. Lisäksi iltamilla voitiin hankkia varoja välttämättömään talon ylläpitoon. Näyttämö teki myös joitakintumeematkoja lähiseudulle suosit- tujen teatterikappaleiden kanssa.

Talon näytelmätoiminta palasi entisiin uomiinsa,^muttajokin oli aiem- masta muuttunut. Vuoden 1918 jälkeen tunsivat monet paikkakunnan

Maassa on rau- ha. K.J. Ståhl- berg on presi- denttinä. Elämä jatkuu vaikei- denaikojen jäl- keen. (Kirjoitta- jankokoelmat.)

Mäntsäläntyöväentalolla toisensa löytäneet Lyydia Rantanen ja Oskari Saarinen vihittiin talolla 12.6.1921.^(Väinö Tuomiston kokoelmat.) porvarilliset, huveista kiinnostuneet henkilöttyöväentalon kynnyksen pal-

jon aikaisempaa korkeammaksi.

Yhteiskunta oli hyvin selkeästi kaksijakoinen. Ajan termein kärjistäen sanottunatoisaalla olivat lahtaritjatoisaalla punikit. Näkymättömästä raja- aidasta ei kuitenkaan paljoa puhuttu ääneen.

Jäseniä vähän

Mäntsälänkirkonkylän työväenyhdistyksessä oli kesäkuussa 1919 SDP:n jäsentilastojen mukaan 26 jäsentä. Vuoden lopulla jäsenmäärä oli jo 34,

muttaseuraavanvuoden 1920 lopulla jäsenmäärä oli 29.

Vuoden 1919lopulla Hirvihaaran työväenyhdistyksessä oli 30 jäsentä, Kaukalammin yhdistyksessä 23, Nummisissajäseniäoli jopa 106, Ohkolan työväenyhdistyksessä 50 ja Sälinkäällä 14. Kunnassa oli vuoden 1919 lopulla 257 jäsenmaksunsa maksanutta sosialidemokraattisen puolueen jäsentä. Heistä oli 68 naisia. Kokonaismäärää voi pitää yllättävän suurena.

Työväen yhteinen toiminta paremman yhteiskunnan hyväksi tuntui^taas voivan jatkua, vaikkamuutamayhdistys olikin vaikeina aikoina nukahta- nuttykkänään. Vuoden 1920 lopulla kunnallisjärjestön alaisissa yhdistyk- sissä oli 265 jäsentä.

Edustajia kunnanvaltuustoon

Maaliskuulle 1918 suunnitellut ensimmäiset kunnallisvaalit jouduttiin siirtämään sisällissodan takia. Vanha, varallisuuseroihin pohjautunut val- tuustojatkoi kokouksiaan vuoden loppuun.

Mäntsälässä uusien kunnallislakien mukaiset vaalit pidettiin ensi kerran joulukuussa 1918. Nyt äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen, miehille ja naisille.

Työväen järjestöjen harvalukuiset edustajat eivät kyenneet ajoissa val- mistautumaan.Kuukautta ennen vaaleja jätettiinkeskusvaalilautakunnalle vain yksi 29 nimen porvarillinen lista, kuten Eeva-Liisa Oksanen on kuvaillut kunnanhistorian kolmososassa (käsikirjoituksessa).Ääniuumille vaivautui vain 86 miestä. Se oli kaksi prosenttia kaikista yli 4100 äänioikeutetusta. Vaalitulos oli päivänselvä. Paikkoja oli täytettävänä 27 varsinaistaja kaksi varaedustajan paikkaa.

Alkuun vaalit pidettiin joka vuosi jaaina uusiutui kolmannes valtuustos-

ta.Vuoden 1919kunnallisvaaleissa (helmikuussa¹⁹²⁰⁾oli työväenliikekin josaanutrivinsä järjestykseen. Sosialidemokraatit saivat listalleen seitse- män ehdokastaja näistä kuusi tuli valituksi.

Sosialidemokraattien ehdokkaat saivat äänistä ehdottoman enemmistön eli

1484

japorvarillinen lista 822 ääntä.Äänestysvilkkauskinkohosijo65,3 prosenttiin. Yhteisäänimäärä kuvasti kunnallisia voimasuhteita.^{Ne eivät} olleet sittenkäänpaljoamuuttuneetautonomianajan lopulta. Vuoden 1920 lopulla pidetyissä seuraavissatäydennysvaaleissasaivat sosialidemokraa- tit vielä yhden lisäpaikan Mäntsälän kunnanvaltuustoon.

Sosialidemokraatit saivat nyt myöskannatuksensa suhteessa paikkoja kunnallisiin luottamustehtäviin, kunnallislautakuntaan (kunnanhallitukseen) ja lautakuntiin. Elämä ja poliittinen toiminta tuntuivat ^asettuvan uusiin uomiinsa.

Aatteellinen pesäero

Mäntsäläntyöväenyhdistyksessä tunnelmat olivat yleisesti aika lailla kat- keria. Se huokui vielä tammikuussa 1920 valmistuneesta yhdistyksen 25- vuotishistoriikista. Siinäkivenhakkaaja H.E. Salonen kirjoitti, että "ruoska

onmaalattu keltaisesta sinivalkoiseksi,muttasensivalluksetovatainayhtä vinkuvia.”

Historiikin laatija piti mielenkiintoisella tavalla myös omaksuttua kun- nallista toimintaa erehdyksenä. Se kuvasti sitä, että yhdistyksen johtoon noussut Salonen oli jotuossa vaiheessa mitä ilmeisimmin vasemmisto- sosialistisen tai suorastaankommunistisen suunnankannattaja.

Historiikissa todettiin myös kuinka maaseutuyhdyskunnassa tehtiin torppareista ja mäkitupalaisista itsenäisiä isäntiä. ”He tulevat pysymään vierainatyöväenliikkeelle, jääden aikamme runoilijoiden kiitettäväksi”, ennakoi H.E. Salonen. Jos kuitenkin "kapitalismi nykyisestä myllerryksestään nousee”, arveli^Salonen, niin se tulisi ajamaan palkka- työntekijöiden riveihin viimeistään noiden "pikkuisäntien pojat jatyttäret”.

Laajalla valkoisella terrorilla oli epäilemättä vaikutusta siihen, että Mäntsälässä vasemmistososialistinen suuntaus sai vahvan jalansijan ja kannatuksen. Surmatyöt ruokkivat jyrkkiä asenteita, poliittista radikalis- mia. Mäntsälässä sille oli entuudestaanpohjaa.

Eräs tekijä liittyi punaisten naisten kohtaloon. Marja Piiroinen-Honka- nen on viitannut tutkimuksessaan siihen, että monilla paikkakunnilla, missä toimi naisten punakaartinosasto,vasemmistososialistien kannatus muodostui varsin korkeaksi 1920-luvulla. Lisäksi Mäntsälän punaisia naissotilaitatapettiin suhteellisen paljon.

Sosialidemokraattisessapuolueessa tehtiin aatteellinen pesäero selväksi joulukuun 1919 puoluekokouksessa. Reformistinen, parlamentaariseen toimintaan painottunut ja aseellisen toiminnan selkeästi kieltänyt linja säilytti asemansa. Vasemmistososialistit joutuivatpuolueesta sivuun.

Onsyytä korostaa sitä, ettei vasemmistososialistinensuuntausollut sama tai aivan samoillalinjoilla kuin maan alla toiminutkommunistinen puolue.

Vasemmistososialistit toimivatkunnanvaltuustoissa, eduskunnassa,työvä- enjärjestöissä, mikä oli aivanmuutakuin kommunistisen puolueen perus- tavat teesit vaativat. Siitä seurasi näiden kahden ryhmän välillä paljon ristiriitoja.

Tavallistentyöväenliikkeen kannattajien keskuudessa eivät eri ryhmitty- mien aatteelliseterotolleetpitkään aikaan kovinkaan selviä, etenkin kun ryhmät olivat monesti samoilla linjoilla kunnallispolitiikassa. Julkinen sanataiyleinen mielipide jakoi työväenliikkeen kursilematta kahtia kom- munisteihin ja sosialidemokraatteihin.

Kahteen suuntaan

Suomen sosialistinentyöväenpuolue perustettiin toukokuussa 1920 Hel- singissä. Syyskuussa perustettiin sen alainen Uudenmaan piirijärjestö.

Siihenliittyi vuoden 1921 kuluessaMäntsälästäkolmeyhdistystä,Sälinkään, kirkonkylän jaHirvihaaran työväenyhdistykset.

Pitäjän työväenliike jakautui kahtia. Jokaisessa yhdistyksessä käytiin keskustelutsuuntakysymyksestä. Erimielisyydet karkoittivat monia jäse- niä.

Sälinkäänyhdistys toimi entisellä vankalla torpparialueella, mikä ehkä osaltaan selitti vasemmistososialistisen suunnan valintaa. Hirvihaarassa oli puolestaan teollisuutta ja ammattiyhdistystoimintaa. Kirkonkylän voitaas puolestaan arvioida saaneen nopeimmin vaikutteita pääkaupungista, missä vasemmistososialistit näyttivät mallia ja ottivat haltuunsa sosialidemo- kraattisenkunnallisjärjestön jo vuoden 1919 puolella.

Kirkonkylän työväenyhdistyksessä löydettiin toimintakertomuksen mu- kaan "luokkataistelun oikea suunta” vuosikokouksessa vuoden 1921 alus- sa. Kokouksessa päätettiin ^erota sosialidemokraattisesta puolueesta ja jatkovuosikokouksessa liityttiin Suomen sosialistiseen työväenpuoluee- seen.

Kirsi Keravuori on löytänyt Etsivän keskuspoliisin ^(EK)kokoelmista tietoja kirkonkylän työväenyhdistyksen kahtiajakautumisesta. Vuosikoko- uksessa tammikuun lopulla 1921 hyväksyttiin vasemmistososialistinen ohjelma äänin 13-8.

Vähemmistöön jääneetperustivat tiedon mukaan "Mäntsälän sosialide- mokraattisentyöväenyhdistyksen”,jossa jonkinajan kuluttua oli 16 jäsen- tä. Tästä ei muualla ole tietoasäilynyt. Puheenjohtajana olisi em. lähteen mukaan ollut leipuri Kaarlo Malmeja sihteerinä muurari Heikki Vilkas.

Kirkonkylän työväenyhdistyksen aloitteestasaatiin johelmikuussa 1921 toimintaan Mäntsälän sosialistinen kunnallisjärjestö. Yhdistys antoi rahaa Neuvosto-Venäjän hätääkärsineiden hyväksi tehtyyn keräykseen, valistus- tarkoituksiin sekä myös sosialidemokraattisen vaalijulistuksen ("Sorron yöstänouskaa!”) levittäjille määrättyihin sakkoihin.

Toiminta oli alkuvuonna 1921 hyvin ripeätä, ^mutta sitten se vaimeni.

Kokouksiinkerääntyi enääkolme-neljähenkeä, joskus ei puheenjohtajakaan ilmaantunut paikalle. Puheenjohtaja H.E. Salonen muutti paikkakunnalta heinäkuussa

1921.

Hänenjälkeensäpuheenjohtajaksivalittiinpalstatilallinen Oskari Saarinen, joka oli tehtävässä vuoden 1923 alkuun saakka. Sen jälkeen puheenjohtajaksi palasi pitkän tauon jälkeen kirvesmies Heikki Virta.

Mäntsälässä kolmen työväenyhdistyksensosialidemokraateilleeijäänyt toimintamahdollisuuksiahajaannuksen jälkeen. Sosialidemokraattiset jä-

senetjäivät ikäänkuin tuuliajolle. Kirkonkylän sosialidemokraateilla alkoi pitkän korpivaelluksen aika. Sama koski Sälinkäätä jaHirvihaaraa.

Mielenkiintoista on tarkastella kolmen vasemmalle siirtyneen yhdistyk- sen jäsenmääriä.Kaudelta 1922/23 olevien sosialistisen piirijärjestön tilas- tojen mukaan kirkonkylän työväenyhdistyksessä oli 30 jäsentä;

sosialidemokraattisena vuonna 1920 jäseniä oli ollut 29. Hirvihaarassa jäseniä oli 34; pari vuottaaiemmin määrä oli ollut 29. Sälinkäällä jäseniä oli 23, kun heitä oli aiemmin ollut 32.

Luvuista voidaan päätellä, että näiden yhdistysten jäsenistöä siirtyi varsin paljon uuden puolueen alaisuuteen. Uusisuuntaus houkutti myös lisää jäseniä. Sosialidemokraatteina ^pysyneet ja syrjään jääneet jäsenet olivat näissäpienenä vähemmistönä. Näin oli etenkin Hirvihaarassa.

Muutos kuvasti Mäntsälän yhteiskunnallisen ilmaston kaksijakoisuutta

Työväen sivistysliiton opintokerholaisia työväentalolla 1923 tai 1924.

Samaajoukkoa oli^myösmukananäyttämötoiminnassa. (MKK 8701:193.) 1920-luvulla.Ääripäätolivatkaukana toisistaan. Välittävänäja sovitelevana tekijänä olleita sosialidemokraatteja oli päättävissä asemissa näissä em.

kolmessakylässä vähän. Kirkonkylä varsinkin oli pitäjän elämässä keskei- nenpaikka.

Äänestäjätantoivat esimerkiksi vuoden 1922 eduskuntavaaleissa Mänt- sälässä vasemmiston kahdelleryhmälle enemmistön eli lähes 57% äänistä.

Kamppailussa sosialidemokraatit vetivät pitemmän korren, sillä heidän listojensa osuus oli pitäjässä 34%. Sosialistinen työväenpuolue sai lähes 23%.

Voimasuhteet vakiintuvat

Kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa on usein ^äänestetty hieman eri perustalla. Kunnan yleiset voimasuhteetselkeytyivätvuoden 1921 kunnal- lisvaaleissa, kuten kunnanhistoriassa todetaan.Äänestäjätantoivat vasem- mistolle selkeän valtakiijan 16paikkaan. Puoluesuhteet eivät olleet aivan selkeitä vielä moneen vuoteen. Kokoomuksen ja maalaisliiton listojen kannatusriitti 11 paikkaan.

Nämä voimasuhteetsäilyivät vuoden 1925 vaaleihin saakka, jolloin ruvettiin valitsemaan koko valtuusto kolmen vuoden kaudeksi. Vasta vuoden 1923 alussa muuttuivaltuustonpuheenjohtajanpaikkavastaamaan uusia voimasuhteita. Puheenjohtajaksi valittiin sosialidemokraatti, pien- viljelijä Leander Sirola Levänneitä.

Eeva-Liisa Oksasen kunnanhistoriaan kokoamien tilastojen mukaan vasemmisto sai vuoden 1925vaaleissa 1059japorvarilliset listat 921 ääntä.

Kokoomus sai 8valtuutettuaja maalaisliitto 3. Sosialidemokraateille tuli 8 kunnanvaltuutetun paikkaaja saman verran saivat vasemmistososialistit.

On syytä huomata, että äänestäjien kannatus oli nyt jakautunut vielä tasaisemmin kahtia kuin edellisissätäydennysvaaleissa. Porvarillisten ryh- mienäänestäjätkasvattivatosuuttaan.Kunpoliittisiaryhmiä oli käytännös- sä kuitenkin neljä, ei seurauksena ollutyleistäjyrkkääjakoa kahteen ^-paitsi eräissä keskeisissä asioissa.

Erityisesti suojeluskuntien avustusmäärärahojatyöväen edustajat vas- tustivat. Suojeluskuntien ja lottien toiminnasta on kunnanhistorian kol- mannessaosassa(käsikirjoituksessa)laajaKirsi Keravuoren laatima katsa- us. Vielä vuoden 1922avustusavustus hyväksyttiin porvarillisin äänin 13- 9,muttasen jälkeen suojeluskunnalle eipitkään aikaan myönnetty tukea.

Mäntsälän kunnanvaltuustossasäilyi vasemmistoenemmistö ainavuoteen 1947 saakka.

Kun valtuuston puheenjohtajana oli sosialidemokraatti, oli puolestaan kunnallislautakunnanpuheenjohtajannuijan varressa tavallisimmin porva- rillisten ryhmien edustaja. Puuseppä Antti Ahtio kirkonkylän työväen- yhdistyksestä oli kunnallislautakunnan varapuheenjohtajana vuodet 1923- 29ja 1930, käytännössä vasemmistososialisteja edustaen.

Kunnanvaltuuston asioita

Valtuusto kokoontui kymmenkunta kertaa vuodessa. Aluksi kokoukset olivat varsin vapaamuotoisia. Vielä 1921 ei kokouskutsujen yhteyteen liitetty käsiteltävien asioiden luetteloa.

Myöhemmin valtuustotyöskentely alkoi jäsentyä paremmin. Työtäpoh- justipäätösehdotukset laativa valmistusvaliokunta, jostatuli varsin keskei- nenelin. Esim. vuonna 1927 senpuheenjohtajana oli pienviljelijä Leander Sirolaja jäseninä^puuseppäAntti Ahtio ja^seppäKustaa Salama Ohkolasta.

Salama oli sosialidemokraatti. Porvarillisiaryhmiä edusti yksin maanvilje- lijä livari Sipilä Sääksjärveltä, jakunnankamreeri Santeri Höök oli mukana viranpuolesta.

Keskeisiäkunnallispoliittisia kysymyksiä oli vuosittain talousarvio. Sii- hen liittyi läheisesti verotus. Ei ollut lainkaan ihme, että vasemmiston ryhmät pyrkivät saamaan taksoitus-ja tutkijalautakuntiin vahvan ja koke- neenedustuksen. Muutamilla keskeisillä henkilöillä oli useita luottamus- tehtäviä eri lautakunnissa.

Kunnalliseen verotukseen liittyi monia ulottuvuuksia. Se oli hiertänyt työväenliikkeessä jo autonomian aikana, jolloin sille ei ollut annettu taksoituslautakuntaan kannatusta vastaavaaedustusta. Olennaista oli aset- taaverorasitus kohtuulliseksi sekäpalkkatyöläisille että maanviljelijöille;

linjanveto ei ole vanhentunut 1990-luvullakaan. Työväenliikkeen edustaji- en näkökulmasta kokonaiskuvaa hämmensivät esimerkiksi liikkeen kannattajina olleet pienviljelijät ja maanviljelijät.

Ehkäjokinpilkahdus kunnallispoliittista ristiriidoista näkyy Mäntsälän kunnalliskertomuksessa 1927. Eräät maanviljelijät olivat valittaneet kun- nanasettamistaverotusperusteista,mutta maaherrahylkäsi valituksen.

Paljon työtä ja kokouksia oli ^myösköyhäinhoitolautakunnalla. Itsenäi- sen Suomen alkuvuosina kohentui mm. työlainsäädäntö, mitätyöväenliik- keessä olipitkään vaadittu. Se näkyi Mäntsälässäkin siten, että kunnallinen ammattientarkastaja alkoi tehdä tarkastuskäyntejä yrityksiin. Käynneillä annettiin neuvoja jaohjeita sekä pakollisia parannusmääräyksiä.

Mäntsälässäjatkui torpparien itsenäistyminen 1920-luvun mittaan. Val- tuustonkokouksissa käsiteltiin monesti kunnan maiden myyntikysymyksiä.

Yleinen oppivelvollisuus edellyttienemmänhuomiota kasvavaan nuori- soon. Kouluhallitus jakoi Mäntsälän 1927 kahteenkymmeneen koulu- piiriin.

Uusia koulurakennuksia tarvittiin eri puolilla kuntaa. Kun kunta ei itse niitä rakentanut, työt annettiin tarjousten perusteella yleensä pienille kirvesmiesporukoille. Sillä oli tärkeä työllistävä merkitys.

Thlitikkuja, sähköä jakauppaa

Maataloustyöllisti vielä 1920-luvulla lähes neljä viidestä mäntsäläläisestä.

Maataloudentuotteetmeniväthyvin kaupaksi kasvaviin asutuskeskuksiin ja ulkomaillekin.

Maan yleinentalouden vilkastuminen heijastui 1920-luvulla myös Mänt- sälään. Tehtaidentuotantomerkitsityöpaikkoja. Ansiotaso kohosi. Ammat- tiyhdistysliikkeen vaatimaa työehtosopimusjärjestelmää ei saatu kuitenkaan aikaan.

Tulitikkuteollisuus olipitäjässä jatkuvasti hyvin suuri työllistäjä. Tuo- tantooli vielä 1920-luvun alussa viidesosa maan koko tikkutuotannosta.

Toiminta kuitenkin väheni eräidenyritysten sulkiessa ovensa. Mäntsälän tulitikkutehdas lopetti toimintansa 1920-luvun loppupuolella. Vuosikym- menenlopulla mäntsäläläisten tulitikkujen osuus oli enää kymmenesosa maankokonaistuotannosta.

Pitäjän seitsemästä tehtaasta suurin eli Saaren tulitikkutehdas työllisti 1920-luvulla toistasataa henkilöä. Se tuotti vuosittain lähes 50.000,muuta- mankerranjopayli 60.000 tulitikkulaatikkoa vuodessa (laatikko tarkoitti

1000^rasiaa).

Maailmalla riehui 1920-luvulla ns. tulitikkusota eri tehtaiden pyrkiessä säilyttämään asemiaan tuotannonkasvaessa. Ruotsalainen IvarKreuger pyrki saamaan oman trustinsa haltuun maailman kaiken alan teollisuuden.

Saaren tehdas sinnitteli trustin ulkopuolella yhtenä harvoistasuomalaisista.

Mäntsälän kunnan sähköistäminen aloitettiin 1926. Virtaa ostettiin val- tiolliselta Imatran voimaosakeyhtiöltä Hikiän muuntoaseman välityk- sellä. Vaikka syrjäkylillä elettiin pitkään vielä päreen tai öljylampun valossa, lisääntyi sähkön käyttö nopeasti.

Kaksikymmenluvun alussa alkoi Mäntsälässä matkustajaliikenne, aluksi henkilöautoilla ja myöhemmin linja-autoilla. Se on jatkuvasti antanut

Perhelän myymälärakennus Mäntsälän kirkonkylässä 1920-luvun puoli välin asussaan. (TenhoKoskisenkokoelmat.)

pitäjälle voimakkaan leiman. Moni mäntsäläläinen yhden miehen jayhden autonyritys kasvoi ajan kuluessa merkittäväksi linja-autoyhtiöksi.

Pitäjän kauppaoloissa tapahtui heti kesällä 1918 merkittävämuutos,kun tuusulalainentyöväen osuuskauppaPerhelä avasi Mäntsälän kirkonkylässä uuden sivumyymälän. Ilmeistä oli, että juuri olosuhteiden hankaluudet saivatkuluttajia liittymään vahvemmin yhteen. Perhelässä oli 1917 lähes

500

^j

äsentä

ja seuraavanavuonna määräkohosi yli

630:

^een.Mäntsäläläisten osuus ei ole tiedossa tästä kokonaismäärästä. Yrityshistoriikin mukaan useita Mäntsälänmaanviljelijöitä erosi Perhelästä vuoden 1918tapahtumi- entakia.

Vuonna 1920Perhelä avasi oman säästökassan,jota voitiin käyttää joka myymälässä. Liike sai ensimmäisen kuorma-auton 1924,mutta hevosta käytettiin tavarankuljetuksissa osin vielä 1950-luvulle saakka.

Mäntsälänkirkonkylän myymälä avattiin kelloseppä Saralta ^ostetussa puurakennuksessa nykyisen Keskustien ja Kapinakujan kulmauksessa.

Sen toimintaa valvoi erityinen paikallisista työväenliikkeen edustajista koottu myymälätoimikunta. Vuonna 1928 myymälässä oli työssä neljä henkilöä, myymälänhoitaja, kaksi kauppa-apulaista ja harjoittelija.

Kaksikymmenlukuun kuuluivat myös osuustoimintajuhlat. Mäntsälän työväenyhdistys järjesti yhdessä Perhelän kanssa ainakin kesällä 1920 osuuskauppailtamattyöväentalolla. Ilmeisesti niitä oli useampiakin. Näyt- tämö auttoi myös muita. Pöytäkirjojen mukaan iltamia järjestettiin esim.

Mäntsäläläisiä matkallaosuuskauppa]uhliin JärvenpäähänPerhe län omal- la kuorma-autollajoskus 1920-luvun lopulla.^(TenhoKoskisen kokoelmat.) vapaapalokunnan toiminnan tukemiseksi; näytelmäkappaleena oli 1921 sattuvasti "Tuli on irti”.

HumujaVoima

Kunnallispolitiikasta muodostui varsin keskeinen toiminta-alue työväen- liikkeelle.Kaksikymmenluvun alussavaativat jokavuotisettäydennysvaalit paljon aikaa javoimia. Lisäksi tulivat vielä valtakunnalliset eduskuntavaa- lit, joissamyös punnittiin yhteiskunnallisia voimasuhteita. Pienviljelijä Leander Sirola Mäntsälän Levänneitä oli sosialidemokraattien kansan- edustajana 1919-21, 1924-26 ja 1929-30.

Työväen yhdistystoiminta jatkui vakiintunein muodoin työväentaloilla.

Mukana olevilla ei aina ollut kovin selkeää kuvaatapahtuneesta puolue- hajaannuksesta. Talolla oli käyty ennen ja siellä käytiin nytkin.

Talolla olikokouksia, iltamia ja muita erilaisia huveja, musiikkia ja tanssiaisia. Talvikaudella 1922-23 pidettiin kirkonkylän työväentalolla Uudenmaan sosialistisenvaalipiirin järjestämät opastuskurssit.

Taloakorjattiin erityisesti vuoden 1922kuluessa iltamatoiminnan^antaessa siihen taloudelliset mahdollisuudet. Ravintolan lattiaauusittiin, seinät ja katto vuorattiin. Vahtimestarin asuntoakin kunnostettiin. Vaatesäiliöön hankittiin lämmityskamina. Ulko-oven luo rakennettiin eteinen.

Talvikaudella 1921-22 Mäntsälän kolmessa sosialistisessa työväenyh-

distyksessä oli yhteensä 96 jäsentä. Vuoden 1924 tilastojen mukaan sosia- lidemokraattisissa yhdistyksissä jäseniä oli 69. Kahden suuntauksen yhteisjäsenmäärä oli alenemassa. Ehkä siinä oli näkyvissä itsenäistyneiden torpparien hiljaista irtaantumista työväen toiminnasta. Maaseudun Tule- vaisuutta tilattiin yhä uusiin viljelijäperheisiin.

Vaikka jäsenistö oli supistumassa, riitti väkeä kuitenkin toimintaan.

Vasemmistososialistit perustivat Mäntsälään useita uusia järjestöjä. Pitä- jään syntyi kaksi ^työväen voimistelu- ja urheiluseuraa, Humu ja Voima.

Kirkonkylän työväenyhdistyksen alaisella Voimalla oli lisäksi oma rekis- teröimätön toveriseura. Työväenyhdistyksessä toimi alkuvuonna 1921 myös Työväen mieskuoroja puhujaseura, jolla oli oma lehti "Voittaja”.

Kirkonkylään muodostettiin työväen paikallisjärjestö. Kaukasten teh- taille perustettiin nuorten työläisten opintoyhdistys. Muitakin järjestöjä syntyi.

Ensimmäiset lakkautukset

Viranomaiset suhtautuivatSuomen sosialistiseentyöväenpuolueeseen alusta alkaen torjuvasti. Sitä pidettiin kielletyn SKP:n peitejärjestönä. Vuonna 1923puolueen johtoa vangittiin laajasti jasen alaisia yhdistyksiä lakkau- tettiin. Sen jälkeen puolue jatkoi toimintaansa eräänlaisena vaali- organisaationa. Mäntsälässäkin toimi rekisteröimätön työväen vaalikomitea.

Vasemmistososialistisen liikkeen käsiin joutunut sos.dem. nuorisoliitto lakkautettiin kommunistisena. Liiton mukana lakkautettiin Mäntsälässä Sälinkään sos.dem. nuoriso-osasto. Päätös vahvistettiin joulukuussa 1923 Turun hovioikeudessa. Hirvihaaran sos.dem. nuoriso-osaston lakkauttami- nenvahvistettiin korkeimmassa oikeudessa marraskuussa 1926.

Myös Mäntsäläntyöväenyhdistyksentoimintakeskeytyi, javiranomai- setsulkivattyöväentalon syksyllä 1923. Johtokunta pohti tilannetta joulu- kuussa 1923 Ahtion kotona työväentalon naapurissa.

Erityisesti kannettiin säilyneiden irrallisten pöytäkirjasivujen mukaan huoltayhdistyksen omaisuudesta. Johtokunta päätti ryhtyä niihin toimiin, jotka oli hyväksytty sääntömuutoksessa helmi- ja maaliskuussa 1923.

Niiden mukaanyhdistyksen lakkautuessa tai lopettaessa toimintansa omai- suus siirtyisi Suomen ammattijärjestölle "työväen valistustarkoituksiin käytettäväksi”. Jos paikkakunnalle kuitenkin perustettaisiin kolmen vuo-

den kuluessa "työläisten aloitteesta” uusi työväenyhdistys, olisi se oikeu- tettuomaisuuteen. Vuosikokous helmikuussa 1924 päästiin kuitenkin pöy- täkiijan mukaan jälleen pitämään omalla talolla.

Kirkonkyläntyöväenyhdistyksentoiminta oli ollutpitkään hyvin vähäis- tä. Huvitoimikunnalla oli pöytäkirjan mukaan tavallista pitempi tauko elokuun puolivälistä lokakuun loppuun 1923. Toinen pitempi tauko oli

syksyllä 1924.

Mäntsälän maarekisterin asiapaperien mukaan näyttää siltä,että työvä- enyhdistyksessä tehtiin em. lakkautusten yhteydessä olennainen varotoimi.

Työväentalo sijaitsi FeliksjaAlinaFalkin omistamalla tontilla. Heiltätontti

Hilma ja Kalle Koskinen olivat vuosikymmenen ajanMäntsälän työväentalon vahtimestarina. Kuva on heidän vihkiäisistään talolla 1926.(Tenho Kos- kisenkokoelmat.)

siirtyi kesäkuussa 1924kaupalla puuseppäAntti Aktiolle jahänen puolisol- leen MariaAhtiolle, joilla jo oli maa-ala talon tontin vieressä. Ahtiot olivat työväenliikkeen ihmisiä ja siten työväenyhdistyksen omaisuus oliturvattu muodostuneen Kehtovaaran uudistilan kokonaisuudessa.

Sosialidemokraatitkäynnistävät uuttatoimintaa

Mäntsälän sosialidemokraattien yhteisenä elimenä oli sos.dem. kunnallis- järjestö. Sitä kautta olivat myös kirkonkylän, Hirvihaaran ja Sälinkään ilmanyhdistyksiä jääneet henkilöt yhteydessä muihin aatetovereihinsa.

Kunnallisjärjestö tukeutui toimiviin järjestöihin ja kantoi vastuun mm.

vaalivalmisteluista.

Kun kirkonkylän sosialidemokraatit kuitenkin tiesivät, että heitä oli paikallisen työväenyhdistyksen ulkopuolella enemmänkin, oli koko ajan vireilläajatuksia tiiviimmästäjärjestäytymisestä. Asiat lähtivät^etenemään, kun Uudenmaan sos.dem. piirin toimitsija Ivar Pousi kutsui kirkonkylään koolle lokakuun 18.-19. päivänä 1927 neuvottelukokouksen.

Läsnäolleetpäättivätperustaauuden sosialidemokrattisen työväenyhdis- tyksen. Siihen kirjoittautui heti 20 henkilöä. Osa maksoi joliittymismaksun 3mk. Jäsenmaksuksi määrättiin 1,50 mk kuukaudelta. Vuoden 1928 alusta päätettiin liittyä sosialidemokraattiseen puolueeseen; se ei kuitenkaan toteutunut.

Toimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi ja lisäksi "jäsenten kerääjäksi”

vanhaja arvovaltainen Heikki Vilkas, kirjuriksi Katri Palmroos, "rahuriksi”

Oskari Lindrooth ja jäsenkirjuriksi Akseli Heino. Muiksi toimikunnan jäseniksi valittiin Frans Frand, Kalle Kuhlman, Ismo Palmroos ja Anna Palmroos.

Pian kokouksen jälkeen kertoi Pousi mäntsäläläisille saaneensa tietää, että kirkonkylän "puolueettoman” työväenyhdistyksen sääntöjen mukaan sen varatjaomaisuus menisivät lakkautuessa Suomen ammattijärjestölle.

Heikki Vilkas tovereineen tiesi hyvin,että"yhdistys kituu jäsenten^puuttu- essa”, kuten Vilkkaan laatimassa vuosien 1927-28 toimintakertomuksessa kuvattiin. Oli olemassapelko,^ettäMäntsäläntyöväenyhdessä aikaansaa- ma omaisuus joutuisi muualle.

On ilmeistä, ettei Mäntsälän työväenyhdistys halunnut julkisuudessa liiemmin korostaa vasemmistososialistisuuttaan. Se keskittyi vähentyvin voimin talon hoitoon ja itamatoimintaan. Siten ehkä oli tullut käsitys

"puolueettomuudesta”.

Tätä tavallaan sivusi Antti Ahtio puhuessaan toukokuussa 1923 Uuden- maan sosialistisen piirin edustajakokouksessa Helsingin työväentalolla.

Ahtio painotti ensin tiukkaa ^asennetta, että "on aina ^otettava huomioon joukkojenedut”. Myöhemmässä puheenvuorossaan hän totesi, että vallan- kumous-sanaa oli syytä karttaa toiminnassa. "Se ei herätä maaseudulla hyvää verta.” Siinä hän varmasti puhui Mäntsälän kokemuksista.

Kun työväenyhdistyksessäoli vähän toimintaa, heikkenivätmyösmah- dollisuudet saada mukaan uusia jäseniä. Samaan ^suuntaanvaikutti myös viranomaistenpainostus. Kunnallisvaalit voitiin kuitenkin hoitaa, joskin äänestäjiä japaikkoja menettäen.

Työväenyhdistyksen toimivin ^osa, huvitoimikunta, osoitti sekin hiipumisen oireita. Toimikunnalla oli harvakseltaankokouksia ^1926-27,

muttavuodelta 1928 ei ole ainuttakaan pöytäkirjamerkintää. Vuoden 1929 toimintakertomuksessapahoiteltiin hiljaisuutta. Kokouksia eisaatukoolle.

Muutamat iltamat saatiin aikaan,^muttaniistä vastasi lähinnä vain kahden henkilön muodostama näyttämötoimikunta (ilmeisesti Kalle Lehtinen ja Lyydia Saarinen). Kappaleina mainittiin mm. "Pastori Jussilainen” ja

"Suuria tuumia”.

Kalle Lehtisen jälkeen huvitoimikunnanpuheenjohtajaksivalittiin maa- liskuussa 1930 25-vuotias työmies Tapio Ahtio. Työväentalon vah-

timestaripariskuntana toimi vuosien 1926-35 ajan Hilma ja Kalle Koski- nen.

"Työväen sos.dem. ryhmä”

Kun tiedettiin Mäntsälän työväenyhdistyksen tilanne, päätettiin kirkonky- län sosialidemokrattien keskuudessa liittyä siihen jäseneksi"oikein naisis-

sa ja miehissä ja toimitaan siellä eri ryhmänä ettei omaisuus menisi vieraisiin käsiin”. Heikki Vilkas veityöväenyhdistyksen jäsenkirjurille 12 maksunsa maksaneen nimet ja antoi rahat työväenyhdistyksenkassaan.

Kirjuri kirjasi nimet luetteloon, antoi maksuista kuitin ja lupasi ^antaa jäsenkirjat myöhemmin.

Kun Vilkas sitten vei vielä kahdeksan henkilön nimet, hänelle kerrottiin, ettei hänkäynytkään jäsentenkerääjäksi. Jokaisen halukkaan piti käydä itse ilmoittautumassa Mäntsäläntyöväenyhdistykseen. Kaikki alun alkaen il- moittautuneista eivätmenneetsitä tekemään.

Kovin heiveröistä oli myös"Mäntsälänkirkonkylän työväen sos.dem.

ryhmän” toiminta. Joulukuun alkupäivinä pidetyssä kokouksessa 1927 ilmeni, että useatjäseniksi ilmoittautuneet eivät olleet maksaneet mitään jäsenmaksuja, muutama valitun toimikunnan jäsenkin oli laiminlyönyt maksunsa.Kokouksessa käsiteltiin kuitenkin Väinö Tannerin sosialidemo- kraattisen vähemmistöhallituksen (1926-27) verotuslakiesitystäja^päätet- tiin antaasilletäysi tuki.

Muissa asioissa eipäästy etenemään tammikuun alun kokouksessakaan 1928. Tammikuun 22. pidettyyn vuosikokoukseen saapui niin niukasti osanottajia, että edes toimikuntaa ei voitu valita. "Päätettiin lopettaa ryhmän toiminta toistaiseksi.”

"Isku^vastennaamaa”

Helmikuussa 1928 asteli joukko kirkonkylän sosialidemokraatteja Heikki Vilkkaan johdolla toiveikkaasti Mäntsälän työväenyhdistyksen vuosi- kokoukseen. Vähin voimin toiminut yhdistyksen johtokunta oli tietenkin

ajoissa nähnyt valtausyrityksen. Jäsenanomuksiaei ollutkaan vielä käsitel- ty, vaan ne käsiteltiin kokouksen aluksi.

Vuosikokoukseen saapuneettyöväenyhdistyksen viisi jäsentä^-ei todel- lakaan useampia ^- olivat kaikki johtokunnan jäseniä. He pitivät ensin sivuhuoneessa omankokouksensa ja kertoivat sen jälkeen hyväksyneensä jäsenanomukset kolmea (mm. Heikki ^Vilkasta) lukuunottamatta.

Hyväksytyille ei kuitenkaan annettupäätösvaltaa vielä siinä vuosikokouk- sessa.

Kokouksen viisi virallistaosanottajaa valitsivat itsensä uudelleen johto- kuntaan. Kaksi varajäsentähe joutuivatkuitenkin valitsemaan vastahyväk- syttyjen sosialidemokraattisten jäsentenjoukosta,kun entisiä ei ollut pai- kalla. Tämä oli ehkä sittenkin osoitusta edelläpohditusta "puolueettomuu-

desta”.

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan paha^pettymys Vilkkaan johtamalle joukolle. ”Se oli meille iskuvastennaamaa.” Se myös heikensi entisestään ryhmän toimintaa.

Sosialidemokraattinen ryhmä kokosi kuitenkin voimiaan ja piti vielä kesäkuun alussa 1928 kokouksen. Nyt saatiin toimikuntakin valituksi vuodelle 1928. Siihen tuli puheenjohtajaksi Emil Lehtola, sihteeriksi Heikki Vilkas jarahastonhoitajaksi toinen veteraani, leipuri Kaarlo Halme sekä jäsensihteeriksi Heikin poika, muurari Matti Vilkas. Muita jäseniä olivat Adolf Lindroosja Leo Ruusunen. Nyt päätettiin liittyä sosialidemo- kraattiseenpuolueeseen heinäkuun alusta.

Kokouksessa asetettiin myös ehdokkaat tuleviin kunnallisvaaleihin puolueäänestystävarten.Ryhmän jäsentenkeskuudessa äänestys suoritet- tiin siten, että kukin kirjoitti paperilappuun kolme nimeä ja sulki sen kuoreen. Vilkas kokosi kuoret jäseniltä ja^äänetlaskettiin toimikunnassa.

Marraskuussa 1928pidetyssä sos.dem.ryhmän kokouksessa oltiin hyvin tyytymättömiä

Mäntsälän

sos.dem. kunnallisjäijestöönja valtuustoryhmään.

Ne muuttivatjonkinverran kirkonkylän ehdokkaiden järjestystä ehdokas- listalla.

Kirkonkylän sos.dem. ryhmä piti parin vuoden aikana yhdeksän kokous- ta, mutta toiminta oli koko ajan hyvin heikkoa. Työväenyhdistykseen mukaanpääsy taisuorastaan sen valtaaminen eivät onnistuneet. Toiveita suunnattiin kuitenkin vuodelle 1929, kun tammikuussa pidettiin vuosiko- kous. Siihen kokoukseen kuitenkin keskeytyi uudelleen moneksi vuodeksi kirkonkylän sosialidemokraattien yhteinen toiminta.

Sosialidemokraattisen puoluetilaston mukaan "Mäntsälän kk:n sos.- dem.Ty ;ssä”oli vuoden 1928lopulla 11 jäsentä, kolme naista ja kahdeksan miestä.Kunnallisjärjestön seitsemässä yhdistyksessä oli 124 jäsentä.

Yhdistysrekisteritoimiston paperien mukaan sos.dem. työväenyhdistyk- senpuheenjohtajana oli vuonna 1929 kirvesmies Ville Taipale jasihteerinä koneenhoitaja Lauri Valkeinen. Johtokunnassa olivat lisäksi muurari Heik- ki Vilkas, leipuri Kaarlo Halme, työmies Alvari Rantanen, muurari Matti Vilkas, "vuokraajan poika” Eemil Lehtola jasekatyömies Arvo Hellström.

Jotakinyhdistystoimintaa kirkonkylässä oli vielä seuraavinakin vuosina, sillä 1931 Mäntsälän sos.-dem. työväenyhdistys oli edelleen mukana puoluetilastoissa. Kesäkuun lopulla siinä mainittiin 15 jäsentäjävuoden lopulla yhdeksän. Vuosina 1931-36 oli lisäksi ryhmän jäsen leipuri Kaarlo (Kalle) Halme kunnanvaltuuston jäsen. Maanviljelijä Antti Kalevi ^(ent.

Lindberg) oli valtuutettuna 1931-37. Muurari Matti Vilkas oli valtuuston varajäsenenä vuosina 1934-36.

Vuoden 1931 lopulla puoluetilastoihin ilmestyi myös "Hirvihaaran sos.dem. työväenyhdistys” kahdeksalla jäsenellään. Sosialidemokraatti- sessa kunnallisjärjestössä oli tuolloin lisäksi Kaukalammin (17 jäsentä), Nummisten (42)jaOhkolan työväenyhdistys (9) eli viisi yhdistystä. Yhdis- tysten yhteinen jäsenmäärä oli 88. Toiminta olisammunutHautjärvellä, Soukkiossa jaSulkavalla. Oma työväentalo oli Nummisissa jaOhkolassa.

6. VAIKEITA VUOSIA

KAPINAPITÄJÄSSÄ

Mäntsälän

asukasmäärä supistui 1920-luvun kuluessa. Erityisesti pääkaupunkiseutu veti puoleensa. Asukkaita oli vuonna 1926 yh- teensä 8060 ja vuonna 1930 määrä oli 7855. Valtuustokaudella 1926-28 supistui vastaavasti valtuuston koko 27:stä23:een. Neljän paikan vähennys koitui vasemmistososialistien tappioksi. Ryhmän kooksi tuli neljä, kun sosialidemokraattien paikkamäärä pysyi entisellään kahdeksassa. Samoin entisenä (11)pysyi porvarillisten valtuutettujen yhteismäärä.

Syksyllä 1928 valittiin seuraavan vuoden alussa alkavaksi kaudeksi kymmenen porvarillista valtuutettua. Sosialidemokraatit lisäsivät paikkamääräänsä yhdeksään, ja vasemmistososialistit säilyttivät entiset neljä paikkaansa. Voimasuhteet olivat valtuustossa siten työväenliikkeen hyväksi 13-10.

Talouden suhdanteetkääntyivät Suomessa taantumaanjo 1928. Maata- loustuotteiden vienti ei enää sujunut. Tukkipuun myynti kangerteli. Maa- seudun tilatjoutuivatensimmäisinä kokemaan vaikeuksia. Velkaantuneiden viljelijöiden pakkohuutokaupat alkoivat. Myöhemmin alkoi kasvaa teollisuustyöntekijöidentyöttömyys. Tyytymättömyys jakiukku purkaantui tehokkaasti kanavoituna oikeistolaisina ilmiöinä. Puuta hyvin halvalla myynytNeuvostoliitto oli yksinkertaista osoittaa maaseutuväestön vaike- uksiinsyylliseksi. Samaten palkankorotuksia vaatineet ja jopalakkoilleet työläiset voitiin leimata syypäiksi, joille piti tehdä jotakin. Erityisesti kiihkoa suunnattiin vasemmistososialisteihin ja kommunisteihin, mutta osansasaivat sosialidemokraatitkin.

Lama jaLapua

Marraskuussa 1929 nousi äärioikeistolainen liike esiinPohjanmaalla, La- puanpitäjässä, mistä liike sai nimensä. Lapuanliikkeentavoitteet jatoimin- tasuuntautuivat voimakkaasti sekäpoliittista että ammatillista työväenlii- kettävastaan.Liikeorganisoitui nopeasti jajärjestelmällisesti kautta maan.

Maassa elettiinsyvää taloudellista lamaa. Työttömyys lisääntyi. Laajim- millaantyöttömiä oli kortistoissa 1932j0pa90.000. Ansiotaso kunnallisis- sahätäaputöissätai valtion varatöissä oli hyvin vaatimaton. Työttömyys- turva oli niukkaa, koko sosiaalinen lainsäädäntö oli vielä vaatimatonta.

Köyhäinhoitolautakunnilla riitti paljon tehtäviä. Moni työtön sai ottaa kerjuupussin olalleen.

Pulan vuosinamonettyöläiset siirtyivät luvattarajan yli Neuvostoliittoon odottaen siellä parempaa kohteluajayhteiskuntaa. Pettymys tuli kuitenkin olemaan karvas myösmuutamille Mäntsälästä lähteneille.

Äärioikeistolainen liikehdintä huipentui vuoden 1930 puolella väkivaltaisiin autokyydityksiin eli muilutuksiin yleensä itärajalle. Avoin terrori sai laajat mittasuhteet. Viranomaiset katsoivat pahoinpitelyjä ja väkivallantekoja läpi sormien. Moni kunnalliselämän näkyvissä tehtävissä

ollut saipelätä pitkään oman japerheensä turvallisuuden puolesta. Lapua- laiset kiihkoilijat surmasivat kolme henkilöä. Useita työväentaloja poltet- tiin ja suljettiin väkisin.

”Muilutuspuikin” kyydissä

Mäntsälä pääsi muilutuksissa nopeasti janäyttävästi maan kartalle. Uuden- maan järjestyksessätoinen, kolmas, neljäs, viides jakuudes pakkokyyditys tehtiin Mäntsälästä kesäkuun 27.-28. päivän välisenä ^yönä 1930, kuten Juha Siltalan kokoamat tilastot osoittavat. Kunnanhistoriassa (käsikirjoi- tuksessa) kyydityksiä kuvataan yksityiskohtaisesti. Ne eivät olleet^sattu- manvaraisia, vaanteotsuunniteltiin huolella.

Kunnanhallituksen varapuheenjohtaja, 64-vuotias puuseppä Antti Ahtio kyydittiin kirkonkylästä Suonenjoelle. Samakohtalokoituisälinkääläiselle 38-vuotiaalle kansanedustaja Konsta (Konstantin) Talviolle.

Sälinkäänpunaorpolassa eli lasten kesäsiirtolassa käymässä ollut turku- lainen vaihdemies Kalle Lähteinen muiluteltiin Kuortaneelle. Samana yönä kyydittiin vielä kunnanvaltuutettuja työväentalon aikaisempi vahti- mestari, 34-vuotias kirvesmies Kalle Lehtinen ja punaorpokodin johtaja Kullervo Kannel eri autoilla väkisin Neuvostoliiton rajalle, missä heidät työnnettiin toiselle puolelle.

OsmoViljanen on todellisuuspohjaisessa romaanissaan "Kaksi kapinaa”

kuvaillut Kalle Lehtisen[Kalle Lehden],Konsta Talvion[KustaaTalvelan]

ja Kullervo Kanteleen [Kullervo Kunnelin] kyydityksiä. Kirkonkylän työväentalon lähelläasunutLehtinen oli raittiuslautakunnan jäsen. Lauta- kunnan puheenjohtaja tuli häntä yöllä pyytämään mukaan virkatehtäviin:

"Pirtuauto on tulossa Mäntsälään. Panes Kalle jotain pian päälles, ^nyt mennään.”

Pahaa-aavistamaton miesjoutui^autoon,jossa oli tuttujamiehiä,muttaei raittiustyöstä. Taskuaseet olivat näkyvillä. "Muilutuspuikin” omisti ja sitä ohjasi suurehkon hirvihaaralaisen talon poika. Auto kiiti yössä "etappi- teitä” pitkin.Äärioikeistolaisetuhosivat: "Kommunistit vierään Venäjälle.

Se on Lapuan laki.” Lehtinen vietiin rajan yli Möhkön kylän kohdalla lähellä Ilomantsia.

Rajan takana venäläiset vangitsivat miehen ja veivät Petroskoin lähelle vankileiriin. Aikanaan Lehtinenpääsi vapaaksi. Myöhemmin muu perhe muuttiperässä Neuvostoliittoon. Lehtinen tapettiin 1930-luvun loppupuo- lella Petroskoissa ns. Stalinin puhdistuksissa.

Kaupanhoitaja livari Virran muiluttaminen jäi yritykseksi saman kesäkuisen yön kuluessa, kuten maanviljelijä Oiva Lehto muisteli haastat-

telussaan (1975). Virta oli tullut Perhelän palvelukseen 1923 Mäntsälän myymälään kauppa-apulaiseksi. Vuodesta 1927 alkaen hän oli OttoKilpe- läisenjälkeen myymälänhoitajana. Asunto oli samassa rakennuksessa.

Käytäntönä oli myydä polttoainetta kaupalta mihin aikaan vuorokaudes- tatahansa, kun vain kolkutti kaupanhoitajan hereille. Kun Virta sai vihiä odotettavissa olevastamuiluttamisesta, hänlopettiyöllisen bensiinin myyn-

nin. Kun sitten muiluttajat saapuivat ja ovet pysyivat suljettuna, eivät miehetrohjenneet ryhtyämurtautumaan sisäänosuuskauppaan.

Mäntsäläntyöväenyhdistyksen säilyneessä jäsenluettelossavuosilta 1922- 25 ei livari Virta ollut mukana, vaikka hän ilmeisesti yhdistyksen linjaa kannattikin. Isä Heikki Virta oli vuosiapuheenjohtajana. Kalle Lehtinen oli

jäsenenä ja samoin Antti Ahtio, molemmat puolisoineen.

Konsta Talviopiileskeli kyydityksen jälkeen varmuuden vuoksi Helsin- gissä. Palattuaan kotiin kaikessa hiljaisuudessa hänet myöhemmin pidätet- tiin, kuten muutkin sosialistiset kansanedustajat. Oikeudenkäynnissä hä- nelle annettiin 12 vuoden kuritushuonetuomio valtiopetoksesta. Kolmen Tammisaarenpakkotyölaitoksessa vietetyn "yliopistovuoden” jälkeenhän pääsi palaamaan kotitilan töihin.

Ilmeisesti muilutuksen säikäyttämänä tekivät Antti jaMaria Ahtio syys- kuussa 1930 keskinäisen testamentin. Todistajina olivat livari ja Sylvia Virta. Testamentilla tuli olemaanmerkitystä mäntsäläläiselle työväenliik- keelle, kuten jäljempänä huomataan.

Muiluttajat joutuivat leivättömän pöydän ääreen. Oikeudenkäynti kesti vuoden ajan. Nimismies kuulusteli kaikkiaan 106mäntsäläläistä, jotka olivat olleetkyydityksiä suunnittelemassa,kuten kunnanhistoriassa kerro- taan.Syytteeseenvapaudenriistosta taiavunannostasiihen sai kaikkiaan 70 miestä, joista 53 oli Mäntsälästä. Suojeluskuntatalolla pidetyillä käräjillä yleisö tuki voimakkaasti syytettyjä. Useimmat saivat lyhyen ehdollisen tuomion.

Kunnanvaltuuston puhdistus

Lapuanliikkeenpainostuksesta eduskunnassa säädettiinporvarillisella enem- mistöllä ns. kommunistilait kesällä 1930.Niiden nojalla ryhdyttiin lakka- uttamaankommunistisia taivasemmistososialistisiajärjestöjä. Valtuustoista ryhdyttiin poistamaan vasemmistososialisteja ja paikoin myös sosialide- mokraatteja.

Sisällissota oli vain runsaan vuosikymmenen päässä. Sen jättämätjännit- teet ja "valkoisen Suomen” henki olivat vahvasti tallella Mäntsälässä, monestasyystä ehkä väkevämpänä kuin useassa muussa pitäjässä. Kiihko purkautui uudelleen, kun siihen ilmaantui otollinensysäys.

Jo elokuun 1930 lopullaryhdyttiin Mäntsälän kunnanvaltuustossa ns.

kommunistilakien mukaisestipoistamaan valtuutettuja. Osuuskaupanhoitaja livari Virta japuuseppäAntti Ahtio painostettiin jättämään valtuusto, samoinjäivät valtuustosta pois syyskuussa heidän varamiehensä Jalmari VirtanenjaJalmariSalander,kuten Eeva-Liisa Oksanen on kunnanhistorian kolmososassa kuvannut. Sairauteen vedoten jätti valtuuston pienviljelijä Emil Lehtinen. Sosialidemokraattinen valtuutettu, pienviljelijä Leander Sirola erosi 1931 senjälkeen, kun kunnanvaltuutettu, Saaren kartanon ja tulitikkutehtaanomistaja K.R. de la Chapelle oli kirjallisesti sitä vaatinut.

Ennenaikaisissa kunnallisvaaleissa syksyllä 1930 työväenliike säilytti entisetasemansa 13paikkaa, vaikka viranomaiset hylkäsivät muodollisesti

kommunistilakeihin viitaten kaksi sosialidemokraattien ehdokaslistaa.

Vasemmiston kaikki paikat tulivat^nytsosialidemokraateille.

Yhdistysten lakkauttamiset

Kun iso hihna pyörähti liikkeelle, se ei hevin pysähtynyt. Valtuuston puhdistamisen jälkeen alkoivat järjestöjen lakkauttamiset. Jo toukokuussa 1930 lakkautettiin Mäntsälän kihlakunnanoikeuden päätöksellä

Hirvihaaran

nuortentoveriseura, Kaukastennuortentyöläisten opintoyhdistys, voimis- telu-ja urheiluseura Voima sekä sen rekisteröimätön toveriseura.

Toukokuun 21. päivänä 1931 kihlakunnanoikeus lakkautti Mäntsälän kirkonkylän työväenyhdistyksen. Samassa kuussa saivat vastaavasti loppunsa Hirvihaaran työväenyhdistys ja kirkonkylän työväen paikallisjärjestö. Ammattiyhdistysliikkeen järjestöjen oikeudenkäynnin yhteydessä lakkautettiin elokuussa 1931 Helsingin raastuvanoikeudessa rekisteröimättömät Suomen^maa-,metsä-ja uittotyöväen liiton Hirvihaaran osasto (no. 141)ja Suomen puuteollisuustyöväen liiton osasto (no. 32).

Syyskuussa 1931 lakkautettiin Mäntsälän^työväenvoimistelu-ja urheilu- seuraHumu Sälinkäältä. Samoinlakkautettiinsen seuraajaksi muodostettu Sisu 1932 Mäntsälän käräjillä.

Joulukuussa 1932 lakkautettiin Mäntsälän kihlakunnanoikeudessa vielä Sälinkään työväenyhdistys. Sälinkään työväen japienviljelijäin yhdistys ja rekisteröimätön Mäntsälän^työväenvaalikomitea. Suuri joukko järjestöjä joutui lopettamaan toimintansa ja niiden jäsenet jäivät tuuliajolle. Valtio takavarikoi omaisuuden mm. kirkonkylän työväentalon. Talo oli suljettu jo

1931.

Työväenliikkeen kaikista järjestöistä saattoivat toimintaansa enää jatkaa vainsosialidemokraattienyhdistykset. Niihinkin kohdistui lapuanliikkeen voimakastapainostusta jalakkautusvaatimuksia. Maan ammattiyhdistys- liike organisoitiin lakkautusten jälkeen uudelleen. SAK aloitti vuonna

1930.

Häirintäätyöväentaloilla

Moni yhdistää mielessään Mäntsälän kunnan nimen kapinaan. Sen luonne onuseinkuitenkin jäänytepäselväksi, eivätkä sitä ole juurivalaisseet 1990- luvulla kirkonkylässä vietetyt hauskat elokuisetkansanjuhlat, ”kapinayöt”.

Ohkolantyöväentalolla helmikuussa 1932 avoimeksi purkaantunutlapu- anliikkeen jasuojeluskuntalaisten kapinayritys ei^syntynytvain aseistettu- jen miesten päähänpistona. Tapahtumasta oli monia ennakoivia merkkejä juuri Mäntsälän pitäjässä.

"Marxilaisuutta juurimaan” pyrkinyt lapuanliike oli maassa voimansa tunnossa."Kommunistiset”järjestöt oli lakkautettu,seuraavaksipiti lopet- taa sosialidemokraattientoiminta. Samalla pitimuuttaakoko valtiollista järjestelmää^vastaamaan äärioikeistolaisen liikkeen maailmankuvaa ja tavoitteita.Huhuja aseellisesta^nousustakantautui turvallisuudestavastaa-

vien viranomaisten korviin etenkinsyksystä 1931 alkaen.

Helmikuussa 1931 esti satapäinen miesjoukko sosialidemokraattisen luennoitsijan Otto Toivosen puhetilaisuuden Ohkolantyöväentalolla. Maa- liskuussa lapuanliikkeen kannattajat estivätMäntsälän Soukkiossa sosiali- demokraattisen valistustilaisuuden.

Mäntsälään valmistui komea suojeluskuntatalo vuonna 1926. Tontin lahjoitti Mäntsälän kartano. Porvarillisten viljelijäperheiden kunnia-asiana oli antaarakennustyöhön tukki joka talosta ja kaksi parhaasta. Myös aseelliseen suojeluskuntatoimintaan vieroksuen suhtautuneiden oli vii- saintaantaalahjoitustukkinsa.

Suojeluskuntatalolla perustettiin helmikuussa 1931 lapuanliikkeen pai- kallinen yhdistys. Mukana oli suuri joukko talollisia sekä paikkakunnan keskeisetkartanon-ja tehtaanomistajat.

Joulukuussa 1931 talolla vietettiin erityistä ”muiluttajien iltaa”, johon kutsuttiin koolle väkeä lehti-ilmoituksellla ja kutsukortilla. Paikalla oli samana päivänä kokouksessa lapuanliikkeen valtakunnallista johtoasuun- nittelemassa tulevaa toimintaa.

Jouluaatonaaton vastaisenayönä 1931 murtautui suurehko miesjoukko Nummistentyöväentalolle. Lähes koko kalusto lyötiin säpäleiksi jaikkunat rikottiin. Joukko riisti mukaansanäyttämön esiripun. Mukana oli myös suojeluskuntalaisia.Kuten kunnanhistoriassa kerrotaan, tekoon oli valmis- tauduttu huolella mm.puhelinlinjat katkaisemalla.

Maaherra Bruno Jalander lähetti paikkakunnalle joulunpyhiksi pääkau- pungista poliiseja huolehtimaan yleisestä järjestyksestä. Helsinkiläisiä poliiseja kierteli kyläteillä vielä vuoden 1932 alussa. Se ärsytti tavattomasti lapuanliikkeen Mäntsälän paikallisosastoa jaliikkeen innokkaita kannatta- jia.

Tammikuun 25.päivänä 1932 naulasivat lapualaisetlaudoilla Ohkolan ja Nummisten työväentalojen ovet ja ikkunat kiinni. Joukko oli lähtenyt liikkeelle kirkonkylän suojeluskuntatalolta kuorma-ja henkilöautoilla.

Helmikuun 6.päivänä naulaus uusittiin ^Ohkolassa,kun entiset laudat oli saatupoistetuksi. Nummisten talon vahtimestari esti päättäväisellä esiinty- misellään viisikymmenpäisen miesjoukon naulausaikeet. ^- Samanlaista hulinointiaesiintyi kyllä muillakin Etelä-Suomen työväentaloilla.

"Vapauden kaiho” Ohkolassa

Sosialidemokraattinen kansanedustaja Mikko Erich tuli Ohkolan työväen- talolle puhujaksi lauantaina, helmikuun 27. päivänä 1932. Jotakin oli

selvästi tekeillä, sillä paikalle oli lähetetty Mäntsälän virkavallan avuksi 26 miestä liikkuvastapoliisista. Talolla oli myös useita lehtimiehiä.

Salitäyttyi aivan ääriään myöten. Ohjelma alkoi klo 19.40 Hiski Salo- maan gramofonilevyllä "Vapauden kaiho”. Ovensuussa huuteli joukko lapuanliikkeen kannattajia.

Tilaisuuden avasiyhdistyksen puheenjohtaja, 56-vuotias seppä Kustaa Salama,ja muiden ohjelmanumeroiden jälkeen oli vuorossa illan puhuja.

Samaan aikaan talon ympäröi 60 metrin etäisyydellä Mäntsälän suojeluskuntatalolta eli "Paukkulasia” saapunut 400 aseistetun suojeluskuntapukuisen miehen joukko. Miehiä oli kiireellä koottu Mäntsä- län lisäksi lähipitäjistä ja linja-autokuljetuksin Helsingistä.

Työväenyhdistyksen tilaisuus oli järjestetty kuin uhallakin. Lapualaiset olivat kiihkeästi vaatineet viranomaisia estämään puhetilaisuuden koko- naan. He olivat esittäneet kaikkien kokouksien kieltämistä Mäntsälässä parin kuukauden ajaksi, marttojen seuroja myöten. Tilaisuuden tolppa- ilmoituksia olirevittyjä korvattu tylyillä teksteillä "Erich ei puhu!”

Kirsi Keravuori on kunnanhistoriaan kiteyttänyt kiistan olennaisen yti- men. Kysymys oli siitä kuka päätti kunnassa. Nimismies oli antanut iltamaluvan lapualaisten vaatimuksista huolimatta. Sosialidemokraattien työväentaloja ei ollut suljettu, vaikka äärioikeistolaiset olivat sitävaatineet.

Päinvastoin talojen naulaajia jamuiluttajia oli haastettu käräjille. Ohkolan iltamista muodostui viranomaistenja lapuanliikkeen kannattajien välinen voimainmittelö.

Mikko Erichpuhui rohkeasti jakärkevästi laillisen yhteiskuntajärjestyk- sen turvaamisesta jakansanvallan säilyttämisestä. Pian puhe siirtyi lapuan- liikkeen mielivaltaan: "On sitäkin ihmeteltävämpää,ettäkäsitteet täällä vielä eräissä piireissä ovat mitä suurimmassa määrin sekaisin, ja että sellaisiatekoja, joitakansan yleinen oikeustajuleimaa törkeiksi rikoksiksi, sellaisiatekoja ylistellään muka isänmaallisina tekoina.”

Erich ei saanut puhua kauan. Valoraketin jysähdys hälytti myöstalon sisällä olleet. Poliisit komensivat yleisön välittömästi lattialle. Taloa piirittävä miesjoukko ryhtyi pimeydessä laukomaan silmittömästi aseitaan taloa kohti. Lähesyhtenäistä pauketta kesti parin minuutin ajan. Sisällä vallitsi sekasortoinen hätäännys.

Ammutuista sadoista laukauksista vain seitsemän osui taloon. Kukaan ei haavoittunut. Poliisi ja järjestäjätkatsoivat viisaimmaksi keskeyttää tilai- suuden.Kauhistunut yleisö pääsi poistumaankotiinsa, samoin Mikko Erich poliisiautolla.

Lapualaiset kapinaan

Suojeluskuntalaiset palasivat takaisin kirkonkylään. Tapahtuma oli alku- laukausniille,jotka olivat odottaneet merkkiä. Lapuanliikkeen keskeisiin hahmoihin kuulunut, Mäntsälässä poliisia pakoillut Artturi Vuorimaa otti johdonkäsiinsä. Suojeluskuntatalolle kerääntyneet aseistetut miehet esitti- vät avoimen kapinajulistuksen. Talolle saapui myöhemmin myös muita liikkeen johtohenkilöitäkuten esim. kenraali K.M. Wallenius.

”Me emme peräänny, emmehellitä, emmekä alistu. Marxilaisuus on kukistettavajakukistetaan silläkin uhalla,ettämeidän on ensin hävitettävä sitä tukevajasuojeleva valtiovalta jasen edustajat”, kuului osa julistukses- ta.Valtiovallalle ei jäänyt valinnan varaa. Tasavallan suojeluslaki astui voimaan.Armeijan yksikköjä hälytettiin ja asetettiin vartiopaikoille pää- kaupungin ympärille. Mäntsälä piiritettiin. Maaherra määräsi kapinoitsijat

Mäntsälän kapinalliset eli "kärkijoukot” turmelivat työväentaloa aika lailla,muttamaksoivat sentäänkäyttä- mästään sähköstä.

pidätettäväksi. Siihen oli nimismies kuitenkin voimaton.

Samaan aikaan käynnistivät viranomaiset neuvottelut lapuanliikkeen ja suojeluskuntien edustajien kanssa tilanteen laukaisemiseksi. Lapuanliik- keen taloudellisten tukijoiden näkökulmastapitemmälleei^enääollut tarvis mennä, sillä ammatillinen japoliittinen työväenliike oli jo lyöty riittävän hajalle laman oloissa. Kapinallisten johtomiehet epäröivät neuvotteluis-

saan,viinaa kului ja päivät etenivät.

Mäntsälänkapinaan ei ole tässätarpeen puuttuayksityiskohtaisemmin.

Siitä on laadittu useita yleisesityksiä. Tässä on ^seurattu Martti Ahdin kuvausta. Kunnanhistorian kolmososassa kerrotaan yksityiskohtaisesti ^ta-

pahtumien kulusta.

Laajemman aseellisen kumouksen uhka oli aivan todellinen. Kapinalliset onnistuivat saamaan liikekannalle aseistettuja joukkoja (yhteensä ehkä 6000 miestä) mm. Seinäjoella, Riihimäellä, Hämeenlinnassa, Jyväskyläs- sä,Porissa ja Salossa. Joukot pysyttelivät kuitenkin odottaen paikoillaan.

Olennaista oli lisäksi se, ettei suojeluskuntaorganisaatio kokonaisuudes- saanasettunut kapinaa tukemaan.

"Mäntsälänkärkijoukkoihin” kuului Martti Ahdin arvion mukaan laa- jimmillaanrunsaat 700-800 aseistettua miestä, jotka olivat peräisin ^etu- päässä Mäntsälästä sekä lähipitäjistä ja pääkaupungista. Pääjoukko oli majoituksessa suojeluskuntatalolla, joka muistutti harjoituksineen ja varikkoineen sotilasleiriä.

Katinhännän mutkassa ollut, valtion takavarikossa ollut työväentalo otettiin luvatta majoituskäyttöön. ”Vai tällainen se on tääRyssänkirkko sisältäpäin,eipäolenäissäennentullutkäytyä.Ettäpiti ollatoi Suojeluskunta- talo niin täys, että tänne 'Pirunlinnaan' piti tulla oottelemaan mitä on tulossa”, totesi Osmo Viljasen romaanissa eräskin talolle majoittumaan joutunut suojeluskuntalainen.

Talolle kokoontuneet miehetrepivät suikaleiksi sinne jääneenMäntsälän työväenyhdistyksen 1923 hankkiman punaisen lipun⁽²mx 1,5^m).Palaset katosivat miesten matkamamuistoina eri puolille maata. Talo ei jäänyt siistiin kuntoon kapinallisten jäljiltä.

Kapinan käännekohta oli tiistaina, maaliskuun 1. päivänä, kun radiossa luettiin tasavallan presidentin P.E. Svinhufvudin julistus. Presidentti käski selväsanaisestikapinallisia miehiä palaamaan koteihinsa. Kapina päättyi sunnuntaina maaliskuun 6. päivänä, ja johtomiehet kuljetettiin autoilla Helsinkiin. Matkalla nautittiin runsaasti miestä väkevämpää, mikäviimeis- täänsammuttikapinaintoa. Rivimiehet poistuivataseetmukanaankotiseu- dulleen.

Syytteeseen asetettiin 102 henkilöä. Annetut tuomiot olivat^verraten lieviä.Loppusyksyllä 1932 oli enää yksi henkilö vankeudessa.

Kapina oli lapuanliikkeen viimeinen suuri yritys. Sen aika oli jo suurelta osin ohitse.Liikkeen poliittiseksi kärjeksi muodostettiin äärioikeistolainen puolue Isänmaallinenkansanliike (IKL). Osallistuminen epäonnistuneeseen kapinaan lamautti Mäntsälän suojeluskunnan moneksi vuodeksi.

Kapinointia Sääksjärvellä

Mäntsälän Kaukalammilla tapahtui vielä kesäkuun

11.

päivänä 1932 väli- kohtaus. Uudenmaan sos.dem. piirisihteeri Aleksi Lehtonen aiottiin muiluttaa yksityisasunnosta, ^muttapaikalla olleet puolutoverit estivätteon. Näin lyhyesti kuvattiin Uudenmaan piirin kertomuksessa Mäntsälän kapinan varjoon jäänyttä tapahtumasarjaa, jota kutsutaan Sääksjärven kapinaksi.

Aleksi Lehtosen piti alun alkaen puhua kesäkuussa 1932 kymmenessä pitäjän kylässä. Tieto tilaisuuksista kiihdytti uudelleen kapinapitäjän ääri- oikeistolaisia mieliä. Jälleen kokoontui satamäärin miehiä, käynnistettiin kuorma-autoja, ja lapualaiset valmistautuivat^estämäänväkivalloinpuhe-

tilaisuudet.

Poliisit jäljittivät uuden liikehdinnän alkuperäksi Sääksjärven kylän.

Tapahtumasaijaa on kuvattu kunnanhistorian kolmannessa osassa perus- teellisesti. Välikohtauksen jälkeen Lehtonen peruutti loput suunnitellut puhetilaisuudet Mäntsälässä.

Talouspula alkoi hiljalleen hellittää, ja 1930-luvun puolivälissä uusi nousu oli jo vauhdissa. Työtä alkoi jälleen riittää useammille. Ansiot kohenivat vuosikymmenen loppuun mennessä jälleen sille tasolle missä ne olivat olleet. Kun lapuanliikkeen pahimman painostuksen vuodet jäivät kauemmaksi, alkoivat poliittiset olottasaantuajonkin verran myös Mänt-

sälänkapinapitäjässä.

7.

TAKAISIN TYÖVÄENTALOLLE

Kun

lapuanliike oli voimansa tunnossa ja kun työväenyhdistyksiä lakkautettin. joutuivat monet työväentalot viranomaisten takavarikkoon. Niitä pyrittiin pelastamaan takaisin työväenliikkeelle eri tavoin.

Karihaara astuuesiin

Sosialidemokraattinenpuolue hankki taloja haltuunsa pakkohuutokaupoissa erityisten tarkoitukseen muodostettujen kiinteistöyhtiöiden välityksellä.

Mäntsälässä kuoli työväenyhdistyksen veteraani puuseppä Antti Ahtio kesäkuussa 1932. Kehtovaaran uudistila ja samalla se maa-alue, jolla takavarikossa olluttyöväentalo sijaitsi, jäi perikunnalle. Se halusi^turvata työväenyhdistyksen vanhan omaisuuden siirtymisen palvelemaan uudel-

leentyöväenliikettä.

Leski Maria Ahtio myi tontin toukokuun 20. päivänä 1933 Kiinteistö- osakeyhtiö Karihaaralle. Se oli sosialidemokraattisen puolueen hallitsema yhtiö. Tontti eimennytvieraisiin käsiin. Tontin hinta oli 5000mk^(runsaat 8300mk vuoden 1994rahassa).Ostajanpuolesta allekirjoittajana oli SDP:n järjestösihteeriEmil Sallila. Kauppakirjan todistajinaoli kaksi mäntsäläläisen työväenliikkeen veteraania Heikki Virta ja Oskari Saarinen.

Työväentalo myytiin pakkohuutokaupassasamana toukokuun 20. päivä- nä 1933.Korkeimmantarjouksen 28.500 markkaateki Kiinteistöosakeyhtiö Karihaara. Karihaara osti lisäksi vapaaehtoisessa huutokaupassa talon irtaimiston 375 markalla.Emil Sallila maksoi rahat käteisellä janimismies Weio Henriksson kirjoitti kuitit ruutupaperille.

Syyskuussa 1933 lohottiin Kehtovaaran tilasta Karihaara-niminen tila, yhteensä 0,345 ha. Työväentalo oli tontteineen jälleen valmiina palvele- maanmäntsäläläistätyöväenliikettä näiden järjestelyjen jälkeen.Yhtiö sai Karihaaran tilalle lainhuudon 1938.

"Nostaa kuntansa maineen...”

Tontti ja työväentalo olivat sosialidemokraattisen puolueen hallitseman kiinteistöosakeyhtiön hallussa. Jatkotoimien suunnittelu vaati kypsyttelyä, vaikka talonostonyhteydessä oli jovarmasti oltu yhteydessäkirkonkylässä

uinuneen sos.dem. ryhmän jäseniin.

Loppukeväällä 1935 päästiin viimein eteenpäin. Yhdistystoiminta oli muutenkin piristymässä pitäjän kylissä. Nummisten työväenyhdistys oli lisännyt jäsenmääränsä jopa 80:een.

Sunnuntaiksi, toukokuun 26. päiväksi 1935 kutsuttiin kirkonkylän työväentalolle koolle kokous, jossa suunniteltiinyhdistystoiminnanuudel- leen käynnistämistä. Osanottajia saapui lehtiuutisen mukaan yli ^sata.

Pitkään vallinnuthiljaisuus oli päättymässä, ja yleinen innostus heijastui

Työväentalo on jälleen^työväenkäytössä. Kokoustunnelmia talon salissa 20.9.1936.^(TA.)

osanottajissa.

Yhdistystoiminnankäynnistämistä Mäntsälässäpidettiinpuolueessahyvin tarpeellisena. Sitä osoitti sekin, että paikalla olivat myös järjestösihteeri Emil Sallila ja Uudenmaan piirisihteeri Aleksi Lehtonen. Heidän puheenvuorojensa jälkeen keskusteltiin toiminnan aloittamisesta. Kuusi- henkinen toimikunta valittiin suunnittelemaan työtä. Monia henkilöitä ilmoittautui heti mukaan alkavan yhdistyksen riveihin.

Kokouksen osanottajat pääsivät pitkästä aikaa myös tarkastelemaan sisältätyöväentaloa. Se todettiin edelleenajanmukaiseksi, joskin pikku- korjauksia tarvittiin. Talolla majailleet kapinalliset olivat mm. jättäneet

seiniin puumerkkejäänjaturmelleet piirroksin esiripun, sotkeneen yhdis- tyksen kirjaston jarepineet seinältä Karl Marxin muotokuvan.

Kokouksesta kertoneessa Suomen Sosialidemokraatinuutisessa kiinni- tettiin huomiota Mäntsälän kunnan maineeseen, jokaoli kapinan yhteydes- säsaanutpahankolauksen. Toimittajaarvioi, että Vihdoinkin mäntsäläläisten omakin kunniantunto herääjä he haluavat päästä vähitellen kunnollisten ihmistenkirjoihin”. Yhdistystoiminnan nousu osoitti puolestaan,^ettäMänt-

sälän"työläiset haluavat omalta osaltaannostaakuntansa maineenmyös- kin Uudenmaan punaisten kuntien joukossa”.