Sata vuotta Mäntsälän työväenliikettä : Osa 1/2 · DIGI

SATA VUOTTA MÄNTSÄLÄN

TYÖVÄENLIIKETTÄ

Tero Tuomisto

MÄNTSÄLÄN

TYÖVÄENLIIKETTÄ

tiellä 12.8.1985.Etualallatyöväenyhdistyksen väkeä.(RitvaTervahartialan kokoelmat.)

Takakansi: Mäntsälänkirkonkylän työväentalo palveli yhdistystoimintaa kuudenvuosikymmenen ajan.Kuva on 1920-luvun alusta ennen eteishuoneen

valmistumista. (TenhoKoskisen kokoelmat.)

Julkaisija: Mäntsälän Sos.dem. Työväenyhdistys ry Painopaikka: Uusimaa Oy, Porvoo 1995

Taitto: MäntsälänKirjapaino, Mäntsälä 1995 ISBN 952-90-6904-9

SISÄLLYSLUETTELO

LUKIJALLE

1.MÄNTSÄLÄN PITÄJÄ 1800-LUVUN LOPULLA 9

"Mäntsälä mielessäni...”

Maatalouspitäjän väkeä Meijerit ja sahat

Tulitikkutehtaatjamuutyritykset Omaposti ja sähkökin

"Mäntsälän auto”ja rautatiehankkeet Vaurauttaepätasaisesti

Yhdistystoiminta viriää

2.TYÖVÄENYHDISTYS PERUSTETAAN 16

Wrightiläisyyden merkitys

"Kirkossa kuulutettu...”

Perustajat

"Vaurastuttamaantyöväen toimeentuloa..."

Ensi vaiheen toimintaa

"Mitätyöväenliike vaatii..."

Juomalakkoliike Mäntsälässä

"Työväenasia pysyy kokonaisena..."

Mäntsälästäesitys Turkuun Pois kunnantuvalta Sevanderin mäkeen

3. PUNAISEN LIPUN ALLA 26

Lindroos luopuu Yhdistys puolueeseen

"Mäntsälänedistysseurat”

Äänioikeuskaikille!

Suurlakko Mäntsälässä Lakon jälkipyykkiä Uusiayhdistyksiä pitäjään Pappilasta hirret omaan taloon Maanvuokraajat koolle Sälinkääntorpparilakko Käräjillä

Torpparien itsenäistyminen alkaa

"Punainen viiva”

Kansanedustajia Mäntsälästä Työväentalo valmistuu

Sosialidemokratialla enemmistön kannatus Ei vaikutusvaltaa kunnalliselämässä

Osuustoiminnanyritystä

"Vaan tavalliset puoluetehtävät..."

Toimihenkilöitä

Huvitoimikunnan pöytäkirjasta Monipuolista kulttuuritarjontaa Voimisteluaja urheilua Iltamienohjelmistoa

"Rikkaus jarakkaus”

Ompeluseuran toimintaa Arpajaisillatuottoa

4. PUNAISET JA VALKOISET MÄNTSÄLÄSSÄ 53

Elintarvikkeistapuutetta

Perhelä suunnittelee sivumyymälää Maailmansotaja yhdistystoiminta Padot aukeavat

Työväki yhdistyksiin Maaperää kuohunnalle

"Menettelytapavaliokunta” muodostetaan Työajat jalakot keväällä 1917

Uusiajärjestöjä

Kokouksia, huveja ja "keinottelijoita”

Työtä ja ruokaa Valtalaista vaaleihin Mäntsälänpoliittiset alueet Lisää kaarteja?

Suurlakko marraskuussa 1917 Samaan aikaantyöväentalolla 27.1.1918

Vallankumous alkaa verisesti Punainen hallinto saadaan aikaan Levotonta aikaa

Kaartiin miehiäja naisia Oikeus istuu

Surmatöitä Valta vaihtuu Surmatyöt jatkuvat Punaiset uhrit Sodan jälkiselvittelyä

"Tuomioo vartoomassa...’

5. UUSI ALKU JA JAKAUTUMINEN 82

Uudelleen toimintaan Vankilasta kotiin Kokouksia taas

Huvitoimikunta järjestää

Talonkynnys Jäseniä vähän

Edustajia kunnanvaltuustoon Aatteellinen^pesäero Kahteen ^suuntaan

Voimasuhteet

vakiintuvat Kunnanvaltuuston asioita Tulitikkuja, sähköä jakauppaa Humu jaVoima

Ensimmäiset

lakkautukset

Sosialidemokraatit

käynnistävätuuttatoimintaa 'Työväen sos.dem. ryhmä”

"Iskuvastennaamaa...”

6. VAIKEITA VUOSIAKAPINAPITÄJÄSSÄ ⁹⁹

Lama jaLapua

"Muilutuspuikin”

kyydissä Kunnanvaltuuston

^puhdistus

Yhdistysten lakkauttamiset Häirintää

työväentaloilla

"Vapauden kaiho” Ohkolassa Lapualaiset kapinaan Kapinointia Sääksjärvellä

7. TAKAISINTYÖVÄENTALOLLE ¹⁰⁸

Karihaara astuuesiin

"Nostaakuntansa maineen...”

Jälleen aloitetaan

Työväentalolle vuokralaiseksi

Yhdistystoimintaa

"Päätettiin pitää tanssit...”

Tulitikkukauden loppu Nousukauden Mäntsälää Kunnallispolitiikan uusi jako

Synkkiäpilviä taivaalla

8. SOTA

KATKAISEE

^{KASVUN 123}

Talvisodan kolme kuukautta Välirauhaja asutustoiminta Yksin vai kaksin?

Yhdistystoiminta virkoaa Työväen kunnallispäivät

Uusia aloitteita

kunnalliselämään

Jatkosota alkaa

Opintokerhonyritystä ja^muuta Uusia

yhteistyökumppaneita

Sodasta rauhaan

9.JÄLLEENRAKENNUSTA^MYÖSYHDISTYSTOIMINNASSA Uusijakautuminen

131 Kunnallisvaalit 1945

Muistomerkkipunaisille

"Veljiksi kaikki...”

Suuri murros

Neuvolatja kansakoulut Ensimmäinen yleiskaava

10.TYÖVÄENTALOLLAHILJAISTA 138

Velkarahaa

Pienen joukon harteilla Henkiinherätys onnistuu

11. OMALTA TALOLTA SOVUN KERHOTILAAN 142

Nuorten toimintaa Naisjaostoperustetaan Jaoston toimintaa

Rafael Paasio Mäntsälässä Voimia kootaan

Kerhohuone Sopu Mäntsälän"Peyton Place”

Vaaleja ja paikkoja

12. NYKYAJASSA MUKANA 149

Kalevi Sorsa koulukeskuksessa Muuttuvatoimintaympäristö

Yhdistystoiminnan piirteitä 1990-luvulla

13. SATA VUOTTALIIKETTÄ 154

Työväen hyväksi

Kunnantuvalta kunnantalolle LÄHTEET

LIITTEET

Johtokunnankokoonpano 1895-

Naisjaoston johtokunnankokoonpano 1970-

LUKIJALLE

Työväenliikkeen

^historiaaajatellen Mäntsäläei ole mikätahansa pitäjä.

Monet ristiriidat ovatolleet siellä poikkeuksellisen kärkeviä. Tämän historiahankkeen hankaluudetovatosaltaan olleetseuraustaniistäerityisis- tä vaiheista ja vaikeuksista, joita liike ja sen yhdistykset ^ovat pitäjässä kokeneet.

Työ on ollut lähdeongelmineensuuri jasamalla innostava haaste tutkijal- le, jolla on pitäjään vahvat sukujuuret. Eräät jo kauan sitten kuulemani tapahtumat ja henkilökuvaukset tulivat vastanytymmärrettävämmiksi.

Suurin osamäntsäläläisistä ei ole ollut mukana minkäänlaisessayhdistys- toiminnassa. Aatteelliset järjestötovat kuitenkin olleet niitä, jotka_ovat erityisestisuunnanneetkunnankehitystä. Sen vuoksi tämän yhden liikkeen jayhdistyksen vaiheiden kuvauksellasaattaaollaannettavaamyös muille kotiseutuhistorian harrastajille.

Mäntsäläntyöväenyhdistyksen jasen aatteellisen linjan seuraajien pöytä- kiijoja, kertomuksia jamuuta aineistoa on edelleen runsaasti kadoksissa.

Nyt on tehty se mitä on voitu yhden lämpimän

kesän

aikana. Tekstin painopiste on vahvasti ajallisesti kaukaisemmissa vaiheissa. Toivottavasti kateissa olevia asiakirjoja löytyisi vielä jostakin. Toivottavasti liikkeen veteraaneja haastateltaisiin ja tietoja koottaisiin, jotta jossain vaiheessa voitaisiin tehdä seperusteellisempi tutkimustyö, jonkaMäntsälän työväen yhdistystoiminta on ansainnut.

Teoksenlopussa on luettelo käytetyistä lähteistä. Merkittävää apua olen saanutkunnanhistorian kakkososasta. Aivanerityiset kiitokset esitän kun- nan historiatoimikunnalle mahdollisuudesta tutustua kunnanhistorian kolmososaanjokäsikirjoitusvaiheessa. Lukemistani jaksoista voi arvioida, että mäntsäläläiset tulevat saamaan hyvin kiintoisan nykyajan historiateok- sen.

Eräs merkittävä lähdekokonaisuus onmyösantanutminulle virikkeitäyli 20 vuodenajan, vaikka en siihennytviittaakaan. Tarkoitan tällä vuodesta 1973julkaistuja Mäntsälä-kirjoja, joidenarvo vuosien kuluessa vain kas- vaa.

Kiitän Mäntsälän sos.dem.työväenyhdistyksen johtokuntaa jahistoria- toimikuntaa saamistani arvokkaista tiedoistajahuomautuksista käsikirjoi- tukseen. Erityisesti kiitän Aura ja Topi Lindroosia, jotka ovat lisäksi auttaneetmonissakäytännön asioissa.

Haluan lisäksi kiittää hyvin monia henkilöitä, jotkaovat eri tavoin auttaneetjaopastaneetvuosien varrella Mäntsälää koskevissa asioissa -jo kauan sitten, kun en käsillä olevasta tutkimuksesta osannutuneksiakaan.

Kaikkia en enää tavoita. Kiitän Kansan Sivistysrahaston Veikko Helteen rahastoa, joka myötävaikutti teoksen valmistumiseen. Viimeksi, vaan ei vähiten, olen kiitollisuudenvelassa Työväen Arkiston henkilökunnalle, jokajälleen avustitehokkaallaja ystävällisellä tavalla tietojen hankinnassa.

Mäntsälä ei ole mikä tahansa kunta. Teostakirjoittaessani olen ajatellut usein mäntsäläläistä juurtaolevia sukulaisiani, niin työväenliikkeessä kuin senulkopuolellakin, ja myös ajasta jo poistuneita. Kumarran, kunnioitta- vastija kiitollisena.

Helsingin Pukinmäessä, elokuussa 1995 TT

1.

^MÄNTSÄLÄN

PITÄJÄ 1800-LUVUN ^LOPULLA

Mäntsälä

^onpinta-alaltaan laaja Keski-Uudenmaan kunta, joka sijait- see kahden keskeisen liikenneväylän risteyksessä. Asukkaita on 1990-luvullayli 15.000.Viime vuosikymmenien kasvu on alkanutmuuttaa pitäjän taajamien ilmettä kaupunkimaiseen suuntaan, muttaasuminen on yhä edelleen hyvin luonnonläheistä. Avarat viljavainiot ^antavat oman levollisen ilmeensäpitäjän yleiskuvaan.

"Mäntsälä mielessäin...”

Jovuosisatojen ajanovatmaantiet leikanneettoisiaankirkonkylän kohdal- la.Nyt sen tekevät Helsingin-Lahden tie sekä Porvoon-Hämeenlinnan tie.

Mäntsälä on ollut pitkään maaseudun vilkkaimpia linja-autoliikenteen solmukohtia.

Mäntsäläjoki luikertelee kunnan halki ja päätyy lopulta Mustijokena merelle saakka. Sekin merkitsi ennenkulkuväylää. Nykyisin jokitarjoaa 50 km pituisen melontareitin.

Mäntsälä onyksi pääkaupunkiseutua ympäröivistä kehyskunnista. Se muodostuu monista kylistä. Etäisyydet olivat varsinkin ennen hyvin pitkiä, sillä pitäjän kokonaispinta-ala on lähes 600 km 2.

Kunnan historialliset juuret^ovatperin syvällä. Perustamisvuodeksi on otettu 1585, jolloin ilmeisesti valmistui ensimmäinen kirkko. Ruotsin vallanajalta on säilynyt paljonkunnasta kertovia vanhoja asiakirjoja, joista useimmatliittyvät kirkkoon ja seurakuntaan. Ensimmäinen pitäjänkokous tai oikeastaan kirkonkokous on asiakirjan mukaan pidetty ^1751,

Kunta tunnetaan monien kartanoiden pitäjänä. Mäntsälän kartano eli aikaisempi Möllerhof liittyi Suomen historiassa Venäjän vallan alkuun, sillä Porvoon valtiopäiville maaliskuussa 1809 osallistunut keisari Alek- santeri I vieraili siellä huhtikuussa kotiin palatessaan. Mika Waltarin romaani "Tanssi yli hautojen” (1944) ja siitä tehty T.J. Särkän ohjaama elokuva ⁽¹⁹⁵⁰⁾ kehittelivät tapahtuman ympärille hyvinkin romanttisia tunnelmia.

Suomenkielestä tuli ruotsinsijaanvirallisesti kunnan kieli 1859.Läänin- arkkitehtiE.B. Lohrmannin piirtämä tiilikirkko valmistui 1866. Samana vuonna alkoivat kirkollinen ja maallinen hallinto erkaantua toisistaan.

Kuntakokouksiin kokoontuneettäysivaltaiset kuntalaiset huolehtivat kun- nanasioista. Äänioikeusoli kuitenkin vieläpitkään vain hyvin harvoilla.

Maatalouspitäjän väkeä

Asukkaita oli vuonna 1895yhteensä 8297. Kymmentä^vuottamyöhemmin väkeä oli 8435. Itsenäisen Suomen alkuvuosina 1920 asukasmäärä oli 8675. Senkin jälkeenkasvu oli pitkään hidasta tai määrä polki suorastaan paikoillaan.

Valtaosa elijopa90 prosenttia mäntsäläläisistä sai leipänsä vielä vuonna 1910 maataloudesta ja sen sivuelinkeinoista kuten sata ^vuotta aikaisem- minkin. Käsityö-ja teollisuuslaitoksissa työskenteli 230 henkilöä, mikä oli seitsemän prosenttiaväestöstä. Määrä oli ^satahenkilöä japari prosenttiyk- sikköäsuurempi kuin vuonna 1860. Kaupan alalla ja julkisissa tehtävissä oli vain55 henkilöä eli pari prosenttia ammatissa toimineista kuntalaisista.

Jo Ruotsin vallan aikana oli kuntaan muodostunut kymmenkunta suurta kartanoa, joiden^maatkäsittivät 1800-luvullapuolet kunnan koko pinta- alasta. Isoilla kartanoilla oli paljon palkollisia, maatyöläisiä, piikoja ja renkejä.

Kartanoiden ohella maata viljelivät itsenäiset talonpojat ja vuokra- viljelijät. Vuoden 1910 maatalouslaskennan mukaan Mäntsälässä oli ^vä- hintään kolmen hehtaarin viljelmiä yli 500. Näistä hieman yli puolet (269) oli erilaisia vuokraviljelmiä, kuten Antti Rosenberg kertoo Mäntsälän kunnanhistorian toisessa osassa.

Maanomistusjakautui erittäin epätasaisesti. Esim. vuonna 1910 kuului yli puolet kaikesta pelto- ja viljelysalasta vain 16 kartanolle. Lisäksi vuosien 1790-1910 välillä kasvoi kartanoiden pelto- janiittyala enemmän kuin muillaviljelijöillä.

Torpparilaitos kehittyi pitäjässä jo 1700-luvun lopulla hyvin merkittä- väksi.Torppia oli laajimmillaan 1800-luvun puolivälissä lähes 300. Määrä oli varsin suuri, lähes yhtä suuri kuin itsenäisten talollisten ^määrä.

Enitentorppareita eli maanvuokraajia oli 1800-luvun lopullaSälinkäällä, Sulkavalla, Nummisissa, kirkonkylässä, Hautjärvellä, Saarella ja Kaukalammella. Sälinkää olijopaeteläisen Suomen suurimpiatorpparikyliä.

Torpparilaitos toimi osaltaan kasvualustana hiljalleen kasvaneelle yh- teiskunnalliselle levottomuudelle. Torpparien elinolosuhteet muuttuivat nimittäin yleisesti vähitellen ahtaammiksi,torpankontrahtien velvoitteita kiristettiin taisopimuksia sanottiin jopa irti. Erityisesti tehtiin rajoituksia metsänkäyttöön. Samalla on kuitenkin syytä painottaa, että torppiakin oli hyvin erilaisia. Lisäksi on muistettava, että torpparienpitkää työpäivää (13-

14^t) alettiinlyhentää 1900-luvun alussa.

Maaseudulla oli ^myös paljon suhteellista liikaväestöä, kokonaan maattomia, joita ei ajan mittaan enää tarvittu työssä pelloilla tai^navetassa.

Tämä väki muutti mielellään parempaa onnea etsimään paikkakunnalta.

Sensiirtyminen muualle lievensi osaltaan orastaneita maaseudun levotto- muuksia.

Nälkävuodet kouraisivat Mäntsälää 1860-luvulla rajummin kuin monia muitapitäjiä, mistä on säilynyt monissa suvuissa kerrottua perimätietoa.

Pahimpanavuonna 1868 pitäjä menetti jopakymmenesosan asukkaistaan.

Mäntsälä oli jo viime vuosisadan lopulla Helsingin vaikutusalueella.

Väestönmuuttoapääkaupunkiintapahtui paljon. Samoin kunnasta^muutet- tiin Tuusulaan, Hausjärvelle jamuihinkin lähipitäjiin. Mäntsälään puoles- taanvirtasi väkeä etenkin Hämeestä,muttamyös kauempaa. Poismuuton ajoittaisesta enemmyydestä huolimatta kunnan asukasmäärä kaksinker- taistui Venäjän vallan aikana.

Mäntsälänkirkonkylää 1930-luvun loppupuolella. Pieni kylä oli kasvanut kahden maantienristeykseen. Taaempana menee tie osuusliike Väinölän sekäapteekin ohi kirkonmäelle ja Porvoon suuntaan. Uusi kunnantalo erottuuoikealla. Kuvan vasemmasta^reunastalähtee tie Sälinkäällepäin.

Etualalla oikealla^erottuvatkookassuojeluskuntatalo jaPerhelän myymälä- rakennus.Työväentalojääkauas kuvan oikealle puolelle. (Väinö Tuomiston kokoelmat.)

Meijerit ja sahat

Maataloudenja karjanhoidon kehittyminen toi aikanaan mukanaan mm.

meijerit, joistaensimmäinen aloitti Nummisissa Ylikartanossa 1870-luvun alussa. Toinenmeijeri perustettiin Sälinkään kartanoon 1881, jamyöhem- mintuli muitakin. Vuoden 1907 lopullakäynnistyi meijeri kirkonkylässäkin.

Maitoa sekä erilaisia maitotaloustuotteitamyytiin myös pitäjän ulkopuolel- le jaaina ulkomaille saakka.

Mäntsälästä saakka käytiin tuotteita ^myymässä pääkaupungin torilla, kuten esim. maanviljelijä Oiva Lehto on haastattelussa kertonut (1975).

Hevosellapiti lähteä liikkeelle jo yöllä tai edellisenä iltana.

Kunmetsän omatarvekäytöstä siirryttiin tukkipuun myyntiin javarsinai- seenpuunjalostukseen, syntyi lisää sahoja aikaisempien kotitarvesahojen rinnalle. Sahat toimivat myllyjen tavoin pitkään vesivoimalla ja olivat tavallisimminkäynnissä vain runsasvetisimpinä aikoina.

Puukauppa vilkastui 1800-luvun lopulle tultaessa. Tukkipuuta uitettiin kunnan alueella lähes kaikissa kelvollisissa vesiväylissä. Mäntsäläjoessa oli tukinuittoa aina 1950-luvulle saakka.

Nummisten saha oli 1800-luvunalkupuolella kunnan tehokkain. Vesi- voimalla käyneitä sahoja oli muitakin. Höyry antoi sittemmin uuden

voimanlähteen sahoilleja myllyille pitäjässä vuodesta 1875 alkaen. Uusia höyrysahoja olivat kirkonkylän, Sälinkään ja Nykullan sahat, joista vii- meksimainittu antoi käyttövoiman ensisijaisesti puusepäntehtaalle.

Sääksjärvelläkin toimilyhyen ajan höyrysaha. Kunnan tärkeimmät sahata- varantuottajat olivat 1800-luvun lopulla Nummisten, Hirvihaaran ja Saa- ren vesisahat. Mäntsälässä toimi 1900-luvunpuolella useita uusia sahoja,

joiden sahatavaraa myytiin lähinnä rannikkokaupunkeihin, ainakin Helsin- kiin ja Porvooseen.

Tulitikkutehtaat jamuutyritykset

Asukaskasvun ohella kunnalle antoi 1800-luvunjälkimmäisellä puoliskol- la leimaa varsin vahva ja monipuolinen teollistuminen. Jo vanhastaan kunnassa oli ollut erimuotoista teollisuutta, kuten Juhani Lomu kuvailee kunnanhistoriassa.

Sälinkäällä, Kilpijärven rannalla, toimi lasitehdas 1810-luvulta 1890- luvun alkuun. Linnaisissa oli verkatehdas, jonka toimintakaudeksi jäivät vuodet 1815-1850. Nummisissa louhittiin kalkkikiveä 1810-luvulta 1900- luvun alkuun.

Erittäin merkittäväksi muodostui Mäntsälässä tulitikkuteollisuus. Raa- ka-ainetta eli haapapuuta riitti kunnan alueen metsissä hyvin runsaasti.

Hirvihaarassakäynnistyi raapaisutulitikkujen valmistus 1873. Muutamaa vuotta myöhemmin aloitti toinen tehdas Sääksjärvellä. Siellä toimi kym- menkuntavuotta myösSääksjärven uusi tulitikkutehdas.

Saaren tulitikkutehdas aloitti 1904. Siinä oli kymmenluvulla yli 150 työntekijää, kuten Saaren kartanon historiassa kuvataan. Esim. vuonna 1916 oli kolmasosa työntekijöistä alle 18-vuotiaita. Ellei tehtaalla ollut työtä, pyrittiin työntekijöille tarjoamaan tehtäviä kartanon maatalous- töissä. Saaren tehtaantuotantooli 1910yhteensä 30.000 laatikkoa(laatikolla tarkoitetaan 1000 tulitikkurasiaa). Tuotanto kaksinkertaistui ^vuoteen 1917 mennessä.

Kunnassa toimi parhaimmillaan toistakymmentä erikokoista tulitikku- tehdasta. Vuosisadan alkuvuosikymmenillä kyse oli suorastaan suur- tuotannosta.Saaren tehdas tuottipuolet Mäntsälän kaikista tikuista vuonna

1917, ja pitäjän tehtaat tekivät puolet maan koko tulitikkutuotannosta.

Tehtaat työllistivät suoraan kolmisensataa mäntsäläläistä. Työtä, esim.

tikkurasioiden kokoamista, tehtiinpaljon myös kodeissa. Lisäksi tarvittiin ajoittaista apua monessakin tehtävässä, mm. haapapuun kaadossa ja kuljetuksessa. Erään arvion mukaan Mäntsälän tulitikkutehtaat työllistivät

1910-luvun alussa ainakin osa-aikaisesti jopa 1000 mäntsäläiskotia.

Kaukaan rullatehdas aloitti Ohkolassa 1874. Se valmisti lähinnä lankarullia. Vuosisadan lopulla tehtaalla työskenteli jolähessatahenkilöä.

Tehdassiirtyi kuitenkin Nastolaan. Tilalle kohosi Suomen vanutehdas, joka aloitti tuotantonsa 1900-luvun alkuvuosina. Vanutehtaasta tuli liikevaih- don perusteella 1915 pitäjän suurin yritys. Samana vuonna sen työntekijä- määräoli suurimmillaan eli 146.

Edellä oleviensuurehkojenesimerkkiyritysten ohellakunnassa oli 1800- luvun loppupuolelta alkaen runsaasti muutakin teollista ^tuotantoa. Yli- kartanossa toimiviinanpolttimo 1860-luvulta 1890-luvulle. Kirkonkylässä toimi oluttehdas vuodesta 1876 alkaen kolmen vuosikymmenen ajan.

Kirkonkylän Nykullassa oli puusepäntehdas syksystä 1884 alkaen. Se toimi viiden vuodenajan. Pitäjässä oli myös nahkurinliikkeitäja nahkureita sekäjonkin verran muita pienempiäyrityksiä, kuten virvoitusjuomatehtaita, sepänliikkeitä ja tiilitehtaita.

Pitäjän kylissä oli useita kauppaliikkeitä. Elinkeinoelämästä kerrotaan hyvin tarkoin Mäntsälän kunnan historiateoksen kakkososassa, tässä on esiinnostettuvain joitakin esimerkkejä.

Oma posti jasähkökin

Postitoimisto aloitti 1865kirkonkylässä. Säästöpankki avasi ovensa mar- raskuussa 1872 viidentenä Uudenmaan läänin maaseudun säästöpankeista.

Kuntalaisten vireyttä kuvasti myös^se,että jo talvella 1884 paikkakunnalle puuhattiin omaa puhelinkeskusta. Puhelinyhteys maan pääkaupunkiin saa- tiin kuitenkin aikaanvasta 1890.

Sälinkään kartanossa tuotettiin ensi kerran sähköä valaisimiin 1884.

Kaukaan rullatehtaassatyötilat alettiin valaista kahta vuottamyöhemmin.

Vuonna

1914

perustettiin Mäntsälän kartanoon"sähköliike”,jokahöyry- koneella tuotti sähköä kartanon ja eräiden lähitalojenkin valaisemiseen pimeinä vuodenaikoina. Vuonna 1916 valaistiin kirkonkylän huoneita jo yli 110 sähkölampulla.

"Mäntsälän auto”jarautatiehankkeet

Agronomi Leander Herlevi ja apteekkari Torsten Pettersson hankkivat 1912 ensimmäisenlinja-auton. Se ajoi Mäntsälän ja Järvenpään reitillä.

Tämän "Mäntsälän auton” kori oli ensimmäisen kerran kotimaista työtä.

Sen teki Malmin ajokalutehdas. Venäjän armeija takavarikoi autonkäyt- töönsäensimmäisen maailmansodan alettua 1915.

Kun rautatie rakennettiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille, jäi rata kauaksi Mäntsälästä. Kuitenkinjo 1861 esitettiin ajatussuunnatahaararata Hausjärveltä Mäntsälän kautta Hollolaan. Vuonna 1899 kaavailtiin radan rakentamista Porvoosta Mäntsälään. Vuotta myöhemmin pitäjä oli jälleen esilläJärvenpään-Kausalanratasuunnitelmissa.

Myöhempinä vuosina Mäntsälä oli mukana hyvin monissa rautatie- suunnitelmissa. Uusimaa-lehdessä kerrottiin 12.3.1909Hautjärven karta- nossa pidetystä kokouksesta, jossa tuettiin radan rakentamista Järvenpään, Mäntsälän, Pukkilan ja Orimattilan kautta. Kokous valitsi maanviljelijä Muurahaisenjatkamaankoollekutsujana. Tästäkään hankkeesta eikoitunut mitään.

Myös Keravan-Lahden suunnitelma jäi vuonna 1912toteutumatta. Sa- moin kävi esim. 1930-luvunlopulla esitetylle ratahankkeelle.

Vaurauttaepätasaisesti

Jo 1880-luvulla alkoivat teollisuuden pyörät jauhaa ainakin jonkinmoista vaurauttapitäjäläisille, jos kohta hyvinvointi jakautuikin hyvin epätasai- sesti. Keskeisiä, suurimpia tuotantolaitoksia olivat Kaukaan rullatehdas, oluttehdas kirkonkylässä, Hirvihaaran tulitikkutehdas ja Nummisten viinanpolttimo.

Kuntakokouksiin kokoontuneet mäntsäläläisetpuuhasivat varhain omaa apteekkia. Myös uusia kansakoulujen tarvenousi monissa keskusteluissa esiin. Rovasti Abraham Ehnroosin testamenttivaroin ylläpidetty koulu aloitti jo 1869. Se oli pitkään ainoa. Uusia kouluja ruvettiin perustamaan vasta 1900-luvunpuolella.

Teollisuusja sen tarjoamat työpaikat vetivätpaikkakunnalle työväestöä.

Sen asema oli toinen kuin maataloudentyöntekijöiden. Mäntsälään muo- dostuihiljalleen uusi yhteiskuntaryhmä, samoin kuin teollistumisen seu- rauksena muuallekin maahan.Palkkatyön varassa eläneet olivat nopeasti vaihdelleiden suhdanteiden armoilla.

Teollisuuslaitostentyöläisten ohella elämän epävarmuutta kokivatmyös maatalouden työntekijäryhmät, etenkin torpparit, mutta myös kokonaan maatavailla olleet. Yhteiskunnallinen levottomuuskyti pinnan alla myös Mäntsälässä.

Yhdistystoiminta viriää

Kunnallishallinnossajapäätöksenteossaolivatetusijalla säätyläiset,talolliset jayleisesti varakkaampiväestönosa.Yhteisiä asioita osattiin hoitaamyös vapaaehtoisella kansalaistoiminnalla.

Levannon suurentulipalon aiheuttamien tuhojen lievittämiseksijäijestettin 1865 hyväntekeväisyysjuhla. Järjestäjänä olivat yhdessä kirkonkylän säätyläiset. Ensimmäisiä varsinaisia yhdistyksiä oli säätyläisnaisten 1870- luvulla perustama Rouvasväenyhdistys. Sen ja muidenkin yhdistysten vaiheita on kuvannut Kirsti Manninen kunnanhistorian toisessa osassa.

Sanomalehdet kertoivat yhdistystoiminnan viriämisestä muualla, ja Mäntsälässä otettiin ajan ajatuksista nopeasti kiinni. Lauluseura aloitti

1881, jakahtavuottamyöhemmin käynnistyi ensimmäinen torvisoittokun- ta Sääksjärvellä. Yleinen raittiusseuraperustettiin 1885. Siitä muodostui alusta alkaen hyvin voimakas kuntalaisten yhteenliittymä. Heti perustamisvuonna siinä oli 70 jäsentä eri puolilta laajaa kuntaa. Seura järjesti monenlaista toimintaa, raittiusluentojen ohella mm. juhlia ja se jakoi kirjallisuuttakin.

Mäntsälänisäntäyhdistys perustettiin 1880-luvulla. Sen parissa pohdit- tiin taloudellisia kysymyksiä. Se liittyi vuosisadan lopulla Uudenmaan lääninmaanviljelysseuran jäseneksi.

Puutalojen japuulämmityksen aikakaudella eli voimakkaana palokunta- aate.Mäntsälänpalokunta-seura perustettiin 1892. Se kasvoimuutamassa vuodessahyvin vireäksi järjestöksisammutus-japelastusosastoineen. Se

sai aikaan myös 1897 meijerinmäelle oman huvilan, jossa oli katettu tanssilavaja puhvettitilat. Se oli pitkään pitäjän ainoa julkinen huvitila.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessapalokunnan toiminta lamaantui kokonaan. Uusi vapaapalokunta saatiin aikaan vasta 1921. Urheilu sykähdytti monia mäntsäläläisiä. Urheiluseuroja ryhdyttiin perustamaan vasta 1900-luvunpuolella. Sääksjärvellä perustettiin keväällä 1902 voi- mistelu-ja urheiluseura Alku. Se lopetti toimintansa oman talon valmista- misen aiheuttamiinponnistuksiin 1910-luvulla.

Sääksjärvelläperustettiin toinenkin urheiluseura 1907 nimeltään Veli.

Senyhtenä perustajana oli tämän kirjoittajan isänisä, Eerikkilän renki ja vanginkuljettaja Oskari Tuomisto, josta 1911 tuli itsenäinen maanviljelijä Sääksjärven Metsäkulmalla. Veli sai valmiiksi oman Seurahuoneen ja rakensi pitäjän ensimmäisen urheilukentänkin. Vuoteen 1910mennessä siitä tuli Porvoon alueen paras urheiluseura, mutta sen toiminta alkoi heikentyä 1915. Soukkien Jyske aloitti toimintansa 1913 jase toimi muita pitempään.

Kolme järjestöätuli muodostamaan yhdessä aikakauden keskeisiä aattei- tasisältäneen kokonaisuuden Mäntsälän pitäjässä.Raittiusseura, nuoriso- seura ja työväenyhdistys toimivat hetkittäin hyvin läheisesti yhdessä.

Edellä onjokerrottu raittiusseuran perustamisesta. Vuoden 1895 tammi- kuussa perustettiin Mäntsälän työväenyhdistys. Toisena pääsiäispäivänä

1895perustettiin Ehnroosin koululla nuorisoseura.

2. TYÖVÄENYHDISTYS PERUSTETAAN

Runsaan

vuosisadan mittaisenaVenäjän vallan aikana Mäntsälän asu- kasmäärä kaksinkertaistui. Torpparien ja^{työväestön}suhteellinen osuus kasvoi. Kauppiaat, käsityöläiset ja virkamiehet muodostivatoman, vielä verratensuppean keskiluokan. Pitäjän kartanot siirtyivät hiljalleen aateli- silta virkamies-,talonpoikais-tai liikemiesomistajienkäsiin. Patriarkaalinen otemuuttui toiseksi.

Elinkeinotoiminnan vapautuminen ja rahatalouteen siirtyminen loivat monille talollisille jayrittäjille maaseudullauutta vaurautta.Sen seurauk- senayhteiskuntaryhmien erotkorostuivat. Yhteiskunnallinen keskustelu alkoi viritä ja epäkohdista alettiin kantaa yleisesti huolta. Kasvaneen työväestön ^asema, puutteenalaiset olot ja erilaiset parannusehdotukset olivat keskustelun aiheita.

Wrightiläisyyden merkitys

Helsingissä käynnistyi maan ensimmäisen työväenyhdistyksen perustami- nen maaliskuussa 1883. HTY aloitti varsinaisen toimintansavuotta myö- hemmin 1884. Sen esimerkkiä noudatettiin monella muullakinpaikkakun- nalla.

Säätyläiset,tehtailijat ja hyvää tarkoittanut porvaristo perustivattyövä- keä_vartenyhdistyksiä. Ns. wrightiläisen työväenliikkeenkaudella leimallista oli pyrkimys estää yhteiskunnallisten ristiriitojen avoin kärjistyminen.

Pahimpia työolosuhteiden, asumisen ja äänioikeudettomuuden epäkohtia piti poistaa. Työväkeä piti samalla kasvattaa henkisesti ja siveellisesti.

Työväenliikkeelle Wrightiläinen vaihe merkitsi itse asiassa hyvin paljon, vaikka kautta onkinjoskus vähätelty. Sen aikana työväenyhdistysten^määrä kasvoi. Vuoteen 1895mennessä lukumäärä oli jo yli 30.

Yhdistyksistä muodostui maankattava liike, joka nosti ensimmäiset vaatimuksetjulkisuuteen. Omia lehtiä alettiin julkaista.Työläiset nousivat itse yhdistystensä johtoon 1800-luvun lopulta alkaen yhä selkeämmin sosialististen tunnusten alla.

"Kirkossa kuulutettu...”

Mäntsälänkirkonkylään perustettiin työväenyhdistys ensimmäisenä Uu- denmaan maaseudulla. Edellytykset työväen yhdistystoiminnalle kypsyi- vät paikkakunnalla poikkeuksellisen varhain. Näitä olivat mm. teollisuu- denjakäsityöliikkeiden laajentuminen, maanomistusolojen erityispiirteet sekä suoratvaikutteetpääkaupungista.

Toiminnankäynnistyminen perustui lisäksi muutamien henkilöiden aloit- teellisuuteen. Keskeisin oli 42-vuotias muurari, kunnanhuoneen vahtimes- tari Johan Henrik Lindroos (myöh. Heikki Vilkas).

Aikaisempien historiikkien ja varsin niukkojen säilyneiden arkisto-

MuurariHeikki Vilkas (ent.

Lindroos, 1852- 1937)olityövä- enyhdistyksen perustaja. Hän vaikutti työvä- enliikkeessä ja kunnallispoli- tiikan lukuisis- saeri tehtävis- sä aina kolme- kymmenluvun puoliväliin saakka. (Mänt- sälän kunnan kuvakokoelmat, MKK9201:83.)

lähteiden valossa näyttää siltä, ^ettätyöväenyhdistys on päätetty ^perustaa tammikuun 13.päivänä 1895pidetyssä kokouksessa, mahdollisesti muura- ri Lindroosin kotona. Kokouksen jälkeen Lindroos toimitti seurakunnan papistolle kirkossa kuulutettavaksi kutsun varsinaiseenperustavaankoko- ukseen.

Perustava kokous pidettiin tammikuun 27. päivänä 1895 pitäjäntuvalla eli kunnanhuoneella. Vuonna 1854 valmistunutpuurakennus on edelleen pystyssä kirkonmäellä, nytkotiseutumuseona. Pitäjäntupa oli aikanaan varsinainen kunnan monitoimitalo, monienyhdistysten kokoontumispaikka.

Kunnanhuoneelle kokoontui nelisenkymmentä henkilöä. Muurari J.H.

Lindroos avasi kokouksenja selosti kuulijoille työväenyhdistyksen perus- tamistajatoiminnan tarkoitusta. Harva oli näistä asioistatuossavaiheessa vieläperillä. Lindroos oli erinomainen esimerkki niistä itseopiskelleista ja paljon lukeneista työläisistä, jotka näkivät yhdistystoiminnan tärkeyden.

Lindroos muistelimyöhemmin, että hänetsaivat liikkeelle ne havainnot, mitä hän teki toimiessaan vuodesta 1891 alkaen kunnanhuoneen vahti- mestarina.Työläisten edustus puuttui kunnan silloisista päättävistä elimis- tä. Palkkatyötä tekevä väestö muistettiin Lindroosin mukaan vain kunnal- lisverotuksessa. Toisaalta työväenkeskuudessa olisuurtatietämättömyyttä

kunnan asioista, jopasuorastaan välinpitämättömyyttä. Näihin asioihin J.H. Lindroos halusi^muutosta.

Työväenyhdistyksen varhaisissa vaiheissa mukana ollut mallipuuseppä Antti V. Ahtio (ent. Andelin) puolestaan kertoi vuonna 1920 yhdistyksen 25-vuotishistoriikin kirjoittajalle H.E. Saloselle toisesta perustamiseen kannustaneesta tekijästä. Paikalliseen vapaapalokuntaan kuului miehiä säätyyn katsomatta. Kuitenkin ajan^myötä palokuntaan tuli Ahtion kerto- man mukaan lisääntynyttä kitkaa työläisten ja porvarillisten välillä. Seu- rauksenatyöväkeä erosi siitä. Työväenyhdistys tarjosi monille heistä uuden mahdollisuudenyhteiseen toimintaan.

Pitäjäntuvalla, kirkossa koolle kutsutussakokouksessa, päätettiin perus- taaMäntsäläntyöväenyhdistys. Siihen liittyi saman tien yksi nainen ja 19 miestä. Mukaanliittyneiden ammattirakenne antaa aiheen arvioida, että yhdistys kuvasti jouutta,nousevaa aikaa,vaikka seperustettiinkin vielä jatkuneellawrightiläisellä kaudella.

Yhtä vaille kaikki olivat ruumiillisen työn tekijöitäja itsenäisiä ammatin- harjoittajia. Joukossa oli monia talollisia. Torpparien herääminen mukaan tapahtuivasta myöhemmin.

Merkillepantavaaon,etteipaikkakunnan säätyläisiä tai tehtailijoita ollut mukanaperustamisvaiheissa. Tässä mielessäyhdistys poikkesi wrightiläisen ajan valtavirrasta. Seuraavien vuosien jäsenluetteloissa heitä mainittiin vainneljä. Yhdistyksen kunniajäseniksi kutsuttiin heistä huhtikuussa 1896 kanttori K.W. Silfwenius, marraskuussa 1896pastori K.A. Virtanen ja joulukuussa 1897 ruustinna Sofia Aspelund. Vain viimeksimainittu näkyy jäsenluettelon mukaan maksaneen jäsenmaksun vuosilta 1897-98.

Perustajat

Säilyneiden tietojen mukaan työväenyhdistyksen perustajajäsenet olivat muurari J.H. Lindroos (Vilkas), puuseppä E. Henriksson, värjäri G.R.

Nyqvist, värjäri Ogersten, nahkuri H. Viitanen, kirvesmies V. Lunden, seppä Johan Emil Lindroos, työmies A. Helin,puuseppä H. Björklund, suutariAugustSarenius,mylläri Kalle Veckman, suutari J. Juselius, seppä Vihtori Eronen, hauturi Karl Oksanen, muurari F. Kuhlman, muurari T.

Viljander, työnjohtaja Antti Erkkilä, itsellinen J. Sahlberg, itsellinen H.

Metsänen, itsellinen A. Grönborg, torppari H.Kivistö,itsellinenV. Manelius, itsellinenF. Front, vaskiseppä Vihtori Paloniemi, suutari K. Berg, maalari K. Henriksson, eläinvälskäri Verner Tapper, leipuri HjalmarLindström ja suutari H. Lavikainen.

Vuodenloppuun mennessäjäsenten määräkasvoi jo55:een. Jäsenmaksu oli 50 penniä vuodelta (vuoden 1994 rahassa noin 11^mk).

Perustavassa kokouksessa asetettiin seitsenhenkinen toimikunta,joka ryhtyi laatimaan yhdistykselle sääntöjä. Asiakirjat eivät kerro milloin pidettiin se yhdistyksen yleinen kokous, jossaloppukeväällä 1895 hyväk- syttiin sääntöehdotus. Säännöt hyväksyttiin kesäkuun 22. päivänä 1895 Uudenmaan lääninkansliassa Helsingissä. Yhdistystoiminta käynnistyi

sittensyksyllä toden teolla.

Toiminnan

aloittamiskokouksessa

marraskuussa

valittiin

ensimmäinen seitsenjäseninen johtokunta.Puheenjohtajaksi valittiin J.H. Lindroos (Vil- kas),kirjuriksi eli sihteeriksi R. Nyqvist, rahastonhoitajaksi H.E. Viitanen, jäsenmaksujenkerääjäksi J.E. Lindroos ja johtokunnanmuiksi jäseniksiA.

Erkkilä, E. Henriksson jaFerdinand Viljander.

"Vaurastuttamaan työväen

toimeentuloa...”

Yhdistyksen säännöt olivat selvästi lainaa Helsingin

työväenyhdistykseltä.

Niiden mukaanyhdistyksen tarkoituksena oli olla "yhdyssiteenä Mäntsä- län ammattilaisten sekä työväen ^kesken, edistääkseen heidän ^parastaan sekä henkisessäettä aineellisessa suhteessa”.

Ammattilaisilla

tarkoitettiin lähinnä käsityömestareita ja itsenäisiä yrittäjiä.

Sääntöjen pykälissä mainittiin lukutupien perustaminen, työväen amma- tillisenja yleisen sivistyksen kohottaminen, "jalostuttavien javirkistävien huvitusten” aikaansaaminen, työnvälitys jne. Tarkoitus oli lisäksi tehok- kaasti edistää kaikkia niitä toimia, jotka 'saattavat olla omiansa vaurastuttamaan työväen

toimeentuloa”.

Kokonaisuudessaansäännöt kuvastivat wrightiläistä arvomaailmaa, kä- sitystä siitä miten työntekijöiden jatyönantajien tuli olla läheisessä yhteis- toiminnassa keskenään. Wrightiläisessä hengessä yhdistys sai kunnanisiltä pitäjäntuvan käyttöönsä

yleisötilaisuuksia

^varten.Muut kokoukset jaesim.

ohjelmaharjoitukset

pidettiin jäsenten ahtaissa mökeissä.

Vuoden 1895 aikana yhdistys piti kolme kokousta. Loppuvuonna valit- tiin huvitoimikunta ja tulevien lukusalien hoitajat. Arpajaiset päätettiin pitää tulevana vuonna 1896 lukusalien hyväksi. Tässä toimittiin yhteistyös- sänuorisoseuran ja ylioppilaiden kanssa.

Ompeluseura aloitti arpajaispalkintojen valmistamisen. Se järjesti jo joulun tienoilla kunnanhuoneella ensimmäiset huvit, "paketti-iltamat”.

Ilmeisesti ensimmäinen lukutupa saatiin

avatuksi

jovuoden 1895 lopulla.

Ensi vaiheen toimintaa

Työväenyhdistyksen säilyneet asiakirjatovaterittäinpuutteellisia. Jotakin kuitenkin tiedetään ^myösensimmäisten vuosien toiminnasta. Varsin pian yhdistys perusti laulukuoron. Se kuitenkin kuihtui nopeasti johtajan^puut- tuessa.Uudelleen senäyttää olleen toiminnassa ainakin vuonna 1905.

Vuoden 1896 puolella yhdistys avasi toisen lukutuvan. Ne sijaitsivat Kaukalammilla ja Hautjärvellä. Kumpaankin tilattiin 12 sanomalehteä tai

aikakauskirjaa. Tiedonpuute oli suuri, jalukusaleja käytettiin paljon.

Yhdistyksen huvitoiminta oli alusta alkaen vireää. Erityisesti ^näyttämö- toiminta houkutti runsaasti yleisöä. Teatteriahan ei^muuten juuri nähnyt- kään.

Maan työväenyhdistykset kokoontuivat syksyllä 1893 ensimmäiseen- yhteiseen neuvotteluun Helsingissä. Kokouksessa perustettiin ^työväen-

valtuuskunta. Mäntsäläntyöväenyhdistys liittyi siihen mukaan 1896. Yh- distys lähetti myös puheenjohtaja J.H. Lindroosin omana edustajanaan valtuuskunnan kokoukseen heinäkuussa 1896Tampereelle.

Toiminnan alusta alkaen suunnitellutarpajaiset voitiin pitää keskikesällä 1896. Niiden tuloksen kerrottiin olleenhyvä. Vuoden tulot olivat yhteensä 609,27 mk ja kulut 414,75 mk. Kassaan talletettiin siten 194,57 mk.

Arpajaisten ohella tuloja saatiin myös 123 jäsenen jäsenmaksuista.

Vuoden 1896 kuluessayhdistys piti 13kokousta ja johtokuntakokoontui kahdeksan kertaa. Käsiteltäviä asioita oli runsaasti. Paljon aikaa käytettiin toimielinten valintaanjatehtävien ohjaukseen. Keskusteluja japohdintaa aiheuttivat myös työväenvaltuuskunnan koolle kutsuman Tampereen ko- kouksen alustukset ja puheenaiheet. Siten saatiin vaikutteita ja aineksia keskusteluihin suoraan pääkaupungista. Ajatuksia saatiin suoraanmyös vieraileviltapuhujilta.

Kehitys näytti johtavan työväenpuolueen perustamisen suuntaan.Sitä ajoi voimakkaasti maaliskuun alussa 1895 ilmestymisensä aloittanut lehti Työmies, Mäntsälän työväenyhdistyksen ikätoveri.

Työmiestä tilattiin Mäntsäläänkin. Siitä seurattiin tarkoin esim. 1896 Helsingin rakennustyöläisten lakkoa, jolla pyrittiin saamaan 10-tunnin työaika. Yhdistyksessä pohdittiinmyösyleisen äänioikeuden vaatimusta.

Toimiin ei vielä kuitenkaanryhdytty.

”Mitätyöväenliike vaatii...”

Niukat tiedot vuodelta 1897 kertovat, ^että työväenyhdistys kokoontui montakertaa. Käsiteltäviin asioihin kuuluivat mm.valtiopäivämiesvaalit, vaikka äänioikeutta ei kaikilla ollutkaan. Yhdistyksen kokouksessa evästettiin vuoden 1897 alussatuomiokunnanvaltiopäivämieheksi valittua ratsutilallinen Juho Pietiläistä. Kirsti Manninen on löytänyt Uusimaa- lehdestäkokouksen selonteon. Se kertoihyvin ajan tasalla olleestatyöväen- yhdistyksestä jamyöspäällimmäisenä mieltä askarruttaneista ajatuksista.

Kokouksessa toivottiin, että "torppareille tulisi saada määrävuotiset kontrahdit (molemminpuolisia etuja silmällä pitäen) pakollisiksi sekä tarkastus^torppaanruvetessajapoislähtiessä”. Lisäksi esitettiin ääniasteikon alentamista kuntakokouksissa. Talonpoikaissäädyssä äänioikeutta toivot- tiin kaikille kansalaisille ja ääniasteikkoa piti alentaa taikka kokonaan poistaa.

Yhdistyksessä oli 123 jäsentä. Vuoden aikana johtokunta kokoontui kahdeksan kertaaja yleisiä kuukausikokouksia oli 12. Johtokunnan lisäksi yhdistyksessä oli huvitoimikunta, arpajaistoimikunta, valistustoimikunta, lukutupa- ja kirjastotoimikunta. Kirjaston hyväksi pidetttyjen arpajaisten tuotolla voitiin ostaa61 uuttakirjaa kirjastoon.

Vuosikokouksenyhteydessäpidetyssätilaisuudessapuhui loppukeväällä 1898 helsinkiläinen hra Johansson. Uusimaa-lehden mukaan hän piti

"sisältörikkaan esitelmäntyöpäivän pituudesta maalla”.

Seuraavana vuonna vuosikokouksen puhujana oli Työmies-lehden en-

Raittiusjuhlat kirkonmäellä, toriplaanilla, mahdollisesti 1898, jollointyö- väenyhdistys jaraittiusseura olivat juomalakon aikana yhteistyössä. Oi- kealla^ovatlainajyvästön aitat janiiden välissä onpalokunnan ruiskuvaja.

(KuvaJ.E. Karlsson, Mäntsälän Museon kokoelmat 8902:4.)

simmäinenpäätoimitttaja, helsinkiläinen opettaja A.H. Karvonen. Hänen puheenaiheensa on säilynyt lehtiuutisessa: ”Mitä työväenliike nykyään vaatii ja mitä on mahdollisuus vaatia ja saada”.

Vuonna 1898 saattoiyhdistysperustaajo omankirjaston. Se oli sijoitet- tuna pitäjäntuvalle. Yhteisenä tekijänä oli puheenjohtaja J.H.Lindroos, joka myös hoiti tunnollisesti kunnankirjastoa kymmenen vuoden ajan.

Työväenyhdistyksen kirjastossa oli pian 200 nidettäja määrä kasvoi parissa vuosikymmenessä 600 niteeseen.

Aikakirjat kertovat, että työväenyhdistyksessä oli useassakin vaiheessa omakeskusteluseuraajankohtaisten aiheiden ympäriltä. Siinä on tiettävästi tehtymyöskäsinkirjoittamalla tilapäistä lehteä.

Juomalakkoliike

Mäntsälässä

Keväällä 1898 aloitettiin Mäntsälässäjuomalakko, joka oli osa valtakun- nallistaraittiuskampanjaa. Siinä työväenyhdistys oli tiiviisti yhteistyössä raittiusseuran kanssa.Väkijuomien liiallinen käyttö oli suuri ongelma.

Kahden yhdistyksen voimannäyttö huipentui vappuna järjestettyyn yli 500 juomalakkolaisen kulkueeseen kunnantuvalta Isollemäelle. Tahdin

antoi torvisoittokunta. Perillä puhuivatpuheenjohtaja J.H. Lindroos(Heik- ki Vilkas) sekä yhdistyksen kunniajäsenetvt.kirkkoherraK.A. Virtanen ja kanttori K.W. Silfwenius.

Nuorisoseuran kanssatyöväenyhdistyksellä oli muutakin yhteistoimin- taakuin lukutuvan aikaansaaminen kirkonkylään. Muistiin on merkitty vuonna 1899pidetty yhteinen käsityönäyttely.

”Työväenasia pysyy kokonaisena...”

Ensimmäisiä varsinaisiasäröjä paikkakunnan porvarillisten henkilöiden ja työväenyhdistyksen välille tuli loppukeväällä 1899 ns. Kurikan jupakan yhteydessä. Keisari antoi helmikuussamanifestin, jokaaloitti ensimmäisen sortokauden.Laaja kansalaisliike ryhtyi kokoamaan adressia, jollakeisaria haluttiin muistuttaa laillisuudesta ja Suomen lakien noudattamisesta.

Myöhemmin valittuun suureen lähetystöön kuului Mäntsälästä kunnallislautakunnan esimiesjaSälinkäänkartanon omistaja Emil Pentzin.

Keisari kieltäytyi ottamastalähetystöävastaan.

Työmiehen päätoimittaja Matti Kurikka asettui lehdessä kielteiselle kannalle koko adressihankettavastaan.Häneenjalehteen kohdistui porva- riston ankarapainostus.

Kurikan päätös pohjautui hyvin pitkälle siihen, ettei häntä itseään ollut kutsuttu mukaan valmisteluihin. Työväenliike oli seuranneina vuosina kuitenkin varsin vahvasti mukana passiivisessa vastarinnassa sorto- pyrkimyksiä_vastaan. Osajopa siirtyi aktiivisen vastarinnan pariin.

Kurikka lähetti maantyöväenyhdistyksille kiertokirjeen, jossa hän pyysi yhdistyksiltä kannanottoa siihen pitäisikö hänenerotavai jatkaa tehtäväs-

sään. Mäntsälän työväenyhdistyksen kokoukseen kirje saapuivasta sen jälkeen, kun Kurikka oli joluopunut tehtävästä. Siitä huolimatta huhtikuus- sa 1899 keskusteltiin asiasta kolmen tunninajan.

Kokouksessa oli lehtiselostuksen mukaan kaksi mielipidettä. "Toiset väittivät, että työväenasialle olisi suuri vahinko M. Kurikan eroamisesta ja moittivattyöväkeä siitä, ettei paremmin puolustettu miestä, joka joutui uhriksityöväenasian vihollisille.”

Toiset arvioivat,että Kurikka teki palveluksentyöväenasialle luopues- saan päätoimittajan tehtävästä. "Työväenasia pysyy kokonaisena ja yläluokkalaiset saivat mitä tahtoivat.” Kokous ei tehnyt mitään päätöstä, keskustelu jäi vastaukseksi kysymykseen.

Mäntsälästäesitys Ttirkuun

Huhtikuun kokouksessa 1899 ilmoitti puheenjohtaja J.H. Lindroos, ettei hän osallistukaan jo valittuna työväenyhdistysten edustajien seuraavaan kokoukseen. Päätösliittyi mahdollisesti Kurikka-keskustelun nostattamiin tunnelmiin. Kokous valitsi muurariP.V. Halosen edustamaan mäntsäläläisiä Turussa heinäkuussa 1899 pidettävässä kokouksessa.

Halonen ei ollutpaikalla Turussa, kun kokouksessa päätettiinperustaa

Suomentyöväenpuolue. Mäntsälän työväenyhdistys oli kuitenkin eräällä tavalla mukana. Se teki kokoukselle aloitteen jäsenmaksuperusteiden^muut- tamisesta.

Monien muiden aloitteiden joukossa hyväksyttiin Turun kokouksessa mäntsäläläistenesitys, jonkamukaan yhdistysten ns. perusmaksu poistet- tiin. Yhdistysten jäsenmaksu puolueelle määräytyi sen jälkeen jäsenmää- ränmukaan. Lisäksi maaseudunyhdistysten jäsenmaksuksipäätettiin hen- kilöä kohtipuolet siitä mitä kaupunkikunnissa.^-Myöhemmin maksut kyllä tasaantuivat.

Pois kunnantuvalta

Kurikka-jupakka kiristi porvariston ja työväenliikkeen välejä. Se teki niin myös Mäntsälässä, vaikka työväenyhdistys ei varsinaisesti edes ottanut kantaa Kurikkaan. Aivan välittömänä seurauksena oli se, että yhdistys joutui pois pitäjäntuvalta.

Kunnallislautakunnan esimiesEmil Pentzin ilmoitti toukokuussa 1899, ettätyöväenyhdistys ei saisi^enäätoimia kunnantuvalla. Päätöstäpaheksut- tiin yhdistyksessä ja jopa suometarlaisten keskuudessa, mutta seei asiaa auttanut.Yhdistys sai kahdeksan päivää aikaa siirtäätavaransa,paperinsa, kirjastonsa ja esimiehensä eli vahtimestari Lindroosin muualle.

Välienkärjistymisen taitekohta osui Mäntsälässä mielenkiintoiseen het- keen. Kaksi kuukauttamyöhemmin heinäkuussa 1899 perustettiinSuomen työväenpuolue Turussa pidetyssä kokouksessa. Juuri kodittomaksi joutu- nut Mäntsäläntyöväenyhdistys oli perustajajäseniä.

Ei ole säilynyt tietoa siitä mihin työväenyhdistys sijoittui heti kunnantuvaltakarkoituksenjälkeen. Oletettavastitoimintaa pyrittiin aluksi jatkamaanyksityiskodeissa. ^SDP;npuoluetilastojen mukaan yhdistyksessä oli vuoden 1899lopulla yhteensä 52 jäsentä. Vuoden aikana kokouksia pidettiin kymmenen ja erilaisia huveja kolme kertaa. Tilaston mukaan yhdistys toimi vuokratalossa.

Työväenyhdistyksessä oli haaveiltuomastatalostajo aikaisemmin. Syk- syllä 1898 oliperustettu talon rakennusrahasto. Sen pohjasummaksi oli kertynyt kesän iltamien _tuotto81 mk. Lisäksi leipuri K.G. Smaal (myöh.

Kaarlo ^Halme) lahjoitti 30 mk. (Kalle Halme oli sittemmin Amerikassa 1902-03.)Ompeluseurakokosi sekin uutterasti varoja.

Ilmeistä oli, että työväenyhdistykselle tuli yllätyksenä kunnantuvalta poistaminen. Odottamatonta oli myös asenteiden kiristyminen. Joulukuus- sa 1901pohdittiin yhdistyksen kokouksessa sitä minkä vuoksi suuri yleisö

"tavallaan vihaa yhdistystä”, kuten Kalle Velinen muotoili. Keskustelun tuloksenapäädyttiin siihen, että "vika on yhdistyksen, johtopäässä on oltu liian räikeitä y.m.s.”, kuten kirjurina toiminut puheenjohtajaJ.H. Lindroos kiteytti pöytäkirjaan.

Joitakinkannanilmaisuja on tallella varhaisimmissa säilyneissä pöytä- kirjoissa. Nykypäivän näkökulmasta niitä ei voi pitää kovinkaan räikeinä.

Maaliskuussa 1902 yhdistyksessä otettiin kantaa kunnalliseen

köyhäinhoitoon; vaivaishoidon rasituksia piti tasataparemmin vallinnutta piirijakoa kehittämällä. Myös uittopäällikölle päätettiin lähettää valitus- kirjelmä työajoista. Kenellekään ei pitänyt määrätä puolta vuorokautta pitempiä työjaksoja ”syystä siitä kuin pienet pojat menettävätterveytensä paljolla valvomisella”.

Kokouksessa otettiin kantaa myös kiertokouluhin. Koulun piti sijaita kylän keskellä eikä kaukanametsässä.Oppilaat pitimyös ottaasiitäpiiristä, missä koulu oli eikäkauempaa. Opetuksen pitopaikaksi "lämpimästi kan- natettiin" omaaerityistä huonetta eikä sitä missä muu väki oleskeli.

Sevanderin mäkeen

Vuokratalo ei olluthääppöisessäkunnossa. Sitä ei kannattanut edes ryhtyä korjaamaan, vaan maaliskuussa 1902 johtokunta"katsoi parhaaksiruveta hankkimaan uuttataloa”. Asiaa valmistelivat Kalle Velinen ja J.E. Lind- roos.

Sopiva talo, pieni mäkitupa, löytyi toukokuussa 1902 Klaavolan tilan mailta Sevanderin mäeltä, Hämeenlinnantien varrelta, Lukiinin kaupan takaa. Rakennus on vieläpystyssä.

Syyskuussa solmittiin vuokrakontrahti Klaavolan talon kanssa. Vuosi- vuokraksi sovittiin 25mk (vuoden 1994 rahassa lähes 500 mk). Vuokra- oikeus saatiin virallistetuksi kihlakunnanoikeudessa vastakeväällä 1903.

Sen hoiti kolmen miehen komitea, jossa olivat Heikki Savenius (myöh.

Virta),J.W. Wehter jaKalle Saarinen.

Amanda Tyrväinen lupasi heti hankkia talolle ilmoituskaapin, johon sijoitettiin toiminnasta kertovat ilmoitukset. Kaappi varastettiin sitten myöhemmin 1906.

Talolla aloitettiin kokous- ja huvitoiminta uusin innostunein voimin.

Näytelmien niminä mainittiin pöytäkirjoissa mm. "Kevään oikkuja”,

"Kokkovuorella”, "Parturit”, "Laululintunen” ja "Salmin tyttö”. Huvi- toimikuntaan valittiin vuoden 1903 alussapuheenjohtajaksi renki Albert

Halttunen, jäseniksi suutari Mikko Kankkunen, talollinen Ivar Lindberg, sepän tytär Sylvia Lindroos, ompelija Olga Brunou ja palvelijatar Rosa Viittala (Viitala).

Helmikuussa 1903 hyväksyttiin yhdellä kertaa jopa 27 uutta jäsentä.

Maaliskuussahyväksyttiin 11 ja sen jälkeenkin tulijoita riitti.

Toiminnan vilkastuminenedellytti vahtimestarin hankkimista talolle ja samalla se mahdollisti sen. Elokuussa 1903 kirjattiin A.V Andelinin (Ahtio) puheenjohdollapöytäkirjaan ne ehdot, joiden mukaan vahtimesta- rin tuli toimia.

Vahtimestarin tuli olla"perheellinen mies jasiveellinen käytökseltään”.

Suurta huomiota kiinnitettiin myöhemminkin kokouksissa siihen, että vahtimestarin tuli ollatäysin raitis. Hänentuli huolehtia omilla polttopuilla talon lämmityksestä japitää kohtuullinen siisteys. Vahtimestari sai talolta asunnokseen kamarin jaoikeuden käyttää muitakin huoneita. Oma kamari tuli kuitenkin tarvittaessaantaakokouksiin. Vahtimestari saimyösviljellä

Vanhakunnantupa kirkonmäellä oli aikanaan^myösvilkkaanyhdistystoi- minnan keskus.Nykyisin se on kotiseutumuseona. (Kuva kirjoittajan^1995.) tontilla olevaaperunapeltoa.

Vahtimestari

^valittiinsyyskuun 13. päivänä 1903 äänestämällä kolmesta ehdokkaasta. Ensimmäisenä

vahtimestarina

aloitti marraskuun alussa 1903 J.H. Lindroos, jollaoli tehtävästä kokemusta jo kunnantuvalta.

Mainittakoon, että

työväenyhdistyksen

ja J.H. Lindroosin jouduttuapois kunnantuvalta jäimyös talon oma kirjasto heitteille. Nuorisoseura perusti omankirjastonsa 1899.Raittiusseurallekin koottiin kirjasto. Vuonna 1904 siirrettiin yhdistysten kirjastot jälleen omiin kaappeihinsa kunnantuvalle, missä

päätettiin

myös säilyttää kunnan oma kirjastokokoelma.

Säilyneen kertomuksen mukaan kunnantuvalla oli vuonna 1905 lainatta- vissa 549kirjaa. Niistä "kunnan osastossa”

281,

työväenyhdistyksen kirjo- jaoli 172,raittiusseuran 17 ja nuorisoseuralla oli 7 kirjaa. Lainauksia oli vuoden kuluessayhteensä 1134.

Elokuussa 1905päätettiintyöväenyhdistyksessä^ottaaomakirjasto takai- sin omalle talolle. Perusteena oli tyytymättömyys siihen, että kirjasto oli kunnantuvalla avoinnan yleisölle vain kolme tuntia viikossa.^-Eri vaihei- denjälkeenkunnallinen kirjastotoiminta käynnistyi Mäntsälässä varsinai- sestivasta 1928.

3. PUNAISEN LIPUN ALLA

Työväenyhdistyksen

jäsenmäärä vaihteli puoluetilastojen mukaan pal- jon siitärunsaasta 120:sta, missä se oli 1800-luvun lopun vuosina.

Vuonna 1900jäseniä oli 40 (näistä naisia vain^kolme)ja 1903 kaksinverroin eli 81. Vuonna 1904jäseniä oli 170 ja seuraavana vuonna jo 318, joista naisia 97.

Omine toimintoineen yhdistys näkyi paikkakunnalla. Sen säännölliset, muttailmeisen harvaanjärjestetyt yleisötilaisuudet kokosivat osanottajia ainakin työväestönkeskuudesta. Tilaisuuksia, kokouksia ja iltamahuveja näytelmineen pidettiin usein myös Ali-Peltolan talossa. Joitakin huveja pidettiin palokunnan huvilassa. Tilaisuuksista ilmoitettiin Työmiehessä ja Uusimaa-lehdessä.

Lindroosluopuu

J.H. Lindroos (Vilkas) oli tarmokas ja samalla ilmeisen värikäs henkilö.

Hän oli monissa luottamustehtävissätyöväenyhdistyksessä senlisäksi,että hän toimi vahtimestarina. Kun hän oli paljon esillä, kohdistui hänen toimiinsa herkästi enemmän huomautuksia kuin moneen muuhun.

Särmikäs luonteenlaatu aiheutti myös monia yhteentörmäyksiä eri hen- kilöiden kanssa. Niistä on pöytäkirjoihin säilynyt monia kuvauksia ja havainnollisia vastalauseita sekäkirjelmiä. Esimerkiksi Lindroosin jälkeen puheenjohtajaksi tullut puuseppä A.V Andelin (36 vuotta) moitti touko- kuussa 1902 edeltäjäänsä sellaisin sanoin, että ne myöhemmässä kokouk- sessatodettiin paikkaansa pitämättömiksi. Niinpä päätettiin leikata koko pöytäkirjan lehti pois. Jäljellä on vain rosoinen reunus. ^-Antti V. Andelin (Ahtio) oli sittemmin vuodet 1903-18työssä Helsingissä, mutta säilytti jäsenyytensäjaosallistui jonkinverran Mäntsälän yhdistyksen toimintaan.

Lindroosin mitta ilmeisestitäyttyi helmikuussa 1904, sillähän pöytäkir- jan mukaan "katsoi itsensä sopimattomaksi työskentelemään työväenyh- distyksessä”. Lindroos erosi vahtimestarin tehtävästä jakaikista muistakin tehtävistä. Väliaikaiseksi vahtimestariksi valittiin seppä J.E. Lindroos ja kirjastonhoitajaksi neiti Rosa Lindroos. J.H.Lindroosille päätettiin maksaa 50mk hyvitys.

Toista kuukauttamyöhemmin Lindroos sai pyynnöstä pitää yhdistyksen kuukausikokouksenosanottajille "hyvästijättö puheen”. Siinä hän kosket- teli"menneitäja nykyisiä asioituja oloja yhdistyksessä, sekä lopuksi lausui kiitoksensa entisillejanykyisille aatetovereilleen”. Uutena vahtimestarina aloitti maaliskuussa 1904 G.V. Karkman. Myöhemmin vahtimestarina oli K. Kanerva.

J.H.Lindroos eipoistunut työväenyhdistyksestä näin vähällä. Jo huhti- kuussa hän oli jälleen yhdistyksen edustajana mukana neuvottelemassa kirjastoasioista kunnan muiden ryhmien edustajienkanssa. Pian Lindroos käyttitaaspuheenvuorojayhdistyksen kokouksissa, jahänet valittiin uusiin

Työväenyhdistyksen vanhin säilynyt pöytäkirja 6.1.1901.

luottamustehtäviin. Siitä seurasi uusia kiistelyjä, kuten tulemme huomaa- maan.

Yhdistys puolueeseen

Huhtikuussa 1903 Mäntsälän työväenyhdistyksessä käsiteltiin puo- luehallinnolta saapunuttakirjettä, jossa pyydettiin liittymään työväenpuo- lueeseen, joka valmistautui Forssassa pidettävään kokoukseen. Yhdistyk- sessä todettiin, ettei puolueeseen voida vielä liittyä, ”ennen kuin [yhdistyk-

sen] jäsenmaksua ensin korotetaan”. Varoja oli kaiken kaikkiaan vielä niukasti.

Suomentyöväenpuolue muutti nimensä ja omaksui sosialistisen periaa- teohjelman elokuussa 1903 Forssassa pidetyssä kokouksessa. Se merkitsi selkeääpesäeroa Wrightiläiseen aikaan sekä vanha-ja nuorsuomalaisiin.

Viimeisetkin porvarilliset jäsenet irtaantuivat työväenyhdistyksistä. Kes- keisiä vaatimuksia olivat mm. äänioikeuden laajentaminen,työajan lyhen- täminen, kieltolaki jne. Mäntsälän työväenyhdistyksestä ei ollut edustajaa kokouksessa.

Forssassa elokuussahyväksyttyäuuttapuolueohjelmaakäsiteltiin Mänt- sälän työväenyhdistyksessä syksyllä 1903. Marraskuussa valittiin Työ- mies-lehdelle jaTyöväen joulualbumilleasiamieheksi sepänoppilas Kalle Wahlberg (Vuori). Työmies päätettiin tilata myös yhdistyksen talolle.

Myöhemmintalolle tilattiin vielä Uusimaa japorvoolainen Työläinen, jota kustantavaan Visa-osuuskuntaanyhdistys lähti mukaan.

Kalle Velinen esitti tammikuun 3. päivän vuosikokouksessa 1904, että

"eikö yhdistyksen nyt jo olisi aika yhtyä Puoluehallintoon”. Vilkkaan keskustelun jälkeenpäätettiin yksimielisesti liittyä sosialidemokraattiseen puolueeseen. Liittyminen nosti työväenyhdistyksessäyleisvaltakunnallisia asioita entistäenemmänesiin jakeskusteluun.

Leipuri Kaarlo Halme edusti yhdistystä syyskuussa 1904 Helsingissä pidetyssä puoluekokouksessa. Hän käytti kokouspöytäkirjan mukaan yh- denpuheenvuoron tukien leipurien työajan lyhennyshankkeita. Halme oli kokousedustaja myöselokuussa 1906 Oulun puoluekokouksessa.

"Mäntsälänedistysseurat”

Mäntsälän nuorisoseura teki syyskuussa 1904 mielenkiintoisen ehdotuk- sen. Se kysyi "mitä olisi tehtävä Mäntsälän monien seurojen yhteensulattamiseksi, jotka tuhlaavat erillään ollen hukkaan henkisiä voi- mia”.Ajatuksena oli muodostaa paikkakunnalle yksi suuri seura, jonka haaraosastoina ^muutsitten toimisivat.

Eräänlaisenkattojärjestön nimiehdotuksena mainittiin "Mäntsälän edistys- seurat”. Sille olisi valittu oma esimiesja johtokunta,muttasamanaikaisesti jokainensiihenkuuluva yhdistys olisi jatkanutomine luottamushenkilöineen omaaitsenäistä toimintaansa. Mukaan kaavailtiin raittiusseuraa, työväen- yhdistystä, vapaapalokuntaa, eläinsuojeluyhdistystä sekä nuorisoseuraa ("tallukkaseuraa”). Jokayhdistyksen jäsenet saisivat samalla oikeuden osallistua kaikkien muidenkin kokouksiin.

Kirjeen allekirjoittajana oli nuorisoseuran esimies, opettaja Frans Lilja.

On mielenkiintoista huomata, että hän liittyi seuraavana vuonna 1905 työväenyhdistyksen jäseneksi.

Ehdotus vaikuttaa 1990-luvun näkökulmastahyvin mielenkiintoiselta.

Työväenyhdistyksen kokouksessa syyskuussa 1904 sitä pidettiin

"kosimisyrityksenä” ja siihen vastattiin heti kielteisesti.

Yhdistys puolestaan esitti väljempää yhteistyömuotoa, erityisen yhdis-

tystenedustajien muodostaman "keskuskomitean” muodostamista. Sellai- nen saatiinkin aikaan. Ainakin ^muutaman vuoden ajan työväenyhdistys valitsi säännöllisesti kaksi edustajaayhteisen keskuskomitean kokouksiin.

Vuoden 1905 kuluessa pohdittiin yhteisesti myös ajatusta kaikkien yhdis- tysten yhteisestä "seuratalosta”,muttasiitä ei tullut mitään.

Yhdistysten muutakin yhteistoimintaa oli edelleen. Esimerkiksi joulu- kuussa 1904 työväenyhdistys myönsi talollaan raittiusyhdistys Onnelalle

ilmaisettilat aina tarvittaessa, kunhan tilaisuudet eivät vain menisi päällek- käin. Kenties sillä oli merkitystä, ^ettäraittiusyhdistyksen

puheenjohtaja,

maanviljelijä Oskari Bonden oli tuolloin myös työväenyhdistyksen jäsen.

Äänioikeus^kaikille!

Helmikuussa 1905 keskusteltiin työväenyhdistyksen kokouksessa äänioikeusasiasta. Paikalla oli peräti 60 henkilöä. Kokouksessa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänestämisen oikeutta kaikille 21 vuotiaille Suomen kansalaisille. Kokouksenpäätteeksi huudettiin eläköötä äänioikeudelle.

Samaa aihetta käsiteltiin huhtikuussakin, jolloinäänioikeusasia oli esillä säätyvaltiopäivillä. Aatelis- ja

porvarissäätyjen

kantaa paheksuttiin voi- makkaasti. Sen sijaan pappis- ja

talonpoikaisäädyille

annettiin arvoa. Ne olivat "jokseenkin velvollisuutensa täyttäneet”, joskin naisten puheenvuo- roissa esitettiin

päinvastaisiakin.

Äänioikeusasiaapäätettiin

tarmokkaasti

seurataja tehdä omassa pitäjässä kaikki mahdollinen yleisen mielipiteen saamiseksi sen tueksi.

Työväenyhdistyksen

toukokuun kokouksessa 1905

päätettiin

muodostaa erityinen

äänioikeusrahasto.

Se koottiin siten, että jokaiselta jäseneltä pyydettiin avustuksena yhden päivän palkka. Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntainatyöväenyhdistys järjesti mielenosoitusretken, jonkayhteydes- sävaadittiin 8 tunnintyöaikaa.

Suurlakko Mäntsälässä

Venäjän valtakunnan sisäiset paineet alkoivat loppusyksyllä 1905 purkau- tuasen jälkeen, kun maan armeija koki takaiskuja sodassa Japania^vastaan.

Lokakuussa alkanut lakkoliike eteni Suomeen. Täällä lokakuun lopulla alkaneesta suurlakosta muodostui kansanllinen voimannäyttö. Ensisijai- sesti vaadittiin laillisuuden palauttamista ja sortotoimien lopettamista.

Järjestäytynyt työväenliike oli monella paikkakunnalla lakkoliikkeen ytimenä. Lakon kestäessä työväenliikkeen japerustuslaillisen porvariston näkökulmaerot syvenivät.

Suurlakkoa seurattiin Mäntsälässä tiiviisti

pääkaupungista

saapuneiden

"lähettien” avulla. Joka ilta työväenyhdistys kokoontui omalla talollaan keskustellen tapahtumista. Marraskuun ensimmäisenä päivänä pidettiin ensimmäinen kokous "Heisinkin sekä koko Suomen lakon johdosta”.

Heikki Savenius (Virta) toi tietoja pääkaupungista marraskuun 5. päivä- nä. Mäntsälän

työväenyhdistyksen

yleisessä lakkokokouksessa vaadittiin

kieltolakia.Viinakaupat piti saada "ainaiseksi kiinni”. Päätökselle huudet- tiin raikuvasti hurraata jaeläköötä. Lisäksi valittiin 19 henkilöä johtamaan ja seuraamaan suurlakkoa Mäntsälässä.

Kaksi päiväämyöhemmin hurrattiin Tampereellaesitetylle ns. punaiselle julistukselle, jostasaatiin Seth Viljasen selonteko. Julistuksessa työväenlii- ke nosti esiin jopa mahdollisuuden Suomen itsenäistymiseen ja irtaantumiseenVenäjästä. Kokouksessa oli peräti^satamäntsäläläistä.

Lakon kestäessä oli monenlaisia järjestysongelmia poliisien osallistues- sa lakkoon. Mäntsälässäkin päätettiin muodostaa "kansalliskaarti” pitä- määnyllä yleistä järjestystä. Päälliköiksi valittiin marraskuun 7. päivän yleisessä kokouksessa työmies Heikki Savenius (Virta) ja haudankaivaja Karl Oksanen. He saivat kaartiin 44 miestä. Huomattakoon, ^ettäkokouk-

sessa oli esillä yhteisen tunnuksen hankkiminen kaartilaisille. Kaartia ei aseistettu.

Tampereen punaisen julistuksenhyväksyminen merkitsi repeämää Mänt- sälän siihen asti yhtenäisessä lakkorintamassa, kuten maassa yleensäkin.

Perustuslaillinenporvaristo ei ollut valmis hyväksymään julistuksen sisäl- töä saati sitten niitä yhteiskunnallisia uudistusvaatimuksia, jotkatyöväen- liikeyhdisti lakon yleisiin tavoitteisiin.

Lakon päätyttyä pidettiin Mäntsälässä vielä kansalaiskokos. Siinä J.H.

Lindroos (Vilkas) piti "mieliä kiihottavan puheen köyhälistön loistavan voitonjohdosta”. Suurlakko päättyi ristiriitaisissa tunnelmissa. Työväen- liikkeeseen jäi pettymystä, sillä kaikkia asetettuja uudistustavoitteita ei saavutettu.Liikkeen sisälläkäytiin lisäksi keskustelua siitä kuka oli ollut milläkin kannalla.

Mäntsälässäkin valittiin lakon jälkeen joulukuussa uudelleen viiden hengen lakkomitea olemaan valmiina mahdollisen uuden koitoksen takia.

Koollekutsujaksi nimettiin Kalle Andelin. Lisäksi valittiin vielä kolmihenkinen komitea panemaan toimeenyleinen naisten kokous. Tehtä-

vään valittiin Amanda Viljanen, Lyydia Rantanen ja M. Raatikainen.

Tammikuussa 1906 lakkokomitea laajennettiin koko pitäjän kattaneeksi

"suurlakko-komiteaksi”, jolla oli^omatpaikalliset komiteat alaisenaan joka kylässä.

Lakon jälkipyykkiä

Mäntsälän työväenyhdistyksessä käytiin tammikuun 1906 kokouksissa hyvin kiihkeätä väittelyä. Taas oli keskiössä muurari J.H.Lindroos. Toisena osapuolena oli nyterityisesti suutari Karl (Kalle) Velinen. Yhdistyksessä päätettiin ratkaista kiistely sovintolautakunnassa, johonriitapukarit saivat valita kaksi jäsentäkumpikin. Lautakunnan puheenjohtajaksi tuli leipuri Kaarlo Halme. Sovitteluyritys ei tuottanuttulosta.

Lindroosin vastustajat pääsivät sen verran niskanpäälle, että he onnistui- vattammikuun 13.päivän ylimääräisessä kokouksessa^estämäänLindroo- sin vaalikelpoisuuden yhdistyksen tehtäviin (äänin 7-6). Yhdistyksen pe- rustajaa ei sentään kehdattu erottaa.Enemmistöpäätös aiheutti kiukkuisia

vastalauseita.

Jälkikäteen on mahdotonta tietää mistä kaikesta kiistoissa kenkä puristi.

Käänteet olivat niin nopeita. Heti seuraavana eli tammikuun 14.päivänä oli kirkonkylän työväenyhdistyksellä vuosikokous ”Jurvalassa”. Nyt oli mukana myös edustajia Soukkien ja Hirvihaaran "osastoista”, ja tarkoituksena oli suunnitellayhteistä kunnallista toimintaa. Kokouksessa hyväksyttiin ^työ- väenyhdistyksen perustajat J.H. Lindroos ja J.E. Lindroos yhdistyksen kunniajäseniksi. Samalla heidät vapautettiin jatkossa jäsenmaksuista.

Ilmeisesti vieläkään eivät kaikki jännitteet lauenneet. Työväenyhdistys joutui kokoontumaan helmikuun ensimmäisenä päivänä 1906 ylimääräi- seen kokoukseen ratkomaan lakon synnyttämiä ja vähän muitakin ongel- mia. Kokouksen

puheenjohtajaksi

pyydettiin Otto Piisinen Helsingistä.

Kokouksessa oli esillämontajäsentenkeskeistä riita-asiaa. Pitkäaikaista puheenjohtajaa J.H. Lindroosia(Heikki Vilkasta) syytettiin siitä,että hän oli"harjoittanut kapakkaliikettä Yhdistyksen talolla” eli Sevanderin mäki-

tuvassa.Yhdistyksessä oltiin tiukastiraittiuskannalla. ^Äskenkunniajäseneksi hyväksyttyä Lindroosia ei sentäänerotettu. Hänet pidätettiin toimimasta pöytäkirjan mukaan yhdistyksestä "joksikin aikaa”.

Toinensyytekoski Lindroosin poliittista kantaa. Väitettiin, että hän olisi lakon aikana siirtynyt

sosialidemokraattien

riveistä perustuslaillisten por- varienjoukkoon. Tämän Lindroos ehdottomasti kiisti.

Keskustelussa selvisi,että Lindroos oli todellakin osallistunut perus- tuslaillisten kokoukseen Ehnroosin kansakoululla. Hän oli siellä kuitenkin tuonut omatnäkemyseronsa esiin,poistunut paikalta jakehoittanutkaikkia muitasosialidemokraatteja tekemään samoin.

Syytöksiä

perustuslaillisiin

siirtymisestä esitettiin muitakin kohtaan.

Suutari Karl Velinen joutuimyöntämään olleensa aikaisemmin^perustus- laillisella kannalla, mutta oli muuttanut kantansa ja "tullut

Sosialidemokraatiksi”.

Velinen olijopaantanutnimensä^erääseenperustus- laillisten lehti-ilmoitukseen. Syytös Kaarlo Halmetta^vastaanraukesimyös.

Kirvesmies Kalle Andelinia vastaan esitettyä syytöstä ei pöytäkirjassa yksilöity lainkaan,muttasekin osoittautui

perusteettomaksi.

Andelin kui- tenkin pyysi eron kirkonkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan tehtä- västä "paremman sopusuhtaisuuden saavuttamiseksi”. Uudeksi puheen-

johtajaksi valittiin leipuri Kaarlo Halme.

Suurlakko oli ollut ennen kokemattoman myllerryksen aikaa. Sitä kuvastivat nämäkin keskinäiset syytökset. Hankausten sovittelemisessa oli kokeneella Otto Piisisellä varmaantyötä.

Kuvaavaa oli,että oman aikamme näkökulmasta kenties kaikkein vaka- vin syytös Lindroosia vastaankäsiteltiin vastakokouksen loppupuolella, yhtenä kohtana muiden joukossa. "Toteen näytetyn” syytöksen mukaan Lindroos oli puheissaan "uhannut hävittää Mäntsälän työväen yhdistyk- sen”. Kokous vapautti Lindroosin tästäkin syytöksestä. "Lieventävänä asian haarana mainittiinettä hän oli tuotasanoessaanhienossapäihtymys tilassa”, kuten soukkiolainen Oskari Lylykorpi kirjasi sihteerinä pöytäkir- jaan.